Kosteikko – maatalouden monipuolinen voimavara 17.7.2026 Helmikuussa saatiin hienoja uutisia Keski-Suomen elinvoimakeskuksesta. Keski-Suomeen (Viitasaarelle, Toivakkaan ja Keuruulle) perustetaan viisi uutta kosteikkoa peltoalueiden yhteyteen. Rahoitus perustuu EU:n maaseuturahoitukseen. Keski-Suomessa kosteikkojen yhteenlaskettu pinta-ala on kasvanut merkittävästi viime vuosina, mikä kertoo viljelijöiden ja viranomaisten kasvavasta kiinnostuksesta vesienhoitoon ja kestävään maatalouteen. Kosteikkojen yhteispinta-ala nousee siis noin 93 hehtaariin. Kosteikot ovat yhä tärkeämpi osa modernia ja kestävää maataloutta. Ne toimivat luonnon omana suodattimena pidättäen ravinteita ja kiintoainesta ennen kuin ne pääsevät valumaan jokiin ja järviin. Tämä vähentää vesistöjen rehevöitymistä ja parantaa veden laatua, mikä hyödyttää sekä ympäristöä että maatalouden mainetta vastuullisena toimialana. Kosteikko ei ole vain ympäristöteko, vaan myös käytännöllinen työkalu maatilan toiminnan tukena. Se auttaa hallitsemaan tulvia tasaamalla rankkasateiden vaikutuksia ja vähentämällä pellon vettymistä. Kuivina kausina kosteikko ylläpitää alueen kosteustasapainoa ja voi tukea satojen kasvua. Samalla se vähentää ravinnehukkaa ja auttaa pitämään lannoitteet siellä, missä niistä on eniten hyötyä, pelloilla. Näiden vaikutusten ansiosta kosteikko voi parantaa viljelyn ennustettavuutta ja pienentää sään ääri-ilmiöihin liittyviä riskejä. Kosteikot vahvistavat myös luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristöjä mm. linnuille, hyönteisille ja pölyttäjille. Hyötyhyönteisten ja pölyttäjien lisääntyminen tukee suoraan viljelykasvien menestystä. Monimuotoinen ympäristö on lisäksi kestävämpi ja palautumiskykyisempi, mikä hyödyttää pitkällä aikavälillä koko maatilan toimintaa sekä virkistäytymiskäyttöä. Mikäs sen parempi kuin bongaamaan lintuja kosteikon ympärille tai valokuvaamaan. Onko sinulla märkyyden takia huonosti viljeltäviä ja huonosti tuottavia turvepeltoja? Jos on, niin nyt se voidaan ottaa pellon vettämisen (pohjaveden pintaa nostamalla) avulla kosteikkokäyttöön tai palauttaa suon kaltaisiksi alueiksi. Hyvin suunniteltu kosteikko on paljon enemmän kuin maisemallinen lisä, se on hyvin suunniteltu investointi maatalouden kestävyyteen, tuottavuuteen ja ympäristövastuuseen. Ota yhteys kosteikkosuunnittelijaan ja tehkää alkukartoitus alueelle. Kosteikkojen perustamiseen ja kunnostamiseen on saatavilla rahoitusta EU:n maatalous- ja maaseuturahastosta. Tuen avulla viljelijä voi toteuttaa kosteikon kustannustehokkaasti ja pitkäjänteisesti osana tilansa ympäristötoimia. Kosteikoista tehdään 5-vuotisia hoitosopimuksia. Rahoituksesta saa enemmän tietoa Keski-Suomen elinvoimakeskuksesta. Lähteet: https://maaseutu.fi/keski-suomi/viisi-uutta-kosteikkoa-keski-suomeen-vesistot-kiittavat/ Taru Vänskä, Aura Kässi-Sekki
Perinteiset maatalousympäristöt tärkeitä linnuille 9.7.2026 Monet lintulajit taantumassa Maatilojen lintupäivää päästiin viettämään Kangasniemellä sijaitsevan Ollinahon tilan viihtyisässä miljöössä 26.5.2026. Päivän tavoitteena oli luoda keskustelua Suomen maatalousympäristöihin kytkeytyvän linnuston tilasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tapahtumassa päästiin kuulemaan myös isäntäväkeä Tuomas Laitista ja Maisa Juntusta. He avasivat hieman, mitä linnut heille merkitsevät ja millaisia toimia heidän tilallaan on pyritty tekemään lintujen huomioimiseksi. Kottaraisia ei ollut näkynyt tilalla kahteenkymmeneen vuoteen, mutta pönttöjen asennuksen jälkeen kottaraiset palasivat tilan pihapiiriin. Pääskyt ovat viljelijöiden mukaan vuosikausia viihtyneet vanhan navetan vintillä, jossa ne saavat pesiä rauhassa. Pääskyt pääsevät lentämään vintille sisään erinäisistä aukoista. Tilalla on lypsykarjaa ja pellot hoidetaan luomumenetelmin, vaikka virallista luomustatusta tilalla ei ole, koska maitoa ei ole pystytty meijerien keräysreittien takia myymään luomuna. Pääskynen tarkkailemassa kummallisia vieraita tilan tuuliviirin päällä. Tuuliviirissä komeilee tilan perustamisvuosi. Kuva: Anne Nissinen / Luke. Erityisasiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta kertoi, kuinka maatalouden rakennemuutos sekä sen myötä tapahtuneet muutokset muun muassa maan käytössä sekä tuotantosuuntien ja -tapojen muovautumisessa ovat suuresti vaikuttaneet myös lintujen elämään. Karjatalouden ja laidunnuksen väheneminen mainittiin moneen otteeseen lintujen oloja heikentävänä tekijänä. Toinen keskeinen seikka maatalousympäristön lintujen laskusuhdanteessa on piennarten väheneminen. Pelto-ojien määrä on salaojituksen myötä huvennut. Lisäksi piennarleveysvaatimuksen poistuttua, nykyiset pientareet tuppaavat olemaan niin kapeita, ettei sinne mahdu edes töyhtöhyypän pesä. Myös erilaiset kasvinsuojeluaineet nousivat esiin keskustelussa. Esimerkiksi osan pitkään käytetyistä siementen peittausaineista on tiedetty olevan erittäin haitallisia selkärankaisten lisääntymiselle. Täten aineiden vaikutus myös lintujen poikastuoton heikentymiseen on todennäköistä. Myös herbisideillä on välillisesti vaikutusta lintujen hyönteisravinnon saatavuuteen, koska torjunta-aineet poistavat leveälehtisiä rikkakasveja ja siten kaventavat hyönteisten ravintonaan käyttämien kasvien lajikirjoa. Kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta on ulkomaista tutkimusta, mutta suomalaiselle tutkimukselle olisi myös tarvetta. Suurin osa peltolintulajien kannoista ovat laskusuhdanteisia. Esimerkiksi peltosirkku on lajeistamme äärimmäisen uhanalainen ja vaatii erityishuomiota. Jotkin lajit ovat päässeet myös runsastumaan. Runsastuneista lajeista esimerkkinä mainittiin naakka, jonka kannat ovat vahvistuneet ihmisten toiminnan myötä. Muun muassa sähkötolppien pystyttäminen sekä maaseudun autioituminen ovat runsastumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sähkötolppien pienat olivat aikoinaan päistään avoimia, joten niihin naakkojen oli helppo tehdä pesänsä. Naakat tykkäävät myös asettua asumaan autioituneiden talojen avonaisiin piippuihin. Tuomas Seimola kertoi useiden lintujen olevan paikkauskollisia. Jos linnut toteavat jonkun paikan hyväksi pesimäpaikaksi ja pesintä onnistuu, niin ne palaavat samaan paikkaan myös seuraavana vuonna. Lintuparien välisestä uskollisuudesta toisaalta on tutkimuksellista todistusaineistoa vain harvojen lajien osalta. Suurin osa Suomen linnuista käyttää maatalousympäristöä jossain elämänsä vaiheessa. Moni laji myös pesii maatalousympäristössä tai sen reuna-alueilla. Onkin tärkeää tuoda selkeämmin esiin, miten tärkeää monipuolinen maatalous on linnustomme monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Karja pääsee laitumelle Ollinahon tilalla. Kuva: Sara Määttä / Luke. Lintukannat ilmaisevat ympäristöllisiä muutoksia Linnut ovat hyviä indikaattoreita ympäristön muutoksille, koska ne reagoivat tilanteisiin suhteellisen nopeasti ja näin viestivät muutoksista. Lintulajien kannankehitystä seurataan Suomessa ja muissa EU-maissa yhteisen peltolintuindikaattorin avulla. Indikaattori koostuu 13 lintulajin kannankehityksen seurannasta. Mukana ovat avomaalajeista ruisrääkkä, töyhtöhyyppä, kuovi, kiuru, niittykirvinen, pensastasku ja peltosirkku. Reunalajeina mukana ovat haara- ja räystäspääsky, pensaskerttu, naakka, kottarainen ja pikkuvarpunen. Omia lintuhavaintoja voi kirjata Birdlife Suomen kaikille avoimeen Tiira-lintutietopalveluun (https://www.tiira.fi). Palvelussa voi pitää omaa havaintopäiväkirjaa tai tarkastella muiden havaintoja. Tiedot ovat hyödyllisiä myös fenologiatiedon kokoamisessa eli lintujen vuodenaikaisen ja vuosittaisen vaihtelun seuraamisessa. Tutkimuksen kautta lajikohtaista tietoa vaikuttavista mekanismeista Jyväskylän yliopiston ”Maataloutta lintujen kanssa”- tutkimusta edustamassa olivat Attila Krall ja Suvi Ruuskanen. Nelivuotisessa tutkimuksessa tarkastelussa ovat Suomen maatilojen ikoniset linnut, kottaraiset sekä haarapääskyt. Näiden molempien kannat ovat olleet Suomessa, kuin myös muualla Euroopassa laskusuhdanteisia, joskin alueelliset erot ovat suuria. Etenkin pääskyset tunnetaan karjan seuralaisina ja pääskysten kannat ovat taantuneet karjatalouden taantuman myötä. Tutkimuksella halutaan selvittää tarkalleen ottaen, mitkä mekanismit Suomen maatalousympäristössä vaikuttavat linnustoon, jotta noita mekanismeja voitaisiin ottaa paremmin huomioon viljelypäätöksissä ja mahdollisesti jopa tukijärjestelmissä. Esimerkiksi ravinnon saanti on poikasten kehitykselle tärkeää ja ravinnon määrän lisäksi myös sen monipuolisuus sekä laatu vaikuttavat kehitykseen. Näihin kaikkiin tekijöihin taas ajatellaan vaikuttavan muun muassa käytetyt viljelymenetelmät tai tuotantosuunnat. Tutkimuksessa on olemassa oleviin pitkäaikaisaineistoihin pohjautuva osuus, sekä kokeellinen osuus. 25 vuoden rengastus- ja maankäyttöaineistot mahdollistavat viljelymenetelmien, maankäytön piirteiden sekä maatalousympäristön elinympäristöjen vaikutusten tarkastelun haarapääskyn ja kottaraisen poikasten terveyteen ja kehitykseen. Kokeellisessa osuudessa on mukana 30 maatilaa luomusta sekä tavanomaisesta tuotannosta. Näistä suurin osa on eläintuotantotiloja, joista osalla on lypsykarjaa, osalla lihakarjaa ja yhdellä tilalla sikoja. Mukana on myös kasvintuotantotiloja. Tilat sijaitsevat ympäri Suomen, joten ajomatkaa poikasmittauksille kertyy kesässä noin 10 000 km. Tutkijat korostivat, kuinka tärkeää on saada viljelijöitä tutkimukselliseen yhteistyöhön ja osoittivat suurta kiitollisuutta kaikille tutkimuksessa mukana oleville tiloille. Myös tilan isäntä toi ilmi, että yhteistyö tutkijoiden kanssa on ollut hedelmällistä ja tuonut lisäarvoa tilan toimintaan. Lisäksi muistutettiin, että myös viljelijöiden itse keräämät havainnot ja aineistot ovat hyödyllisiä ja kannustettiin niin sanottuun kansalaistieteeseen. Päivän vieraat pääsivät näkemään tutkimusdemonstraationa, millaisin menetelmin kottaraisen poikasia tutkittiin. Menetelmät pitivät sisällään rengastuksen, siipien ja nilkkojen mittauksen, painon punnitsemisen sekä veri- ja ulostenäytteiden keruun. Kottaraisen poikaset ruikkivat myös vapaaehtoisia ulostenäytteitä tutkimusta tekevän Attila Krallin päälle. Liekö protestina toimenpiteitä vastaan. Kuvassa kottaraisen poikanen on juuri rengastettu ja tutkija Krall sai päälleen epävirallisen ulostenäytteen. Kuva: Sara Määttä / Luke. Pesinnän onnistuminen sekä poikasten selviytymisaste määrittävät kannan kehityksen suunnan. Toki myös muuton aikaiset tai talvehtimisalueen tapahtumat vaikuttavat, mutta täällä Suomessa voimme parhaiten vaikuttaa pesintään ja sen onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Krall huomautti myös, että vaikka Suomen lintukannat ovat olleet laskusuhdanteessa, niin tilanne Suomen maatalousympäristöissä ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin suuressa osassa Eurooppaa. Tämä siitä syystä, että Suomessa maatalouden tehostamista, esimerkiksi torjunta-aineiden runsasta käyttöä, ei ole tietyiltä osin vielä viety niin pitkälle kuin monissa muissa Euroopan maissa. Laidunnettavien alueiden väheneminen ja sen heikentävät vaikutukset linnustoon ovat kuitenkin nähtävillä jo myös Suomessa. Meillä on täällä Suomessa hyvät mahdollisuudet elvyttää lintukantoja, mutta toimenpiteitä on tehtävä. Siihen jokaisella on mahdollisuus esimerkiksi ripustamalla koloissa pesiville linnuille pönttöjä, ja antamalla haarapääskyjen pesiä maatilan rakennuksissa, kuten on tehty jo monen sukupolven ajan. Niin kuin myös isännöivällä tilalla huomattiin, kottaraiset palasivat pönttöjen myötä. Kottaraisen poikaset palautettiin pönttöön tutkimustoimenpiteiden jälkeen. Pönttö oli kiinnitetty tilan pihapiirissä kasvavaan vanhaan tammeen. Kuva: Sara Määttä / Luke. Tutkimus tuo uutta tietoa lintujen merkityksestä ja hyödyistä peltoviljelyssä, hyödyntäen ekofysiologian työkaluja, joihin kuuluvat DNA-pohjaiset menetelmät ja välttämättömien rasvahappojen analyysi. Kun tutkimuksessa kerättyjen lintujen ulostenäytteet saadaan analysoitua, päästään selvyyteen siitä, mitkä hyönteislajit ovat merkittävää poikasravintoa. Tämä voi auttaa avaamaan lintujen merkitystä myös kasvituholaisten luontaisina torjujina. Monet pihapiirissä pesivät linnut, kuten pääskyset, västäräkit ja kirjosiepot ovat hyönteissyöjiä, ja ne tarjoavat biologisen torjunnan ekosysteemipalveluita. Tulosten läpikäynnin jälkeen voidaan pohtia muun muassa sitä, miten lisätä poikasille merkityksellisten hyönteisten ravintokasveja ja tukea poikasten kehitystä. Erilaisten lintulajien esiintymisellä, etenkin maatilamatkailutiloilla, on havaittu olevan positiivinen imagovaikutus. Tapahtuman lopussa tilan väki nostikin esiin idean keväisistä kottaraisfestivaaleista, jossa keskityttäisiin kuuntelemaan lintujen laulua. Tällaisia on järjestetty ulkomailla hyvällä menestyksellä. Lähtisitkö itse mukaan? Haluatko tietää enemmän maatalousympäristön linnuista tai niiden kantojen eheytymistä tukevista toimista? Lisätietoa linnuista ja niiden kantoihin vaikuttavista tekijöistä löytyy esimerkiksi Maatalousympäristön linnut -webinaarin tallenteelta ja alla olevista linkeistä. Autetaan pääskyjä -taustatietoa ja ohjeita (BirdLife Suomi ja Arla) Lisää lintuja maatalousympäristöön -LumoTaito-hankkeen vinkkikortti (ProAgria Etelä-Suomi) Viljelmien siipiveikot -opas (BirdLife Suomi) (lintutiedot kohdallaan, tukitiedot vanhentuneita) Kävelykierros metsälaitumella. Kuva: Sara Määttä / Luke. Sara Määttä
Etelä-Ranskan polttavan auringon alla pohdittiin monitoimijaista hankemallia 5.7.2026 Eurooppalaisille tutkimus- ja kehitysohjelmille halutaan saada lisää vaikuttavuutta ja niiden tulosten käyttöönottoa nopeuttaa. Tähän pyritään painottamalla kehitettävien innovaatioiden tai toimintatapojen loppukäyttäjien ja kaikkien sidosryhmien mukana oloa hankkeissa tutkijoiden ja asiantuntijoiden lisäksi. Mukanaoloksi ei enää katsota hakemustekstiin päälle liimattua yhteistyötä, vaan loppukäyttäjien pitää olla hankkeissa aktiivisina toimijoina, edunsaajina suoraan tai välillisesti ja mukana koko hankkeen elinkaaren ajan suunnittelusta lähtien. Tämän mallin mukaisia hankkeita kutsutaan multi-actor-hankkeiksi, eli monitoimijaisiksi hankkeiksi. Näitä on toteutettu ansiokkaasti jo hyvän aikaa maatalouden alalla Horizon-ohjelmassa ja alan omissa kehitysohjelmissa. Ne ovat laajentuneet myös muihin Horizon-ohjelman klusteri 6:n aiheisiin (elintarvikkeet, biotalous, luonnonvarat, maatalous ja ympäristö). Osassa hankehakuja multi-actor-mallin noudattaminen on suositeltua, osassa se on pakollista. Toki on hakuja, joihin malli ei sovi. Toimintatavan mukaisille hankkeille on luotu määritelmiä ja kriteeristöjä sekä neuvontaa. Tähän ansiokkaasti on panostanut myös iso viisivuotinen Horizon-hanke PREMIERE, jonka verkkosivujen puoleen mm. Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen sivuilla neuvotaan kääntymään lisätietojen etsimiseksi multi-actor-mallista. Monitoimijaisuudesta on tietoa ja sille tukea tarjolla – muuallakin kuin polttavan auringon alla PREMIERE järjesti aiemmin keväällä Brysselissä koulutuksen kansallisille Horizon-ohjelman klusteri 6:n yhdyshenkilöille ja juhannuksen jälkeen oli vuorossa maatalouden hanketoimijoiden, kehittäjien ja neuvojien kouluttaminen Etelä-Ranskan Montpellierissä. Toisena järjestäjänä oli ATTRACTIS-hanke, joka vahvistaa ja kehittää maatalouden innovaatiotoiminnan ja neuvonnan käytänteitä. Tilaisuuteen oli valittu 23 osallistujaa 21 Euroopan maasta. Tämän blogiartikkelin kirjoittaja tuli PREMIERE-hankkeen alussa kutsutuksi sen asiantuntijaryhmään ja tälle jatkumona sai kutsun koulutustilaisuuteen asiantuntijavieraana. Montpellierin tilaisuudessa oli tarjolla sekä koulutusta että työkaluja helpottamaan isojen hankehakemusten valmistelua, mutta paljon aikaa myös keskusteluihin, ryhmätöihin ja itse kunkin omien näkemysten esittämiseen. Tilaisuuteen osallistuneilla henkilöillä on jatkossa epävirallinen velvollisuus jakaa kotimaissaan tietoa multi-actor-mallista ja osallistua tarvittaessa kansallisiin koulutustapahtumiin. Aiemmin PREMIERE hanke on kasannut yhteen monitoimijaisten Horizon-hakemusten valmistelusta kiinnostuneita toimijoita vuoden 2025 ja 2026 hakuja varten ja on tekemässä sitä myös vuoden 2027 hakuja varten. Hanke jakaa valmistelurahaa pääasiassa uusiempien EU-maiden toimijoiden monitoimijaisten hankkeiden valmisteluun osallistumista varten. Itseopiskelua varten kolme hyödyllistä multi-actor-linkkiä ovat: https://premiere-multiactor.eu/. PREMIERE-hankkeen sivuilla on erittäin kattavasti kaikenlaista monitoimijaisiin hankkeisiin liittyviä asioita määritelmistä työkaluihin ja hankkeen järjestämien webinaarien materiaaleihin. https://eu-cap-network.ec.europa.eu/multi-actor-projects-research-and-practice-co-creating-solutions_en. Edellistä lyhyempi tiivis yhteenveto monitoimijaisista hankkeista. Sisältää myös listauksen lisätiedon lähteistä. https://agriculture.ec.europa.eu/overview-vision-agriculture-food/research-innovation/multi-actor-approach_en. Komission maatalous- ja maaseudun kehittäminen -sivuston tiivis yhteenveto. Kuvassa on kokoonnuttu merkitsemään ylös ja kertaamaan edellisenä päivänä esille nousseita asioita Ranskan tapahtumassa kuultua ja havaittua Monitoimijainen malli on käytössä laajasti Horizon-ohjelman klusteri 6:n kaikkien aihealueiden hauissa, maaperämissiossa ja Circular Bio-based Europe Joint Undertaking -ohjelmassa. Vuonna 2025 klusteri 6:n ja maaperämission 80 hausta monitoimijuus vaadittiin pakollisena 32 haussa. Vuosien 2026-27pakollisuus on mukana 51:ssä 132 hakuaiheesta ja lisäksi 7 hakua vahvasti suosittelee monitoimijaisen hankemallin käyttöä. Monitoimijaisille hankkeille on määritetty seitsemän keskeistä kriteeriä, joiden mukaan haettujen hankkeiden monitoimijaisuutta arvioidaan. Nämä kriteerit on esitetty myös uusimmassa Horizon-työohjelmassa. Hankkeen tavoitteiden, toimenpiteiden ja niiden suunnittelun sekä hankkeen tuloksien on kohdistuttava loppukäyttäjien tarpeisiin ja haasteisiin. Konsortion kokoonpanon on oltava tasapainoinen asiaankuuluvien toimijoiden suhteen. Mukana on oltava toisiaan täydentävää osaamista (tieteellistä, käytännöllistä jne.) ja taitoja hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että hankkeen tulokset ovat valmiita käytäntöön ja laajasti käyttöönotettavissa. Hankkeessa täytyy pystyä hyödyntämään myös olemassa olevia käytäntöjä ja hiljaista tietoa, sekä muilta saatavaa että hankkeessa syntyvää. Tämä on varmistettava riittävällä määrällä korkealaatuisia tiedonvaihtotoimia. Hakemuksessa on kuvattava täsmällisesti asiaankuuluvien ei-tieteellisten toimijoiden aktiiviset roolit T&I-sisältöjen yhteisluomisessa ja jakamisessa. Hankkeen on edistettävä monitoimijayhteistyötä hyödyntämällä tarkoituksenmukaisimpia menetelmiä ja asiantuntemusta. Hakemuksessa on kuvattava myös mitä mekanismeja otetaan käyttöön eri asiaankuuluvien toimijoiden, erityisesti ei-tieteellisten toimijoiden, sitoutumisen ylläpitämiseksi koko hankkeen elinkaaren ajan. Hankkeen tuottama lisäarvo loppukäyttäjille on kuvattava: miten se täydentää ja edistää nykyistä huipputasoa, mukaan lukien olemassa oleva tieto ja parhaat käytännöt. Hankkeen on tuotettava käytännönläheistä ja käyttövalmista tietoa, ratkaisuja, toimintatapoja, työkaluja, tuotteita, prosesseja tai palveluja, jotka ovat loppukäyttäjille helposti ymmärrettäviä ja saavutettavia. Hakemuksessa on osoitettava, miten käytäntöön valmiit tulokset levitetään laajasti ja tehokkaasti sekä miten ne viedään sellaisiin olemassa oleviin levityskanaviin, joita hankkeen tulosten loppukäyttäjät eri maissa ja alueilla eniten käyttävät ja pitävät luotettavimpina. Viljelijät voivat osallistua monitoimijaisiin hankkeisiin usealla eri tapaa. Pääasia on, että he ovat mukana hankkeen suunnittelussa, yhteiskehityksessä ja tulosten levittämisessä. Konkreettinen osallistuminen toimenpiteisiin voi olla yksittäisten tutkimustoimenpiteiden toteutuspaikana, pilottitilana, demonstraatiotilana, ns. majakkatilana tai jopa living lab -tilana toimimista. Tila voi olla mukana yksittäisenä tilana tai tilaryhmän osana. Se voi olla mukana suoraan hankepartnerina tai ostopalvelujen toimittajana (vaikeutena, että osallistuvia tiloja ei silloin varmuudella tiedetä hakiessa) tai ns. kolmantena toimijaosapuolena. Tärkeää on, että tilat ovat mukana koko hankeen elinkaaren ajan suunnittelusta ja ideoinnista lähtien. Horizon-hakemusten arvioijana toiminut PREMIERE-hankkeen koordinaattori kertoi, että hakemuksista huomaa helposti, ovatko viljelijät aidosti olleet mukana suunnittelussa ja suunnitellaanko heille aktiivista roolia, jossa heitä kuunnellaan myös hankkeen toteutuksessa. Ongelmana arvioinnissa on ennemminkin se, että kaikki arvioijat eivät vielä tiedä tai sisäistä riittävästi, mitä monitoimijasilta hankkeilta odotetaan. CIHEAM Montpellierin kampus kylpi auringossa ja kaskaiden sirinä oli tauotonta. Päivälämpötilat olivat 34 – 37 asteen välillä, mutta kokoushuone mukavasti ilmastoitu. Hieman polttavasta auringosta ja tapahtumasta itsestään Tapahtuma järjestettiin Välimeren alueen maatalouden tutkimusinstituutin kampuksella. Osallistujat majoittuivat kampuksella ja päivät venyivät yhteisine ruokailuineen pitkiksi. Onneksi työpajan sali oli hyvin ilmastoitu, lämpötila laski ulkona alle 30 asteen ainoastaan aamuyöstä. Koulutettavien osallistujien määrä oli suhteellisen pieni, mutta hyvin jakaantunut eri puolille Eurooppaa. Kattavaa tiedonlevitystä PREMIERE ei tällä tavoin saa, mutta luo kokemusasiantuntijaverkoston eri maiden AKIS-toimijoiden ja Horizon-ohjelman kansallisten yhdyshenkilöiden tueksi. Suomalaisista vahvin kokemus monitoimijaisista hankkeista on ilman muuta Maaseuturahaston EIP-innovaatioryhmähankkeissa toimineilla. Toivottavasti heitä hyödynnetään kansallisissa koulutustilaisuuksissa. Montpellierissä oli innostavaa huomata, kuinka nopeasti tapahtuman osallistujat ryhmääntyivät. Väittäisin, että joukossa syntyi ainakin parin – kolmen tulevan hankehakemuksen ydinverkosto. Yksi tutkimus- ja kehitystyön parhaimpia puolia nykyaikana on, kuinka kansainvälinen toiminta tarjoaa mahdollisuuksia oppimiseen, vaikutteiden saamiseen ja yhdessä tekemiseen paljon nopeammin ja laajemmin kuin oman urani alkuvuosina, jolloin verkostoja luotiin lähinnä pari kertaa vuodessa konferensseissa tavattaessa. Pekka Kilpeläinen
Paalikalvojen värillä on väliä 2.7.2026 Kesä 2026 on näyttäytynyt ainakin Keski-Suomessa hyvänä nurmivuotena. Rehua on saatu kerättyä jo ensimmäisellä kierroksella suuret määrät ja laatukin näyttäisi olevan pääsääntöisesti hyvää. Ennen toista kierrosta on hyvä hetki kerrata paalikalvomuovien väreihin liittyviä asioita. Paalikalvoa valitessa huomiota kannattaa kiinnittää muuhunkin kuin hintaan. Paalauksen jälkeen muovit joutuva Suomessa koville. Paalit kohtaavat Suomen vaihtelevia säärasituksia, kuten auringon UV-säteilyä, sadetta, tuulta, lunta sekä jäätä. Muovien on kestettävä myös hieman mekaanista rasitusta, joudutaanhan niitä siirtelemää ja saattaapa joku lintukin niitä ”rapsutella” ruokaa etsiessään. Muoveihin lisätäänkin valmistusvaiheessa erilaisia lisä- ja väriaineita näitä riskejä torjumaan. Valkoinen paalikalvo ja sen ominaisuudet Valkoisessa paalikalvossa käytetään lisäaineena yhtä yleisintä lisä- ja väriainetta, titaanidioksidia (TiO₂). Tämä tekee muovista valkoista ja peittävää. Se myös heijastaa valoa takaisin, jonka vuoksi vaaleiden paalien pinta pysyy tummia paaleja viileämpänä. Titaanidioksidi suojaa muovia myös UV-säteilyltä estäen muovin haurastumisen auringonpaisteessa. Titaanioksidin lisäksi valkoisessa paalimuovissa saatetaan käyttää myös muita UV-stabiliointiaineita. Valkoiset ja muut vaaleat paalit eivät kuumene auringon vaikutuksesta yhtä paljon, kuin tummat. Suorassa auringonpaisteessa, kuumissa ja tuulisissa kohteissa ilman sääsuojaa säilytettäville paaleille näkeekin suositeltavan usein nimenomaan vaaleata muovia. Musta paalikalvo ja sen ominaisuudet Mustassa paalikalvossa käytetään lisä- ja väriaineena usein hiilimustaa (carbon black). Hiilimusta suojaa tehokkaasti UV-säteilyltä, sekä lisää muovin sään kestävyyttä ja mekaanista lujuutta. Musta väri ei päästä valoa läpi, mikä voi suojata rehuja muun muassa homeilta ja hiivoilta. Musta imee itseensä auringon valoa ja lämpöä, mikä voi auttaa jäätyneiden paalien sulamisessa keväällä. Musta väri saattaa estää myös lintujen aiheuttamia vahinkoja, sillä madoilta näyttävät heinänkorret eivät näy mustan kalvon läpi. Näiden syiden vuoksi mustaa paalikalvomuovia on alettu suosimaan etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla maataloutta harjoittavilla tiloilla. Värillisissä paalikalvoissa muutakin hyvää kuin ulkonäkö Värillisissä kalvoissa käytetään väriaineina erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä vaihtelevasti värien ja niiden sävyjen vaatimusten mukaisesti. Osassa saatetaan käyttää seassa myös titaanidioksidia, mutta määrät ovat pieniä. Värillisten paalikalvomuovien valintaan voi ohjata myös muut tekijät. Ainakin ruotsalainen TrioWorld tuottaa pinkkejä, sinisiä ja keltaisia paalikalvomuoveja, joiden myyntihinnasta 3 €/rulla on ohjattu hyväntekeväisyyteen. Niiden tarkoituksen on lisätä ihmisten tietoisuutta rinta- ja eturauhas-, sekä lasten ja nuorten syövistä. TrioWorld uutisoi vuonna 2024, että näitä muoveja ostamalla oli tuettu siihen mennessä 1,7 miljoonalla eurolla paikallisia syöpäjärjestöjä. Väri vaikuttaa kierrätysominaisuuksiin Valkoiset paalikalvomuovit Titaanidioksidi muuttaa paalikalvomuovin materiaaliominaisuuksia, jonka vuoksi valkoiset muovit tulee erotella kierrätystä varten erilleen muista väreistä. Valkoinen on kierrätyksen kannalta kuitenkin arvokkain väri, sillä siitä voidaan jatkojalostaa minkä värisiä muoveja tahansa kierrätysprosessin aikana. Mustat ja värilliset paalikalvomuovit Mustan muovin voi lajitella värillisten, eli kaikkien muiden paitsi valkoisten muovien sekaan. Koneellisessa lajittelussa musta on haastava väri, sillä se ei heijasta valoa, eikä sitä näin ollen pystytä lajittelemaan lähi-infrapunaspektroskopiaa (NIR) hyödyntävillä laitteilla. Paalikalvojen osalta tämä ei kuitenkaan ole Suomessa ongelma, ainakaan tällä hetkellä. Paalikalvomuovit tuleekin lajitella syntypaikalla, eli viljelijöiden toimesta maatiloilla ennen niiden noutoa. Raidalliset paalikalvomuovit Raidallisia paaleja tehdessä ei kannata sekoittaa valkoista paalikalvoa muiden värien kanssa. Valkoraidalliset paalit eivät nimittäin käy samassa prosessissa kierrätettäviksi edellä mainitun titaanidioksidin vuoksi. Mikäli valkoraidallisia muoveja löytyy, ne tulee hävittää sekajätteenä. Muita värejä, myös mustaa, voi sekoitella omaa värisilmää miellyttäviksi yhdistelmiksi aivan rauhassa. Mahdollisuus maksuttomaan kierrätykseen suoraan tilalta Ostaessasi paali- tai aumamuovia Suomen maatalousmuovien Kierrätys Oy:n jäsenyrityksiltä, saat tilata niille maksuttoman noudon Sumakin kautta. Sumakin keräilystä materiaali päätyy kierrätykseen uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kierrätystä varten paaliverkot pitää erotella sekajätteeseen. Tämän jälkeen paalikalvomuovit lajitellaan valkoiseen ja värilliseen kasaan. Kun kasaan on kertynyt vähintään 500 kg verran paalikalvomuoveja (tai aumamuoveja), voit tilata niille maksuttoman noudon suoraan tilalta Sumakin äpin kautta. Äppi löytyy omasta sovelluskaupastasi nimellä SuMaKi noutotilaus. Yhteistyö lähialueen viljelijöiden kanssa on tässäkin valttia, sillä mitä useampi ilmoitus tulee yhtä aikaa samalta kylältä, sen nopeammin noutokuljetus saapuu ne hakemaan. Lisää tietoa Sumakin verkkosivuilta: https://maatalousmuovienkierratys.fi/noutotilausehdot Kolmen pointin muistilista paalikalvomuovien käyttöön Jos haluat käyttää vain yhdenväristä paalikalvoa, kannattaa ostaa valkoista paalikalvoa. Jos haluat käyttää useamman värisiä paalikalvoja, osta mitä tahansa muuta, mutta älä valkoista paalikalvoa. Kierrätä lajitellut paalikalvomuovit Sumakin maksuttoman noutokuljetuksen kautta, niin hyödynnät jo oston yhteydessä maksetun kierrätysmaksun. Blogi on tuotettu osana Kestävä maatalousmuoviketju, KeMu -hanketta, jota toteutetaan Jamkin ja MTK-Pohjois-Savon voimin Euroopan maaseuturahaston ja Elinvoimakeskusten tuella. Lähteet: Beetchma, J. (2026). Titanium Dioxide: How to select the right pigment for coatings?Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.specialchem.com/coatings/guide/titanium-dioxide. CAPOT. (2021). SPECIALTY CARBON BLACKS FOR PLASTICS. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.cabotcorp.com/-/media/files/guides/specialty-carbon-blacks/application-guide-specialty-carbon-black-for-plastics-application-overview.pdf?la=en&rev=c880c637b6104308a4fb12d29a59f368&hash=2933800A828EAB579222EB72D8AE5BBB. Ecewrap. (2024).How To Choose Silage Film? Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://ezewrap.com/how-to-choose-silage-film/. Hankkija. (Ei pvm.). Tue hyväntekeväisyyttä värillisillä käärintäkalvoilla. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.hankkija.fi/tuotantopanokset/maatalousmuovit/ia-tue-hyvantekevaisyytta-varillisilla-kaarintakalvoilla-2051830/ . Sumaki. (Ei pvm.). Sumaki noutotilaus. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://maatalousmuovienkierratys.fi/noutotilausehdot?hsCtaAttrib=366191647954 . Aija Hytönen
Metsäilta Saarijärven Liikelataamolla 2.7.2026 Metsäilta Saarijärven Liikelataamolla kokosi ajankohtaiset teemat yhteen Joulukuun 2025 alussa oli metsäaiheinen ilta, jossa pureuduttiin metsänomistajan arkea koskettaviin ajankohtaisiin teemoihin ja kehittämishankkeisiin. Ilta alkoi rennosti jutustellen pitsojen äärellä, jonka jälkeen lähdettiin kuuntelemaan kolme asiantuntijapuheenvuoroa. Jokainen esittelijä avasi oman hankkeensa tavoitteita ja käytännön työkaluja metsänomistajien tueksi. Ensimmäisenä ääneen pääsi Veli-Matti Lähteenmäki Suomen metsäkeskuksesta aiheenaan metsät ja muuttuva ilmasto. Esitys toi esiin, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisiin metsiin jo nyt ja tulevaisuudessa. Lähteenmäki esitteli hanketyötä, jossa kehitetään keinoja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin sekä vahvistaa metsien kestävyyttä. Samalla korostui metsänhoidon suunnittelun merkitys – oikeilla valinnoilla voidaan parantaa sekä tuottoa että metsien resilienssiä. Toisena puhui Minna Koskinen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Hänen esityksensä oppimispolusta uuden metsänomistajan tukena tarjosi näkökulmia erityisesti metsänomistajuuden alkuvaiheeseen havainnollistavan opetustyökalun avulla. Koskinen esitteli kehitteillä olevia työkaluja ja palveluita, jotka auttavat hahmottamaan omaa metsäomaisuutta ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Digitaaliset ratkaisut ja selkeästi etenevä oppimispolku madaltavat kynnystä tarttua metsänhoitoon ja lisäävät omistajien varmuutta. Illan kolmannessa puheenvuorossa allekirjoittanut käsitteli maatilan metsien taloudellista potentiaalia. Aiheena oli Maatilan metsäomaisuus tuottamaan -hanke, jossa keskitytään siihen, kuinka metsää voidaan hyödyntää entistä suunnitelmallisemmin osana maatilan kokonaisuutta. Esityksessä korostui metsän tarkastelu pitkän aikavälin investointina sekä aktiivisen omistajuuden merkitys tuoton parantamisessa. Kokonaisuutena ilta tarjosi tiiviin katsauksen siihen, miten tutkimus- ja kehittämishankkeet tukevat metsänomistajia muuttuvassa toimintaympäristössä. Yhteistä kaikille esityksille oli käytännönläheisyys: tavoitteena on tarjota konkreettisia työkaluja, tietoa ja näkökulmia päätöksenteon tueksi. Tilaisuudesta jäi tunne, että metsänomistajalla on entistä enemmän mahdollisuuksia ottaa aktiivinen rooli sekä taloudellisten että ekologisten tavoitteiden yhteensovittamisessa. Lopuksi oli vielä vapaata keskustelua ja halukkaat pääsivät kokeilemaan golfsimulaattoria. Ikinä golfia kokeilleena oli hauska kokemus ja iso suositus tällaiselle! Anssi Rahikainen
Kansalaistiedettä koko maakunnan voimin 1.7.2026 Suomalaisten luontosuhde on haperoitunut viime vuosikymmeninä samaa tahtia luonnossa oleskelun ja liikkumisen sekä luontoympäristöissä tapahtuvan työn vähenemisen myötä. Samaan aikaan olemme myös kadottaneet ympäristönlukutaitomme. Suuri osa meistä suomalaisista ei enää tunnista oman kotipihan, saatikka kauempaa kotoa olevaa lajistoa. Hirven tunnistaa ehkä vielä lähes kaikki, mutta hirvenkelloa tuskin monikaan. Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haasteessa kansalaistiedettä tehdään puhellinsovelluksien avulla. Asukkaat lähiluonnon monimuotoisuuden kartoittajina Keski-Suomessa Hirvenkellojen ja muiden lähiluonnon kasvilajien tunnistamisen edistämiseksi Keski-Suomessa on laitettu liikkeelle Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste, jossa innostetaan keskisuomalaisia, ja myös muita alueella kesän aikana liikkuvia, tutustumaan ja kartoittamaan alueen lajistoa. Elias Lönnrot (1802–1884) oli paitsi ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan – Flora Fennican – tekijä, myös innokas kasvilajien luokittelija ja luonnossa liikkumisen puolestapuhuja. Hän luetteloi elämänsä aikana noin 900 kasvilajia. Vaikka 900 lajin tunnistaminen kuulostaakin jo melkoiselta ponnistukselta, niin vähemmälläkin pääsee liikkeelle. Tänä kesänä tavoitteeksi voisikin ottaa oppia tunnistamaan vaikkapa 90 lajia omasta lähiympäristöstä. Lähiluonnon monimuotoisuuteen tutustuminen auttaa myös kiinnittymään ja kiintymään omaan kotiseutuun sekä luo pohjaa luontopositiiviselle toiminnalle. Tämä on erityisen tärkeää ajassamme, jossa ilmastonmuutoksen ja lajikadon kaltaiset jättimäiset haasteet vaativat aktiivista toimintaa luontoympäristöjen hyväksi. Kesälomilla koko perheen voimin lähiluontoon tutustumaan Nuorena se on vitsa väännettävä, toteaa vanha sananlasku. Luontosuhteen ja oman luontoymmärryksen kehittymisessä lapsuus ja nuoruus ovatkin tärkeää aikaa. Haasteessa innostetaankin myös lapsiperheitä kesällä luontoon liikkumaan ja omaan elinympäristöön tutustumaan. Samaan aikaan lapsien oppiessa myös vanhemmat ja isovanhemmat voivat vahvistaa omaa luonnon lukutaitoaan. Lähiluonnon lajeihin tutustuessa saa myös terveydelle tärkeää luontoaikaa ja luontokosketuksia. Käenkaalin, eli ketunleivän, maistaminen on elämys kaikille luonnossa liikkujille. Haasteeseen voi tarttua myös Keski-Suomen ulkopuolella. Luontohyvinvoinnin teemat ovatkin nousemassa yhä enemmän esille kunnissa, hyvinvointialueilla että valtakunnallisellakin tasolla. Lähiluontoon oleskelemaan ja liikkumaan lähtemisen kynnyksen laskeminen kiinnostaakin yhä useampia. Lönnrotin jäljissä haasteeseen mukaan innostaminen voisikin olla pieni askel kunnalle, mutta suuri luontoharppaus alueella asusteleville. Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haasteen on laittanut liikkeelle lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana. Haaste on julkaistu osana Luontovuotta 2026. Juho Jäppinen
Resedagbok från utskärgården: När lokal kännedom och vardagstrygghet möts på Vänö 1.7.2026 VarMa-projektet reste till Skärgårdshavets famn, till ön Vänö. Under besöket förenades smidigt distansarbete vid det öppna havet, marin kultur och ett tätt samarbete med lokalbefolkningen för och att bygga upp en ny beredskapsplan enligt konceptet Byresiliens (Kylävara). En resa till utskärgården är alltid ett äventyr i sig. När förbindelsebåten kastar loss från kajen och fastlandets ljud börjar dämpas av vindens och havets brus, förändras också ens eget tanketempo. Skärgårdshavets vågor ledde VarMa-projektet till ön Vänö – en plats där havet är starkt närvarande i varje stund och där gemenskap och självförsörjning har varit livsvillkor i århundraden. På den här resan ville vi uppleva något nytt: hur modernt kunskapsarbete och skärgårdens lugn smälter samman, och hur vi tillsammans kan väcka till liv och dokumentera öns unika beredskapskunnande. Havshub – när fiberoptik möter utskärgårdens lugn Vi övernattade på ön i distansarbetsvagnen Havshub, som visade sig vara en riktig pärla. Havshub är det perfekta svaret på den moderna digitala arbetarens behov: vagnen erbjuder sovplatser för fyra personer, utmärkta matlagningsmöjligheter och – viktigast av allt – en blixtsnabb, störningsfri fiberanslutning och el. Här fick vi uppleva vad en modern workation (distansarbetssemester) är när den är som bäst. E-posten rörde sig utan fördröjning och distansmötena sköttes sömlöst, men efter arbetsdagen eller under pauserna erbjöd landskapet något som inget stadskontor kan ge. När datalocket stängdes styrde vi stegen direkt ut på naturstigen och klipporna för att sitta, andas in havsbrisen och bara reflektera vid den öppna horisonten. Det gjorde underverk för tankeverksamheten och kreativiteten. Trots att ön ligger långt ut fungerar tjänsterna utmärkt under sommartid. Under besöket njöt vi av godsaker på öns mysiga sommarcafé och fyllde på proviantförrådet i den lokala bybutiken. Under ytan – en blick in i Vänös marina hjärta Öns gemensamma centrum är Kulturhuset, som osar av lokalhistoria och laganda. Den här sommaren kan man i huset bekanta sig med den fascinerande utställningen Under ytan (Pinnan alla), som synliggör det som ofta är en hemlighet för oss landkrabbor: det fantastiska undervattenslandskapet runt Vänö och dess mångsidiga natur. Utställningen påminde oss om hur känsligt och unikt skärgårdsområdet är. Den väckte också tankar om beredskap ur ett bredare perspektiv – att skydda vår miljö och våra vattendrag är en part av vår gemensamma trygghet och framtid. Genom planering skapas beredskap – beredskapsplanen Byresiliens under arbete Resans viktigaste milstolpe nåddes när vi satte oss ner med Vänös invånare och den aktiva föreningen Vänö Vänner rf. Tillsammans började vi bygga upp en officiell beredskapsplan för byn (Byresiliens-plan). Beredskap uppstår inte av sig själv – genom planering skapas beredskap. När en undantagssituation, som ett långvarigt strömavbrott, en storm eller avbrutna teleförbindelser slår till, finns det inte längre tid att fundera på vem som gör vad. Syftet med beredskapsplanen är att samla all denna livsviktiga information i ett tydligt dokument som kan delas. Varför är lokal kännedom bättre än all annan information? Under workshopen klarnade en av VarMa-projektets viktigaste lärdomar: lokal kännedom är bättre än någon information som hämtas utifrån: Vem på ön som har en fungerande traktor eller elverk, och vem som kan använda den. Var de brunnar finns där man kan få rent vatten även under ett strömavbrott. Vilka invånare eller sommarboende som behöver särskild hjälp och stöd på ön. Hur man rör sig säkert i skärgården när förbindelsebåten inte går eller menföre råder. Denna värdefulla, tysta kunskap finns i ryggmärgen hos öns invånare. När denna kunskap dokumenteras i beredskapsplanen upphör den att bara ligga i enskilda människors minne. Smidighet i myndighetssamarbetet När det färdiga beredskapsdokumentet delas med myndigheter och offentliga aktörer, får de omedelbart en exakt och aktuell bild av Vänös verkliga beredskapsnivå och resurser. I en nödsituation blir utnyttjandet av resurser mångfaldigt smidigare och mer praktiskt. Räddningsmyndigheterna vet genast vilken beredskap som redan finns på ön och var stöd behövs som mest akut. Detta sparar kritiska timmar – och i bästa fall räddar det liv. Tack, Vänö! Besöket på Vänö visade än en gång att det i utskärgården finns en sådan envishet, uppfinningsrikedom och omtanke om vareinander som hela resten av Finland kunde ta lärdom av. Beredskap är omtanke, och på Vänö är omtanke vardag. VarMa-projektet fortsätter att arbeta med beredskapsplanen tillsammans med Vänö Vänner. Det här är en bra grund att fortsätta bygga på mot en ännu säkrare och mer livskraftig skärgård! Vill du ha en egen beredskapsplan för din by? Kontakta VarMa-projektet, så planerar vi en säkrare framtid tillsammans! #VarMa #Vänö #Byresiliens #beredskap #skärgård #lokalkännedom #Havshub #Kulturhuset #tillsammans Johanna Varjonen
