Sensing the Future: Terveisiä Valencian täsmäviljelytyöpajasta

Tulevaisuuden viljelyä aistimassa

Tammikuun lopulla (27.–28.1.2026) Espanjan Valenciassa järjestetty EU CAP Networkin -työpaja, ”Sensing the future: practical applications of proximal and remote sensing for farmers and advisors”, kokosi yhteen älymaatalouden asiantuntijoita ympäri Eurooppaa. Tapahtuman keskiössä oli kysymys siitä, miten kaukokartoituksen ja lähimittauksen ratkaisut viedään teoriasta suoraan viljelijöiden ja neuvojien käyttöön.

Tässä blogitekstissä keskityn tapatumassa esiteltyihin kiinnostavimpiin hankkeisiin ja niiden tarjoamiin hyötyihin suomalaisen kasvinviljelyn ja maaperän hoidon näkökulmasta. Näin viljelijänä, että neuvojana on innostavaa nähdä, kuinka nopeasti maatalouden älyteknologia etenee ja miten eri viiteryhmät siihen suhtautuvat.

Maaperän terveys digitaalisessa muodossa

Yksi työpajan vakuuttavimmista esityksistä oli Soil Health Data Cube (SHDC4EU) -hanke https://ecodatacube.eu/ , joka on osa laajempaa AI4SoilHealth-projektia. Kyseessä on avoin digitaalinen infrastruktuuri, joka tarjoaa korkean resoluution (30×30 metriä) analyysivalmista maaperä- ja ympäristödataa koko Euroopan alueelta, siis myös Suomesta.

Järjestelmä yhdistää tekoälyn, satelliittikuvat ja ilmastodatan historialliseen trendianalyysiin, joka ulottuu vuodesta 2000 tähän päivään. Käytännön neuvojalle ja viljelijälle keskeinen menestystekijä on ollut hankkeen ”Co-Design”-malli (osallistava suunnittelu): työkalu on kehitetty tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden kanssa 11 eri pilottikohteessa, jotta se vastaa todellisiin tarpeisiin.

Järjestelmän keskeiset mitattavat ominaisuudet:

  • Maalajiluokitus
  • Orgaanisen hiilen määrä (SOC) ja sen varastot
  • Maaperän pH
  • Maaperän lajitteet (hiekka, hieta, savi -osuudet)
  • Liukoinen kalium
  • Irtotiheys (tiiviys) ja paljaan maan osuus

Datan avulla viljelijä voi tunnistaa lohkojensa parhaat viljelykäytännöt, optimoida panoskustannuksia ja varautua ilmastonmuutokseen simuloimalla eri maankäyttövaihtoehtoja.

Lohkorajat ja satelliittidatan tarkkuus

Täsmäviljelyn perusta on tarkka lohkotieto. Ranskalais-puolalainen Automated Field Delineation -projekti (Airbus & Quantum) https://space-solutions.airbus.com osoitti, kuinka automaatio voi korvata manuaalisen digitointityön. Järjestelmä hyödyntää Sentinel-2- satelliittidataa laajamittaiseen seurantaan, mutta saavuttaa jopa 30×30 cm resoluution Airbusin Pléiades Neo -satelliittikuvilla.

Tämä mahdollistaa lohkorajojen ja maankäytön automaattisen päivityksen erittäin tarkasti. Meille eurooppalaisille on oleellista, että ratkaisu nojaa omaan satelliitti-infrastruktuuriimme. Se takaa datan jatkuvuuden ja tietosuojan (datasuvereeniteetti), mikä on välttämätöntä hallinnollisten prosessien, turvallisuuden ja markkinoiden luottamuksen kannalta.

 Droonit ja robotiikka käytännön työssä

Droonit eli miehittämättömät ilma-alukset ovat ottamassa pikkuhiljaa paikkansa myös kasvinsuojelussa.  GO_PhytoDron-hanke https://gophytodron.es/ on osoittanut Espanjassa, että drooniruiskutus on paitsi tarkkaa, myös turvallista. Hanke arvioi, että ihmisten altistuminen kasvinsuojeluaineille (työntekijät ja sivulliset) on droonikäytössä on myöskin hallittua, verrattaessa toimintaa perinteisiin sumuruiskutusmenetelmiin.

Drooniruiskutuksen edut erikoisviljelyssä:

  • Vähäisempi vedenkulutus ja optimoitu aineiden käyttö.
  • Maaperän tiivistymisen välttäminen.
  • Toimintakyky märillä pelloilla ja etenkin vaikeassa maastossa. (viinitarhat yms.)

Robotiikan puolella hollantilaisten koordinoima SQAT (Soil Quality Analysis Tool) http://www.sqat.farm/  edustaa uutta sukupolvea. Se on robottipohjainen ratkaisu, joka yhdistää penetrometrin ja NIR-spektroskopian automaattiseen näytteenottoon.

SQAT vie täsmäviljelyn uudelle tasolle tuomalla pellolle autonomisen robotin, joka suorittaa maaperän analyysit suoraan paikan päällä, laboratorioiden sijaan. Robotti hyödyntää NIR-spektroskopiaa (lähi-infrapuna-analyysi) ja integroitua penetrometriä (maantiiviysmittari) tuottaen reaaliaikaista tietoa maaperän vaihtelusta.

Tämä järjestelmä käyttää Copernicus-satelliittidatalla ohjattua näytteenottoa, mikä tekee perinteisistä, kalliista ja hitaista laboratorionäytteistä tarpeettomia. Teknologian yleistymisen kannalta SQAT noudattaa neljän T:n (A:n) sääntöä: sen on oltava taloudellinen, täsmällinen, toimiva ja toteuttamiskelpoinen (Affordable, accurate, actionable, applicable).

Päätöksenteon tuki ja digitaaliset ratkaisut

Datan todellinen arvo syntyy sen tulkinnasta. Paneurooppalainen AgriBIT-alusta yhdistää GNSS-paikannuksen, droonit ja Sentinel-2-datan yhdeksi päätöksentekojärjestelmäksi. Se tarjoaa viljelijälle työkaluja satotasojen nostamiseen ja kustannusten karsimiseen lohkon sisäisen vaihtelun hallinnan kautta. https://www.euspa.europa.eu/opportunities/horizon-europe/project-portfolio/

Vaikka Valencian työpajassa esiteltiin esimerkiksi riisin viljelyyn keskittyvä DETECTORYZA-projekti (tautien tunnistus ja lannoitusoptimointi), on sen taustalla oleva logiikka suoraan sovellettavissa Suomen viljantuotantoon. Samat sensoripohjaiset periaatteet tautipaineen tunnistamisessa ja lannoituksen tarkennuksessa toimivat meillä esimerkiksi vehnän ja ohran kohdalla.

Yhteydet ja osaaminen: Käyttöönoton pullonkaulat

BCO Network (Broadband Competence Offices) muistutti, että toimiva laajakaista on täsmäviljelyn elinehto, koska digiteknologia ei toimi ”tyhjiössä”. On huomionarvoista, että BCO valmistelee parhaillaan Euroopan komissiolle selvitystä täsmäviljelylaitteiden vaatimista yhteysnopeuksista ja teknisistä tarpeista. Tämä on selkeä viesti siitä, että digitaalinen infrastruktuuri nähdään nyt osana maatalouden perusrakenteita.

Käyttöönotto vaatii myös uutta osaamista meiltä neuvojilta ja viljelijöiltä:

  • Digitaalinen lukutaito: Uusien hallintatyökalujen hallinta.
  • EO (kaukokartoitus)-indikaattoreiden tulkinta: Ymmärrys satelliittidatan tuottamista luvuista.
  • Tulevaisuuden työkalut: Geneerisen tekoälyn (GenAI) hyödyntäminen valtavien tietomassojen analysoinnissa ja päätöksenteon tukena.

Yhteenveto: Kohti dataohjattua neuvontaa

Valencian työpaja vahvisti näkemystäni, että olemme siirtymässä kokeiluvaiheesta kohti standardisoitua täsmäviljelyä. Uudet työkalut, kuten Soil Health Data Cube ja AgriBIT, eivät korvaa ihmistä, vaan muuttavat neuvojan roolia asiantuntijasta strategiseksi kumppaniksi.

Suosittelen jokaista viljelijää ja kollegaa tutustumaan mainittuihin hankkeisiin, kuten AI4SoilHealth-projektiin. https://ai4soilhealth.eu/  Tulevaisuuden viljely vaatii rohkeutta tarttua uuteen tietoon, mutta se tarjoaa vastineeksi työkaluja, joilla teemme myös suomalaisesta maataloudesta entistä kestävämpää ja kilpailukykyisempää.

(Aihepiiriinkin sopivasti olen käyttänyt tekoälyä apunani tämän tekstin kirjoittamisessa, mutta vastaan sen sisällöstä.)

Olli-Pekka Ruponen

Agrologi/Neuvoja/AgriHubin älymaatalouden teemaryhmän alkuperäisjäsen

Toivon Tila

 

Biodiversiteetin hyödyntäminen käytännön viljelyssä – uusi pilottikoulutus viljelijöille käynnistyy

Luonnon monimuotoisuus voi parantaa satovarmuutta ja tukea tilan pitkän aikavälin kannattavuutta. Uusi pilottikoulutus tarjoaa viljelijöille käytännönläheisiä keinoja hyödyntää biodiversiteettiä arjen viljelyratkaisuissa. Hakuaika koulutukseen päättyy 28.2.2026

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Baltic Sea Action Group (BSAG) ja Luonnonvarakeskus (Luke) käynnistävät yhteisen biodiversiteettikoulutushankkeen, jossa viljelijät oppivat soveltamaan luonnon monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja osana tuottavaa maatalouden harjoittamista.

Biodiversiteettihyötyjä kannattavaan viljelyyn

Maatalousympäristöjen monimuotoisuus on heikentynyt, ja samalla viljelijöihin kohdistuu yhä enemmän odotuksia biodiversiteetin huomioimisesta. Kuluttajien vaatimukset, hankintakriteerit ja huoltovarmuus korostavat tarvetta ratkaisuille, jotka vähentävät riippuvuutta esimerkiksi kemiallisista tuotantopanoksista. Silti käytännönläheistä tietoa biodiversiteetin ja kannattavan viljelyn yhdistämisestä on ollut tarjolla niukasti.

Uusi koulutus vastaa tähän tarpeeseen syventämällä viljelijöiden biodiversiteettiosaamista nimenomaan hyötyjen näkökulmasta. Peltoympäristön monimuotoisuuteen panostaminen voi tukea satoa, parantaa maan kasvukuntoa ja lisätä viljelyn häiriönsietokykyä muuttuvissa olosuhteissa.

Pilottimalli jatkuvaan oppimiseen

HAMK pilotoi hankkeessa jatkuvan oppimisen koulutusmallia, joka valmentaa viljelijöitä maatalousympäristön monimuotoisuuden osaajiksi. Pilottivaiheen jälkeen opintokokonaisuus liitetään HAMKin avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaan. Koulutus on kaikille avoin, ja sen laajuus on noin 10 amk-opintopistettä.

Mitä biodiversiteettitoimet maksavat ja mitä ne tuottavat?

Luke tuottaa hankkeessa lohkokohtaisen taloudellisen tarkastelun biodiversiteettiä tukevista viljelytoimista. Selvityksessä arvioidaan esimerkiksi monimuotoisuuskaistojen ja viherlannoitusnurmien vaikutuksia katetuottoihin. Toimien arvioinnissa huomioidaan myös muuttuvat kustannukset: sadon myyntitulot, sekä pitkän aikavälin hyödyt, kuten satotaso ja satovarmuus.

Viljelijöiden päätöksenteon tueksi laaditaan selkeitä esimerkkilaskelmia, jotka havainnollistavat toimenpiteiden taloudellisia syy-seuraussuhteita sekä tukijärjestelmien merkitystä.

Avoimet materiaalit kaikkien käyttöön

BSAG päivittää ja tuottaa koulutusmateriaaleja uusimpaan Carbon Action -tutkimustietoon pohjaten. Pilottikoulutuksen aikana syntyy infograafeja sekä lyhyitä opetus- ja somevideoita, jotka julkaistaan avoimesti pysyvään käyttöön. Tavoitteena on tuoda peltoluonnon monimuotoisuuden hyödyt näkyviksi myös laajemmalle yleisölle.

Hyötyjä koko ruokajärjestelmälle

Hankkeessa tuotettu tieto palvelee viljelijöiden lisäksi neuvojia, viranomaisia, elintarviketeollisuutta ja kuluttajia. Kun biodiversiteettiosaaminen vahvistuu tilatasolla, paranevat myös koko ruokajärjestelmän kestävyys ja kyky sopeutua tuleviin haasteisiin.

Viljelijä, ilmoittaudu pilottikoulutukseen täältä: https://link.webropolsurveys.com/S/32E685D70867134A

Puuenergia pelastaa näillä pakkasilla

EU:n osarahoittama TULIMYRSKY-hanke järjesti Kurikan hotellilla maatilojen varautumistilaisuuden 12.2.2026. Myös Etelä-Pohjanmaan Elinvoimakeskus ja EU:n maaseuturahasto rahoittavat tätä hanketta.

Etelä-Pohjanmaan energiatoimiston johtajan, Matti Alakoskelan esitelmän perään Kurikan tilaisuudessa kysyttiin tuulivoimasta. Miksi näillä pakkasilla tuulivoimalat eivät toimi ja pörssisähkön hinta on pilvissä? En kuitenkaan uskaltanut tilaisuudessa ääneen kysyä, voiko vihollinen tuhota drooneilla isoja tuulivoimaloita?

Toisaalla ennen Ukrainan sotaa eläköitynyt Vaasan yliopiston tutkija ihmetteli kerran, miksi me käytämme vanhakantaista puuta ja turvetta. Miksi me emme käytä modernia biokaasua? Tutkija ehkä toivoi lisää rahaa biokaasututkimuksilleen?

Perinteiset, toimivat ratkaisut tahtovat unohtua innovaatioekosysteemeissä

Kurikan tilaisuudessa oli esillä myös Jalasjärvellä toimivan Ala-Marttilan tilan lämpöä ja sähköä tuottava biokaasulaitos, mikä on osoitus onnistuneesta innovaatiosta. Energiatuotannon sivutuotteena saatava peltolannoite tukee tilan huoltovarmuutta ja tuotantopanosten omavaraisuutta, kun perinteiset väkilannoitteet maksavat maltaita.

Uusien innovaatioiden myötä tahtovat perusasiat kumminkin unohtua. Metsissä puuta riittää. Talousmetsien puu on toiminut ja toimii kotimaisena, huoltovarmana polttoaineena maatiloilla. Pienpuuhake turvaa ruoantuotannon huoltovarmuutta. Puunpoltto maatiloilla, armeijan puolijoukkueteltoissa tai pakolaisleireillä on oiva esimerkki hajautetusta energiantuotannosta.

Mutta uusia innovaatioita tarvitaan puuenergiankin sektorilla. Seinäjoen ammattikorkeakoulu koordinoi parhaillaan EU:n osarahoittamaa EIP CHP -hanketta. Veljekset Ala-Talkkari Oy, Suomen metsäkeskus, PiPu Ky sekä Rantalan, Katteluksen ja Kankaan broileritilat kehittävät hankkeessa sekä lämpöä että sähköä tuottavaa maatilamittakaavan lämpökattilaa. EU:n maaseuturahasto, Etelä-Pohjanmaan Elinvoimakeskus sekä yksityiset tahot rahoittavat myös tätä hanketta.

Polttopuu pelasti sota-aikana

Puu toimi energianlähteenä viime sotiemme aikana. Sotavuosina metsänhoitaja ja Metsäntutkimuslaitoksen professorinakin toiminut N.A. Osara oli kansanhuoltoministerinä ja maatalousministerinä Edwin Linkomiehen hallituksessa.

Tälläkin hetkellä päivityksessä oleva valmiuslaki tuntee puun haltuunoton mahdollisissa poikkeusoloissa. Käytännössä Suomen metsäkeskus johtaa jo nykylainkin mukaan käytännön operaatioita, kun puuta tarvitaan poikkeusoloissa yhteiskunnan ja Puolustusvoimien käyttöön.

Puuta ja turvetta palaa näillä pakkasilla

Kun puun ja hakkeen tuonti Venäjältä Suomeen romahti Ukrainan sodan myötä, kotimaisen puun kysyntä kasvoi voimakkaasti ja hinnat lähtivät jyrkkään nousuun.

Nyt kun energiapuuvarastot täyttyivät viime vuonna, niin Luonnonvarakeskuksen mukaan energiapuun kauppamäärät laskivat vuodessa 53 % verrattaessa vuosien 2024 ja 2025 välistä 3. kvartaalin tilannetta.

Kun energiapuuvarastot vähitellen hupenevat, niin markkinatilanne normalisoituu vähitellen. Tammi-helmikuun 2026 kova pakkaskausi on nopeuttanut varastojen kulumista suurilla voimalaitoksilla.

Mutta palataan alkuun eli Kurikan tilaisuudessa esitettyyn kysymykseen. Kun ei tuule, ei tuulesta voi temmata energiaa. Riskienhallinnan kannalta tarvitaan kuitenkin kaikkia energian tuotantomuotoja. Ala-Marttilan tilallakin on edelleen myös hakelämpökeskus. Hakkeella tuotettu lämpöenergia on tärkeää viljankuivauksessa.

 

Kuva: Hakelämmitys on maatiloilla tärkeää näillä lakeuksilla ja näillä pakkasilla. (Risto Lauhanen).

 

Hevosenlannan kompostointi apevaunulla – artikkelit koostettuna

Apevaunu ja hankkeen pilotoinnit:

19.1.2026 Hevosenlanta vuosikymmenten kyselyissä – onko mikään muuttunut? (KiertoaSuomesta)
19.1.2026 Apevaunun uusi elämä hevosenlannan kompostoinnissa (KiertoaSuomesta)
31.12.2025 Apevaunulla nopeutetaan hevosenlannan kompostoitumista – näin talliyrittäjät arvioivat prosessiin tarvittavaa työaikaa ja kalustoa
25.11.2025 Lantaongelmat kutistuvat apevaunukäsittelyllä (Maatilan Pellervo)
11.12.2025 Mittausjärjestelmän kuvaus – Hevosenlannan lämpötilan kehitys apevaunukäsittelyssä, osa 1
6.8.2025 Kompostoinnin vaikutus ei-toivottujen siementen itävyyteen hevosenlannassa
24.3.2025 Aistinvaraisessa arvioinnissa lupaavia tuloksia hevosenlannan kompostoinnista
13.3.2025 Apevaunukäsittely muuttaa hevosenlannan fysikaaliskemialliset ominaisuudet lähes vastaaviksi, kuin jo markkinoilla olevissa hevosenlantatuotteissa, osa 2: pH, kosteus, kuiva-aine ja orgaaninen aines
3.3.2025 Hevosenlannan pää-, sivu- ja hivenravinnepitoisuudet kasvavat apevaunussa, osa 1: alkuainepitoisuudet
14.1.2025 Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai onko?
27.5.2024 Opinnäytetyöstä hankkeeksi – kikkareista kolikoiksi!

Lannan käsittelyn ja hyödyntämisen ratkaisut:

23.10.2025 Eihän sinun lantalasi ole roskis? (Hevosenomistajat jäsenlehti 5/25)
11.10.2025 Lantalan vaihtoehtoiset ratkaisut – Miten hyödyntää hevosenlantaa? (Hevosurheilu)
6.8.2025 Hevosenlannan hyödyntäminen kansainvälisesti
6.8.2025 Kompostointimenetelmät talliympäristössä

Tallinpitäjien näkemyksiä hevosenlannasta:

4.8.2025 Kysely kertoo: Hevosenlanta on haaste monelle tallille
23.7.2025 Tallinpitäjien mietteitä hevosenlannasta Pohjois-Savossa

Ympäristö ja lääkkeet:

7.11.2025 Lanta ja ympäristö – Kortisoni
16.10.2025 Lanta ja ympäristö – Antibiootit
15.10.2025 Lanta ja ympäristö – Kipulääkkeet
15.10.2025 Lanta ja ympäristö – Loislääkkeet

Lainsäädäntö, investointituet:

14.12.2025 Hevostallien lantahuolto vaatii investointeja – käsittelymenetelmät ja tukimahdollisuudet hevostallien lantahuollossa
16.6.2025 Lainsäädäntö ja palvelumahdollisuudet – Päätöksentekopuu apuna kikkareiden käytön kiemuroissa

Tietoa kokoava tietopaketti:

8.1.2026 Tietopaketti avaa hevosenlannan käsittelyn mahdollisuuksia

 

Luova Triangeli – pilotit avaavat uuden polun kulttuurimatkailun kehittämiseen

Luova Triangeli -hanke otti käytännön askeleita kulttuurin, taiteen ja matkailun liittämisessä yhdeksi elinvoimaiseksi kokonaisuudeksi Pohjois-Pohjanmaalla. Toteutetut pilotit olivat keskeinen tapa testata ja jalostaa uusia toimintamalleja, joissa paikalliset kulttuuritoimijat, matkailuyrittäjät jataiteilijat pääsevät kokeilemaan yhdessä uusien elämysten ja palveluiden rakentamista. Nämä pilotit toimivat sekä kokeilualustoina että tiedon kerääjänä siitä, mikä toimii maaseutuympäristössä ja miten kulttuurimatkailua voidaan kasvattaa kestävästi ja pitkäjänteisesti, myös varsinaisten sesonkiaikojen ulkopuolella. Pilotit ovat tuoneet esiin monipuolisia yhteistyömuotoja, joissa kulttuurinen sisältö nivoutuu saumattomasti matkailukokemuksiin. Ne ovat olleet matalan kynnyksen kokeiluja, joissa toimijatovat yhdessä löytäneet tapoja yhdistää taiteelliset esitykset, paikalliset elämykset ja palvelut – ja samalla kehittää uusia markkinointikonsepteja, joita voidaan hyödyntää myös sesongin
ulkopuolella.

Kattilakosken kulttuuriosuuskunta – yhteistyön moottori
Luova Triangeli -hankkeen pilottien toteutuksessa ja fasilitoinnissa keskeisessä roolissa oli Kattilakosken kulttuuriosuuskunta, joka toimi hankkeen osatoteuttajana yhdessä Oulun Yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin, Oulun kulttuurisäätiön ja NIHAK ry:n kanssa. Osuuskunta toi mukanaan elävää maaseutukulttuuria ja pitkän linjan kokemusta residenssi- ja tapahtumatoiminnasta, minkä ansiosta pilotit ovat saaneet vahvaa käytännön jalansijaa myös harvaan asutuilla alueilla. Kattilakosken kulttuuriosuuskunta on tunnettu aktiivisesta roolistaan kulttuuritoiminnan  ¨mahdollistajana Kärsämäellä, esimerkiksi ylläpitämällä taiteilijaresidenssiä, tuottamalla vuosittaisia kulttuuritapahtumia ja rakentamalla tiloja, joissa taide ja yhteisöllisyys kohtaavat. Tämä
kulttuurinen perusta on antanut pilotoinneille vahvan kontekstin ja osoittanut, miten paikallisyhteisön osaamista ja verkostoitumista voidaan hyödyntää alueellisen kehityksen moottorina.

Miksi pilotit ovat tärkeitä?
Pilotit eivät ole vain yksittäisiä kokeiluja, vaan näytteenanto siitä, miten kulttuurimatkailun ekosysteemi voi toimia maaseudulla laajemminkin. Niiden avulla on muodostunut arvokasta tietoa siitä, miten palvelut voidaan muotoilla niin, että ne palvelevat sekä paikallisia asukkaita että matkailijoita, ja miten kulttuurielämyksiä voidaan tarjota myös perinteisten sesonkien ulkopuolella. Luova Triangeli -pilotit tarjosivat työkalupakin, jonka avulla koko maakunnan toimijat pystyivät nlähtemään kehittämään yhteisiä kulttuurimatkailutuotteita ja -elämyksiä. Tämä on askel kohti ympärivuotista kulttuurimatkailua, jossa luova työ ja paikallinen identiteetti tukevat toisiaan ja luovat uutta elinvoimamahdollisuusksia alueelle.

Kirjoittaja Risto Mäkeläinen on Kattilakosken Kulttuuriosuuskunnan toiminnanjohtaja.

Tuoretta tietoa opetukseen ja neuvontaan – mutta miten?

Käsi ylös, jos tunnistat tilanteen

Hanketiimi pusertaa hankkeen loppumetreillä julkaisun, jonne projektin oivallukset on kirkastettu. Lisäksi järjestetään webinaari, jossa tuloksista kerrotaan kaikelle kansalle. Homma hoidettu, mutta miten opettajat ja neuvojat löytävät tiedon ääreen?

Maatalousalan opettaja valmistelee kurssin sisältöjä hiki hatussa. Mikä uusimmassa tiedossa on olennaista ja sovellettavissa käytäntöön? Miten uusin tutkittu tieto suhteutuu olemassa olevaan ymmärrykseen ja mistä tiedon löytää? Samaa pohtii myös neuvoja, joka miettii millä tarkkuudella innovaatioista kannattaa kertoa viljelijälle. Vaikka molemmilla ammattilaisilla innostusta riittää, aikaa on rajallisesti kiinnostavien tutkimustulosten kääntämiseen opetuksen tai neuvonnan kielelle.

Yhteistä tavoitetta kohti

Hanketiimin, opettajien ja neuvojien päämäärä on samansuuntainen: he haluavat maatalouden kehittyvän entistä paremmaksi ja edistää alan kannattavuutta. Tiedon siirtyminen hankkeista neuvontaan ja opetuksen käyttöön ei ole aukotonta. Tieto selvitystarpeista ei aina myöskään siirry käytännön osaajilta tiedontuottajille.

Tuoretta tietoa opetukseen ja neuvontaan -työpaja kokosi puolensataa osallistujaa pohtimaan tiedon siirtymisen pullonkauloja ja ratkaisuja Maataloustieteen päivien aattona 7.1.2026 järjestettyyn tapahtumaan. Työpajaan osallistui opettajia, neuvojia, tiedontuottajia ja viestijöitä.

Työpajassa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:
• Millaiset materiaalit toimivat opetuksessa ja neuvonnassa?
• Millaiset yhteistyötavat palvelevat parhaiten tiedon tuottajien, opettajien ja neuvojien tiedonvaihtoa?
• Millaiset toimintatavat hankkeiden, opetuksen ja neuvonnan välillä parantavat tiedonvaihtoa?
• Millainen hankeviestintä tavoittaa parhaiten?

Työpajatilan täytti innostunut porina, kun osallistujat pohtivat kinkkisiä kysymyksiä ja jakoivat hyviä käytäntöjä toisilleen.

Työpajan keskeiset oivallukset olivat:

Luotettavaa ja jäsenneltyä tietoa
• Huolehdi materiaalisi luotettavuudesta ja ajantasaisuudesta.
• Tietoa tarvitaan tiedonportaiden eri tasoilta: toiset kaipaavat herättelevää aineistoa ennen perustietoon tutustumista. Älä unohda syventävän ammattilaistiedon käyttäjiä.
• Tiedon pirstaleisuus on ongelma. Asiantuntijoiden kirjoittamia katsausartikkeleita, joissa yksittäiset hanketulokset yhdistetään kokonaisuuksiksi, tarvitaan.

Huomio tiedon vastaanottajaan
• Pohdi kohderyhmän tarpeita aineistoja valmistellessasi. Merkitse kohderyhmä julkaisuun.
• Huomioi erilaiset oppimistyylit. Toinen oppii tekemällä, toiselle luontaisin keino oppia voi olla kuuntelu tai näkeminen.
• Taitoja on tärkeää harjoitella myös käytännössä. Tiedeleirikoulussa ja opetusmaatiloilla oppivat niin tiedon tuottajat kuin opiskelijat.

Tiedonvaihdosta yhteiseen tiedon tuottamiseen
• Hanketiimi kannattaa koota siten, että mukana on tiedon tuottajia, opettajia ja neuvojia. Näin vuoropuhelu lisääntyy ja erilaiset tarpeet tulevat paremmin kuuluiksi.
• Kasvokkain tapaamiset ovat tärkeitä: pellonpiennarpäivillä ja muissa kohtaamisissa keskustellessa asiat usein selkiytyvät.
• Työkiertoon osallistuminen auttaa näkemään asioita uusista näkökulmista.

Vinkit viestintään
• Tiivistä, panosta kielen selkeyteen ja aineistojen saavutettavuuteen. Lisäksi on tärkeää, että hakukoneet löytävät materiaalit.
• Perinteisen tekstin lisäksi muista myös blogit, videot, podcastit, havainnolliset kuvat ja muut tavat kertoa asiasta.
• Uutiskirjeet ja lyhyet tietoiskut toimivat viestinnässä. Webinaareista kannattaa tehdä tallenne.
• Järjestä tapahtumia ja työpajoja, joissa kerrot hankkeestasi. Kohtaamiset ovat tärkeitä.
• Varaa viestintään resursseja: osaajia, aikaa ja rahaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.

Älä piilota oivalluksia – hyödynnä Maaseutuverkoston ja AgriHubin mahdollisuudet
• Ole aktiivinen verkostoissa.
• Hyödynnä olemassa olevia aineistopankkeja. Lisää julkaisusi Maaseutuverkoston ja AgriHubin tietopankkiin ja hyödynnä tietopankkia sekä koko muuta verkostoalustaa etsiessäsi tietoa.
• Työpajan osallistujat kaipasivat lisätietoa esimerkiksi vastuullisuusraportoinnista, huoltovarmuudesta ja kotimaisten tuotantopanosten lisäämisestä. Myös Suomen ruokaturvallisuus ja viljelijöiden riittävyys tulevaisuudessa mietityttävät.

Näiden oivallusten lisäksi työpajan post it -lapuilta löytyi monta muuta käytännössä testattua vinkkiä. Eräs työpajan osallistuja totesi palautteessaan, että vaikka olisi ollut mukava nukkua pidempään, kannatti työpajaan osallistua.

Lämmin kiitos työpajan osallistujille ja järjestelyissä mukana olleille hankkeille: Huoltovarmuutta ja resilienssiä ruokajärjestelmään (ARMAS), LuomuOPE, Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä, Monihyötyiset viljelymenetelmät vihannestiloilla (HYÖTY), Priodiversity LIFE, Tarhamehiläisten tuottama pölytys osana huoltovarmuutta (MehiVarma) sekä Vuokrapellot kuntoon.

Viedään työpajan oivallukset käytäntöön ja kehitetään yhdessä entistä ehompia tapoja tuottaa tietoa yhdessä.

Blogin kirjoittivat Maaseutuverkoston Salla Ruuska ja AgriHubin Susanna Lahnamäki-Kivelä

Taiteilijaresidenssitoiminta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa

Pohjois‑Pohjanmaan ja Kainuun residenssikenttä on yhtä aikaa elinvoimainen ja haavoittuva: toimijoita ja vahvoja verkostoja on paljon ja toimintaympäristö inspiroi, mutta rahoituksen epävarmuus ja henkilöriippuvuus heikentävät pitkäjänteisyyttä. Siksi nyt on oikea hetki vahvistaa koordinaatiota, pysyvyyttä ja yhteistyötä, jotta residenssit tukevat entistä näkyvämmin maaseudun elinvoimaa, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Alueella toimii arviolta viisitoista aktiivista residenssiä, ja vähintään viidessä paikassa valmistellaan uutta toimintaa.

Paikalliset vahvuudet ja konkreettiset mahdollisuudet

Alueen taiteilijaresidenssien vahvuudet ovat paikallisia ja konkreettisia. Sitoutunut henkilöstö, juurtuneet yhteisöverkostot ja monipuoliset tilat mahdollistavat useissa residensseissä sekä keskittyneen työskentelyn että yleisökohtaamiset. Haasteet taas ovat rakenteellisia: rahoitus on sirpaleista ja usein hankepohjaista, toiminta nojaa liikaa avainhenkilöihin, osassa kohteita tilat vaativat korjaamista ja arki kuormittaa koordinaattoreita byrokratialla enemmän kuin vaikuttavuuden kannalta olisi toivottavaa. Kun tähän lisätään saavutettavuuden pulmat ja ajoittainen vaikeus tavoittaa paikallinen yleisö, ymmärtää, miksi koordinaation ja pysyvyyden vahvistaminen nousee luonnolliseksi seuraavaksi askeleeksi.

Northern AiR -verkoston merkitys
Alueen residenssien Northern AiR ‑verkosto syntyi vuonna 2021 Oulu2026‑valmistelujen ja KRIPA‑hankkeen työpajojen jatkumona juuri tämänkaltaista yhteistyötä varten. Sen idea on yksinkertainen, eli tavoitteena on koota toimijat saman sateenvarjon alle, jakaa resursseja, vahvistaa näkyvyyttä ja synnyttää säännöllisiä kumppanuuksia kuntien, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että ilman pysyvää resursointia verkoston energia hiipuu, vaikka tahtotila olisi vahva. Siksi pitkäjänteinen koordinaatio olisi seuraava välttämätön askel.
Kytkös EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taiteilijaresidenssien kehittäminen kytkeytyy suoraan EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin: elinvoiman kasvattamiseen, palvelujen saavutettavuuteen ja yrittäjyyden edellytyksiin maaseutualueilla. Kun yhteistyö ja vaikuttavuuden seuranta rakennetaan yhdessä, residenssit tukevat paikallistaloutta ja samalla vahvistavat kansainvälisyyttä ja kestävää näkyvyyttä koko maakuntaan. Tästä syntyy askelmerkit 2030‑luvun kestävälle, verkottuneelle ja kansainväliselle taiteilijaresidenssikentälle.

 

Viljelijöille parempia tapoja hallita ja hyödyntää oman tuotantonsa dataa

Suomi on liittymässä perustajajäsenenä eurooppalaiseen maatalous- ja elintarvikesektorin digitaali-infrastruktuurikonsortioon, EDIC for Agri-Foodiin. Kuulostaa jännittävältä, mutta mikä se sellainen EDIC on? Juuret juontavat EU:n digitaalinen vuosikymmen 2030-ohjelmaan.   

Viljelijälle tämä ei aluksi juurikaan näy, mutta pitkällä aikavälillä hyödyt ovat suurempia. Raportointi automatisoituu, tiedot liikkuvat paremmin viranomaisten ja palveluiden välillä, tekoälyratkaisut voivat tukea päätöksentekoa ja eurooppalainen kilpailukyky vahvistuu. EDICin malli ei anna uutta pääsyä viljelijän dataan viranomaisille, vaan mahdollistaa sen, että viljelijä voi itse päättää, mihin ja miten hänen dataansa hyödynnetään. 

EDICiä voi ajatella demokraattisia periaatteita toteuttavana kansanvälisenä organisaationa tai yleishyödyllisenä yhdistyksenä. Se mahdollistaa yhteiset investoinnit, resurssien yhdistämisen ja skaalautuvien ratkaisujen kehittämisen. Tarkoituksena on esim. kotiuttaa EU:n digitaalisen kehityksen rahoitusta yhteisten eurooppalaisten tutkimus- ja infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi. 

Teknisten kehittämisen lisäksi muutos on myös periaatteellinen: tarkoituksena on vähentää riippuvuutta globaaleista toimijoista ja heidän käyttöehdoistaan. Datan jakamisen lisäksi kiinnitämme huomioita myös datan omistajuuteen ja omistajan mahdollisuuksiin hallita itse dataansa ja siihen liittyviä suostumuksia. Näin EDICin toiminta lisää viljelijän mahdollisuuksia hyötyä täysimääräisesti omasta datastaan esimerkiksi tekoälyratkaisujen, automaation ja riskienhallinnan kautta. Myös elintarvikesektorin toimijat hyötyvät, kun viljelijöillä on turvallinen tapa jakaa tuotetun ruoan alkuperä- tai vastuullisuustietoja. 

Ensimmäinen konkreettinen askel on digitaalisen maatila-ID:n ja peltolohkopassin rakentaminen. Rakentamiseen saadaan rahoitusta Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta. Tarkoituksena on luoda eurooppalainen maatilojen tunnusjärjestelmä, joka yhdistää nykyiset kansalliset tunnukset. Tämä helpottaa rajat ylittävää tietojen käyttöä – mutta vain viljelijän suostumuksella ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä noudattaen.  

Työ etenee vaiheittain. EDIC for Agri-Foodin toiminnan odotetaan alkavan 2026 alussa ja konsortion toimintaa vetää Ranska. Ensimmäinen kehitysvaihe 2026–2027 keskittyy perusinfrastruktuurin rakentamiseen ja pilottien käynnistämiseen. Vuosina 2028–2030 järjestelmien on tarkoitus olla laajasti käytössä ja osa koko EU:n yhteistä maatalouden data-avaruuden arkkitehtuuria. 

Suomelle perustajajäsenyys on strateginen etu. Se mahdollistaa, että suomalaiset vaikuttavat järjestelmien kehitykseen varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin EU-tason ratkaisut ovat valmiita. Pienelle maalle se on olennaista, sillä jos emme ole mukana, sopeudumme muiden ratkaisuihin myöhemmin. Suomessa kehityshanketta tulee koordinoimaan Luonnonvarakeskus yhdessä Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. 

EDIC for Agri-Food on osa laajempaa eurooppalaista kehitystä, joka pyrkii turvaamaan maatalouden ja elintarvikesektorin datan, teknologian ja tulevaisuuden pysymisen eurooppalaisissa käsissä. Viljelijälle se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa, parempia työkaluja ja ennen kaikkea vahvempaa oikeutta omaan dataansa. 

Kuukauden maaseutukasvo: Johanna Varjonen

Olen aloittanut Leader Varsin Hyvässä ja Leader I Samma Båt – Samassa Veneessä ry:ssä projektipäällikkönä VarMa-hankkeessa ja on ilo päästä esittäytymään. VarMa – Varaudumme älykkäästi maaseudulla -hanke kutsuu mukaan kehittämään paikallista turvallisuutta. Tavoitteenamme on auttaa kyliä laatimaan käytännönläheisiä varautumissuunnitelmia ja parantaa tiedonkulkua häiriötilanteissa.

Hanke on juuri aloittanut ympäri Varsinais-Suomea, Raumalla ja Uudellamaalla. Pienillä teoilla voimme varmistaa turvallisuuden, jos sähköt katkeavat tai myrsky eristää kylän muusta maailmasta. Maaseudulla varautuminen on parhaimmillaan naapuriapua ja yhteistyötä! Tällä hetkellä tapaan 14 kunnan alueella olevia toimijoita ja kehitämme yhdessä projektiryhmän kanssa työkaluja ja tukea varautumiseen.

Elävöitän itse maaseutua myös omalla yritystoiminnallani, Houkuttelussa houkutellaan osaaminen esille. Innostun erityisesti urarohkeuttamisesta! VarMa-hankkeen parissa olenkin päässyt pohtimaan myös oman yritykseni varautumista, verkostoja ja sitä miten ja missä itse voin olla avuksi. Varautumisessa olennaista on henkinen kriisinkestävyys, toivo ja tulevaisuus selviämistaitojen lisäksi.

Vaikka työpäiväni hankkeessa täyttyvätkin verkostoitumisesta ja kehittämisestä, alkaa varsinainen ”tosiurheilu” toimiston oven sulkeutuessa. Jos elämästä jaettaisiin pisteitä moniottelussa, vahvimmat lajini olisivat ehdottomasti logistiikka, henkinen valmennus ja kokkaus. ”Vapaa-aikani” kuluu pitkälti vauhdikkaassa kuskaus-kannustus-kustantaja-roolissa puolisoni kanssa jalkapallokenttien laidalla ja jäähalleissa.

Kun en ole jännittämässä pelikellon raksutusta, vaihdan vapaalle Wirmon Marttojen joukossa. Marttailussa keskitytään olennaiseen eli hyvään seuraan ja käytännön taitoihin. Minut tunnetaan korumestarina ja viininmaistattajana, aiemmassa työssäni monopolissa työpäiväni alkoi joka aamu Helsingissä 20 eri alkoholituotteen maistelulla ja pisteytyksellä.

Järjestötoiminta ja mentorointi ovat minulle tärkeitä tapoja antaa takaisin yhteisölle, oli kyse sitten ammatillisesta tuesta tai arjen vinkeistä. Tasapainoa vauhdikkaaseen urheilun ja järjestötyön täytteiseen arkeen tuovat käsityöt. Sormeni syyhyävät jatkuvasti uuden äärelle ja unelmana onkin tällä hetkellä oman ryijyn ompelu, kuvituksena olisi kotipihalla kasvavat ja kasvatettavat marjat, hedelmät, vihannekset, kasvikset ja sienet.

Tervetuloa seuraamaan VarMa-hanketta!

Hankerekisteri: Varaudumme älykkäästi maaseudulla

Johanna Varjonen

etunimi.sukunimi@varsinhyva.fi

etunimi.sukunimi@sameboat.fi