Blogi
17.08.2023

Kuntamuutos maaseudulla – mitä se tarkoittaa?

Vaikka kunnat ovat avainasemassa alueensa kehittäjinä, maaseudun näkökulmasta asia on toisin. Palvelujen karsiminen johtanut kuntien vetäytymiseen kylistä, usein kyläkouluja myöten. Samalla Leader-ryhmät ovat paikanneet paikallisen kehittämisen aukkoa. Kuntamuutos maaseudulla tulisi olla jatkuvaa vuoropuhelua kyläyhteisöjen kanssa, jolloin kehittämisideat tulevat kaikkien tietoon.

Kylien omaehtoinen toiminta on aivan keskeistä. Mahdollisuus muutokseen on kunnissa kuitenkin käsillä sote-palvelujen siirryttyä hyvinvointialueille. Millaisia maaseudun kehittäjiä kunnat voisivat olla tulevaisuudessa? Ja ennen kaikkea, mitkä asiat muutoksessa vaikuttavat?

Maaseutu osaksi kuntastrategiaa

Yksi keino maaseutunäkökulman vahvistamiseksi on kuntastrategia. Strategian laadintavaiheessa voidaan järjestää tapaamisia kylillä, mikä edistää verkostojen syntymistä kuntajohdon ja kyläläisten välillä. Parhaimmillaan vuoropuhelu lisää ymmärrystä maaseudun potentiaalista.
Mutta entä jos kuntajohto vaihtuukin tiuhaan tahtiin? Tämänkaltaista uutisointia saa maaseutukunnista lukea aika ajoin, sillä kuntien poliittisen johdon ja viranhaltijajohdon väliset ristiriidat näyttävät yleistyneen. Kun avainhenkilöt vaihtuvat, on kokemusperäisen tiedon kartuttaminen aloitettava maaseudulta uudelleen. Näissä tilanteissa kuntastrategialla on erityinen merkitys: hyvä strategia tukee valittua suuntaa, vaikka henkilöt vaihtuisivat.
Myös kuntapäättäjille maaseutu on visainen kysymys. Strateginen kehittäminen tähtää yleensä kasvuun ja useilla maaseutualueilla se ei perinteisessä mielessä toteudu. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan maaseutualueiden kutistumisesta (rural shrinking) ja tarpeesta sopeutua siihen, mikä on ennen kaikkea poliittinen kysymys. Maaseutualueista tulisikin käydä kunnissa avointa keskustelua. Väestön vähenemisen ei tarvitse tarkoittaa elämänlaadun heikkenemistä, etenkin jos muutosta voidaan helpottaa erilaisilla järjestelyillä.

Paikallisyhteisöt aisaparina

Leader-toiminnan ja kyläyhteisöjen merkitys on maaseudulla ilmeinen ja se kunnissa tiedetään. Sanonta “kannettu vesi ei kaivossa pysy” kuvaa kuntatoimijoiden näkemyksiä kylätoiminnan ensisijaisuudesta. Monet kunnan omista maaseutuun kohdistuvista toimista tähtäävätkin kylien ja Leader-ryhmien yhteistyön edistämiseen. Voisi jopa todeta, että maaseudun kehittämisessä kunnat toimivat sisäänheittäjinä Leaderin suuntaan.
Edellä mainitussa asetelmassa piilee kuitenkin vaara, että kunta keskittyy elinvoiman edistämiseen taajama-alueilla ja jättää maaseudun kylien ja Leader-ryhmien huoleksi. Kuntamuutos maaseudulla tulisi olla jatkuvaa vuoropuhelua kyläyhteisöjen kanssa, jolloin kehittämisideat tulevat kaikkien tietoon. Tällöin niiden toimenpano voi kehittämisvaroin olla jouhevampaa.

Hyöty irti hankkeista

Maaseudun kehittämisestä ei voi puhua mainitsematta hankkeita. Siinä missä kylien hankkeet keräävät kiitosta konkreettisuudellaan, suhtaudutaan hanketoimintaan kunnissa yleisesti varsin kriittisesti. Tekemissäni kuntatoimijoiden haastatteluissa hankkeita kerrottiin tulevan “sekä ovista että ikkunoista” ja kehittäminen oli yhtä “hankehumppaa”. Ilmaisut kertovat projektillistumisen läpitunkevuudesta kunnan kehittämisessä. Kriittisyys hankkeita kohtaan kumpuaa vaikeudesta saada hankkeista pysyvää hyötyä.
Yksi keino hyödyntää hankkeita on laatia kunnissa teemakohtaisia ohjelmia, joita hankkeilla toteutetaan. Ohjelmatyö voisi tuoda hanketoimintaan pitkäjänteisyyttä. Esimerkkejä tästä kannattaisi kartoittaa ja tuoda esille. Se palvelisi myös EU-ohjelmien kuntatason toteutusta.

Kuntamuutoksen seuraukset maaseudulla

Väitöskirjassaan “Kunta, muutos ja kuntamuutos” tutkija Anni Jäntti on esittänyt kiinnostavan tulkinnan kuntien nykyisestä tilanteesta. Sote-palvelujen siirtyminen pois kunnista voi paljastaa Jäntin mukaan kuntien onttouden ja tekee välttämättömäksi löytää niille uusi ydintehtävä. Tämä voi liittyä esimerkiksi demokratian, elinkeinotoiminnan ja yhteisöllisyyden edistämiseen. Kunnat ovat kuitenkin hyvin erilaisissa tilanteissa, osa lähtökohtaisesti enemmän onttoja kuin toiset. Tutkija ennakoikin kuntien erilaistuvan, mikä on nyt myös uudessa hallitusohjelmassa tunnistettu.
Kuntien tehtäväkenttää kaventanut hallintouudistus antaa siis tilaa paikallisuudelle. Muutos on maaseutupoliittisesti kiinnostava. Löytävätkö kunnat uudenlaisen roolin (maaseutu)yhteisöjen kehittäjinä? Osataanko maaseutua hyödyntää elinvoimatyössä ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuntamuutos vahvistaa parhaimmillaan sekä edustuksellista että osallistavaa demokratiaa, mikä on myös maaseutupoliittinen tavoite. Maaseudun toimijakentässä on lukuisia mahdollisuuksia uudistuville kunnille.

Ella Mustakangas

Kirjoittajan on väitöskirjatutkija, hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma, Tampereen yliopisto

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa maaseudun kehittämisestä kunnissa. Tutkimusta rahoittaa Keskitien säätiö. Kirjoittaja työskentelee Sotkamosta käsin.

ella.mustakangas@tuni.fi

Lähteet: Jäntti, Anni 2016. Kunta, muutos ja kuntamuutos. Acta Universitatis Tamperensis 2215. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0238-2

Liittyvät aiheet

Maaseudun palvelut