Metsätila perintönä, lahjana vai kauppana? Omistusjärjestelyihin kannattaa tarttua ajoissa 8.10.2026 Monelle metsänomistajalle metsä on paljon enemmän kuin omaisuutta. Se on osa suvun historiaa, toimeentuloa, virkistystä ja tulevien sukupolvien perintöä. Silti metsätilan omistukseen liittyviä ratkaisuja lykätään usein myöhemmäksi. Kainuussa metsätilojen omistusjärjestelyihin olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Metsänomistajien keski-ikä on jo 61 vuotta ja mediaani-ikä 63 vuotta. Lähivuosina suuri määrä metsätiloja siirtyy vääjäämättä uusille omistajille, mikä tekee omistajanvaihdoksista ja muista omistusjärjestelyistä ajankohtaisia tuhansille metsänomistajille. Miksi omistusjärjestelyillä on merkitystä? Metsätilan omistusmuoto vaikuttaa moniin käytännön asioihin, kuten päätöksentekoon, verotukseen ja metsätalouden harjoittamiseen. Yksin omistetulla metsätilalla päätökset syntyvät helposti, mutta kuolinpesissä ja metsäyhtymissä ratkaisuista on sovittava yhdessä. Jos osakkaita on paljon ja heidän näkemyksensä metsätilan hoidosta poikkeavat, voi yhteisten päätösten tekeminen olla haastavaa. Kainuussa on tällä hetkellä yli 2 900 kuolinpesän omistamaa metsäkiinteistöä, ja osa niistä on ollut kuolinpesän hallinnassa vuosikymmeniä. Pitkään jakamattomiksi jääneissä kuolinpesissä päätöksenteko metsän hoidosta ja käytöstä voi olla hankalaa. Näitä haasteita voidaan välttää, kun omistajanvaihdosta suunnitellaan ja se toteutetaan ajoissa. Tietoa tarvitaan enemmän kuin moni uskoo Metsätilan sukupolvenvaihdos tai kuolinpesän purkaminen ei ole pelkästään juridinen toimenpide. Siihen liittyy usein kysymyksiä verotuksesta, omistajien tasapuolisesta kohtelusta, metsävähennyksestä, hallintaoikeuksista ja erilaisista toteutustavoista. Koska huomioitavia asioita on paljon, kannattaa tietoa hankkia hyvissä ajoin. Metsäkeskuksen toteuttaman Potkua Kainuun metsiin -hankkeen yhtenä tavoitteena oli tarjota metsänomistajille monipuolista ja puolueetonta tietoa metsätilojen omistusmuodoista ja niiden muutoksista. Hankkeessa järjestettiin vuosina 2024–2026 yhteensä 19 metsänomistukseen liittyvää tapahtumaa. Niissä käsiteltiin muun muassa sukupolvenvaihdoksia, kuolinpesien purkamista, metsäyhtymiä, yhteismetsiä sekä metsänomistuksen verotusta. Tapahtumiin osallistui yli 1 270 henkilöä, mikä osoittaa, että tiedon tarve on suuri. Kun tieto muuttuu teoiksi Hankkeen yhteydessä selvitettiin kyselytutkimuksella ja Metsäkeskuksen asiakastietojärjestelmän perusteella tehdyllä selvityksellä, miten hankkeen tapahtumiin osallistuneet ovat käytännössä toimineet saamiensa tietojen jälkeen. Kyselyn perusteella metsänomistajat kiinnostuivat aiempaa enemmän sukupolvenvaihdoksista, omistusosuuksien järjestelyistä sekä kuolinpesien ja metsäyhtymien rakenteiden selkiyttämisestä. Jopa neljännes vastaajista kertoi kiinnostuneensa metsäomaisuuden kasvattamisesta lisäostoilla. Hankkeen vaikutukset näkyivät myös toteutuneina omistusmuutoksina. Hankkeen aikana tapahtumiin osallistuneille metsänomistajille kirjattiin 402 uutta metsäkiinteistöomistusta ja 193 omistuksesta luopumista. Lisäksi seitsemän kuolinpesää purettiin ja niiden hallussa olleet 19 metsäkiinteistöä siirtyivät yksityisomistukseen. Tulevat metsänomistajat kannattaa ottaa mukaan keskusteluun Selvityksen yksi tärkeimmistä havainnoista liittyi tilanteisiin, joissa useampi saman metsäkiinteistön omistaja oli osallistunut hankkeen tapahtumiin. Useimmissa tapauksissa sekä entinen että uusi omistaja/omistajat olivat osallistuneet hankkeen tapahtumiin ja sen jälkeen tehneet omistusjärjestelyn tilalla. Näissä tapauksissa metsätilat siirtyivät usein suunnitelmallisesti lahjana tai kauppana. Erityisen myönteistä oli, että tarkastelluissa tapauksissa uusia kuolinpesiä ei syntynyt lainkaan. Perityt tilat järjestettiin esimerkiksi metsäyhtymiksi, jolloin omistus ja päätöksenteko ovat selkeämmällä pohjalla. Tulos kertoo siitä, että omistajanvaihdoksen suunnitteluun kannattaa ottaa mukaan myös seuraava sukupolvi. Mitä aikaisemmin asioista keskustellaan, sitä enemmän vaihtoehtoja on käytettävissä. Paras aika suunnitella on ennen kuin on pakko Omistusjärjestelyjen pohtiminen ei tarkoita sitä, että metsästä pitäisi luopua heti. Usein kyse on pitkän aikavälin suunnittelusta: testamentin laatimisesta, sukupolvenvaihdoksen valmistelusta tai yhteisomistuksen selkiyttämisestä. Potkua Kainuun metsiin -hankkeessa tehdyn selvityksen perusteella tieto auttaa metsänomistajia tekemään päätöksiä, joita on mahdollisesti harkittu jo pitkään. Siksi omistukseen liittyviä asioita ei kannata jättää viime hetkeen, vaan käynnistää perheen sisällä keskustelu ja hankkia tietoa hyvissä ajoin. Metsätila on usein perheen arvokkain omaisuuserä. Kun sen tulevaisuutta suunnitellaan ajoissa, voidaan varmistaa, että metsät pysyvät aktiivisessa käytössä ja siirtyvät seuraaville omistajille hallitusti sekä omistajien omien tavoitteiden mukaisesti. Minna Hassinen, metsänhoidon asiantuntija
Erikoiskasvit ja kokeellisuus kunniaan – Pellonpiennarpäivä Rouhiaisen tilalla herätti ajatuksia ja tarjosi käytännön tietoa öljy- ja erikoiskasvien viljelyyn 7.10.2026 Kuvassa osallistujia hernepellon äärellä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Rouhiaisen tilasta: jatkuvassa kehityksessä menestyksen ja mielekkyyden salaisuus Rouhiaisen tilalla pyritään muutoskestävään ja eteenpäin vievään viljelytapaan. Tilalla viljellään puimurilla korjattavia syyskasveja, kuten elintarvikeviljoja ja rapsia, sekä panostetaan myös erikoiskasvien, esimerkiksi kuminan, herneen ja linssin, viljelyyn. Lisäksi tila toteuttaa erilaisia peltomittakaavan kokeita uusilla lajikkeilla, kasveilla ja ravinne- ja kasvinsuojeluratkaisuilla, sekä yhteistyökumppanien kanssa että omatoimisesti. Janne ja Minni Rouhiainen toivottamassa vierailijat tervetulleiksi ja kertomassa tilansa toiminnasta. Taustalla uhkaava pilvi, joka osallistujien onneksi ripotteli vettä vain hetkellisesti. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Uusien ratkaisujen etsiminen, kokeellisuus sekä eteenpäin suuntaava kehitys näkyivät tilalla monella tapaa. Erityisesti maan kasvukunto ja sen parantaminen ovat olleet keskiössä lähivuosina. Rouhiaisen tilan yrittäjät Janne ja Minni Rouhiainen ovat molemmat maatalousalan aktiivisia ammattilaisia monessa roolissa: Minni työskentelee myös Bayer Crop Sciencen asiantuntijana ja tutkijana ja Janne koneurakoinnin parissa. Aluksi perehdyttiin öljykasvien viljelykäytäntöihin ja maaperän kasvukunnon havainnointiin ja parantamiseen Päivä aloitettiin syysrapsipellon laidalta, jossa tapahtuman järjestäjät ja yhteistyötahot pääsivät vuorollaan ääneen kertomaan ajankohtaisista aiheista (ks. kuvat alla). Rapsin ääressä toteutettiin myös lapiotesti ProAgria Etelä-Suomen Elina Valkeisen ja Tiia Vilkmanin johdolla. Osallistujat pääsivät jakautumaan pienempiin ryhmiin ja käymään asiantuntijoiden kanssa keskustelua lapioiden maapaakuista tehtävistä havainnoista. Vasemmalla: Tiia Vilkman (ProAgria Etelä-Suomi) analysoimassa rypsin juuristoa ja maan kuntoa. Oikealla: Sari Himanen ja Sakari Raiskio (Luonnonvarakeskus) kertomassa pölytyspalveluista ja tuhohyönteisten luontaisista vihollisista. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Osallistujia rapsipellon keskellä keskustelemassa lapioanalyysin löydöksistä Elina Valkeisen (ProAgria Etelä-Suomi) johdolla. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Vasemmalta oikealle: Johan Gustafsson (Soilfood Oy) kertomassa maanparannusaineista maan kasvukunnon apuna. Trans Farm Oy:n Tuomas Levomäki esittelemässä erikoiskasvien sopimusviljelyä. Johanna Näreranta (Kiertoravinne Oy) avaamassa kierrätysravinteiden käyttöä ja mahdollisuuksia. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Hyötyhyönteiset toimivat pölyttäjinä ja luontaisina vihollisina Päivässä erikois- ja öljykasvien lisäksi merkittävässä osassa oli hyötyhyönteisten tarjoamien palvelujen teema, jota esittelemässä olivat Luonnonvarakeskuksen tutkijat Sari Himanen ja Sakari Raiskio. Niin öljykasvit rypsi ja rapsi kuin tilalla myös viljelty kumina hyötyvät hyönteispölytyksestä. Tilalla käytetään myös tarhamehiläisen tuottamaa pölytyspalvelua: paikallinen tarhaaja tuo mehiläispesät paikalle varmentamaan pölytyksen onnistumista. Etenkin syysrypsin ja -rapsin kukinnan aikaan luonnonvaraisia pölyttäjiä on vähemmän liikenteessä. Sari ja Sakari kertoivat erilaisista keinoista tukea hyötyhyönteisiä: Kukkajatkumo läpi kasvukauden ja pölyttäjien huomioiminen kasvinsuojelutoimien ajoituksessa on tärkeää. Kukkivat kasvit viljelykierrossa ja seoksissa sekä suojapaikat niin pellolla kuin pientareilla ja maisemassa tarjoavat tukea sekä pölyttäjille että tuhohyönteisten luontaisille vihollisille. Monipuolinen kukkivien viljelykasvien viljely ja luonnonkasvien kirjon vaaliminen pientareilla voi auttaa ylläpitämään luonnonvaraista hyönteislajistoa. Keskustelua käytiin myös öljykasvien tuhohyönteislajien runsaslukuisuudesta ja uusista mahdollisista uhista aiemmin melko hyvin tuholaisilta suojassa olleilla syysöljykasveilla kuten varsikirpoista, kärsäkkäistä ja rapsipistiäisistä. Tarkkailu onkin tärkeää myös syysöljykasveilla. Öljykasveilla merkityksellisiä luontaisia vihollisia ovat monet yleispedot kuten maakiitäjäiset ja lyhytsiipiset, jotka voivat käyttää ravintonaan mm. rapsikuoriaisten, kärsäkkäiden ja litusääskien toukkia. Rapsikuoriaisen, kaalikoin ja rapsipistiäisen luontaisia vihollisia löytyy puolestaan mm. loispetoina toimivista loispistiäisistä. Syyskasvien etu on myös se, että maata ei muokata syksyllä mikä voi suojata maassa talvehtivia hyötyhyönteisiä. Keskustelua käytiin vilkkaasti myös kuluvan kesän hyönteishavainnoista ja siitä, miten havainnot vaihtelevat runsaasti vuosien, säiden ja lajien mukaan. Hyönteisten nopea elinkierto ja sopeutuvuus korostaa kasvustojen tarkkailun tärkeyttä: havaintojen avulla saadaan tietoa sekä tuho- että hyötyhyönteistilanteesta lohkolla. Tarhamehiläinen rapsin kukinnolla. Runsas hyönteispölytys on erityisesti rypsin, mutta myös rapsin sadon laadulle ja määrälle eduksi. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Kuvan kaltaiset pientareet ovat luonnonvaraisille pölyttäjille tärkeitä ravintolähteitä, ja tarjoavat ravintoa ja suojaa myös monille muille hyödyllisille hyönteisille. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Kumina – korkealaatuisen sadon tarjoava kasvi tuottaa hyötyjä myös viljelykierrossa Rapsin jälkeen pääsimme tutustumaan tilan kuminakasvustoon sekä kuulemaan kuminan viljelystä Trans Farm Oy:n Tuomas Levomäeltä. Kumina on ollut Rouhiaisen tilalla viljelyssä jo jokusia vuosia, ja siihen on oltu tyytyväisiä myös siksi, että se tasaa työhuippuja. Rouhiaisen tilalla kumina tuotetaan sopimusviljelynä Trans Farm Oy:n kanssa. Tuomas Levomäen mukaan kumina sopii hyvin esimerkiksi viljatilalle osaksi viljelykiertoa, eikä se vaadi erikoiskoneita. Trans Farm tarjoaa sopimuksia myös öljyhampun ja korianterin viljelyyn. Kumina on monivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa lehtiruusukkeen ja syvän juuren, toisena vuonna kukkii sekä tuottaa siemensadon. Se on erinomainen välikasvi, jonka syvä paalujuuri kuohkeuttaa maata, katkoo viljojen tautikiertoa ja monivuotisena kasvina tuo tehokkaasti hiilisyötettä maahan. Kuminasta saadaan keskimäärin Suomessa kolme satoa ja se soveltuu kaikille maalajeille. Koska pitkät ja valoisat kesäyöt tukevat kuminan sadon muodostumista hyvin, on Suomessa tuotetun kuminan siemenissä kolme kertaa enemmän aromaattisia öljyjä (karvoni ja limoneeni) kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa viljellyssä. Osin tästä syytä Suomessa tuotetaan noin neljäsosa koko maailman kuminasta. Vasemmalla: keskustelua käytiin Tuomas Levomäen (Trans Farm Oy) johdattamana kuminan lajikkeista, katetuotoista, esikasviarvosta, pölytyksestä sekä vaikutuksista maan kasvukuntoon. Oikealla: Elina Valkeinen (ProAgria Etelä-Suomi) esittelemässä kuminan syvään meneviä, maata muokkaavia paalujuuria. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Hyvin onnistunut kuminakasvusto tienvarsiparkin kera. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Palkokasveista tutustuttavina tuttu herne ja tuntemattomampi linssi Linssi oli varmaankin kaikille osallistujille vielä tuntemattomin viljelykasvi; eikä ihmekään, sillä sitä ei ole juuri Suomessa viljelty. Linssi oli Rouhiaisen tilalla kasvukaudella 2026 ensimmäistä kertaa peltomittakaavan kokeilussa. Idea linssin kokeilemisesta lähti Minnin mukaan muodostumaan kuivien kuumien kesien seurauksena ja ajatuksesta kuivuutta sietävän valkuaiskasvin tarpeellisuudesta. Hän uskoo suomalaiselle linssille myös löytyvän markkinoita, kunhan tuotantotekniset seikat saadaan toimimaan. Isoimmaksi vahvuudeksi linssillä Minni näki juuri sen kuivuudensiedon, heikkoudeksi taas matalan kasvuston ja hitaan taimettumisen, mikä pahentaa rikkakasvipainetta. Myös rentovartisen kasvin parhaita puintimenetelmiä pitää vielä pohtia. Sopivan siemenen löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta se löydettiin ja tilattiin Saksasta. Pellonpiennarpäivänä viljelykokeilu näytti hyvältä, ja jäämme kiinnostuksella odottamaan kasvin mahdollista tulevaisuutta osana suomalaista ruuantuotantoa! Tilan Astronaut -lajikkeinen hernekasvusto, jolla vierailimme, oli myös hyvässä kasvussa. Vasemmalla: rentokasvuista linssiä ja pieniä palkoja. Oikealla: typensitojakasvin linssin typpeä sitovat juuret ovat ohuehkot, ja sietävät heikosti seisovaa vettä, mutta hyvin kuivuutta. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Osallistujia hernepellon äärellä kyselemässä Janne ja Minni Rouhiaisen viljelykäytännöistä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Satokisan syysvehnäpelto konkretisoi korkean satotason tavoittelun ja optimoinnin Päivän viimeisenä etappina halukkaat pääsivät ihailemaan Rouhiaisen tilan Käytännön Maamies -satokisan syysvehnäpeltoa. Minni ja Janne kertoivat pellon vahvan kasvun takana olevasta optimoinnista ja laskelmista parhaan satotason saavuttamiseksi. Pellon kasvuston kasvu, massa, tiheys ja korkeus herättivätkin kehuja ja ihmettelyä, ja pelto toimi inspiroivana keskustelupaikkana osallistujille ennen kotiin suuntaamista. Satokisan tulosjulkistuksesta syksyllä selvisi, että vierailukohde pääsi kilpailun kärkikolmikkoon ja Team Kimola sai kisassa pronssisijan. Komea syysvehnäkasvusto herätti ihastelua ja keskustelua. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Luonnonvarakeskus, ProAgria Etelä-Suomi ja Rouhiaisen Tila. Luonnonvarakeskuksesta tapahtumaa järjesti ARVO – Monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista lisäarvoa Järvi-Suomen maa- ja puutarhatiloille -hanke ja ProAgria Etelä-Suomesta MaKe – Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila -hanke. Lisätietoa tapahtuman ohjelmasta. Aada Teittinen ja Sari Himanen
Perinnebiotoopit ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille 6.10.2026 Päivän pääteemana olivat luonnonvaraiset pölyttäjät, erityisesti mesipistiäiset, sekä niiden merkitys ja elinolojen tukemisen keinot maatalousympäristöissä. Tavoitteena oli myös tuoda esiin perinnebiotooppien tarjoamia lukuisia ekosysteemipalveluja, joista yksi on pölytys. Tilan väen ja asiantuntijoiden opastuksella päästiin kuulemaan tilan toiminnasta, keskustelemaan perinnebiotoopeista ja niiden hoidosta, sekä tunnistamaan ja havainnoimaan hyönteislajeja. Kauniina kesäpäivänä hyönteisiä oli lennossa runsaasti. Notkolan tilalla on hoidettu Kirjavalan perinnemaisemaa jo usean sukupolven ajan Notkolan tilan emäntä Jatta Paajanen kertoi tapahtuman alussa tilan historiasta, toiminnasta ja periaatteista. Luomutilalla kasvatetaan ylämaankarjaa, jonka lihaa myydään omasta tilamyymälästä sekä lähiseudun kaupoissa. Eläinten hyvinvointi on tilalla tärkeää: jokainen eläin tunnetaan nimeltä, niiden kanssa vietetään aikaa ja vasikat saavat olla pitkään emojensa rinnalla. Notkolan tilan emäntä Jatta Paajanen esitteli tilan perinnebiotooppeja ja niiden hoitoa laidunkierroksella. Kuva: Sari Himanen / Luke. Perinnebiotooppien hoitoon on panostettu tilalla usean sukupolven ajan. Päätuotantosuunnan voisi jopa sanoa olevan monimuotoisen maiseman hoito, vaikka tilan päätuotto tulee eläimistä. Laiduntava karja on tärkeässä roolissa perinnebiotooppiympäristöjen ylläpidossa. Perinnebiotooppien hoito on vaatinut paljon työtä useiden vuosikymmenien ajan. Iso työ on aitaaminen, mutta sen lisäksi tilalla on vaalittu pitkäjänteisesti paikalliselle lajistolle tärkeitä elementtejä kuten hirsirakennuksia ja paahteisia rinteitä, joilla on luonnonkiviä sekä paljasta maata. Nämä ovatkin erityisen tärkeitä monimuotoiselle pölyttäjälajistolle, johon kuuluu niin maassa, lahopuussa kuin rakennuksissa pesiviä lajeja. Tilan ylämaankarjaa laiduntamassa. Karja pitää maiseman avoimena ja tuottaa lantaa, mikä tukee monimuotoisen niittykasvi- ja hyönteislajiston paikallista kehittymistä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Parikkalan seudulla on erityisen lajirikas pölyttäjälajisto Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juho Paukkunen kertoi yleisölle mesipistiäisistä ja niiden tutkimuksesta. Suomessa esiintyy 241 mesipistiäislajia, jotka edustavat kuutta heimoa. Monet lajeista ovat erikoistuneet tiettyihin kasvilajeihin, joiden vähenemisen myötä myös niistä riippuvaisten mesipistiäisten määrät ovat laskeneet ja moni lajeista onkin uhanalainen. Kasvatettu tarhamehiläinen on Suomessa ainoa laji, joka tuottaa hunajaa. Mesipistiäiset ovat erityisen tehokkaita pölyttäjiä, koska ne keräävät mettä ja siitepölyä sekä omaksi että jälkeläistensä ravinnoksi. Suomen mesipistiäislajiston kirjon hyvin tarkkaan tunteva museomestari Juho Paukkunen kertoi yleisölle mesipistiäisten ominaisuuksista. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Paukkunen kertoi Parikkalan seudun olevan niin mesipistiäisten kuin päiväperhosen osalta Suomen lajirikkainta aluetta. Alue on kansallisesta näkökulmasta tärkeä hyönteislajiston monimuotoisuuden seuraamiseen. Seudulta on havaittu lähes kaksisataa mesipistiäislajia, joiden joukossa monia harvinaisia erakkomehiläisiä, kuten Juhon vuonna 2010 Paajasten laitumelta löytämä nirhaperämehiläinen. Juho Paukkusen mehiläiskokoelma oli tapahtumassa tutustuttavissa. Kuvassa kannesta heijastuu puu. Kuva: Riitta Savikko / Luke. Niityt ja luonnonlaitumet tärkeitä pölyttäjälajistolle Erikoistutkija Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta kertoi pölyttäjien tukemisen keinoista maatalousympäristöissä. Eri pölyttäjälajeilla on erilaisia ravinto- ja elinympäristövaatimuksia, ja monimuotoista pölyttäjälajistoa tukee monipuolinen kasvilajisto. Tyypillisesti lajirikkaimpia alueita ovat niityt. Erikoistutkija Marjaana Toivonen kertoi maatalousympäristöjen pölyttäjistä ja niiden tukemisen keinoista. Laidunkierroksella Marjaanan haaviin tarttui muun muassa kimalaisia, päiväperhosia ja kukkakärpäsiä. Kuva: Sara Määttä / Luke. Toivonen myös valaisi, kuinka Suomen maatalousympäristöt ovat muuttuneet paljon vuosien saatossa. 1860-luvulla Suomessa oli 2,7 miljoonaa hehtaaria niittyä ja lisäksi paljon metsälaitumia ja hakamaita; nykypäivänä erilaisia perinnebiotooppeja on enää vain noin 45000 hehtaaria. Niityt ovat kasvaneet umpeen laidunnuksen vähenemisen myötä, tai ne on raivattu pelloiksi. Tämä on väistämättä johtanut myös alueiden pölyttäjämäärien vähenemiseen ja lajiston kaventumiseen. Yleisiä pölyttäjälajeja voidaan tukea monenlaisissa ympäristöissä, mutta harvinaisemmat ja uhanalaistuneet lajit kaipaavat ketoja, niittyjä ja muita perinnebiotooppeja. Yleisesti niittyjen, pientareiden, kesantojen ja muiden viljelemättömien avointen alueiden niittoa ei suositella tehtäväksi ennen loppukesää pölyttäjien suosimiseksi. Jos niittää, olisi hyvä jättää suojakaistoja, jotta pölyttäjillä on mahdollisuus säilyä alueella. Pientareet ja ojat yhdistävät elinympäristöjä ja tarjoavat liikkumisväyliä. Ne toimivat myös pesimispaikkoina ja elinympäristöinä. Kosteikot ovat tärkeitä muun muassa kukkakärpästen toukille. Kukkakärpäset ovat tärkeitä luonnonpölyttäjiä, ja ne toimivat toukkavaiheessa myös tuholaisten luontaisina vihollisina. Avaustietoiskujen jälkeen ARVO-hankkeen Sari Himanen Luonnonvarakeskuksesta toi esiin perinnebiotooppien merkitystä useiden ekosysteemipalvelujen eli luonnon tarjoamien hyötyjen vaalimisessa sekä niiden tärkeyttä paikallisen lajiston suojelussa. Perinnebiotooppien ylläpito mahdollistaa suotuisat elinolosuhteet muun muassa pölyttäjille ja muille hyötyhyönteisille, tukien niiden lajikirjoa. Lisäksi perinneympäristöt tarjoavat kulttuurisia arvoja kuten kauniita maisemia ja esteettisiä elämyksiä sekä virkistystä. Ne ovat myös osa kulttuuriperintöä. Samalla tutustuttiin myös iNaturalist-sovelluksen käyttöön. Sen avulla voi saada apua lajitunnistukseen, kerätä omia havaintoja ja auttaa tutkimustiedon kokoamisessa. Tutustumista Kirjavalan lajistoon Tietoiskujen jälkeen päästiin tutustumaan tilakeskuksen vieressä oleviin perinnebiotooppeihin ja niiden kasvi- ja hyönteislajistoon asiantuntijoiden opastuksella. Hyönteisharrastaja Petri Metsälä on tutkinut muun muassa ludelajistoa Notkolan tilalla. Laidunkierroksella Petrin haaviin tarttuikin monia lude-, kaskas- ja kärpäslajeja. Petri Metsälä (keskellä haavin kanssa) esitteli yleisölle hyönteishavainnoinnin menetelmiä ja tähänastisia löydöksiä lajistosta. Kuva: Sari Himanen / Luke. Petri on havainnoinut tänä kesänä hyönteislajistoa Notkolan tilan laitumilla myös Malaise-pyydyksen avulla. Näin saadaan tarkempaa lajitietoa alueella esiintyvistä hyönteisistä kasvukauden eri vaiheissa. Tilalla on kartoitettu aiemmin myös muun muassa kasvilajistoa sekä perhos- ja lantakuoriaislajistoa. Kuvan takaosassa näkyvän, telttaa muistuttavan Malaise-pyydyksen avulla saadaan tarkkaa tietoa perinnebiotoopin hyönteislajistosta. Kuva: Anne Nissinen / Luke. Lehmänläjät tarjoavat harvinaistuneille lantakuoriaisille ravintoa. Kuva: Anne Nissinen / Luke. Niittykasveilla pörräsi laaja kirjo pölyttäjinä toimivia perhos-, mehiläis-, kukkakärpäs- ja kimalaislajeja. Juhon ja Marjaanan opastuksella lajit saivat nimet ja pääsimme kuulemaan lajien erityispiirteistä. Pääsimme näkemään mm. perhosista ketohopeatäplän ja ketokultasiiven sekä pitkäsarvi-, veri-, pipo- ja vakomehiläisiä. Havaittujen kukkivien kasvilajien kirjo oli laitumella suuri ja se vaihteli olosuhteiden mukaan. Niityillä kasvoi muun muassa ruusuruohoa, ketonoidanlukkoa, kissankelloja, ketoneilikkaa ja apiloita pölyttäjiä tukemassa. Jatta kertoi laitumilta löytyvän parhaimmillaan useita kymmeniä eri kasvilajeja neliömetrin alalta. Niityllä tavattu ketokultasiipi. Kuva Anne Nissinen / Luke. Ruusuruohomaamehiläinen ja viherkukkajäärä ruusuruoholla. Molemmat toimivat pölyttäjinä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Eivät vain kukat, vaan myös maaperä ja maisemaelementit, kuten kivikasat ja hirsirakennukset, ovat tärkeitä pölyttäjille Innostusta herättivät myös paahteisella ja kivisellä rinteellä havaitut maamehiläisten pesäkolot, joissa havaittiin vilkasta lentoliikennettä. Kivien vierukset, paljaat maa-alueet ja kivikasat näyttivät olevan niiden suosimia suojaisia pesintäpaikkoja. Pitkäsarvimehiläinen pesänsä suuaukolla. Pesiä löytyi lukuisia kivien vierustoilta paahteisesta rinteestä. Kuva: Sari Himanen / Luke. Olisi tärkeää, että myös maaperän ominaisuudet ja pienipiirteiset maisemaelementit, esimerkiksi kivikasojen tuomat monimuotoisuushyödyt luontaiselle lajistollemme, tiedostettaisiin ja kenties myös huomioitaisiin paremmin vaikkapa tukipolitiikassa. Nykyisellään kivikasat ovat ennemminkin rajattu tukien ulkopuolelle. Paahteisten, kivisten rinteiden ja kivikasojen havaittiin olevan maassa pesivien mehiläisten suosiossa ja tällaiset maisemaelementit ovatkin tärkeä osa pölyttäjien suojelua. Kuva: Sari Himanen / Luke. Lopuksi halukkaat pääsivät tutustumaan Kultakallion perinnebiotooppikohteeseen vanhoine hirsirakennuksineen. Siellä havainnoitiin etenkin hirsiseinien asukkeja eli puunkoloissa pesiviä pölyttäjähyönteisiä. Näihin kuuluvat muun muassa rusomuurarimehiläiset ja soukkomehiläiset. Kultakallion alueen hirsirakennukset tarjosivat pesäpaikkoja puussa pesiville mesipistiäislajeille. Kuvat: Sari Himanen ja Aada Teittinen / Luke. Kasvilajisto oli monipuolinen myös Kultakalliossa. Niityllä kukki muun muassa ketoneilikka, kissankello ja ruusuruoho. Näillä vieraili ahkerasti muun muassa soukkomehiläisiä, kukkakärpäsiä ja kultapistiäisiä. Kissankellosoukkomehiläisiä esiintyi harvinaisen runsaslukuisena Kultakalliossa. Kuva: Sari Himanen / Luke. Monilajista niittykasvillisuutta Kultakallion perinnebiotoopilla heinäkuussa. Kuva: Sari Himanen / Luke. Perinnebiotoopit ylläpitävät monipuolista lajistoa ja tukevat monia ekosysteemipalveluja Päivä osoitti käytännössä, että perinnebiotooppien ylläpito on monella tapaa merkityksellistä. Perinnebiotoopeilla laidunnus mahdollistaa upean lajikirjon säilymisen. Laitumet tarjoavat yhtä aikaa niin ruokaa, ainutlaatuisia elinympäristöjä kuin maisema-arvoja. Monimuotoisuutta tukeva ympäristö antaa mahdollisuuden lukuisten eri lajiryhmien esiintymiselle ja niiden vuorovaikutuksille, joista emme kaikista ole edes tietoisia. Perinneympäristöt luovat yhteyttä myös sukupolvien ketjuun, niin ihmisillä kuin muilla alueen eliöillä. Sara Määttä ja Sari Himanen
Perheyrittäjyys rakentuu yhteydestä, juurista ja toivosta 6.10.2026 Nainen maatilan päätöksentekijänä -koulutus jatkui webinaarilla, jossa tarkasteltiin perheyrittäjyyttä, perheenjäsenten välisiä suhteita sekä niiden vaikutusta maatilan arkeen ja päätöksentekoon. Dynamiikka kuvaa ihmisten, tilanteiden ja ympäristön välistä jatkuvaa vuorovaikutusta. Maatalousyrityksessä se näkyy siinä, miten työ, perhe ja eri roolit sovitetaan yhteen muuttuvissa tilanteissa. Yhteisön dynamiikan tarkastelu alkaa oman tilanteen tunnistamisesta. Siihen kuuluvat omat roolit, läheisten ja aiemmin mukana olleiden ihmisten vaikutus sekä toimintaympäristö ja yhteiskunta, joiden keskellä arkea eletään. Tunnistamisen jälkeen kannattaa pysähtyä pohtimaan nykyhetkeä: miten tähän tilanteeseen on tultu ja ketkä ovat vaikuttaneet toimintaan matkan varrella? Osa ihmisistä on mukana arjessa edelleen, ja osa vaikuttaa kokemusten ja muistojen kautta. Koetut tilanteet muovaavat ajattelua, käyttäytymistä ja tapaa toimia myös ihmisten vaihtuessa. Kun kokonaisuus alkaa hahmottua, huomion voi suunnata toimintaan. Millaiset pienet tai suuret teot voivat vahvistaa yhteistyötä ja viedä tilannetta toivottuun suuntaan? Yrittäjän identiteetti rakentuu työstä, vapaa-ajasta ja niiden välisestä yhteydestä. Maatalousyrittäjällä suhde yrittäjyyteen alkaa usein muodostua jo lapsuudessa ja kasvaa osaksi omaa identiteettiä. Maatilan arjessa kohtaavat perhe, suku, ystävät ja eri alojen ammattilaiset. Laaja ja monipuolinen verkosto tuo toimintaan erilaisia näkökulmia. Pienemmässä verkostossa ajatukset ja keskustelut keskittyvät helposti oman työn ympärille. Maataloudessa juuret ulottuvat usein useiden sukupolvien taakse ja kantavat mukanaan monenlaisia kokemuksia. Ne kuvastavat jatkuvuutta: edellisen sukupolven työ antaa seuraavalle mahdollisuuden jatkaa tilan tarinaa omalla tavallaan ja luoda pohjaa tuleville sukupolville. Maatila kasvaa osaksi ihmisen identiteettiä ja näkyy hänen valinnoissaan, toiminnassaan ja tavassaan tehdä työtä. Yrittäjyyteen kuuluu vastuuta, velvoitteita ja vapautta. Maatalousyrittäjä voi usein järjestää päivänsä ja esimerkiksi lastenhoidon joustavasti oman tilanteensa mukaan. Vapauden kokemus syntyy yksilöllisesti, ja omat arvot vaikuttavat siihen, millaiset valinnat ja mahdollisuudet vahvistavat sitä. Toivo auttaa suuntaamaan ajatuksia kohti tulevaa ja kantaa haastavien aikojen yli. Maatilalla se voi näkyä uskona huomiseen, tulevaan kasvukauteen ja oman toiminnan mahdollisuuksiin. Johanna Perttilä kuvaili toivoa näin: ”Maatilan tulevaisuus rakentuu siitä, millä tavoin uskallamme muovata menneisyyttä, toimia tässä päivässä ja kylvää strategisia siemeniä tulevaan.” Toivo rakentuu vähitellen kokemuksista, valinnoista ja tulevaisuuteen suuntautuvista teoista. Perintö voi olla aineellista tai aineetonta. Aineeton perintö näkyy odotuksissa, arvoissa ja rooleissa, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle kasvatuksen, yhteiskunnan vaikutusten ja perheen sisäisten toimintatapojen kautta. Ne ohjaavat käsitystä siitä, miten kukin toimii omassa roolissaan. Aineeton perintö voi näkyä myös maatilan päätöksissä ja arkisissa toimintatavoissa. Sukupolvelta toiselle siirtyvät käsitykset esimerkiksi työn tekemisestä, osaamisesta, johtamisesta ja kannattavuudesta. Luottamus seuraavan sukupolven kykyihin antaa tilaa vastuun ottamiselle ja omien ratkaisujen tekemiselle. Jatkuvuus rakentuu yhteisestä historiasta sekä uuden sukupolven mahdollisuudesta kehittää tilaa omien tavoitteidensa, osaamisensa ja muuttuvan toimintaympäristön pohjalta. Webinaari herätti osallistujissa oivalluksia, jotka liittyivät omaan identiteettiin, ihmissuhteisiin ja maatilan arkeen. Vertaiskokemukset auttoivat tarkastelemaan omaa elämäntilannetta laajemmin ja sanoittamaan omia ajatuksia. Moni aikoi vahvistaa yhteydenpitoa ystäviin ja omaan tukiverkostoon sekä hyödyntää yrittäjyyteen kuuluvaa vapautta tietoisemmin. Keskustelu nosti esiin myös aineettoman perinnön merkityksen: millaisia arvoja, toimintatapoja ja tulevaisuuden mahdollisuuksia siirrämme seuraaville sukupolville? Perhedynamiikka ja luottamus rakentuvat ihmisten välisessä yhteydessä. Vuorovaikutus ja yhteiset kokemukset vahvistavat tätä yhteyttä vähitellen. Jokainen tarvitsee kokemuksen nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta. Kun perheenjäsenet osoittavat kiinnostusta toistensa ajatuksiin ja kokemuksiin, yhteys syvenee ja luottamus kasvaa. Tämä luo perustan sujuvalle yhteistyölle, yhteisille päätöksille ja maatilan tulevaisuudelle. Katja Itämäki, hankeasiantuntija ja Nainen maatilan päätöksentekijänä -koulutushankkeen projektipäällikkö
Musiikista hyvinvointia Kaakkois-Suomeen 5.10.2026 Arvoisa lukija! Olemme aloittaneet Rock campilla Musiikista hyvinvointia Kaakkois-Suomeen hankkeen elokuussa 2026. Hanke toteutetaan yhteistyössä Hartolan kunnan, Parikkalan kunnan, Haminan kaupungin, Kouvolan kaupungin ja Imatran kaupungin nuoristoimien kanssa. Hanke on kaksivuotinen aktivoimishanke, jossa on tarkoitus luoda rakenteet minkä avulla toimintaa voidaan jatkaa kyseisillä paikkakunnilla hankkeen loppumisen jälkeenkin. Hanke on suunnattu nuorille, 13-29 vuotiaille. Hankkeen tavoitteena on tarjota nuorille matalan kynnyksen musiikkitoimintaa, bändijameja, musiikkileirejä, musiikillisia työpajoja sekä esiintymisiä yhdessä. Matala kynnys tässä tapauksessa tarkoittaa käytännössä sitä, että nuori tai nuori aikuinen saa tulla toimintaan täysin omana itsenään, juuri sellaisena kuin hän on. Toimintaan ei ole tasovaatimuksia eikä toiminta itsessään ole tasovaatimus luonteista joskin tavoitteellista se luonnollisesti on. Nuori pääsee kasvamaan yhdessä muiden nuorten ja ohjaajien kanssa osallistumalla bänditoimintaan ja hän saa musiikin avulla ilmaista itseään hyväksyvässä ilmapiirissä. Mikä ihmeen Rock camp? Rock camp ry on yhdistys, joka on perustettu 2009 kun perustaja ja toiminnanjohtaja Satu Haveri päätti yhdistää leiritoiminnan ja musiikin ja vieläpä rock ja heavy-musiikin. Yhdistyksen nimessä on siis sana ”rock” mutta se ei tarkoita että muut musiikkityylit eivät olisi edustettuna yhdistyksen toiminnassa. Itse asiassa kaikki musiikkityylit ovat tervetulleita, koska nuorelle ominainen itseilmaisun väline voi olla mikä musiikkityyli vain. Sana ”rock” nimessä ilmaisee enemmänkin asennetta. Jokainen nuori on arvokas omana itsenään ja sitä pitää vaalia. Rock campin ydintoimintaan on kuulunut jo 17 vuoden ajan leiritoiminta eli nuorille on tarjottu musiikkileiritoimintaa kesäisin ja koulujen loma-aikoina. Lisäksi toiminta laajeni koronavirus aikoina digitaalisiin ympäristöihin ja vuodesta 2021 olemme tarjonneet ympärivuotista valmennustoimintaa ympäri Suomea. Tällä hetkellä Rock campilla on aktiivista toimintaa Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Suomessa, Kaakkois-Suomessa sekä Pohjois-Karjalassa. Hankkeen aloitus. Hanke alkoi 1.8.2026 ja aloitus on ollut sähäkkä. Aluksi otin yhteyttä kaikkiin hankekumppani kuntiin ja sovimme palaverin jokaisen paikan kanssa erikseen. Palaverissa sovimme yhteistyöstä ja kartoitimme raameja toiminnalle. Näihin kuuluivat eri paikkakuntien nuoristoimen tilat ja resurssit. Sovimme myös paikkakuntakohtaisista vierailuista, jossa menen hankeen edustajana tutustumaan paikalliseen nuorisotoimeen ja suunnittelemaan tiloja säännölliselle ja viikoittaiselle toiminnalle. Elokuu meni kotitoimistossa istuen ja lukemattomia sähköposteja lähetellen eri tahoille. Lisäksi puhuin puhelimessa nuorisotoimenjohtajille ja nuorisotyöntekijöille, koska koen että joissain tapauksissa puhelu oli nopein tapa saada asia selville. Olin todella innokas uuden hankkeen aloittamisesta ja huomasin nopeasti kuinka suuri tarve tällaiselle toiminnalle monella paikkakunnalla on. Monissa paikoissa nuorille ei ole bänditoimintaa tarjolla juuri ollenkaan tai ei millään tavalla. Tämä tuntui minusta hieman hassulta, koska kaikilla paikkakunnilla kuitenkin nuorille on ollut musiikkitoimintaa ja joka paikasta löytyi soittimia ja jopa bänditiloja nuorisotoimelta. Toimintaa on kuitenkin supistettu aikojen saatossa ja joissakin paikoissa se on lakkautettu kokonaan eikä nuorisotoimella ole resursseja jatkaa sitä. Tähän tarpeeseen Musiikista hyvinvointia nuorille-hanke vastaa suurelta osin ja palaute kunnista on ollut pelkästään positiivista. Hankkeen kuulumisia! Olen tällä hetkellä käynyt vierailulla kaikissa hankkeen toimipaikoissa. Aloitin ”kiertueen” Haminasta jossa kävin tutustumassa nuorisotilaan yhdessä Haminan elävän musiikin yhdistyksen kanssa. Aivan, Haminassa yhteistyö aloittettiin ansiokkaasti Haminan elävän musiikin yhdistyksen Helmu ry:n kanssa mutta jo heti alkumetreillä oltiin yhteydeesä myös Hamina kaupungin nuorisotoimeen. Haminassa oli hyvät puitteet nuorten bänditoiminnalle yhteisötalo Manskin tiloissa. Siellä oli perinteinen bändikämppä laitteineen ja alulle on saatu myös studio, jossa olisi mahdollista äänittää nuorten musisointia. Hieno paikka järjestää myös päiväleiritoimintaa sekä pienimuotoisia esiintymisiä nuorille. Kävin seuraavaksi Hartolassa missä tutustuin Hartolan yhtenäiskouluun sekä sen musiikkiluokkaan. Luokka oli uudessa koulurakennuksessa ja oli loistavasti varusteltu. Koulun rehtori otti minut avosylin vastaan ja saimme luotua hyvin raameja seuraaville askelille yhdessä. Hartolan kunnan nuorisotilalla oli myös paljon kuhinaa kun kävin siellä tutustumassa vapaa-aikapäällikön kanssa. Kartoitimme yhdessä tiloja ja niiden sopivuutta toiminnan pyörittämiseen. Mahtava pieni kuningaskunta Hartola kyllä on ja siellä on huikea tahtotila saada nuorille bänditoimintaa pystyyn. Seuraavana tie vei Kouvolaan, jossa nuoristyöntekijän kanssa katsottiin Kouvolan nuoristoimen huikeat tilat. Tilat olivat aivan kaupungin keskustassa ja helposti nuorille saavutettavissa. Siellä on paljon soittotiloja ja laitteita oli myös hyvin. Kouvolassa on nuorille bänditoimintaa mutta hankeen avulla yhteistyötä saadaan syvennettyä entisestään ja nuorille saadaan hyviä kokemuksia aikaiseksi. Toivottavasti nuoria tavoitetaan toimintaan mukaan. Kaiken kaikkiaan hankkeen aloitus on ollut mahtava ja seuraavaksi tie vie Parikkalaan ja Imatralle tutustumaan heidän nuorisotoimeen ja tapaamaan uusia ihmisiä. Hyvine ihmisten kanssa on mukava tehdä töitä ja nuoret joita olen ehtinyt tavata matkallani ovat olleet innokkaita ja välittömiä. Heidän kanssaan keskustelu on syventänyt monella tapaa hankkeen tavoitteita ja ajatuksia heitä parhaiten palvelevien toimien tarpeelliuudesta. Hyvä matka on alkanut ja odotan innolla mitä syksy tuo tullessaan! Alexander Kuoppala, projektipäällikkö Alexander Kuoppala
Uuden Kauas-sertifikaatin avulla voi nyt hakea Sustainable Travel Finland -merkin 1.10.2026 STF-merkillä osoitetaan kansainvälisille yhteistyökumppaneille ja matkailijoille sitoutuminen kestävyyteen ja laatuun. Visit Finland nostaa STF-merkin saaneet yritykset kärkeen messuilla, kampanjoissa ja somessa. Yksi STF-merkin vaatimuksista on sertifikaatti. Kauas-sertifikaatti sopii yritysten lisäksi yhtä hyvin yhdistyksille, säätiöille ja tapahtumille. Kauas-tilin luominen, ohjelmaan tutustuminen ja kestävyysraportin luominen on maksutonta eikä sido mihinkään. Kestävyysraportti luodaan vastaamalla kestävän kehityksen kriteereihin, jotka kattavat ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan lisäksi kulttuurin ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen. Sertifiointi on nyt ajankohtaista: Uudistetun kuluttaansuojalain myötä vain todennetusta vastuullisuudesta voi viestiä. Sertifiointi on yksi tapa todentaa yrityksen kestävyyttä ja vastuullisuutta. Lisää tietoa: Antti Pöysä, antti@kauas.earth tai 040 564 5508. Kauas-ohjelma: kauas.earth. Antti Pöysä
Kestävä viljely alkaa pellon tarpeiden tunnistamisesta 1.10.2026 Kestävä viljely alkaa pellon tarpeiden tunnistamisesta Kestävän viljelyn toimenpiteiden arvoon voi vaikuttaa lohkolla. Kerääjäkasvit, monipuolinen viljelykierto ja ravinteiden tehokas käyttö tukevat kasvukuntoa ja satovarmuutta, mutta hyötyjen suuruutta määrittävät lähtötilanne ja toteutus. Olennaista on tunnistaa kasvua rajoittavat tekijät ja kohdentaa toimet niiden perusteella. Lohkon lähtötilanne ohjaa ratkaisuja Jos juuriston kasvua rajoittaa tiivistynyt kerros tai puutteellinen kuivatus, lannoituksen tarkentaminen tai kasvivalikoiman laajentaminen ei välttämättä tuota odotettua hyötyä. Kasvuston epätasaisuus kertoo selvityksen tarpeesta, mutta ei yksin ongelman syystä. Viljavuustutkimusten, satokarttojen ja satelliittikuvien rinnalle tarvitaan lohkotuntemusta sekä maan rakenteen, juuriston ja veden liikkumisen tarkastelua. Usean tekijän yhteisvaikutus voi edellyttää myös toimien vaiheistamista: mitä on korjattava ensin? Tilatason kokeilut täydentävät tutkimustietoa SEAMKin kestävään viljelyyn liittyvissä hankkeissa ratkaisuja on kokeiltu yhdessä noin 50 eteläpohjalaisen pilottitilan kanssa. Tarkastelussa ovat olleet muun muassa kerääjäkasvit, nurmen niittokorkeus, viherlannoitusseokset ja lannoitusratkaisut. Mittausten rinnalla on arvioitu toimien soveltuvuutta tilan olosuhteisiin ja käytännön viljelyyn. TIME-hankkeen kokeiluissa kerääjäkasvit tuottivat keskimäärin noin 1 200 kilogrammaa biomassaa hehtaarilla. Tulos havainnollistaa kasvukauden loppuosan hyödyntämisen mahdollisuuksia. Onnistuminen riippuu kuitenkin lajivalinnasta, perustamisesta ja kasvuolosuhteista. Nurmen niittokorkeuden kokeilussa viljelijä havaitsi nopeamman kasvuunlähdön ja muutti tilan käytäntöä: ”13 senttimetrin niittokorkeus tulee jäädäkseen kaikille tilan nurmille.” Tilakokemus voi tarjota muille ideoita ja kannustusta aiheen kokeiluun. Seuranta tukee päätöksentekoa Kokeilun tavoite ja seurattavat asiat kannattaa määritellä etukäteen. Yksi kasvukausi voi antaa tietoa toteutettavuudesta, satovaikutuksista ja kustannuksista. Maan rakenteen ja orgaanisen aineksen muutokset edellyttävät pidempää seurantaa. Kasvuston biomassa kertoo hiilisyötteestä, mutta ei suoraan hiilen pitkäaikaisesta varastoitumisesta maaperään. Yhden kasvukauden kokeilu voi silti antaa päätöksenteon kannalta olennaista tietoa toimenpiteen soveltuvuudesta tilalle. Myös odotettua heikompi tulos on hyödyllinen, jos sen taustalla olevia syitä pystytään arvioimaan. Tilalla syntyvä tieto voi tukea myös ruokaketjun vastuullisuustyötä. SEAMKin TIRE-hankkeessa laadittava yhteistyömalli yhdistää viljelytoimet ja niitä kuvaavan tiedon alkutuotannon ja elintarvikeyrityksen yhteisiin tavoitteisiin ja seurantaan. Viljelyn kehittämisen tueksi Hiiliviljelyn portaat -hanke tarjoaa suunnitelmapohjia kerääjäkasvien käyttöön, nurmien hiilensidontaan ja tasapainoiseen lannoitukseen. Kokemuksia ja asiantuntijatietoa löytyy myös Kestävän viljelyn podcast-sarjasta ja Hiiliviljelyä Etelä-Pohjanmaalla -videoista. Blogiteksti on kirjoitettu osana Hiiliviljelyn portaat- ja Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla (TIRE) -hankkeita. Hankkeen ovat saaneet EU:n maaseuturahoitusta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus. Hankkeita toteuttavat yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus. Raisa Leppänen Projektipäällikkö Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Kalatalouden kehittämisen tietomalli ja hajatelmia huoltovarmuuteen 30.9.2026 Teen yrittäjänä parhaillaan asiakkaalleni kalatalouden esiselvityshanketta. Tämän hankkeen pohjatöiksi päätin ensin tehdä omatoimista benchmarkkausta siitä, miten vastaavan tyyppisiä hankkeita on Suomessa tehty viimeisen noin 10 vuoden aikana. Tutustuin Kaju – tietokannasta löytyviin loppuraportteihin sekä netistä löytyviin tietoihin ja laitoinpa tekoälynkin etsimään minulle tietoa. Näiden tietojen ja vuosien varrella kertyneiden omien kokemusten pohjalta rakensin kalatalouden kehittämisen tietomallin, jossa mielestäni huomioidaan kalatalouden kehittämisen kokonaisketju. Ketju, jossa on 5 osa-aluetta, jotka ovat syvästi riippuvaisia toisistaan ja ilman niiden kokonais- tarkastelua kehittäminen ontuu tai epäonnistuu. Kuva 1: Kalatalouden kehittämisen tietomalli Avaan seuraavaksi lyhyesti edellä kuvatun tietomallin osa-alueita. Kalastuspotentiaali on tämän tietomallin kivijalka, josta selvityksen on syytä lähteä liikkeelle. Sen selvittämisen osalta keskiöön nousee alueen vesialueiden omistajien (Osakaskuntien) tai yleisveden (Metsähallitus) tahtotila myöntää kaupallisen kalastuksen lupia. Lupamäärät ovat suoraan verrannollisia siihen, millaisia mahdollisuuksia alueella on kaupallisen kalastuksen kehittämiseen ja ne vaikuttavat voimakkaasti seuraaviin osa-alueisiin. Kalastusvolyymi kertoo alueen kaupallisten kalastajien määrän sekä heidän pyytämiensä saaliiden määrät. Mikäli volyymit jää pieneksi, on seuraavien osa-alueiden kehittäminen vaikeaa ja toisinpäin ajateltuna, suuret volyymit antavat positiiviset lähtökohdat kokonaisketjun kehittämiseen. Suuret volyymit kertovat samalla myös positiivisesta tilanteesta kalastuslupien osalta. Markkina-analyysi tarkastelee alueen kalan myynti- sekä ostokanavia. Tässä tarkastellaan sitä, miten markkinat toimivat, mihin pyydetyt kalat päätyvät (esim. tukut, ravintolat, kaupat, valmiskeittiöt jne.) ja mitkä ovat markkinoiden pullonkaulat. Arvoketjuanalyysi tarkastelee kokonaisketjun toimijoiden yhteistyötä alueella. Siinä selvitetään mm. kalan jalostusastetta alueella tai esimerkiksi toimijoiden logistiikka tarpeita. Esiin nousee myös eri toimijoiden pullonkaulat (esim. laitetarpeet) kalan arvoketjun kehittämiseksi. Toimintaympäristöanalyysi on viimeinen kivijalka tässä mallissa. Analyysissä selvitetään alueen infraan liittyvät tarpeet ja pullonkaulat (Esim. purkupaikat, hileasemat, käsittelytilat jne.). Edellä mainittujen osa-alueiden selvittämisen osalta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä esimerkiksi yhteisten kalankäsittelytilojen investoinnin suhteen. Ja vielä esimerkin omaisesti: …Jos vesialueen omistajat eivät myönnä kaupallisen kalastuksen kalastuslupia (kalastuspotentiaali)… …Ei alueelle kannata etsiä uusia kalastajia/nykyisten kalastajien toiminnan suunnittelu ja raaka-aine määrät jäävät pieniksi (Kalastusvolyymi)… …Kun alueen elinkeinokalatalous ei kasva tai on heikkoa, paikallinen kala-markkina tyrehtyy (Markkina-analyysi) … …Jos kalaa ei ole markkinoilta saatavilla, arvoketjut eivät pääse kehittymään paikallisesti (Arvoketjuanalyysi)… …Kun paikallisen tason arvoketjut eivät kehity, niin investoinnit esimerkiksi kunta rahoitettuihin kala-satamiin liian riskialttiita (toimintaympäristöanalyysi)… Hajatelmia huoltovarmuuteen Tietomallin kehittämisen jälkeen pysähdyin miettimään suomalaista kalataloutta. Toimin itse päätoimisena kaupallisena kalastajana vuodet 2017–21. Kun tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, perustin yritykseni ja aloin ammattikalastajaksi, oli maailma täysin erilainen, kuin tänä päivänä. Jos tuolloin joku olisi tullut sanomaan, että Suomi voisi olla sodassa lähitulevaisuudessa, niin ajatus olisi ollut täyttä utopiaa. En halua maalata mörköjä seinälle, mutta tänä päivänä tuo ajatus ei ikävä kyllä taida olla niin utopiaa. Tasavallan presidentti Alexander Stubbkin on muiden viranomaisten tavoin kehottanut suomalaisia varautumaan erilaisiin uhkiin. Kun miettii edellä mainittua kalatalouden kokonaisketjua, niin itseäni mietityttää, että ymmärtävätkö eri osapuolet roolinsa, jos tarkasteluun otetaan kalatalouden liittyminen kansalliseen huoltovarmuuteen? Itsekin koin kalastajana vuosia sitten joidenkin osakaskuntien kanssa ne ikävimmät kokemukset. Kaupallisen kalastuksen lupia ei ollut mahdollista saada, eikä niistä päässyt edes kasvotusten keskustelemaan. Pystykiisto oli jyrkkää ja kalastajan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan oli minimaaliset tai olemattomat. Jos miettii kehittämääni tietomallia ja ajatusta siitä, että paikallisen kalatalouden kokonaiskehittäminen lähtee vesialueiden omistajien tahtotilasta, niin tällöin vesialueiden omistajien merkitys kalatalouden huoltovarmuuden osalta nousee arvoon arvaamattomaan! Haastan tässä kirjoituksessa muilutuksen uhallakin kokonaisketjua päivittämään ajatuksiaan ja toimintamallejaan tähän päivään. Miettimään päätöksiään osana globaalia maailman tilannetta. Miettimään sitä, miten pienellä paikallisella tasolla tehdyllä päätöksellä voi olla isot seuraukset. Paikalliset, kehittyvät kalatalouden ketjut voivat olla osa suomalaista huoltovarmuutta tai sitten eivät, jos niille ei edes anneta mahdollisuutta. Onko sinulla tarpeeksi selkärankaa olla esteenä tässä kehityksessä? Ajat ovat muuttuneet, toivottavasti ajan mukana muuttuvat ihmisetkin! Kolikolla on myös toinen puoli. Kentällä on myös kalastajia, jotka hakevat vuodesta toiseen esimerkiksi trooliluvat, vaikka eivät ole kalastaneet enää vuosiin. Näin estetään uusien kalastajien kautta muodostuvien arvoketjujen syntyminen monesti itsekkäistä syistä. Olisikohan näiden kalastajienkin aika miettiä omaa rooliaan kokonaisketjussa? Samalla myös metsähallitus voisi päivittää omalta osaltaan kaupallisen kalastuksen lupien myöntöprosessejaan niin, että edellä mainitut seikat otetaan huomioon ja tuetaan myös uusien kalastajien mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuuttaan osana suomalaista huoltovarmuutta! Matti Ryhänen ”Kalatalouden sekatyömies” Kalliolahden Kala Oy Matti Ryhänen
EU tukee kalataloussektorin luopumista fossiilisista polttoaineista 30.9.2026 Sekä Euroopan Unionin että kansalliset tavoitteet hiilineutraaliudesta koskevat myös kalastusta ja vesiviljelyä. Vaikka sektorin tuotteiden hiilipyrstönjälki ainakin Suomessa on kohtuullisen pieni, nollatilanteeseen on vielä matkaa. Nykytilanteessa erilaiset tekniset, rahoitukselliset, hallinnolliset ja muut esteet hidastavat energiasiirtymän toteutumista. Pitkän tähtäimen energiasiirtymän tavoite on mahdollistaa fossiilisista polttoaineista luopuminen, mikä samalla vähentää riippuvuutta EU:n ulkopuolisista energialähteistä. Siirtymän mahdollistamiseksi tarvitaan yhteistyötä eri sidosryhmien kesken konkreettisten ja käytännöllisten ratkaisujen aikaansaamiseksi. Euroopan unioni julkisti Energy Transition Partnership for EU Fisheries & Aquaculture (ETP) -alustan kesäkuussa 2023 vauhdittamaan energiasiirtymää EU:n kalastus- ja vesiviljelysektorilla. Tavoitteena on edistää yhteistyötä, jakaa tietoa ja lisätä sidosryhmien välistä tiedonvaihtoa ja keskustelua. ETP:n tarjoamaan yhteisöön voi rekisteröityä kuka tahansa kalatalouden energia-asioista kiinnostunut. Osallistumalla saa tietoa teknisistä innovaatioista, tapahtumista, rahoituksesta jne. uutiskirjeen muodossa sekä mahdollisuuden osallistua keskusteluun. Tänä vuonna ETP aloitti Pilot Ambassador -ohjelman, johon ilmoittautui mukaan kymmenen jäsenvaltiota, mukaan lukien Suomi. Ohjelma on nimensä mukaisesti pilotti, jossa lähettiläsmallia testataan vapaaehtoisissa jäsenvaltioissa. Jatkosta päätetään sitten saavutettujen tulosten ja kokemusten perusteella. Koska pilottiohjelma ei tarjoa erillistä rahoitusta, meillä Suomessa se toimii yhteistyössä Kalastuksen kehittäminen (KaKe) -innovaatio-ohjelman kanssa Luonnonvarakeskuksessa. Tämä on johtanut siihen, että vesiviljelyn painoarvo on väistämättä valitettavan vähäinen, mutta myös vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa (VeKe) pyritään pitämään tietoisena uusista julkaisuista yms. ajankohtaisesta. Ohjelma sopii hyvin KaKen yhteyteen, sillä KaKen yksi työpaketti on ”Vihreä siirtymä”, jossa edistetään uusien energiaratkaisujen kokeiluja. Alkuvaiheessa pilottiohjelman pääpaino on ollut erilaisten toimintatapojen suunnittelussa ja organisoimisessa sekä materiaalin kokoamisessa. Ohjelman päämääränä on vuoden 2026 aikana yhteistyössä ETP:n kanssa edistää energiasiirtymää rakentamalla kansallista kapasiteettia lähettiläiden avulla, saavuttamalla kalastuksen ja vesiviljelyn käytännön toimijat sekä tuottamalla yhteistyössä käytännönläheisiä työkaluja. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi onnistuneiden ratkaisujen, ns. menestystarinoiden, välittämistä mahdollisimman laajalle osallistujajoukolle. Yksi tällainen esimerkki maailmalta on tanskalainen 35-metrinen sähkökäyttöinen kalastusalus Skulebas, jonka tarvitsema sähkö tuotetaan polttokennoissa vedystä. Suomesta esillä on KaKessa kehitetty rysään sijoitettava kalalaskuri, jonka avulla kalastaja voi vähentää ajomatkoja ja täten polttoaineen kulutusta. Kaikki materiaali käännetään kunkin osallistujamaan kansalliselle kielelle, jotta se olisi mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä. Ratkaisut eivät ole pelkästään siirtymistä sähkömoottoreihin tai biopolttoaineisiin. Esimerkkejä löytyy myös pyydysteknologian kehittämisestä tai alusten muotoilusta, jolla voidaan vähentää energiankulutusta. Digitalisaation ja tekoälyn avulla voidaan saavuttaa nykyistä tehokkaampia toimintatapoja, joita emme vielä ehkä osaa kuvitellakaan. Yksi tekijä on oikein mitoitettu kalastus, joka mahdollistaa korkeat yksikkösaaliit. Maailmalla on meneillään paljon erilaisia projekteja merenkulun, ja samalla kalastuksen, energiasiirtymään liittyen. Kaikki eivät ole menestystarinoita, mutta myös epäonnistumisten raportointi on tärkeää, jotta muualla ei tarvitse tehdä samoja virheitä uudestaan. Lähettiläsohjelman tavoitteena on jakaa tietoa ratkaisuista kansalliselle tasolle joko sovellettavaksi sellaisenaan tai edelleen muokattavaksi paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Myös tiedonvaihto toiseen suuntaan on oleellista, esimerkiksi hallinnollisista esteistä, jotka hidastavat vihreää siirtymää. Vaikka siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista onkin ilmastotavoitteiden ohjaamaa, näyttävät myös taloudelliset näkökulmat puoltavan vähäisempää riippuvuutta tuontiöljystä. Konfliktit maailmalla eivät tunnu loppuvan nostaen fossiilisten polttoaineiden hintaa ja vaikeuttaen saatavuutta. Irtaantuminen tuontiöljystä on myös huoltovarmuuskysymys. Tapio Keskinen
Datapellon uudisraivaajat – kohti älykkäämpää viljakauppaa 30.9.2026 DEIP-hankkeessa ollaan raivaamassa tietä sille, miltä tulevaisuuden datavetoinen ja verkottunut viljakauppa voisi näyttää. Hankkeessa testataan viljelijäyhteisön kanssa, kuinka maatiloilla tuotettu tieto liikkuu digitaalisten verkostojen ja eri toimijoiden välillä sekä miten dataa voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin käytännön päätöksenteon tukena. Samalla rakennetaan uudenlaista osaamista, jossa agronomia, data-analytiikka, sensoriteknologia ja biotalous muodostavat vahvan kokonaisuuden suomalaisen maatalouden ja sen viljelijöiden kilpailukyvyn tueksi. Ytimessä ovat viljanviljelytilat, jotka tavoittelevat uusia toimintamalleja sadon laadunhallintaan ja markkinointiin. Tarkoituksena on hyödyntää olemassa olevaa kuivuri- ja varastokapasiteettia entistä tehokkaammin sekä muodostaa suurempia ja tasalaatuisempia viljaeriä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tällainen toimintamalli voi tulevaisuudessa parantaa viljan jäljitettävyyttä, laatua, arvonmuodostusta sekä kilpailukykyä koko ruokaketjussa. Samalla tarkastellaan datatalouden keskeisiä kysymyksiä: miten dataa tuotetaan, siirretään, varastoidaan ja omistetaan. Viljelijöiden tuottama tieto on yhä merkittävämpi tuotannontekijä, jonka arvo kasvaa digitalisaation ja biotalouden kehittyessä. Dataa pellolta päätöksenteon tueksi Hankkeessa kerättävä aineisto muodostuu useista tietolähteistä. Keskeisimpiä ovat laboratoriossa analysoitavat viljanäytteet, multispektrikameroilla toteutettavat dronekuvaukset, maaperän jatkuvatoiminen sensoriseuranta sekä viljelijöiden oma tieto. Parin kasvukauden aikana on tutkittu viljasadon määrän ja laadun ennustettavuutta. Tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat sadon muodostumiseen ja laatuun sekä arvioida, kuinka hyvin erilaiset mittaus- ja analyysimenetelmät soveltuvat tueksi käytännön viljelyyn. Erityistä hankkeessa on sen viljelijälähtöinen toimintatapa. Kerätty tieto ei jää tutkimusympäristöön, vaan mitattuja ja analysoituja toksiinianalyysien tuloksia ja ilmakuvia hyödynnetään käytännön päätöksenteossa yhdessä viljelijöiden kanssa läpi kasvukauden. Data liikkuu reaaliaikaisesti, luvitetusti ja roolitetusti sovelluksen välityksellä. Tuloksia voi kauden aikana hyödyntää esimerkiksi korrensääteitä suunniteltaessa, lannoitustarpeeseen ja puintisuunnitelmiin. Viljanäytteet kertovat sadon laadusta Hankkeeseen sisältyy viljanäytteiden keruu ja analysointi. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat homemyrkyt eli mykotoksiinit, joiden esiintymistä pyritään paikallistamaan mittauksilla peltolohkojen sisällä mahdollisimman tarkasti. Viljamittauksista tehdyt laboratorioanalyysien tulokset tulevat viljelijöille näkyviin sovelluksen välityksellä ja sisältävät myös paikkatietoa mitatusta alueesta. Ajatuksena on tunnistaa alueita, joilla toksiiniriski poikkeaa muusta kasvustosta, jolloin viljaa voidaan tarvittaessa korjata ja varastoida erillisiin laatuluokkiin. Tämä voi parantaa sadon laatua, kaupallista arvoa sekä vähentää laaturiskejä koko toimitusketjussa. Toksiinianalyysien lisäksi laboratoriotutkimukset tuottavat tietoa esimerkiksi hehtolitrapainosta, kosteudesta, proteiineista ja hiilihydraateista. Tulokset auttavat viljelijää arvioimaan kasvukauden etenemistä, sadon kehitystä ja tulevia toimia tarkemmin ja paikkakohtaisemmin. Käytännössä lisätieto tukee päätöksentekoa, vähentää epävarmuutta, stressiä sekä mahdollistaa resurssien kohdentamista. Samalla se voi tuottaa sekä taloudellisia, että ajallisia hyötyjä tilatasolla. Ilmasta näkökulmaa pellon vaihteluun Toksiinimittausten rinnalle dronekuvaukset tarjoavat mahdollisuuden tarkastella peltoa kokonaisuutena. Dronen multispektrikameran avulla voidaan muodostaa erilaisia kasvustoindeksejä ortokuvasta, jotka kuvaavat kasvuston kuntoa, biomassan määrää sekä mahdollisia stressialueita. Mielenkiintoisena tutkimuskysymyksenä on, löydetäänkö näiden indeksien avulla yhteyksiä alueisiin, joilla toksiiniriski myöhemmin esiintyy tai kasvaa. Mikäli yhteyksiä löytyy, voidaan näytteenottoa, seurantaa ja mm. puinteja pelloilla kohdistaa nykyistä tarkemmin ja kustannustehokkaammin. Kuvausten toteuttaminen ei kuitenkaan ole pelkkää datankeruuta, vaan siihen liittyy myös ilmailumääräysten ja lentoturvallisuuden huomioiminen. Agrologin näkökulmasta toiminta tarjosi poikkeuksellisen oppimiskokemuksen. Dronekuvaukset vaativat päivästä riippuen yhteydenpitoa niin Jyväskylän paikalliseen lennonjohtoon kuin Helsinki-Vantaan ATS-yksikköönkin. Mieleen jäänyt kokemus oli, kuinka viljelytutkimuksen tarpeisiin toteutettu dronelento näkyi myös lentoturvallisuusjärjestelmissä ja ilmailun tiedotuskanavissa ulospäin. Harva tulee ajatelleeksi, että korkealaatuisen suomalaisen kaurasadon taustalla voi olla myös taitavaa ilmatilan hallintaa, lentoturvallisuusilmoituksia ja tarkasti koordinoituja drone-operaatioita. Data osana tulevaisuuden biotaloutta Merkittävin anti liittyy datan jalostamiseen tiedoksi ja tiedon muuttamiseen käytännön hyödyiksi. Maaperäanturit, satonäytteet, laboratoriotulokset ja droneaineistot muodostavat tietokokonaisuuden, jonka avulla voidaan kehittää entistä tarkempia menetelmiä sadon laadun ennustamiseen ja tuotannon optimointiin. Viljatutkimuksista saatava numeerinen data, peltolohkokotaiset ilmakuvat, maaperäanturien mittaustulokset sekä säädata yhdistetään paikkatietoon. Näin hajallaan oleva tieto muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden päätöksenteon tueksi. Tietojärjestelmissä visualisoituna tai vietynä eri tasoina karttanäkymään data näyttäytyy helpommin tulkittavana käyttäjälle. Tuloksia syntyy käytännössä viikottain. Toksiinimittausten tuloksia ja ilmakuvia käytetään kauden aikana rajaamaan ja tarkentamaan viljaa pelloilla toksiiniesiintymien perusteella eri laatuisiksi alueiksi puinteja varten. Tämä tekee hankkeesta aidosti osallistavan datayhteisön, jossa tutkimus, teknologia ja käytännön viljely kohtaavat. Biotalouden näkökulmasta kyse ei ole pelkästään uusista mittalaitteista tai analyysimenetelmistä. Kyse on toimintakulttuurin muutoksesta, jossa data nähdään tärkeänä resurssina kuten maa, koneet tai tuotantopanokset. Kun tieto liikkuu sujuvasti eri toimijoiden välillä ja säilyy viljelijän hallinnassa, voidaan rakentaa tehokkaampia, kestävämpiä ja kilpailukykyisempiä ruokajärjestelmiä viljelijävetoisesti. DEIP-hanke osoittaa, että datatalous ei ole maatalouden tulevaisuutta vaan jo nykyisyyttä. Kun pellolta kerätty tieto voidaan yhdistää laboratoriotuloksiin, sensoreihin ja ilmakuviin, syntyy uusia mahdollisuuksia parantaa sadon laatua, lisätä tilojen kannattavuutta ja kehittää viljakaupan toimintamalleja. Kirjoittaja: Samuli Jokinen, projektityöntekijä Datapellon uudisraivaajat -hankkeessa (Jyväskylän ammattikorkeakoulu) Lähteet: DataSpace Europe. (2024). Datapellon uudisraivaajat – tolkun puhetta ja reiluja esimerkkejä. Haettu 16.9.2026 osoitteesta https://www.dataspace.fi/fi/uudisraivaajat Järveläinen, E. (2025). Datalla kohti kannattavampaa ja ennakoivampaa viljakauppaa. Artikkeli Biotalouskampuksen verkkosivulla. https://biotalouskampus.fi/tarvaalan-tarinoita-blogi/datalla-kohti-kannattavampaa-ja-ennakoivampaa-viljakauppaa/ Blogi on tuotettu osana Datapellon uudisraivaajat – viljakaupan uudistaminen yhteisöllisellä datalla -hanketta. Hanke on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun ja DataSpace Europen toteuttama EIP-hanke, joka saa rahoitusta Keski-Suomen Elinvoimakeskukselta. Samuli Jokinen, projektityöntekijä Datapellon uudisraivaajat -hankkeessa
