Kalastuksen energiasiirtymäkonferenssi – juuttuuko kehitys byrokratian suohon?

Kalatalouteen, kuten muillekin tuotannon sektoreille, halutaan energiamurrosta. Alalla toimivat kuitenkin tietävät, että murros sanana on aivan liian raju. Parhaimmillaankin voitaneen puhua energiasiirtymästä. Kyseessä on tietenkin saman prosessin, eli kasvihuonepäästöjen vähentämisen, eritahtiset etenemismallit. Vähähiilisempien energiamuotojen käyttöönotto kalataloudessa, ainakin merkittävissä määrin, on hidasta ja hankalaa. Muutosta hidastavat monet seikat, kuten alusten korkea ikä, tekniikan kalleus, alan vanhakantaisuus, asiantuntijoiden puute sekä lainsäädännön ja tukipolitiikan jarrut. Näistä jälkimmäisiin törmätään lähes aina uusia energiaratkaisuita pohdittaessa.

Helsingin konferenssissa haettiin konkreettisia ratkaisuita

4.−5.11.2025 pidettiin Helsingin musiikkitalolla, Maa- ja metsätalousministeriön ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä järjestämä ja Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama Energy Transition in Fisheries-konferenssi. Se keskittyi energiasiirtymään kalastuksessa. Konferenssiin osallistui teollisuuden edustajia, tutkijoita, asiantuntijoita teknologian tuottajia, ympäristöjärjestöjä ja päättäjiä. Tarkoituksena oli löytää päästöjen vähentämiseksi todellisia toimenpiteitä puheiden sijaan. Kansallisen kalatalousverkoston edustaja Janne Ruokolainen lähetettiin konferenssiin tuomaan sen tuloksia kollegoille ja koko kalatalousalalle.

Lainsäädäntö esteenä päästövähennysratkaisuille

Useissa puheenvuorossa nousi esille yksi este uusien energiaratkaisuiden rakentamiselle kalastusaluksiin. Se oli Euroopan yhteisestä kalastuspolitiikasta johtuva alusten vetoisuuden rajoittaminen. Mikäli alukseen rakennetaan lisätilaa vaikkapa akustolle, lisää se myös aluksen vetoisuutta YKP:n mukaan. Vetoisuutta, eli kansankielessä tonnistoa ei tämän politiikan mukaan saa lisätä. Myöskään uusia aluksia ei tämän lainsäädännön vuoksi juurikaan hankita. Konferenssin johtopäätösten perusteella laadittiin julistus. Sen yhtenä kohtana oli juuri ehdotus vetoisuusrajoituksien höllentämiseksi, tai jopa poistamiseksi, mikäli kalastus tapahtuu tieteeseen perustuvan kiintiöjärjestelmän puitteissa. Kannattaa huomioida, että sisävesikalasukseen käytettävillä aluksilla vetoisuutta ei ole rajoitettu.

Toinen energiasiirtymää hidastava tekijä on rahoitusmahdollisuuksien puute, mikä toki juontaa juurensa YKP:hen. Uusia aluksia ei voi rahoittaa käytännössä lainkaan. Tästäkään syystä uusia aluksia ei hankita. Näiden kahden lainsäädännöllisen epäkohdan vuoksi alusten keski-ikä on hyvin korkea. Vanhat alukset ovat monesti energiatehokkuudeltaan huonoja, eikä niihin ole helppoa asentaa uutta, vähäpäästöisempää tekniikkaa. Olisi ehdottoman tärkeää muuttaa lainsäädäntöä siten, että uusien energiaratkaisuiden käyttöönottoa helpotetaan sen sijaan, että sitä itse asiassa vaikeutetaan kohtuuttomasti, mikä tällä hetkellä on tilanne. Toki uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii myös yrityksiltä rohkeutta investoida. Tämä taas vaatii kannattavaa liiketoimintaa ja tulevaisuudenuskoa. Näistä on ikävä kyllä ollut viime aikoina, toki ymmärrettävistä syistä, alalla pulaa.

Olemassa olevallakin tekniikalla pystyy vähentämään päästöjä

Toki fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan vähentää jo olemassa olevalla kalustolla ja keinoilla. Konferenssissa nostettiin esille lukuisia keinoja, kuten vedettävien pyydysten keventäminen, heikentyneiden kalakantojen vahvistaminen, energian käytön hallinta, kalalaskurit ja entistä parempi ajosuunnittelu. Tälläkin hetkellä suurimmasta osasta koneista on saatavissa dataa polttoaineen kulutuksesta ja vaikkapa kierrosluvuista. Näitä tarkkailemalla voidaan päästä hyvään alkuun energian säästöissä. Yrittäjän kannalta on olennaista, että päästöjen vähentäminen olemassa olevalla tekniikalla ja kalustolla on lähes poikkeuksetta taloudellisesti kannattavaa. Usein jokainen polttoainekuluista säästetty sentti on sitä viivan alle jäävää tulosta, joka hymyilyttää tilinpäätöstä tarkasteltaessa. Tulevaisuudessa tämä toteutunee myös uutta teknologiaa sovellettaessa.

Pitchauskilpailussa haettiin uusia ratkaisuita päästövähennyksiin

Konferenssin osana järjestettiin pitchauskilpailu, jossa kolme mukaan ilmoittautunutta ehdokasta sai tilaisuuden esitellä uutta tai edistyksellistä ratkaisua kalastuksen päästöjen vähentämiseksi.

Ensimmäisenä ratkaisuitaan esitteli Elveneen yrittäjä Emil Finne. Hänen ratkaisunsa on sähkökäyttöinen vene pienimuotoiseen rannikko- ja sisävesikalastukseen. Aluksessa on yrittäjän kertoman mukaan kestävä akusto ja niitä avustava aurinkopaneelijärjestelmä. Veneen toimintamatka pelkällä akustolla on valmistajan mukaan 100 merimailia, ja aurinkopaneeleilla avustettuna rajoittamaton. Tämä toteutuu kuitenkin vain pienillä nopeuksilla.

Ruotsalaisen Cetasolin Simon Johansson kertoi edustamansa yrityksen virtuaalisesta Cetafuel-polttoaineenkulutuksen mittausjärjestelmästä. Sovelluksen nähtiin soveltuvan parhaiten meidän oloissamme suurimpiin kalastusaluksiin. Lisäksi yrityksellä on myös iHelm-alusta, jolla myös pystytään vähentämään alusten polttoaineenkulutusta. Yhdistettynä näillä ratakisuilla voidaan säästää polttoainetta huomattavia määriä.

Albin Weckström Aalto Design Factorystä esitteli LUKE:n kanssa yhteistyössä kehitettyä kalalaskuria. Laskuri sijoitetaan rysän nielun suulle. Mobiililaitteilla seurattava laskuri säästää kalastajalta turhien kokureissujen vaivan ja kustannukset. Polttoainekustannuksissa säästöä voi tulla useita kymmeniä prosentteja rysäkauden aikana.