EU CAP Networkin fokusryhmä: viljelykasviyhdistelmät

Johdanto

Sain viime vuonna mahtavan tilaisuuden osallistua EU CAP Networkin viljelykasviyhdistelmiä käsittelevään fokusryhmään. Kun kuulin tästä mahdollisuudesta ensimmäistä kertaa Luomuliiton Susann Rännäriltä, en ollut aivan varma, olisiko taustani pienviljelijänä ja agrometsätalouteen keskittyvän kehittämishankkeen vetäjänä riittävä. Hain kuitenkin, ja minut hyväksyttiin! Enpä arvannut, että päätyisin Wieniin ja Toulouseen tekemään yhteistyötä eri puolilta Euroopan unionia tulevien maanviljelijöiden ja tutkijoiden kanssa ja että aihe olisi niinkin monenkirjava kuin viljelykasviyhdistelmät. Fokusryhmän toiminnan loppuun mennessä olin päässyt työskentelemään kahden pienoistutkimuksen parissa ja luonut arvokkaita yhteyksiä asiantuntijoihin ympäri Eurooppaa. Toukokuun lopulla Ranskan maaseudulla melko hyvin kypsyvä härkäpavun ja maatiaisvehnän sekaviljelmä saattaa tuntua suomalaisesta keskivertoviljelijästä etäiseltä. Tämän aiheen parissa työskentelystä EU:n tasolla on kuitenkin ollut minulle jatkuvasti hyötyä Suomessa.

Fokusryhmään liittymisen ja sen toiminnan päättymisen välillä aloitin myös Noviassa uuden tehtävän vihreiden ekosysteemipalvelujen tiiminvetäjänä. Pääsin siis osallistumaan fokusryhmään myös tässä tehtävässä. Siinä kehitän yhteyksiämme ja pyrin ymmärtämään entistä paremmin, miten ekosysteemipalvelujen huomioimisesta eri toimialoilla voi saada mallin uudistumista varten. Viljelykasviyhdistelmissä luotetaan siihen, että kasvit ja niiden mikrobistot voivat lisätä maatalouden häiriönsietokykyä, kun olosuhteet ja suunnittelu ovat kunnossa.

Viljelykasviyhdistelmiä sekä milpa-sekaviljelyä ja valkuaiskasveja käsittelevässä EU CAP Networkin fokusryhmässä viettämästäni ajasta eniten hyötyä on ollut seuraavista: ★     Voin kääntyä perustetun verkoston asiantuntijoiden puoleen työtovereina sen sijaan, että he olisivat vain nimiä näytöllä tai tutkimuksen laatijaluettelossa ★     Sain käyttööni valtavan määrän tietoa, josta en muuten olisi ollut tietoinen ★     Minulla on aiempaa parempi käsitys siitä, miten kehittämäni ja edistämäni viljelykäytännöt toimivat ja miten ne liittyvät toisiinsa ★     Olen saanut rohkeutta jatkaa työskentelyä viljelykasviyhdistelmien parissa ja suunnitella vielä suurempia asioita, koska olen päässyt tekemisiin muualla Euroopassa toteutettavien erittäin mielenkiintoisten ja vaikuttavien tutkimus- ja kehityshankkeiden kanssa ★     Luotan siihen, että jos tahtoa löytyy, löytyvät keinotkin: Alankomaissa sijaitsevalla Ekoto Farm -maatilalla on kannattava seitsemän hehtaarin kaistaviljelyn malli, jota voi käyttää lähtökohtana mietittäessä uusia tapoja siihen, miten osaa peltotilojen tuotannosta voitaisiin monipuolistaa kestävällä tavalla. Ivar van Dorstin keksinnöistä ja tinkimättömyydestä on kasvanut vahva brändi, joka on tunnustettu sekä kansallisesti Alankomaissa että kansainvälisesti maatalouden edelläkävijäksi

Miten yhteistyö EU:n tasolla toimii maataloudessa, kun toimintapaikat ovat niin erilaisia?

Koska EU:ssa on hyvin monenlaisia ekosysteemejä, maaperätyyppejä ja jopa sosioekonomisia olosuhteita, jotka yhdessä vaikuttavat erilaisten viljelykäytäntöjen toteutettavuuteen, voi tulla mieleen, kannattaako niitä edes käsitellä EU:n tasolla eikä alueellisesti. Minäkin saattaisin pohtia samaa, jos fokusryhmän tarkoituksena olisi hyvin konkreettisten käytäntöjen ja suppeiden teknisten yksityiskohtien käsittely. Tarkoituksena on kuitenkin selvittää, kannattaako aiheeseen kokonaisuudessaan kiinnittää enemmän huomiota ja käyttää siihen resursseja. Fokusryhmässä keskitytään jo lähtökohtaisesti ajatuksiin, jotka ovat osoittautuneet ansiokkaiksi, eikä pyritä korjaamaan mahdollisesti vain paikallisesti ilmenevää hyvin konkreettista ongelmaa. Koska yhteistyössä oli mukana asiantuntijoita eri puolilta EU:ta, pystyimme tuomaan mahdollisimman laajasta näkökulmasta esiin sen, miten paljon viljelykasviyhdistelmillä on tarjottavaa.

Itse olen vakuuttunut siitä, että yhteistyö hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa voi helpottaa oppimista. Kun yksityiskohdat, kuten nimenomaiset viljelykasvit, istutuspäivät, markkinat jne. eivät ole ihan tuttuja, voi olla helpompaa ymmärtää, miksi haastava malli toimii. Vieraiden tilanteiden havainnointi vähentää taipumusta takertua teknisiin seikkoihin: oman yhteisön ulkopuolisia ihmisiä ei tule tuominneeksi niin helposti jonkin erilaisen yrittämisestä. Tämä auttaa keskittymään viestintuojan sijasta viestiin ja esimerkiksi kysymään: miksi härkäpavun ja vehnän sekaviljely toimii? Mitä tehtäviä kullakin kasvilla on sekaviljelyssä? Kun tietää, miten jokin toimii, kotona voi löytää paikallisia vastikkeita helpommin.

Vaikka taustamme ovatkin hyvin erilaisia (minä esimerkiksi en ole edes eurooppalainen!), yhteinen etu takaa myös riittävän keskinäisen ymmärryksen, jolloin syntyy myös aika lailla uusia ideoita. Näitä ideoita voi syntyä työskenneltäessä tai töiden jälkeen illallispöydän ääressä. Oman erityisen sävynsä siihen tuo jo se, että pääsee olemaan yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa, joita ei joka päivä näe. Mahdollisuus kokoontua muutamaksi päiväksi näin motivoituneiden ihmisten kanssa on erittäin harvinaista, ja me pyrimmekin saamaan uusista suhteista kaiken irti.

Muista maista tulevien ihmisten kanssa työskentely ei tietenkään ole aina helppoa. On luovittava kulttuurierojen kanssa, ja ongelmia voi aiheutua sanojen ymmärtämisestä eri tavalla. En kuitenkaan pitänyt näitä väärinkäsityksiä turhauttavina esteinä, vaan minulle keskustelut lakoutumisen merkityksestä olivat tärkeä osoitus sujuvan kommunikoinnin merkityksestä. Alankomaissa tuuli ei kaada viljaa lakoon. Minun kotimaassani Yhdysvalloissa lakoutumista tuulen voimasta taas todellakin tapahtuu. Tämä voidaan nivoa maatalouspiireissä tapahtuvaa tuomitsemista koskevaan kysymykseen: se, mitä yhdessä ryhmässä voidaan pitää virheenä, voi olla hyväksyttävää toisessa. Tämä ero mukamas saman sanan ymmärtämisessä voi johtaa aseman menettämiseen ensimmäisessä ryhmässä ja sen säilymiseen toisessa. Monenko niin niin sanotun virheen jälkeen toinen ohitetaan oppimattomana? Fokusryhmässä työskentely lisäsi ymmärrystäni näiden niin sanottujen virheiden suhteen. Nyt, kun olen ymmärtänyt, miten eri tavalla eri henkilöt ja eri ryhmät voivat tulkita saman sanan, haluan kirjoittaa ja viestiä entistä selkeämmin.

Kannattaako fokusryhmiä suositella muille suomalaisille maaseudun kehittäjille?

Kehotan ehdottomasti kaikkia hakemaan seuraavaan itseä kiinnostavaan EU CAP Networkin fokusryhmään. Mietin käytännöllisesti katsoen joka päivä, miten voin hyödyntää oppimaani käytännössä.

Tämän konkreettisen aiheen parissa työskentely sai minut tajuamaan, miten valtavasti työtä maanviljelijöiden työpajoissa ja pelloilla, yliopistojen tutkimusosastoilla ja jopa EU:n sisäisessä toiminnassa tehdään, jotta voitaisiin ymmärtää, miten kasveja voidaan kasvattaa yhdessä entistä paremmin. Teoriaan tutustumisen lisäksi meille esiteltiin tosiasiallisia onnistuneita tapauksia, joissa maanviljelijät ovat toteuttaneet ajatuksiaan käytännössä vaihtelevissa olosuhteissa. Niitä oli Alankomaissa sijaitsevasta ”pienestä” peltotilasta Kiinassa tehtyyn tutkimukseen, jossa kerrottiin typensidonnan sisäisestä toiminnasta viljakasvien ja palkokasvien sekaviljelyssä. Opin myös, että Suomessa maaseudun kehittämiseksi tekemämme työ voi olla myös varsin huipputasoa: monet osallistujat olivat varsin halukkaita kuulemaan agrometsätaloutta koskevien hankkeidemme innovatiivisten kasviyhdistelmien pilotoinnista ja haastavan maaperän terveyteen liittyvästä toimintamallista.

Asiantuntijoiden – olivatpa he maanviljelijöitä tai tutkijoita – tuominen yhteen keskustelemaan samalta viivalta näistä ideoista on erinomainen tapa rakentaa ammatillisia verkostoja.

Ainoa varoituksen sanani on tämä: jos kansainvälisen ihmisjoukon kanssa tehtävä yhteistyö, jossa keskustellaan, kirjoitetaan, osallistutaan digitaalisiin kokouksiin ja hyödynnetään EU:n panostuksia omassa fokusryhmässä, ei tunnu omalta, ei ehkä kannata lähteä mukaan.

Suomi voi toisinaan tuntua olevan kaukana EU:n ytimistä. Tässä on kuitenkin tilaisuus tuoda oma näkökulma esiin ja jakaa omaa tietämystä tasavertaisesti muiden kanssa sekä antaa koko EU:n hyötyä siitä!

Tulokset

Fokusryhmämme tehtävänä oli käsitellä seuraavaa kysymystä:

”Miten viljelykasviyhdistelmät voidaan integroida nykyisiin viljelyjärjestelmiin ja maatalousmaisemiin, jotta voidaan parantaa maatilojen sietokykyä ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä sekä vähentää riippuvuutta ulkoisista tuotantopanoksista?”

Yksinkertaisin vastaus tähän kysymykseen on se, että meillä on huomattava määrä tietoa, jonka mukaan kaikentyyppisillä viljelykasviyhdistelmillä voitaisiin saavuttaa niiden puolestapuhujien esittämät tulokset. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: viljelykasviyhdistelmillä voi olla paljon yhteistä (ks. pienoistutkimus 3), mutta se, toimiiko yhdistelmä tietyllä maatilalla, edellyttää verrattain paljon tutkimusta, suunnittelua ja halua vastata kasvukauden aikana ilmeneviin haasteisiin (pienoistutkimus 4). Myös markkinoille pääsylle voi olla merkittäviä teknisiä esteitä. Vaikka esimerkiksi siementen erottamiseen sekaviljelyssä on monia vaihtoehtoja, ne eivät ole idioottivarmoja, ja virhemahdollisuutta ei saateta tällä hetkellä hyväksyä joillakin markkinoilla.

Kaikkein ylpein olen jäljempänä olevan yksinkertaisen kaavion aikaan saamisesta. Se on ensimmäinen yritys selittää viljelykasviyhdistelmät siten, että niitä varten käytettävän alan laajuus ja niiden koettu vaikeusaste ovat nopeasti ymmärrettävissä. Viljelykasviyhdistelmiä voi olla hieman vaikea ottaa haltuun, koska kaikenlainen ammattikieli ja tilanteesta riippuvaiset muunnelmat tekevät niistä monimutkaisia. Tämä loppuraportin sivulla 16 ja pienoistutkimuksen sivulla 3 esitetty kaavio selkeyttää asiaa melko kätevästi. Se on ensimmäinen yritys saada selkoa näistä ajatuksista, ja asiantuntijat saavat siitä vankan pohjan etsiä jatkossakin tapoja, joilla ideoista saadaan laajempaan keskusteluun soveltuvampia.

Tuotokset

Fokusryhmäämme johtanut tiimi laati aiheesta alustavan asiakirjan keskustelua varten sekä kyselyn nykyisistä suuntauksista. Sitten se määritti näiden kahden työkalun avulla pienoistutkimusten aiheet. Fokusryhmämme tuotti neljä pienoistutkimusta

• Pienoistutkimus 1: Lajiketestaus keskeisenä tekijänä viljelykasviyhdistelmien käyttöönoton lisäämiseksi jalostuksessa ja viljelyssä
• Pienoistutkimus 2: Arvoketjua koskeva näkökulma viljelykasviyhdistelmiin
• Pienoistutkimus 3: Viljelykasviyhdistelmien integroiminen viljelyjärjestelmiin
• Pienoistutkimus 4: Viljelykasviyhdistelmiä koskevat käytännöt: Mistä ja miten ne löytyvät?

Työskentelin pienoistutkimusten 3 ja 4 parissa ja koordinoin jälkimmäistä tutkimusta. Pienoistutkimukset ja alustava tausta-asiakirja ovat saatavilla tällä sivulla.

Loppuraportissa (linkki) on yhteenveto työstämme ja keskusteluryhmien havainnoista.

Jatko

Fokusryhmä julkaisi loppuraporttinsa syyskuun lopussa ja on sittemmin lopettanut toimintansa. Pidän edelleen yhteyttä erityisesti tiimini jäseniin ja keskustelen mielelläni viljelykasviyhdistelmien kehittämisestä – erityisesti siitä, miten käsitteet toimivat agrometsätaloudessa. Uudenmaan agrometsätalous -hankkeessamme järjestetään tänä talvena työpaja agrometsätalousjärjestelmien perustekijöiden monipuolistamisesta tuoton ja kestävyyden lisäämiseksi, ja siihen on kutsuttu toinen agrometsätalouden asiantuntija. Hänen tietämyksensä tuominen jokapäiväiseen työhöni ei olisi ollut mahdollista ilman fokusryhmään osallistumista.

Lopuksi kehotan seuraamaan tulevia fokusryhmiä ja muita YMP-verkoston tapahtumia omalla alueella. Niistä on valtavasti hyötyä, ja ne ovat paikka, jossa voi todella vaikuttaa EU:n maatalouden kehitykseen.

Kirjoittaja:
Nimi: Joshua Finch
Organisaatio: Novia-ammattikorkeakoulu
Asema: Uudenmaan agrometsätalous -hankkeen vetäjä ja vihreiden ekosysteemipalvelujen tiiminvetäjä
Yhteystiedot: joshua.finch@novia.fi / 050 407 1636

Joshua Finch