Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

Tietävä tila -tiedonvälityshanke tarjosi kuluneen reilun puolentoista vuoden aikana uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä teknologioista karjan käyttäytymisen ja elinympäristön seurannan osalta maataloustuottajille ja maatalouden sidosryhmille.

Ammattilehtiartikkeleista seminaareihin, paikallisesti ja valtakunnallisesti

Alueellisena hankkeena Tietävä tila -hanke keskittyi erityisesti paikallisiin tiedonvälitystoimenpiteisiin Kainuun alueella. Paikallisten tiedonvälitystoimenpiteiden keskiössä olivat tapahtumaosallistumiset ja koulutustilaisuudet yhteistyössä muiden Kainuun maatalousalan toimijoiden kanssa. Tiedonvälitystä toteutettiinkin mm. ProAgria Itä-Suomen ja Kainuun ammattiopiston järjestämissä tuottaja- ja neuvojakoulutuksissa sekä Pellonpiennartapahtumissa. Loppuhuipennuksena hankkeen päätösseminaari toteutettiin läsnäolotapahtumana Kajaanissa. Paikalliset tapahtumat olivat antoisia ja mahdollistivat hanketyössä tärkeän verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen paikallisten tuottajien ja sidosryhmien kanssa.

Valtakunnallisesti tiedonvälitystoimenpiteet keskittyivät pääasiassa kirjallisen materiaalin tuottoon ammattilehtiartikkeleiden, blogikirjoitusten ja sähköisen tietomateriaalin muodossa. Paikallisten tapahtuma- ja koulutustilaisuuksien esitysmateriaaleista tietämys koottiin laajemmin maataloustuottajien ja sidosryhmien hyödynnettäväksi Tietävä tila-tietoisku – nimellä kulkeviin kirjallisuusyhteenvetoihin. Ammattilehtiartikkeleiden ja blogikirjoitusten avulla hankkeessa käsiteltiin suurempia kokonaisuuksia ja ajankohtaisten tapahtumien sisältöä. Yksittäisiin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin hankkeen puitteissa osallistuttiin esitelmöijänä, mutta myös tiedonhankkijana. Niinpä Suomen Eläinlääkäripäiville osallistumisen myötä uutta tietoa saatiin jaettua kainuulaisille viljelijöille vasikoiden terveydenhoidosta sekä kansallisesti EU CAP Network-verkoston temaattisen ryhmän, Economic Vulnerability of Farming, toiminnan johtopäätöksistä maatalouden taloudellisesta haavoittuvuudesta.

Aikaa ja oppia tiedonvälitykseen

Hankemuotona tiedonvälityshanke oli virkistävä seuralainen maatalousalan kehittämishankkeille, joissa tiedonvälitystä toteutetaan muun hanketyön ohessa, kehittämishankkeen teeman mukaisesti kohdennettuna. Mahdollisuus rauhoittua olemassa olevan tiedon työstöön ja jakamiseen antoi aikaa hahmottaa työstetyn materiaalin taustoja ja kokonaisuuksia sekä pohtia ajankohtaisuuksien vaikutuksia maatalousalan kehitykseen.

Tietävä tila-tiedonvälityshanke oli lisäksi mainio henkilökohtainen tilaisuus kehittyä kirjoittajana, tietomateriaalin tuottajana ja nykyisten tiedonvälitys- ja viestintäkanavien hyödyntäjänä. Sähköiseen viestintään nojaava nykyisyys luo kattavasti mahdollisuuksia jakaa hankkeissa tuotettua materiaalia ja viestiä hanketoiminnasta. Maaseutuverkoston hankerekisterissä olevan hankekortin päivitys tulikin kuukausittaiseksi rutiiniksi hankkeen etenemisen ja ajankohtaisten asioiden jakamisessa, kuin myös someviestintä uutiskirjeiden kirjoittamisen ohella.

Kaiken kaikkiaan Tietävä tila -hankkeen toimenpiteet muodostivat kattavan ja onnistuneen tiedonvälitystoimenpiteiden kokonaisuuden, josta on hyvä ottaa oppia tiedonvälityksen toteuttamiseen myös kehittämishankkeissa. Yksittäisestä hanketoimenpiteestä mieleenpainuvin oli temaattisen ryhmän Economic Vulnerability of Farming pohjalta tehty tiedonvälitys suomalaisessa maatalouden ammattimediassa: blogiteksti nostettiin esille Agrihubin sosiaalisen median kanavissa ja Maatilan Pellervossa julkaistua ammattilehtiartikkelia siteerattiin niin ikään lehden pääkirjoituksessa. Näiden myötä hankkeessa päästiinkin ajankohtaisen ja keskustelua herättävän tiedonvälityksen ytimeen.

Tietävä tila-hankkeen aikana koostettu materiaali, linkitys sähköiseen tietomateriaaliin ja hankkeen loppuraportti sen valmistuttua löytyvät hankkeen hankekortilta Maaseutuverkoston hankerekisteristä. Hankkeen tiedonvälitystoimenpiteiden kädenjälki ja hyödynnettävyys jäävät näin elämään vielä hankkeen virallisen päättymisen jälkeenkin.

Kylien turvallisuus ja varautuminen kiinnostaa Pohjanmaalla

Pohjanmaan kylät ja yhdistykset ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta kylien turvallisuuden ja varautumisen kehittämistä kohtaan. Ennen joulua avasimme kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa kiinnostusta kyläturvallisuusiltojen järjestämiseen toiminta-alueellamme. Halusimme varmistaa, että voimme suunnata hankkeen toimintaa juuri niihin kyliin ja kuntiin, jotka ovat aidosti kiinnostuneita teemasta. Ja kyllähän aihe kiinnostaa! Lyhyessä ajassa olemme saaneet jo lukuisia vastauksia kyselyyn.

Mitä kylät toivovat turvallisuusilloilta?

Kyläturvallisuus ja kylien varautuminen ovat laajoja teemoja, joten kyselyssä halusimme myös selvittää, mitkä aiheet kylissä kiinnostavat eniten. Vastausten perusteella nousi selkeästi muutama pääteema, joita turvallisuusilloissa halutaan käsitellä. Kaiken kaikkiaan toiveet kertovat yhteisöjen halusta vahvistaa omaa kriisinkestävyyttään ja kehittää konkreettisia toimintamalleja arjen ja kriisitilanteiden varalle.

Yhteisöllinen varautuminen ja roolijako

Kylissä kaivataan selkeitä toimintamalleja yhteisölliseen varautumiseen, vastuunjaon selkeyttämistä yhdistysten ja vapaaehtoisten välillä, inspiraatiota ja ideoita yhteisten resurssien suunnitteluun.

Kylän oma turvallisuus- ja varautumissuunnitelma

Kyläturvallisuussuunnitelmat nousivat ilahduttavasti esiin vastauksissa ja ne koettiin tärkeiksi. Vastauksissa toivottiin konkreettisia esimerkkejä, rakenteita ja malleja, joiden avulla oma suunnitelma on helppo laatia.

Viestintä ja tiedonkulku kriiseissä

Käytännön ratkaisut kriisiviestintään kiinnostavat. Kyläradio kiinnostaa, mutta kylät haluavat kuulla myös muista tavoista varmistaa tiedonkulku silloin, kun perinteiset yhteydet eivät toimi.

Arjen varautuminen

Kotitalouksien varautuminen, kotivara ja ohjeet myrskyjen, sähkökatkojen tai muiden häiriötilanteiden varalle olivat keskeisiä teemoja vastauksissa. Kyläläiset kaipaavat selkeitä vinkkejä ja käytännön ohjeita.

Naapuriapu ja kyläyhteisön vahvistaminen

Yhteisöllisyys on kylätoiminnan ydin. Kyselyn vastauksissa toivottiin tukea naapuriavun organisointiin, uusien asukkaiden mukaan ottamiseen sekä luottamuksen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Turvallisuustaidot ja harjoitukset

Vastauksissa toivottiin myös erilaisia koulutuksia esimerkiksi paloturvallisuuteen, ensiapuun ja alkusammutukseen liittyen. Myös henkinen kriisinkestävyys ja yhteiset turvallisuusharjoitukset kiinnostavat.

Hyvät esimerkit muista kylistä

Kylät haluavat oppia toisiltaan. Esimerkit muiden onnistumisista ja virheistä antavat arvokkaita oivalluksia ja voivat toimia mallina oman kylän kehittämiselle.

Tapahtumien turvallisuus

Monissa kylissä tapahtumat ovat keskeinen osa kylän toimintaa, joten monia vastaajia kiinnostaa myös tapahtumien turvallisuuden varmistaminen.

Kylissä järjestettävät kyläturvallisuusillat ja erilaiset koulutukset ovat keskeinen osa SBÄR – Smarta byn är redo – Viisas kylä varautuu – hankkeen toimia. Tuntuu hyvältä aloittaa tämä vuosi tiedon kanssa, että olemme odotettuja ja toivottuja vieraita moniin kyliin.

Miksi kyläturvallisuus ja kylien varautuminen on tärkeää?

Välipäivinä riehunut Hannes-myrsky muistutti konkreettisesti siitä, kuinka haavoittuvaisia sekä kotitaloudet että kunnat voivat olla pitkien sähkökatkojen ja laajojen häiriöiden aikana. Monissa kodeissa huomattiin, että 72 tunnin varautumissuositukset olivat jääneet suunnitelman tasolle. Samalla nähtiin myös, kuinka nopeasti kylät, yhdistykset ja yritykset voivat toimia kriisin keskellä: nuorisoseurat avasivat ovensa lämmittelyä ja ruoanlaittoa varten, ja yritykset tarjosivat tilojaan sähköttömyydestä kärsiville.

Monissa kunnissa kesti luvattoman kauan reagoida poikkeustilanteeseen. Kunnilla on keskeinen rooli paikallisen kokonaisturvallisuuden johtamisessa. Siksi olisi aika tunnistaa ja hyödyntää kylissä tehtävä työ ja rakentaa suunnitelmallisesti varautumiskumppanuuksia kylien, yhdistysten ja yritysten kanssa.

Yhteisöllisessä varautumisessa, kylävarassa, on kyse yhteisön kyvystä toimia kriisitilanteessa: yhteisestä kokoontumispaikasta, harjoituksista, koulutuksista, naapuriavun käytäntöjen sopimisesta, viestintäverkostoista ja varautumista parantavista välineistä. Ennen kaikkea se on kuitenkin yhteistä tekemistä silloin kun kaikki on hyvin. Kun ihmiset tuntevat toisensa ja tekevät asioita yhdessä, apu löytyy kriisissäkin nopeasti. Kuntien olisi hyvä tunnistaa se, että tällainen yhteisöllinen varautuminen vahvistaa myös kuntien kriisinkestävyyttä.

SBÄR – Smarta byn är redo – Viisas kylä varautuu on Aktion Österbottenin toiminta-alueella toteutettava kehittämishanke, jonka tavoitteena on vahvistaa maaseutuyhteisöjen kriisivalmiutta, huoltovarmuutta ja yhteisöllistä varautumista. Hankkeen toteuttajina Aktion Österbotten r.f. ja yhteistyökumppanina Svenskfinlands Byar (SLF) yhteistyössä kyläyhdistysten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Monta syytä ihastua Merikarviaan – Asumiskokeilijat yllättyivät palveluiden ja harrastusten määrästä

Tiedotesarja 9/9 – Ihana kamala maaseutu

Merikarvia toimi marraskuussa viimeisenä kuntana Ihana kamala maaseutu -asumiskokeiluille. Kolme erilaista kokeilijaporukkaa saapui kuntaan viikoksi asumaan ja tutustumaan arkeen maaseudulla. Asumiskokeiluun osallistuivat Karjalaisen perhe Kirkkonummelta, Kauppilan perhe Tampereelta sekä yksin matkannut Kristiina Vihdistä. Jokainen kokeilijaporukka sai omanlaisen majoituskokemuksen: joen rannalla Eumerin mökissä, keskustan tuntumassa sijaitsevassa omakotitalossa ja Rauhanlaakson tunnelmallisessa jokimökissä.

Merellistä kuntaa esiteltiin monipuolisesti

Kokeiluviikko käynnistyi yhteisillä aloituskahveilla ja eläinpihaan tutustumisella Koivuniemen Herran farmilla, joka on yksi paikkakunnan tunnetuimpia vierailukohteita. Viikon ohjelma oli rakennettu tukemaan arjen testaamista monipuolisesti kuitenkin niin, että kokeilijoiden omat kiinnostuksen kohteet oli huomioitu esimerkiksi harrastuksissa. Toiset suuntasivat salibandyyn, toiset jäähallille ja osa osallistui vauvauintiin tai jalkapallotreeneihin.

Kunnanvirastolla kokeilijat saivat kattavan esittelyn Merikarviasta, jonka jälkeen siirryttiin yhteiselle lounaalle lounaskahvila Sinihelmeen kunnan edustajien kanssa. Lounaalla käytiin vilkasta keskustelua muun muassa kunnan palveluista, tonteista ja työllistymismahdollisuuksista. Lisäksi jaettiin ajatuksia myös arjen sujuvuudesta maaseudulla:

”Meidät yllätti se, miten maalla asuessa kaikki voi kuitenkin olla lähellä. Kävellen pääsee, eikä kylällä asioidessa tarvitse välttämättä käyttää autoa”, Kauppilan perhe kommentoi.

Merikarvian aktiivinen yhdistyskenttä esittäytyi yhdistysillassa Korsutuvalla, jossa kokeilijat pääsivät kerralla näkemään vapaa-ajan mahdollisuudet laajasti. Viikon aikana osallistuttiin myös Eumer Fishing Centerin opastamana kalastukseen Merikarvianjoella ja tutustuttiin vapaa-aikakeskus Rysän liikuntapalveluihin kuntosalista ilma-aserataan.

Kalastusta Merikarviajoella oppaan kanssa.
Eumer Fishing Centerin asiantunteva opas neuvoi asumiskokeilijoita kalastuksen saloihin Merikarviajoella.

Arki maaseudulla ei suinkaan ole tylsää, vaan elämyksiä pääsee kokemaan myös pimeään vuodenaikaan, kun MerryCampingillä virkistäydyttiin talviuinnin ja avantosaunan merkeissä. Viikon kohokohtiin kuului myös Merikarvian ja Siikaisten Lions Clubien järjestämä kirkkokonsertti, jonka moni kokeilija mainitsi erityisen vaikuttavana.

Perheille lasten viihtyminen on tärkeää

Kaksi perhettä pääsi viikon aikana testaamaan Merikarvian palvelutarjontaa erityisesti lapsiperheen näkökulmasta. Ohjelmaan sisältyi tutustumiskäynnit päiväkotiin ja kouluun, joita kehuttiin erityisesti luonnonläheisistä pihoista ja ystävällisestä henkilökunnasta. 3-vuotias Malla Kauppila viihtyi pitkään hiekkalaatikolla muiden lasten kanssa, ja perhe koki olonsa tervetulleeksi.

Viikon aikana testattiin myös seurakunnan perhekerhoa, vauvauintia, Suomen mallin taidekerhoa sekä Innon jalkapallotreenejä, joiden kautta kunnan monipuolinen lapsiperheille suunnattu palvelukattaus tuli konkreettisesti tutuksi.

Jäähalli ja uimahalli olivat käytössä koko viikon ajan, ja molemmat perheet nostivat palautteissaan esiin sen, kuinka kattavasti Merikarvialla on tarjolla vapaa-ajan palveluita.

”Rauhallisempi elämänrytmi, pienen kylän tunnelma, hyvät liikuntamahdollisuudet ja edulliset asumiskustannukset olivat suurin syy ihastua Merikarviaan. Ja tietty meri!”, Eveliina Karjalainen toteaa.

Karjalaisen perhe Merikarvian jäähallissa luistelemassa.
Karjalaisen perhe testasi myös Merikarvian jäähallilla luistelua asumiskokeiluviikon aikana.

Viikossa osaksi Merikarvian yhteisöä

Viikon aikana syntyi monia tärkeitä keskusteluja ja kohtaamisia niin kahvipöydissä kuin harrastusten ja yritysvierailujen yhteydessä. Matias Kauppila jopa heittäytyi täysillä kuntalaiseksi tekemällä etätöitä koko viikon kunnantalon hienoista etätyötiloista käsin. Paikallisten kanssa jaetut hetket koettiin aidosti merkityksellisiksi.

Vierailut SeaPackillä, Kalaliike Eljas Sannalla, Koivuniemen Herran farmilla sekä Viikilän hevostilalla antoivat kokeilijoille näkymän paitsi yritystoimintaan, myös elämään pienellä paikkakunnalla. Kristiinalle vierailu Viikilän hevostilalla oli erityinen, sillä hän pääsi keskustelemaan suosikkiharrastuksestaan suomenhevosista Henna Viikilän kanssa.

”Harrastus ja ulkoilumahdollisuudet ovat tärkeitä itselle, ja Merikarvia ympäristöineen tarjoaa siihen upeat mahdollisuudet. Etenkin meri ja monimuotoinen joki koskineen teki vaikutuksen”, Kristiina kertoo.

Naiset suomenhevosen kanssa Viikilän hevostilalla.
Kristiina pääsi Viikilän hevostilalle keskustelemaan tallin omistajan Henna Viikilän kanssa mieliharrastuksestaan eli suomenhevosista.

Viikon päätti tunnelmallinen joulunavaustapahtuma kunnanvirastolla, jossa yhteisöllinen tunnelma tarttui myös asumiskokeilijoihin. Joulupuuron lomassa vastaan tuli jo useampia tuttuja kasvoja, joihin oli ehtinyt tutustua viikon aikana. Kokeilijat kiinnittivät huomiota siihen, miten kaikki tuntevat toisensa.

Viikko Merikarvialla tarjosi konkreettisen mahdollisuuden testata, miltä elämä pienessä kunnassa voi tuntua, ja miten oma arki soljuisi meren ja joen äärellä.

”Asumiskokeilu oli todella upea mahdollisuus. Olemme vuosia miettineet millaista maalla olisi asua ja sopeutuisimmeko sinne. Kynnys muuttaa maalle on madaltunut huomattavasti” Karjalaisen perhe pohtii.

Lisätietoja

Ihana kamala maaseutu -asumiskokeiluja koordinoi Leader Pohjois-Satakunnan hallinnoima Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke yhdessä kuntien kanssa. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja hankeaika on 1.1.2024-30.6.2026. Mukana on yhdeksän kuntaa Pohjois-Satakunnasta ja Luoteis-Pirkanmaalta.

Kestävää kasvua Kymenlaakson metsiin -hanke tuo metsäalaa yhteen

Nuorten metsien kasvukunnosta huolehtiminen korostuu hankealueen metsänkäytön historian takia: Kymenlaaksossa metsäteollisuudella on pitkät ja vahvat perinteet, mikä on muokannut alueen metsärakennetta. Metsien ikäluokkajakauma painottuu muuta maata enemmän nuoriin metsiin.   

Hanke järjestää tapahtumia niin metsänomistajille kuin metsäammattilaisillekin. Keväästä syksylle 2025 pääpaino oli maastotapahtumien järjestämisessä. Esimerkiksi Kouvolassa toukokuussa järjestetty Kestävää kasvua -energiapuunäytös veti paikalle noin 150 henkeä. Hanke myös järjesti kaksi webinaaria, teemoina sekä energiapuuhakkuut että metsälannoitukset. Lisäksi hankerahoittajille järjestettiin koulutusta metsätuhoista. 

Vuoden kohokohtana hankkeen osalta voidaan pitää Kouvolan Kuusankoskitalolla 8.11. järjestettyä Metsänomistajan päivää. Tapahtuma toi yhteen metsäalan organisaatioita laajasti puhujien ja näytteilleasettajien osalta: puheenvuoroja kuultiin kolmessa eri salissa ja näytteilleasettajina oli 15 organisaatiota. Esitysten aiheissa korostuivat mm. metsänomistus,  luonnonhoito sekä metsäalan yrittäjyys. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah puhui tapahtumassa otsikolla “Metsäpolitiikka nyt ja lähitulevaisuudessa”. Osallistujia tapahtumassa oli 330. Kaikkiaan hankkeen tapahtumiin osallistui vuonna 2025 noin 800 henkeä. 

Hanke myös julkaisi vuoden 2025 aikana kaksi videota, yhdessä sisarhanke Kestävää kasvua Etelä-Karjalan metsiin –kanssa: Risupeto motossa – tehoa nuorten metsien hoitoon? sekä Kasvuhäiriöt kuuriin boorilla. Ensimmäisessä keskitytään iittiläisen Reformet Oy:n Risupeto-energiapuupoimurin uusimpaan versioon ja jälkimmäisessä tutustutaan metsien boorilannoituksiin  miehikkäläläisen Dronelento Oy:n johdatuksella. 

Tapahtumien järjestäminen jatkuu Kymenlaakson alueella myös vuonna 2026. Tulevat hanketapahtumat löydät maaseutuverkosta sekä Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterista.  

 

Kestävää kasvua Kymenlaakson metsiin hankkeen toteuttajana toimii Suomen Metsäkeskus. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2025 – 31.12.2026. Hanketta rahoittavat Euroopan maaseuturahasto ja yksityiset rahoittajat.  

 

Lisätietoa hankkeesta: 

Arto Pulkkinen, projektipäällikkö, 050 595 0365, arto.pulkkinen@metsakeskus.fi 

Emma Paunonen, projektineuvoja, 050 473 6331, emma.paunonen@metsakeskus.fi

 

Vastuullista joulua

Vastuullista joulua 

Joulukinkku on mielenkiintoinen esimerkki varautumisesta, omavaraisuudesta ja vastuullisuudesta ja itse asiassa keskeisistä aiheista, joiden parissa myös Varautuva viljelijä -hanke työskentelee. Kotimaisen joulukinkun riittävyydestä käydään ajoittain keskustelua. Suomessa sianlihan omavaraisuus on yli 100 %, eli tuotamme sianlihaa enemmän kuin kulutamme Suomessa. Lihatiedotusyhdistyksen mukaan 90 % kotitalouksista valitseekin joulupöytäänsä kotimaisen kinkun. 

Suomalainen kinkku onkin varsin vastuullinen valinta, sillä suomalainen sika saa pitää saparonsa, liha on antibioottivapaata ja maukasta. Samalla tuemme suomalaista työtä ja koko elintarvikeketjua sikatilalta kaupan hyllyn kautta ruokalautasille.  

Joulupöydän vaihtoehdot

Suurin osa kotitalouksista valitsee joulupöytäänsä kinkun, mutta joulupöydän antimiin on erilaisia perinteitä ja mieltymyksiä. Kotimainen kalkkuna, naudan paisti, karitsan kare tai miksei vaikkapa lanttukukko voisi olla joulupöydän kruunu kinkun rinnalla tai tilalla. Kalkkunan osalta omavaraisuutemme on Suomessa 65–70 % luokkaa, naudanlihan osalta noin 85 % ja karitsan osalta 30 %. Kotimainen tuotanto ei näiden lihalajien osalta kata kotimaista kulutusta ja vastuullisuuden nimissä olennaista on varmistaa kotimaisuus. Parhaiten sen takaa Hyvää Suomesta-merkki.  

Jouluinen ruokahävikki

Jouluun liitetään usein runsaus ja useissa joulupöydissä on ruokaa enemmän kuin ravinnontarve edellyttää. Varautuminen on tarpeellista, eikä kenenkään pitäisi jouluna jäädä nälkäiseksi.  Suomalaisten ruokahävikki on 400 miljoonaa kiloa, mikä on esimerkiksi lihaksi muutettuna Suomen vuotuisen lihantuotannon verran. Suurin osa hävikistä kertyy kotitalouksissa. Mikäli ruokaa on varaa heittää roskiin, silloin tuskin todellisesta nälästä kyse onkaan. Vastuullisuutta jouluherkkujen suhteen onkin maltillinen varautuminen ja hävikin välttäminen. 

Ihmiset tärkeintä joulussa

Yhdessäolo, läheiset ja rentoutuminen liitetään juhlaruuan lisäksi jouluun. Vastuullisen ruokailun ohessa pitäkäämme joulunakin huolta itsestämme ja toisistamme. Maatalousyrittäjä ruuantuottajana on yrityksensä tärkein resurssi ja koko kansan ruokaturvan tekijä. Kaiken materian ja ruuankin rinnalla me ihmiset olemme jouluna se tärkein asia.  

 

Rauhaisaa joulunaikaa! 

Toivottaa Varautuva viljelijä -hanke 

Suomalainen kasvistuotanto kasvuun – vetovoimaisuutta, arvoketjujen toimivuutta ja osaamista vahvistettava

Nykysuosituksen mukaan vihanneksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi käyttää monipuolisesti 500–800 grammaa päivässä. Kulutuksessa onkin kasvun varaa, sillä vuoden 2017 FinRavinto-tutkimuksen mukaan keskimäärin suomalaiset käyttivät kasviksia 350 grammaa päivässä. Luken ravintotaseen mukaan kasvisten kulutus on kasvanut hiljalleen 2000-luvulla, lukuun ottamatta vuosia 2021–2023, jolloin elinkustannusten nousu johti myös vihannesten ja hedelmien kulutuksen vähenemisen. Tulevaisuudessa odotetaan kysynnän vähittäistä kasvua.

Monipuolista puutarhatuotantoa eri puolilla Suomea

Lähtökohdat kasvavalle tuotannolle kysynnän lisääntyessä ovat hyvät, sillä jo nyt Suomessa tuotetaan asukaslukuun nähden runsaasti erilaisia vihanneksia ja marjoja.  Omavaraisuusaste on korkea etenkin päätuotteissa, kuten kasvihuonekurkku, juurekset, sipulit, tomaatti, ja mansikka. Myös kotimaisen omenan saatavuus on lisääntynyt.

Suomalainen kasvistuotanto on maantieteellisesti varsin keskittynyttä. Vaikka tuotantoa on pohjoiseen Suomeen asti, avomaanvihannesten tuotanto painottuu Lounais-Suomeen ja kasvihuonevihannesten viljely Pohjanmaalle. Marjojen suurimmat tuotantoalueet ovat Savo-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa, ja omenan tuotantoa on etenkin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.

Tulevaisuudessa kasvisten tuotannon olisi mahdollista laajentua entistä enemmän myös nykykeskittymien ulkopuolella, mikä parantaisi huoltovarmuutta ja riskien hallintaa. Tätä voidaan edistää tarjoamalla erilaisia kannustimia ja tukea yritystoiminnan aloittamiseen. Menestyksen avaimia on myös mahdollisuus saada sparrausta ja vertaistukea yritystoimintaan, joten yhteistyöllä ja verkostoilla on iso merkitys. Tuotekehityksen ja jatkojalostuksen vahvistaminen voi tuoda uusia tuotantomahdollisuuksia eri alueille ja kasvattaa kasvistuotteiden kysyntää.

Taloudellinen kannattavuus laajenemisen edellytys

Kasvisten tuotannossa on mahdollisuus hyvään taloudelliseen menetykseen, mutta myös tällä sektorilla yritysten välillä on isoa vaihtelua kannattavuudessa. On tärkeää vahvistaa yrittäjien talousosaamista ja löytää keinoja tuottajien neuvotteluaseman parantamiseen toimitusketjussa, esimerkiksi tuottajaorganisaatioiden kautta.

Vuorovaikutuksen lisääminen ketjun eri toimijoiden kesken on tarpeen, jotta kasvistuotannon erityispiirteet ymmärretään. Viime aikoina ovat huolta herättäneet erityisesti ostajien taholta tulevat vastuullisuusraportoinnin vaatimukset, jotka ylittävät käytössä olevien laatujärjestelmien vaatimukset. Tarvitaan luotettavia työkaluja raportoinnin toteuttamiseen ja vastuullisuuden seurantaan, jotta se ei vaaranna tuotannon kannattavuutta ja tuotteiden markkinoille saattamisen mahdollisuuksia.

Yrittäjien ja työvoiman osaaminen ja hyvinvointi keskiöön

Puutarha-alan yrittäjyys vaatii monenlaista osaamista yrittäjyyden eri osa-alueista viljelytekniseen osaamiseen asti. Koulutuksen, tutkimuksen ja neuvonnan saatavuutta tulisi edelleen vahvistaa.

Teknologisesta kehityksestä huolimatta puutarha-ala vaatii paljon työvoimaa, ja tuotannon kasvaessa työvoiman tarve lisääntyy. Monipuoliset työvoiman välitysmarkkinat sekä henkilöstöhallinnon palvelujärjestelmät voisivat helpottaa tilannetta. Työn hyvä organisointi ja työolojen kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä työntekijöiden viihtymisen ja pysyvyyden kannalta.

Puutarha-ala näkyväksi

Kasvisten tuotanto ja laajemmin koko puutarha-ala jää usein sivuun, kun puhutaan suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta. Se on sinällään yllättävää, sillä Luken taloustohtorin mukaan puutarhatuotannon tuotto oli vuosina 2020–2024 keskimäärin 45 % kasvintuotannon tuotosta ja 23 % koko maatalouden tuotosta ilman tukia.

Näkyvyyden ja arvostuksen lisääminen on meidän yhteinen tehtävämme. Mielenkiintoiset yrittäjätarinat, uutiset uusista innovaatioista ja tieto kasvisten hyvää tekevistä vaikutuksista ovat tärkeitä, jotta alan vetovoima kasvaa entisestään ja kotimaisen tuotannon elinvoima vahvistuu.

Suomalaisen kasvistuotannon mahdollisuuksia vastata kasvavaan kysyntään tarkasteltiin Luonnonvarakeskuksen VegUp-hankkessa. Hankkeen raportti julkaistiin elokuussa 2025: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-092-3 ja politiikkasuositus marraskuussa 2025, suomeksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-109-8 ja ruotsiksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-125-8.

Valokuva: Luken mediapankki/Emmi Kähkönen

Luomuvienti – potentiaalia uusiin markkinoihin

Vientiponnistelut vaativat aina paitsi innovatiivisuutta, myös pitkäjänteisyyttä, resilienssiä ja sitoutumista. Kansainväliset markkinat eivät avaudu hetkessä ja on varauduttava siihen, että ensimmäiset askeleet vievät aikaa. Markkinoiden tarpeet voivat myös nopeasti muuttua, mikä on viime vuosina huomattu erilaisten kriisien yhteydessä.

Vientimahdollisuuksien selvittäminen ei vaadi heti suuria investointeja, vaan liikkeelle voi ja kannattaakin lähteä pienin askelin: kartoittamalla valitun kohdemaan markkinoiden vaatimukset, osallistumalla kansainvälisiin alan tapahtumiin ja etsimällä yhteistyökumppaneita – sekä oikeaa markkinarakoa. Verkostoituminen muiden vientiyritysten ja asiantuntijoiden kanssa helpottaa alkuvaiheen haasteiden ylittämistä.

Ostajavaatimusten selvittäminen varmistaa tuotteiden laatukriteerien ja paikallisten säädösten täyttymisen. Samalla selviää se, mihin asti EU-asetuksen mukainen sertifiointi riittää vai olisiko tarpeen mennä pidemmälle ja hankkia lisäsertifikaatteja – esim. Krav tai ROC. Vai edellyttääkö tuotteen luomuna markkinointi kohdemaan sertifiointitahon tekemää tarkastusta?

Tuotekehitykseen ja erikoistumiseen panostaminen auttaa erottautumaan. Ei kannata yrittää tuoda markkinoille samaa, mitä muutkin, vaan etsiä tuotteita, joilla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän kilpailijoita. Isoilla massoilla ja halvalla tuotannolla ei suomalainen luomu pysty menestymään. Mutta vahvuuksia voisivat olla arktinen sijainti, pitkän päivän aikaansaamat vahvat aromit ja aidot maut.

Kun ajatus vientituotteesta on kirkastunut, on vielä saatava tuotanto riittävälle tasolle. Tässä tarvitaan usein toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta tuotetta voidaan toimittaa ympäri vuoden ja halutulla volyymillä. Ilman sitoutumista ja uskoa tuotteeseen, voi olla, että pienenkin ostajaýrityksen tarvitseman volyymin kasaan saaminen osoittautuu haasteelliseksi. Olisiko tässä apua tuottajaorganisaatiosta?

Kansainvälinen kiinnostus luomutuotteisiin on jatkanut kasvuaan. Euroopan ja Aasian markkinoilla etsitään uusia, vastuullisia toimijoita, joiden tuotteet erottuvat massasta. Suomalaisilla yrityksillä on aito tilaisuus hyödyntää ainutlaatuista osaamistaan, puhtaita raaka-aineitaan ja innovatiivista tuotekehitystään. Mikä onkaan seuraava menestyksekäs suomalainen luomuvientituote?

 

 

Rajojen ulkopuolisten luomumarkkinoiden mahdollisuuksia pohdittiin Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun -hankkeen Vetäisikö vienti -webinaarissa. Ja tuottajaorganisaation roolia viennin sekä kotimaisen jatkojalostuksen kehittämisessä peilattiin puolestaan Sadolle suunta -webinaarissa. Molemmista löydät tallenteet hankekortilta: https://maaseutuverkosto.fi/hankkeet/uutta-virtaa-jarvi-suomen-luomuun/?updated=true