AgriHubin verkostoalusta teknologisen kehityksen nopeuttajana

AgriHubin verkostoalustalla on työkalut tiedon jakamiseen ja löytämiseen. Mutta osaammeko yhteisönä hyödyntää verkostoalustan potentiaalia?

Yksi AgriHubin perusajatuksista on, että tutkimustieto saataisiin aktiivisen verkostotoiminnan avulla jalkautettua nopeasti käytäntöön. Me maatalousteknologian tutkijat olemme mieltäneet, että tutkimuksemme tulokset todellakin hiipivät hissukseen käytäntöön, ja aikaa kuluu noin 15 vuotta, kun kyseessä on tutkimuksellisesti uusi asia.

Ensimmäinen ISOBUS-tutkimusprojekti alkoi Suomessa keväällä 2003, ja jo tuolloin koneteollisuus oli hankkeessa mukana rahoittajana. Nyt eletään kesää reilut 20 vuotta myöhemmin, ja edelleen ISOBUS, todennetuista hyödyistään huolimatta, voi olla vaikea aihe käytännön viljelijöille. Teknologinen kehitystahti yhteiskunnassamme kiihtyy yleisesti ja soisi maatalouden pysyvän tahdissa mukana.

Tutkimustulosten ja etenkin uusien innovaatioiden esittely maatalouden toimijayhteisölle on tärkeää ja sitä tehdään jo rutiininomaisesti. Matka on pitkä ensimmäisistä toimivista ja lupaavista prototyypeistä arjessa käytössä oleviksi ratkaisuiksi, ja kehitys vaatii laajaa verkoston toimijoiden panosta. Australialaiset tutkijat[1] ovat kehittäneet työkalun[2], jonka avulla teknologisen ratkaisun korkeinta käyttöastetta ja ajankohtaa voidaan ennustaa 22 eri tekijän avulla. Karkeasti tekijät voidaan ryhmittää seuraaviin kokonaisuuksiin:

• Suhteellinen etu kohderyhmälle, jossa tarkastellaan maatilan toiminnan prioriteetteja ja orientoitumista talous-, ympäristö- tai riskinäkökohtiin, suunnittelun aikajännettä ja lyhyen aikavälin investointikykyä.
• Käytännön opittavuuden ominaisuudet, jossa teknologian kokeilumahdollisuus, monimutkaisuus ja havainnoinnin mahdollisuus käytännössä ennen hankintapäätöstä ovat keskiössä.
• Kohderyhmäkohtaiset vaikutukset kyvykkyyteen oppia käytännöstä, jossa neuvonnan ja vertaisryhmien rooli merkitsee, sekä se, kuinka suuri osa maatiloista jo omaa tarvittavat tiedot ja aidot, sekä on tietoinen käytännön kokeiluista lähistöllä.
• Käytännön suhteellinen hyöty, jossa tarkastellaan alkuinvestointeja tuleviin talous- ja ympäristöhyötyihin ja niiden realisoitumisen ajankohtaan nähden, sekä kiinnitetään huomiota siihen, onko investointi tai muutos peruutettavissa, mitä riskejä teknologiaan liittyy, ja kuinka helppoa ja miellyttävää teknologian käyttö on.

Voisiko tässä olla ohjenuoraa AgriHubi-verkoston toiminnalle, kun halutaan uusia menetelmiä nopeammin käytäntöön?

AgriHubin verkostoalusta tarjoaa jo nykyisellään mahdollisuuksia jakaa tietoa jäsennellysti niin talouteen ja liiketoimintaan kuin älymaatalouteen ja dataan liittyen. Uusi tieto ja kokemukset löytävätkin tiensä yhä paremmin verkostoalustalle raporttien, esitysten ja videoiden muodossa. Tiedon löytämiseen on myös työkalut, ja niitä kehitetään edelleen.

Mutta osaammeko yhteisönä hyödyntää verkostoalustan potentiaalia kehityksen nopeuttamiseksi? Kykenemmekö tunnistamaan oman roolimme edellä listattujen tekijöiden suhteen? Aktiivisuus tulee meistä.

Liisa Pesonen
erikoistutkija, Luke

[1] Kuehne et al. 2017. Predicting farmer uptake of new agricultural practices: A tool for research, extension and policy. https://doi.org/10.1016/j.agsy.2017.06.007

[2] ADOPT. https://adopt.csiro.au/

Liisa Pesonen