Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio?

Kalarvo-hanke (Oulun yliopisto, Kajaani) on ollut kainuulaisten perkeiden kimpussa yhdeksän kuukauden ajan. Suomeksi sanottuna puhutaan kalojen suolimassasta. Nyt on aika esittää toimiva aihio järvikalaperkeiden jalostamiseen. Lue lisää!

Ennen aihion julkaisemista Kalarvo-hanke esittää kuitenkin vastuuvapauslausekkeen. Lopullinen analyysi vaatii lisää toistoja (kokeita), systemaattisempaa talouslaskentaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

Järvikalan suolimassasta saadaan kolmella askeleella kalaöljyä ja proteiinirikas jae. Askeleet ovat kylmäkuivaus, murskaus ja uutto.

Kemikaalivapaa prosessi suolimassan prosessoimiseksi kalaöljyksi ja proteiinijakeeksi.
Uutto on ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kuva: Tuomas Niskanen

Kylmäkuivauksessa suurin osa vedestä katoaa. ”Muumioituneet” perkeet murskataan. Viimeisimpänä vaiheena on ylikriittinen hiilidioksidiuutto (200 bar ja 40 °C). Suomeksi sanottuna uutto ottaa rasvan pois (jopa yli 90 % rasvasta).

Näin perkeistä on otettu rasva ja vesi pois. Jäljelle jää kiintoaines, jonka proteiinipitoisuus on noussut 60 prosenttiin. Kiintoaineksen mineraalipitoisuus (tuhka) on noussut lähemmäksi 20 prosenttia. Loput 20 prosenttia ovat hiilihydraatteja sekä jäännösrasvaa ja -vettä.

Proteiinipitoinen kiintoaines ei ole kuitenkaan se juttu vaan välttämätön paha. Juttu on kalaöljy, koska kalaöljyllä bisnes saadaan kannattavaksi. Kun kalaöljy myydään lisäravinteena ihmisille, edellä mainittu prosessi voi olla kannattava 100 tonnin järvikalan perkuumääristä ylöspäin. Todennäköisesti kalaöljy vaatii vielä jonkin ”jalostusprosessin”, jolla esimerkiksi pienet vesimäärät saadaan pois öljystä.

Prosessi on kallis. Sen energiakustannukset saattavat olla jopa 13 euroa per kilo kalaöljyä. Lukijalle lisää järkytystä: pienemmän tehtaankin investoinnit ilman seiniä saattaa olla yli miljoonaa euroa (tehtaan kokona 100 tonnia järvikalaperkeitä vuodessa). Järkytyksen jälkeen huojennusta: kalaöljyä voi myydä jopa 50 euroa per kilo kauppaan, jossa taas kuluttajahinnat ovat jopa 120 euroa per kilo. Öljyä voisi syntyä 12 500 kiloa vuosittain, mikä tekisi liikevaihtoa 625 000 euroa vuosittain (12 500 kg * 50 €/kg).

Lukija voi kysyä, miksi rasvaisesta kirjolohen perkeistä ei puhuta mitään. Kirjolohen perkeistä voidaan saada paljon kalaöljyä mutta valitettavasti kasvatetun kirjolohen rasvahappokoostumuksessa on toivomisen varaa. Järvikalan perkeistä saadussa kalaöljyssä on vähintään tuplasti enemmän elintärkeitä omega-3-rasvahappoja kuin kasvatetun kirjolohen perkeistä saadulla öljyllä. Samanaikaisesti järvikalassa ”tarpeettomia” omega-6-rasvahappoja on puolet vähemmän kuin kirjolohessa.

Järvikalan ja kirjolohen perkeistä (suolimassasta) uutettujen öljyjen omega-3-rasvahapot (DHA ja EPA) ja omega-6-rasvahappo alustavien tulosten mukaan. Tuloksia on verrattu laadukkaaseen kaupalliseen kalaöljyyn. Kuva: Tuuli Väisänen ja Tuomas Niskanen

Järvikalan perkeistä uutetun öljynlaatu on sen verran hyvä, että sitä kelpaisi myydä. Markkinoinnin iskusanatkin olisivat valmiina: kemikaalivapaa, kotimainen ja villi kala. Tottahan toki järvikalaöljy ei olisi rasvahappojen näkökulmasta markkinoiden ykkönen mutta ei heikoinkaan.

Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio? Kyllä se on mahdollista. Kainuusta ei saada millään 100 tonnia järvikalaperkeitä mutta muualta Suomea jo voidaan saada. Juurikysymys kannattavalle liiketoiminnalle on prosessin ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kysymys, onko uuttolaitteen hinta puoli miljoonaa euroa vai miljoona euroa, määrittää investointia isolla prosentilla.

Tottakai on pienempiäkin kysymyksiä. Mihin järvikalan öljynlaatu alkaa asettua tällä prosessilla? Säilyykö öljy? Voidaanko massasta uuttaa kaikki mahdollinen öljy irti vai pitääkö tyytyä uuttamaan vain puolet? Näihin kysymyksiin Kalarvo-hanke etsii vastauksia tulevina kuukausina.

Kalarvo-hankkeessa kehitetään myös itse uuttoprosessia. Mainittu uuttomenetelmä on panostoiminen teollisuudessa. Kalarvossa yritetään saada prosessista jatkuvatoiminen. Jos tässä onnistuttaisiin, voisi prosessin energia- ja investointikustannukset laskea.

Lopuksi palataan vielä proteiinirikkaaseen kiintoainekseen. Kajaanin ammattikorkeakoulun TKI-puolella on identtisellä nimellä rinnakkaishanke, jossa otetaan koppi kiintoaineksesta. Hankkeessa tullaan syöttämään kiintoaines mustasotilaskärpästen toukille. Näin kiintoaines saataisiin jalostettua arvokkaammaksi tuotteeksi, mitä se olisi pelkkänä rehun raaka-ainekomponenttina.

Kirjoittajat ovat molempien Kalarvo-hankkeiden asiantuntijoita. Kalarvo-hankkeen koko nimi on Kalasivuvirtojen prosessointi arvotuotteiksi (sama nimi molemmissa hankkeissa). Oulun yliopiston hanketta toteutetaan Kajaanissa, Kajaanin yliopistokeskuksella. Hankkeen rahoitus on Euroopan rakennerahastot, EAKR TYT. Lisätietoja hankkeesta: https://www.oulu.fi/fi/projektit/kalasivuvirtojen-prosessointi-arvoaineiksi.

Tuomas Niskanen, Pihla Hasan, Tuuli Väisänen