Kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuus rakennetaan alueiden vahvuuksia hyödyntäen

Blogi kokoaa HYÖTY-hankkeen työpajojen havainnot kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuuden näkymistä eri alueilla.

Suomalainen vihannestuotanto elää muutoksessa. Ilmasto muuttuu, ostajien vaatimukset kasvavat ja kannattavuus haastaa yhä useampaa viljelijää. Samalla vihannestuotannolle avautuu myös uusia mahdollisuuksia. Itä-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla järjestettyjen HYÖTY-hankkeen työpajojen keskusteluista nousee esiin yhteinen viesti: edellytykset ovat erinomaiset, mutta tulevaisuus ratkaistaan yhteistyöllä, toimivilla rakenteilla, markkinoilla ja poliittisilla valinnoilla.

Eri alueilla omat vahvuudet

Suomea voidaan perustellusti pitää vahvana vihannesten tuottajamaana, vaikka eri alueet ovat vahvoja eri syistä. Itä-Suomessa vahvuuksia ovat puhdas luonto, hyvä veden saatavuus, edullinen pellon hinta sekä vähäinen tauti- ja tuholaispaine. Olemassa olevia marjantuotannon koneita voitaisiin hyödyntää myös vihannesviljelyssä. Haasteita tuovat pitkät etäisyydet sekä jatkojalostuksen ja työvoiman saatavuuteen liittyvät vaikeudet.

Lounais-Suomessa vihannestuotanto hyötyy pitkästä kasvukaudesta, vahvasta osaamisesta, olemassa olevista pakkaamoista ja jalostajista sekä lähellä olevista suurista kuluttajamarkkinoista. Samalla viljelijöiden jaksaminen, korkeat tuotantokustannukset ja sukupolvenvaihdosten vaikeus varjostavat tulevaisuutta.

Pohjanmaalla vahvuuksia ovat toimivat alueelliset klusterit, korkea osaamistaso, hyvä maine ja tuotteiden laatu sekä puhdas ympäristö ja hyvä vesitilanne. Alueella on käytössä nykyaikainen konekanta ja kiinnostusta uuden teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi kotimaisen ja lähiruoan kysyntä on vahvaa, ja vienti nähdään merkittävänä mahdollisuutena tuotannon kehittämisessä. Vihannestuotantoa pidetään osana koko Suomen ruokaturvaa myös geopoliittisessa mielessä.

Kannattavuus koko ketjun kipupiste

Alhainen kannattavuus nousi HYÖTY-hankkeen työpajoissa kaikilla alueilla koko ketjun yhteiseksi kipupisteeksi. Tuottajahintojen riittämättömyys huolettaa laajasti vihannestuotannon toimijoita. Tuotantopanosten hinnat ovat nousseet, mutta viljelijän saama osuus lopullisesta kuluttajahinnasta ei ole seurannut perässä. Kaupan neuvotteluvoima koetaan ylivoimaiseksi.

Vihannesalan toimijoiden mukaan sertifiointeja koetaan olevan liikaa ja kaupan toivottiin osallistuvan sertifiointikustannuksiin. Lisäksi tuontituotteille esitettiin samoja vastuullisuusvaatimuksia kuin kotimaisille. Samalla peräänkuulutettiin koko elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä: missä kohtaa hinta muodostuu ja kuka siitä lopulta hyötyy.

Jalostus ja elämyksellisyys korostuvat

Pelkkä laadukas raaka-aine ei enää riitä kilpailun kiristyessä. Kaikissa työpajoissa korostui tarve jatkojalostukselle, puolivalmisteille, snack-tuotteille, pakasteille, vientikelpoisille tuotteille ja vahvalle brändäykselle. Itä-Suomessa jalostus nähtiin erityisesti keinona nostaa tuotteiden arvoa ja ratkaista pitkien kuljetusmatkojen haasteita. Lounais-Suomessa brändäys liitettiin suoraan kilpailuun tuontituotteita vastaan. Pohjanmaan keskustelussa tuotiin esiin, että tuotteet on yhdistettävä elämyksiin, tarinoihin ja kansainväliseen viestintään. Jos jokin tuote nousee suosioon, sen on tavoitettava markkinat myös Suomen ulkopuolella.

Ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöä

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt vihannestuotannossa kuivuuden lisääntymisenä, syksyjen märkyytenä, ääriolosuhteiden yleistymisenä sekä uusina tuholaisina ja tauteina. Samalla kasvukauden piteneminen ja uusien lajikkeiden mahdollisuus avaavat vihannestuotannolle täysin uusia näkymiä. Pohjoisemman tuotannon merkitys kasvaa myös globaalissa mittakaavassa, kun Etelä-Euroopan viljelyolosuhteet heikkenevät.

Nuoret ratkaisevat jatkuvuuden

Työvoima, jaksaminen ja nuorten saaminen alalle ratkaisevat koko toimialan jatkuvuuden. Työvoimapula, raskas työ ja yrittäjäriski estävät monia lähtemästä vihannestuotantoon, ja jatkajia puuttuu monilta tiloilta. Samalla teknologia, automaatio ja robotiikka nähdään välttämättöminä keinoina keventää työn kuormitusta ja parantaa tuottavuutta. Nuorten ottaminen osakkaiksi tiloille jo ennen sukupolvenvaihdosta, niin sanotut next generation -verkostot ja mentorointi sekä joustavampi ja käytännönläheisempi koulutus nähtiin tärkeinä keinoina turvata alan jatkuvuutta.

Julkisten hankintojen rooli

Myös julkisilla keittiöillä on tärkeä rooli kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuudessa. Koulut, päiväkodit ja sote-ruokailu voivat käytännössä ratkaista lähiruoan kysynnän monilla alueilla. Itä-Suomessa nähtiin jo esimerkkejä, joissa kasviproteiinien hankinnoissa halutaan edistää kotimaisia vaihtoehtoja ulkomaisten sijaan. Pohjanmaalla painotettiin, että julkisissa hankinnoissa hinnan rinnalle on nostettava huoltovarmuus, paikallinen työllisyys ja aluetaloudelliset vaikutukset. Näin hankinnoista tulee aidosti koko ruokajärjestelmää vahvistava työkalu.

Vienti vahvistaa kannattavuutta

Vienti nähtiin kaikilla alueilla tulevaisuuden ehtona. Sen avulla voidaan tasata kausivaihtelua, saavuttaa parempi hinta ja vahvistaa huoltovarmuutta. Pohjanmaalla vienti liitettiin suoraan myös Suomen kansainväliseen ruokaturva-asemaan. Itä-Suomessa vienti nähtiin erityisesti keinona ratkaista pitkien etäisyyksien ja pienten markkinoiden haasteita, ja sen edellytykseksi nostettiin jalostuksen ja brändäyksen vahvistaminen. Lounais-Suomessa vienti kytkeytyi suurempiin volyymeihin, pakkaamiseen ja kilpailuun tuontituotteita vastaan.

Samalla nostettiin esiin konkreettisia esteitä, kuten lupakäytännöt, pakkausvaatimukset, viennin tukirakenteiden puutteet ja viranomaisprosessien hitaus. Nämä tekijät voivat hidastaa viennin kasvua, vaikka kysyntää olisi.

Byrokratia hidastaa kehitystä

Hallinto ja byrokratia koettiin tuotannon näkymättömäksi jarruksi. Viljelijöiden arkea kuormittavat päällekkäiset raportoinnit ja monimutkainen hallinto. Pohjanmaalla vaadittiin viranomaisjärjestelmien parempaa yhteensovittamista, yhden luukun raportointia sekä viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä. Itä-Suomessa byrokratian koettiin hidastavan erityisesti investointeja ja jalostuksen kehittämistä, ja Lounais-Suomessa hallinnollinen kuormitus liittyi vahvasti kaupan vaatimuksiin ja dokumentointiin. Yhteinen viesti oli, että hallinnon tulisi tukea kehittämistä eikä muodostua sen esteeksi.

Yhteinen tulevaisuuskuva

Kaikilla alueilla tulevaisuuskuva on yllättävän yhtenäinen. Haaveissa toistuvat kannattava ja monipuolinen vihannestuotanto, oikeudenmukainen hinnoittelu, uudet viljelijät ja alan jatkuvuus, vahva jalostus ja vienti, kotimaisen ruoan arvostuksen kasvu sekä huoltovarmuuden vahvistuminen.

Tulevaisuus ei kuitenkaan synny itsestään. Työpajakeskusteluiden viesti on selkeä: vihannestuotannon tulevaisuus ei ratkea yksittäisillä pelloilla, vaan yhteisissä päätöksissä, arvovalinnoissa ja rohkeudessa rakentaa uutta. Sitä rakennetaan hyvällä yhteistyöllä, julkisilla hankinnoilla, brändäyksellä ja jalostuksella, viennin strategisella kehittämisellä, koulutuksella ja sukupolvenvaihdosten helpottamisella sekä hallinnon roolin muuttamisella mahdollistajaksi.