Taiteilijaresidenssitoiminta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa

Pohjois‑Pohjanmaan ja Kainuun residenssikenttä on yhtä aikaa elinvoimainen ja haavoittuva: toimijoita ja vahvoja verkostoja on paljon ja toimintaympäristö inspiroi, mutta rahoituksen epävarmuus ja henkilöriippuvuus heikentävät pitkäjänteisyyttä. Siksi nyt on oikea hetki vahvistaa koordinaatiota, pysyvyyttä ja yhteistyötä, jotta residenssit tukevat entistä näkyvämmin maaseudun elinvoimaa, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Alueella toimii arviolta viisitoista aktiivista residenssiä, ja vähintään viidessä paikassa valmistellaan uutta toimintaa.

Paikalliset vahvuudet ja konkreettiset mahdollisuudet

Alueen taiteilijaresidenssien vahvuudet ovat paikallisia ja konkreettisia. Sitoutunut henkilöstö, juurtuneet yhteisöverkostot ja monipuoliset tilat mahdollistavat useissa residensseissä sekä keskittyneen työskentelyn että yleisökohtaamiset. Haasteet taas ovat rakenteellisia: rahoitus on sirpaleista ja usein hankepohjaista, toiminta nojaa liikaa avainhenkilöihin, osassa kohteita tilat vaativat korjaamista ja arki kuormittaa koordinaattoreita byrokratialla enemmän kuin vaikuttavuuden kannalta olisi toivottavaa. Kun tähän lisätään saavutettavuuden pulmat ja ajoittainen vaikeus tavoittaa paikallinen yleisö, ymmärtää, miksi koordinaation ja pysyvyyden vahvistaminen nousee luonnolliseksi seuraavaksi askeleeksi.

Northern AiR -verkoston merkitys
Alueen residenssien Northern AiR ‑verkosto syntyi vuonna 2021 Oulu2026‑valmistelujen ja KRIPA‑hankkeen työpajojen jatkumona juuri tämänkaltaista yhteistyötä varten. Sen idea on yksinkertainen, eli tavoitteena on koota toimijat saman sateenvarjon alle, jakaa resursseja, vahvistaa näkyvyyttä ja synnyttää säännöllisiä kumppanuuksia kuntien, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että ilman pysyvää resursointia verkoston energia hiipuu, vaikka tahtotila olisi vahva. Siksi pitkäjänteinen koordinaatio olisi seuraava välttämätön askel.
Kytkös EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taiteilijaresidenssien kehittäminen kytkeytyy suoraan EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin: elinvoiman kasvattamiseen, palvelujen saavutettavuuteen ja yrittäjyyden edellytyksiin maaseutualueilla. Kun yhteistyö ja vaikuttavuuden seuranta rakennetaan yhdessä, residenssit tukevat paikallistaloutta ja samalla vahvistavat kansainvälisyyttä ja kestävää näkyvyyttä koko maakuntaan. Tästä syntyy askelmerkit 2030‑luvun kestävälle, verkottuneelle ja kansainväliselle taiteilijaresidenssikentälle.

 

Viljelijöille parempia tapoja hallita ja hyödyntää oman tuotantonsa dataa

Suomi on liittymässä perustajajäsenenä eurooppalaiseen maatalous- ja elintarvikesektorin digitaali-infrastruktuurikonsortioon, EDIC for Agri-Foodiin. Kuulostaa jännittävältä, mutta mikä se sellainen EDIC on? Juuret juontavat EU:n digitaalinen vuosikymmen 2030-ohjelmaan.   

Viljelijälle tämä ei aluksi juurikaan näy, mutta pitkällä aikavälillä hyödyt ovat suurempia. Raportointi automatisoituu, tiedot liikkuvat paremmin viranomaisten ja palveluiden välillä, tekoälyratkaisut voivat tukea päätöksentekoa ja eurooppalainen kilpailukyky vahvistuu. EDICin malli ei anna uutta pääsyä viljelijän dataan viranomaisille, vaan mahdollistaa sen, että viljelijä voi itse päättää, mihin ja miten hänen dataansa hyödynnetään. 

EDICiä voi ajatella demokraattisia periaatteita toteuttavana kansanvälisenä organisaationa tai yleishyödyllisenä yhdistyksenä. Se mahdollistaa yhteiset investoinnit, resurssien yhdistämisen ja skaalautuvien ratkaisujen kehittämisen. Tarkoituksena on esim. kotiuttaa EU:n digitaalisen kehityksen rahoitusta yhteisten eurooppalaisten tutkimus- ja infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi. 

Teknisten kehittämisen lisäksi muutos on myös periaatteellinen: tarkoituksena on vähentää riippuvuutta globaaleista toimijoista ja heidän käyttöehdoistaan. Datan jakamisen lisäksi kiinnitämme huomioita myös datan omistajuuteen ja omistajan mahdollisuuksiin hallita itse dataansa ja siihen liittyviä suostumuksia. Näin EDICin toiminta lisää viljelijän mahdollisuuksia hyötyä täysimääräisesti omasta datastaan esimerkiksi tekoälyratkaisujen, automaation ja riskienhallinnan kautta. Myös elintarvikesektorin toimijat hyötyvät, kun viljelijöillä on turvallinen tapa jakaa tuotetun ruoan alkuperä- tai vastuullisuustietoja. 

Ensimmäinen konkreettinen askel on digitaalisen maatila-ID:n ja peltolohkopassin rakentaminen. Rakentamiseen saadaan rahoitusta Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta. Tarkoituksena on luoda eurooppalainen maatilojen tunnusjärjestelmä, joka yhdistää nykyiset kansalliset tunnukset. Tämä helpottaa rajat ylittävää tietojen käyttöä – mutta vain viljelijän suostumuksella ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä noudattaen.  

Työ etenee vaiheittain. EDIC for Agri-Foodin toiminnan odotetaan alkavan 2026 alussa ja konsortion toimintaa vetää Ranska. Ensimmäinen kehitysvaihe 2026–2027 keskittyy perusinfrastruktuurin rakentamiseen ja pilottien käynnistämiseen. Vuosina 2028–2030 järjestelmien on tarkoitus olla laajasti käytössä ja osa koko EU:n yhteistä maatalouden data-avaruuden arkkitehtuuria. 

Suomelle perustajajäsenyys on strateginen etu. Se mahdollistaa, että suomalaiset vaikuttavat järjestelmien kehitykseen varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin EU-tason ratkaisut ovat valmiita. Pienelle maalle se on olennaista, sillä jos emme ole mukana, sopeudumme muiden ratkaisuihin myöhemmin. Suomessa kehityshanketta tulee koordinoimaan Luonnonvarakeskus yhdessä Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. 

EDIC for Agri-Food on osa laajempaa eurooppalaista kehitystä, joka pyrkii turvaamaan maatalouden ja elintarvikesektorin datan, teknologian ja tulevaisuuden pysymisen eurooppalaisissa käsissä. Viljelijälle se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa, parempia työkaluja ja ennen kaikkea vahvempaa oikeutta omaan dataansa. 

Kuukauden maaseutukasvo: Johanna Varjonen

Olen aloittanut Leader Varsin Hyvässä ja Leader I Samma Båt – Samassa Veneessä ry:ssä projektipäällikkönä VarMa-hankkeessa ja on ilo päästä esittäytymään. VarMa – Varaudumme älykkäästi maaseudulla -hanke kutsuu mukaan kehittämään paikallista turvallisuutta. Tavoitteenamme on auttaa kyliä laatimaan käytännönläheisiä varautumissuunnitelmia ja parantaa tiedonkulkua häiriötilanteissa.

Hanke on juuri aloittanut ympäri Varsinais-Suomea, Raumalla ja Uudellamaalla. Pienillä teoilla voimme varmistaa turvallisuuden, jos sähköt katkeavat tai myrsky eristää kylän muusta maailmasta. Maaseudulla varautuminen on parhaimmillaan naapuriapua ja yhteistyötä! Tällä hetkellä tapaan 14 kunnan alueella olevia toimijoita ja kehitämme yhdessä projektiryhmän kanssa työkaluja ja tukea varautumiseen.

Elävöitän itse maaseutua myös omalla yritystoiminnallani, Houkuttelussa houkutellaan osaaminen esille. Innostun erityisesti urarohkeuttamisesta! VarMa-hankkeen parissa olenkin päässyt pohtimaan myös oman yritykseni varautumista, verkostoja ja sitä miten ja missä itse voin olla avuksi. Varautumisessa olennaista on henkinen kriisinkestävyys, toivo ja tulevaisuus selviämistaitojen lisäksi.

Vaikka työpäiväni hankkeessa täyttyvätkin verkostoitumisesta ja kehittämisestä, alkaa varsinainen ”tosiurheilu” toimiston oven sulkeutuessa. Jos elämästä jaettaisiin pisteitä moniottelussa, vahvimmat lajini olisivat ehdottomasti logistiikka, henkinen valmennus ja kokkaus. ”Vapaa-aikani” kuluu pitkälti vauhdikkaassa kuskaus-kannustus-kustantaja-roolissa puolisoni kanssa jalkapallokenttien laidalla ja jäähalleissa.

Kun en ole jännittämässä pelikellon raksutusta, vaihdan vapaalle Wirmon Marttojen joukossa. Marttailussa keskitytään olennaiseen eli hyvään seuraan ja käytännön taitoihin. Minut tunnetaan korumestarina ja viininmaistattajana, aiemmassa työssäni monopolissa työpäiväni alkoi joka aamu Helsingissä 20 eri alkoholituotteen maistelulla ja pisteytyksellä.

Järjestötoiminta ja mentorointi ovat minulle tärkeitä tapoja antaa takaisin yhteisölle, oli kyse sitten ammatillisesta tuesta tai arjen vinkeistä. Tasapainoa vauhdikkaaseen urheilun ja järjestötyön täytteiseen arkeen tuovat käsityöt. Sormeni syyhyävät jatkuvasti uuden äärelle ja unelmana onkin tällä hetkellä oman ryijyn ompelu, kuvituksena olisi kotipihalla kasvavat ja kasvatettavat marjat, hedelmät, vihannekset, kasvikset ja sienet.

Tervetuloa seuraamaan VarMa-hanketta!

Hankerekisteri: Varaudumme älykkäästi maaseudulla

Johanna Varjonen

etunimi.sukunimi@varsinhyva.fi

etunimi.sukunimi@sameboat.fi

Pärjäisitkö sinä 72 tuntia omin avuin?

Onko teillä kotivara kunnossa?

7.2. vietetään valtakunnallista varautumispäivää ja tänä vuonna varautumispäivän teemana on varautumistaidot. Teema nostaa esiin sen, että varautuminen ei ole vain tarvikkeita ja kotivaraa, vaan myös osaamista, jota voi ja kannattaakin harjoitella etukäteen. Miten sitä vuosi sitten ostettua retkikeitintä käytettiinkään ja miten kotona pysytään lämpimänä, jos lämmitys ja sähkö katkeavat, tai mistä saa luotettavaa tietoa häiriötilanteessa, kun netti ei toimi? Lue lisää varautumisesta Spekin sivuilta.

Varautumiseen liittyen olemme Vaasan kaupungilla käynnistäneet Kyläturvallisuus Kyrönmaalla -hankkeen.
Vahvistamme Vähänkyrön ja Laihian alueella kylien valmiuksia liittyen arjen häiriöihin ja kriiseihin sekä lisäämme yhteisöllisyyttä, turvallisuuden tunnetta ja omatoimista varautumista.
”Järjestämme koulutuksia ja harjoituksia paikallisille sekä tarjoamme käytännön ohjeita ja työkaluja kylätasolle ja viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tavoitteena on juurruttaa turvallisuustyö osaksi kylien arkea”, kertoo projektikoordinaattori Henna Nyrhinen.
Hankkeeseen liittyen alueen asukkaille ja paikallisille toimijoille on tuotettu kyläturvallisuuskysely, jonka avulla saadaan kartoitettua kylien asukkaiden kehittämistarpeita. Kysely antaa arvokasta tietoa siitä, miten turvallisuus koetaan kylissä ja mitä asioita asukkaat haluavat kehitettävän.
Kyläturvallisuus Kyrönmaalla on kehittämishanke, jonka tavoitteena on vahvistaa kylien turvallisuutta arjessa ja poikkeustilanteissa. Hankkeessa rakennetaan yhdessä kyläläisten ja paikallisten toimijoiden kanssa toimintamalleja, jotka lisäävät osaamista, varautumista ja yhteisöllisyyttä. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta YHYRES Leader -ryhmältä.

 

Leader-tuki auttaa kyliä varautumisessa

Satakunnassa Leader Satasillan alueella kylät ovat ryhtyneet ahkerasti huolehtimaan varautumisesta. Leader-rahalla käynnistetyissä pienhankkeissa kyliin on hankittu defibrillaattoreilta, soppatykkejä, aggregaatteja, kyläradioita, matkasänkyjä ja jos vaikka mitä muuta. Kyläyhteisöt ovat laatineet myös varautumissuunnitelmia.

Kylien varautumista ei pidä väheksyä. Niillä on iso rooli asukkaiden kokonaisturvallisuuden kannalta. Kylissä on elämää, ihmisten perään katsotaan ja asukkaiden hyvinvoinnista huolehditaan.

Viime vuosina luonto on osoittanut voimansa, kun tuhoisia myrskyjä ja tulvia on osunut myös Satakuntaan. Kun sähkökatko on kestänyt päiväkausia, kylätalolta löytyvä varavirta helpottaa asukkaiden arkea.

7. helmikuuta vietetään valtakunnallista varautumispäivää. Se muistuttaa suomalaisia oman kotitalouden varautumisen tärkeydestä häiriötilanteita varten. Teemapäivä kannustaa konkreettisiin tekoihin, kuten varaamaan juomavettä, ruokaa, lääkkeitä ja tarvikkeita vähintään 72 tunnin eli kolmen vuorokauden omatoimiseen selviytymiseen. Teemapäivää organisoi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Jos omassa kylässäsi kytee ideoita yhteisölliseen varautumiseen, kannattaa selvittää, voisiko paikallisen Leader-ryhmän kautta saada EU:n maaseuturahoituksen tuen ideaan. Lisäksi Suomen Kylät lanseeraa 26.2. Kylävara-konseptin eli yhteisöllisen varautumisen työkalupakin. Se tarjoaa tietoa ja käytännön ohjeita kylien varautumis- ja turvallisuustyön tueksi.

Lue lisää:


Digitaalinen tieto on kalastuksen seuraava kilpailuetu

Useat paikallisen villikalan edistämishankkeet suurkeittiöitä varten ovat tuottaneet hyviä tuotteita ja toimivia reseptejä, mutta vaikutus markkinoilla on jäänyt vähäiseksi. Syytä ei kannata etsiä kalasta, vaan jo pitkään jatkuneesta toimintaympäristön muutoksesta, joka koskee ennen kaikkea suurkeittiöitä, ketjuravintoloita ja niiden toimintamalleja. Nyt tämä törmää jalostussektori lisäksi myös alkutuotantoon.

Ravintoloiden arki ei rakennu yksittäisten raaka-aineiden ympärille, vaan digitaalisten järjestelmien varaan. Ruokalistat, reseptiikka, raaka-ainetilaukset, ravintoarvot, allergeenit ja myös logistiikka ovat osa yhtä kokonaisuutta. Raaka-aine on ravintolalle käyttökelpoinen vasta silloin, kun se sopii tähän järjestelmään: saatavuus on ennakoitavaa, pakkauskoko oikea ja tiedot valmiina digitaalisessa muodossa. Tässä kohtaa villikala on usein altavastaajana – ei laadun vaan yhteensopivuuden vuoksi.

Tämä kehitys näyttäytyy helposti etäisenä tai jopa uhkaavana. Digitaaliset järjestelmät mielletään viranomaisvaatimuksiksi, lisätyöksi ja kontrolliksi. Todellisuudessa kyse on yhä enemmän kaupankäynnin edellytyksistä. Ammattiostajat, tukut ja suurkeittiöt toimivat jo digitaalisessa ympäristössä, jossa tieto liikkuu järjestelmien välillä automaattisesti. Jokainen käsin kirjoitettu punnitustodistus, eränumero tai lähete siirtää työtä ja kustannuksia ketjussa eteenpäin – ja vähentää halukkuutta käsitellä pieniä, vaihtelevia kalaeriä.

Toisaalta digitaalisuus tarjoaa kalastukselle aidon mahdollisuuden. Kun saalis- ja jäljitettävyystiedot ja kuljetusasiakirjat syntyvät digitaalisesti heti pyynnin yhteydessä, ne palvelevat muitakin kuin viranomaista. Sama tieto voidaan hyödyntää kaupassa, logistiikassa ja jopa reseptiikassa. EU:n ja kansallisen sääntelyn vaatimukset eivät tällöin ole pelkkä pakko, vaan väline päästä osaksi tarkasti ohjattua ja valvottua ruokaketjua, jossa kotimaisella kalalla on luonteva paikka.

Jos kalastustoimiala jää kehityksessä sivustakatsojaksi ja lykkää tiedonhallinnan ensiostajan vastuulle, kuilu suurkeittiöiden ja villikalan välillä kasvaa. Tukut eivät voi loputtomiin käsitellä pieniä eriä, joista syntyy yhtä paljon byrokratiaa kuin rekkalastillisesta viljeltyä kalaa. Tällöin kotimaisen kalan menekki- ja saatavuusongelmat vain syvenevät.

Ratkaisu ei ole yksittäisen kalastajan harteilla, eikä sen tarvitsekaan olla. Tarvitaan yhteisiä toimintamalleja, toimialalähtöisiä digitaalisia ratkaisuja ja kehittämishankkeita, joissa ymmärretään ravintolasektorin todellisuus. Kun tieto saadaan liikkumaan oikein, oikea-aikaisesti ja oikeassa muodossa, kalastajan työ helpottuu, kaupankäynti nopeutuu ja kotimaisen kalan mahdollisuudet paranevat.

Kotimaisen kalastuksen vahvuus on edelleen erinomainen raaka-aine. Seuraava askel on varmistaa, että tuo raaka-aine on myös digitaalisesti kilpailukykyinen. Se ei vie kalastukselta sen identiteettiä – mutta voi ratkaista sen tulevaisuuden.

Mitä tämä tarkoittaa kalastajalle käytännössä?

Ensimmäinen askel ei ole uuden järjestelmän hankkiminen tai käyttöönotto, vaan ajattelutavan muutos. Saalistieto ei ole enää vain pakollinen ilmoitus viranomaiselle, vaan osa tuotetta. Se on samaa kokonaisuutta kuin kalan laatu, koko ja käsittely. Kun tieto syntyy digitaalisesti heti pyynnin yhteydessä, se palvelee koko ketjua ilman ylimääräistä työtä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että punnitus-, erä- ja jäljitettävyystiedot kannattaa tuottaa suoraan sähköiseen muotoon, joka on hyödynnettävissä myös kaupassa. Paperilappu voi tuntua nopealta ratkaisulta, mutta se hidastaa ketjua juuri siellä, missä kalastaja ei sitä näe: ensiostossa, tukussa, jalostuksessa ja ravintolan päässä. Tämä näkyy lopulta hinnassa, kiinnostuksessa ja siinä, mille kalalle löytyy ostaja.

Toinen keskeinen asia on tuotteistaminen. Kaikkea kalaa ei tarvitse jalostaa pitkälle, mutta pakkaamisen ja eräkoon on vastattava kysyntää. Ravintoloille ja julkisille keittiöille hyödyllisimmät kalat – kuten muikku – menettävät arvonsa nopeasti, jos niitä ei saada tarjolle oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan. Tässä digitaaliset ennakkotiedot saaliista voivat olla ratkaisevia: ostaja ehtii varautua, kun tieto liikkuu ajoissa.

Kolmanneksi: tätä ei tarvitse tehdä yksin. Pienelle kalastajalle riittää usein hyvin rajallinen määrä tietoa, kunhan se on oikein tuotettua ja helposti jaettavaa. Toimialan yhteiset ratkaisut, osuuskunnat ja kehittämishankkeet voivat tarjota työkalut, joita yksittäisen toimijan ei kannata rakentaa itse. Olennaista on, että kalastajat ovat mukana määrittelemässä, millaista tietoa tuotetaan ja mihin sitä käytetään.

Lopuksi on syytä todeta suoraan: jos digitaalinen tiedonhallinta jää pelkäksi viranomaisasiaksi ja kaupankäynti nojaa jatkossakin manuaalisiin käytäntöihin, kotimainen villikala jää yhä useammin järjestelmien ulkopuolelle. Mutta jos tieto otetaan haltuun omista lähtökohdista, siitä voi tulla kalastukselle uusi kilpailuetu. Kala ei muutu – mutta sen mahdollisuudet muuttuvat.

Tämä kirjoitus pohjautuu samaan aineistoon ja keskusteluun kuin mm. Helsingin Sanomien julkaisema yleisönosastokirjoitus ”Enemmän kotimaista kalaa ammattikeittiöihin”.


Miten löytää tie ammattikeittiön luomu-tavarantoimittajaksi?

Ammattikeittiöt – koulut, päiväkodit, hoivalaitokset, ravintolat ja hotellit – ovat tällä hetkellä yksi suurimmista kasvun mahdollisuuksista suomalaisille luomutuottajille. Kansallinen tavoite on kunnianhimoinen: 25 % luomua ammattikeittiöihin vuoteen 2030 mennessä. Keittiöt haluavat luomua, mutta sitä ei löydy riittävästi tukusta, vaan tuottajia tarvitaan lisää.

Mitä ammattikeittiöt odottavat luomutuottajalta?

Ammattikeittiöiden luomun käyttö kasvaa jatkuvasti. Jo yli 60 % keittiöistä käyttää jotain luomutuotetta päivittäin, ja tarve on suurin juuri kotimaisille perustuotteille. Tällä hetkellä käytetyimpiä luomutuotteita ovat maito, hiutaleet ja muut viljatuotteet, jugurtti ja leipä. Myös vihanneksille ja juureksille sekä marjoille ja hedelmille on tarvetta.

Keittiöt arvostavat yhteistyökumppanissaan erityisesti toimitusvarmuutta, jotta ruokalistat voidaan rakentaa halutulle ajanjaksolle ja luottaa siihen, että raaka-ainetta saadaan haluttu määrä. Pakkauskokojen tulee olla tarpeeseen sopivia, useimmiten normaaleja kuluttajapakkauksia jonkin verran suurempia. Pakkausten koossa ja laadussa kannattaa kuunnella herkällä korvalla asiakkaan toiveita.

Multaisia juureksia ei ammattikeittiöille kannata tarjota, vaan ne tule vähintäänkin puhdistaa, mieluummin kuoria ja ehkä jopa pilkkoa halutun kokoisiksi. Kannattaakin arvioida, olisiko tuotteen käsittelyastetta mahdollista nostaa yksinkertaisella jalostuksella ja tarjota vaikka valmiita raasteita. Muista, että voit käyttää myös alihankkijaa jalostusasteen nostossa.

Onnistuminen edellyttää omaa aktiivisuutta

Tuotteet tulisi löytää suhteellisen helposti. Ammattikeittiöiden henkilökunnalla ei ole aikaa etsiä ja kysellä monesta paikasta. Tuottajien kannattaakin itse olla aktiivisia ja tarjota tuotteitaan potentiaalisille asiakkaille. Alkuun voi päästä käymällä henkilökohtaisesti oman paikkakuntansa ammattikeittiöissä tuotenäytteiden kanssa. Kohteena voivat olla julkiset keittiöt, ravintolat, maatilamatkailuyritykset ja muut ruoka-annoksia tarjoavat pisteet.

Moni tuottaja ei saa yhtään yhteydenottoa yksinkertaisesti siksi, että heitä ei löydetä. Uusien asiakkuuksien aikaansaamiseksi, tulee tuottajan olla esillä ja kertoa rehellisesti omasta tarjonnastaan. Esimerkiksi Etsi luomua -palvelua voi kokeilla maksutta vuoden 2026 loppuun asti ja tuoda sen avulla omaa tuotantoaan tunnetuksi. Portaat luomuun – järjestelmästä voi puolestaan itse etsiä sopivia potentiaalisia uusia asiakkaita, jotka jo käyttävät luomuraaka-aineita. Myös erilaisiin hankintojen vuoropuhelutilaisuuksiin kannattaa osallistua, mikäli oman tuotannon volyymi riittää.

Tarjolla on erilaisia nettialustoja ja myyntisovelluksia, joita voi käyttää hyödyksi tehostamaan toimituksia ja helpottamaan asiakkaan tilauksia. On kuitenkin muistettava, että säännöllistä yhteydenpitoa asiakassuhteen aikana arvostetaan, vaikka tilaukset tapahtuisivatkin sähköisesti. Asiakkaalle voi spontaanisti kertoa satotilanteesta, tuotteiden saatavuudesta ja mahdollisista uusista tuotteista tai jalosteista.

.

Vinkit alkutaipaleelle:

  1. Nosta jalostusastetta

Kuorittu, pilkottu ja selkeästi pakattu tuote on keittiölle kullanarvoinen.

  1. Varmista oikeat pakkauskoot

Liian pieniä pakkauksia vältetään – tarjoa esimerkiksi 5–20 kg vaihtoehtoja.

  1. Tee itsesi löydettäväksi

Panosta näkyvyyteen paikallisesti sekä netissä ja somessa.

  1. Pidä aktiivisesti yhteyttä

Toimiva yhteistyö syntyy jatkuvasta vuoropuhelusta.

  1. Hyödynnä verkostoja ja tapahtumia

Hankintojen vuoropuhelutilaisuudet ja vastaavat tapahtumat ovat huomioitavia kanavia.

Lisää vinkkejä ja käytännön kokemuksia voit kuunnella Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun -hankkeen Asiakkaaksi ammattikeittiöt – luomu liikkeelle (osa III) -webinaaritallenteesta https://www.youtube.com/watch?v=FQeazOnFFnY

#mieluumminluomuna #uuttavirtaajarvisuomenluomuun #maaseuturahoitus