Joulukuun maaseutukasvo Varsinais-Suomessa: Taina Wirberg

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto esittelee kerran kuussa yhden jäsenensä. Joulukuussa vuoron saa pian eläkkeelle jäävä Paimion maaseutupäällikkö Taina Wirberg.

Olen Taina Wirberg ja toimin maaseutupäällikkönä Paimion maaseutupalveluissa. Me huolehdimme viljelijöistämme suomeksi ja på svenska. Alueemme käsittää hevosenkengän muotoisen alueen Paraisilta Kaarinan, Paimion ja Sauvon kautta Kemiönsaareen. Ulkosaaristo tuo oman mielenkiintoisen lisänsä kaikkeen toimintaan.

Oikeastaan uraani on rutkasti enemmän takana kuin edessä; vajaan neljänkymmenen työvuoden aikana kokemusta on ehtinyt karttua vähän kaikesta muusta paitsi työn hakemisesta. Aloitin 24-vuotiaana Piikkiön kunnan ja Kaarinan kaupungin yhteisenä maataloussihteerinä ja sille tielle jäin. Siihen aikaan tosin työnkuva ja työntekotavat olivat aika erilaisia nykyiseen verrattuna: kananmunien lisähintaa käsitellessä viljelijät kiikuttivat selkä vääränä muniaan näytille paikan päälle – onneksi sentään kennoissa.

Piikkiö ja Kaarina yhdistyivät vuonna 2009. Paimioon siirryin sisäisesti siirrettynä pari vuotta myöhemmin ja Kaarinan hommat siirtyivät sinne mukanani. Paimion yhteistoiminta-alue aloitti toimintansa vuonna 2013, jolloin minusta tehtiin johtava maaseutuasiamies. Jälleen työnkuva muuttui monipuolisemmaksi ja yhä edelleen niin mielekkääksi, että sama tie sai luvan jatkua.  Johdettavaksi sain enimmäkseen itseäni vanhempia maaseutuasiamiehiä, joten voitte vain kuvitella, kuka sai aina tehdä tylsimmät työt.

Muiden töiden ohella toimin vuosikausia Maaseudun kehittäjien sihteerinä. Sinä aikana sain toimia useissa eri työryhmissä Maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston ihmisten kanssa. Maatalousministerit, ministeriön henkilökunta ja Maaseutuviraston väki tuli kovinkin tutuksi. Maaseudun kehittäjien aikainen elämä oli kyllä kivaa ja mielenkiintoista. Kerran olimme menossa Helsinkiin keskustelemaan hallituksen porukan kanssa ammattiyhdistysasioista, mutta emme tunteneet taloa, minne olimme menossa emmekä ihmisiäkään. Kurkistelimme huoneista toiseen ja löysimme lupaavan tuntuisen porukan, joka tervehti meitä iloisesti. Me siinä sitten pistimme tyytyväisinä kokouspullat menemään, mutta tajusimme kesken kaiken, että nyt ei olla oikeassa paikassa. Vähin äänin hipsimme takavasemmalle ja ovesta ulos. Seuraavassa kerroksessa meitä sitten jo odoteltiin uusien kokouspullien kanssa. Pitihän meidän sitten popsia nekin pullat muina miehinä ja naisina eikä kyllä tullut nälkä vähään aikaan.

Kaikenlaista on siis mahtunut vuosien varrelle. Tällä hetkellä kovan pohdinnan alla on, että mitä kaikella ajalla tekisi sitten eläkkeellä. Peukaloiden pyörittely ei missään tapauksessa kuulu suunnitelmiin, siitä sukankutimet pitää huolen. Myös kunto pysyy yllä siitä huolimatta, että enää ei tarvitse etsiä hukkakauraa pelloilta, sillä vapaa-ajalla etsin hukkakauran sijasta rasteja metsästä kartan ja kompassin avulla. Voi tosin olla, että vuosikymmenet maaseutualalla eivät ihan heti jätä rauhaan, vaan auto pysähtyy vielä tulevinakin kesinä pellon jos toisenkin viereen, jotta kiikarit voivat kurkistaa ikkunasta ulos hukkakauran heiluessa takavasemmalla.

Kiitos kaikille kollegoille näistä vuosista, niin entisille kuin nykyisille! ♥ Kiitos yhteistyökumppaneille! ♥ Kiitos monista hauskoista ja viihdyttävistä retkistä ja hetkistä! Harmi juttu, kun en enää pääse laivareissuille mukaan esittämään joulutonttua tai tonttuilemaan muuten vaan.

 

Taina Wirberg, maaseutupäällikkö, Paimion maaseutupalvelut

etunimi.sukunimi@paimio.fi

Taina Wirberg