Kalan menekin teot ja tuet (1)

Pienestä markkinoiden kehittämisen pohdinnasta kasvoikin vähän isompi. Tässä ensimmäinen kolmesta osasta. Pohdintaa markkinoiden kehittäjistä ja kehittämisen tukemisesta. Jatkossa tulossa tarkemmin kehittämisen keinoista ja näkemyksia mahdollisuuksista.

Yleisesti ainakin vuoden ajan on jo kuulunut ja näkynyt markkinoilla erityisen huono kysyntä. Kalan kulutus on toki laskenut jo pitkään, eikä pelkästään Suomessa vaan lähes kaikkialla Länsi-Euroopassa.

Erityisesti luonnonkalan osalta tilanne on varsin murheellinen. Kuluttajien heikentynyt ostovoima ja kohonneet kalatuotteiden hinnat jumittavat markkinoita, eivätkä edes ruokatatrendit näytä suosivan kalatuotteita, mukavana poikkeuksena tietenkin sushi-tuotteet.

Päätin yrittää jäsennellä ongelmaa ja erityisesti mahdollisia ratkaisuja, aluksi itselleni mutta sitten myös muille aiheesta kiinnostuneille. Jäsentelystä tulikin tavattoman pitkä, joten julkaisen sen osissa.

Ensimmäisessä osassa ruodin jo tehtyjä toimia ja selvennän erilaisia tukimahdollisuuksia. Toisessa osassa on vähän tiiviimpää tekstiä ja vertailua muiden tuotannonalojen ratkaisuihin, ja kolmanteen jätän sitten hautumaan joitain ajatelmiani siitä mitä ja miten itse toivoisin voivani edistää muutosta. Koitan julkaista nämä noin viikon välein. Kirjoitelmiin saa ja kuuluukin tietenkin antaa palautetta ja uutta syötettä myös tässä pätkien välillä. Olen aina valmis kehittämään ”analyysiäni” perusteltujen mielipiteiden ja kokemusten pohjalta.

Kuinka kehittää myyntiä markkinoita?

EMKVR-paletissa on yhtenä tukimuotona menekinedistämisen tuki, joka on tarjolla yrityksille jatkuvassa haussa ja yleishyödyllisille toimijoille määräaikaisissa hauissa. Yksityinen tuki on suunnattu kalakaupalle ja jalostukselle, mutta tilastojen mukaan sitä ei ole ainakaan myönnetty kertaakaan. Yleishyödyllisille toimijoille on järjestetty pari määräaikaista hakukierrosta, ja uutta hakua odotetaan tälle syksylle.

Tuen nimi on kaupan ja markkinoinnin ammattilaisille varmaan hämäävä. Menekinedistämiseksi kun alan kielessä kutsutaan nimenomaan lähellä kuluttajaa tehtävää myynnin edistämistyötä. Esimerkiksi menekinedistäjiä palkatessa yleensä haetaan kauppaan hyllyttäjiä ja muita esillepanijoita, kyse on siis todella lyhyen tähtäimen myynnin edistämisestä myyntipaikalla. Menekinedistäminen, englanniksi ”sales promotion”, on siis osa markkinointiviestintää, kuten mainostoiminta tai muu viestintä.

Kalalataloudessa tällä toimella on haettu – siis Suomen ohjelmassa – erityisesti koko toimialan tai ainakin laajan osan yleistä markkinoiden kehittämistä. Ainakin julkisissa hankkeissa yksittäisen tuotteen tai tuotemerkin markkinointi on nimenomaisesti kielletty. Toistaiseksi tästä toimenpiteestä on rahoitettu suurimpana markkinoinnin ja laadun innovaatio-ohjelma sekä liuta yleishyödyllisiä hankkeita mainittujen määräaikaisten hakujen jälkeen.

Yksityinen yritys voisi tästä toimenpiteestä hakea markkinaponnisteluidensa tueksi 50 % rahoitusavun, mikä on varsin avokätinen tarjous. Yleensä näihin ponnistuksiin on vaikeaa saada tukea. Esimerkkejä tuen käyttömahdollisuuksista on Meri- ja kalatalous -sivustolla. Myös paikalliset kalatalouden toimintaryhmät ovat tukeneet esimerkiksi yksityisten yritysten tuotekehitystä.

Kuka markkinoita kehittää?

Markkinatalous nyt siis tarkempaan syyniin. Kenen markkinat? Kalan ja yleensäkin elintarvikkeiden osalta Suomessa on selvää, että markkinoita hallitsevat isot keskusliikkeet, joissa tehdään ratkaisuja siitä mitä kuluttajille on tarjolla. Kuluttajat sitten ostokäyttäytymisellään pääsevät päättämään pysyvätkö tuotteet valikoimissa.

Kalapiireissä tunnutaan keskittyvän ensisijaisesti kuluttajiin. Markkinoiden toimimattomuuden syyksi on mainittu mm. kuluttajien ostovoiman heikkeneminen, sitä myötä kalan kallis hinta kuluttajille, ja kuluttajien toive yhä helpommasta ruuasta ja ruuanvalmistuksesta. Toisaalta siellä kauppaketjuissa ei ole monta kymmentä ihmistä, jotka päättävät mitä valikoimiin kuuluu. Menekkiluvut ratkaisevat hyvin nopeasti kuinka pysyviä kalatuotteet ovat, erityisesti valmiiksi pakatuissa jalosteissa. Nykyisin erilaiset tekoälyanalyysit vielä helpottavat markkinoiden analysointia näiden valikoimapäälliköiden kannalta. Jos tuote ei tuota erityisesi kaupalle, on syytä antaa tilaa seuraavalle yrittäjälle. Kaupan ja kauppiaan kannalta kalan myynti ei ole välttämättömyys.

Mielestäni julkisille toimijoille täytyy antaa tunnustusta kalamarkkinoiden tukemisesta. Kalan terveysväittämien todistaminen laajoilla ja kalliilla tutkimuksilla, kalan huomiointi ravitsemussuosituksissa ja haettavaksi asetetut tuet ovat melko suora kädenojennus. Kovin heikosti näyttää kuitenkin löytyvän tahoja, jotka tähän käteen tarttuisivat.

Markkinoiden kehittäminen on ensisijaisesti kalatuotteiden tuottajien tehtävä. Kukaan muu ei ole yhtä paljon markkinoista riippuvainen. Kauppa voi myydä muutakin, kuluttaja voi tehdä muitakin valintoja, ja tällä hetkellä kalastajatkin tukeutuvat yhä enemmän vientikauppaan. Tänä kesänä ja alkusyksystä on kalastajien suunnalta kuulunut aivan avoimia kommentteja siitä, että kaikki paukut on laitettava viennin kehittämiseen. Väitän faktaksi, että ilman virinnyttä särkikalojen ja ahvenen vientiä kotimainen rannikko- ja sisävesikalastus olisi todella pahassa pulassa.

Julkisista ponnistuksista näkyvimmät ja suorimmat ovat varmasti markkinoinnin ja laadun innovaatio-ohjelma sekä jalostuksen innovaatio-ohjelma Blue Products. Ne eivät kuitenkaan voi tuottaa markkinaa muuttavia hankkeita, innovaatioita tai tuotteita, jolleivät alan kaupalliset toimijat osallistu.

Raaka-ainevienti vetää, miksi kotimarkkinoilla on merkitystä?

Suomalaisesta kalan viennistä suurin osa on Suomessa jalostettua norjalaista lohta. Juuri julkaistu Luonnonvarakeskuksen tilasto nimittäin näyttää, että Suomeen tuotavasta lohestakin kulkee Suomen läpi edelleen vietäväksi. Suomalaisten oma lohenkulutuskin on siis laskusuunnassa.

Kotimaisen kalan osalta olemme jonkinlaisessa kummallisessa peilisalissa. Kotimaiset jalostajat tulkitsevat, että luonnonkalan volyymit ovat vientikauppaan liian pienet, kuitenkin raakaa kalaa viedään tuoreena ja pakasteena koko ajan kasvavia määriä erityisesti Baltiaan ja Puolaan. Siihen kalaa siis riittää, ja logistiikkakin on saatu kuntoon, jopa ilman ainoatakaan hanketta.

Jalosteiden viennin osalta elätämme haavetta, että haluaisimme viedä hyvälaatuisia kalliita kalatuotteita Länsi-Euroopan rikkaisiin maihin, mutta todellisuudessa viemme raaka-aineen halvan työvoiman maihin, mistä ne edelleen menevät noihin haaveilemiimme rikkaisiin länsimaihin. On melko luultavaa, että niillä markkinoilla kotimainen vientiin pyrkivä jalostaja törmäisi kilpailuun esimerkiksi itäisessä Euroopassa jalostetun suomalaisen kalan kanssa.

Raaka-aineviennin yksi huolettava näkökulma on se, että samalla viemme mahdollisuuden kotimaiseen työhön ja arvonlisään. Aiemmin kotimaassa jalostusketjuun päätyvä kala on työllistänyt tuottajan lisäksi muitakin, nyt tämä työ päätyy muualle. Kalan tuotannon työllisyysvaikutus on ollut merkittävä syy tukea avokätisesti kalan tuotantoa esimerkiksi EMKVR-ohjelmalla. Osa ulkomailla jalostetuista kotimaisista kaloista päätyy takaisin kotimaan vähittäismarkkinoille, ja kilpailee kotimaassa tehtyjen jalosteiden kanssa.

Tällä hetkellä erityisesti kasvava ahvenen, särjen ja lahnan vienti kuitenkin pitää alkutuotantoa elossa. Olisi hienoa, jos se jalostettaisiin Suomessa joko kotimarkkinoille tai vientiin, mutta se ei näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Vientikaupan ponnisteluita ei silti pidä lopettaa. Vaikka kapasiteettimme on joillekin markkinoille pieni, ei tuotteita tarvitse aina suunnata suurimmille mahdollisille markkinoille, vaan valittavissa on pienempiäkin kumppaneita. Vientistrategia koko kalataloudelle on varmasti vaikea, ja yksittäiselle yrityksellekin haastava.

Blogisarjan seuraava osa on julkaistu osoitteessa https://maaseutuverkosto.fi/blogi/kalatalouden-menekinedistamisen-teot-ja-tuet-2/ .