Dialogi maaseudun ruoantuottajien ja kaupunkilaisten syöjien välillä edistää ruokamurrosta

Hyvää pataa on pilottihanke, jota Tampereen 4H -yhdistys on toteuttanut vuoden 2026 alusta Maaseudun Säätiön rahoituksella osana Kohti kestävää ruokajärjestelmää -verkoston toimintaa. Hankkeen tarkoituksena on koota maaseutujen ruoantuottajia ja kaupunkilaisia syöjiä elintärkeän asian, ruoan, ympärille keskustelemaan hyvässä hengessä isoista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Hankkeen idea tuli alun perin maaseudun ammattiviljelijöiltä, jotka halusivat kertoa kaupunkilaisille maatilojensa arjesta iloineen ja haasteineen.

Keväällä 2026 ruokamurroksen merkeissä kokoonnuttiin Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyissä kaikille avoimissa ja maksuttomissa Mitä huomenna syödään? –yleisötilaisuuksissa on kuultu kestävän ruokajärjestelmän tutkijoiden ja käytännön asiantuntijoiden alustuksia, maatalousyrittäjien ja ruokaosuuskuntalaisten puheenvuoroja sekä keskusteltu yhdessä isommalla porukalla. Tilaisuuksiin on osallistunut vajaa sata ihmistä. Syksyllä vastaavia keskustelutilaisuuksia on tarkoitus järjestää Jyväskylässä, Lahdessa ja Seinäjoella.

Laajempi näkökulma ruokaan on tarpeen

Puhe ruoasta on usein kapeaa ja yksilökeskeistä. Se keskittyy ruokavalioihin, ruoan terveysvaikutuksiin ja hintoihin tai vain maatalouden ja elintarvikeketjun ongelmiin, jolloin ruokakulttuuri ja ruoan rooli elintärkeänä tarpeentyydyttäjänä jäävät vähälle huomiolle. Myös ruoan ekologiset vaikutukset käsitellään usein pelkästään maatalouden näkökulmasta sen sijaan, että ruokajärjestelmän kestävyysmurrosta tarkasteltaisiin laajemmin yhteiskunnallisena kysymyksenä. Sosiaalinen media kärjistää keskustelua ja luo vastakkainasetteluja, mikä heikentää yhteiskunnallista vuoropuhelua. Siksi rauhallinen, kasvokkainen keskustelu osapuolten välillä on tärkeää.

Suomalainen ruokajärjestelmä on murroksessa eikä nykyisellään ole kestävä. Se ei takaa huoltovarmuutta, kestävyyttä eikä riittävää joustavuutta kriiseissä. Ruokajärjestelmä on rakennettava kestävämmälle pohjalle osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Tämä ei ole mahdollista ilman aidosti moniäänisen keskustelun kautta saavutettua riittävää yhteisymmärrystä.

Kaikki mukaan nyyttäriperiaatteella

Ruokamurroskeskusteluissa on pyritty eri näkemysten laajaan kirjoon, minkä vuoksi mukaan on kutsuttu laajasti järjestöjä, yhdistyksiä ja yksityisiä ihmisiä. Osa kaupunkilaisista osallistuu kotitaloutensa ruoantuotantoon esimerkiksi palsta- tai yhteisöviljelmällä, marjastamalla, sienestämällä ja kalastamalla. Ajatuksena on ollut, että kaikkia näkökulmia tarvitaan. Erimielisyydet ja intressiristiriidat eivät ole estäneet aitoa dialogia ja yhteisymmärrystä, kun keskustelun pelisäännöt on yhdessä sovittu. Tärkeä linjaus on ollut, että kaikkia osallistujia kuunnellaan ja kohdellaan kunnioittavasti eikä ketään yritetä käännyttää. Jokaisella on tilaisuudessa oikeus ja mahdollisuus tulla kuulluksi. Ruokamurroskeskustelutilaisuus on esitelty nyyttikestinä, jossa jokainen tuo tarpeensa, näkemyksensä tai huolensa yhteiseen pöytään. Tämä lähtökohta on osoittautunut toimivaksi. Keskustelut on käyty avoimen kuuntelemisen ja rakentavan vuorovaikutuksen menetelmän pohjalta hyvässä hengessä.

Tampereen 4H -yhdistyksen verkkosivuilla julkaistun ennakkoilmoittautumislomakkeen kautta kaikilla kiinnostuneilla on ollut mahdollisuus osallistua ruokamurroskeskustelujen suunnitteluun. Ihmiset ovat voineet esittää omat toiveensa keskusteluissa käsiteltävistä teemoista ja esittämään panelisteille ennakkokysymyksiä pohdittaviksi ennen tilaisuutta. Ennakkoon ja keskusteluissa esiin nousseet teemat ja tarpeet ovat olleet moninaisia.

Hyvät ideat yhteen ja jakoon

Pilottihanke on saanut erinomaista palautetta varsinkin viljelijöiltä. Tämänkaltaisten tilaisuuksien järjestämisen edistäminen on koettu tärkeäksi. Jokainen keskustelu on ollut osallistujiensa näköinen ja painottunut eri tavoin. Yhteistä kaikille on ollut laajasti tunnistettu muutoksen tarve. Osallistujat ovat ymmärtäneet, että olemme murroskohdassa, jossa koko yhteiskunnallinen toimintaympäristö mullistuu ympäristömuutosten edetessä. Kotimaisen ruoantuotannon turvaaminen muuttuvassa maailmassa on ollut keskiössä.

Keskusteluissa esiin nousseita ajatuksia ja ideoita on tarkoitus kehittää eteenpäin viestiksi päättäjille. Tilaisuuksista saatuja kokemuksia kootaan ruokamurroskeskustelujen järjestämisen ideapaketiksi, joka luovutetaan vapaasti julkaistavaksi esimerkiksi yhdistysten verkkosivuilla. Ideapaketin tarkoituksena on jakaa ruokamurroskeskusteluihin liittyviä hyviä käytäntöjä kaikille, jotka haluavat tätä tärkeää työtä tehdä. Tavoitteena on, että ruokamurroskeskusteluja järjestettäisiin ympäri Suomea.

Kiitos ruoasta. Kohta syödään taas!

 

Kuukauden maaseutukasvo: Olivia Granqvist

Hei!

Olen Olivia Granqvist ja aloitin viime vuoden kesäkuussa tarkastajana maaseutuyksikössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Organisaatiomuutoksen myötä työskentelen nykyään uudessa Lounais-Suomen elinvoimakeskuksessa. Kesällä työtehtäväni koostui maastotyöskentelystä peltovalvonnan sekä laadunarvioinnin muodossa. Talvi on pitkälti kulunut asiakirjavalvonnan parissa.

Opiskelen agronomiksi Helsingin yliopistossa, ja opintoni ovat tällä hetkellä gradua vaille valmiit. Opinnoissani olen suuntautunut kotieläinpuolelle ja tavoitteeni on valmistua kevään aikana.

Aikaisempi työkokemukseni painottuu kaupan alalle sekä työskentelyyn erilaisilla maatiloilla. Nykyisessä työssäni olen viihtynyt erityisen hyvin työn monipuolisuuden ansiosta. Päivät ovat harvoin samanlaisia. Toisinaan työtä tehdään enemmän koneella erilaisten asioiden parissa, ja toisinaan taas ollaan liikkeellä maastossa.

Olen pitänyt erityisesti siitä, että työssä pääsee liikkumaan laajasti ympäri maakuntaa ja tutustumaan moniin uusiin paikkoihin. Osa maastotöistä painottuu myös saaristoon, mikä tuo työhön oman erityispiirteensä sillä liikkuminen tapahtuu paikoin myös veneellä. Vaihteleva työnkuva ja mahdollisuus oppia jatkuvasti uutta tekevät työstäni mielekästä. Olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen ja tottunut toimimaan kaksikielisessä ympäristössä.

Olen alun perin kotoisin Porvoosta, mutta Kemiönsaari on ollut kotipaikkani jo yli kymmenen vuoden ajan. Kemiönsaari ja Varsinais‑Suomi tuntuvat jo vahvasti kodilta.

Vapaa-ajallani suuri osa ajasta kuluu eläinten parissa. Minulla on neljä koiraa, joiden kanssa harrastan useita eri lajeja. Kolme niistä on labradorinnoutajia, joiden kanssa harrastan myös metsästystä. Hevoset ovat olleet osa elämääni pitkään, minulla on ollut aiemmin oma hevonen. Nykyään hevosharrastus painottuu erityisesti raviurheiluun sekä nuorten hevosten opettamiseen. Vapaa-aikani vietänkin mieluiten koirieni kanssa liikkuen, luonnossa ollen ja ystävien seurassa.

Olivia Granqvist

Lounais-Suomen elinvoimakeskus, maaseutuyksikkö

etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi

Suometsissä ei ole yhtä oikeaa metsänkäsittelytapaa

Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hankkeen keskeinen tulos on selkeä: suometsiä ei voi käsitellä yhdellä ja samalla mallilla. Kasvupaikka, vesitalous, puuston rakenne ja korjuuolosuhteet vaihtelevat paljon, ja nämä tekijät ratkaisevat sen, millainen metsänkäsittely on kussakin kohteessa toimiva – sekä metsän kasvun että puunkorjuun onnistumisen kannalta.

Hankkeessa tarkasteltiin suometsiä käytännön esimerkkien kautta ja vertailtiin metsänkäsittelyvaihtoehtoja demokohteilla. Vertailut osoittivat, että onnistunut metsänkäsittely edellyttää kohdekohtaista harkintaa: joissain kohteissa jatkuvapeitteinen kasvatus voi tuottaa hyvän lopputuloksen, toisissa jaksollinen kasvatus tai korjuun ajoitus (esim. talvikorjuu) on riskienhallinnan kannalta parempi vaihtoehto. Yksinkertaiset yleisohjeet eivät riitä, jos tavoitteena on välttää esimerkiksi urapainaumia, vesitalouden häiriintymistä tai uudistumisen epävarmuutta.

Kohdekohtainen suunnittelu kannattaa aloittaa lähtötilanteen arvioinnilla: millainen on kasvupaikka, miten vesitalous toimii ja millainen on puuston rakenne. Tämän pohjalta voidaan valita hakkuutapa ja korjuun ajankohta sekä suunnitella toteutus niin, että kantavuus, ajouraverkosto, tiestö ja varastopaikat tukevat onnistumista. Näin metsänomistaja pystyy ennakoimaan riskit ajoissa ja tekemään päätöksiä, jotka tukevat sekä metsän kasvua että puunkorjuun toteutettavuutta muuttuvissa olosuhteissa.

Mitä hanke nosti esiin päätöksenteon tueksi?

  • Suometsän käsittely kannattaa aina aloittaa kohteen lähtötilanteen arvioinnilla (kasvupaikka, vesitalous ja puuston rakenne), sillä ne ohjaavat sekä hakkuutapaa että korjuun ajoitusta.
  • Sama menetelmä ei toimi kaikkialla: joissain kohteissa jatkuvapeitteinen kasvatus voi tuottaa hyvän lopputuloksen, toisissa jaksollinen kasvatus tai talvikorjuu on riskienhallinnan kannalta parempi vaihtoehto.
  • Korjuuolosuhteet ratkaisevat paljon – erityisesti kantavuus ja vesitalouden toimivuus – joten yleisohjeiden sijaan tarvitaan kohdekohtainen suunnittelu ja tarvittaessa vaihtoehtoisten toteutustapojen vertailu.
  • Kohdekohtaisella tarkastelulla voidaan ennakoida tyypillisiä riskejä (esim. urapainaumat, vesitalouden häiriintyminen tai taimettumisen epävarmuus) ja valita toimenpiteet, jotka tukevat sekä kasvua että korjuun onnistumista.

Hankkeessa tuotetut verkkokurssit tukevat päätöksentekoa käytännössä. Hanke tuotti viisi maksutonta, tiivistä verkkokurssia (noin 20–40 min), jotka tarjoavat konkreettisia työkaluja kohteen arviointiin ja toimenpiteiden valintaan: Rehevien turvekankaiden metsänkäsittelyvaihtoehdot (n. 40 min), Karujen turvekankaiden metsänkäsittelyvaihtoehdot (n. 30 min), Ojien kunnostustarpeen määrittäminen (n. 20 min), Suometsien tuhkalannoitus ja lannoitukseen soveltuvat kohteet (n. 30 min) sekä Suometsien sulan maan puunkorjuu – tiestöstä toteutukseen. Kurssit auttavat siirtämään hankkeen opit suoraan arjen metsänhoidon ja korjuun suunnittelun tueksi.

Linkit verkkokursseihin

Blogi on tuotettu osana Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hanketta. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto. Hankkeen toteuttajina ovat Suomen metsäkeskus ja Oulun seudun metsänhoitoyhdistys ry.


Metsänuudistaminen ratkaisee metsien kasvun ja hiilensidonnan – etenkin Pohjois-Suomessa

Metsänuudistaminen ratkaisee metsien kasvun ja hiilensidonnan – etenkin Pohjois-Suomessa

Ilmastonmuutos muuttaa metsänkasvun edellytyksiä kaikkialla Suomessa, mutta erityisesti Pohjois-Suomessa vaikutukset korostuvat. Kasvukauden pidentyminen ja parantuneet lämpöolosuhteet luovat entistä paremmat edellytykset puuston kasvulle. Samalla metsänuudistamisen onnistuminen nousee keskeiseen rooliin: se, millaisia metsiköitä nyt perustamme, määrittää pitkälle tulevien vuosikymmenten puuntuotantoa ja metsien hiilensidontaa.

Tutkimustieto osoittaa selvästi, että metsänuudistaminen ei ole vain metsänhoidollinen perustoimenpide – se on myös tärkeä ilmastoteko.

Miksi uudistaminen vaikuttaa hiilensidontaan?

Uudistushakkuun jälkeen metsään jää edelleen merkittävä hiilivarasto juuristoon, kantoihin ja hakkuutähteisiin. Ajan myötä tämä hiilivarasto pienenee lahoamisen seurauksena. Metsän hiilivaraston ylläpitämiseksi on ratkaisevaa, kuinka nopeasti uusi puusukupolvi saadaan kasvamaan.

Tutkimusten mukaan taimikon hiilensidonta ylittää uudistamisen jälkeiset hiilipäästöt yleensä 10–20 vuodessa. Mitä nopeammin ja onnistuneemmin uusi metsä saadaan alkuun, sitä lyhyempi on hiilipäästöjakso – ja sitä nopeammin metsä alkaa toimia vahvistuvana hiilinieluna. Uudistamisen viivästyminen tai epäonnistuminen on siten sekä taloudellinen että ilmastollinen riski.

Maanmuokkaus luo edellytykset onnistuneelle uudistamiselle

Maanmuokkaus on yksi tärkeimmistä metsänuudistamisen onnistumista selittävistä tekijöistä. Sen merkitys liittyy ennen kaikkea taimien alkukehitykseen:

  • nostaa maan lämpötilaa
  • parantaa ravinteiden saatavuutta
  • vähentää pintakasvillisuuden kilpailua
  • pienentää istutustaimien kuolleisuutta, esimerkiksi tukkimiehentäin aiheuttamat tuhot jäävät vähäisemmiksi muokatuilla uudistusaloilla.

Tutkimusten mukaan muokattuun maahan istutetut havupuut menestyvät paremmin kuin muokkaamattomalla maalla. Taimien pituuskasvu on ensimmäisinä vuosikymmeninä keskimäärin 10–25 % suurempi, mikä antaa niille ratkaisevan kasvuedun.

Kohdekohtainen muokkaus on avain kestävyyteen

Metsänhoidon suosituksissa on siirrytty voimakkaista ja laajaa maanpintaa rikkovista menetelmistä kohti kevyempiä, kohdekohtaisesti valittuja muokkaustapoja. Valintaan vaikuttavat esimerkiksi:

  • maalaji
  • topografia
  • vesitalous
  • uudistettava puulaji

Erityisesti turvemailla on tärkeää sovittaa yhteen muokkausmenetelmä ja vesitalouden hallinta. Oikein valittu muokkausmenetelmä parantaa taimien elinoloja ilman tarpeettoman voimakasta vaikutusta maaperän hiilivarastoihin.

Miten maanmuokkaus vaikuttaa hiilivarastoihin?

Maanmuokkauksen ilmastovaikutuksista on keskusteltu paljon, ja tutkimustulokset erityisesti lyhyen aikavälin hiilidioksidipäästöistä ovat vaihtelevia. Joillakin kohteilla maanmuokkaus on lisännyt maaperän CO₂-päästöjä ensimmäisten vuosien aikana, kun taas osalla kohteista vaikutusta ei ole havaittu tai päästöt ovat olleet vähäisempiä kuin muokkaamattomilla aloilla.

Pidemmän aikavälin tarkastelu kuitenkin selkeyttää kuvaa: koneellinen maanmuokkaus ei näytä vähentävän koko metsäekosysteemin hiilivarastoa, ja lisääntynyt puuston kasvu voi jopa lisätä hiilivarastoa pitkällä aikavälillä. Siksi uudistamista tulisi tarkastella metsikön koko elinkaaren näkökulmasta – ei pelkästään muutaman vuoden aikajänteellä.

Jalostettu viljelymateriaali – tehokkain keino lisätä kasvua

Yksi vaikuttavimmista keinoista lisätä puuston kasvua ja vahvistaa metsien hiilinieluja on jalostetun viljelymateriaalin käyttö. Jalostetut taimet:

  • kasvavat jalostamattomia nopeammin
  • kasvunlisäys näkyy sekä läpimitassa että pituudessa
  • mahdollistavat lyhyemmän kiertoajan

Mallipohjaiset ennusteet osoittavat, että jalostetulla siemenellä uudistetut metsiköt voidaan uudistaa jopa 5–15 vuotta aiemmin kuin jalostamattomat. Pohjois-Suomessa tämän merkitys korostuu entisestään, sillä lyhyempi kiertoaika ja parempi alkukasvu parantavat sekä taloudellista kannattavuutta että hiilensidonnan tehokkuutta pitkällä aikavälillä.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan jalostetun materiaalin vaikutus Suomen metsien kokonaiskasvuun alkaa näkyä selvästi 2030-luvulta alkaen, kun uudistetut metsät varttuvat kasvatusmetsikkövaiheeseen.

Turvemaiden uudistaminen vaatii kohdekohtaista harkintaa

Ojitetuilla turvemailla uudistamisen onnistuminen vaihtelee kangasmaita enemmän. Taimettumiseen vaikuttavat:

  • vesipinnan taso
  • kasvillisuuden rakenne
  • raakahumuksen määrä

Kuusen istuttaminen mättäisiin on tutkimusten perusteella monilla turvemailla varmin vaihtoehto. Männyn istutuksessa ja kylvössä muokkauksen laatu korostuu erityisesti karummilla kohteilla. Huonosti kuivatetuilla ojitusalueilla ojien kunnostuksen ja muokkauksen yhdistäminen on usein edellytys hyvälle uudistamistulokselle. Turvemailla korostuu entisestään se, että menetelmä valitaan kasvupaikan ominaisuuksien eikä rutiinien perusteella.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Tutkimustieto antaa varsin selkeän viestin metsänuudistamisen kehittämiseen:

  • Uudistamisen nopeus ja laatu ratkaisevat, miten metsän hiilensidonta kehittyy ensimmäisinä vuosikymmeninä.
  • Maanmuokkaus ja jalostettu viljelymateriaali ovat jo käytössä olevia vaikuttavia keinoja kasvun lisäämiseen.
  • Ilmastovaikutuksia tulee tarkastella koko metsikön elinkaaren mittakaavassa, ei vain yksittäisten toimenpiteiden kautta.

Metsänuudistaminen on yksi harvoista metsänhoidon vaiheista, jossa tehdyt valinnat lukitsevat kehityksen vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi sen merkitys on keskeinen sekä metsätalouden kannattavuudelle että ilmastokestävälle metsänhoidolle – erityisesti Pohjois-Suomessa, missä kasvupotentiaali on lisääntymässä kasvukauden pidentyessä ja kasvukauden aikaisen lämpö summan kasvaessa.

Blogi on tuotettu osana Ilmastokestävän metsätalouden edistäminen Lapissa -hanketta.

Hanketta rahoittaa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma (EAKR). Rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, nykyinen elinvoimakeskus.


Lihaa luonnonlaitumilta

Juhannusta edeltävänä lauantaina vietetään luonnonlaidunpäivää. Sen myötä halutaan tarjota ihmisille tietoa lihantuotannon myönteisistäkin luontovaikutuksista, vastapainona syytöksille luontokadon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta.

Suomessa etenkin luonnonlaitumilla laiduntava karja edistää luonnon monimuotoisuutta ylläpitämällä monimuotoista niittykasvillisuutta. Siitä hyötyvät erilajisista niittykasveista riippuvaiset hyönteiset. Myös laiduneläinten lannassa elää hyönteisiä. Hyönteiset puolestaan ylläpitävät runsasta lintukantaa – muodostuu monimuotoisia ravintoketjuja.

Monipuolinen ravintokasvivalikoima sekä virikkeellinen ja liikkumaan kannustava ympäristö tukevat laiduneläinten hyvinvointia ja mahdollistavat lajityypillisen käyttäytymisen.

Tärkeänä tavoitteena on myös tarjota osallistujille mukava maatilavierailu: hyviä makuja, kauniita maalaismaisemia ja leppoisaa yhdessäoloa.

Teemapäivän avulla tuemme maatalousyrittäjiä, jotka tuottavat vastuullista kotimaista ruokaa, turvaavat huoltovarmuutta ja pitävät maaseudun elävänä.

Pellolta pöytään näkyväksi -hankkeessa yhdessä Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonlaidunlihan tuottajien sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjestimme Luonnonlaidunpäivän tapahtumia 13.6.2026.

Saara Ryhänen
maisema- ja ympäristöasiantuntija
Etelä-Savon MKN maa ja kotitalousnaiset

Hirvensalmen Tuukkalan kylällä tutustuttiin Kiesilän tilan valtakunnallisesti arvokkaaseen niittyyn 14.6.2025. Kuva: Tarja Pajari

Den inhemska grönsaksproduktionen byggs upp genom regionala styrkor

Den finska grönsaksproduktionen befinner sig i förändring. Klimatet förändras, uppköparnas krav ökar och lönsamheten utmanar allt fler odlare. Samtidigt öppnas också nya möjligheter för grönsaksodlingen. Diskussionerna i HYÖTY-projektets workshops som ordnades i Östra Finland, Sydvästra Finland och Österbotten lyfter fram ett gemensamt budskap: förutsättningarna är utmärkta, men framtiden kommer att lösas genom samarbete, fungerande strukturer, marknader och politiska val.

Olika områden har sina egna styrkor

Finland kan med rätta betraktas som ett starkt grönsaksproducerande land, även om olika regioner är starka av olika skäl. I Östra Finland är styrkorna den rena naturen, god tillgång till vatten, låg markkostnad samt liten sjukdoms- och skadedjurstryck. Befintliga bärproduktionsmaskiner kunde också användas i grönsaksodlingen. Utmaningar uppstår av långa avstånd och svårigheter relaterade till vidareförädling och tillgång till arbetskraft.

I Sydvästra Finland gynnas grönsaksproduktionen av en lång växtsäsong, stark expertis, befintliga packerier och förädlare samt närheten till stora konsumentmarknader. Samtidigt kastar odlarbelastningen, höga produktionskostnader och svårigheterna kring generationsväxlingen en skugga över framtiden.

I Österbotten är styrkorna välfungerande regionala kluster, hög expertisnivå, gott rykte och produktkvalitet samt en ren miljö och en god vattensituation. Området använder modern utrustning och visar starkt intresse för ny teknologi. Dessutom är efterfrågan på inhemsk och lokal mat stark, och export ses som en betydande möjlighet i utvecklingen av produktionen. Grönsaksproduktionen anses också vara en del av Finlands livsmedelssäkerhet även ur geopolitiskt perspektiv.

Lönsamhet är en öm punkt för hela kedjan

Låg lönsamhet var i HYÖTY-projektets workshops ett gemensamt problem i för hela kedjan i alla regioner. Otillräckligheten i producentpriser är en stor oro för grönsaksproducenter. Produktionsinsatskostnaderna har stigit, men odlarens andel av slutpriset har inte följt med. Handelns förhandlingsstyrka upplevs som övermäktig.

Aktörer inom grönsakssektorn anser att det finns för många certifieringar, och de önskar att handeln skulle bidra till certifieringskostnaderna. Dessutom föreslogs samma ansvarskrav för importerade produkter som för inhemska. Samtidigt fanns en efterfrågan på transparens i hela livsmedelskedjan: var och hur priset bildas och vem som slutligen gynnas.

Förädling och upplevelser betonas

Enbart högkvalitativa råvaror räcker inte längre när konkurrensen intensifieras. I alla workshops betonades behovet av vidareförädling, halvfabrikat, snackprodukter, frysta varor, exportbara produkter och stark varumärkesprofil. I Östra Finland sågs särskilt förädlingen som ett sätt att öka produktvärdet och lösa utmaningarna med långa transportavstånd. I Sydvästra Finland kopplades varumärkesbyggandet direkt till konkurrensen mot importerade produkter. I Österbottens diskussion togs det upp att produkter måste kopplas till upplevelser, berättelser och internationell kommunikation. Om en produkt blir populär måste den också nå marknaderna utanför Finland.

Klimatförändringarna förändrar verksamhetsmiljön

Klimatförändringen påverkar redan grönsaksproduktionen genom ökad torka, regniga höstar, fler extrema väderförhållanden samt nya skadegörare och sjukdomar. Samtidigt öppnar förlängningen av odlingssäsongen och förekomsten av nya användbara sorter helt nya möjligheter för grönsaksproduktionen. Produktion längre norrut får också ökad global betydelse när odlingsförhållandena i södra Europa försämras.

Unga är nyckeln till kontinuiteten

Arbetskraft, ork och att få unga in i branschen avgör hela sektorns kontinuitet och framtid. Arbetskraftsbrist, tungt arbete och företagarrisk hindrar många från att börja med grönsaksodling och många gårdar saknar efterträdare. Samtidigt ses teknik, automation och robotik som nödvändiga sätt att minska arbetsbördan och öka produktiviteten. Att involvera unga som delägare före generationsskiftet, så kallade next generation-nätverk, mentorskap samt mer flexibel och praktisk utbildning lyfts fram som viktiga sätt att trygga branschens framtid.

Offentlig upphandlings roll

Även offentliga kök har en viktig roll för den inhemska grönsaksproduktionens framtid. Skolor, daghem och vårdkök kan i praktiken lösa efterfrågan på närproducerad mat i många regioner. I Östra Finland har vi redan sett exempel där det finns en önskan att främja inhemska alternativ istället för utländska alternativ vid inköp av växtproteiner. I Österbotten betonades att vid offentlig upphandling måste försörjningsberedskap, lokal sysselsättning och regionala ekonomiska effekter lyftas fram lika mycket som priset. På detta sätt blir upphandlingar ett verktyg som verkligen stärker hela livsmedelssystemet.

Exporten stärker lönsamheten

Export sågs i alla regioner som en förutsättning för framtiden. Med export kan säsongvariationer utjämnas, bättre priser uppnås och försörjningsberedskapen stärkas. I Österbotten kopplades export direkt till Finlands internationella position i livsmedelssäkerheten. I Östra Finland sågs export särskilt som ett sätt att lösa utmaningarna med långa avstånd och små marknaderna, förstärkning av förädling och varumärke sågs som ett krav för detta. I sydvästra Finland kopplades exporten till högre volymer, förpackning och konkurrens mot importerade produkter.

Samtidigt lyftes konkreta hinder fram, såsom tillståndsprocesser, förpackningskrav, brister i exportstödsstrukturer och långsamheten i officiella processer. Dessa faktorer kan bromsa exporttillväxten, även om efterfrågan finns.

Byråkrati bromsar utvecklingen

Förvaltning och byråkrati sågs som en osynlig broms för produktionen. Odlarnas vardag belastas av överlappande rapportering och komplicerad administration. I Österbotten krävdes bättre samordning av officiella system, en enhetlig rapportering och tätare myndighetssamarbete. I östra Finland ansågs byråkratin bromsa investeringar och särskilt utvecklingen av förädlingen, och i sydvästra Finland var den administrativa bördan starkt kopplad till handelskrav och dokumentation. Det gemensamma budskapet var att administrationen borde stödja utveckling och inte bli ett hinder för den.

En gemensam vision för framtiden

Framtidsvisionen är förvånansvärt enhetlig på alla områden. Lönsam och mångsidig grönsaksproduktion, rättvisa priser, nya odlare och branschens kontinuitet, stark förädling och export, ökad uppskattning av inhemsk mat och en stärkt försörjningsberedskap är återkommande drömmar.

Men framtiden kommer inte av sig själv. Budskapet i workshopdiskussionerna är tydligt: framtiden för grönsaksproduktion kommer inte att avgöras på enskilda fält, utan på gemensamma beslut, värdeval och modet att bygga något nytt. Den kommer att byggas genom gott samarbete, offentliga upphandlingar, varumärkesbyggande och förädling, strategisk utveckling av export, utbildning och möjliggörande av generationsskiften samt genom att omvandla administrationens roll till en möjliggörare.

Vesienhallinnan uusi suunta – MTvesi rakentaa kokonaisvaltaista vesienhallintaa

Maatalous elää murrosvaihetta, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin. Tulvat, kuivuusjaksot ja sään ääri-ilmiöt haastavat viljelyn ennustettavuutta ja kannattavuutta. Samalla ympäristövaatimukset kiristyvät ja paine vesistöjen kuormituksen vähentämiseen kasvaa. Muutosten keskellä nousee esiin tarve monitavoitteiselle vesienhallinnalle, joka yhdistää tuotannon, ympäristön ja ilmastokestävyyden tavoitteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Monitavoitteinen vesienhallinta (MTvesi) -hanke vastaa näihin haasteisiin. 

Hankkeen perusta syntyi käytännön haasteista

–  Hankkeen kokonaisuus muodostui useamman vuoden aikana toistuvien viljelijäkontaktien ja sidosryhmäkeskusteluiden pohjalta. Vesimassat, jotka MTK-Satakunnan alueella kulkevat, ovat valtavia. Tarvitaan yhteistä suuntaa eri toimijoiden välillä, jotta voimme saada vesienhallinnan kannalta tarkoituksenmukaisia tuloksia aikaiseksi, Monitavoitteinen vesienhallinta (MTvesi) -hankkeen hankepäällikkö Virve Hindström MTK-Satakunnasta kertoo. 

Erityisesti MTK-Satakunnan alueella, Satakunnassa ja Pirkanmaalla, vesitalouden haasteet korostuvat. Talvitulvat, kevätkuivuus ja kasvukauden rankkasateet vaikuttavat suoraan sadontuottoon ja viljelyn varmuuteen.   

MTK-Satakunnan toiminnanjohtaja Terhi Löfstedt nostaa esille hankkeen valtakunnallisen merkityksen ja paikalliset haasteet maan kasvukunnossa sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. 

– MTK-Satakunnan alue on Suomen merkittävin erikoiskasvin tuottaja. Tunnetusti erikoiskasvien, kuten juurikkaan, tärkkelysperunan ja vihannesten sekä öljykasvien viljelyssä maan rakenteella ja kasvukunnolla on ratkaiseva merkitys, Terhi Löfstedt kertoo.

Maan kasvukunnolla ja vesien hallinnalla on suora vaikutus maatalouden kannattavuuteen. Tuottavien kasvuolosuhteiden ylläpitoon tarvitaan uusia kokonaisvaltaisia ratkaisuja. 

– Maan hyvä vesitalous on ensiaskel kohti kasvua – ja tietysti veden oikea-aikainen käytettävyys kasveille on merkittävä kasvutekijä. Tässä osassa Suomea keväät ovat usein kuivia, jolloin erilaisin ratkaisuin, kuten säätösalaojituksella voidaan saada vesi kasvien käyttöön paremmin, Löfstedt pohtii. – Toisaalta sateiden ja tulvien vesi on saatava pellosta nopeasti pois, koska pitkään märän maan rakenne kärsii ja samalla hukataan tärkeitä ravinteita. Talvitulvat ovat lisäksi luku sinänsä.  

Ei siis riitä, että varaudutaan vain yhteen riskiin, vaan tavoitteena on hallita vettä samanaikaisesti monesta näkökulmasta. 

MTvesi-hanke toimii sillan rakentajana eri osapuolten välillä

Vesienhallinta on keskeinen osa kannattavaa ja kestävää maataloutta. Monitavoitteinen vesienhallinta mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että viljely on alati muuttuvissa olosuhteissa tuottavampaa ja vakaampaa, ja että vesistöjen kuormitus vähenee ja huoltovarmuus paranee. Yhteistyöstä ja yhteisistä ratkaisuista hyötyvät myös ympäristö ja luonnon monimuotoisuus. 

– Asioita ei voida katsoa enää vain yhdestä suunnasta, sillä silloin menetetään liian monta tekijää. Aika on kypsä uuden näkökulman, monitavoitteisen vesienhallinnan, omaksumiselle. Kompleksisuutta on opittava sietämään, Hindström kuvailee. – Ei ole olemassa enää yksiä helppoja ratkaisuja. Vesienhallinta on osa ilmastonmuutoksen pirullista ongelmaa. 

Vesienhallinta vaatii laajaa yhteistyötä koko valuma-alueen kattavasti.  Tavoitteena on etsiä yhteisiä ratkaisuja vesienhallinnan haasteisiin ja samalla lisätä yhteistyötä ja ymmärrystä toimijoiden välillä. 

– Vastakkainasettelu vie paljon energiaa, mutta sillä ei saavuteta positiivisia tuloksia puoleen eikä toiseen, Hindström arvioi. 

– Kaikkien sidosryhmien kuulemisella on suuri merkitys. Se varmistaa tiedon kulun molempiin suuntiin ja sitouttaa toimijat yhteiseen tavoitteeseen, kuten peltojen parempaan kasvukuntoon, kasvien tehokkaampaan kasvuun sekä vesistöjen tilan kohenemiseen, Löfstedt tarkentaa. 

Maatalouden kannattavuus ja ympäristön tila keskeisessä roolissa

Viljelijän kannalta oleellista vesienhallinnassa on tulvariskien hallinta, kuivuuden ehkäisy sekä veden varastointi. Toisaalta ympäristönäkökulmasta tärkeää olisi ravinnekuormituksen vähentäminen ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen. Myös viljelijän näkökulmasta on tärkeää, että ravinteet saadaan pysymään pelloilla. 

Hankkeen näkökulma painottuu nimenomaan viljelyyn, sillä maataloudella on keskeinen rooli huoltovarmuuden ja ympäristön kannalta. Toisaalta maatalouden kannattavuutta halutaan parantaa. 

– Hankkeen tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja turvata huoltovarmuus jatkossakin. Samalla tulee huolehtia myös ympäristön tilasta. Ravinteiden käyttö pellossa kasvien kasvuun on sekä ympäristö- että talousteko, Löfstedt sanoo. 

Taloudellinen näkökulma vesienhallintaan liittyvissä toimissa mietityttää erityisesti viljelijöitä ja ojitusyhteisöjä. Keskustelun kustannuksista ei koeta olevan riittävän avointa, eikä ympäristökysymysten tuominen talouskeskusteluun ole ollut kovin luontevaa. Hankkeen myötä tilanteen toivotaan muuttuvan.

– Ilmapiirinä on herkästi se, että kun puhutaan ympäristön tilaa parantavista toimista ei taloudellisia realiteetteja tuoda esiin tai ajatellaan, että ympäristön eteen tehtävät toimet eivät sovi yhteen taloudesta puhumisen kanssa. Meillä on markkinoihin uusia avauksia, jotka ovat varsin vakuuttavia, esimerkiksi luontoarvokauppa. Toivon, että hankkeen aikana saamme yhteensovitettua esimerkiksi vesiensuojelun ja maatalouden näkökulmia, Hindström pohtii.  


MTvesi-hankkeen keskeiset tavoitteet 

  • Vesienhallinnan osaamisen kehittäminen 
  • Maan kasvukunnon ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen 
  • Ilmastokestävyyden ja hoitovarmuuden parantaminen 
  • Sidosryhmäyhteistyön vahvistaminen 
  • Tiedonvälityksen tehostaminen 
  • Kannattavan maatalouden edistäminen
      

Selkeällä viestinnällä ja yhteistyöllä tutkimustieto käytäntöön

Vesienhallintaan liittyvää tutkimustietoa on runsaasti, mutta sen soveltaminen käytäntöön tarvitsee selkeää viestintää ja kohtaamisia eri tahojen välillä. MTvesi-hankkeen myötä syntyy selkeästi ymmärrettävää materiaalia tietokorttien ja artikkelien muodossa.  Keskusteluyhteyksiä avataan ja eri osapuolten näkökulmia tuodaan esille erilaisien webinaarien sekä ojanpientareilla ja patorakenteilla järjestettävien tapahtumien muodossa. Kokonaisuudessa keskeinen rooli on sekä viljelijöillä, ojitusyhteisöillä, asiantuntijoilla että viranomaisilla. 

– Konkreettisina toiveina esille ovat nousseet mm. ojitusyhteisöt sekä isompien viljelijäryhmien kokoaminen. Vesitaloutta ei voi, eikä kannata, kohentaa vain omalla pellolla, koska vesi hakee kyllä reittinsä. Tietoa on kaivattu lisää uusista vesienhallintajärjestelmistä ja tekniikoista, Löfstedt kertoo. 

– Odotan, että hankkeen ansiosta kyetään rohkeammin näkemään, miten eri tavoitteet voivat edistää samoja tarpeita, Hindström kuvailee odotuksiaan.  – Usein samat toimet oikein sijoitettuna edistävät peltojen vesitaloutta, voivat mahdollistaa kastelun sekä vähentävät kiintoaines- ja ravinnevalumia. 

Hankkeessa vesienhallinta nähdään investointina, joka parantaa tilojen kilpailukykyä, riskienhallintaa ja pitkän aikavälin kannattavuutta, ympäristövaikutuksia ja luonnon monimuotoisuutta unohtamatta. Hankkeessa syntyvien toimintatapojen ja yhteistyön toivotaan leviävän myös laajempaan käytäntöön. 

– Näen, että hankkeella on alueellisesti suuri merkitys, hankepäällikkö Virve Hindström pohtii. – Jos saamme näkökulmat ja tavoitteet sorvattua alueella niin, että vedämme yhtä köyttä vaikean tilanteen edessä, ei meillä ole muuta kuin voitettavaa. Monitavoitteisen vesienhallinnan näkökulmalla on myös hyvä potentiaali levitä laajemmalle. 

 

MTvesi-hanke

Toteuttaja: MTK-Satakunta 
Toteutusaika: 1.10.2025-31.12.2027
Kohderyhmä: Maatalousyrittäjät ja sidosryhmät
Toiminta-alue: MTK-Satakunnan alue (Satakunta + Parkano, Kihniö, Punkalaidun, Sastamala [poislukien ent. Mouhijärvi ja Suodenniemi])
Tiedonvälityshanke (Koulutus, viestintä, tilaisuudet)
Rahoitus: EU:n maaseuturahasto 

Lisätietoja: satakunta.mtk.fi/mtvesi

 

Tervetuloa verkostoitumaan!

MTvesi-hanke järjestää verkoistoitumiswebinaarin 21.4.2026 klo 14-15.30 vesienhallinnan toimijoille, maatalousyrittäjille ja asiasta kiinnostuneille.

Lisätiedot ja ilmoittatuminen löytyvät täätä: https://www.lyyti.fi/p/MTVesi-verkostoituminen/