Veneet ja investoinnit kertovat miten kalastuksella menee 6.8.2026 Ammattikalastusmessujen järjestelyjen ja loppumietelmien yhteydessä pohdiskelin ja analysoin pitkään ammattikalastajien tekemiä investointeja veneisiin, pyydyksiin ja erilaisiin tuotantovälineisiin. Erikoisia ja kiinnostavia näkökulmia tuntui heräävän koko ajan enemmän. Tyypillisesti siis selvittely ja pohtiminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sangen moni ilmiö toi esiin klassisen muna-kana -pohdinnan, eli mikä on syy ja mikä seuraus. Lisäksi todella moni itselleni kalastajien keskusteluissa selväksi tullut oletus osoittautui hieman erilaiseksi kuin olin ajatellut. Käytännössä jokainen pohdinnan kohteena ollut ”fakta” piti ensin analysoida. Jarno Aaltosen Vuokko on tyypillinen mittatilaustyönä valmistettu alumiininen rysävene. Erittäin matala ja lähes tasapohjainen. Oletin ensinnäkin, että kalastajat investoivat uusiin veneisiin melko paljon, ja kohteena ovat nimenomaan alumiinirakenteiset veneet. Ja että näissä on tietty kokoluokka ylitse muiden, ja syynä on yleistynyt pohjarysäkalastus, ja tämä taas kiihdyttää myös muita investointeja. Näistä kaikista on onneksi jonkinlaista avointa tietoa olemassa; EU pitää yllä koko yhteisön laajuista kalastusalusrekisteriä merialueen vesistä. Sieltä löytyy ihan jokainen aluksen tietojen lisäys, poisto ja muutos Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien, eli reilun 30 vuoden ajalta. Tuolta löytyy siis nimenomaan veneen tiedot jonkinnäköisellä tarkkuudella, mutta ei omistajatietoja. Se vaikeuttaa selvittelyä melko lailla. Lisäksi Kaju-tietopalvelusta löytyy kaikki EU-tuella tehdyt investoinnit. Alukseen liittyvissä investoinneissa on mainittuna aluksen CFR-numero, joka on tarkempi linkitys alukseen kuin rekisteritunnus. Tuo CFR-numero ei siis vaihdu, vaikka alus vaihtaisi omistajaa tai rekisteröintivaltiota. Valitettavasti sisävesialusten rekisteri ei ole millään tavalla avoin, minkä takia selvityksessä ei voi analysoida mitä sisävesillä tapahtuu. Toisaalta tuossa sisävesienrekisterissä ei ole tietoa aluksen rakenteesta, joten sen hyöty olisikin ollut varsin vaatimaton. Kaju-tietojärjestelmä sisältää kaikki EMKVR- ja edeltävän EMKR-kauden tuetut investoinnit, eli siitä saa kattavan 10 vuoden investointiperspektiivin. Rannikkokalastuksen veneiden käyttöikä vaikuttaisi lähentelevän 30 vuotta, joten aivan siihen ei investointien tarkastelussa edes tarvitse yltää. Kasvuyritykset investoivat alumiiniveneeseen Tässä tarkastelussa kohde rajattiin alle 12 metriä pitkiin veneisiin eli rannikkokalastukseen. Alusrekisteri erottelee materiaaleiksi puun, muovin, metallin sekä ”muun”. Muovi on tässä kokoluokassa pääosin lasikuitua, metalli alumiinia ja ”muu” jääkin melkoiseksi arvoitukseksi. Todennäköistä on, että tässä luokassa on ”komposiittirakenteisia”, eli puurunkoisia, lasikuitupäällysteisiä veneitä. Tarkistuksen perusteella näitä puu-lasikuituveneitä on rekisterissä lisäksi myös puuveneissä ja muoviveneissä. Tästä rakenteesta on siis käytännössä mahdoton saada tarkkaa tietoa. Veneiden rekisteröintimäärissä todellakin näkyy, kuinka alumiiniveneet ovat alkaneet yleistyä 2000-luvulla, ja suosio on melko tavalla jatkuvasti nousevaa. Jos veneet jakaa pituusluokkiin, suurin menestys on ollut 6-8 metristen kokoluokassa. Jos venerekisterin tietoa yhdistellään sopivasti investointitietoihin, näkyy kuitenkin iso muutos. Vaikka kokonaisuutena muoviveneitä on valtava enemmistö, ja myös niihin liittyviä investointeja, tilastoissa näkyy että yksittäistä alumiinivenettä kohden tehtävien investointien lukumäärä ja niihin sijoitettava investointiraha on merkittävästi suurempi. Tämä näkyy sekä pyydysinvestoinneissa että veneisiin liittyvissä varusteinvestoinneissa. Koska uusi alumiinivene ei koskaan ole käyttöönottovuonnaan tukikelpoinen, tämä suhde on luultavasti vielä suurempi alumiiniveneiden eduksi. Veneinvestointi itsessään ei ole tukikelpoinen, eikä veneen elektroniikka tai uusi moottori. Alumiinivene on merkittävästi lujitemuovivenettä kalliimpi, joten yhdessä kaikkien investointien kanssa kalastajien investointi veneeseen ja kalustoon on todella merkittävä. Alumiiniveneeseen investoivat vaikuttavat siis tässä mielessä tähtäävän pitkään uraan ja suureen liikevaihtoon. Benjamin Tillqvistin Stella on erittäin leveä ja kantava vene. Silti tilauksessa on jo isompi vene, sekin tietenkin alumiinista. Alumiinivene ei ole ainoa vaihtoehto Alumiinivene ei kuitenkaan ole todellakaan se ainoa oikea edes rekisteröijien mielestä. Suosituimmassakaan kokoluokassa alumiini (tai metalli yleensäkään) ei yllä puoleen rekisteröintien määrässä. Alle 8 metrisissä lasikuitu siis pitää pintansa, ja sitä suuremmissa veneissä vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat todella pieniä, selkeää kuvaa ei pääse syntymään. Edelleen suurin osa myös uusista veneistä on muovia. Rekisteri itsessään ei pysty kertomaan syytä tähän, valitettavasti ei edes viitteellisesti. Oletukseni oli, että uusissa alumiiniveneissä suuri valintakriteeri olisi kantavuus suhteessa pituuteen tai konetehoon. Valitettavasti kantavuus ei käytännössä ole suhteessa rekisterissä olevaan vetoisuuteen (eli rekisteritonnit eli GT). Selkeä vastaus tuli kuitenkin, kun tutkin veneiden rekisteriin merkittyjä pyydyksiä. Kalastajat tietävät, että ne eivät aivan täysin vastaa todellisuutta, mutta tyypillisesti Suomen rekisteriin merkitään pienaluksista kaksi pyydystä. Lähes kaikkien 6-8 metrin muoviveneiden ensisijainen pyydys on verkko. Ja yhtä selvästi saman kokoluokat metalliveneissä ensisijainen pyydys on rysä. Päätelmä tästä on, että markkinoilta ei löydy sellaista muovivenettä, joka täyttäisi laajamittaisen rysäkalastuksen tarpeet, ainakaan merialueella. Tämä perustuu yhtä lailla myös ajatukseen siitä, että kalastaja ei välttämättä halua sijoittaa 15 000–25 000 ylimääräistä euroa veneeseen pelkän materiaalin vuoksi. Tuntemieni kalastajien veneitä pohtiessa valintakriteerit eivät ole tavattoman monimutkaiset: Veneen on oltava tilava ja kantava, eli mielellään todella leveä saaliin painon ja pyydysten viemän tilan vuoksi. Sen on kyettävä liukumaan kohtuullisen pienellä koneteholla, mutta kestettävä isokin moottori. Tämän vuoksi veneen pohjassa on erittäin loiva V-kulma. Jo tämä viimeksi mainittu karsii suurimman osan muoviveneistä pois. Näiden lisäksi veneisiin tarvitaan mitä mielikuvituksellisin valikoima kiinnityspisteitä nosto- ja vetokoneille, nostureille ja mille milloinkin. Rysäkalastuksessa myös laitakorkeuden toivotaan olevan matala pyydyksen käsittelyn helpottamiseksi.” Tämän kokoluokan lasikuituveneet ovat lähes poikkeuksetta muottiin tehtäviä. Jotta tuotantokustannus olisi runkoa kohden järkevä, veneet suunnitellaan vapaa-ajan käyttöä tai kalastusopastoimintaa varten. Näissä vaatimukset ovat olennaisesti erilaisia; syvä V-runko parantaa ajettavuutta kovassa kelissä, mutta vaatii ison konetehon liukuun pääsemiseksi. Materiaali ei itsessään ole rajoittava, mutta vaatimukset ovat. Muoviveneistä haastajiksi alumiinille voivat nousta erityisesti polyeteenilevyistä tai -putkista hitsatut veneet tai aiemmin mainitut puu-lasikuitu-komposiittiveneet, jotka voidaan valmistaa yksilöllisesti tilaajan tarpeita vastaaviksi. Muottiveneitä valmistavat eivät usein kykene hyötymään siitä, että ammattikäyttöön tehtävän veneen ei tarvitse täyttää CE-hyväksinnän kriteereitä. Veneinvestoinnit lykkäävät vihreää siirtymää yhä kauemmaksi Veneiden poistoiät ovat olleet liki 30 vuotta. Viime vuosina ELY- ja Elinvoimakeskus ovat kampanjoineet vanhojen veneiden poistamiseksi, mikä ehkä on laskenut tuota keskiarvoa. Se ei kuitenkaan kerro todellista käyttöikää. Käyttöikäkin on joka tapauksessa merkittävän pitkä. Uusimmille alumiiniveneille sitä on vaikea edes arvioida, mutta 30 vuotta voi olla mahdollista, ainakin useamman toimijan omistuksessa. Veneen suunnittelu on kuitenkin aina rakennushetken vaatimusten mukaista. Ja veneen runkomuotoon vaikuttaa valittava konetyyppi ja mitoitusratkaisut kantavuuden ja halutun nopeuden suhteen. Kun veneinvestointi toteutuu, samalla tulee ratkaisu siitä, käytetäänkö perämoottoria vai sisämoottoria, ja mikä tehon määrä on löydyttävä. Veneen investointihetkellä siis ankkuroidaan tai paalutetaan nämä vaatimukset. Kalatalouden hallinnolla sekä Suomessa että EU:ssa on into vihreään siirtymään tuomalla sähkötoimisuutta kalastusaluksiin. Tässä on mitä ilmeisintä ristiriitaa alan omien, eli yrittäjien tarpeiden ja valintojen kanssa. Sähkökäyttöä varten valinnat ovat vielä monin kerroin kalliimpi kuin fossiilisten polttoaineiden ratkaisut. Ja kun uudet alukset kestävät käytössä 30 vuotta, eivätkä ne ole suunniteltu huomioiden sähköistyksen vaatimuksia, on syytä toivottaa sähköistä laivastoa odottaville pitkää pinnaa. Muutama Euroopassa tehty tai vireillä oleva sähköistyshanke perustuu vanhaan, uppoumarunkoiseen sisämoottoriveneeseen. Suomessa ei pienissä kokoluokissa ole näkyvissä sisämoottorirakenteita. Valitettavasti venerekisteri ei kuitenkaan kerro mitä polttoainetta (bensiini/diesel) tai mitä moottorityyppiä (sisä-, sisäperä-, perämoottori) vene käyttää. Rannikkokalastuksen moottoriratkaisut ovat käytännössä samoja, joita huvialukset käyttävät. Useimmilla moottorivalmistajilla ei ole erillisiä ammattilaismoottoreita. Jos huvivenekäyttöön tulee sopivia sähkömoottori-, akku- ja latausratkaisuja, on todennäköistä, että ne ennen pitkää tulevat myös ammattikäyttöön. Ilman merkittävää tukea veneiden hankintaan ei ole oletettavissa, että investointeja tehdään sähkötoimisiin aluksiin, tai edes runkoihin, joissa sähköistäminen olisi myöhemmin mahdollista. Tämä taas edellyttäisi isoa muutosta EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan, joka kategorisesti kieltää uusien alusten investointien tukemisen. Kansallisesti liikkumavaraa voisi löytyä kuitenkin arvonlisäverolaista. Nykyisin yli 10 metristen työveneiden valmistus, myynti ja varustelu ovat täysin vapautettuja arvonlisäverosta (ALV-laki 58§). Ymmärtääkseni EU:n arvonlisäverolakidirektiivi (148 artikla) mahdollistaisi sen, että tuo 10 metrin vaatimus voitaisiin poistaa kokonaan tai luoda verottomuudesta houkutin puhtaampiin, vaihtoehtoisen polttoaineen aluksiin. Sama direktiivi mahdollistaa myös tuollaisen veneen kalastusvälineiden verovapauden. Tämän hetken lainsäädäntö ja rahoitusmahdollisuudet ovat melko rajattuja. Veneen rakentamiseen ei voi saada tukea, mutta kalastuksen innovaatiorahoitusta tai kalaleaderien paikallisen kehittämisen rahoitusta on mahdollista käyttää aluksen suunnitteluun tai vaikkapa muotin rakentamiseen, jos muoviveneiden tekijöistä joku moisesta innostuu. Aiemmin toteutetut kalastusalusten tyyppivenehankkeet eivät kuitenkaan ole tällaiseen erityisen rohkaisevia. Korkeat pyydystuet eivät nostaneetkaan hintoja Investointituet kalastukseen kannattaa käsitellä myös ilman kytkyä veneisiin. Tällä kaudella houkuttavin kalastuksen tuki näyttää olleen pyydystuki. Erityisesti merialueelle suunnattu 80% tukitaso hylkeenkestäviin pyydyksiin ja hylkeenkarkottimiin yllätti rohkeimmatkin toiveet. Investointitaso oli hyvä jo edellisen EMKR-kauden 50% tasolla, ja korotus nosti vielä investointiastetta. Edellisellä ja tällä ohjelmakaudella pyydysinvestointeja on tehty reilusti yli 7 miljoonalla eurolla, ja tässä luvussa näkyvät vain tuetut investoinnit. Luku sisältää myös sisävesien investoinnit. Alkukaudesta pessimistit ennustivat, että tämä saa aikaan niin suuren kysynnän – ja ahneuden – että pyydysten hinnat karkaavat pilviin. Kävi kuitenkin aivan toisin. Pyydysten hinnoissa on kyllä ollut nousua, mutta suurin muutos on tapahtunut pyydysten tuotannossa ja kehittämisessä. Alalle syntyi muutamia uusia pyydysvalmistajia, jotka nopeasti pystyivät reagoimaan kysyntään nostamalla tuotantokapasiteettia teolliseen mittakaavaan. Tämä, ja sikäli myös kilpailutilanne, on pitänyt pyydysten yksikköhinnat varsin maltillisena, ja mahdollistanut samaan aikaan myös pyydysten kehittämisen. Uusia suomalaisia pyydyksiä on toimitettu jo testiin melko useisiin maihin, aivan maailman toiselle puolelle asti. Olisi varmasti syytä alkaa pohtia voisiko tämä ulkomaankauppa kasvattaa tuotantoa Suomessa niin paljon, että sillä olisi vaikutusta koko toimialaan. Investointihalukkuus näkyy koko kalastusjärjestelmässä Pyydystukien korkea taso on varmasti ollut osasyy siihen, että tällä vuosikymmenellä nuoret kalastajat, eli sellaiset, jotka arvioivat voivansa jatkaa vielä parikymmentä vuotta, ovat investoineet voimakkaasti paitsi pyydyksiin, myös koko kalastusjärjestelmään, jota laajamittainen rysä- tai katiskapyynti edellyttää. Satojen katiskojen tai kymmenien rysien pyyntiin virittäminen, kokeminen ja nosto edellyttävät aivan uutta tehokkuutta toimintaan. Nimitän tätä kalastusjärjestelmäksi. Se kattaa paitsi pyydysten käsittelyn, myös saaliin käsittelyn ainakin aluksella. Yhdessä nämä tehtävät työllistävät useita yrittäjiä. Suurin osa erilaisista pyydysten nosto- ja kokujärjestelmistä ovat kotimaista valmistetta. Näitä kalastusjärjestelmiä olisi syytä päästä esittelemään myös maailmanlaajuisesti. Pyydysten käsittelylaitteet ovat olleet tukikelpoisia, ja ne näkyvät investointitukien listauksissa. Näiltä osin on vielä tehostamista siinä, miten näitä laitteita kehitetään. Sangen usein lähtökohtana on yksittäisen kalastajan ja laitetoimittajan/-valmistajan välinen yhteistyö. Jostain syystä ammattikehittäjät eivät ole innostuneet tai onnistuneet tuottamaan näistä innovaatioista hankkeita. Ymmärrettävästi varsinkin alan ammattilaiset saattavat pitää sitä kuitenkin etuna. Mika Halttu
KUTSU Maallemuuton haaveilijasta kuntalaiseksi -webinaari 6.8.2026 Tule kuulemaan, miten maaseudun elinvoimaisuutta on kehitetty hankealueen kunnissa ja poimimaan parhaat vinkit omaan kehittämistyöhön! Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke lähestyy loppuaan, ja samalla valmistuu hankkeen yksi tärkeimmistä tuotoksista: Älykäs kylä -strategia – Maallemuuton haaveilijasta kuntalaiseksi. Strategiaan on koottu vuosina 2024–2026 yhdeksässä hankekunnassa kehitetyt ja käytännössä testatut toimintamallit, kokemukset ja opit maallemuuton edistämiseen ja maaseudun elinvoiman vahvistamiseen. Verkostosta vetovoimaa: Maallemuuton haaveilijasta kuntalaiseksi -webinaari keskiviikkona 19.8. klo 14-16 Teams: https://teams.microsoft.com/meet/361417026827318?p=Hls2pJ5IZSbromaQbJ Ei ennakkoilmoittautumista. Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet: maaseudun kehittäjät, kuntalaiset, luottamushenkilöt, viranhaltijat, yrittäjät, yhdistykset ja muut aktiiviset toimijat. WEBINAARISSA KUULLAAN: Älykäs kylä -strategian keskeiset sisällöt ja käyttötavat Esittelemme uunituoreen Älykäs kylä -strategian: mistä osioista se koostuu, miten sitä voi hyödyntää ja mitä valmiita lisämateriaaleja siitä löytyy maallemuuton kehittämistyön tueksi. Miten kunnat voivat hyödyntää ja jalkauttaa maallemuuton malleja oman kuntansa ja alueensa kehittämistyöhön? Hankkeen toimenpiteet tähtäävät siihen, että kunnat olisivat houkutteleva vaihtoehto maallemuuttoa harkitsevien keskuudessa ja yhä valmiimpia vastaanottamaan uusia kuntalaisia. Tule nappaamaan parhaat käytännön vinkit juuri oman kuntasi kehittämiseen. Valmistuneesta Älykäs kylä -strategiasta löydät valmiit ohjeet useaan kehittämistoimeen. Mitkä asiat ratkaisevat maallemuuttopäätöksissä? Maallemuuttopäätös ei synny yhden kampanjan perusteella, vaan vaatii kehittyäkseen tietoisuuden, tunnesiteen ja kokemuksen. Lisäksi päätökseen vaikuttaa vahvasti kysymykset sopivasta asunnosta ja työstä. Webinaarissa esittelemme hankkeen tuloksia ja havaintoja siitä, miten nämä tekijät vaikuttavat maallemuuttopäätökseen ja miten kunta voi kehittämistoimin vastata näihin. Kokemuksia muualta: Autiotalojen messut -tapahtumasta Kangasniemellä Autiotalojen messut -tapahtuma järjestettiin kesällä 2026 Kangasniemellä, jossa esiteltiin 19 autiotaloa. Tapahtuma keräsi runsaasti kiinnostuneita osallistujia ja tällä hetkellä 7 taloa on myyty ja kaksi vuokrattu. Projektipäällikkö Elina Piispanen kertoo järjestäjän näkökulmasta, miten messujen toteutus eteni ja miten voimme muissa kunnissa hyödyntää heidän kokemuksiaan. Webinaarin tavoitteena on esitellä hankkeen aikana syntynyttä strategiaa sekä kannustaa kuntia hyödyntämään kehitettyjä toimintamalleja maallemuuton edistämiseksi myös tulevaisuudessa. Samalla toivomme tilaisuuden herättävän uusia ajatuksia kunnan elinvoiman kehittämiseen ja keskustelua maallemuuton mahdollisuuksista. Tervetuloa mukaan! Yhteystiedot: Projektipäällikkö Noora-Mari Syväluoma noora-mari.syvaluoma@kankaanpaa.fi Hankekoordinaattori Noora Elonen noora.elonen@kankaanpaa.fi Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke on Leader Pohjois-Satakunnan hallinnoima yhdeksän kunnan yhteinen elinvoimaisuuden kehittämishanke. Mukana ovat Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Merikarvia, Parkano, Pomarkku ja Siikainen. Hankeaika on 1.1.2024-31.8.2026. Hanke on Euroopan unionin maaseuturahaston osarahoittama. Hankekoordinaattori Noora Elonen ja Projektipäällikkö Noora-Mari Syväluoma, Leader Pohjois-Satakunta, Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke
Maatilaosakeyhtiön sukupolvenvaihdos herättää usein samoja huolia 5.8.2026 Vaikka jokainen tilanne on yksilöllinen, keskusteluissa viljelijöiden kanssa nousee esiin toistuvasti kolme suurta huolta. Verotus ja yllätykset kustannuksissa Moni pohtii, miten osakkeiden luovutus verotetaan ja täyttyvätkö sukupolvenvaihdoksen verohuojennusten ehdot. Pieneltäkin tuntuva virhe suunnittelussa voi johtaa merkittäviin lisäkustannuksiin. Siksi verotukselliset vaikutukset kannattaa selvittää hyvissä ajoin ennen päätösten tekemistä. Rahoituksen järjestäminen jatkajalle Vaikka sukupolvenvaihdoksen tavoitteena on turvata tilan toiminnan jatkuvuus, on jatkajan pystyttävä myös rahoittamaan osakkeiden hankinta ja tulevat investoinnit. Erityisesti pääomavaltaisilla maatiloilla rahoitusratkaisujen suunnittelu on keskeinen osa onnistunutta sukupolvenvaihdosta. Hyvä valmistautuminen vähentää huolia Maatilaosakeyhtiön sukupolvenvaihdos on parhaimmillaan hallittu prosessi, jossa yhdistyvät liiketoiminnan jatkuvuus, verotuksen optimointi sekä perheen yhteinen näkemys tulevaisuudesta. Mitä aikaisemmin suunnittelu aloitetaan, sitä enemmän vaihtoehtoja on käytettävissä ja sitä pienemmäksi jäävät ikävät yllätykset. Sukupolvenvaihdoksessa tärkeintä ei ole täydellinen ratkaisu, vaan ajoissa aloitettu suunnittelu. Aiheeseen liittyen järjestämme 12.8. klo 10-14 Seinäjoki Areenassa tapahtuman. Tutustu ohjelmaan ja käy ilmoittautumassa oheisen linkin kautta! SPV yhtiömuotoisella maatilalla – Suomen Yrittäjäopisto Mikko Yli-Kuivila
Suomalaiset Puolassa – innovaatioita ja yhteistyötä CAP Networkin cross-visitillä 4.8.2026 Saimme keväällä kutsun osallistua EU CAP Networkin järjestämään robotiikka- ja tekoälyhankkeiden cross-visit-vierailulle Puolan Bydgoszcziin 15.-17.6.2026. Tapahtuman tarkoituksena oli koota yhteen samoihin teemoihin keskittyviä EIP-hankkeita eri puolilta EU:ta. Suomesta ei ole aiemmin ollut edustusta cross-visits-vierailuilla, joten oli kunnia päästä edustamaan Suomea ja EIP-hankkeitamme, jotka ovat Care Companion, HirviDrone, KP AlkIoT sekä Tekoälyä talleille. Tapahtumassa oli edustettuna yhteensä 17 hanketta seitsemästä eri maasta. Vierailun aikana pääsimme tutustumaan muiden hankkeiden edustajiin sekä heidän työhönsä. Hankkeet käsittelivät muun muassa maatalouden digitalisaatiota ja tekoälyn hyödyntämistä, älykkäitä viljankuivausratkaisuja, kuitukasvien tuotannon kehittämistä sekä metsälaidunten ennallistamista. Lisäksi hankkeissa keskityttiin sikalatuotannon päästöjen vähentämiseen ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Saavuimme perille Bydgoszczin juna-asemalle maanantaina 15.6. Kaupunki sijaitsee noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Gdańskista lounaaseen. Asemalta matka jatkui bussilla majoitukseen. Vierailumme aikana Bydgoszczissa oli käynnissä NATO:n laaja drooniharjoitus, johon osallistui noin 40 000 sotilasta eri jäsenmaista. Harjoituksen vuoksi alueen hotellit olivat pääosin täynnä, minkä vuoksi majoituspaikaksi oli valittu Palac Suchary, joka oli nimensä mukaisesti melkoinen palatsi. Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli tervetuloillallinen, jonka tarjosi ystävällisesti isäntämme, Puolan maatalousministeriö. Kuva 1. Majoitus oli kauniissa Palac Sucharyssa hieman Bydgoszczin keskusta-alueen ulkopuolella. Tiistaina 16.6. ohjelmaa oli runsaasti ja päivästä tuli pitkä. Lähdimme majoituksesta kello 8.00 ja palasimme takaisin vasta kello 23.00. Päiväohjelma sisälsi verkostoitumista, tilavierailuja ja työpajoja. Iltaohjelmassa tutustuimme Bydgoszczin kaupunkiin sekä kävimme illallisella paikallisessa tavernassa. Erityisesti tilavierailut olivat vaikuttavia. Ensimmäisenä vierailimme CGFB Ltd:in innovatiivisella maatilalla, jossa suuri osa toiminnoista oli automatisoitu. Toimitusjohtaja Jacek Podlewski, joka toimi myös tapahtuman isäntänä esitteli maatilan toimintaa. Tilan viljelyala on noin 6000 hehtaaria, ja siellä on 200 lypsylehmää sekä siiloissa 60 000 tonnia maissia, vehnää, auringonkukkia ja rypsiä. Lisäksi tilalla on omaa juustontuotantoa ja karpinkasvatusta. Mittasuhteita kuvaa hyvin se, että pelkkä kuivuri kuluttaa päivässä noin 22 000 kg maakaasua. Kokonaisuus oli erittäin vaikuttava. Tilalla toimi EIP-ryhmä, jonka avulla on kehitetty kokonaisvaltainen data-alusta. Sen kautta voidaan seurata esimerkiksi peltojen maaperän tilaa sekä koneiden työskentelyhistoriaa. Kuva 2 CGFB Ltd:in maatilan päärakennus. Kuva 3 Suomi-delegaatio CGFB:n maissipuimurin vieressä. Kuva 4 CGFB:n valvomo Kuva 5 CGFB:n siiloja Toisena vierailukohdenteena oli Mzurin tehdas. Mzuri valmistaa maatalouskoneita, jotka sekä lannoittavat että kylvävät samalla kertaa. Koneet parantavat maaperän kasvukuntoa säilyttämällä maan rakenteen ja lisäämällä orgaanista ainesta. Ne tehostavat veden käyttöä vähentämällä haihtumista ja parantamalla kosteuden säilymistä maassa. Lisäksi lannoitteet voidaan kohdentaa tarkasti kylvöriviin, mikä vähentää niiden tarvetta ja parantaa ravinteiden hyödyntämistä. Tehtaalla aika vierähti liiankin nopeasti ja aikataulu hieman venyi, mikä saattoi hieman ärsyttää tarkkoja suomalaisia. Kuva 6. Mzurin maatalouskone mahdollistaa maan muokkauksen, lannoituksen ja kylvön yhdellä ajokerralla. Keskiviikkona 17.6. ohjelmassa oli maarajat ylittävien yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista. Päivän aikana etsimme mahdollisuuksia hakea kansainvälisiä rahoituksia maaseudun kehittämiseen sekä keskustelimme yhteistyön haasteista ja rajoitteista, kuten eri maiden toisistaan poikkeavista hakuajoista. Kuinka tapaaminen sitten hyödytti meitä Suomesta osallistuneita hanketoimijoita? Se mahdollisti suomalaisten hankkeiden tiiviimmän yhteistyön aloittamisen. Lisäksi vierailu tarjosi uusia tuttavuuksia sekä runsaasti tietoa siitä, mitä käynnissä olevalla CAP-ohjelmakaudella on vielä tulossa. Ohjelma oli tiivis, mutta pienistä venymisistä huolimatta tapahtuman käytännön järjestelyt oli toteutettu hienosti, kiitos puolalaisten isäntiemme sekä CAP Networkin tiimin. Lopuksi haluamme esittää kiitoksemme puolalaisille isännillemme: Dziękujemy za gościnność i doskonałą organizację. Zapraszamy do Finlandii z rewizytą. Terveisin projektipäälliköt: Essi Wallenius/Care Companion Heli Suomala/Tekoälyä talleille Jarno Peltola/KP AlkIoT Venla Wallius/HirviDrone Essi Wallenius, Heli Suomala, Jarno Peltola, Venla Wallius
Mitä opimme Pieksämäen kansainvälisestä kuvataidekoulusta – Pieksämäki International Art School for Young People? 4.8.2026 Voiko kansainvälinen kuvataidekoulu toimia myös pienessä kaupungissa? Tätä lähdimme selvittämään Pieksämäellä Leader-rahoitteisessa hankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda 18–29-vuotiaille nuorille maksuton, matalan kynnyksen ja kansainvälinen kuvataidekoulu. Tavoitteena oli tarjota viikonloppuisin toteutettavaa kuvataideopetusta suomeksi ja englanniksi sekä tavoittaa erityisesti kansainvälisiä ja maahanmuuttajataustaisia nuoria. Samalla halusimme vahvistaa nuorten kuvataideosaamista, yhteisöllisyyttä ja Pieksämäen vetovoimaa kansainvälisenä opiskelukaupunkina. Hanke toteutettiin Leader-rahoituksen tuella. Rahoitushakemus arvioitiin korkealle, mikä osoitti, että hankkeen tavoitteita ja toteutustapaa pidettiin vaikuttavina. Pieksämäen kaupungin nuorisotoimi mahdollisti hankkeen käynnistymisen omarahoitusosuudellaan ja tuki toimintaa myös käytännössä. Keväällä 2026 järjestetty opetus koostui kahdeksasta viikonlopusta. Sisällöt vaihtelivat maalauksesta ja piirustuksesta taidegrafiikkaan, mediataiteeseen ja taiteen teoriaan. Osallistujajoukko oli monikulttuurinen ja mukana oli sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisia nuoria. Yksi hankkeen tärkeimmistä havainnoista oli, että kiinnostusta toimintaan oli, mutta osallistuminen vaihteli. Nuorten elämäntilanteet, opiskelu, työ ja viikonloppuihin sijoittuva opetus vaikuttivat osallistumiseen. Koulutukseen muodostui aktiivinen ydinryhmä, joka työskenteli pitkäjänteisesti koko kevään ajan. Käytännön työskentely osoitti, että kuvataide tarjoaa luontevan tavan kohdata ihmisiä yli kieli- ja kulttuurirajojen. Yhteinen tekeminen helpotti tutustumista ja loi tilanteita, joissa kielitaidon puutteet eivät muodostuneet esteeksi. Palautteen perusteella toiminnan laatu ja yhteisöllinen merkitys arvioitiin hyväksi. Hankkeen päätökseksi järjestettiin Abeli Art -viikko Yhteisöllisen asumisen talo Abelissa. Oppijoiden teoksista koottu näyttely esitteli kevään aikana syntyneitä maalauksia, grafiikanvedoksia, piirustuksia ja muita teoksia. Viikon aikana järjestettiin myös viisi taiteilijatapaamista. Tapahtuma toi yhteen eri-ikäisiä osallistujia ja vahvisti sukupolvien välistä vuoropuhelua taiteen kautta. Hanke työllisti paikallisia ja alueellisia taiteilijoita opettajina ja asiantuntijoina sekä toteutettiin yhteistyössä Pieksämäen kaupungin nuorisotoimen, Step-koulutuksen, Yhteisöllisen asumisen talo Abelin ja Pieksämäen kuvataideseuran kanssa. Toiminnan toteuttaminen perustui myös merkittävään vapaaehtoistyöhön. Vaikka osallistujamäärä ja sitoutuminen vaihtelivat, hanke osoitti, että tällaiselle toiminnalle on tarvetta myös pienellä paikkakunnalla. Kokemus vahvisti käsitystä siitä, että kansainvälinen ja matalan kynnyksen kuvataideopetus voi lisätä nuorten osallisuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja synnyttää uusia yhteistyöverkostoja. Samalla syntyi toimintamalli, jota voidaan kehittää edelleen ja joka voi tarjota ideoita myös muille maaseutualueille. Pieksämäen kuvataideseuran kotisivulla Opintotoiminta/ Art Education Pieksämäen kuvataideseura, puheenjohtaja
Energiamurroksen hyödyt paikallisiksi yhteisöenergian avulla 3.8.2026 Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, mikä edellyttää merkittäviä muutoksia energiajärjestelmässä. Maaseudulla energiamurros näkyy uusina energiainvestointeina ja elinkeinorakenteen muutoksina. Etelä-Pohjanmaalla muutos liittyy erityisesti turpeen energiakäytön vähenemiseen sekä tarpeeseen löytää ratkaisuja, jotka tukevat alueen elinvoimaa, työllisyyttä ja huoltovarmuutta. Kyse ei kuitenkaan ole vain teknologiasta tai ilmastotavoitteista. Energiasiirtymä on myös oikeudenmukaisuuskysymys: kuka hyötyy muutoksesta ja millaiset mahdollisuudet paikallisilla ihmisillä, yrityksillä ja yhteisöillä on osallistua sen toteuttamiseen? Miten yhteisöenergia voi kasvaa osaksi alueen energiajärjestelmää? HOKE-hankkeen keskeinen tulos on Etelä-Pohjanmaan yhteisöenergian tiekartta, joka kokoaa yhteen tutkimustietoa alueen uusiutuvan energian mahdollisuuksista, yhteisöllisistä energiaratkaisuista sekä energiasiirtymän vaikutuksista ympäristöön, talouteen ja ihmisten arkeen. Tiekartta hahmottaa konkreettisen etenemispolun kohti uusiutuvaan energiaan perustuvaa, paikallisesti omistettua energiajärjestelmää. Alkuvaiheessa liikkeelle päästään ratkaisuilla, jotka nojaavat olemassa oleviin resursseihin ja ovat nopeasti toteutettavissa, kuten biokaasuun ja metsäenergiaan. Seuraavassa vaiheessa kokonaisuudet laajenevat hybridimalleiksi, joissa yhdistyvät aurinko- ja tuulivoima sekä energian varastointi. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on älykäs energiajärjestelmä, jossa tuotanto, varastointi ja kulutus toimivat saumattomasti yhteen digitalisaation tukemana. Yhteistyö ratkaisee Yhteisöenergia ei synny pelkästään investoinneista tai teknologiasta. HOKE-hankkeen tulokset korostavat, että onnistumisen taustalla ovat ennen kaikkea ihmiset, yhteistyö ja paikallinen aloitteellisuus. Monet yhteisöenergiahankkeet ovat saaneet alkunsa pienen aktiivisen toimijajoukon ideasta ja kasvaneet vähitellen laajemmiksi yhteistyöverkostoiksi. Luottamus, avoin vuoropuhelu ja mahdollisuus vaikuttaa jo hankkeiden alkuvaiheessa vahvistavat sitoutumista. Onnistumista tukevat myös selkeä työnjako, kuntien mahdollistava rooli, yhteistyö viranomaisten kanssa sekä toimivat rahoitusmallit ja investointituet. Kun paikalliset hyödyt tunnistetaan ja tehdään näkyviksi, myös hankkeiden hyväksyttävyys vahvistuu. Sääntely ja rahoitus kaipaavat kehittämistä Yhteisöenergian kehittämisen suurimmat haasteet eivät tällä hetkellä liity teknologiaan tai energiavarojen saatavuuteen. HOKE-hankkeen tulokset osoittavat, että merkittävimmät esteet liittyvät sääntelyyn, markkinarakenteisiin ja rahoitukseen. Erityisesti uusiutuvan sähkön tuotannossa nykyinen toimintaympäristö tekee hajautettujen ja paikallisesti omistettujen ratkaisujen toteuttamisesta usein taloudellisesti haastavaa. Edelläkävijöistä laajempaan käyttöön Yhteisöenergia on Suomessa edennyt pitkälti edelläkävijöiden varassa. Yksittäiset energiayhteisöt ja paikalliset hankkeet ovat osoittaneet, että yhteisöllinen energiantuotanto voi toimia käytännössä ja tuoda hyötyjä niin asukkaille kuin alueen toimijoille. Seuraava askel on siirtää nämä kokemukset yksittäisistä esimerkeistä laajempaan käyttöön. Tämä edellyttää toimintaympäristöä, joka tukee hajautettujen energiayhteisöjen syntymistä ja kasvua. Tarvitaan uusia rahoitus- ja omistusmalleja, neuvontaa sekä alkuvaiheen tukea, jotta hyvät ideat voivat edetä käytännön hankkeiksi. Samalla ratkaisevassa roolissa ovat paikalliset edelläkävijät, jotka tunnistavat mahdollisuuksia, kokoavat yhteistyöverkostoja ja vievät hankkeita eteenpäin. Näiden toimijoiden tukeminen on keskeistä, jotta yksittäisistä onnistuneista hankkeista voi muodostua laajempi osa alueellista energiajärjestelmää. Yhteisöenergia tarjoaa mahdollisuuden pitää energiamurroksen hyödyt aiempaa vahvemmin paikallisina. Se voi vahvistaa maaseudun elinvoimaa, lisätä paikallista omistajuutta ja luoda uusia mahdollisuuksia asukkaille, yrityksille ja kunnille. Etelä-Pohjanmaalla edellytyksiä tähän on runsaasti. Seuraava askel on muuttaa tunnistettu potentiaali konkreettisiksi hankkeiksi ja käytännön teoiksi. ———– EU:n osarahoittama HOKE-hanke (Hiilineutraalit, oikeudenmukaiset ja kokonaiskestävät energiayhteisöt Etelä-Pohjanmaalla) yhdisti Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Vaasan yliopiston, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Vaasan ammattikorkeakoulun asiantuntemuksen yhteisen tavoitteen edistämiseksi. Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Seinäjoen ammattikorkeakoulun Luonnonvara ja biotalous ‑tiimissä. Tämä kirjoitus perustuu alun perin SEAMK verkkolehdessä julkaistuun artikkeliin ”Murroksesta mahdollisuuksiin – kohti yhteisöllistä ja oikeudenmukaista energiasiirtymää”. Kirsi Spoof-Tuomi
Viro on paljon muutakin kuin Tallinna – Avatud Talude päivä oli siitä silmiä avaava osoitus 3.8.2026 Olen Iiro Halme, maaseutuverkoston viestinnän harjoittelija. Pääsin mukaan opintomatkalle Viron Avatud Talude päiville, jonka idea on samanlainen kuin Suomen Lähiruokapäivien – maaseudun kohteet avaavat ovensa vierailijoille. Suomen ja Viron maaseutuverkostoyksikköjen yhteistyönä opintomatka Viroon on järjestetty jo useana vuonna. Vastavuoroisesti virolaiset ovat vierailleet Suomen Lähiruokapäivän kohteissa ja oppeja on jaettu puolin ja toisin. Matkalla huomasi, kuinka tärkeää verkostoituminen oikeasti on ja miten paljon saa irti kohtaamisista sekä uusista kokemuksista. Nyt kuitenkin asiaan. Enemmän kuin Tallinna Reissu oli loppua jo ennen alkamistaan, kun passia tarkastettaessa huomasin sen olevan vanhentunut. Ei muuta kuin hakemaan uutta pikaisesti. Muistakaahan ottaa passi mukaan! Väliaikainen passi järjestyi suolaiseen hintaan, mutta opintomatka pääsi alkamaan. Tallinnassa tuntuu aina, että astuu johonkin kauas Suomesta. Moderni keskusta ja häikäisevän upeavanhakaupunki kutsuvat luokseen. Monelle Viro tarkoittaa käytännössä Tallinnaa, mutta näin ei todellakaan ole. Täällä valmistettiin erilaisia sinappeja. On lähdettävä kauemmas maaseudulle ja pienempiin kaupunkeihin, jotta voi todella aistia millainen Viro on. Kun bussi ajaa kauemmas ja kauemmas Tallinnasta, silmä kiinnittyy vanhoihin, ylläpidettyihin kivisiin maatilarakennuksiin. Suomessa lähes kaikki rakennukset ovat puuta. Haapsalu oli tunnelmallinen pikkukaupunki Paikalliset esittelivät kohteita niin viroksi, englanniksi kuin suomeksikin. Oli siideritilaa, sinapin valmistajaa, eläinfarmeja, kukkia, oikeastaan laidasta laitaan kaikkea. Tunnelma oli upea ja ihmiset vieraanvaraisia. Laventelin viljelyä. Tuoksun voi lähes tuntea kuvan läpi. Tallinnasta matkasimme Haapsaluun, joka oli oikein sympaattinen ja pieni kaupunki merenrannalla. Vanhoja puutaloja ja kesätunnelmaa parhaimmillaan. Paikallisilta ruokafestivaaleilta löytyi vaikka minkälaista kojua ja ruokapaikkaa. Vaikka kaupungit ovat viehättäviä, ne voi hyvin kokea päivänkin aikana. Parhaiten Viron matkasta saa irti liikkumalla autolla paikasta toiseen. Kannustan kaikkia tutustumaan Viroon monipuolisemmin ja vierailemaan maaseudun kohteissa Avatud Talude päivillä. Intohimolla ja pieteetillä omiin erikoisosaamisiinsa suhtautuvat ihmiset tekivät viikonlopusta ikimuistoisen. Unohtamatta tietenkään lukuisia eläimiä, joita pääsee näkemään! Vieraile Avatud Talude verkkosivuilla tästä: Avoimien maatilojen päivä Suomen Lähiruokapäivän verkkosivut: Lähiruokapäivä 12.–13.9.2026 Iiro Halme
Kuukauden maaseutukasvo: Tapio Siikarla 31.7.2026 Terve! Olen Tapio Siikarla ja työskentelen tänä kesänä toukokuusta elokuun loppuun Salon maaseutupalveluissa kesätyöntekijänä. Kotoisin olen Salon Perttelistä. Olen tällä hetkellä opiskelijana Helsingin yliopistossa ja valmistuin tänä keväänä Viikistä maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Kesätöiden jälkeen opinnot jatkuvat maataloustieteiden maisteriohjelmassa kotieläintieteiden parissa. Tämä on ensimmäinen varsinainen oman alan kesätyöni, ellei suoraan maatilan töitä lasketa. Maaseutuhallinnon parissa kesä on kulunut paljon uutta oppiessa. Aiempi kokemukseni maaseutuhallinnosta on kertynyt lähinnä kotitilan peltotukihakemusten ja selvityspyyntöjen kautta sekä oman kiinnostukseni pohjalta. Yliopistossa hallinnollisia tai tukihaun käytännön asioita käydään läpi melko vähän, joten kesätyö on tarjonnut hyvän mahdollisuuden syventyä niihin käytännössä. Olen päässyt tekemään monipuolisesti eri tehtäviä mukavalla työporukalla. Kesätöiden alettua toukokuussa pääsin perehtymään peltotukijärjestelmään ja sen pohjalta tarkastamaan viljelijöiden lähettämiä peltotukihakemuksia. Sittemmin olen ollut mukana peruslohkojen hallinnan tarkastuksissa, hukkakauratarkastuksissa ja tarkastanut eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin tietojen ajantasaisuutta. Tarkastustyön vastapainoksi olen laatinut peltotukiin liittyviä tiedotteita Salon viljelijöille, tilastoja Salon alueen maataloudesta sekä päässyt mukaan petovahinkojen maastokäynneille. Vapaa-aikani on varsinkin näin kesällä kulunut töiden jälkeen pitkälti perheeni lypsykarjatilan arjen parissa rehunteossa, eläinten hoidossa ja tilasiemennyksissä. Töiden ohella olen ehtinyt kuitenkin myös viettää oikeaa vapaa-aikaa. Harrastuksiini kuuluu suunnistus, haitarin soitto ja kuntosalilla käynti. Vaikka tukihakuprosessi oli ennestään tuttu, on hakemusten tarkastelu ollut aivan uudenlainen kokemus. Myös maaseutuhallinto ja tukijärjestelmä kokonaisuutena ovat avautuneet paremmin. Esimerkiksi selvityspyynnöt ovat tuntuneet aiemmin ylimääräiseltä vaivalta ja luottamuksen puutteelta. Täällä olen kuitenkin saanut uutta näkökulmaa, ja nykyisin juuri esimerkiksi selvityspyynnöt tai muut lisäselvitykset tuntuvat monissa tilanteissa tarpeellisilta, jotta julkisten varojen käyttö on läpinäkyvää ja päätökset hyvin perusteltuja. Toivon, että myös jatkossa maatalousalan opiskelijoille tarjotaan mahdollisuuksia oppia ja tutustua maaseutuhallintoon kesätöiden kautta, kuten minulle tarjottiin. Hyvää loppukesää kaikille ja poutaisia puintipäiviä! Tapio Siikarla Salon maaseutupalvelut etunimi.sukunimi@salo.fi Tapio Siikarla
Data maatalousyrittäjien apuna – tuottajaorganisaatiojäsenille suunnatun kyselyn tuloksia 27.7.2026 Niko Töyräskoski, TKI-asiantuntija, Centria-ammattikorkeakoulu