Työn keventäminen ja järkeistäminen keskiössä – tallivierailu Larva-Jussilaan

Larva-Jussilan toiminta on kasvanut vuonna 2012 valmistuneesta kuuden karsinan tallista jopa 70-90 hevosen kokonaisuudeksi. Tallin toiminta perustuu hevoskasvatukseen eli siitostammojen ja varsojen hoitopalveluihin. Hevoset elävät nykyisin pihatoissa laumoissa ja karsinoita hyödynnetään erityisesti varsomisissa ja sairaustapauksissa.   

Hevosten pihattohalleja on muokattu aiemmin sikalakäytössä olleista rakennuksista. Uusimman talli- ja konehalliyhdistelmän suunnittelun lähtökohtana oli se, että rakennuksen sisään voidaan ajaa tarvittaessa traktorilla tai muilla koneilla. Karsinarakenteet ovat muunneltavia, ja niistä voidaan muodostaa ryhmäkarsinoita tai laajempia makuuhalleja tarpeen mukaan. Lisäksi jokaisesta karsinasta on käynti suoraan jaloittelutarhaan. 

Pihattohallien pohjana käytetään turpeen ja oljen yhdistelmää kestokuivikkeena. Olkea ja turvetta lisätään muutaman kerran viikossa, ja koko patja poistetaan traktorin etukuormaajalla noin kolmen kuukauden välein. Kestokuivike sitoo kosteutta, vähentää hajuhaittoja ja tuottaa lämpöä, mikä tekee sisäilman miellyttäväksi myös kovilla pakkasilla. Samalla se vähentää päivittäisen työn määrää ja kuormittavuutta. 

Tilan arjessa on tavoitteena keventää käsin tehtävää, fyysisesti raskasta työtä. Tämä näkyy niin tilaratkaisuissa, työvälineissä kuin investointien suunnittelussa. Pienkuormaajaa hyödynnetään makuuhallien kuivituksessa ja heinäpaalien siirtelyssä. Pienempien kantamusten, kuten väkirehujen, kuljettamiseen käytetään kärryjä. Loimet säilytetään telineessä, jonka voi vetää käytävällä lähelle hevosia. 

Lannan siivous jaloittelutarhoista on yksi aikaavievin ja merkittävin työvaihe tilalla. Alun perin tarhojen siivoukseen käytettiin pienkuormaajan kauhaa, jonne lannat talikoitiin käsin. Tämä vaati 2-3 henkilön työpanoksen; yksi ajaa konetta ja muut talikoivat lantaa.   

“Ollaan monta vuotta tutkittu ja katseltu että millä me saataisiin jotenkin tätä helpotettua. Tästä jo useampi vuosi sitten bongasin tuolta sosiaalisen median puolelta saksalaisen Farm Servant-koneen ja heidän videonsa ja siitä kiinnostus sitten heräsi ja näytti että tämä voisi olla ratkaisu tähän meidänkin ongelmaan. Nyt sitten päätettiin olla tällaisia pioneerejä niin sanotusti täällä Suomessa että kokeillaan, että jos tämä toimisi”, kertoo Riikka Takaneva tilalle hankitusta lannankerääjästä, jota on tähän asti käytetty lähinnä Keski-Euroopassa. Vastaavia laitteita ei ole tarjolla muilla valmistajilla. 

Lannankeräyskone kiinnitetään traktorin tai pienkuormaajan eteen, ja sen kumilamellit keräävät lannan ja muun irtoaineksen suoraan säiliöön, josta se voidaan käydä tyhjäämässä lantalaan. 

Lannankeräyskone toimii erityisen hyvin kovapohjaisilla tarhoilla, joille kertyy päivittäin paljon lantaa. Kone vähentää tarvetta manuaaliselle siivoamiselle, säästää työaikaa ja keventää fyysistä kuormitusta. Samalla se parantaa tarhojen hygieniaa ja hevosten hyvinvointia. Vaikka edelleen pieni määrä käsityötä tarvitaan jälkien siistimiseen, on laite merkittävä apu arjen rutiineissa. 

”Kun investoidaan jotain isompaa, kannattaa miettiä ja laskea hyöty ainakin kolme vuotta eteenpäin”, kertoo Ari Takaneva tilan investointien suunnittelusta. Koneiden ja rakenteiden hankinta on merkittävä kustannus, mutta jos ne säästävät työaikaa ja vähentävät kuormitusta, investointi maksaa itsensä takaisin. Tämä periaate näkyy tilan käytännön ratkaisuissa. 

Larva-Jussilan tila on esimerkki siitä, miten hevostenpitoa voidaan kehittää samanaikaisesti eläinlähtöiseksi, työhyvinvointia tukevaksi ja taloudellisesti kestäväksi.


CareCompanion-hanke käynnistyi – tekoälyä nautojen ja hevosten hyvinvoinnin tueksi

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä (Kpedu) ja Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) ovat käynnistäneet valtakunnallisen CareCompanion-hankkeen, jossa kehitetään tekoälypohjaista chatbot-ratkaisua nautojen ja hevosten hyvinvoinnin arvioinnin ja omavalvonnan tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2026–30.6.2028, ja se on Euroopan unionin osarahoittama EIP-hanke. Hankkeen rahoittajaviranomaisena toimii Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus.

CareCompanionissa kehitetään kielimalliin perustuva neuvontachatbot, joka tukee lypsy- ja lihanautatiloja, sekä hevosalan toimijoita eläinten hyvinvoinnin mittaamisessa, arvioinnissa sekä eläinten hyvinvoinnin lainsäädäntöön ja tukiehtoihin liittyvien kysymysten tulkinnassa.

– Eläinten hyvinvointiin liittyvä tietoa kertyy koko ajan lisää ja tieto on usein laajaa ja hajallaan. Tavoitteemme on koota tutkimukseen ja sääntelyyn perustuva tieto helposti saavutettavaan muotoon tilojen arjen tueksi, kertoo projektipäällikkö Essi Wallenius Kpedusta.

Tutkimus ja käytäntö kohtaavat

Chatbot rakennetaan rajattuun ja asiantuntijoiden läpikäymään tietopohjaan. Tutkimustieto ja lainsäädäntö käsitellään erillisinä kokonaisuuksina, jotta käyttäjä näkee selkeästi, mihin vastaukset perustuvat.

Hankkeessa toimii monialainen innovaatioryhmä, jossa on mukana alkutuottajia, eläinlääketieteellistä asiantuntemusta, sekä elintarvikealan toimijoita. Ryhmä osallistuu aktiivisesti chatbotin kehittämiseen ja testaukseen.

– On tärkeää, että ratkaisu rakentuu aidosti käytännön tarpeista käsin. Innovaatioryhmä tuo tekoälyn kehitystyöhömme suoraan arjen näkökulman, sanoo hankkeen asiantuntija Lyydia Murto-Unkila HAMKista.

Pilotointi käynnistyy rajatuilla aineistoilla

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa keskitytään tutkimustiedon koostamiseen ja botin pilotointiin rajatuilla aineistoilla. Chatbotin tekninen kehitys ja testaus etenevät vaiheittain Kpedun opetusympäristöissä, innovaatioryhmän jäsenten kanssa sekä yhteistyötiloilla.

Hankkeen etenemistä kannattaa seurata aktiivisesti helmikuussa julkaistujen verkkosivujen kautta (www.kotielainapuri.fi). Hankkeen tapahtumista viestitään myös somessa, muun muassa Kpedu Kaustisen ja HAMKin kanavilla.

CareCompanion-hanke yhdistää tekoälyn, eläinten hyvinvointitutkimuksen ja käytännön maatilaympäristön. Tavoitteena on kehittää ratkaisu, joka tukee tilallisten itsensä tekemää nautojen ja hevosten hyvinvoinnin systemaattista arviointia ja tekee hyvinvointitiedosta helpommin saavutettavaa koko toimialalle.

Lisätietoja

Essi Wallenius
Projektipäällikkö, CareCompanion chatbot-hanke
Kpedu Kaustinen
045 348 6004
essi.wallenius@kpedu.fi

Kehittämisohjelmat eivät osu maaliinsa

Nykyisten kalatalouden kehittämisohjelmien perusongelma on, että ne eivät etsi ratkaistavakseen kalatalouden tai edes oman osa-alueensa suurimpia ongelmia. Sen sijaan ne toteuttavat osallistujiensa kannalta ihan luontevaa tehtävää, eli ratkaisevat niitä ongelmia, joita nämä tutkimus- ja kehittämislaitokset osaavat ratkaista. Kehittäjien kannalta siis ohjelmat toimivat hyvin, toimiala ei vaikuta lainkaan tyytyväiseltä, tai on tyytyväinen vain yksittäisiin hankkeisiin.

Oman analyysini mukaan kotimaisen luonnonkalan tärkeimmät ratkaistavat ongelmat ovat kysyntä ja tarjonta. Kummallisella tavalla kalaa kuluttajille kauppaavat tahot näkevät, että saatavuus on suurin ongelma, ja kalastajat päivittelevät huonoa menekkiä. Tämän ristiriidan tulisi olla useampien kehittämisohjelmien yhteisen huomion kohteena. Kalatalouden edistämisohjelma esittää tavoitteen kalan kulutuksen kasvusta. Ongelmat ja haasteet näyttävät tulevan esille, kun haastattelee alan toimijoita. Jo tämä yksi iso kohtaanto-ongelma on niin valtava, että se ei ratkea yhdellä hankkeella. Toistaiseksi kuitenkaan en ole nähnyt ainoatakaan hanketta tai ohjelmaa, joka pureutuisi juuri tähän. Vientihankkeet parantavat ehkä raaka-aineen menekkiä, mutta eivät tuota haluttuja kansanterveyden vaikutuksia, paranna alan työllistävyyttä, tai tuota kotimarkkinoille kalaa. Toisaalta liian moni hanke tuottaa tuloksenaan kasan julkaisuja, eikä mitään muutosta toimialalle. Julkaisu onnistumisen mittarina ei toimi kalatalouden kehittämistarkoituksessa.

Ministeriön ja toimialan – ymmärtääkseni – kaipaama ohjelmatasoinen kehittäminen ei siis toteudu, vaan tuloksia saadaan yksittäisistä, hajanaisista hankkeista. Samoin näyttää siltä, että kun jonkin hankkeen osalta on saatu hyviä tuloksia, lähdetään tätä tulosta laajentamaan ja ”vyöryttämään juoksuhautaa”. Se tuottaa kyllä tuloksia, mutta usein fakta on, että niitä uusia ongelmia on jo muualla, ja katse pitäisi nostaa niihin. Väitän, että yksi esimerkki tästä on hyljehankkeet. Hankkeissa ja osin kaupallisesti on synnytetty toimivat karkotinjärjestelmät, kerätty tietoa, kasattu kestäviä pyydyksiä, ja yleensäkin sopeuduttu rannikkokalastukseen hylkeiden kansoittamilla vesillä. Hylkeitä on, ne aiheuttavat edelleen tappioita ja vaivaa, mutta olennaista on, että vaikka hylkeet poistuisivat täysin, kalastus ei muutu silti kannattavammaksi, koska vaikeudet ovat aivan muualla. Olisiko aika jo löysätä siis hyljeongelman parista, ja suunnata kehittämisen voimavarat muualle? Voisimmeko luottaa, että markkinoilla jo olevat ratkaisut, ja ennen kaikkea toimijat, voisivat kehittyä ilman kallista tutkimuslaitoksen jatkuvaa kehittämispanosta?

Esimerkkini ei tietenkään ole ratkaisu kaikkeen. Vesiviljelyn ydinongelmat ovat täysin muualla, ehkä jalostuksessa kaivataan aikaa laajaakin otetta. Ohjelmatason kehittämiseltä toivoisi kuitenkin sen ohjelman kirkastamista, se yhteisen maalitaulun löytämistä. Sen jota kuvattiin esityksissä, kun ohjelmarakenteita suunniteltiin edellisen ohjelmakauden alkuvaiheissa.

Pitkäjänteistä vastuullista kehittämistä: Vihti Dressage Center

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -blogihaastattelu

Pitkäjänteistä vastuullista kehittämistä: Vihti Dressage Center

Saimme tilaisuuden haastatella VDC:n toimitusjohtaja Heidi Karkkolaista paikan päällä viihtyisissä tiloissa Vihdissä keväällä 2024. Ratsastuskeskuksessa on 30 karsinapaikkaa kooltaan 16 m², uudistetut tarhatilat 18 kpl, katsomopaikallinen maneesi ja kenttä sekä muutamia maastoreittejä eli erinomaiset harrastus- ja valmentautumismahdollisuudet ympärivuotisesti. Yrityksen täysihoito- ja tapahtumatuotantopalveluille on ensimmäisenä yksityisenä täysihoitotallina myönnetty arvostettu Avainlippu-merkki, ja yritys on myös Suomalaisen työn liiton jäsen.

 

Perheyrityksen ovat perustaneet Heidin vanhemmat, pitkän uran hevosalalla tehneet Tiina ja Matti Karkkolainen, jotka ovat monelle tuttuja myös ratsastuksen kansainvälisistä FEI-tuomaritehtävistä. Talli vietti 20‑vuotisjuhliaan muutamia vuosia sitten. Yrityksen toiminta on ollut alusta lähtien pitkäjänteisesti rakennettu laadukkaiden puitteiden varaan.

 

Talli on perustettu vuonna 2003 ja sen tarhat uudistettiin pohjia myöten vuonna 2022, mikä oli mittava investointi. Tarhojen kiinteät aidat ovat Equi‑Safe‑materiaalia, ja portit on suunniteltu yhden henkilön käytettäväksi. Portin toinen puoli on siirrettävissä, jolloin tarhoihin pääsee myös traktorilla huoltotöihin. Sekä tallikäytävien että tarhojen väliset kulkukäytävät ovat tavallista leveämpiä turvallisuuden ja työn sujuvuuden parantamiseksi. Pikkutallin siivessä joka toisessa karsinassa on ovi, joka avautuu suoraan tarhaan, ja karsinoiden väliseinät ovat tarvittaessa avattavissa. Tallin katolla on 60 aurinkopaneelia, ja tulevaisuuden suunnitelmissa on myös oma tuulivoimala, jonka pienempi prototyyppi on jo käytössä.

 

Kuivikkeena käytetään turvetta, ja samalla saadaan hyödynnettyä kuivike ja tallin tuottama lanta 100 %:sti omilla laitumilla. Kuivikkeen käyttöä ohjaavat myös vastuulliset valinnat: Vapon huippulaatuinen kuiviketurve on erittäin imukykyinen vaihtoehto, joka pitää karsinat kuivina ja sitoo tehokkaasti ammoniakkipäästöjä – näillä on tyypillisesti merkittävä rooli sekä hevos- että maatiloilla. Turve toimitetaan suurtoimituksina 150 m³ kuormissa, joka minimoi kuljetusten aiheuttamat päästöt, kustannukset, eikä kun pakkausjätettä synny.

 

Hevosten heinät ja kaurat tulevat pitkäaikaisilla sopimuksilla laatuheinätuottajilta lähiseudulta. Hevoset syövät osan heinäannoksestaan tarhoissa heinätyynyistä. Nettipohjainen varausjärjestelmä (TeamUp) on otettu käyttöön, ja asiakkaat informoivat siinä toisiaan esimerkillisen aktiivisesti, jopa enemmän kuin talli edellyttää. Tallikahviona toimii myös maneesikahvio.

 

Laji ja ala ovat muuttuneet yli kahden vuosikymmenen aikana. Aiemmin tallin toiminnan painopiste oli enemmän kouluratsastuksessa, nykyisin myös perheiden harrastaminen ja esteratsastus ovat vahvasti mukana. Helmikuun alusta 2025 VDC:n tiloissa toimii kouluratsastaja Ville Vaurio, joka on Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian mestari vuodelta 2023 sekä senioreiden Suomen mestari 2024. Säännöllisiä kouluvalmennuksia pitävät myös Tiina Karkkolainen ja Kikko Kalliokoski.

 

Vastuullisuuden teemat ovat viime vuosina korostuneet entisestään. Heidi kertoo, kuinka hän laati aluksi työntekijöille kirjallisen perehdytyksen. – Yrityksen ohjekansion sisältö on laajentunut ja kattaa nykyisin myös asiakkaille suunnatut hätätilanne- ja turvallisuusohjeet, sopimuspohjat, uuden asiakkaan oppaan, tilojen käyttö- ja toimintaohjeet, rehu- ja lanta-analyysit, vuosisuunnitelman ja tarkastusraportin sekä ratsastusseuran infon. Lisäksi yritykselle on laadittu vastuullisuus- ja yhdenvertaisuusraportti Ratsastajainliiton teemojen mukaisesti, ja raportti on nähtävillä niin kotisivuilla kuin ohjekansiossa. – Kun asioita pohtii ja kirjaa ylös, ne kirkastuvat, Heidi toteaa.

 

30 hevosen täysihoitotalli muodostaa ympärilleen tiiviin yhteisön, jossa asiakassuhteet ovat pitkäaikaisia. Heidi ja Tiina kertovat, että yhteiset pelisäännöt tuovat selkeyttä toimintaan niin työntekijöille, asiakkaille kuin vierailijoillekin. Tallilla kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia – sääntöihin kuuluu muun muassa se, että kaikki tervehtivät toisiaan. Tiedonkulkua tukevat yhteinen infotaulu sekä käytössä oleva varausjärjestelmä.

 

Asiakkaat luottavat siihen, että asiat hoidetaan. Tarvittaessa toiveista keskustellaan, ja eri mieltäkin saa olla – se on luottamuksen osoitus. Kaikkeen ei tarvitse olla heti vastausta; tarvittaessa selvitetään. VDC:lla ei puhuta ongelmista, vaan asioista, jotka ratkaistaan. Arjen kohtaamiset ja kuulluksi tuleminen ovat tärkeitä. Ennakoiva toiminta näkyy esimerkiksi siirtymisessä kierrätykseen ja omiin energiantuotantoratkaisuihin.

 

Tapahtumia järjestetään monipuolisesti ja suunnitelmallisesti puolivuosittain. Aiheissa huomioidaan sekä psyykkinen että fyysinen hyvinvointi. Osa tapahtumista on avoimia kaikille – kuten kouluratsastuskilpailut – ja osa asiakkaille tai alueen hevosalan toimijoille vertais- ja vastuullisuuskeskustelujen muodossa. Yhteisöllisyys ja me-henki ovat osa tallin toimintatapaa. Tallikahviossa on esimerkiksi tarjottu ystävänpäivän kakkua, järjestetty ajankohtaisia kursseja ja kokoontumisia sekä asiakkaiden yhteinen joulupäivällinen.

 

Heidi ja Tiina kertovat, että perheyrittäjyys ja yhteisöllisyys ovat toiminnan vahvuuksia. Hevosala on vaativa palveluala ja monesti yksinäistä työtä. Siksi VDC on järjestänyt seudun hevosalan yrittäjille vastuullisuusiltoja jaksamisen teemoista – keskustelujen luottamuksellisuudesta sovitaan aina yhdessä. Ala on Suomessa pieni, ja sen kehittäminen yhdessä on tärkeää. Viestinnässä pyritään selkeyteen, mikä lisää luottamusta. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tätä aikaa. VDC:lla on aktiiviset somekanavat Facebookissa ja Instagramissa.
Lisäksi VDC tekee yhteistyötä Nummelan vammaispalveluiden kanssa. Heidän kauttaan tallilla työskentelee kahdesti viikossa talliyhteisön hurmannut Kim, joka avustaa tallin siisteys- ja ylläpitotehtävissä. Yhteistyö hevosalan oppilaitosten kanssa on myös tärkeä osa toimintaa: haastatteluhetkellä tallilla suoritti työssäoppimista alaa opiskeleva Sade.

 

Lisätietoja: Vihti Dressage Center – https://dressagecenter.fi

Teksti: Sanna Mäki‑Tuuri, Hippolis
Kuvat: Tea Elstob, TTS

 

1. kuva Vihti Dressage Centerin toimitusjohtaja Heidi Karkkolainen sylissään tulevaisuuden toimija.

 

2. kuva VDC:n läpi virtaava toiminnan teema on vastuullisuus

 

3. kuva Ville Vaurio osaaminen on osa VDC:n toimintaa

 

Ideavirtaamo Etelä-Savo: Uudistavat maaseutuyhteisöt – ideahaku on nyt auki!

Oletko kuullut ideavirtaamosta? Ideavirtaamo on tapahtuma, jossa etsitään käytännön ratkaisuja haasteisiin, yhteiskehitetään hankeideoita ja innostutaan uusista kumppanuuksista. Siellä syntyy hankeaihioita, joita osallistujat lähtevät edistämään. Ideavirtaamo Etelä‑Savo: Uudistavat maaseutuyhteisöt järjestetään toukokuussa 2026.
Onko sinulla Ideavirtaamoon sopiva haaste tai tunnetko jonkun, jolla on?
Etelä-Savon ideavirtaamoon etsitään maaseutualueelta ideoita, aloitteita ja haasteita, jotka koskettavat yhteisöllisiä toimijoita: erilaisia yhdistyksiä ja muita yhteisöitä, yrityksiä ja ihmisiä. Idea, haaste tai aloite voi liittyä jollain lailla yhteen tai useampaan näistä teemoista:
  • yhteisöllisyyden kulttuuri, resurssit ja rakenteet tulevaisuudessa
  • yhteisön omavaraisuuden mahdollistaminen
  • vaikuttamisen mahdollisuudet omaan elinympäristöön, palveluihin ja asuttavuuteen
  • yhteisölliset ympäristöteot ja kestävä tulevaisuus
  • paikallinen ruokakulttuuri ja ruokajärjestelmä
  • ruokaan liittyvän kulttuuriperinnön säilyttäminen
  • tulevaisuuden kestävä ruoka
Jätä ideasi tai haasteesi 20.3. mennessä tästä linkistä: Ideavirtaamon idea- ja haastehaku – Täytä lomake
Ideavirtaamon järjestävät SavonLuotsi Leader ry ja Kaakkois‑Suomen ammattikorkeakoulun Vastuullisten ruokapalvelujen tutkimusyksikkö.
 Lisätietoja:

Tapahtuman verkkosivu: Ideavirtaamo – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Taustalla vaikuttava Tuohta tarinoista -hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Etelä-Savon ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Itä-Suomen elinvoimakeskus. Hankkeessa mm. vahvistetaan maaseudun elinkeinotoimintaa ja luodaan pohjaa ideoille, joilla kestävää ruokajärjestelmää voi edistää. Hankesivulta lisätietoja: Tuohta tarinoista – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu