Omistajuudenvaihdokset kiinnostavat maatiloja

Maatilayrityksissä omistajuudenvaihdokset ovat olleet viime vuosina harvinaista herkkua. Paljon on tiloja, joilla ei ole jatkajaa tiedossa. Kainuun ELY -keskuksen nuoren viljelijän aloitustuella tukemia maatilan tilanpidonaloituksia on viime vuosina tehty 1–5 kpl/vuosi. Tänä vuonna (2025) ei ole tullut yhtään hakemusta. Tämä on huolestuttavaa maatalouden jatkuvuuden kannalta. Lisäksi on tehty sukupolvenvaihdoksi pienemmillä tiloilla, joiden jatkajat ei ole halunnut sitoutua tukiehtoihin tai eivät ole niitä täyttäneet.

Pikkuhiljaa on ruvennut näkymään valoa tunnelin päässä. Kajaanissa joulukuun alussa MTK-Pohjois-Suomen Tietovirta -hankkeen pitämään Maatilan omistajuudenvaihdospäivään oli ilmoittautunut yli 30 henkilöä. Iso osa ihan oikeita tilallisia. Tupa oli täynnä kuten ennen vanhaan. Samansuuntaista viestiä antoi vuoden 2025 alussa Kainuun ELY -keskuksen yhdessä kuntien maaseutuhallintojen ja muiden sidosryhmien kanssa tekemä Maatilakysely maatiloille. Sukupolvenvaihdokset tulevat olemaan tulevaisuudessa ajankohtaisia usealla maatilalla.
Maatilan omistajuudenvaihdospäivässä tuli korostetusti esille seuraava asia. Kun omistajuudenvaihdos käy ensimmäistä kertaa mielessä, niin kannattaa heti yhdessä neuvojan kanssa tehdä alkukartoitus. Siinä käydään läpi alustavasti verotus, rahoitus jne. Mietitään yhdessä askelmerkit kohti omistajuudenvaihdosta. Myös henkiselle valmistautumiselle pitää jättää riittävästi aikaa.

Neuvosta apua neuvontaan

Jokaisella maataloutta harjoittavalla tilalla on EU-rahoituskauden 2023–2027 aikana käytettävissä Maatilojen neuvontajärjestelmän kautta Neuvo -tukea 10 000 euroa asiantuntijapalveluihin. Neuvonnan korvattavat kustannukset ovat 75 euroa tunnilta sekä matkakulut maksetaan asiantuntijalle maatilan 10 000 euron kiintiöstä. Neuvoja hakee kustannuksiin tuen suoraan ELY-keskuksesta. Viljelijän maksettavaksi jää arvonlisäveron osuus. Neuvo -neuvontaa antavat muun muassa ProAgriat, yksityiset neuvojat ja terveydenhuoltoa tekevät eläinlääkärit. Neuvojat ovat Ruokaviraston hyväksymiä kokeneita neuvojia. Kaikki neuvojat ovat katsottavissa Ruokaviraston neuvojarekisterissä.

Neuvontajärjestelmän tarkoitus on tarjota asiantuntija-apua sukupolvenvaihdoksen ja muiden kehittämistoimenpiteiden sekä investointien suunnitteluun, varmuutta ja apua talouden hallintaan, maatalouden tukiehtojen ymmärtämiseen sekä niiden noudattamiseen käytännössä. Neuvontaa annetaan maatilan tarpeet ja lähtökohdat huomioiden.

Nuoren viljelijän aloitustuki tilanpidon aloitukseen

Nuoria maatilayrittäjiä tarvitaan lisää Kainuun maatalouden jatkuvuuden turvaamiseksi. Nuoren viljelijän aloitustuesta saa apua, kun aloittaa viljelijänä ensimmäistä kertaa ja tuki helpottaa elinkeinon siirtymistä sukupolvelta toiselle ja yrittäjältä toiselle.
Tilanpidon voi aloittaa monella tapaa esim. saamalla maatila lahjana, ostamalla tai vuokraamalla. Luopuja voi olla omat vanhemmat, sukulainen tai ihan vieras. Tukea haettaessa hakijan pitää olla alle 41–vuotias. Aloitustukea on haettava viimeistään kahden vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Tuki voidaan myöntää useammallekin luonnolliselle henkilölle, jos kaikkien osalta tuen edellytykset täyttyvät.
Maatalouden yrittäjätulo pitää olla vähintään 22.000 euroa viimeistään tukipäätöksestä neljäntenä vuotena liiketoimintasuunnitelman perusteella. Nuoren viljelijän aloitustuki voi olla avustusta, korkotukilainaa ja korkotukea sekä varainsiirtoverovapaus. Myös valtiontakaus osaksi lainoista sekä luopujan entisen lainan siirto jatkajalle on mahdollista. Avustus on 40.000 euroa, korkotukilaina enintään 250.000 euroa, korkotuen ja varainsiirtoveron osuus yhteensä enintään 40.000 euroa. Korkotukilainaa voidaan myöntää korkeintaan 80 % maatilan tai maatilan osan hankinnasta. Maatilan hankinnan yhteydessä ja vuoden kuluessa tukipäätöksestä hankittavat koneet ja laitteet voidaan myös hyväksyä lainoituksen piiriin.

Aloitustukea varten tarvitaan liiketoimintasuunnitelma ja siihen liittyvä taloussuunnitelma, jonka voi tehdä Neuvo -asiantuntijan kanssa. Jos riittävä maatalouden yrittäjätulo sekä ammattitaito eivät vielä täyty tukea myönnettäessä, niiden täyttymisen voi osoittaa suoritettavan liiketoimintasuunnitelmassa hyvillä kehittämistoimenpiteillä tietyn ajan kuluessa tukipäätöksestä.

Nimisuoja ei ole pelkkä logo – Se on lupaus laadusta ja tunnetusta alkuperästä

Mitä nimisuoja tarkoittaa Suonenjoen mansikalle?

Vaikka Suonenjoen mansikka on ollut brändinä tunnettu jo pitkään, Suonenjoen mansikan saama nimisuoja ei ole vielä kovin tunnettu. Suonenjoen mansikan nimisuojaa haettiin turvaamaan Suonenjoen mansikka -nimen oikeaa käyttöä markkinoinnissa eli ehkäisemään nimen väärinkäyttöä. Nimisuojauksen hakijana oli Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistys r.y. (SSMY). Kuluttajalle Suonenjoen mansikan nimisuojaus on tae siitä, että Suonenjoen mansikan alkuperä tunnetaan: mansikka on peräisin määritellyltä nimisuoja-alueelta, Suonenjoen mansikan tuottajaksi rekisteröityneeltä viljelijältä. Nimisuoja perustuu Suonenjoen seudun tuottaman mansikan jo pitkään tunnettuun hyvään maineeseen. Nimisuoja onkin laatumerkki, sillä maineensa lisäksi tuoreena myytävän Suonenjoen mansikan on täytettävä vähintään mansikan I-luokan vaatimukset.

Logo kertoo tarinan – Näin tunnistat aidon Suonenjoen mansikan

Nimisuojasta viestitään EU:n nimisuojamerkillä, joka Suonenjoen mansikalla on Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM). Myös Suonenjoen mansikalle on luotu logo EU:n maaseuturahoituksen tukemassa hankkeessa Suonenjoen mansikka – Nimisuoja tunnetuksi. Logo kertoo paitsi Suonenjoen mansikan viljelyn pitkästä historiasta (”jo vuodesta 1916”), se myös viestii kruunullaan kyseisen mansikan saamasta arvostuksesta. Kruunun viisi sakaraa kuvaavat viiden kunnan alueen muodostamaa nimisuoja-aluetta: Suonenjoen, Rautalammin, Vesannon ja Tervon kunnat sekä entisen Karttulan kunnan alue, joka on nykyään osa Kuopiota. Logosta voi myös käyttää pelkkää tekstiversiota tai englanninkielistä tekstiä (”– since 1916 –”). Suonenjoen mansikan viljelijä voi viestiä helposti nimisuojauksesta käyttämällä Suonenjoen mansikka -logoa yhdessä Suojattu maantieteellinen merkintä -nimisuojalogon kanssa tuoremansikkalaatikoissa ja -rasioissa sekä verkkosivuilla. Suonenjoen mansikan uusi, oma logo yhdistää Suonenjoen mansikan tuottajia ja yhdessä SMM-logon kanssa viestii maineikkaasta ja laadukkaasta mansikasta.

Kaikki Suonenjoen mansikan logoversiot sekä brändiohje ovat vapaasti käytettävissä ja löytyvät Suonenjoen mansikan logopankista: https://www.savogrow.fi/marjaosaaminen. Sivustolta voi ladata myös Suojattu maantieteellinen merkintä -logon.

Suonenjoen mansikka -logo ja Suojattu maantieteellinen merkintä -nimisuojalogo

 

Markkinointivideo tuo mansikan tuotannon ja viljelijät esiin

Yhteistyössä nimisuoja-alueen viljelijöiden kanssa nimisuojatusta Suonenjoen mansikasta on tuotettu markkinointivideo. Videolla kerrotaan Suonenjoen mansikan historiasta, mansikan tuotannosta ja tuottajista sekä nimisuojasta. Videon voi katsoa Youtubesta: https://youtu.be/svpRYjyXgFA.Video on nähtävissä myös aitojamakuja.fi -verkkosivuston nimisuojatuotteiden videopankissa: https://aitojamakuja.fi/nimisuoja/

Nimisuojatun Suonenjoen mansikan yhtenäisen viestinnän tueksi on luotu muutakin materiaalia, kuten alla näkyvä mainoskangas ja luonnos mansikkalaatikon ulkoasusta. Materiaalit noudattelevat Suonenjoen mansikalle luotua visuaalista ilmettä.

Suonenjoen mansikka – Nimisuoja tunnetuksi -hankkeen työ jatkuu nimisuojan käytön tunnetuksi tekemiseksi myös matkailu- ja ravitsemissektorilla. Lisäksi nimisuoja-alueen viljelijöitä kannustetaan rekisteröitymään Suonenjoen mansikan tuottajiksi, jotta kuluttajille ja matkailijoille saataisiin jatkossakin tarjottua maineeltaan ja maultaan erityistä Suonenjoen mansikkaa.

Lisätietoa nimisuojajärjestelmästä: https://aitojamakuja.fi/nimisuoja/

EU-komission päätös Suonenjoen mansikka -nimisuojasta (julki 2.10.2023): https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L_202302387

Suonenjoen mansikka -nimisuojan asiakirjat (yhtenäinen asiakirja ja rekisteröintihakemus): https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/ainesosat-ja-sisalto/nimisuojatut-tuotteet/suomalaiset-nimisuojatuotteet/suonenjoen-mansikka/

Tottijärven kylällä varaudutaan

Tasaisin väliajoin nousee esille kylien hätävarautuminen. Tottijärvenkin osalta asiaa on mietitty ja käyty keskusteluja erilaisissa kokoontumisissa, mutta konkreettinen päätösten tekeminen, kirjaaminen ja tiedotus ovat jääneet tekemättä. Mihin varaudutaan, on laaja mahdollisuuksien kirjo. Mahdollisia uhkia ovat esim. luonnonkatastrofit, laajat sähkökatkot ja sotatilanteet.

Vastuunottoa varautumisesta

Vuosi sitten Tottijärven Urheilijat lähti ”veturiksi” sydäniskurihankkeeseen kylälle. Hankkeella saatiin hankittua kaksi iskuria. Toinen sijoitettiin Hämyslavalle, jossa pidetään kesäisin tansseja ja kesätoria. Toinen taas on aina saatavilla koulun seinällä lämmitettävässä kaapissa. Hankerahoituksen lisäksi hankintojen kustannuksia saatiin katettua yhdistysten sekä yksityisten lahjoituksilla.

On tärkeää miettiä, kenen tehtäviin ja vastuulle varautuminen kylällä kuuluu. Tottijärvellä ei ole suoranaisesti aiheeseen liittyvää yhdistystä, vaan olemmekin lähteneet ajatuksesta, että vastuu kuuluu meille kyläläisille. Nokian kaupunki ei tue taloudellisesti kylien varautumisprojekteja eikä laadi tai ylläpidä alueen suunnitelmia. Siksi onkin erittäin tärkeää, että kyläläiset itse pitävät huolta näistä tärkeistä asioista. Mukaan pieneen ”turvallisuustiimiimme” on lähtenyt myös Tottijärven maa- ja kotitalousseura sekä Tottijärvi-Seura.

Tottijärven kylällä on nyt myös oma hätävarautumissuunnitelma. Toimintamallimme kriisitilanteissa perustuu kulmavastaaviin, jotka hoitavat ilmoittelun vastuullaan olevassa kylän osassa ennakkoon sovitussa, kaikille kerrotussa ja valmiiksi merkatussa ilmoituspisteessä. Kulmavastaaville tulee käyttöön oma käsiradiopuhelin.

Tottijärven kylän aktiivit.
Tottijärven ”tehokaksikko” Liisa ja Mimmi ovat vetäneet kylän yhdessä hätävarautumisprojektia ja luoneet kylälle systeemin suuriin hätävarautumistilanteisiin.

Investoinneilla vauhtia varautumiseen

Kun mietimme mikä tai mitkä tilat olisivat parhaita varautumiskäyttöön, paikallisten yhdistysten itsensä omistamat tilat nousivat kärkeen. ”Oma tupa, oma lupa” helpottaa päätöksentekoa, konkreettisia hankintoja ja tarvittaessa myös nopeaa tilojen hallintaa.

Hämyslavan ulkorakennus oli tiensä päässä. Uutta suunnitellessa nousi esiin ajatus monipuolisen käytön mahdollisuuksista: Voisiko tilaa käyttää myös hätävarautumistarkoitukseen? Rakennuksessa on kaksi käymälää, joiden toiminta ei ole riippuvainen sähköstä, ja näin ollen niitä voi käyttää myös hätätilanteissa. Varastotila toimii osittain urheiluvälineiden sekä toritavaroiden varastona, mutta siellä olisi tilaa säilyttää vaikkapa aggregaatteja tai muuta varautumistarkoitukseen hankittua välineistöä ja materiaalia.

Kylälle on myös tilattu Leader Kantrin kautta kyläradio puhelimineen sekä viisi aggregaattia. Aggregaattien tarve on noussut esille kylällä pidempiaikaisten sähkökatkojen myötä. Hätätilanteessa niitä voidaan siirtää tarvittavaan kohteeseen tai käyttää Hämyslavalla, jota on kehitetty kyläläisten kokoontumispaikkana kriisitilanteissa. Maaseudulla polttoaineen saanti on suhteellisen helppoa, koska sitä löytyy useimmista maataloista. Näin polttoaineen säilömisestä ei tarvitse huolehtia, vaan tarpeen tullen saadaan täydennystä.

Miksi tanssilava on hyvä hätävarautumispaikka? Lavamme on kevytrakenteinen, joten talvella tilat ovat kylmät. Katettua tilaa on kuitenkin runsaasti ja ison tilan muunneltavuus eri tarpeisiin on hyvä. Lisäksi ulkoalueet ovat todella suuret. Ulos saa helposti järjestettyä suuren jakelupisteen ja paikalle mahtuu kokoontumaan paljon ihmisiä.

Paikalla voisi valmistaa ruokaa isommallekin väkimäärälle, ja lavan kalustukseen kuuluvissa pöytäryhmissä ruokailu järjestyy helposti. Pihamaalla on oma vesikaivo, josta voi helposti nostaa aggregaatin avulla vettä. Aggregaatin turvin paikalle saa järjestettyä myös sähkölaitteiden latauspisteen.

 Yhteistyö on osa varautumista

Hämyslavan lähellä sijaitseva perinteinen Tottijärven maamiesseurantalo Jukola on lähdössä myös mukaan paikalliseen hätävarautumiseen. Rakennusten läheisyys ja toimiva yhteistyö tuo lisäarvoa, kun resursseja voidaan yhdistää. Jukolan kanssa lähdimme molemmat mukaan Kantri ry:n aggregaattien yhteishankintaan. Myös kyläradio tulee palvelemaan yhteistyötämme. Tulevaisuudessa mahdollisina yhteishankintoina voivat olla soppatykki ja puolijoukkueteltat.

Hankkeet ovat lähes ainoa mahdollisuus toimia tehokkaasti kylillä hätävarautumisen suhteen. Rahat ovat yhdistyksillä tiukassa, joten hankkeista on todellakin suunnaton apu. Oma työpanos, into ja muiden innostaminen ei maksa mitään, joten annetaan se oman kylämme ja kanssaeläjien käyttöön!

Liisa Karukka-Karo
Tottijärven kyläaktiivi

* * * 

Leader Kantrin terveiset Tottijärvelle

Tottijärvellä on syntynyt hienoa ja määrätietoista kehittämistä varautumisteemassa. Kylän keskeisen kokoontumispaikan varustaminen varautumiskeskukseksi on ennakoivaa kyläkehittämistä ajankohtaisessa teemassa. Leader Kantri on päässyt seuraamaan Tottijärven kehittämistyötä läheltä ja on hienoa, että Leader-rahoituksella on mahdollista tukea yhdistysten hankkeita.

Varautuminen on ajankohtainen aihe, ja siksi me Leader-ryhmänä olemme lähteneet omien hankkeidemme kautta kehittämään kylien varautumista. Aggregaattien ja kyläradioiden yhteishankinta on yksi konkreettinen tapa, jolla voimme auttaa alueemme yhteisöjä varautumisessa.

Siikaisiin saavuttiin läheltä ja kaukaa testaamaan maalla asumista

Marraskuun lopulla pimeimpään vuodenaikaan Siikaisiin saapui kaksi pariskuntaa testaamaan, miltä arki maaseudulla tuntuisi. Kööpenhaminasta asti saapuivat Noora ja Joakim, jotka haaveilevat muutosta takaisin Suomeen ja rauhallisemmasta arjesta luonnon keskellä. Porilaiset Marika ja Harri puolestaan majoittuivat järven rannalle, keskelle metsää Hirvijärvellä. Siikainen toimi kahdeksantena paikkakuntana Ihana kamala maaseutu -asumiskokeiluissa, joita järjestettiin syksyn mittaan yhdeksässä kunnassa.

Pimeys sai kehuja

Kokeiluviikon aikana testattiin käytännössä sitä, millaisia mahdollisuuksia pienellä kunnalla voi olla tarjota maallemuutosta haaveileville. Arkea testattiin liikunta-, käsityö- ja luontoharrastusten merkeissä. Marika ja Harri pääsivät myös mieleiselle Opi tunnistamaan lintuja -kurssille, mikä on Merikarvia-Siikaisten kansalaisopiston suosittu ja useamman vuoden kokoontunut ryhmä. Lisäksi he osallistuivat yhdistysiltaan, tutustuivat kouluun, päiväkotiin ja liikuntahalliin, sekä lounastivat kunnanjohtajan kanssa.

Marikalla ja Harrilla oli toiveissa majoitus kaukana katuvaloista, ja sitä he saivat.

“Täällä ei ole valosaastetta. Mikä ihana pimeys! Kauneutta ja puhdasta ilmaa kaikkialla”, Marika ja Harri kommentoivat. Hirvijärven majoituskohde kauempana keskustasta teki vaikutuksen.

Marika opiskelee erä- ja luonto-oppaaksi, ja Siikaisen vahva luontoympäristö, metsä ja hiljaisuus herättivät uusia ajatuksia myös työn näkökulmasta. Yhteinen retki Katselmakalliolle ja Haapakeitaan luontoreitille oppaan kera olikin erityisen mieleinen. Kohde kuuluu Lauhanvuori – Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin alueeseen, ja kokeilijat pääsivät kuulemaan alueen luonnosta nuotion ja eväiden äärellä.

Siikaisten kuntoportaat talvisessa pimeässä maisemassa.
Eteläpään valaistuihin kuntoportaisiin pääsi kuntoilemaan myös pimeällä.

Kööpenhaminasta Siikaisiin testaamaan maaseudulla asumista

Noora ja Joakim päätyivät mukaan kokeiluun nähtyään ilmoituksen somessa. Kööpenhaminassa asuva pariskunta kaipaa tilaa toteuttaa itseään ja arkeen enemmän läsnäoloa. Viikko Siikaisissa tarjosi molemmille aikaa rauhoittua, mutta myös osallistua aktiivisesti. He majoittuivat Eteläpään mökkialueella, jossa metsä ja järvi ovat heti oven takana.

“Tällaisessa ympäristössä stressaavampikin arki on helpompi ottaa vastaan”, Noora kuvasi.

Eteläpään palveluita hyödynnettiin viikon aikana laajasti. Kokeilijat kävivät muun muassa tutustumassa kuntorataan ja kuntoportaisiin, kuulivat Hanna Marnon taiteesta, sekä osallistuivat avantosaunaan ja pulahtivat virkistävään veteen. Mökiltä oli helppo siirtyä pizzalle läheiseen Eteläpään ravintolaan, ja lisäksi kokeilijat pääsivät keskustelemaan alueen kehityksestä ja palveluista yrittäjä Anni Haapakosken kanssa.

Siikaisten asumiskokeilijat sekä Eteläpään yrittäjä Anni Haapakoski Eteläpään ravintolassa aloituskahveilla.
Siikaisten asumiskokeiluviikko startattiin yhteisillä aloituskahveilla Eteläpään ravintolassa, ja samalla kuultiin yrittäjä Anni Haapakoskelta alueen palveluista ja kehittämisestä.

Joakim pääsi seuraamaan naapurikunnan jäähallilla järjestettyjä höntsäpelejä, mikä oli entiselle jääkiekkoilijalle mieluisa yllätys. Hän harrastaa myös frisbeegolfia, ja pääsi viikon aikana tutustumaan Siikaisten harrastusmahdollisuuksiin niin hallitreeneissä kuin ulkona maastossakin.

“Näkemämme ja kokemamme aktiviteetit toivat hyvin esiin millaisista palasista oma arki voisi muodostua ja millaisiin asioihin sitä voikin hakeutua mukaan jopa helpommin kuin kaupungissa”, he pohtivat palautteessaan.

Pienen kunnan yhteisöllisyys ja kohtaamiset nousivat esiin

Asumiskokeiluviikon aikana molemmat parit pääsivät osallistumaan kylätapahtumiin ja keskustelemaan paikallisten kanssa. Yhteisöllisyys, ystävällisyys ja kylän aito kiinnostus uusia tulijoita kohtaan tekivät vaikutuksen. Yritysvierailut Satateräksellä sekä Ravintorenkaalla näyttivät kokeilijoille kunnan aktiivista ja innovatiivista yrittäjyyttä.

“Yllättävintä oli miten lähellä toisiaan kunta ja kuntalaiset ovat. Toiminta perustuu yhtenäiseen luottamukseen ja toisiaan oikeasti kuunnellaan ja arvostetaan”, Noora kuvasi.

Viikkoon mahtui myös kulttuurielämyksiä. Merikarvian ja Siikaisten Lions Clubit tarjosivat joulun alla lämpimän kirkkokonsertin, johon kokeilijat osallistuivat. Myös Siikaisten tunnelmallinen joulunavaus kokosi ihmiset yhteen joulupuuron, musiikin ja yhdessäolon äärelle.

”Tämän yhden viikon myötä Siikainen tuntuu erittäin potentiaaliselta asuinpaikalta, moni paikka ja ihminen tuli tutuksi ja tuttuun paikkaan on helppo palata”, Marika ja Harri kiteyttävät.

Lisätietoja

Ihana kamala maaseutu -asumiskokeiluja koordinoi Leader Pohjois-Satakunnan hallinnoima Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke yhdessä kuntien kanssa. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja hankeaika on 1.1.2024-30.6.2026. Mukana on yhdeksän kuntaa Pohjois-Satakunnasta ja Luoteis-Pirkanmaalta.

EIP AGRIn metsätuhoryhmä mahdollisti paluun juurille

EU:n maa-alasta on metsää noin 40 % eli metsillä on tärkeä merkitys maanosalle. Ilmaston lämpenemisen myötä metsien kasvu paranee. Samalla kuitenkin erilaisten metsätuhojen pelätään yleistyvän. Lisäksi maanosaan voi tulla uusia metsätuholaisia eli hyönteisiä ja puiden sienitauteja. Muutama vuosi sitten pelättiin aasianrunkojäärän tuloa Suomeen puupakkausten mukana.

EU:n EIP AGRI -verkoston osana käynnistyikin erityinen työryhmä metsätuhoriskien varalle. Englanniksi sen nimi on ”Forestry and Forest Health: new and emerging pests and diseases”.

Kesäkuussa työryhmään oli avoin haku. Tulin valituksi työryhmään Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Saadun tiedon mukaan Suomesta oli paljon hakijoita. Yksi syy tähän on se, että EU kattaa osan näiden EIP AGRI -ryhmien matkakuluista.

MTK:n kenttäpäällikkö Mikko Syri Seinäjoelta sekä Luonnonvarakeskuksen Jan-Peter George Helsingistä ovat myös mukana Suomen edustajina. Kaikkiaan työryhmässä on noin 20 alan asiantuntijaa eri EU-maista. Työryhmässä on mm. tutkijoita sekä metsähallinnon, metsänomistajien ja metsäalan yritysten edustajia.

Ensimmäinen kokous Belgian Leuvenissa

Työryhmän ensimmäinen kokous oli 19.-20.11.2025 Belgian Leuvenissa. Ensitapaamisessa syntyi alan verkosto paitsi EU-tason varautumissuunnitelman laadintaan, myös tulevia EU:n hankehakuja varten. Leuvenissa verkostoiduttiin lisäksi muun muassa lounailla ja työillallisella.

Ensiksi kokouksessa taustoitettiin EU:n metsiä ja metsätuhotilannetta. Ilmastonmuutos itsessään on haaste. Myrskyt ja maastopalot ovat vakavia metsäntuhojen aiheuttajia. Myrskytuhojen seurauksena kuusen kaarnakuoriaiset ja varsinkin kirjanpainaja ovat vakavia EU:n metsätuhohyönteisiä. Saarnensurma-niminen sienitauti tappaa saaripuita muun muassa Ruotsissa. Lounaisessa Suomessa tavattu etelänversosurma voi tappaa mäntyjä.

Vakavilla metsätuhoilla on laajempi merkitys

Myös kansalaiset kokevat metsätuhot vakavina. Metsäsaarnien lisäksi saarnensurma tapaa puistopuita. Ruskomäntypistiäinen iskee myös pihapuihin. Jos keskisessä Euroopassa tuoreisiin myrskypuihin iskeytyvä kirjanpainaja tappaa kuusikon pystyyn, kyse ei ole vain metsätalouden ja puunmyyjän ongelmasta. Asia on lopulta yhteiskunnallinen, kun metsän lisäksi menetetään maisema, biodiversiteettiä, hiilivarastoja ja ekosysteemipalveluita. Kun metsä menetetään vuoristoisella seudulla, voivat maanvyöryt ja lumivyöryt tuhota laaksossa olevan alppikylän.

EU:n metsätuhotilanteen ja taustoituksen jälkeen Leuvenin kokouksessa tarkasteltiin varautumissuunnitelman tavoitteita ja laatimista seuraavan puolen vuoden aikahorisonttiin. Ryhmätöissä pohdittiin alan suurimpia haasteita ja ongelmia sekä suunniteltiin erillisten minipapereiden sisältöjä. Seuraavan puolen vuoden aikana laadittavat suunnitelmat eivät ole tiederaportteja, vaan tiiviitä ohjekirjoja käytännön metsätaloudelle.

Pääsi työryhmään mukaan paitsi alan tutkijana ja opettajana, myös käytännön metsätalouden tuntemisen kautta ja metsänomistajan roolissa. Sain tehtäväksi koordinoida mini-paperin kirjoittamisen kirjanpainajan torjunnassa boreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Mukana kirjoittamisessa on Suomen, Viron ja Portugalin edustajia. Paperin tekoa jatketaan mm. Teams-alustalla sekä seuraavassa tapaamisessa keskisessä Euroopassa maaliskuun 2026 alkupäivinä.

EIP AGRIn myötä paluu juurille

Ruokavirastolle ja Maaseutuverkostolle parhaimmat kiitokset kannustuksesta hakea EIP AGRI -työryhmiin. Metsänomistajan rooli oli tärkeä meriitti työryhmään pääsemiseksi, kun hakijoista merkittävä osa kai oli tutkijoita.

EIP AGRI merkitsee minulle paluuta juurille. Joensuun yliopistolla suoritin aikaan metsätuhokurssit. Rottiakin sain leikellä yliopiston Biologian laitoksella. Kasvitieteen harjoituksista muistan myös Hassisen koneen saksofonistin, Antti Sepon.

Keväällä 1988 opiskelin metsätuhoja Ruotsin maatalousyliopistossa Uppsalan Ultunassa. Joensuun yliopistossa olin metsätuhotutkijana jo yli 35 vuotta sitten. Lisensiaattityöni käsitteli rikkidioksidin vaikutusta mäntyjen kasvuun.  Metsäntutkimuslaitoksen Kannuksen ja Parkanon tutkimusasemilla olin metsätuhoyhdyshenkilönä. Ähtärin Tuomarniemellä opetin metsätuhoja tuleville metsätalousinsinööreille.

Parhaillaan olen projektipäällikkönä EU:n osarahoittamassa TULIMYRSKY-hankkeessa, joka välittää eteläpohjalaisille maatiloille tietoa maastopaloihin ja myrskytuhoihin varautumisesta. TULIMYRSKY-hanketta rahoittavat myös EU:n maaseuturahasto ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

Yhteisöllisyys luo pohjan kylien varautumiselle

Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta ihmisten välillä. Sitä pidetään houkuttelevuus- ja pitovoimatekijänä alueille ja parhaimmillaan se lisää ihmisten hyvinvointia ja ehkäisee erilaisia sosiaalisia ongelmia. Yhteisöllisyydellä on merkitystä myös maaseudun turvallisuudelle.

Yhteisö luo puitteet yhteisöllisyyden kokemukselle. Maaseudulla perinteisiä yhteisöjä ovat kyläyhdistykset, mutta yhteisö voi olla myös epämuodollinen ryhmä, jota yhdistävät jaetut arvot, tarpeet tai kiinnostuksen kohteet. Yhteisö voi syntyä kertaluonteisen ponnistuksen ympärille tai rakentua pitkäaikaisen harrastuksen varaan. Kummassakin tilanteessa ominaista on yleensä hyvä me-henki, josta kumpuaa tekemisen meininki ja sitoutuminen.

Yhteisöt vahvistavat kokonaisturvallisuutta

Kuuluminen yhteisöön luo turvallisuutta, sillä jokainen meistä tarvitsee ympärilleen toisista ihmisistä koostuvan turvaverkon. Yhdistykset ja järjestöt perustuvat ihmisten väliseen toimintaan ja ovat siksi lähellä ihmistä. Vapaamuotoisemmat yhteisöt tavoittavat myös heitä, jotka muuten ovat yhteiskunnan toiminnasta sivussa. Tämä toteutuu, kun toimintaan on matala kynnys liittyä ja osallistua voi omista lähtökohdista käsin.

Yhteisöjen taika on siinä, että kaikki ovat toimijoita, eivät auttajia ja autettavia. Luottamus vahvistuu ja auttamisvalmius kasvaa, kun ihmiset kohtaavat ja toimivat yhdessä. Paikallisyhteisöillä on suuri merkitys arjen turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Ne rakentavat edellytyksiä huolenpidolle, varautumiselle ja henkiselle kriisinkestävyydelle sekä vahvistavat ihmisten tulevaisuususkoa, joka luo mielekkyyttä elämään.

Maaseudulla, pitkien välimatkojen alueilla yhteisöllisyydestä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun viranomaisten apu ei ole heti saatavilla. Toisaalta, jos vaikkapa kylällä ei ole yhteisöllisyyden tunnetta, on vaikea kehittää turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä asioita.

Varautumisessa on tärkeää, että ihmiset luottavat sekä omaan että yhteiskunnan kykyyn suojautua, toimia kriisitilanteissa ja palautua niistä. Tämä luottamus rakentuu turvallisuuden kokemuksesta ja vakaasta yhteiskunnasta. Ihmiset itse voivat vaikuttaa siihen, miten yhteinen turvallisuus juuri omassa elinpiirissä toteutuu.

Kylät ovat maaseudun turvallisuusyhteisöjä

Maaseudulla kylät ovat tärkeitä yhteisöjä ja toiminnan mahdollistajia lähellä ihmistä. Kylissä tehdään paljon tärkeää perustyötä, kuten ylläpidetään yhteisiä kokoontumis- ja harrastuspaikkoja, järjestetään tapahtumia sekä säilytetään ja edistetään paikallistuntemusta ja -kulttuuria. Kaikki tämä lisää toisten tuntemista ja synnyttää yhteishenkeä, mikä lisää turvallisuutta.

Yhteisessä toiminnassa ihmiset tulevat tutuiksi ja jos jotain poikkeavaa sattuu, on tutulta ihmiseltä helpompi esimerkiksi pyytää apua. Aktiivisia, mukana olevia ihmisiä on myös helpompi aktivoida, kun tilanne niin vaatii. Siksi onkin tärkeää saada mahdollisimman moni mukaan kyläyhteisön toimintaan ”hyvän sään aikana”, olivatpa he sitten vakituisia tai kausiasukkaita.

Yhteisöllisyys oli yksi Suomen Partiolaisten Johtajatulet-koulutustapahtuman teemoista. Viikonlopun aikana käytiin keskustelua myös vapaaehtoistoimijoiden merkityksestä kokonaisturvallisuudelle. Yhteisöllisyyden kokemus on yksi tärkeä syy olla mukana vapaaehtoistyössä, ja sen edistäminen yhteisön varautumista edistävä tekijä.

Kylien turvallisuustyö rakentuu infrasta, osaamisesta ja asenteista

Yhteisöllisyyttä luovan perustoiminnan lisäksi kylissä tehdään paljon turvallisuus- ja varautumistyötä: suunnitellaan yhteistä toimintaa, kouluttaudutaan, varmistetaan tiedonkulkua ja tehdään turvallisuusinvestointeja. Kyläyhdistys voi esimerkiksi järjestää varautumisharjoituksen tai hankkia yhteisen varavoimalähteen.

Turvallisuuteen liittyviä asioita on syytä harjoitella säännöllisesti, jotta taidot pysyvät mielessä. Näin myös kynnys tarttua tositilanteessa toimeen säilyy matalana. Asukkaiden ja alueen organisaatioiden osaaminen on tärkeä kartoittaa. Häiriötilanteessa on hyvä tietää, löytyykö erityisosaamista läheltä – esimerkiksi eläkeläisiltä, kausiasukkailta tai maahanmuuttajilta.

Lisäksi yksilötason turvallisuudesta huolehtiminen on osa yhteisöllistä turvallisuutta. Oma pesä kuten kotivara, palovaroittimet ja asenteet on hoidettava ensin kuntoon. Vastuu turvallisuudesta on meillä kaikilla ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen.

Vapaaehtoistoiminta vahvistaa varautumista ja kriisinkestävyyttä

Maailma on täynnä erilaisia riskejä ja uhkakuvia, joista on tärkeää keskustella ja tietää, mihin tulee varautua. Silmiä ei pidä ummistaa, mutta ei myöskään liiaksi mässäillä pelolla. Paras tapa lisätä turvallisuuden tunnetta kriisien keskellä on toiminta.

Mitä paremmin on tietoinen mahdollisista riskeistä, sitä paremmin ne osataan välttää, ja mitä paremmin varustaudutaan ja harjoitellaan, sitä paremmin poikkeavista tilanteista selvitään. Vielä kun lisätään tietoisuus siitä, että myös ihmiset ympärillä osaavat toimia kriisin tullen, on homma jo melko kestävällä pohjalla.

Maaseudun yhteisöjen ja kylien toiminta perustuu pääasiassa vapaaehtoistyöhön. Tiedetään, että yhteisöllisyyden kokemus ja sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä vapaaehtoistyöhön motivoivia tekijöitä. Parhaiten yhteisöllisyys pääsee kehittymään aidoissa kohtaamistilanteissa ja yhdessä toimiessa, jolloin myös sitoutuminen toimintaan lisääntyy. Samalla tutustutaan toisiin, mikä edesauttaa luottamuksen rakentumista.

Keskinäinen luottamus on edellytys yhdessä toimimiselle. Tärkeintä on kuitenkin yhteisten merkitysten olemassaolo. Voisin kuvitella, että turvallisuuteen liittyen tuo merkitys on kyllä löydettävissä. Olisiko teidän yhteisössänne aika istua alas kahvikupin äärelle ja miettiä, mitä voitte yhdessä tehdä turvallisuuden eteen?

* * *

Kirjoittaja Hanna Alanen on yhteisöpedagogi, joka työskentelee Leader Kantrissa hankeneuvojana. Kantrilla on käynnissä kolme omaa varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvää hanketta. Lisäksi Hanna tuottaa ostopalveluna kylien turvallisuuteen, varautumiseen ja kestävyyteen liittyviä tilaisuuksia parhaillaan käynnissä olevaan, Pirkan Kylät ry:n EU:n maaseuturahoitteiseen Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hankkeeseen.

Lisätietoja

Pirkanmaan Älykkäät kylätalot  hankerekisterissä (maaseutuverkosto.fi)

Leader Kantrin kyläturvallisuushankkeet 

  • Varaudutaan yhdessä – Aggregaatteja ja kyläradioita yhteishankintana!
  • Yhdessä valmiina! Kylien varautumishanke Kantrin alueella.
  • Nordic Preparedness. Kansainvälinen pohjoisten maaseutukylien ja -yhteisöjen kriisivalmiutta ja varautumista edistävä hanke.

 Lisätietoja verkkosivuilla (kantriry.fi)

Vaikuttaa voi yksin, mutta se on hauskempaa yhdessä – Nuoren puhe Nuoriso-Leader-päivillä

Nuoren puhe Nuoriso-Leader-päivillä Kuusamon Oivangissa su 16.11.2025

Tervehdys kaikille teille ihanille nuorille, ja vähän vanhemmillekin nuorille. Saimme tänä viikonloppuna kokoontua ihanan värikkäin sankoin joukoin tänne Kuusamoon viettämään mahtavaa viikonloppua yhdessä. Olemme tällä reissulla keskustelleet muun muassa nuorten vaikuttamisesta, tulevaisuudesta sekä myös maaseudun tulevaisuudesta. Viikonloppuun on mahtunut monta mukavaa tapahtumaa: olemme päässeet esimerkiksi osallistumaan mielenkiintoisiin työpajoihin, tutustumaan uusiin ihmisiin sekä syömään hyvää ruokaa. On ollut myös kivaa kuulla tietoa esimerkiksi Nuoriso Leaderin taustoista ja roolista nuorten vaikuttamisessa Euroopassa.

Nyt kun katselen tässä kaikkia meitä nuoria, minusta tuntuu toiveikkaalta. Uskaltaisin arvata, että meistä suurin osa on enemmän tai vähemmän niin sanottuja vaikuttajanuoria, joilla on intoa, voimaa ja rohkeutta parantaa maailmaa nuorten toivomaa parempaa suuntaa kohti. Uskoisin myös, että aika moni meistä on kohdannut elämässään myös vastoinkäymisiä. Meitä on ehkä kiusattu tai haukuttu hikeiksi, nörteiksi tai ylisuorittajiksi (siinäkin voi olla hieman perää), tai vaikuttamistamme on vähätelty tai pidetty nolona tai ”outona”. Onneksi kuitenkin esimerkiksi Nuoriso Leader sekä sen ihmiset voivat tarjota kaikille turvallisen ja hyväksyvän yhteisön, jossa jokainen voi toimia ja vaikuttaa omana itsenään. Kaikenlaisia tyyppejä tarvitaan, ja se näkyy esimerkiksi tässä meidänkin tapahtumassamme; kun jokainen tuo oman taustansa, tarinansa ja tekonsa yhteiseen kekoon, pääsemme yhdessä voimalla eteenpäin. Vaikuttaa voi yksin, mutta onhan se aina hauskempaa ryhmässä.

Joskus saattaa tuntua, että omalla vaikuttamisella ei ole mitään merkitystä. Maailmassa on niin paljon suurempiakin päättäjätahoja tai ihmisiä, jotka tekevät enemmän ja suuremmin. Jokainen on kuitenkin aloittanut jostakin, ja itse ainakin uskon vaikuttamisen vievän aina pidemmälle, kauemmas paikallaan pysymisestä.

Haluaisin nostaa esille myös Nuoriso Leaderin monipuolisen vaikuttavuuden. Nuoriso Leaderissä toimiminen on tuonut minulle monta uutta ystävää, kanavan vaikuttaa ja valtavasti kokemusta esimerkiksi virallisista kokouksista, suunnittelemisesta, kansainvälisyydestä sekä markkinoinnista. Nuoriso Leader on paljon muutakin kuin yritys- tai tapahtumarahoitusten myöntämistä. Se on väylä kokeilla omia siipiään, kokeilla ottaa vastuuta ja mahdollisuus kehittyä. Ja näyttäähän se myös hyvältä CV:ssä, heh.

Haluaisimme kiittää kaikkia ihania nuoria, nuorisoaktivaattoreita sekä Maaseutuverkoston ja Kala-Leaderin edustajia. On ollut ilo viettää yhdessä inspiroivaa viikonloppua ja oppia yhdessä lisää asioita vaikuttamisesta ja nuorten asioista. Kiitos teille kaikille ja toivottavasti näkyillään taas ensi vuonna uudestaan!

Miina Jylhänlehto, Pudasjärvi
Oulun Seudun Leaderin nuorisotyöryhmän jäsen

Kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuus rakennetaan alueiden vahvuuksia hyödyntäen

Suomalainen vihannestuotanto elää muutoksessa. Ilmasto muuttuu, ostajien vaatimukset kasvavat ja kannattavuus haastaa yhä useampaa viljelijää. Samalla vihannestuotannolle avautuu myös uusia mahdollisuuksia. Itä-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla järjestettyjen HYÖTY-hankkeen työpajojen keskusteluista nousee esiin yhteinen viesti: edellytykset ovat erinomaiset, mutta tulevaisuus ratkaistaan yhteistyöllä, toimivilla rakenteilla, markkinoilla ja poliittisilla valinnoilla.

Eri alueilla omat vahvuudet

Suomea voidaan perustellusti pitää vahvana vihannesten tuottajamaana, vaikka eri alueet ovat vahvoja eri syistä. Itä-Suomessa vahvuuksia ovat puhdas luonto, hyvä veden saatavuus, edullinen pellon hinta sekä vähäinen tauti- ja tuholaispaine. Olemassa olevia marjantuotannon koneita voitaisiin hyödyntää myös vihannesviljelyssä. Haasteita tuovat pitkät etäisyydet sekä jatkojalostuksen ja työvoiman saatavuuteen liittyvät vaikeudet.

Lounais-Suomessa vihannestuotanto hyötyy pitkästä kasvukaudesta, vahvasta osaamisesta, olemassa olevista pakkaamoista ja jalostajista sekä lähellä olevista suurista kuluttajamarkkinoista. Samalla viljelijöiden jaksaminen, korkeat tuotantokustannukset ja sukupolvenvaihdosten vaikeus varjostavat tulevaisuutta.

Pohjanmaalla vahvuuksia ovat toimivat alueelliset klusterit, korkea osaamistaso, hyvä maine ja tuotteiden laatu sekä puhdas ympäristö ja hyvä vesitilanne. Alueella on käytössä nykyaikainen konekanta ja kiinnostusta uuden teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi kotimaisen ja lähiruoan kysyntä on vahvaa, ja vienti nähdään merkittävänä mahdollisuutena tuotannon kehittämisessä. Vihannestuotantoa pidetään osana koko Suomen ruokaturvaa myös geopoliittisessa mielessä.

Kannattavuus koko ketjun kipupiste

Alhainen kannattavuus nousi HYÖTY-hankkeen työpajoissa kaikilla alueilla koko ketjun yhteiseksi kipupisteeksi. Tuottajahintojen riittämättömyys huolettaa laajasti vihannestuotannon toimijoita. Tuotantopanosten hinnat ovat nousseet, mutta viljelijän saama osuus lopullisesta kuluttajahinnasta ei ole seurannut perässä. Kaupan neuvotteluvoima koetaan ylivoimaiseksi.

Vihannesalan toimijoiden mukaan sertifiointeja koetaan olevan liikaa ja kaupan toivottiin osallistuvan sertifiointikustannuksiin. Lisäksi tuontituotteille esitettiin samoja vastuullisuusvaatimuksia kuin kotimaisille. Samalla peräänkuulutettiin koko elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä: missä kohtaa hinta muodostuu ja kuka siitä lopulta hyötyy.

Jalostus ja elämyksellisyys korostuvat

Pelkkä laadukas raaka-aine ei enää riitä kilpailun kiristyessä. Kaikissa työpajoissa korostui tarve jatkojalostukselle, puolivalmisteille, snack-tuotteille, pakasteille, vientikelpoisille tuotteille ja vahvalle brändäykselle. Itä-Suomessa jalostus nähtiin erityisesti keinona nostaa tuotteiden arvoa ja ratkaista pitkien kuljetusmatkojen haasteita. Lounais-Suomessa brändäys liitettiin suoraan kilpailuun tuontituotteita vastaan. Pohjanmaan keskustelussa tuotiin esiin, että tuotteet on yhdistettävä elämyksiin, tarinoihin ja kansainväliseen viestintään. Jos jokin tuote nousee suosioon, sen on tavoitettava markkinat myös Suomen ulkopuolella.

Ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöä

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt vihannestuotannossa kuivuuden lisääntymisenä, syksyjen märkyytenä, ääriolosuhteiden yleistymisenä sekä uusina tuholaisina ja tauteina. Samalla kasvukauden piteneminen ja uusien lajikkeiden mahdollisuus avaavat vihannestuotannolle täysin uusia näkymiä. Pohjoisemman tuotannon merkitys kasvaa myös globaalissa mittakaavassa, kun Etelä-Euroopan viljelyolosuhteet heikkenevät.

Nuoret ratkaisevat jatkuvuuden

Työvoima, jaksaminen ja nuorten saaminen alalle ratkaisevat koko toimialan jatkuvuuden. Työvoimapula, raskas työ ja yrittäjäriski estävät monia lähtemästä vihannestuotantoon, ja jatkajia puuttuu monilta tiloilta. Samalla teknologia, automaatio ja robotiikka nähdään välttämättöminä keinoina keventää työn kuormitusta ja parantaa tuottavuutta. Nuorten ottaminen osakkaiksi tiloille jo ennen sukupolvenvaihdosta, niin sanotut next generation -verkostot ja mentorointi sekä joustavampi ja käytännönläheisempi koulutus nähtiin tärkeinä keinoina turvata alan jatkuvuutta.

Julkisten hankintojen rooli

Myös julkisilla keittiöillä on tärkeä rooli kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuudessa. Koulut, päiväkodit ja sote-ruokailu voivat käytännössä ratkaista lähiruoan kysynnän monilla alueilla. Itä-Suomessa nähtiin jo esimerkkejä, joissa kasviproteiinien hankinnoissa halutaan edistää kotimaisia vaihtoehtoja ulkomaisten sijaan. Pohjanmaalla painotettiin, että julkisissa hankinnoissa hinnan rinnalle on nostettava huoltovarmuus, paikallinen työllisyys ja aluetaloudelliset vaikutukset. Näin hankinnoista tulee aidosti koko ruokajärjestelmää vahvistava työkalu.

Vienti vahvistaa kannattavuutta

Vienti nähtiin kaikilla alueilla tulevaisuuden ehtona. Sen avulla voidaan tasata kausivaihtelua, saavuttaa parempi hinta ja vahvistaa huoltovarmuutta. Pohjanmaalla vienti liitettiin suoraan myös Suomen kansainväliseen ruokaturva-asemaan. Itä-Suomessa vienti nähtiin erityisesti keinona ratkaista pitkien etäisyyksien ja pienten markkinoiden haasteita, ja sen edellytykseksi nostettiin jalostuksen ja brändäyksen vahvistaminen. Lounais-Suomessa vienti kytkeytyi suurempiin volyymeihin, pakkaamiseen ja kilpailuun tuontituotteita vastaan.

Samalla nostettiin esiin konkreettisia esteitä, kuten lupakäytännöt, pakkausvaatimukset, viennin tukirakenteiden puutteet ja viranomaisprosessien hitaus. Nämä tekijät voivat hidastaa viennin kasvua, vaikka kysyntää olisi.

Byrokratia hidastaa kehitystä

Hallinto ja byrokratia koettiin tuotannon näkymättömäksi jarruksi. Viljelijöiden arkea kuormittavat päällekkäiset raportoinnit ja monimutkainen hallinto. Pohjanmaalla vaadittiin viranomaisjärjestelmien parempaa yhteensovittamista, yhden luukun raportointia sekä viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä. Itä-Suomessa byrokratian koettiin hidastavan erityisesti investointeja ja jalostuksen kehittämistä, ja Lounais-Suomessa hallinnollinen kuormitus liittyi vahvasti kaupan vaatimuksiin ja dokumentointiin. Yhteinen viesti oli, että hallinnon tulisi tukea kehittämistä eikä muodostua sen esteeksi.

Yhteinen tulevaisuuskuva

Kaikilla alueilla tulevaisuuskuva on yllättävän yhtenäinen. Haaveissa toistuvat kannattava ja monipuolinen vihannestuotanto, oikeudenmukainen hinnoittelu, uudet viljelijät ja alan jatkuvuus, vahva jalostus ja vienti, kotimaisen ruoan arvostuksen kasvu sekä huoltovarmuuden vahvistuminen.

Tulevaisuus ei kuitenkaan synny itsestään. Työpajakeskusteluiden viesti on selkeä: vihannestuotannon tulevaisuus ei ratkea yksittäisillä pelloilla, vaan yhteisissä päätöksissä, arvovalinnoissa ja rohkeudessa rakentaa uutta. Sitä rakennetaan hyvällä yhteistyöllä, julkisilla hankinnoilla, brändäyksellä ja jalostuksella, viennin strategisella kehittämisellä, koulutuksella ja sukupolvenvaihdosten helpottamisella sekä hallinnon roolin muuttamisella mahdollistajaksi.

Ilmastoviisaat koulutus- ja neuvontapalvelut – mitä opimme Seinäjoen työpajassa?

Tilaisuus oli merkityksellinen monella tavalla. Se ei ollut vain työpaja, vaan ensimmäinen ilmastoaiheinen AKIS-teemaryhmä, joka kokoaa saman pöydän ääreen neuvojat, viljelijät, opettajat, tutkijat, viranomaiset ja kehittäjät. Siinä missä älymaatalouden teemaryhmä on toiminut jo vuosia hanketoiminnan ohessa, ilmastoAKIS rakentaa nyt omaa, pysyvää yhteistyöalustaansa – paikkaa, jossa eri toimijat voivat oppia toisiltaan ja etsiä ratkaisuja yhdessä.

Työpajassa tunnistetut esteet – ja niiden tarjoamat oppimiskohdat

Työpajassa työskenneltiin tunnistaaksemme eri toimijoita koskevia näkökulmia ilmastotyöhön. Osallistujat nostivat esiin hyviä käytänteitä ja vahvuuksia kuten innostuneet ja osaavat toimijat, olemassa olevat verkostot, hyvät työkalut ja hankkeet sekä oppilaitosten kiinnostus ja aktiivisuus ilmastotyössä.

Toisaalta tunnistettiin myös tekijöitä, jotka hidastavat muutosta: epäselvät termit, pirstaleinen tieto, politiikan ja käytännön välinen kuilu, resurssipula ja kiire. Lisäksi ilmastoasioihin liittyvä epävarmuus tai etäisyys vaatii uudenlaisia tapoja innostaa – kuten positiivisia esimerkkejä, havainnollistamista ja konkreettisia hyötyjä.

Nämä eivät kuitenkaan ole pelkkiä ongelmia, vaan suuntaviivoja kehittämiselle. Ne osoittavat, mihin panostamalla voimme edetä.

Kolme työpajassa kirkastunutta teemaa

  1. Yhteinen kieli ja selkeytetty tieto
    Ilmastoviisauden edistäminen vaatii selkeitä käsitteitä ja jaettua ymmärrystä. Työpajassa kävi ilmi, että terminologia on vielä hajallaan, ja se tekee keskustelusta tarpeettoman vaikeaa. Osallistujat toivoivat yhteistä termipankkia ja helposti löydettävää, kohderyhmittäin muokattua tietoa. Kun tieto on ymmärrettävää ja saavutettavaa, siitä tulee myös käytettävää.
  2. Käytännönläheiset oppimismahdollisuudet
    Ilmastohaasteita taklataan arjen toiminnoilla. Siksi käytännön esimerkit, tilavierailut, maatalousharjoittelut ja pioneeritilojen kokemukset koettiin tärkeiksi. Niiden avulla ilmastovaikutukset ja ratkaisut muuttuvat abstrakteista käsitteistä konkreettisiksi teoiksi. Tämä on erityisen tärkeää opiskelijoille, joilla on paljon kilpailevia kiinnostuksen kohteita – käytännön kokemukset innostavat ja juurruttavat osaamista. Toisena tärkeänä kohderyhmänä tunnistettiin virkahenkilöt, jotka monesti joutuvat tekemään poliittisia linjauksia ilman kontaktia tilojen todelliseen arkeen.
  3. Verkostot ja yhdessä tekeminen
    Ilmastoviisasviljely vahvistuu yhteistyöstä. Työpajassa korostui tarve sparraukselle, vertaistuelle ja toimiville viestintäkanaville. Neuvojien vertaisryhmät, tilojen ja oppilaitosten kumppanuudet sekä avoin tiedonvaihto auttavat siirtämään hyviä käytäntöjä eteenpäin. Kun toimijat kohtaavat, syntyy ratkaisuja, jotka ovat sekä realistisia että toteutuskelpoisia.

Mitä seuraavaksi?

Ilmastoviisaiden neuvonta- ja koulutuspalveluiden kehittäminen edellyttää selkeää tietoa, yhteisiä työkaluja, käytännön oppimisympäristöjä ja eri toimijoiden jatkuvaa vuoropuhelua. Työpajan perusteella ilmastoAKIS voi toimia kokoavana voimana, joka tuo nämä palaset yhteen. Haastena ei ole osaamisen puute, vaan sen parempi hyödyntäminen ja linkittäminen – juuri sitä varten ilmastoAKIS-verkosto on nyt olemassa.

Tämä oli vasta alku. Nyt kutsumme sinut mukaan jatkamaan keskustelua ja rakentamaan yhdessä ilmastoviisaan tulevaisuuden. Tilaisuus järjestettiin ClimateSmartAdvisors ja EVECSA -hankkeiden sekä Maaseutuverkoston  yhteistyönä.

Jos haluat mukaan keskusteluun tai seuraaviin kokoontumisiin pyydä pääsyä ilmastoAKIS-ryhmään Agrihubin alustalla: https://maaseutuverkosto.fi/keskusteluryhmat/ilmastoakis/