Tervetuloa kylään! Kyläkummit pitovoimaa rakentamassa

Miten maaseudun elinvoimaa voidaan vahvistaa tilanteessa, jossa väestö ikääntyy, työvoimatarpeet kasvavat ja kilpailu monien alojen osaajista kiristyy? Euroopan unionin osarahoittamassa Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä -hankkeessa työskennellään maahanmuuttaneiden ja maaseutuyrittäjyyden parissa kehittämällä yrittäjyysosaamista sekä maahanmuuttaneiden, että paikallisyhteisöjen parissa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää kyläkummitoimintamallia niin, että sen kautta voidaan tukea maahanmuuttaneiden kiinnittymistä maaseutualueisiin ja kannustaa heitä myös yrittäjyyden pariin.

Kotona maaseudulla: kyläkummit rakentamassa pitovoimaa – webinaarissa 9.9.2026 tarkasteltiin maahanmuuttajayrittäjyyttä, yhteisöjen roolia kotoutumisessa sekä maaseudun mahdollisuuksia rakentaa kestävää pitovoimaa.

Kyläasiantuntijana Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä hankkeessa toimiva Piritta Syrjälä Aktion Österbottenilta avasi tilaisuuden esittelemällä valtakunnallista hanketta ja sen tavoitteita vahvistaa maahanmuuttaneiden yrittäjyysvalmiuksia sekä maaseudun paikallisyhteisöjen kykyä vastaanottaa ja pitää kansainvälisiä osaajia alueillaan. Yhtenä työkaluna tähän hankkeessa kehitetään kyläkummitoimintaa, jonka avulla uusia asukkaita voidaan auttaa löytämään paikallisia verkostoja, palveluja ja yhteisöjä.

Pitovoima ratkaisee maaseudun tulevaisuuden

MDI toteutti keväällä Tulevaisuuden tekijät-hankkeessa kyselyn maahanmuuttaneiden muutoista maan sisällä ja se korosti pitovoiman merkistystä alueiden elinvoimaan. Tämä herätti myös Kotona maaseudulla – hanketiimin kiinnostuksen ja tilasimme Laura Koivisto-Khazaal MDI:stä alustamaan tästä aiheesta webinaariin. Hän avasi väestökehityksen, työperusteisen maahanmuuton ja maaseudun pitovoiman välisiä yhteyksiä datan ja tutkimustulosten avulla.

Laura muistutti meitä siitä ikävästä tosiasiasta, että Suomen väestökehitys näyttää monilla alueilla haastavalta. Työikäisen väestön määrä vähenee ilman maahanmuuttoa, samalla kun suurten ikäluokkien eläköituminen kasvattaa työvoiman tarvetta useilla toimialoilla, erityisesti maaseutualueilla.

On tärkeää huomioida se, että pelkkä työpaikka ei riitä pitämään ihmisiä paikkakunnalla. Työ houkuttelee muuttamaan, mutta pysymisen ratkaisevat usein aivan muut tekijät. MDI:n kyselyn mukaan maahanmuuttaneiden pitovoimaa vahvistavat erityisesti:

  • sosiaaliset suhteet
  • yhteisöön kuulumisen tunne
  • toimivat palvelut
  • puolison työllistyminen
  • mahdollisuudet rakentaa arkea ja tulevaisuutta paikkakunnalla

Työperusteisesti muuttaneilla kuuluvuuden tunne oli tutkimuksen mukaan heikoin kaikista vastaajaryhmistä.

Tervetulottavuus maaseutujen kilpailutekijänä

Laura esitteli puheenvuorossaan myös käsitteen tervetulottavuus, joka laajentaa näkökulmaa perinteisestä vastaanottamisesta aidosti mukaan ottavaan yhteisöön. Tervetulottavuus tarkoittaa sitä, että jokainen kuntalainen ja kyläläinen on osa yhteisöä, joka tekee uudelle tulijalle tilaa, tarjoaa mahdollisuuksia osallistua ja rakentaa kuuluvuuden tunnetta. Kotoutuminen ei tapahdu vain viranomaispalveluissa tai työpaikoilla, vaan ennen kaikkea arjen kohtaamisissa: kaupassa, harrastuksissa, koulun pihalla, naapurustossa ja kylätapahtumissa.

Juuri tässä voi olla maaseudun vahvuus. Pienissä yhteisöissä yksittäisillä kohtaamisilla on suuri merkitys. Kun uusi asukas kokee olevansa tervetullut, hänellä on paremmat mahdollisuudet juurtua paikkakunnalle pitkäksi aikaa. Samalla vahvistuu koko alueen elinvoima. Laura muistutti myös maahanmuuttaneiden vahvoista omista yhteisöistä, joissa tieto kulkee nopeasti ja vakuuttavaksi. Jos yksi sellaisen yhteisön jäsen löytää paikkansa jostain maaseutukunnasta, hän saattaa hyvinkin markkinoida paikkaa myös omissa yhteisöissään.

Vapaaehtoistoiminta rakentaa siltoja

Katja Kaataja on toiminut jo pitkään maahanmuuttaneiden kanssa sekä työn että vapaaehtoistoiminnan puolella. Katja kutsuttiin kyläkummitoiminnasta kiinnostuneille suunnattuun webinaariin jakamaan kokemuksiaan vapaaehtoistoiminnan parissa. Katjan tekeminen on ollut kyläkummitoimintaa parhaimmillaan, vaikkakin ilman kyläkummi-nimikettä. Katja tarkasteli puheenvuorossaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä yksilöiden ja yhteisön tukena. Hän kuvasi kuinka yksi tuttu ihminen voi olla ratkaisevan tärkeä tekijä uudelle paikkakunnalle muuttaneelle.

Katja kannusti kuulijoita laittamaan välillä maahanmuuttaneen silmälasit päähän ja katsomaan asiaa uuden tulijan näkökulmasta. Monet suomalaisille itsestään selvät asiat voivat olla uudelle tulijalle täysin vieraita. Katja näytti oivaltavan kuvaparin kahdesta eri torista, joista se suurempi ja täydempi voi olla maahanmuuttaneelle se tuttu ja turvallinen, kun taas meille suomalaisille tutumpi torinäkymä ilman myyjiä ja ilman ihmisiä voi suorastaan pelottaa. Yhteisöjen tehtävänä on tehdä osallistumisesta helpompaa, avata ovia harrastuksiin, tapahtumiin ja verkostoihin sekä auttaa löytämään oman paikan yhteisössä. Vapaaehtoistoiminnan tehtävä ei ole tehdä asioita toisen puolesta, vaan tukea ihmisiä löytämään oma toimijuutensa ja osallisuutensa uudessa ympäristössä.

Yhteisön tuki mahdollisti yrittäjyyden Kiteellä

Tilaisuuden lopuksi kuultiin ajatuksia herättävä ja inspiroiva puheenvuoro Kiteen autopesu yrittäjältä Uzair Irshadilta. Uzair kertoi omasta yrittäjäpolustaan Pohjois-Karjalan Kiteellä.

Pakistanin Karachista Suomeen muuttanut Uzair saapui Kiteelle opiskelemaan, mutta päätti tutkinnon jälkeen jäädä paikkakunnalle. Liikeidea syntyi arjen havainnosta: autopesupalvelun pitkistä jonoista. Hän käynnisti liikkuvan autopesupalvelun aluksi hyvin pienillä resursseilla, kuljettaen välineitä jopa polkupyörällä asiakkaiden luo. Paikallisten ihmisten luottamus, suositukset ja verkostot auttoivat yrityksen kasvuun. Sittemmin toiminta on laajentunut myös muihin palveluihin, ja yritys työllistää jo kaksi henkilöä.

Uzairin tarina konkretisoi sen, mistä koko webinaarissa oli kyse: maaseudulla on mahdollisuuksia, kun yrittäjyys, yhteisöjen tuki ja paikallinen luottamus kohtaavat. Hän kertoi viihtyvänsä Kiteellä juuri rauhallisuuden, yhteisöllisyyden ja ihmisten avoimuuden vuoksi.

Maaseudun pitovoima syntyy yhdessä

Webinaarin yhteinen viesti oli selkeä ja hienosti linjassa Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä hankkeen tavoitteiden kanssa. Maahanmuutto ja kansainväliset osaajat ovat yhä tärkeämpi osa maaseudun tulevaisuutta, mutta muuttoliikkeen hyödyt toteutuvat vain silloin, kun ihmiset haluavat myös jäädä.

Pitovoimaa ei rakenneta yksin työpaikoilla eikä kunnantaloissa. Sitä rakentavat yritykset, yhdistykset, naapurit, harrasturyhmät, kylätoimijat ja kaikki ne ihmiset, jotka luovat paikkakunnalle tervetulottavan ilmapiirin. Kun uusi asukas kokee olevansa aidosti osa yhteisöä, syntyy pohja juurtumiselle, yrittäjyydelle ja elinvoimaiselle maaseudulle.

Webinaarin tallenne ja Laura Koivisto-Khazaalin esitysmateriaali löytyvät täältä:

Hankkeella on myös LinkedIn ryhmä: Rural Business Connect. Tervetuloa mukaan!

Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä -hankkeen tavoitteena on vahvistaa maaseudun elinvoimaa tukemalla maahanmuuttaneiden yrittäjyyttä, osallisuutta ja kiinnittymistä paikallisiin yhteisöihin.

Hanketta toteuttavat Startup Refugees (Phoenix ry), Suomen Yrittäjäopisto ja Aktion Österbotten yhteistyössä Suomen Kylät ry:n kanssa. Hanketta osarahoittaa Euroopan unioni.

 

 

Åland 2026 – aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä

Åland 2026 – aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä

Jokavuotiseksi tavaksi muodostunut aktivaattorien tapaaminen on jälleen koittanut. Tapaaminen tarjoaa eri puolilla Suomea työskenteleville Kalaleader-aktivaattoreille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi oman alueen arjen ja haasteiden ääreltä, vaihtaa kokemuksia ja keskustella Kalaleader-toiminnan ajankohtaisista kysymyksistä. Samalla katsotaan hieman pidemmälle: millaisia mittapuita ja yhteisiä suuntia verkostotoiminnalle tarvitaan tulevaisuudessa?

Tällä kertaa syyskauden startti vei aktivaattorit Ahvenanmaalle.  Turusta yhteiselle taipaleelle ennätti kymmenen Manner-Suomen aktivaattoria.

Lauttoja, saaristoa ja kalankasvatusta

Ensimmäinen matkapäivä kului pitkin saariston kiemurtelevaa tie- ja lauttaverkostoa kulkiessa. Aurinkoisen matkapäivän väsyttämät kroppamme löysivät sopivan ruokatankauksen ja lepopaikan Brändön Bike & Bed majoituksesta. Kulkemisemme ei kuitenkaan stopannut puoliväliin pelkän matkustamisen aiheuttaman energiavajeen takia. Seuraavan päivän ohjelmaan oli merkitty nimittäin tutustumisvierailu Brändö Laxin kalankasvatustoimintaan tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin vieraana.

Aamumme vierähti majoituksessa aamupalan ja Kansallisen kalatalousverkoston toiminnan tulevaisuuden suunnittelun merkeissä. Kun aamun työt oli suoritettu, siirryimme Brändö Laxille. Pääsimme kauniin sään siivittämänä Brändö Laxin toisen viljelypäällikön Henri Hellströmin johdolla verkkoaltaille näkemään käytännössä millaista kalankasvatus saaristossa on. Tästä kalankasvatusyrityksellä on jo  42 vuoden kokemus.

Kuva Jonas Harald

”Mistäs te haluatte kuulla?”

Kysymys oli ruokintalautan kannella keikkuville aktivaattoreille selvä merkki siitä, että nyt saa kysyä ihan kaikesta.

Ja kysymyksiähän riitti.

Keskustelu kiihtyi nopeasti omille sfääreilleen, kun aktivaattoririnki pääsi auringonpaisteessa kieputtamaan aiheita kalankasvatuksesta ympäristöön, tuotantoon ja alan tulevaisuuteen. Juuri tällaisen avoimen keskustelujen takia näitä vierailuja tehdään.

Norjalaista insinööritaitoa ja hieman tujumpia tuoksuja

Avoimien sanojen käynnistämän keskustelupyörteen keskellä aluksemme ohjattiin kassille. Sen kyljessä hyrisi norjalaisen insinööritaidon näyte – melko tujujen tuoksujen saattelemana.

Viekas liike ja kehotus nousta hieman kauempaa neuvostoaikaista muotokieltä henkivälle teräslautalle eivät kuitenkaan hiljentäneet aktivaattoreita, päinvastoin. Aquafenix-niminen huoltolautta täyttyi pian valaan hajuaistilla varustetuista silmäpareista.

Kuva Jonas Harald

Kompressoria, putkia ja liukuhihnaa.

Kyseessä oli kelluva imurilaitteisto, jota testataan kalankasvatuksen ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Kassien pohjalle kulkeva putki imuroi sekä verkkopussin asukkien elämän lietteet – (lue: jätteet) – sekä elämänsä viimeisen evänliikkeen suorittaneet tuotantolinjastojen luvatut tulokkaat.

Meren pohjaan visusti pultattujen kassien ja lietteen tuoksun muodostama todellisuus tarjosi melkoisen kontrastin sille kauniille saaristomaisemalle, jossa kesän viimeiset auringonsäteet heijastuivat ympärillemme.

Takaisin kohti tuttua tasamaata lipuessamme ja hajureseptorien vähitellen palautuessa mieleemme jäi kuitenkin jotain olennaisempaa.

Tämäkin fysiikan lakeja uhmaavalta vaikuttava, tasaisesti hyrisevä teräsjärkäle on monen taitavan insinöörin työn tulos. Se on konkreettinen yritys ratkaista haasteita, joita kalankasvatukseen ja vesistöjen tilaan liittyy – ja samalla vastaus monen kalaruoan ystävän vilpittömään huoleen ympäristön tilasta.

Vastaavaa kehitystyötä näkee nykyään yhä enemmän ympärillämme. Kalatalouden tulevaisuus ei rakennu vain puheista, vaan myös siitä, että ongelmiin etsitään ratkaisuja, niitä testataan ja uskalletaan kokeilla käytännössä.

Ja ehkä juuri tässä piilee myös aktivaattoriverkoston tapaamisten yksi tärkeimmistä anneista: kun erilaiset ihmiset, alueet, kokemukset ja näkökulmat kohtaavat, syntyy uusia kysymyksiä – ja parhaimmillaan myös uusia vastauksia.

Mereltä maalle – ja samana päivänä asiakkaalle

Kala ei kuitenkaan jää merelle odottamaan seuraavaa vaihetta, vaan tuotantoketju jatkuu määrätietoisesti maalla.

Kuva Mona Heijari

Perkaamolla vastaan tuli jälleen aivan toisenlainen, mutta yhtä lailla vaikuttava näkymä kalankasvatuksen arjesta. Siellä missä merellä seurataan kasvua, ruokintaa ja veden olosuhteita, rannassa ratkaisevat tehokas logistiikka, hygienia, kylmäketju ja tarkasti ajoitettu työ.

Tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin johdolla saimme kattavan kuvan Brändö Laxin toiminnasta kokonaisuutena: siitä, miten kala kasvaa meressä, miten se nostetaan rannalle, käsitellään ja pakataan sekä miten se lähtee eteenpäin asiakkaille. Aamulla merestä nostettu kala on saman päivän aikana matkalla asiakkaille. Se on vaikuttava ketju, jossa jokaisen vaiheen on toimittava juuri oikeaan aikaan.

Jos merellä, niin myös maalla insinööritaito näkyi konkreettisesti. Laitteet, kuljettimet, jäähdytysratkaisut ja työnkulun yksityiskohdat eivät ehkä herätä ensisilmäyksellä samanlaista keskustelua kuin verkkoaltaiden kalat tai ravinnepäästöjen vähentäminen, mutta niiden merkitys on suuri. Ne mahdollistavat laadun, tehokkuuden ja sen, että saaristossa kasvatettu kala päätyy tuoreena kuluttajan pöytään.

Haasteitakin riittää. Kalankasvatus on riippuvainen merestä, säästä, tuotannon kannattavuudesta, ympäristöluvista, markkinoista ja toimivista kuljetusyhteyksistä. Saaristossa yritystoiminnan jatkuvuus on samalla elävän saariston elinehto: jotta siellä voidaan yrittää, tehdä työtä ja asua ympäri vuoden, myös saaristolauttayhteyksien on palveltava alueen asukkaita ja yrityksiä luotettavasti. Ilman toimivia yhteyksiä eivät ihmiset, raaka-aineet eivätkä tuotteet liiku – eikä saariston elinvoima voi säilyä.

Samalla ala joutuu jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisuudesta. Vastauksia ei löydy yhdestä koneesta tai yksittäisestä innovaatiosta, vaan pitkäjänteisestä kehitystyöstä koko ketjussa.

Päivän aikana kävi selväksi, ettei kalankasvatus ole vain kalaa verkkoaltaassa tai filettä kaupan tiskillä. Se on osaaminen, ihmiset, tekniikka, meri ja maalla tehtävä työ samassa kokonaisuudessa. Ja ehkä juuri siksi vierailu jäi mieleen: saariston kalataloudessa tulevaisuutta tehdään yhtä aikaa merellä, rannassa ja asiakkaiden suuntaan kulkevissa kuljetuksissa.

Vierailun jälkeen suunnattiin jälleen merelle. Saaristo näytti parastaan, kun matka jatkui Torsholmasta kohti Hummelvikia ja Manner-Ahvenanmaata. Sujuva liikkuminen saaristossa yllätti positiivisesti mantereen puolelta tulleet aktivaattorit: lautat tulivat ja lähtivät aikataulussa, palvelu toimi erinomaisesti ja Maarianhaminaan johtava bussiyhteys oli kuin kirsikka kakun päällä.

Päivän päätteeksi saavuttiin hotellille ja kokoonnuttiin yhteiselle illalliselle. Merellä, rannassa ja tuotannossa nähty alkoi vähitellen asettua ajatuksiksi – ja keskustelua riitti, niin asiasta kuin sen vierestä.

Katse kohti seuraavaa aaltoa – Nästa Våg -seminaari

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli Nästa Våg -seminaari, joka kokosi yhteen kala-alan toimijoita, asiantuntijoita ja kehittäjiä. Päivä oli täynnä näkökulmia siihen, miten kalatalous voi uudistua, vahvistua ja löytää uusia mahdollisuuksia muuttuvassa toimintaympäristössä.

Seminaarin avasi Ahvenanmaan maakuntahallitus, minkä jälkeen Robert Tallberg ja Joan Granqvist Nylands Fiskarförbundista esittelivät Ny Grund -aloitetta. Johan Mörn ja Mikael Lindholm puolestaan tarkastelivat Ahvenanmaan kalatalouden tulevaisuutta paikallisesta näkökulmasta. Päivän alussa kuultiin myös Viktor Erikssonin puheenvuoro Kalaleaderin roolista saariston paikallisessa kehittämisessä.

Robert Tallberg 6 Joan Granqvist, Nylands Fiskarförbund Kuva Riku Mesiniemi
Viktor Eriksson, Fiskeleader Åland Kuva Janne Niemimäki

Iltapäivän teemoissa siirryttiin kalatalouden tulevaisuuden suuriin kysymyksiin. Ahvenanmaan maakuntahallituksen Niklas Ulenius nosti esiin kalastajakunnan sukupolvenvaihdokset ja alan uusiutumisen: miten kalatalousalalle saadaan uusia tekijöitä ja miten olemassa oleva osaaminen saadaan siirtymään eteenpäin?

Göteborgin yliopiston tohtorikoulutettava Marica Andersson käsitteli kalarehun kestävyyttä ja mahdollisuutta käyttää leviä kirjolohen rehuna. Puheenvuoro muistutti, että kalankasvatuksen ympäristövaikutuksiin etsitään ratkaisuja niin merellä, rehuketjussa kuin tuotannon eri vaiheissakin.

Merestä saatavien uusien tuotteiden mahdollisuuksia avasi Österbottens Fiskarförbundin Marina Nyqvist. Marthaförbundetin Marie Kellgren puolestaan kertoi Smartfisk-ajattelusta: miten vähemmän hyödynnettyjä kalalajeja voidaan nähdä resurssina ja tuoda osaksi ruokakulttuuria, tuotteita ja kestävää arkea.

Baltic Biostimulants -hanketta esittelivät Joel Lindholm, Magnus Hanstén ja Nemo Seafarms. Puheenvuoroissa tarkasteltiin meren tarjoamia mahdollisuuksia myös uusien raaka-aineiden ja ratkaisujen lähteenä. Nina Saarnio elinvoimakeskuksesta toi esiin vision kestävästä ja elinvoimaisesta sinisestä elinkeinosta.

Päivä huipentui Kaj Mattssonin vetämään keskusteluun rannikon kalatalouden resilienssiryhmän tarpeesta. Huoltovarmuus nousi esiin konkreettisena kysymyksenä: miten turvataan kalastuksen toimintaedellytykset, osaaminen, logistiikka ja kotimaisen kalan saatavuus myös muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissa?

Päivä vahvisti ajatusta siitä, ettei kalatalouden tulevaisuus ole vain yhden toimijan tai alueen asia. Se rakentuu yhteistyöstä yli maakunta- ja maarajojen, rohkeista kokeiluista sekä kyvystä nähdä meri yhtä aikaa elinympäristönä, työpaikkana, ruokapöytänä ja yhteisenä vastuuna.

Ympyrä sulkeutuu – Turusta lähdettiin ja Helsinkiin palattiin

Reissun viimeinen merimatka kohti Manner-Suomea alkoi monella tapaa ajatuksia rikkaampina. Päivien aikana nähty, kuultu ja koettu antoi uusia näkökulmia kalatalouden mahdollisuuksiin, haasteisiin ja tulevaisuuteen – sekä ennen kaikkea yhteistyön merkitykseen.

Kalatalousaktivaattorit kiittävät Ahvenanmaata lämpimästä vastaanotosta, mielenkiintoisista vierailukohteista, avoimista keskusteluista ja antoisasta Nästa Våg -seminaarista. Ahvenanmaa tarjosi myös aitoa lähiruokaa parhaimmillaan: Brändössä pääsimme maistelemaan paikallisesti kasvatettua kalaa, ja Nästa Våg -seminaarissa lautasille oli pyydetty paikallista haukea ja kuhaa. Maukas, huolella valmistettu kalaruoka muistutti konkreettisesti siitä, mistä koko alassa lopulta on kyse – merestä, osaamisesta ja mahdollisuudesta nauttia lähellä tuotetusta ruoasta.

Saariston halki kuljetusta matkasta jäi mukaan paljon muutakin kuin muistoja: uusia tuttavuuksia, ideoita ja eväitä tulevaan työhön.

 

 

Tutkimus: Etelä-Savon metsien taloudellinen merkitys vähentynyt metsänomistajien keskuudessa – etäomistaminen yleistä

Yhteistyössä Suomen Metsäkeskuksen kanssa suoritettuun kyselyyn vastasi 499 eteläsavolaista metsänomistajaa. Vastaukset edustavat Etelä-Savoa kohtalaisesti, sillä maakunnassa on noin 39 000 yksityistä metsänomistajaa.

  • Metsän kokonaismerkitys on alkanut muuttumaan taloudellisesta näkökulmasta yhä enemmän kohti metsän mittaamattomia arvoja. Edelleen 52 % vastaajista kokee metsän olevan tulojen hankinnan lähde. Kuitenkin 25 % vastaajista piti metsää arvokkaana itsenään ilman hyötynäkökulmaa ja 23 % piti metsää hyvinvoinnin ja virkistyksen lähteenä, tutkijatohtori Jarno Föhr LUT-yliopistosta kertoo.

Vastanneista 70 % oli miehiä, 29 % naisia ja 1 % ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan. Miesvaltaisuus heijastaa hieman metsänomistamisen sukupuolittuneisuutta Suomessa. Suurin osa vastanneista, 57 %, asui muualla kuin Etelä-Savossa, joka selittää etäomistamisen yleisyyttä jo koko Suomen mittakaavassakin. Valtaosalla vastanneista oli korkea koulutustaso, sillä 74 % omasi alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutuksen. Varsinaista metsäalan koulutusta oli peräti 27 %:lla vastanneista.

Vastaajien ikä painottui vahvasti yli 50-vuotiaisiin: heitä oli 84 % vastanneista. Metsien siirtyminen nuoremmille sukupolville on yhä ajankohtaisempi aihe. Vaikka metsänomistajien ikä painottuu vanhempiin ikäluokkiin, vastanneista 70 % aikoi pitää omistusmääränsä ennallaan lähitulevaisuudessa. Vastanneista 20 % aikoi ostaa lisää metsämaata ja 4 % aikoi myydä maataan. Suuri enemmistö, 82 %, halusi metsän tulevaisuudessa säilyvän sukunsa omistuksessa ja 61 % aikoi siirtää metsänsä eteenpäin perintönä. Vastanneista 16 % aikoi kaupata metsänsä ja 10 % haluaa antaa sen lahjana.

Vastaajien metsien sijainti painottui suurimpiin kuntiin, lähinnä Mikkeliin ja Savonlinnaan, mutta niitä oli runsaasti muuallakin maakunnassa. Suurin osa metsistä, 59 %, oli yksinomistuksessa ja 27 % yhtymien omistuksessa. Metsistä 17 % oli yhteisomistuksessa aviopuolison kanssa. Pieni osa metsistä oli perikuntia tai kuolinpesiä ja yhteismetsiä. Vastaajien omistamien metsien pinta-alat vaihtelivat alle kymmenestä yli 100 hehtaariin, ja määrällisesti eniten oli 20–49 hehtaarin kokoisia metsiä (35 %:lla vastaajista).

  • Vaikka suurin osa kyselyyn vastanneista piti metsiä pääasiassa tulonlähteenä, niin niiden merkitys vastaajien taloudelle oli melko vähäinen, kuvaa Föhr.

Metsien tuottamien tulojen merkitys taloudessa oli 35 %:lle vastaajista lähes merkityksetön – alle 10 % kokonaistuloista ja 41 %:lle pienehkö, kokonaistuloista 10–29 %. Lisäksi metsätulojen merkitys oli ainoastaan 16 %:lle vastaajista kohtalainen 30–49 %, 7 %:lle suuri (≥50 %) ja 1 % vastaajista ei osannut kertoa metsätulojen merkitystä kokonaistuloihinsa.

Helsingin yliopiston vastaavanlaisesta kyselytutkimuksesta Etelä-Savossa vuodelta 1989 selviää, että vastaavilla tulokriteereillä metsien tuottama talousmerkitys oli 25 %:lle lähes merkityksetön, 33 %:lle pienehkö, 22 %:lle kohtalainen ja 10 %:lle suuri. Tuolloin 10 % vastaajista ei osannut kertoa metsätulojen merkitystä kokonaistuloihinsa.

 

Kyselytutkimus suoritettiin Metsästä moneksi -hankkeessa:

  • Hankkeen tavoite: tuottaa uusinta tietoa metsien mahdollisista monikäytöistä ja toimijoiden suhtautumisista ja näkemyksistä niihin kestävästä näkökulmasta katsottuna.
  • Toteuttajat: LUT-yliopiston Bioenergian laboratorio ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.
  • Toteutusaika: 1.11.2024–31.12.2026.
  • Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Itä-Suomen elinvoimakeskukselta.

 

Lisätietoja:


Kylävaran matskut käyttöön yhteisöjen varautumisen suunnittelussa

Kylävaran matskut käyttöön varautumisen suunnittelussa

Kylän varautumisen suunnittelua ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä. kylavara.fi tarjoaa valmiita ja maksuttomia materiaaleja, joiden avulla kyläyhdistys tai muu yhteisö voi lähteä suunnittelemaan omaa varautumistaan askel kerrallaan. Sivustolta löytyy muun muassa kyläturvallisuusiltojen keskustelukortit ja varautumis- ja turvallisuussuunnitelman mallipohja. Kaikki materiaalit ovat kaikille avoimia, maksuttomia ja ladattavissa omaan käyttöön.

Kylävaran materiaaleissa varautumisen suunnitteluun on tarjolla myös selkeä kolmen illan kyläturvallisuusiltojen malli, joka tarjoaa selkeän mallin, jota voi soveltaa oman kylän tai yhteisön tarpeeseen.

Ensimmäisenä iltana pysähdytään oman kylän äärelle

Mitä täällä voisi tapahtua? Mikä kylällä huolestuttaa? Mihin pitäisi varautua? Entä mitä meillä jo on?

Kyläturvallisuusiltojen ensimmäisen illan keskustelukortit ohjaavat pohtimaan kylän uhkia, riskejä ja vaaranpaikkoja, mutta yhtä tärkeää on kartoittaa kylän omat voimavarat. Kylältä voi löytyä paljon sellaista osaamista, kalustoa ja infraa, jota ei normaalissa arjessa tule huomanneeksi varautumisen näkökulmasta.

Kuka osaa antaa ensiapua? Kenellä on traktori tai aggregaatti? Kuka tuntee kylän tiet ja maaston? Löytyykö kylältä paikka, jossa ihmiset voisivat kokoontua häiriötilanteessa? Entä keiden kanssa kylä voisi tehdä yhteistyötä?

Ensimmäisen illan jälkeen pyritään saamaan parempi käsitys siitä, mihin pitäisi varautua ja mitä voimavaroja meillä on käytössämme.

Toisena iltana mietitään tehtävänjakoa

Kaikkea ei tarvitse ratkaista, vaan valitaan asiat, joihin halutaan ensimmäiseksi tarttua. Jos sähkökatkot nousevat tärkeäksi aiheeksi, mietitään yhdessä, miten kylällä pärjättäisiin niiden aikana. Jos taas huolena on tiedonkulku, pohditaan, miten tieto saadaan ihmisille myös silloin, kun tavalliset viestintäyhteydet eivät toimi.

Samalla sovitaan, kuka tekee mitäkin. Kylävaran kyläturvallisuusiltojen toisen illan keskustelukorteissa tähän liittyvät esimerkiksi kyläturvallisuuden yhteyshenkilö ja mahdollinen kyläturvaryhmä. Pienessä kylässä kyse voi olla vain muutamasta ihmisestä, jotka ottavat vastuulleen esimerkiksi yhteydenpidon, viestinnän, kylätalon, naapuriavun tai jonkin muun sovitun kokonaisuuden.

Toisena iltana saatetaan myös huomata missä tarvitaan lisää osaamista. Kylävara tarjoaa tähänkin työkaluja ja sivustolle on listattu useita eri tahojen järjestämiä koulutuksia ja yhteisharjoituksia. Harjoittelu ja kouluttautuminen otsikon alta löytyy ideoita myös omatoimisesti järjestettäviin harjoituksiin, joita kylä voi järjestää itse.

Kolmantena iltana tehdään suunnitelma

Kun kylän tai yhteisön riskit, voimavarat ja vastuut on käyty yhdessä läpi, tiedot voidaan koota varautumissuunnitelmaksi. Kylävarasta löytyy valmis mallipohja, jota pystyy kätevästi muokkaamaan oman yhteisön tarpeisiin sopivaksi.

Suunnitelman ei tarvitse olla pitkä tai viimisen päälle muotoiltu. Tärkeintä on, että se sisältää yhdessä sovitut asiat ja että kaikki tietävät, mitä sinne on kirjattu.

Hyvään varautumissuunnitelmaan kuuluu myös sen päivittäminen. Suunnitelmaa pitää palata katsomaan uudelleen, päivittää muuttuvien tilanteiden mukaan ja harjoitella käytännössä. Kannattaa pohtia, mitä tapahtuu, jos suunnitelmassa mainittu henkilö ei olekaan paikalla? Toimiiko sovittu viestintätapa? Löytyykö tarvittava kalusto ja osaaminen silloin, kun niitä tarvitaan?

Kylävaran ideoimasta kolmesta kyläturvallisuusillasta muodostuu parhaimmillaan alku jatkuvalle varautumistyölle.

Kylävaran materiaalit helpottavat ensimmäisen askeleen ottamista. Varautumisen suunnittelua ei tarvitse keksiä itse, vaan valmiit keskustelukortit ja suunnitelmapohja antavat siihen hyvät suuntaviivat. Sisältö puolestaan syntyy kyläläisten omasta tiedosta, kokemuksista ja keskusteluista.

Mistä kala on päätynyt lautasellesi?

Puhdas vesi. Lapin erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevat vesistöt tarjoavat edellytykset laadukkaan luonnonkalan kasvulle. Kala kasvaa luonnollisesti, villikalaa ei ruokita ja sen kestävä kalastus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja estää rehevöitymistä. Lapin vesistöt ovat kalastajille työpaikka, mutta samalla ne ovat luonnonvara, josta pidetään huolta. Puhdas vesi on edellytys elämälle ja Lapissa elämisen edellytys on elinkeino ja toimeentulo.

Miksi Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hanke? Lapin villikala ja ammattikalastajat ansaitsevat oman tarinansa. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hanke kertoo pohjoisen kalastajien korkeasta ammattitaidosta ja osaamisesta, vastuullisesta kalastuksesta sekä korkealaatuisesta luonnonkalasta. Ammattikalastus ei ole menneisyyden ammatti vaan tulevaisuuden elinkeino yhtenä tärkeänä osana huoltovarmuutta.

Mietitkö sinä kaupasta kalafileen ostaessasi tai ravintolassa kala-annosta nauttiessasi mistä kala on kalastettu, kuka sen on kalastanut ja miten se on päätynyt sinun lautasellesi? Useimmat eivät ja juuri siihen pyrimme saamaan muutosta. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuksi -hankkeen tavoite on edistää Lapin luonnonkalan arvostusta, saada näkyvyyttä valtakunnallisesti ja viestinnän keinoin vaikuttaa kuluttajien käsitykseen luonnonkalan tuottamisesta.

Kertomalla Lapin villikalan tarinan kuluttajat näkevät villikalan arvon. Villikalan tuottaminen ei kuormita ympäristöä, kalastus on vastuullista ja kala käsitellään tasokkaissa kalankäsittelytiloissa. Lapin villinä kasvanut kala on luonnollisesti myös herkullista ja terveellistä.

Hankkeen tavoitteena on parantaa kalastuselinkeinon kannattavuutta ja edistää Lapin kaupallisten kalastajien keskinäistä verkostoitumista ja yhteistyön kehittymistä. Laatukalaa Lapista – tuottajat tutuiksi -hanketta toteutetaan Inarin, Kemijärven, Pellon ja Sodankylän alueilla. https://pohjoisinlappi.fi/hankkeet/omat-hankkeet/laatukalaa-lapista/

 

Perheyrittäjyyden dynamiikka näkyy arjen verkostoissa

Ympärillämme on ihmisiä monissa eri rooleissa. Maataloudessa osa rooleista voi olla perittyjä tai muodostua puolison tai oman suvun kautta. Merkitykselliset ihmiset voivat tukea meitä tai kuormittaa meitä. Näiden vaikutusten tunnistaminen vahvistaa hyvinvointia ja omaa johtajuutta.  

Syyskuun 23. päivän Nainen maatilan päätöksentekijä -koulutuksen webinaarissa lähdemme tarkastelemaan näitä suhteita, kun aiheena on perheyrittäjyyden dynamiikka. Webinaarissa tarkastelemme maatilan verkostoja sekä ihmisiä, jotka vaikuttavat päätöksentekijän ympärillä. Aiheeseen meitä johdattaa Johanna Perttilä. Ennen webinaaria toivomme, että pysähdyt hetkeksi pohtimaan omaa verkostoasi. 

Ennakkotehtävänä laadit verkostokartan ja tarkastelet sen avulla omaa verkostoasi. Pohdi, keiden toivoisit olevan elämässäsi nykyistä lähempänä ja keiden vaikutusta haluaisit vähentää. 

Alla on verkostokartan kirjallinen ohje. Voit lisäksi katsoa Johannan videon, jossa hän antaa ohjeet verkostokartan tekemiseen. 

Ennakkotehtävä kirjallisena: Verkostokartta 

Tehtävän tavoitteena on auttaa sinua tunnistamaan, ketkä vaikuttavat arkeesi, päätöksentekoosi ja hyvinvointiisi. Karttaa ei tarvitse jakaa muille, vaan se toimii oman pohdintasi tukena webinaarissa. 

  1. Ota tyhjä A4-paperi ja kynä. 
  1. Piirrä paperille iso ympyrä ja ympyrän keskelle piste.  
  1. Kirjoita paperille: 
  1. PERHE oikeaan yläkulmaan  
  1. SUKU oikeaan alakulmaan  
  1. YSTÄVÄT vasempaan alakulmaan  
  1. AMMATTILAISET vasempaan yläkulmaan 
  1. Keskipiste kuvastaa sinua. Kirjoita ympyrään niiden ihmisten tai eläinten nimet, jotka ovat tällä hetkellä sinulle merkityksellisiä. Sijoita nimet perheen, suvun, ystävien tai ammattilaisten alueelle sen mukaan, mihin ryhmään he kuuluvat. 
  1. Mitä lähempänä nimi on keskipistettä eli sinua, sitä merkityksellisempi henkilö on elämässäsi tällä hetkellä. 
  1. Nimeä karttaan ne ihmiset, jotka ovat sinulle tämänhetkisessä elämäntilanteessa merkityksellisiä, läheisiä tai muuten vaikuttavia. 
  1. Pysähdy tarkastelemaan karttaa kokonaisuutena. Pohdi, ketkä tukevat sinua, ketkä vaikuttavat päätöksiisi ja millaisia muutoksia toivoisit verkostoosi. 
  1. Jos toivoisit jonkun vaikutuksen olevan elämässäsi SUUREMPI, piirrä nimestä nuoli itseäsi kohti.  
  1. Jos toivoisit jonkun vaikutuksen olevan elämässäsi nykyistä PIENEMPI, piirrä hänen nimestään nuoli poispäin itsestäsi. 

Muista, että verkostokartta kuvaa tämänhetkistä tilannettasi. Verkostot muuttuvat elämäntilanteiden mukana, joten ihmisten ja eläinten paikat kartalla voivat myöhemmin olla erilaisia. 

Tuu mukaan!

Ilmoittaudu mukaan Nainen maatilan päätöksentekijänä -koulutukseen ja lähde kanssamme tutkimaan, miten verkostot, ihmissuhteet ja perheyrittäjyyden dynamiikka vaikuttavat arkeen ja päätöksentekoon. 

Hevosen pitoa, käsittelyä ja kouluttamista voi kehittää tieteen tarjoamin keinoin

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laadittu ohjeiksi kaikkeen toimintaan hevosten kanssa. Ne ohjaavat tieteellisesti perusteltuihin, toimiviin käytäntöihin harrastuksen lajista tai hevostyypistä riippumatta. Periaatteiden osaaminen on välttämätöntä hevosten hyvinvoinnin ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laatinut kansainvälinen tiedeyhteisö ISES eli International Society for Equitation Science. ISES-järjestön tavoitteena on edistää hevosten hyvinvointia ja kehittää hevosten ja ihmisten välistä yhteistyötä tutkittua tietoa hyödyntäen.

Hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisessä keskeistä on kyky havainnoida hevosen käyttäytymistä tarkasti ja objektiivisesti. On tärkeää tunnistaa ajoissa merkit, jotka kertovat hevosen pelosta tai stressaantumisesta. Osa näistä on helposti havaittavissa, mutta esimerkiksi käyttäytymisen epätyypillinen hitaus ja jähmeys sekä monet muut lievät jännittyneisyyden merkit saattavat jäädä helposti havaitsematta.

Hevosen käyttäytymiseen vaikuttaa kaiken aikaa sen pitotapa. Kun elinympäristö mahdollistaa lajinomaisten tarpeiden, kuten vapaan liikkumisen, lajiseuran, tiheän syömisen ja riittävän levon toteutumisen, se auttaa hevosen stressitasoa pysymään matalalla. Lajinomaiset tarpeet tyydyttävä pitotapa edistää myös palautumista esimerkiksi valmennuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Matala stressitaso näkyy hevosen rauhallisena ja helposti ennakoitavana käyttäytymisenä, mikä puolestaan edistää myös ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta.

Ihmisen toiminta on hevoselle jokapäiväinen hyvinvointitekijä. Johdonmukainen, rauhallinen ja hevoselle ymmärrettävä toiminta tekee hevosen arjesta turvallisen tuntuista ja helposti ennakoitavaa. Hyvää hevosenpitoa ovat myös totuttamisen ja siedättämisen taidot uusissa, mahdollisesti jännittävissä tilanteissa. Monipuoliset kouluttamisen taidot taas antavat hevosten käsittelijälle mahdollisuuden valita turvallinen ja hevosen hyvinvointia tukeva toimintamalli arjen erilaisissa tarpeissa.

Hevoset kokevat tunteita ja kipua ja voivat kärsiä niistä, mutta ne hahmottavat maailmaa monin tavoin eri tavalla kuin ihmiset. Niillä ei ole kykyä miettiä asioita toisen näkökulmasta. Hevosten kokemusmaailma on yksinkertaisempi ja perustuu siihen, miltä tilanne hevosesta itsestään tuntuu ja mitä se on aiemmissa kokemuksissaan yhdistänyt samankaltaisiin tilanteisiin. Taito nähdä asioita hevosen tavalla auttaa ymmärtämään hevosen käyttäytymistä ja järjestämään tilanteita hevoselle sopivaksi.

Hevosen kouluttamisen kymmenen pääperiaatetta on käännetty suomeksi Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -hankkeen tuella. Periaatteisiin voi tutustua kokonaisuudessaan osoitteessa:

https://hevostenhyvinvointi.fi/hevosten-kouluttamisen-10-perusperiaatetta/

Hevosenpidon käytäntöjä voidaan kehittää myös maatilojen neuvonnan puitteissa. Hevosten käyttäytymisen ja kouluttamisen ammattilainen voi auttaa järjestämään arkea tukemaan hevosten hyvinvointia niin pitoympäristön kuin käsittelyn ja kouluttamisenkin näkökulmista.

Kirjoittaja on hevostalouden ammatillinen opettaja, ratsastuksenohjaaja, eläintenkouluttaja (EAT) ja maatilojen neuvoja.

Anna Kilpeläinen | PedaEquest®

International Society for Equitation Science
https://www.equitationscience.com/

 

Kestävän kehityksen viikon ja maaseudun kehittämisen ytimessä on yhteistyö

Kestävän kehityksen viikko kokoaa 21.– 27.9.2026 paikallislähtöisiä ratkaisuja, tapahtumia ja keskusteluja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi. Viikon tavoitteena on nostaa esille hyvät esimerkit maaseudulla tehtävästä kestävän kehityksen työstä, vahvistaa osallisuutta sekä innostaa uusia ihmisiä mukaan kestävää arkea rakentamaan. Kestävän kehityksen viikko mahdollistaa uusia yhteistyömahdollisuuksia ja tapahtumaviikon puitteissa oma toiminta saa lisänäkyvyyttä.

Yhteistyön voima näkyi konkreettisesti myös toukokuussa 2026 järjestetyissä Kosteikkokarnevaaleissa, joiden tavoitteena oli vahvistaa paikallista yhteistyötä, jakaa hyviä käytäntöjä ja lisätä tietoisuutta kosteikkojen merkityksestä. Seitsemässä maakunnassa järjestetyt tapahtumat kokosivat noin 350 osallistujaa alakoululaisista eläkeläisiin tutustumaan keväisiin kosteikkoihin paikallisten kosteikkoaktiivien johdolla.

Yhteistyö on myös keskeinen osa Kestävän kehityksen viikkoa. Kestävämpää tulevaisuutta rakennetaan yhdessä, ja viikon aikana kunnat, yhdistykset, yritykset, oppilaitokset ja asukkaat kohtaavat yhteisten teemojen äärellä. Monet viikon tapahtumista ovatkin syntyneet yhteistyön tuloksena, joko uusien kumppanuuksien kautta tai olemassa olevia verkostoja hyödyntäen. Yhdessä tekeminen auttaa jakamaan resursseja ja osaamista sekä innostamaan uusia toimijoita mukaan ja löytämään ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin.

Kosteikkokarnevaaleja ja Kestävän kehityksen viikkoa yhdistää sama ajatus: kestävä kehitys syntyy ihmisten yhteistyöstä ja konkreettisista teoista. Eri puolilla Suomea ihmiset kokoontuvat yhteen jakamaan osaamistaan, oppimaan toisiltaan ja toteuttamaan paikallisia ratkaisuja, kuten kosteikkojen perustamista. Kun nämä teot kootaan yhteisen teeman ja tapahtumaviikon alle, niiden näkyvyys, vaikuttavuus ja innostava voima kasvavat. Samalla vahvistuu kokemus siitä, että jokainen teko on osa laajempaa kokonaisuutta ja yhteistä muutosta kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Paimion Muotiviikko, joka on ollut osa Kestävän kehityksen viikkoa jo usean vuoden ajan, on toinen hyvä esimerkki siitä, miten tapahtuma voi kasvaa eri toimijoiden yhteistyönä. Tapahtuma kokoaa yhteen yrityksiä, yhdistyksiä ja muita toimijoita pohtimaan vastuullista muotia, kuluttamista ja kiertotaloutta. Yhteistyön ei kuitenkaan tarvitse olla näin laajaa. Useasti Kestävän kehityksen viikon ohjelma on rakentunut myös paikallisyhdistysten yhteistyönä, esimerkiksi nuorisoseurantalolla järjestetyn yhteisen kestävän kehityksen illan ympärille.

Yhdessä tekeminen auttaa myös hahmottamaan tehdyn työn mittakaavaa ja merkitystä. Siksi Maaseutuverkosto ja maaseutupolitiikan KERÄ-verkosto jatkavat tänäkin syksynä yhteistyötään kestävän kehityksen ja elinvoimaisen maaseudun edistämiseksi.

”Kosteikon merkityksen ymmärtää, kun sellaisen näkee”, totesi pohjoissavolainen kosteikkoaktiivi toukokuisissa karnevaaleissa. Sama pätee moniin paikallisiin kestävän kehityksen ratkaisuihin. Kun ihmiset pääsevät näkemään konkreettisia esimerkkejä ja niiden vaikutuksia käytännössä, niiden merkitys avautuu uudella tavalla. Samalla kynnys osallistua, kokeilla uusia toimintamalleja ja lähteä mukaan yhteiseen työhön madaltuu.

Nähdään Kestävän kehityksen viikolla!

Blogin kirjoittivat: KERÄ-verkoston Nora Purojärvi, Tiina Saaresranta ja Nora Backlund sekä Maaseutuverkoston Salla Ruuska

Ilmoita oma tapahtumasi mukaan Kestävän kehityksen viikolle. Tervetuloa mukaan myös Kestävä kehitys ja vastuullisuus yritystoiminnan ytimessä – Kestävän kehityksen viikko -webinaariin 22.9.2026 klo 9! Webinaarissa sukelletaan paikallislähtöisiin kestävän kehityksen ratkaisuihin sekä siihen, miten yhteistyö vahvistaa kestävää maaseutua.

Maatalousmuovijätteen hallinnan haasteisiin tutustumassa

KeMu-hanke on ollut käynnissä vuoden 2025 alusta, joten tehty työ on tuottanut jo vakaan pohjan. Maatalousmuovijätteen kierrätys ei ollut itselleni ennestään tuttua, syventyminen siihen vaatikin aikaa. Nuttura ei kellään hankkeen tiimiläisistä ollut kireällä eikä tyhmiä kysymyksiä tunnettu, joten sain rauhassa esittää mietintöjäni ja tutustua aiheeseen.

Aihe on valtavan laaja ja siitä oleva tieto niin maan sisällä, kuin Euroopan laajuisestikin on osin piilossa sekä epätarkkaa. Yrityspakkausten kerääminen on lain säätelemää, mutta pakkausmuoveihin kuulumattomien paali- ja aumamuovijätteiden järjestelmällinen ja organisoitu keräys vapaaehtoisen tuottajajärjestön kautta on aloitettu vasta muutama vuosi sitten.

Kesä kului tietoa louhiessa

Keräsin kesän aikana tärkeitä oppeja siitä, kuinka erilaisia tapahtumia aiheen ympärillä järjestetään ja mitä se vaatii. Tapasimme yhteistyökumppaneita pop-up-jätekeräyksen suunnittelun ja toteutuksen merkeissä, osallistuimme KasvuStarttiin ja kiersimme tutustumassa eri tuotantosuuntien tiloihin ja niiden omistajiin. Selvitimme, millaista muovijätettä tiloilta kertyy, pohdimme jätteen hallinnan haasteita ja kuulimme tilallisten kehitysehdotuksia ja toiveita. Työtä tehdään helposti lähestyttävällä, neutraalilla ja hyviä yleisiä käytänteitä kehittävällä otteella. Tällöin yhteistyökumppanin, asiakkaan tai vain yksittäistä neuvoa tarvitsevan on helppo ottaa yhteyttä sekä jakaa henkilökohtaisiakin ajatuksia myös kasvotusten.

Kesän aikana uppouduin intensiivisesti benchmarkkauksen saloihin ja sain todeta, kuinka haastavaa voikaan tiedon löytyminen olla, kun informaatio on hajallaan, epätarkkaa ja vailla yhteisiä valtioiden rajat ylittäviä standardeja. Materiaalin selkärankana toimi tutustuminen monen Euroopan maan käytänteisiin ja säädöksiin. Kiinnostavimpina työsuhteeni aikana koin seminaarit, joissa eri maiden asiantuntijat ottivat kantaa esittelyissä, puheenvuoroissa ja paneeleissa maatalousmuovien kierrätyksen haasteisiin niin omassa maassaan kuin Euroopan alueellakin. Voimme ottaa paljon oppia muilta mailta ja oleellista olisikin kehittää paikallisiin olosuhteisiin sopiva järjestelmä. Tiedon lisääminen luo lähtökohdan osallisuuteen, tilan ominaisuudet määrittelevät jätteen määrän ja laadun, maantieteellinen sijainti logistiikan sekä poliittiset päätökset ammattimaisen jätteenkäsittelyn askelmerkit. Omat ajatukset pyörivät kierrättämisen ympärillä yhdistellen eri järjestelmien ominaisuuksia pohtien, kuinka Suomessa näitä voitaisiin hyödyntää.

Maatalousmuovijätteen hallinta on koko maailmaa koskeva haaste

Maatalousmuovien elinkaaren loppuvaiheen käsittely ei ole ongelmatonta missään, vaikka toimivia vapaaehtoisuuteen tai lakiin perustuvia järjestelmiä on useassa maassa olemassa. Maan sisällä tapahtuva uusioraaka-aineen keräys ja tätä seuraava jatkojalostus tulisi nähdä jo lähtökohtaisesti huoltovarmuuden näkökulmasta. Voidaan pohtia, millaisia kannustimia tarvitaan, jotta kierrättäminen ja kierrätystuotteiden ostaminen olisi kannattavaa. Muovi kuuluisi saattaa kiertoon ja kierrosta luoda mahdollisimman suurilta osin suljettu. Käytännöillä, säännöksillä ja laeilla voidaan suunnata kohti yhteistä kiertotaloutta maatalousmuovijätteen hallinnassa.

Sain olla osa tämänhetkistä tiedonhakua ja sen levittämistä. Työtä on vielä jäljellä ja ponnisteluja asian eteen vaaditaan. Tärkeintä on, että asiasta puhutaan ja se tehdään merkittäväksi. Lämpimät kiitokset ohjaamisestani ansaitsevat ammattitaitoiset ja työllensä omistautuneet muovimuijat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Aija Hytönen sekä Pohjois-Savon MTK:n Noora Räsänen, Heini Mämmi ja Sanna Patosalmi!

KeMu-hanke toteutetaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimana yhteistyössä MTK-Pohjois-Savon kanssa. Hanke saa rahoituksensa Euroopan maaseuturahastosta ja Elinvoimakeskukselta.

 

 

Yrityksen jatkumiseen on enemmän kuin yksi tie

Yrityksen omistajanvaihdoksesta syntyy helposti mielikuva kättelyhetkestä, jolloin yrittäjä myy yrityksensä ja uusi omistaja ottaa vastuun toiminnasta. Käytännössä nämä tilanteet ovat paljon paljon monimuotoisempia.
Entä jos sopivaa ostajaa ei löydy? Jos mahdollinen jatkaja olisi kiinnostunut, mutta ei vielä valmis ottamaan koko yritystä vastuulleen? Tai voisiko yrityksen tulevaisuus sittenkin rakentua useamman ihmisen, työntekijöiden tai vaikka paikallisen yhteisön varaan?
Näitä asioita tarkastelemme Omistajanvaihdosten laajempi maisema (OVV) -hankkeessa. Kokoamme ja teemme näkyviksi vaihtoehtoisia tapoja turvata yritystoiminnan jatkuvuutta maaseutu- ja maaseutumaisilla alueilla. Maatilojen ja alkutuotannon sukupolvenvaihdokset muodostavat oman erityisen kokonaisuutensa ja jäävät tässä tarkastelumme ulkopuolelle.
Yrityksen jatkuvuus koskettaa koko aluetta
Maaseudulla toimiva yritys on usein tärkeä osa ympäröivää yhteisöä ja alueensa elinvoimaa. Se tarjoaa työpaikkoja ja palveluja, ylläpitää paikallista osaamista ja mahdollisesti toimii osana laajempaa yhteistyö- ja alihankintaverkostoa. Yrityksillä on merkitystä myös kansalliselle huoltovarmuudelle.
Jos toiminta päättyy jatkajan tai sopivien jatkomahdollisuuksien puuttuessa, voidaan menettää samalla vuosien aikana rakennettu asiakaskunta, tunnettuus, osaaminen ja liiketoiminta, jolla olisi edelleen ollut mahdollisuuksia jatkua ja uudistua.
Siksi yritysten jatkuvuuteen kannattaa etsiä ratkaisuja hyvissä ajoin – ja katsoa rohkeasti myös totuttujen vaihtoehtojen ulkopuolelle!
Omistajanvaihdos voi olla myös uusi alku
Omistajanvaihdoksista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein yritystoiminnasta luopuvaan yrittäjään. Yhtä tärkeää on tarkastella asiaa mahdollisen jatkajan näkökulmasta. Yrittäjyyspolku voi alkaa myös toimivan yrityksen jatkajana, jolloin valmiina voi olla asiakaskuntaa, osaamista, yhteistyösuhteita ja vakiintunut paikka markkinoilla. Se on aivan toisenlainen lähtökohta kuin aloittaminen tyhjästä.
Kynnys voi silti tuntua korkealta, jos vaihtoehtoina nähdään vain koko yrityksen ostaminen ja kaiken vastuun siirtyminen yhdellä kertaa. Mutta entä jos meillä olisikin rinnalla vaihtoehto, missä yrittäjäksi voisi kasvaa vähitellen?
Yrityksen jatkamiselle on monta tapaa
Yrityskauppa ja sukupolvenvaihdos ovat niitä suurelle yleisölle tutuimpia ja käytännössä yleisimpiä tapoja siirtää yritystoiminta seuraavalle omistajalle. Mitä muita tapoja sitten voi olla?
Esimerkiksi omistajuus voi vaihtua vaiheittain, kertarysäyksen sijaan. Uusi yrittäjä voi tulla mukaan osaomistajana ja kasvattaa vastuutaan kokemuksen karttuessa. Jatkaja voi löytyä yrityksen työntekijöistä, esimerkiksi tiimistä, joka haluaa rakentaa osaamisestaan entistä vahvempaa liiketoimintaa. Ratkaisu voi löytyä myös osuuskuntamallin, yhteisöllisen omistamisen tai franchising-yrittäjyyden kautta. Mahdollisuuksia siis on, kun vain osaamme laajentaa ajatteluamme siihen, mikä malli voisi toimia juuri kyseisessä tilanteessa.
Ja jotta osaamme laajentaa ajatteluamme tarvitsemme tietoa. Kokemuksia erilaisista omistajanvaihdoksen malleista löytyy jo Suomesta ja kansainvälisesti, mutta tieto on hajallaan ja monet vaihtoehdot tunnetaan meillä Suomessa vielä huonosti. Siksi me kokoamme näitä asioita yhteen ja jalostamme niistä käytännönläheisiä aineistoja yritysneuvojien, yritysvälittäjien ja muiden omistajanvaihdosten parissa työskentelevien käyttöön.
Tiedämme, että kiinnostusta omistajanvaihdosten edistämiseen on. Omistajanvaihdoksia käsittelevät infot keräävät runsain määrin osallistujia, ja keskusteluissa näkyy verkoston vahva halu löytää keinoja elinkelpoisten yritysten jatkuvuuden turvaamiseen.
Pysy kuulolla!