Silakkaa, saariston makuja ja syksyn markkinatunnelmaa – Turun Silakkamarkkinoilla riitti kävijöitä 26.10.2026 Silakkaa, saariston makuja ja syksyn markkinatunnelmaa – Turun Silakkamarkkinoilla riitti kävijöitä Turun Aurajoen rannassa vietettiin 22. – 25. lokakuuta jälleen perinteisiä Silakkamarkkinoita. Neljän päivän aikana markkinoilla vieraili yli 66 000 kävijää – ostava yleisö löysi paikalle päivästä toiseen, ja erityisesti lauantaina markkina-alueella riitti vilskettä. Raikas syyssää, Aurajoen rantamaisema ja kalatuotteita täynnä olevat kojut loivat markkinoille tutun syksyisen tunnelman. Tarjolla oli silakan lisäksi monipuolisesti tuoretta ja jalostettua kalaa sekä muita saariston tuotteita. Lähes sadan kauppiaan tuotteet kävivät hyvin kaupaksi, ja suosituimpia kalatuotteita myytiin loppuun jo ennen markkinoiden päättymistä. Silakka taipuu moneksi Silakkamarkkkinoilla yksi asia tuli jälleen hyvin näkyväksi: silakka ei ole vain yksi kala muiden joukossa. Se on osa rannikon ruokaperinnettä ja samalla raaka-aine, josta syntyy monenlaisia tuotteita. Tämän vuoden Herkkusilakkakilpailu osoitti jälleen, miten monipuolisesti silakkaa voidaan valmistaa. Kilpailuun osallistui 14 silakkatuotetta seitsemältä kalastajalta. Vuoden parhaaksi valittiin Hasse Bergmanin valmistama rapusilakka Getasta Ahvenanmaalta. Toiseksi sijoittui Pirjo ja Reima Salosen tillisilakka Taivassalosta ja kolmanneksi Liisa Vainion sitruuna-valkosipulisilakka Taivassalosta. Kilpailu oli erittäin tiukka ja tasaväkinen: voittajan ja toiseksi sijoittuneen välillä oli vain yksi piste, kuten myös toisen ja kolmannen sijan välillä. Raati kehui mm. tuotteiden aitoa, selkeää ja tasapainoista makua sekä ulkonäköä ja rakennetta. Onnea voittajille! Markkinat ovat kohtaamispaikka Silakkamarkkinoiden merkitys ei kuitenkaan rajoitu siihen, mitä kojuista ostetaan. Markkinat ovat paikka, jossa kalastaja ja kuluttaja kohtaavat suoraan. Kuluttaja näkee, kuka kalan on pyytänyt ja millaisia tuotteita saaliista voidaan valmistaa. Kalastajalle markkinat tarjoavat puolestaan mahdollisuuden myydä tuotteita suoraan kuluttajalle ja kertoa omasta työstään. Juuri tällaisilla kohtaamisilla on merkitystä aikana, jolloin kotimaisen kalan saatavuudesta, kulutuksesta ja kalastuksen tulevaisuudesta käydään paljon keskustelua. Kun kala ostetaan suoraan kalastajalta, ostokseen liittyy muutakin kuin itse tuote. Mukana on tarina merestä, kalastajan työstä ja paikallisesta ruokakulttuurista. Yli 66 000 kävijää kertoo kiinnostuksesta Turun Silakkamarkkinoiden tämänvuotinen kävijämäärä, yli 66 000 ihmistä, on vahva osoitus siitä, että kalalla ja merellisellä ruokakulttuurilla on edelleen paikkansa kaupunkilaisten syksyssä. Lauantai oli vilkkain markkinapäivä, jolloin kävijöitä oli noin 22 700. Myös sunnuntaina markkinoille saapui noin 17 500 ihmistä. Kävijämäärä kertoo myös siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita kotimaisesta ruoasta, lähituotannosta ja siitä, mistä ruoka tulee. Silakkamarkkinoilla nämä asiat ovat konkreettisesti läsnä. Kalan voi nähdä, haistaa, maistaa ja ostaa suoraan tuottajalta. Mitä markkinoilta jäi käteen? Kalatalouden näkökulmasta Turun Silakkamarkkinoilta jäi ennen kaikkea mieleen ihmisten kiinnostus kalaan. Markkinoiden tunnelma muistuttaa siitä, että kotimaisella kalalla on vahva asema suomalaisessa ruokakulttuurissa. Samalla se nostaa esiin kysymyksen siitä, miten kiinnostus saadaan muuttumaan yhä useammin myös kotimaisen kalan ostamiseksi ja kuluttamiseksi? Ammattikalastajalle toimivat myyntikanavat ovat tärkeä osa elinkeinoa. Suoramyynti, jalostus ja erilaiset kalatuotteet voivat tarjota mahdollisuuksia lisätä kalan arvoa ja tuoda kalastajan työn lähemmäksi kuluttajaa. Turun Silakkamarkkinoilla tämä ketju oli nähtävissä parhaimmillaan: merestä markkinoille ja markkinoilta ruokapöytiin. Ja ehkäpä juuri siksi Silakkamarkkinat ovat säilyttäneet paikkansa Turun syksyssä vuodesta toiseen – silakka ei ole vain perinne, vaan edelleen elävä osa kotimaista kalataloutta. Saaristomeren Kalaleader, kalatalousaktivaattori Mona Heijari
Mitä Ljubljanasta jäi käteen? AE2026 kokosi vesiviljelyalan yhteen 12.10.2026 Syys–lokakuun vaihteessa joukko suomalaisia kala- ja vesiviljelyalan toimijoita suuntasi Slovenian Ljubljanaan Aquaculture Europe 2026 -tapahtumaan. Mukana oli kalankasvatusyritysten edustajia, tutkijoita, opiskelijoita, järjestöjä, kehittäjiä ja Kalaleader-toimijoita eri puolilta Suomea. Suomalaisväriä näkyi tapahtumassa muutenkin, sillä mukana oli yrityksiä ja alan toimijoita myös opintomatkaryhmämme ulkopuolelta. Tämän vuoden teemana oli Aquaculture in Global Change, ja samalla juhlistettiin European Aquaculture Societyn 50-vuotista taivalta. Ohjelmaan kuului laaja tieteellinen konferenssi, vesiviljelyalan messut, Industry Forum ja Innovation Forum sekä opiskelijoiden esityksiä, postereita ja runsaasti mahdollisuuksia kansainväliseen verkostoitumiseen. Opintomatka käynnistyi Posavjen alueelta, jossa tutustuimme paikalliseen vesiviljelyyn, FLAG- ja Leader-toimintaan sekä EU-rahoituksella toteutettuihin kalataloushankkeisiin. Varsinaisina tapahtumapäivinä jokainen painotti hieman eri asioita: osa vietti päivät konferenssiesityksissä, osa kiersi messuosastoja ja tapasi yrityksiä, ja osalle tärkeintä olivat kansainväliset kontaktit ja kokemusten vaihto. Matkalta jäi mukaan hyvin erilaisia havaintoja. Esillä olivat muun muassa kalojen terveys ja hyvinvointi, rehujen tulevaisuus, uudet tuotantotavat, kuluttajien suhtautuminen kasvatettuun kalaan, vesiviljelyn ilmastohaasteet sekä erilaiset tekniset ratkaisut. Yhtä tärkeäksi nousi kuitenkin verkostoituminen – sekä uusien kansainvälisten kontaktien luominen että oman matkaryhmän sisällä käydyt keskustelut. Kokosimme matkan annin erilliseen matkakoosteeseen, jossa reissua katsotaan viidestä eri näkökulmasta: Janne Niemimäki, Sisä-Suomen Kalaleader – Kalaleader-toiminta, paikalliset kontaktit ja verkostoituminen Heidi Kunttu, Nordic Trout – kalaterveys, konferenssiesitykset ja yrityskohtaamiset Mari Virtanen, Suomen Kalankasvattajaliitto – alan kehityssuunnat, ilmastonmuutos ja yritysnäkökulma Sanniminja Koskenala, Jyväskylän yliopisto – opiskelijan ensikokemus kansainvälisestä konferenssista ja oman tutkimuksen esittely Pia Lindberg, Luonnonvarakeskus – tutkimus, kansainväliset verkostot ja eurooppalaisen vesiviljelyn tulevaisuus Lue koko matkakooste ja osallistujien kokemukset TÄSTÄ. Tapahtuman ohjelmaan ja esityksiin voi tutustua myös jälkikäteen: Aquaculture Europe 2026: https://aquaeas.org/Meeting/AE2026 Ohjelma ja esitystiedot: https://aquaeas.org/Program/Sessions/AE2026 Opintomatka toteutettiin Sisä-Suomen, Itä-Suomen, Lännen, Perämeren rannikon ja Saaristomeren Kalaleaderien opintomatkahankkeiden yhteistyönä. Hankkeita rahoitetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR). Janne Niemimäki, Mari Virtanen, Heidi Kunttu, Sanniminja Koskenala, Pia Lindberg
Kalatalouden kehittämisen tietomalli ja hajatelmia huoltovarmuuteen 30.9.2026 Teen yrittäjänä parhaillaan asiakkaalleni kalatalouden esiselvityshanketta. Tämän hankkeen pohjatöiksi päätin ensin tehdä omatoimista benchmarkkausta siitä, miten vastaavan tyyppisiä hankkeita on Suomessa tehty viimeisen noin 10 vuoden aikana. Tutustuin Kaju – tietokannasta löytyviin loppuraportteihin sekä netistä löytyviin tietoihin ja laitoinpa tekoälynkin etsimään minulle tietoa. Näiden tietojen ja vuosien varrella kertyneiden omien kokemusten pohjalta rakensin kalatalouden kehittämisen tietomallin, jossa mielestäni huomioidaan kalatalouden kehittämisen kokonaisketju. Ketju, jossa on 5 osa-aluetta, jotka ovat syvästi riippuvaisia toisistaan ja ilman niiden kokonais- tarkastelua kehittäminen ontuu tai epäonnistuu. Kuva 1: Kalatalouden kehittämisen tietomalli Avaan seuraavaksi lyhyesti edellä kuvatun tietomallin osa-alueita. Kalastuspotentiaali on tämän tietomallin kivijalka, josta selvityksen on syytä lähteä liikkeelle. Sen selvittämisen osalta keskiöön nousee alueen vesialueiden omistajien (Osakaskuntien) tai yleisveden (Metsähallitus) tahtotila myöntää kaupallisen kalastuksen lupia. Lupamäärät ovat suoraan verrannollisia siihen, millaisia mahdollisuuksia alueella on kaupallisen kalastuksen kehittämiseen ja ne vaikuttavat voimakkaasti seuraaviin osa-alueisiin. Kalastusvolyymi kertoo alueen kaupallisten kalastajien määrän sekä heidän pyytämiensä saaliiden määrät. Mikäli volyymit jää pieneksi, on seuraavien osa-alueiden kehittäminen vaikeaa ja toisinpäin ajateltuna, suuret volyymit antavat positiiviset lähtökohdat kokonaisketjun kehittämiseen. Suuret volyymit kertovat samalla myös positiivisesta tilanteesta kalastuslupien osalta. Markkina-analyysi tarkastelee alueen kalan myynti- sekä ostokanavia. Tässä tarkastellaan sitä, miten markkinat toimivat, mihin pyydetyt kalat päätyvät (esim. tukut, ravintolat, kaupat, valmiskeittiöt jne.) ja mitkä ovat markkinoiden pullonkaulat. Arvoketjuanalyysi tarkastelee kokonaisketjun toimijoiden yhteistyötä alueella. Siinä selvitetään mm. kalan jalostusastetta alueella tai esimerkiksi toimijoiden logistiikka tarpeita. Esiin nousee myös eri toimijoiden pullonkaulat (esim. laitetarpeet) kalan arvoketjun kehittämiseksi. Toimintaympäristöanalyysi on viimeinen kivijalka tässä mallissa. Analyysissä selvitetään alueen infraan liittyvät tarpeet ja pullonkaulat (Esim. purkupaikat, hileasemat, käsittelytilat jne.). Edellä mainittujen osa-alueiden selvittämisen osalta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä esimerkiksi yhteisten kalankäsittelytilojen investoinnin suhteen. Ja vielä esimerkin omaisesti: …Jos vesialueen omistajat eivät myönnä kaupallisen kalastuksen kalastuslupia (kalastuspotentiaali)… …Ei alueelle kannata etsiä uusia kalastajia/nykyisten kalastajien toiminnan suunnittelu ja raaka-aine määrät jäävät pieniksi (Kalastusvolyymi)… …Kun alueen elinkeinokalatalous ei kasva tai on heikkoa, paikallinen kala-markkina tyrehtyy (Markkina-analyysi) … …Jos kalaa ei ole markkinoilta saatavilla, arvoketjut eivät pääse kehittymään paikallisesti (Arvoketjuanalyysi)… …Kun paikallisen tason arvoketjut eivät kehity, niin investoinnit esimerkiksi kunta rahoitettuihin kala-satamiin liian riskialttiita (toimintaympäristöanalyysi)… Hajatelmia huoltovarmuuteen Tietomallin kehittämisen jälkeen pysähdyin miettimään suomalaista kalataloutta. Toimin itse päätoimisena kaupallisena kalastajana vuodet 2017–21. Kun tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, perustin yritykseni ja aloin ammattikalastajaksi, oli maailma täysin erilainen, kuin tänä päivänä. Jos tuolloin joku olisi tullut sanomaan, että Suomi voisi olla sodassa lähitulevaisuudessa, niin ajatus olisi ollut täyttä utopiaa. En halua maalata mörköjä seinälle, mutta tänä päivänä tuo ajatus ei ikävä kyllä taida olla niin utopiaa. Tasavallan presidentti Alexander Stubbkin on muiden viranomaisten tavoin kehottanut suomalaisia varautumaan erilaisiin uhkiin. Kun miettii edellä mainittua kalatalouden kokonaisketjua, niin itseäni mietityttää, että ymmärtävätkö eri osapuolet roolinsa, jos tarkasteluun otetaan kalatalouden liittyminen kansalliseen huoltovarmuuteen? Itsekin koin kalastajana vuosia sitten joidenkin osakaskuntien kanssa ne ikävimmät kokemukset. Kaupallisen kalastuksen lupia ei ollut mahdollista saada, eikä niistä päässyt edes kasvotusten keskustelemaan. Pystykiisto oli jyrkkää ja kalastajan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan oli minimaaliset tai olemattomat. Jos miettii kehittämääni tietomallia ja ajatusta siitä, että paikallisen kalatalouden kokonaiskehittäminen lähtee vesialueiden omistajien tahtotilasta, niin tällöin vesialueiden omistajien merkitys kalatalouden huoltovarmuuden osalta nousee arvoon arvaamattomaan! Haastan tässä kirjoituksessa muilutuksen uhallakin kokonaisketjua päivittämään ajatuksiaan ja toimintamallejaan tähän päivään. Miettimään päätöksiään osana globaalia maailman tilannetta. Miettimään sitä, miten pienellä paikallisella tasolla tehdyllä päätöksellä voi olla isot seuraukset. Paikalliset, kehittyvät kalatalouden ketjut voivat olla osa suomalaista huoltovarmuutta tai sitten eivät, jos niille ei edes anneta mahdollisuutta. Onko sinulla tarpeeksi selkärankaa olla esteenä tässä kehityksessä? Ajat ovat muuttuneet, toivottavasti ajan mukana muuttuvat ihmisetkin! Kolikolla on myös toinen puoli. Kentällä on myös kalastajia, jotka hakevat vuodesta toiseen esimerkiksi trooliluvat, vaikka eivät ole kalastaneet enää vuosiin. Näin estetään uusien kalastajien kautta muodostuvien arvoketjujen syntyminen monesti itsekkäistä syistä. Olisikohan näiden kalastajienkin aika miettiä omaa rooliaan kokonaisketjussa? Samalla myös metsähallitus voisi päivittää omalta osaltaan kaupallisen kalastuksen lupien myöntöprosessejaan niin, että edellä mainitut seikat otetaan huomioon ja tuetaan myös uusien kalastajien mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuuttaan osana suomalaista huoltovarmuutta! Matti Ryhänen ”Kalatalouden sekatyömies” Kalliolahden Kala Oy Matti Ryhänen
EU tukee kalataloussektorin luopumista fossiilisista polttoaineista 30.9.2026 Sekä Euroopan Unionin että kansalliset tavoitteet hiilineutraaliudesta koskevat myös kalastusta ja vesiviljelyä. Vaikka sektorin tuotteiden hiilipyrstönjälki ainakin Suomessa on kohtuullisen pieni, nollatilanteeseen on vielä matkaa. Nykytilanteessa erilaiset tekniset, rahoitukselliset, hallinnolliset ja muut esteet hidastavat energiasiirtymän toteutumista. Pitkän tähtäimen energiasiirtymän tavoite on mahdollistaa fossiilisista polttoaineista luopuminen, mikä samalla vähentää riippuvuutta EU:n ulkopuolisista energialähteistä. Siirtymän mahdollistamiseksi tarvitaan yhteistyötä eri sidosryhmien kesken konkreettisten ja käytännöllisten ratkaisujen aikaansaamiseksi. Euroopan unioni julkisti Energy Transition Partnership for EU Fisheries & Aquaculture (ETP) -alustan kesäkuussa 2023 vauhdittamaan energiasiirtymää EU:n kalastus- ja vesiviljelysektorilla. Tavoitteena on edistää yhteistyötä, jakaa tietoa ja lisätä sidosryhmien välistä tiedonvaihtoa ja keskustelua. ETP:n tarjoamaan yhteisöön voi rekisteröityä kuka tahansa kalatalouden energia-asioista kiinnostunut. Osallistumalla saa tietoa teknisistä innovaatioista, tapahtumista, rahoituksesta jne. uutiskirjeen muodossa sekä mahdollisuuden osallistua keskusteluun. Tänä vuonna ETP aloitti Pilot Ambassador -ohjelman, johon ilmoittautui mukaan kymmenen jäsenvaltiota, mukaan lukien Suomi. Ohjelma on nimensä mukaisesti pilotti, jossa lähettiläsmallia testataan vapaaehtoisissa jäsenvaltioissa. Jatkosta päätetään sitten saavutettujen tulosten ja kokemusten perusteella. Koska pilottiohjelma ei tarjoa erillistä rahoitusta, meillä Suomessa se toimii yhteistyössä Kalastuksen kehittäminen (KaKe) -innovaatio-ohjelman kanssa Luonnonvarakeskuksessa. Tämä on johtanut siihen, että vesiviljelyn painoarvo on väistämättä valitettavan vähäinen, mutta myös vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa (VeKe) pyritään pitämään tietoisena uusista julkaisuista yms. ajankohtaisesta. Ohjelma sopii hyvin KaKen yhteyteen, sillä KaKen yksi työpaketti on ”Vihreä siirtymä”, jossa edistetään uusien energiaratkaisujen kokeiluja. Alkuvaiheessa pilottiohjelman pääpaino on ollut erilaisten toimintatapojen suunnittelussa ja organisoimisessa sekä materiaalin kokoamisessa. Ohjelman päämääränä on vuoden 2026 aikana yhteistyössä ETP:n kanssa edistää energiasiirtymää rakentamalla kansallista kapasiteettia lähettiläiden avulla, saavuttamalla kalastuksen ja vesiviljelyn käytännön toimijat sekä tuottamalla yhteistyössä käytännönläheisiä työkaluja. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi onnistuneiden ratkaisujen, ns. menestystarinoiden, välittämistä mahdollisimman laajalle osallistujajoukolle. Yksi tällainen esimerkki maailmalta on tanskalainen 35-metrinen sähkökäyttöinen kalastusalus Skulebas, jonka tarvitsema sähkö tuotetaan polttokennoissa vedystä. Suomesta esillä on KaKessa kehitetty rysään sijoitettava kalalaskuri, jonka avulla kalastaja voi vähentää ajomatkoja ja täten polttoaineen kulutusta. Kaikki materiaali käännetään kunkin osallistujamaan kansalliselle kielelle, jotta se olisi mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä. Ratkaisut eivät ole pelkästään siirtymistä sähkömoottoreihin tai biopolttoaineisiin. Esimerkkejä löytyy myös pyydysteknologian kehittämisestä tai alusten muotoilusta, jolla voidaan vähentää energiankulutusta. Digitalisaation ja tekoälyn avulla voidaan saavuttaa nykyistä tehokkaampia toimintatapoja, joita emme vielä ehkä osaa kuvitellakaan. Yksi tekijä on oikein mitoitettu kalastus, joka mahdollistaa korkeat yksikkösaaliit. Maailmalla on meneillään paljon erilaisia projekteja merenkulun, ja samalla kalastuksen, energiasiirtymään liittyen. Kaikki eivät ole menestystarinoita, mutta myös epäonnistumisten raportointi on tärkeää, jotta muualla ei tarvitse tehdä samoja virheitä uudestaan. Lähettiläsohjelman tavoitteena on jakaa tietoa ratkaisuista kansalliselle tasolle joko sovellettavaksi sellaisenaan tai edelleen muokattavaksi paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Myös tiedonvaihto toiseen suuntaan on oleellista, esimerkiksi hallinnollisista esteistä, jotka hidastavat vihreää siirtymää. Vaikka siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista onkin ilmastotavoitteiden ohjaamaa, näyttävät myös taloudelliset näkökulmat puoltavan vähäisempää riippuvuutta tuontiöljystä. Konfliktit maailmalla eivät tunnu loppuvan nostaen fossiilisten polttoaineiden hintaa ja vaikeuttaen saatavuutta. Irtaantuminen tuontiöljystä on myös huoltovarmuuskysymys. Tapio Keskinen
Kalan jäljitettävyyteen määritellään yhteistä ratkaisua – kalatalousalan yrityksiä kutsutaan mukaan 25.9.2026 Kalan jäljitettävyystietoa on jo paljon olemassa, mutta se ei vielä liiku riittävän yhtenäisesti toimijalta toiselle. Tammikuussa käynnistyvässä yhteiskehitysprojektissa määrittelemme yhdessä kalatalousalan yritysten, kaupan ja viranomaisten kanssa, miten kalan erä- ja jäljitettävyystietoa voitaisiin tulevaisuudessa hallita ja välittää nykyistä tehokkaammin. Nyt kutsumme kalatalousalan yrityksiä mukaan määrittelytyöhön. EU:n yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) asettaa kalatalousalan toimijoille vaatimuksia kalatuotteiden jäljitettävyydelle, tiedonhallinnalle ja raportoinnille. Erätasoista tietoa on pystyttävä keräämään, säilyttämään ja välittämään toimitusketjussa niin viranomaisille kuin kauppakumppaneillekin. Tarvittavaa tietoa on jo paljon olemassa. Haasteena on ennen kaikkea se, miten tieto saadaan liikkumaan sujuvasti toimijalta toiselle. Tietoa hallitaan eri järjestelmissä ja toimijakohtaisilla tavoilla, mikä vaikeuttaa sen välittämistä ja hyödyntämistä sekä lisää manuaalista työtä. Tähän haasteeseen olemme lähteneet etsimään ratkaisua yhdessä kalatalousalan yritysten, kaupan, tukun ja viranomaisten kanssa. Tavoitteena on löytää yhteinen tapa, jolla kalan erä- ja jäljitettävyystietoa voitaisiin tulevaisuudessa hallita ja välittää nykyistä yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin koko arvoketjussa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin yhteinen tavoitetila Kesällä 2026 toteutimme Yhteinen ratkaisu kalan jäljitettävyyteen -projektikokonaisuuden ensimmäisen vaiheen. Siinä kartoitimme yhdessä alan toimijoiden kanssa jäljitettävyyteen liittyviä tietovaatimuksia, nykyisiä tiedonhallinnan käytäntöjä ja tulevaisuuden tarpeita. Työn tuloksena muodostui yhteinen näkemys siitä, millaista toimintamallia alalla tarvitaan. Ratkaisuksi ehdotettiin yhteistä erätietojen hallintajärjestelmää, jonka avulla kalan arvoketjun toimijat voisivat hallita ja hakea tarvitsemiaan erä- ja jäljitettävyystietoja. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Ennen kuin yhteisen ratkaisun mahdollista toteuttamista voidaan arvioida, on määriteltävä tarkemmin, miten sen pitäisi toimia käytännössä. Seuraavaksi määrittelemme, miten ratkaisu voisi toimia käytännössä Tammikuussa 2027 käynnistämme projektikokonaisuuden seuraavan vaiheen. Siinä siirrymme tunnistetusta tarpeesta ja tavoitetilasta kohti toteutuskelpoista määrittelyä yhteiselle erätietojen hallintajärjestelmälle. Projektissa määrittelemme yhdessä toimialan, viranomaisten ja järjestelmätoimittajien kanssa YKP:n edellyttämät kriittiset tietosisällöt ja niiden yhteisen tietomallin, eräkohtaisten tietojen hallinnan toimintamallin sekä tunnisteiden, rajapintojen ja tiedonvälityksen periaatteet. Tiedon yhteentoimivuuden varmistamisessa hyödynnämme kansainvälisiä ja kaikille avoimia GS1-standardeja. Samalla on tärkeää huomioida, että kalan arvoketjussa toimii hyvin erilaisia ja erikokoisia yrityksiä. Tavoitteena on määritellä ratkaisu, joka huomioi toimijoiden erilaiset tarpeet ja valmiudet sekä mahdollistaa vaiheittaisen etenemisen ilman kohtuutonta muutosta erityisesti pienemmille toimijoille. Projektin lopputuloksena syntyy määrittely, jonka perusteella voidaan arvioida yhteisen erätietojen hallintajärjestelmän toteuttamista ja edellytyksiä edetä projektikokonaisuuden seuraavaan vaiheeseen ja järjestelmän toteutukseen. Yhteinen ratkaisu tarvitsee yritysten käytännön osaamista Jotta yhteinen ratkaisu todella palvelisi kala-alan toimijoita, sitä ei voida määritellä irrallaan yritysten arjesta. Siksi kutsumme kalatalousalan yrityksiä mukaan tammikuussa käynnistyvään projektiin. Toivomme mukaan erityisesti henkilöitä, jotka työskentelevät kalan jäljitettävyyden ja YKP-vaatimusten, tiedonhallinnan, toimituseräkohtaisen tiedon käsittelyn tai toimitusketjun järjestelmien välisen tiedonvaihdon parissa. Osallistumalla yritykset pääsevät vaikuttamaan siihen, miten koko toimialalle suunniteltava ratkaisu määritellään. Näin voimme yhdessä varmistaa, että määrittelyssä huomioidaan erilaiset käytännön prosessit, järjestelmät ja liiketoiminnan tarpeet. Projekti toteutetaan 11.1.–31.5.2027. GS1 Finland koordinoi ja fasilitoi projektia osana Yhteentoimiva jäljitettävyys -ohjelmaa. Projektissa on mukana myös viranomaisedustus maa- ja metsätalousministeriöstä, Ruokavirastosta sekä Lounais-Suomen elinvoimakeskuksesta. Tule kuulemaan lisää 1.10. Järjestämme 1.10.2026 klo 9.00–9.45 infowebinaarin, jossa kerromme projektin taustasta, tavoitteista ja käytännön toteutuksesta sekä siitä, miten yritykset voivat osallistua yhteiseen määrittelytyöhön. Lisätietoa webinaarista: https://maaseutuverkosto.fi/tapahtumat/kalan-jaljitettavyysprojektin-infowebinaari/ Projektiin osallistuvat yritykset ilmoittautuvat mukaan lokakuun loppuun mennessä. Osallistuminen ei velvoita yritystä myöhemmin mahdollisesti toteutettavan järjestelmän rakentamiseen tai käyttöön. Toivon, että saamme mukaan monipuolisesti erilaisia kalatalousalan toimijoita. Mitä paremmin alan käytännön prosessit ja erilaiset tarpeet saadaan mukaan jo määrittelyvaiheessa, sitä paremmat lähtökohdat meillä on rakentaa koko arvoketjua palvelevaa yhteistä toimintamallia. Elisa Ervasti standardiasiantuntija, GS1 Finland Elisa Ervasti
Åland 2026 – aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä 12.9.2026 Åland 2026 – aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä Jokavuotiseksi tavaksi muodostunut aktivaattorien tapaaminen on jälleen koittanut. Tapaaminen tarjoaa eri puolilla Suomea työskenteleville Kalaleader-aktivaattoreille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi oman alueen arjen ja haasteiden ääreltä, vaihtaa kokemuksia ja keskustella Kalaleader-toiminnan ajankohtaisista kysymyksistä. Samalla katsotaan hieman pidemmälle: millaisia mittapuita ja yhteisiä suuntia verkostotoiminnalle tarvitaan tulevaisuudessa? Tällä kertaa syyskauden startti vei aktivaattorit Ahvenanmaalle. Turusta yhteiselle taipaleelle ennätti kymmenen Manner-Suomen aktivaattoria. Lauttoja, saaristoa ja kalankasvatusta Ensimmäinen matkapäivä kului pitkin saariston kiemurtelevaa tie- ja lauttaverkostoa kulkiessa. Aurinkoisen matkapäivän väsyttämät kroppamme löysivät sopivan ruokatankauksen ja lepopaikan Brändön Bike & Bed majoituksesta. Kulkemisemme ei kuitenkaan stopannut puoliväliin pelkän matkustamisen aiheuttaman energiavajeen takia. Seuraavan päivän ohjelmaan oli merkitty nimittäin tutustumisvierailu Brändö Laxin kalankasvatustoimintaan tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin vieraana. Aamumme vierähti majoituksessa aamupalan ja Kansallisen kalatalousverkoston toiminnan tulevaisuuden suunnittelun merkeissä. Kun aamun työt oli suoritettu, siirryimme Brändö Laxille. Pääsimme kauniin sään siivittämänä Brändö Laxin toisen viljelypäällikön Henri Hellströmin johdolla verkkoaltaille näkemään käytännössä millaista kalankasvatus saaristossa on. Tästä kalankasvatusyrityksellä on jo 42 vuoden kokemus. Kuva Jonas Harald ”Mistäs te haluatte kuulla?” Kysymys oli ruokintalautan kannella keikkuville aktivaattoreille selvä merkki siitä, että nyt saa kysyä ihan kaikesta. Ja kysymyksiähän riitti. Keskustelu kiihtyi nopeasti omille sfääreilleen, kun aktivaattoririnki pääsi auringonpaisteessa kieputtamaan aiheita kalankasvatuksesta ympäristöön, tuotantoon ja alan tulevaisuuteen. Juuri tällaisen avoimen keskustelujen takia näitä vierailuja tehdään. Norjalaista insinööritaitoa ja hieman tujumpia tuoksuja Avoimien sanojen käynnistämän keskustelupyörteen keskellä aluksemme ohjattiin kassille. Sen kyljessä hyrisi norjalaisen insinööritaidon näyte – melko tujujen tuoksujen saattelemana. Viekas liike ja kehotus nousta hieman kauempaa neuvostoaikaista muotokieltä henkivälle teräslautalle eivät kuitenkaan hiljentäneet aktivaattoreita, päinvastoin. Aquafenix-niminen huoltolautta täyttyi pian valaan hajuaistilla varustetuista silmäpareista. Kuva Jonas Harald Kompressoria, putkia ja liukuhihnaa. Kyseessä oli kelluva imurilaitteisto, jota testataan kalankasvatuksen ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Kassien pohjalle kulkeva putki imuroi sekä verkkopussin asukkien elämän lietteet – (lue: jätteet) – sekä elämänsä viimeisen evänliikkeen suorittaneet tuotantolinjastojen luvatut tulokkaat. Meren pohjaan visusti pultattujen kassien ja lietteen tuoksun muodostama todellisuus tarjosi melkoisen kontrastin sille kauniille saaristomaisemalle, jossa kesän viimeiset auringonsäteet heijastuivat ympärillemme. Takaisin kohti tuttua tasamaata lipuessamme ja hajureseptorien vähitellen palautuessa mieleemme jäi kuitenkin jotain olennaisempaa. Tämäkin fysiikan lakeja uhmaavalta vaikuttava, tasaisesti hyrisevä teräsjärkäle on monen taitavan insinöörin työn tulos. Se on konkreettinen yritys ratkaista haasteita, joita kalankasvatukseen ja vesistöjen tilaan liittyy – ja samalla vastaus monen kalaruoan ystävän vilpittömään huoleen ympäristön tilasta. Vastaavaa kehitystyötä näkee nykyään yhä enemmän ympärillämme. Kalatalouden tulevaisuus ei rakennu vain puheista, vaan myös siitä, että ongelmiin etsitään ratkaisuja, niitä testataan ja uskalletaan kokeilla käytännössä. Ja ehkä juuri tässä piilee myös aktivaattoriverkoston tapaamisten yksi tärkeimmistä anneista: kun erilaiset ihmiset, alueet, kokemukset ja näkökulmat kohtaavat, syntyy uusia kysymyksiä – ja parhaimmillaan myös uusia vastauksia. Mereltä maalle – ja samana päivänä asiakkaalle Kala ei kuitenkaan jää merelle odottamaan seuraavaa vaihetta, vaan tuotantoketju jatkuu määrätietoisesti maalla. Kuva Mona Heijari Perkaamolla vastaan tuli jälleen aivan toisenlainen, mutta yhtä lailla vaikuttava näkymä kalankasvatuksen arjesta. Siellä missä merellä seurataan kasvua, ruokintaa ja veden olosuhteita, rannassa ratkaisevat tehokas logistiikka, hygienia, kylmäketju ja tarkasti ajoitettu työ. Tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin johdolla saimme kattavan kuvan Brändö Laxin toiminnasta kokonaisuutena: siitä, miten kala kasvaa meressä, miten se nostetaan rannalle, käsitellään ja pakataan sekä miten se lähtee eteenpäin asiakkaille. Aamulla merestä nostettu kala on saman päivän aikana matkalla asiakkaille. Se on vaikuttava ketju, jossa jokaisen vaiheen on toimittava juuri oikeaan aikaan. Jos merellä, niin myös maalla insinööritaito näkyi konkreettisesti. Laitteet, kuljettimet, jäähdytysratkaisut ja työnkulun yksityiskohdat eivät ehkä herätä ensisilmäyksellä samanlaista keskustelua kuin verkkoaltaiden kalat tai ravinnepäästöjen vähentäminen, mutta niiden merkitys on suuri. Ne mahdollistavat laadun, tehokkuuden ja sen, että saaristossa kasvatettu kala päätyy tuoreena kuluttajan pöytään. Haasteitakin riittää. Kalankasvatus on riippuvainen merestä, säästä, tuotannon kannattavuudesta, ympäristöluvista, markkinoista ja toimivista kuljetusyhteyksistä. Saaristossa yritystoiminnan jatkuvuus on samalla elävän saariston elinehto: jotta siellä voidaan yrittää, tehdä työtä ja asua ympäri vuoden, myös saaristolauttayhteyksien on palveltava alueen asukkaita ja yrityksiä luotettavasti. Ilman toimivia yhteyksiä eivät ihmiset, raaka-aineet eivätkä tuotteet liiku – eikä saariston elinvoima voi säilyä. Samalla ala joutuu jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisuudesta. Vastauksia ei löydy yhdestä koneesta tai yksittäisestä innovaatiosta, vaan pitkäjänteisestä kehitystyöstä koko ketjussa. Päivän aikana kävi selväksi, ettei kalankasvatus ole vain kalaa verkkoaltaassa tai filettä kaupan tiskillä. Se on osaaminen, ihmiset, tekniikka, meri ja maalla tehtävä työ samassa kokonaisuudessa. Ja ehkä juuri siksi vierailu jäi mieleen: saariston kalataloudessa tulevaisuutta tehdään yhtä aikaa merellä, rannassa ja asiakkaiden suuntaan kulkevissa kuljetuksissa. Vierailun jälkeen suunnattiin jälleen merelle. Saaristo näytti parastaan, kun matka jatkui Torsholmasta kohti Hummelvikia ja Manner-Ahvenanmaata. Sujuva liikkuminen saaristossa yllätti positiivisesti mantereen puolelta tulleet aktivaattorit: lautat tulivat ja lähtivät aikataulussa, palvelu toimi erinomaisesti ja Maarianhaminaan johtava bussiyhteys oli kuin kirsikka kakun päällä. Päivän päätteeksi saavuttiin hotellille ja kokoonnuttiin yhteiselle illalliselle. Merellä, rannassa ja tuotannossa nähty alkoi vähitellen asettua ajatuksiksi – ja keskustelua riitti, niin asiasta kuin sen vierestä. Katse kohti seuraavaa aaltoa – Nästa Våg -seminaari Seuraavana aamuna ohjelmassa oli Nästa Våg -seminaari, joka kokosi yhteen kala-alan toimijoita, asiantuntijoita ja kehittäjiä. Päivä oli täynnä näkökulmia siihen, miten kalatalous voi uudistua, vahvistua ja löytää uusia mahdollisuuksia muuttuvassa toimintaympäristössä. Seminaarin avasi Ahvenanmaan maakuntahallitus, minkä jälkeen Robert Tallberg ja Joan Granqvist Nylands Fiskarförbundista esittelivät Ny Grund -aloitetta. Johan Mörn ja Mikael Lindholm puolestaan tarkastelivat Ahvenanmaan kalatalouden tulevaisuutta paikallisesta näkökulmasta. Päivän alussa kuultiin myös Viktor Erikssonin puheenvuoro Kalaleaderin roolista saariston paikallisessa kehittämisessä. Robert Tallberg 6 Joan Granqvist, Nylands Fiskarförbund Kuva Riku Mesiniemi Viktor Eriksson, Fiskeleader Åland Kuva Janne Niemimäki Iltapäivän teemoissa siirryttiin kalatalouden tulevaisuuden suuriin kysymyksiin. Ahvenanmaan maakuntahallituksen Niklas Ulenius nosti esiin kalastajakunnan sukupolvenvaihdokset ja alan uusiutumisen: miten kalatalousalalle saadaan uusia tekijöitä ja miten olemassa oleva osaaminen saadaan siirtymään eteenpäin? Göteborgin yliopiston tohtorikoulutettava Marica Andersson käsitteli kalarehun kestävyyttä ja mahdollisuutta käyttää leviä kirjolohen rehuna. Puheenvuoro muistutti, että kalankasvatuksen ympäristövaikutuksiin etsitään ratkaisuja niin merellä, rehuketjussa kuin tuotannon eri vaiheissakin. Merestä saatavien uusien tuotteiden mahdollisuuksia avasi Österbottens Fiskarförbundin Marina Nyqvist. Marthaförbundetin Marie Kellgren puolestaan kertoi Smartfisk-ajattelusta: miten vähemmän hyödynnettyjä kalalajeja voidaan nähdä resurssina ja tuoda osaksi ruokakulttuuria, tuotteita ja kestävää arkea. Baltic Biostimulants -hanketta esittelivät Joel Lindholm, Magnus Hanstén ja Nemo Seafarms. Puheenvuoroissa tarkasteltiin meren tarjoamia mahdollisuuksia myös uusien raaka-aineiden ja ratkaisujen lähteenä. Nina Saarnio elinvoimakeskuksesta toi esiin vision kestävästä ja elinvoimaisesta sinisestä elinkeinosta. Päivä huipentui Kaj Mattssonin vetämään keskusteluun rannikon kalatalouden resilienssiryhmän tarpeesta. Huoltovarmuus nousi esiin konkreettisena kysymyksenä: miten turvataan kalastuksen toimintaedellytykset, osaaminen, logistiikka ja kotimaisen kalan saatavuus myös muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissa? Päivä vahvisti ajatusta siitä, ettei kalatalouden tulevaisuus ole vain yhden toimijan tai alueen asia. Se rakentuu yhteistyöstä yli maakunta- ja maarajojen, rohkeista kokeiluista sekä kyvystä nähdä meri yhtä aikaa elinympäristönä, työpaikkana, ruokapöytänä ja yhteisenä vastuuna. Ympyrä sulkeutuu – Turusta lähdettiin ja Helsinkiin palattiin Reissun viimeinen merimatka kohti Manner-Suomea alkoi monella tapaa ajatuksia rikkaampina. Päivien aikana nähty, kuultu ja koettu antoi uusia näkökulmia kalatalouden mahdollisuuksiin, haasteisiin ja tulevaisuuteen – sekä ennen kaikkea yhteistyön merkitykseen. Kalatalousaktivaattorit kiittävät Ahvenanmaata lämpimästä vastaanotosta, mielenkiintoisista vierailukohteista, avoimista keskusteluista ja antoisasta Nästa Våg -seminaarista. Ahvenanmaa tarjosi myös aitoa lähiruokaa parhaimmillaan: Brändössä pääsimme maistelemaan paikallisesti kasvatettua kalaa, ja Nästa Våg -seminaarissa lautasille oli pyydetty paikallista haukea ja kuhaa. Maukas, huolella valmistettu kalaruoka muistutti konkreettisesti siitä, mistä koko alassa lopulta on kyse – merestä, osaamisesta ja mahdollisuudesta nauttia lähellä tuotetusta ruoasta. Saariston halki kuljetusta matkasta jäi mukaan paljon muutakin kuin muistoja: uusia tuttavuuksia, ideoita ja eväitä tulevaan työhön. Etelärannikon Kalaleaderin kalatalousaktivaattori Riku Mesiniemi ja Saaristomeren Kalaleaderin kalatalousaktivaattori Mona Heijari
Mistä kala on päätynyt lautasellesi? 9.9.2026 Puhdas vesi. Lapin erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevat vesistöt tarjoavat edellytykset laadukkaan luonnonkalan kasvulle. Kala kasvaa luonnollisesti, villikalaa ei ruokita ja sen kestävä kalastus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja estää rehevöitymistä. Lapin vesistöt ovat kalastajille työpaikka, mutta samalla ne ovat luonnonvara, josta pidetään huolta. Puhdas vesi on edellytys elämälle ja Lapissa elämisen edellytys on elinkeino ja toimeentulo. Miksi Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hanke? Lapin villikala ja ammattikalastajat ansaitsevat oman tarinansa. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hanke kertoo pohjoisen kalastajien korkeasta ammattitaidosta ja osaamisesta, vastuullisesta kalastuksesta sekä korkealaatuisesta luonnonkalasta. Ammattikalastus ei ole menneisyyden ammatti vaan tulevaisuuden elinkeino yhtenä tärkeänä osana huoltovarmuutta. Mietitkö sinä kaupasta kalafileen ostaessasi tai ravintolassa kala-annosta nauttiessasi mistä kala on kalastettu, kuka sen on kalastanut ja miten se on päätynyt sinun lautasellesi? Useimmat eivät ja juuri siihen pyrimme saamaan muutosta. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hankkeen tavoite on edistää Lapin luonnonkalan arvostusta, saada näkyvyyttä valtakunnallisesti ja viestinnän keinoin vaikuttaa kuluttajien käsitykseen luonnonkalan tuottamisesta. Kertomalla Lapin villikalan tarinan kuluttajat näkevät villikalan arvon. Villikalan tuottaminen ei kuormita ympäristöä, kalastus on vastuullista ja kala käsitellään tasokkaissa kalankäsittelytiloissa. Lapin villinä kasvanut kala on luonnollisesti myös herkullista ja terveellistä. Hankkeen tavoitteena on parantaa kalastuselinkeinon kannattavuutta ja edistää Lapin kaupallisten kalastajien keskinäistä verkostoitumista ja yhteistyön kehittymistä. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuiksi -hanketta toteutetaan Inarin, Kemijärven, Pellon ja Sodankylän alueilla. https://pohjoisinlappi.fi/hankkeet/omat-hankkeet/laatukalaa-lapista/ Katariina Guttorm
Kalastuksen toinen mittakaava – havaintoja Nor-Fishing-messuilta Trondheimista 28.8.2026 Elokuussa 2026 joukko suomalaisia ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita suuntasi opintomatkalle Nor-Fishing-messuille Trondheimiin. Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, muun muassa Sisä-Suomen, Kuha-Suomen, Itä-Suomen ja Lännen sekä Perämeren rannikon Kalaleader-alueilta. Osallistumista matkalle tukivat EU:n osarahoittamat Kalaleaderien opintomatkahankkeet. Nor-Fishing oli osalle osallistujista ennestään tuttu lähinnä nimeltä. Tiedossa oli, että kyseessä ovat suuret kansainväliset kalastusalan messut, mutta paikan päällä tapahtuman mittakaava pääsi silti yllättämään. Ennen matkaa keskusteluissa esiin nousi ennen kaikkea kiinnostus nähdä, millaista elinkeinokalatalous on Norjassa: millaisilla aluksilla kalastetaan, millaisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä käytetään sekä löytyisikö messuilta jotain sellaista, josta voisi ottaa oppia myös Suomeen. Nor-Fishing järjestetään Trondheimissa joka toinen vuosi, ja tapahtuman historia ulottuu jo vuoteen 1960. Vuoden 2026 messuilla vieraili ihmisiä yli 60 maasta. Messut kokoavat yhteen kalastuksen, kalan käsittelyn ja muun kalastusteknologian valmistajia ja käyttäjiä eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen havainto: kaikki on suurta Saavuimme Trondheimiin tiistaiaamuna ja suuntasimme lentokentältä lähes suoraan messualueelle. Ensimmäinen päivä meni pitkälti messuihin ja niiden mittakaavaan tutustuessa. Halleja oli useita, minkä lisäksi kalustoa ja aluksia oli esillä satama-alueilla. Kyseessä olivat selvästi ammattilaismessut. Jo ensimmäisten keskustelujen aikana kävi selväksi, että Norjassa puhutaan aivan erilaisesta kalatalouden mittakaavasta kuin Suomessa. Nor-Fishing 2026 -messuille osallistui yli 500 näytteilleasettajaa. Messualue koostui useista halleista sekä satama-alueista. Kuva: nor-fishing.no Vuonna 2024 Suomen kaupalliset kalastajat pyydystivät mereltä noin 72 miljoonaa kiloa ja sisävesiltä noin 5 miljoonaa kiloa kalaa. Merialueen saaliin arvo oli noin 36 miljoonaa ja sisävesien saaliin arvo noin 16 miljoonaa euroa. Yhteensä puhutaan siis noin 77 miljoonan kilon saaliista ja reilun 50 miljoonan euron arvosta. Sisävesillä muikku oli saalismäärältään ja kuha saaliin arvoltaan tärkein kalalaji. Muikkua pyydettiin kaupallisesti noin 2,1 miljoonaa kiloa. Vertailun vuoksi Norjassa kalastajien saaliin ensikäden myynnin arvo oli vuonna 2025 noin kolme miljardia euroa. Pelkästään makrillia purettiin Norjassa samana vuonna noin 156 miljoonaa kiloa, siis kaksi kertaa Suomen koko kaupallisen meri- ja sisävesikalastuksen vuotuista saalismäärää vastaava määrä yhtä kalalajia. Mittakaava konkretisoitui messuilla myös keskusteluissa. Kalan käsittely- ja pakastuslaitteistojen valmistajien kanssa puhuttiin tuotantolinjoista, joiden läpi kulkee tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia kiloja kalaa tunnissa. Köysien, havasten ja muiden tarvikkeiden kohdalla mahdolliset toimitusmäärät saattoivat puolestaan lähteä kontillisesta tavaraa. Suomen ja Norjan kalastusta ei kuitenkaan voi suoraan verrata. Kalastusolosuhteet, kalalajit, markkinat ja koko toimialan rakenne ovat hyvin erilaiset. Juuri tämän erilaisuuden ymmärtäminen oli yksi matkan tärkeistä opeista. Kalastusalus voi olla kokonainen tuotantolaitos Messujen näkyvimpiä osia olivat suuret kalastusalukset ja niiden valmistajat. Esillä oli näyttäviä pienoismalleja valtavista troolareista, ja osaan aluksista pääsi tutustumaan myös tarkemmin satama-alueella. Suurimmat alukset ovat käytännössä kokonaisia tuotantolaitoksia. Ne ovat samalla työpaikkoja ja miehistön asuntoja sekä kalan käsittely- ja pakastuslaitoksia. Aluksilla voidaan olla kalastusmatkalla päiviä tai viikkoja, ja saalista voidaan käsitellä ja pakastaa jo merellä ennen satamaan palaamista. Kalastusta ohjaavat vahvasti lajikohtaiset kiintiöt, jotka jaetaan edelleen eri alus- ja kalastusryhmille sekä niiden sisällä aluksille. Norjassa kaikki on suurta. Kuva: nor-fishing.no Messujen perusteella Norjan kalastuksesta saattoi helposti muodostua kuva valtavien troolareiden hallitsemana elinkeinona. Todellisuus on kuitenkin monipuolisempi. Norjassa oli vuoden 2025 lopussa vajaat 5 000 rekisteröityä kalastusalusta, joista noin 78 prosenttia oli alle 11-metrisiä. Vähintään 28-metrisiä aluksia oli 265. Suuret alukset olivat siis messuilla huomattavasti näkyvämmässä roolissa kuin niiden osuus koko Norjan kalastuslaivastosta antaisi ymmärtää. Norjan rannikoilla ja vuonoissa harjoitetaan edelleen paljon pienimuotoista kalastusta. Norjan merentutkimuslaitoksen raportissa pienimuotoiseksi kalastukseksi määritellään pääasiassa alle 15-metrisillä aluksilla rannikon ja vuonojen alueella tapahtuva kalastus. Kalastus on monipuolista ja kausittaista: samoilla aluksilla voidaan vuoden aikana kalastaa eri lajeja ja vaihtaa pyydyksiä tilanteen mukaan. Käytössä ovat muun muassa verkot, pitkäsiimat ja muut koukkupyydykset, merrat sekä nuotat. Osa pienemmistä aluksista harjoittaa myös troolikalastusta. Messualueen läheiseltä satama-alueelta löytyi purjeveneiden seasta myös pienempiä kalastusaluksia. Kuva: Janne Niemimäki Pienimuotoisen kalastuksen rakenne on kuitenkin muuttunut voimakkaasti. Norjan merentutkimuslaitoksen vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan pienimuotoiseen kalastukseen osallistuvien alusten määrä oli vähentynyt noin 5 000 alukseen, mikä oli enää noin viidennes vuoden 1980 määrästä. Tämä puoli norjalaisesta kalastuksesta näkyi Nor-Fishingissä suuria aluksia vähemmän. Trondheimin satamassa liikkuessa näkyi kuitenkin myös pienempiä kalastusaluksia verkonvetolaitteineen ja muine varusteineen. Norjalainen kalastus ei siis ole yhtä kuin messuilla esillä olleet valtavat troolarit, vaan suurten avomerialusten rinnalla toimii edelleen merkittävä pienimuotoisen rannikkokalastuksen sektori. Messuille osallistumisen hintakin auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, millaiset yritykset tapahtumassa näkyivät. Vuonna 2026 jo näytteilleasettajan rekisteröintimaksu oli noin 900 euroa, minkä lisäksi hallipaikka maksoi hallista riippuen noin 190–295 euroa neliömetriltä ilman arvonlisäveroa. Esimerkiksi 20 neliömetrin osasto kalleimmassa hallissa tarkoitti pelkkinä rekisteröinti- ja tilamaksuina noin 6 800 euroa. Sen päälle tulevat vielä osaston rakentaminen, henkilöstö, matkat ja muut kulut. Messuilla näkyivätkin vahvasti suuret norjalaiset alus- ja teknologiayritykset. Myös esimerkiksi Tanskalla oli suuri yhteinen osasto, jonka alle oli koottu useita alan toimijoita. Pyydysten sijaan teknologiaa Varsinaisia kokonaisia pyydyksiä oli messujen kokoon nähden ehkä yllättävänkin vähän. Rapumertoja ja muuta pienempää kalustoa löytyi, samoin havaksia, köysiä ja pyydysten komponentteja, mutta messujen tarjonnassa korostui ennen kaikkea teknologia. Esillä oli laivanrakentajia ja -suunnittelijoita, moottoreita, elektroniikkaa, kaikuluotain- ja seurantajärjestelmiä, kalan käsittelyä ja pakastamista sekä suuri joukko yrityksiä, jotka valmistavat jonkin suuremman kokonaisuuden yksittäistä osaa – köysiä, vaijereita, havaksia ja muuta kalastuksessa tarvittavaa tekniikkaa. Messuilla riitti hypisteltävää ja tutkittavaa. Kuva: Petri Rannikko Pyydyksiä oli esillä melko vähän, mutta muutamia rapumertoja löytyi. Kuva: Janne Niemimäki Messut havainnollistivat hyvin, kuinka suuri teknologinen kokonaisuus nykyaikaisen ammattikalastuksen ympärille rakentuu. Kalastusalus ja pyydys ovat vain osa järjestelmää. Niiden ympärillä toimii valtava määrä teknologiaa, tiedonkeruuta, automatiikkaa ja erilaisia alihankkijoita. Energiatehokkuutta, sensoreita ja tekoälyä Messujen yhteydessä järjestettiin jatkuvasti myös seminaareja, joista osa oli englanninkielisiä. Niissä nousi esille useita teemoja, joita pohditaan parhaillaan myös Suomessa. Yksi näkyvistä teemoista oli kalastuksen energiankulutuksen vähentäminen. Esillä oli alusten sähköistymistä ja muita ratkaisuja polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi. Energiatehokkuutta voidaan hakea moottorien lisäksi yllättävän monesta paikasta. Esimerkiksi aluksen pohjan käsittelyllä voidaan vähentää kasvustoa ja veden aiheuttamaa vastusta ja sitä kautta polttoaineenkulutusta. Pienimuotoisen kalastuksen näkökulmasta kiinnostava esimerkki oli messujen seminaareissa esitelty SeaGlow-hanke. Hankkeessa testataan pienillä kalastusaluksilla muun muassa hybridi- ja sähkökäyttöä, alusten pohjan kasvustoa ja vastusta vähentäviä pinnoitteita sekä energiankulutusta seuraavia sensoreita. Tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja löytää ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä pienimuotoisessa kalastuksessa. Samanlaisia tavoitteita ja ratkaisuja on etsitty myös Suomessa, joten hankkeen kokemukset ja tulokset ovat kiinnostavia myös suomalaisen ammattikalastuksen näkökulmasta. SeaGlow-hankkeessa etsitään keinoja pienentää pienten kalastusalusten polttoaineenkulutusta. Kuva: Janne Niemimäki Toinen kiinnostava kokonaisuus liittyi kameroiden, sensoreiden ja erityisesti tekoälyn hyödyntämiseen kalastuksessa. Tavoitteena on pystyä tunnistamaan entistä paremmin jo kalastuksen aikana, mitä pyydykseen on menossa ja kuinka paljon saalista siellä on. Esimerkiksi troolauksessa reaaliaikainen kuva ja tekoälyyn perustuva tunnistaminen voisivat auttaa arvioimaan saaliin määrää ja lajistoa jo vedon aikana. Tämä voisi mahdollistaa oikea-aikaisemman pyydyksen nostamisen ja auttaa vähentämään epätoivottua sivusaalista. Näissä kysymyksissä voisi olla kiinnostavia yhteistyön ja tiedonvaihdon mahdollisuuksia myös Suomeen. Vaikka kalastuksemme mittakaava on erilainen, energian säästäminen, valikoivampi kalastus sekä kameroiden, sensorien ja tekoälyn hyödyntäminen ovat yhteisiä kehittämiskysymyksiä. Tehokkuudella on myös toinen puoli Seminaareissa puhuttiin myös sivusaaliiden ja nykyisin vajaasti hyödynnettyjen kalalajien paremmasta hyödyntämisestä. Teema on tuttu Suomestakin: jos kala kerran pyydetään, olisi hyvä saada mahdollisimman suuri osa saaliista hyötykäyttöön. Samalla messuilla heräsi myös toisenlainen pohdinta. Kun ympärillä näkee, kuinka tehokkaaksi kalastus voidaan nykyteknologialla tehdä, on vaikea olla pohtimatta tehokkuuden rajoja. Teknologia voi vähentää polttoaineenkulutusta, parantaa valikoivuutta ja auttaa hyödyntämään saaliin tarkemmin. Samalla erittäin tehokkaalla kalustolla voidaan pyytää valtavia määriä kalaa hyvin nopeasti. Jos uusia, aiemmin vähän hyödynnettyjä lajeja ryhdytään käyttämään suuressa mittakaavassa, täytyy samalla ymmärtää niiden merkitys meriekosysteemille. Messujen kaltaisessa ammattilaistapahtumassa näkökulma painottuu luonnollisesti kalastuksen ja teknologian kehittämiseen, mutta tehokkuuden rinnalla täytyy kulkea tieto kalakantojen ja ekosysteemien rajoista. Kun osa kalakannoista on kovassa paineessa, katse kääntyy myös alihyödynnettyihin lajeihin ja valikoivampaan pyyntiin. Kuva: Janne Niemimäki Mistä tulevaisuuden kalastajat tulevat? Yksi kiinnostava havainto liittyi koulutukseen ja alan tulevaisuuden osaajiin. Oppilaitokset olivat messuilla näkyvästi mukana, ja messujen viimeinen päivä oli erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu opiskelijapäivä. Tavoitteena oli tuoda opiskelijat ja yritykset yhteen ja esitellä nuorille kalatalouden työ- ja uramahdollisuuksia. Messuilla syntyi vahva vaikutelma yritysten ja koulutuksen läheisestä yhteydestä. Opiskelijat pääsevät jo koulutuksen aikana lähelle yrityksiä, teknologiaa ja käytännön työelämää, ja alan suuret yritykset ovat näkyvästi mukana tulevien työntekijöiden koulutuspolulla. Keskusteluissa heräsi samalla kiinnostava vertailu Suomeen. Ainakin messuilla esiteltyjen koulutusten perusteella norjalainen kalastuksen ammattikoulutus vaikutti hyvin käytännönläheiseltä ja tiettyihin ammatteihin tähtäävältä. Suomessa osallistujien keskusteluissa koulutuksen vahvuutena nähtiin puolestaan kala-alan laajempi kokonaisuuden tuntemus: esimerkiksi kalastuksen tai vesiviljelyn opiskelussa tutuksi tulevat myös kalojen biologia, kalan käsittely ja muut kala-alan osa-alueet. Kumpaakin tarvitaan. Yritys tarvitsee työntekijän, joka hallitsee oman tehtävänsä, mutta koko alan kehittämisessä on hyötyä myös siitä, että ymmärretään kalaa ja kalataloutta omaa työtehtävää laajemmin. Mitä opintomatkalta jäi käteen? Kolmen päivän jälkeen Nor-Fishingistä jäi ennen kaikkea ymmärrys siitä, kuinka erilaisessa mittakaavassa kalataloutta voidaan harjoittaa. Valtavat kalastusalukset, uusin teknologia ja kansainväliset yritykset tekivät vaikutuksen, mutta samalla matkan aikana käydyissä keskusteluissa palattiin usein siihen, ettei Norjan ja Suomen kalastusta voi suoraan verrata keskenään. Suomessa toimitaan erilaisilla vesillä, eri kalalajeilla, eri markkinoilla ja aivan erilaisessa mittakaavassa. Norjasta voidaan ottaa oppia ja uusia ajatuksia, mutta Suomen kalataloutta pitää kehittää omista vahvuuksistamme ja olosuhteistamme lähtien. Messuilla käydyissä keskusteluissa huomasi myös, ettei suomalainen kalastus ollut kansainvälisille keskustelukumppaneille välttämättä kovinkaan tuttua. Esimerkiksi sisävesien kaupallinen kalastus ja muikku olivat monille vieraita asioita. Erilaisuus toimii siis myös toiseen suuntaan: Suomessa on osaamista ja kalastuksen muotoja, joita muualla ei välttämättä tunneta lainkaan. Messujen lisäksi opintomatkan tärkeä anti syntyi osallistujien kesken. Kun ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita eri puolilta Suomea viettää useamman päivän yhdessä, keskusteluja syntyy paljon myös messuhallien ulkopuolella. Matkan aikana vaihdettiin kokemuksia kalastuksesta ja alan tilanteesta eri puolilla Suomea, vertailtiin toimintatapoja, pohdittiin yhteisiä haasteita ja jaettiin käytännön kokemuksia. Tällainen vertaistuki ja verkostoituminen onkin usein opintomatkojen parasta antia. Samalla syntyy uusia ajatuksia ja yhteistyön paikkoja, joita ei välttämättä syntyisi yksittäisessä kokouksessa tai etäyhteyksien välityksellä. Nor-Fishing oli tapahtuma, joka oli hyödyllistä nähdä ja kokea. Kaikkea nähtyä ei tarvitse – eikä voikaan – siirtää sellaisenaan Suomeen. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä muualla tehdään, poimia joukosta meille sopivia ajatuksia ja samalla nähdä oma toimintamme hieman uudesta näkökulmasta. – Nor-Fishing-terveisin, matkalla mukana olleet Kalaleader-toimijat Kotiinviemisinä uusia tuttavuuksia, kontakteja ja käytännön ideoita. Kuva: Petri Rannikko Lisätietoa ja lähteitä Fiskeridirektoratet: Norjan ammattikalastuksen tilastot Institute of Marine Research: The Norwegian small scale fishery (2022) Luonnonvarakeskus: Kalansaalis ja tuotanto 2024 Luonnonvarakeskus: Kaupallinen kalastus merellä 2024 Luonnonvarakeskus: Kaupallinen kalastus sisävesillä 2024 Nor-Fishing: Nor-Fishing 2026 SeaGlow: Sustainable Energy Applications for Green and Low-impact Operation of small-scale fishing boats
Veneet ja investoinnit kertovat miten kalastuksella menee 6.8.2026 Ammattikalastusmessujen järjestelyjen ja loppumietelmien yhteydessä pohdiskelin ja analysoin pitkään ammattikalastajien tekemiä investointeja veneisiin, pyydyksiin ja erilaisiin tuotantovälineisiin. Erikoisia ja kiinnostavia näkökulmia tuntui heräävän koko ajan enemmän. Tyypillisesti siis selvittely ja pohtiminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sangen moni ilmiö toi esiin klassisen muna-kana -pohdinnan, eli mikä on syy ja mikä seuraus. Lisäksi todella moni itselleni kalastajien keskusteluissa selväksi tullut oletus osoittautui hieman erilaiseksi kuin olin ajatellut. Käytännössä jokainen pohdinnan kohteena ollut ”fakta” piti ensin analysoida. Jarno Aaltosen Vuokko on tyypillinen mittatilaustyönä valmistettu alumiininen rysävene. Erittäin matala ja lähes tasapohjainen. Oletin ensinnäkin, että kalastajat investoivat uusiin veneisiin melko paljon, ja kohteena ovat nimenomaan alumiinirakenteiset veneet. Ja että näissä on tietty kokoluokka ylitse muiden, ja syynä on yleistynyt pohjarysäkalastus, ja tämä taas kiihdyttää myös muita investointeja. Näistä kaikista on onneksi jonkinlaista avointa tietoa olemassa; EU pitää yllä koko yhteisön laajuista kalastusalusrekisteriä merialueen vesistä. Sieltä löytyy ihan jokainen aluksen tietojen lisäys, poisto ja muutos Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien, eli reilun 30 vuoden ajalta. Tuolta löytyy siis nimenomaan veneen tiedot jonkinnäköisellä tarkkuudella, mutta ei omistajatietoja. Se vaikeuttaa selvittelyä melko lailla. Lisäksi Kaju-tietopalvelusta löytyy kaikki EU-tuella tehdyt investoinnit. Alukseen liittyvissä investoinneissa on mainittuna aluksen CFR-numero, joka on tarkempi linkitys alukseen kuin rekisteritunnus. Tuo CFR-numero ei siis vaihdu, vaikka alus vaihtaisi omistajaa tai rekisteröintivaltiota. Valitettavasti sisävesialusten rekisteri ei ole millään tavalla avoin, minkä takia selvityksessä ei voi analysoida mitä sisävesillä tapahtuu. Toisaalta tuossa sisävesienrekisterissä ei ole tietoa aluksen rakenteesta, joten sen hyöty olisikin ollut varsin vaatimaton. Kaju-tietojärjestelmä sisältää kaikki EMKVR- ja edeltävän EMKR-kauden tuetut investoinnit, eli siitä saa kattavan 10 vuoden investointiperspektiivin. Rannikkokalastuksen veneiden käyttöikä vaikuttaisi lähentelevän 30 vuotta, joten aivan siihen ei investointien tarkastelussa edes tarvitse yltää. Kasvuyritykset investoivat alumiiniveneeseen Tässä tarkastelussa kohde rajattiin alle 12 metriä pitkiin veneisiin eli rannikkokalastukseen. Alusrekisteri erottelee materiaaleiksi puun, muovin, metallin sekä ”muun”. Muovi on tässä kokoluokassa pääosin lasikuitua, metalli alumiinia ja ”muu” jääkin melkoiseksi arvoitukseksi. Todennäköistä on, että tässä luokassa on ”komposiittirakenteisia”, eli puurunkoisia, lasikuitupäällysteisiä veneitä. Tarkistuksen perusteella näitä puu-lasikuituveneitä on rekisterissä lisäksi myös puuveneissä ja muoviveneissä. Tästä rakenteesta on siis käytännössä mahdoton saada tarkkaa tietoa. Veneiden rekisteröintimäärissä todellakin näkyy, kuinka alumiiniveneet ovat alkaneet yleistyä 2000-luvulla, ja suosio on melko tavalla jatkuvasti nousevaa. Jos veneet jakaa pituusluokkiin, suurin menestys on ollut 6-8 metristen kokoluokassa. Jos venerekisterin tietoa yhdistellään sopivasti investointitietoihin, näkyy kuitenkin iso muutos. Vaikka kokonaisuutena muoviveneitä on valtava enemmistö, ja myös niihin liittyviä investointeja, tilastoissa näkyy että yksittäistä alumiinivenettä kohden tehtävien investointien lukumäärä ja niihin sijoitettava investointiraha on merkittävästi suurempi. Tämä näkyy sekä pyydysinvestoinneissa että veneisiin liittyvissä varusteinvestoinneissa. Koska uusi alumiinivene ei koskaan ole käyttöönottovuonnaan tukikelpoinen, tämä suhde on luultavasti vielä suurempi alumiiniveneiden eduksi. Veneinvestointi itsessään ei ole tukikelpoinen, eikä veneen elektroniikka tai uusi moottori. Alumiinivene on merkittävästi lujitemuovivenettä kalliimpi, joten yhdessä kaikkien investointien kanssa kalastajien investointi veneeseen ja kalustoon on todella merkittävä. Alumiiniveneeseen investoivat vaikuttavat siis tässä mielessä tähtäävän pitkään uraan ja suureen liikevaihtoon. Benjamin Tillqvistin Stella on erittäin leveä ja kantava vene. Silti tilauksessa on jo isompi vene, sekin tietenkin alumiinista. Alumiinivene ei ole ainoa vaihtoehto Alumiinivene ei kuitenkaan ole todellakaan se ainoa oikea edes rekisteröijien mielestä. Suosituimmassakaan kokoluokassa alumiini (tai metalli yleensäkään) ei yllä puoleen rekisteröintien määrässä. Alle 8 metrisissä lasikuitu siis pitää pintansa, ja sitä suuremmissa veneissä vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat todella pieniä, selkeää kuvaa ei pääse syntymään. Edelleen suurin osa myös uusista veneistä on muovia. Rekisteri itsessään ei pysty kertomaan syytä tähän, valitettavasti ei edes viitteellisesti. Oletukseni oli, että uusissa alumiiniveneissä suuri valintakriteeri olisi kantavuus suhteessa pituuteen tai konetehoon. Valitettavasti kantavuus ei käytännössä ole suhteessa rekisterissä olevaan vetoisuuteen (eli rekisteritonnit eli GT). Selkeä vastaus tuli kuitenkin, kun tutkin veneiden rekisteriin merkittyjä pyydyksiä. Kalastajat tietävät, että ne eivät aivan täysin vastaa todellisuutta, mutta tyypillisesti Suomen rekisteriin merkitään pienaluksista kaksi pyydystä. Lähes kaikkien 6-8 metrin muoviveneiden ensisijainen pyydys on verkko. Ja yhtä selvästi saman kokoluokat metalliveneissä ensisijainen pyydys on rysä. Päätelmä tästä on, että markkinoilta ei löydy sellaista muovivenettä, joka täyttäisi laajamittaisen rysäkalastuksen tarpeet, ainakaan merialueella. Tämä perustuu yhtä lailla myös ajatukseen siitä, että kalastaja ei välttämättä halua sijoittaa 15 000–25 000 ylimääräistä euroa veneeseen pelkän materiaalin vuoksi. Tuntemieni kalastajien veneitä pohtiessa valintakriteerit eivät ole tavattoman monimutkaiset: Veneen on oltava tilava ja kantava, eli mielellään todella leveä saaliin painon ja pyydysten viemän tilan vuoksi. Sen on kyettävä liukumaan kohtuullisen pienellä koneteholla, mutta kestettävä isokin moottori. Tämän vuoksi veneen pohjassa on erittäin loiva V-kulma. Jo tämä viimeksi mainittu karsii suurimman osan muoviveneistä pois. Näiden lisäksi veneisiin tarvitaan mitä mielikuvituksellisin valikoima kiinnityspisteitä nosto- ja vetokoneille, nostureille ja mille milloinkin. Rysäkalastuksessa myös laitakorkeuden toivotaan olevan matala pyydyksen käsittelyn helpottamiseksi.” Tämän kokoluokan lasikuituveneet ovat lähes poikkeuksetta muottiin tehtäviä. Jotta tuotantokustannus olisi runkoa kohden järkevä, veneet suunnitellaan vapaa-ajan käyttöä tai kalastusopastoimintaa varten. Näissä vaatimukset ovat olennaisesti erilaisia; syvä V-runko parantaa ajettavuutta kovassa kelissä, mutta vaatii ison konetehon liukuun pääsemiseksi. Materiaali ei itsessään ole rajoittava, mutta vaatimukset ovat. Muoviveneistä haastajiksi alumiinille voivat nousta erityisesti polyeteenilevyistä tai -putkista hitsatut veneet tai aiemmin mainitut puu-lasikuitu-komposiittiveneet, jotka voidaan valmistaa yksilöllisesti tilaajan tarpeita vastaaviksi. Muottiveneitä valmistavat eivät usein kykene hyötymään siitä, että ammattikäyttöön tehtävän veneen ei tarvitse täyttää CE-hyväksinnän kriteereitä. Veneinvestoinnit lykkäävät vihreää siirtymää yhä kauemmaksi Veneiden poistoiät ovat olleet liki 30 vuotta. Viime vuosina ELY- ja Elinvoimakeskus ovat kampanjoineet vanhojen veneiden poistamiseksi, mikä ehkä on laskenut tuota keskiarvoa. Se ei kuitenkaan kerro todellista käyttöikää. Käyttöikäkin on joka tapauksessa merkittävän pitkä. Uusimmille alumiiniveneille sitä on vaikea edes arvioida, mutta 30 vuotta voi olla mahdollista, ainakin useamman toimijan omistuksessa. Veneen suunnittelu on kuitenkin aina rakennushetken vaatimusten mukaista. Ja veneen runkomuotoon vaikuttaa valittava konetyyppi ja mitoitusratkaisut kantavuuden ja halutun nopeuden suhteen. Kun veneinvestointi toteutuu, samalla tulee ratkaisu siitä, käytetäänkö perämoottoria vai sisämoottoria, ja mikä tehon määrä on löydyttävä. Veneen investointihetkellä siis ankkuroidaan tai paalutetaan nämä vaatimukset. Kalatalouden hallinnolla sekä Suomessa että EU:ssa on into vihreään siirtymään tuomalla sähkötoimisuutta kalastusaluksiin. Tässä on mitä ilmeisintä ristiriitaa alan omien, eli yrittäjien tarpeiden ja valintojen kanssa. Sähkökäyttöä varten valinnat ovat vielä monin kerroin kalliimpi kuin fossiilisten polttoaineiden ratkaisut. Ja kun uudet alukset kestävät käytössä 30 vuotta, eivätkä ne ole suunniteltu huomioiden sähköistyksen vaatimuksia, on syytä toivottaa sähköistä laivastoa odottaville pitkää pinnaa. Muutama Euroopassa tehty tai vireillä oleva sähköistyshanke perustuu vanhaan, uppoumarunkoiseen sisämoottoriveneeseen. Suomessa ei pienissä kokoluokissa ole näkyvissä sisämoottorirakenteita. Valitettavasti venerekisteri ei kuitenkaan kerro mitä polttoainetta (bensiini/diesel) tai mitä moottorityyppiä (sisä-, sisäperä-, perämoottori) vene käyttää. Rannikkokalastuksen moottoriratkaisut ovat käytännössä samoja, joita huvialukset käyttävät. Useimmilla moottorivalmistajilla ei ole erillisiä ammattilaismoottoreita. Jos huvivenekäyttöön tulee sopivia sähkömoottori-, akku- ja latausratkaisuja, on todennäköistä, että ne ennen pitkää tulevat myös ammattikäyttöön. Ilman merkittävää tukea veneiden hankintaan ei ole oletettavissa, että investointeja tehdään sähkötoimisiin aluksiin, tai edes runkoihin, joissa sähköistäminen olisi myöhemmin mahdollista. Tämä taas edellyttäisi isoa muutosta EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan, joka kategorisesti kieltää uusien alusten investointien tukemisen. Kansallisesti liikkumavaraa voisi löytyä kuitenkin arvonlisäverolaista. Nykyisin yli 10 metristen työveneiden valmistus, myynti ja varustelu ovat täysin vapautettuja arvonlisäverosta (ALV-laki 58§). Ymmärtääkseni EU:n arvonlisäverolakidirektiivi (148 artikla) mahdollistaisi sen, että tuo 10 metrin vaatimus voitaisiin poistaa kokonaan tai luoda verottomuudesta houkutin puhtaampiin, vaihtoehtoisen polttoaineen aluksiin. Sama direktiivi mahdollistaa myös tuollaisen veneen kalastusvälineiden verovapauden. Tämän hetken lainsäädäntö ja rahoitusmahdollisuudet ovat melko rajattuja. Veneen rakentamiseen ei voi saada tukea, mutta kalastuksen innovaatiorahoitusta tai kalaleaderien paikallisen kehittämisen rahoitusta on mahdollista käyttää aluksen suunnitteluun tai vaikkapa muotin rakentamiseen, jos muoviveneiden tekijöistä joku moisesta innostuu. Aiemmin toteutetut kalastusalusten tyyppivenehankkeet eivät kuitenkaan ole tällaiseen erityisen rohkaisevia. Korkeat pyydystuet eivät nostaneetkaan hintoja Investointituet kalastukseen kannattaa käsitellä myös ilman kytkyä veneisiin. Tällä kaudella houkuttavin kalastuksen tuki näyttää olleen pyydystuki. Erityisesti merialueelle suunnattu 80% tukitaso hylkeenkestäviin pyydyksiin ja hylkeenkarkottimiin yllätti rohkeimmatkin toiveet. Investointitaso oli hyvä jo edellisen EMKR-kauden 50% tasolla, ja korotus nosti vielä investointiastetta. Edellisellä ja tällä ohjelmakaudella pyydysinvestointeja on tehty reilusti yli 7 miljoonalla eurolla, ja tässä luvussa näkyvät vain tuetut investoinnit. Luku sisältää myös sisävesien investoinnit. Alkukaudesta pessimistit ennustivat, että tämä saa aikaan niin suuren kysynnän – ja ahneuden – että pyydysten hinnat karkaavat pilviin. Kävi kuitenkin aivan toisin. Pyydysten hinnoissa on kyllä ollut nousua, mutta suurin muutos on tapahtunut pyydysten tuotannossa ja kehittämisessä. Alalle syntyi muutamia uusia pyydysvalmistajia, jotka nopeasti pystyivät reagoimaan kysyntään nostamalla tuotantokapasiteettia teolliseen mittakaavaan. Tämä, ja sikäli myös kilpailutilanne, on pitänyt pyydysten yksikköhinnat varsin maltillisena, ja mahdollistanut samaan aikaan myös pyydysten kehittämisen. Uusia suomalaisia pyydyksiä on toimitettu jo testiin melko useisiin maihin, aivan maailman toiselle puolelle asti. Olisi varmasti syytä alkaa pohtia voisiko tämä ulkomaankauppa kasvattaa tuotantoa Suomessa niin paljon, että sillä olisi vaikutusta koko toimialaan. Investointihalukkuus näkyy koko kalastusjärjestelmässä Pyydystukien korkea taso on varmasti ollut osasyy siihen, että tällä vuosikymmenellä nuoret kalastajat, eli sellaiset, jotka arvioivat voivansa jatkaa vielä parikymmentä vuotta, ovat investoineet voimakkaasti paitsi pyydyksiin, myös koko kalastusjärjestelmään, jota laajamittainen rysä- tai katiskapyynti edellyttää. Satojen katiskojen tai kymmenien rysien pyyntiin virittäminen, kokeminen ja nosto edellyttävät aivan uutta tehokkuutta toimintaan. Nimitän tätä kalastusjärjestelmäksi. Se kattaa paitsi pyydysten käsittelyn, myös saaliin käsittelyn ainakin aluksella. Yhdessä nämä tehtävät työllistävät useita yrittäjiä. Suurin osa erilaisista pyydysten nosto- ja kokujärjestelmistä ovat kotimaista valmistetta. Näitä kalastusjärjestelmiä olisi syytä päästä esittelemään myös maailmanlaajuisesti. Pyydysten käsittelylaitteet ovat olleet tukikelpoisia, ja ne näkyvät investointitukien listauksissa. Näiltä osin on vielä tehostamista siinä, miten näitä laitteita kehitetään. Sangen usein lähtökohtana on yksittäisen kalastajan ja laitetoimittajan/-valmistajan välinen yhteistyö. Jostain syystä ammattikehittäjät eivät ole innostuneet tai onnistuneet tuottamaan näistä innovaatioista hankkeita. Ymmärrettävästi varsinkin alan ammattilaiset saattavat pitää sitä kuitenkin etuna. Mika Halttu