Innovaatiot maataloudessa – pieniä parannuksia vai luovaa tuhoa?

Maatalouden teknologiatutkijana innovaatiot ovat keskeistä työnkuvaani, vaikka sitä en niin joka päivä mielläkään. Työssäni tutkitaan ja kehitetään ratkaisuja maatilayritysten nykyisiin ja ennakoitavissa oleviin haasteisiin. Onko lopputuloksena innovaatio, selviää yleensä vasta myöhemmin työn valmistumisen jälkeen. Innovaatioksi kun määritellään sellainen työn tulos, joka päätyy kaupalliseksi tuotteeksi, palveluksi tai laajasti hyödynnetyksi menettelytavaksi tuotantoprosesseissa tai yritysten ja ihmisten kanssakäymisessä aikaansaaden merkittävän eron vanhaan nähden.

Innovaatiot ovat tärkeitä alalla kuin alalla toimintamme jatkuvaksi parantamiseksi. Huomaamme ja opimme alati, että nykyisissä toimintatavoissamme tai työkaluissamme on parannettavaa suhteessa kestävyyden kaikkiin ulottuvuuksiin. Myös maailma muuttuu ympärillämme, jolloin on löydettävä keinoja toimia uudessa ympäristössä ja silti toteuttaa perustehtäväämme. Paikoilleen ei parane jäädä, ja siksi niin tuote-, prosessi-, kuin sosiaaliset innovaatiot ovat tervetulleita.

Mutta ovatko innovaatiot aina hyvästä? Tällä hetkellä mietimme viime vuosikymmenellä läpilyöneen innovaation somen haittavaikutuksia lapsiimme. Skuutitkin puhuttavat. Hyvää tavoittelevat innovaatiotkin siis tarvitsevat valppautta niiden hyödyntämisessä. Sitten on olemassa vielä erikseen disruptiivisen innovaation käsite. Itse olen törmännyt tähän käsitteeseen viimeksi lukiessani EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmien datatalouteen liittyviä hakukuulutuksia. Niissä on nimenomaan haettu uutta luovia, disruptiivisia toimintatapoja ja palveluja. Mitä ihmettä, halutaan siis, että projekti tuottaa niin sanottua luovaa tuhoa datamarkkinoille. Miksi?

Kun kulmakarvat saa laskeutumaan, niin mieleen alkaa hahmottumaan kuva siitä, kuinka tutkimuslaitosten, yritysten ja muiden organisaatioiden halutaan yhteiskehittävän datamarkkinoita uudelle uralle, kansalaisille nykyistä reilumpaan suuntaan. Tässä on kyse siis myös sosiaalisesta innovoinnista, ratkaisujen hakemisesta yhteiskunnan tarpeisiin ja ongelmiin, tässä tapauksessa maailmanlaajuisesti vinoutuneeseen datamarkkinaan. Jotkut nykymarkkinalla toimijat joutuvat uudistusten myötä muuttamaan oleellisesti toimintaansa tai jopa poistumaan markkinasta. Samalla luodaan tilaa ja mahdollisuuksia uudenlaisille ja usein myös uusille toimijoille, jotka uudistavat markkinaa ja yhteisiä toimintatapoja uusine tuotteineen ja prosesseineen.

Miksi nostan tämän esiin tässä kirjoituksessa? No, paitsi että tämä datamarkkinan muutos on hyvä esimerkki disruptiivisesta innovaatiosta, niin se koskee hyvinkin myös maataloutta ja meitä jokaista maatalouden piirissä toimijaa.

Aina emme edes tunnista sosiaalisia innovaatioita ja niiden vaikutusta ympärillämme, sillä elämme niiden keskellä ja otamme eteen tulevat muutokset ja uutuudet asia kerrallaan, asiaan liittyvien uusien käsin kosketeltavien tuotteiden tai palvelujen kautta. On kuitenkin odotettavissa, että meneillään olevan muutoksen myötä maatalouden yrittäjille on pian saatavissa kauan kaivattuja dataa monipuolisesti tiedoksi yhdisteleviä sovelluksia, esim. talouden reaaliaikaiseen seurantaan, ravinteiden tai muiden panosten käytön tehokkuuden laskentaan täsmätasolla ja niin edelleen. Varsin tärkeitä yritysjohtamisen elementtejä.

Edustamani julkinen tutkimus tuottaa niin sanottuja avoimia innovaatioita, joissa käytetään hyväksi tietoa oman organisaatiomme ulkopuolelta ja jaetaan innovaatiot ulkopuolisten käyttöön. Maataloustuotanto ja alkutuotanto kokonaisuudessaan on hajautunut laajalle toimijajoukolle, jolloin innovaation leviäminen laajasti käyttöön, vaikka kuinka tarpeellinen olisikin, on haasteellista ja usein hidasta. Kun innovaatioon liittyy vielä ripaus disruptiota, niin vastustajiakin muutokselle löytyy.

Siksi katson avoimien innovaatioiden olevan keskeisiä maataloudessa. Näin useampi toimija voi jalostaa innovaatiosta uusia kaupallisia, hieman erilaistettuja tuotteita tai muokata uudesta menettelytavasta itselle sopivan. Parhaimmillaan innovaatiot mahdollistavat maatalouden kehittymisen edelleen monimuotoisena yrittämisen ja toiminnan kenttänä, tasajalkaa muun yhteiskunnan kanssa.

Liisa Pesonen

Erikoistutkija
Luonnonvarakeskus/ Digitaaliset teknologiat maataloudessa -ryhmä

Liisa Pesonen