Lähiruokapäivän matkailua Elimäellä ja Ummeljoella

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen harjoittelija, agrologiopiskelija Sanna Barck kierteli Kymenlaaksossa tutustumassa Lähiruokapäivän tarjontaan.

Lähiruokapäivä 9.9 valkeni sumuisena koko Kymenlaaksossa. Lähiruokapäivän kohteita olisi ollut ihan valtavasti, mutta valitsin messut ja yhden tilan kohteikseni. Kaarsin autoni kohti Kouvolan Elimäkeä ja lähiruokamessuja. Lähiruokamessut on järjestetty Elimäellä jo vuodesta 2009 asti. Kantavana voimana ja tarmonpesänä tunnettu Maria Tigerstedt käveleekin messualueella vastaan iloisesti hymyillen. Tapahtuma on taas jälleen kerran saaneet ihmiset liikkeelle kauempaakin. Marian oma yritys Mustila Viini on tunnettu palkituista viineistään ja erilaisista Maria Mamman tuotteista. Myymälä sijaitsee Mustilan kartanon alueella ja vieressä on myös Viinitupa, jossa voi Marian tuotoksia maistella. Marian kanssa pikaisesti pari sanaa vaihdettiin ja sitten Mariaa jo kaivattiinkin messuemon töihin.

Messualueella katse kiinnittyy pitkään kiemurtelevaan jonoon ja tiedänkin heti mikä piste siellä sijaitsee. Jonon toisesta päästä löytyy Korian Palvilihan palvipossu. Ensimmäinen possu olikin jaettu ihmisille yhdeltätoista, herkullinen tuoksu levittäytyi koko messualueelle. Huomasin itsekin, että nälkä kurnaisi vatsassa. Jono kuitenkin oli niin pitkä, että jatkoin vielä matkaa.

Puurin Kanalan Ari Puuri tervehtii tulijaa iloisesti ja kuulumisten vaihdon jälkeen huomasin, että tänä vuonna tiput ja kanat eivät ole päässeet messuilemaan. Tämä johtuu ihan siitä, että Suomessakin oleva lintuinfluenssa rajoittaa tällaista esiintymistä. Puurin Kanalan munia on myynnissä Kymenlaakson alueella monessa paikassa, mutta Puurilla pidetään myös suoramyyntipäivä torstaisin klo 15–17. Tilalta myydään myös kanojen rehua kotitarvekanoille, sekä niitä kotitarvekanoja erillisen sopimuksen mukaan.

Lähilihaa ja sipulin tuoksua

Puurin Kanalan vieressä kojusta löytyi LihaRemin iloinen tiimi, Elise ja Siim Granovski. Elise ja Siim ovat uudet yrittäjät LihaRemillä. LihaRem toimii Iitissä ja palvelee alueen maatiloja. Lihatiskissä on myytävänä paikallisen sianlihan tuottajan, Lukkarin Maatilan lihaa. LihaRem palvelee myös asiakkaitaan ainutlaatuisella tavalla ja tarjoaa asiakkailleen laidunteurastuspalvelua, tietojen mukaan ainoana teurastamona Suomessa.

Hetken kierreltyäni on aika suunnata alueen toiselle reunalle ja sieltä löytyy monen monta tuottajaa, kuten Muhniemen Lahtivaja ja Kaarin Knuuttila sekä Kymenlaakson mehiläishoitajien piste, jossa oli eri tuottajien hunajaa myynnissä. Muhniemen Lahtivajalla oli erilaisia lammastuotteita myynnissä ja ruoka-annoksia. Hetken päästä törmään parilla kojulla ihmismeren ja niiden takaa löytyi Hannolan Charolais. Tiskistä löytyi mitä herkullisempia lihoja ja tiskin takaa aurinkoista hymyä ja iloista puheensorinaa pitivät yllä Hannariikka ja Lasse Hannola. Pikaisen sananvaihdon jälkeen jatkan matkaa ja annan heidän jatkaa vilkasta asiakkaiden palvelua.

Lopulta bongaan sen minkä moni muukin on bongannut, Harjun Tilan valkosipulit. Eija ja Esko Sorsa Enäjärveltä kasvattavat valkosipulia. Ja voi sitä makujen sinfoniaa. Tänä vuonna uutuutena pöytään on myös ilmestynyt kuivattu valkosipuli sekä savustettu valkosipuli. Monena vuonna on talven valkosipulit reppuun pakattu ja niin myös tänäkin syksynä, samalla repun pohjalle meni keltasipulia ja valkosipulin itusilmuja eli niin sanottuja valkosipulin poikasia. Jospa ensi syksynä onnistuisin nostamaan omiakin sipuleita jälleen.

Messukierroksen päätteeksi vielä löysin Annukan kotileivän pisteen Päivi Metson. Päivin äiti aikanaan perusti kotileipomon, jota Päivi sitten jatkoi Ummeljoella. Annukan kotileivän myyntipisteen löytää yleisemmin loppuviikosta Pukaron Paronin käytävältä. Omat lapset ovat täysin ihastuneita Kauraleipään ja mikäs sen parempaa kuin tuore kotileipä ja siinä päällä voita. Annukan kotileivän pisteellä on jos jonkin sorttista herkkua ja erilaisia puutarhan tuotteista tehtyjä säilykkeitä. Kaverina Päivillä myynnin tohinassa oli sisko Kati Laurila.

Matka jatkuu maatilalle

Messuilla olisi kyllä kierrellyt, vaikka koko päivän. Mutta minua kutsui jo uusi kohde Ummeljoella. Kansallinen Lähiruokapäivä osui samalle päivälle ja lähdinkin jututtamaan ja katselemaan mitä Susanna ja Mikko Uotilan tilalle kuuluu. Matkaa Elimäeltä tuli vajaa 20 kilometriä. Soratietä ajaessani tuli vastaan autoja ja kuten aavistelin, tulivat sieltä, minne itse olin matkalla. Tilan pihalla autoja oli parisenkymmentä ja puheensorina kuului navettarakennuksen toiselta puolelta. No sinne siis.

Makkaragrillin takana hääräsi pari paistajaa ja kahvituspöydän takana itse tilan emäntä Susanna maistatti tilan mehuja. Ja siinä syy miksi lähdin heitä jututtamaan. Tilalla on välitysvasikoiden välikasvattamo ja hunajan tuotantoa. Viime aikoina oli kantautunut myös tietoa, joka herätti kiinnostuksen: mehustamo. Mikko ja Susanna olivat miettineet kuinka kehittää tilaa tulevaisuudessa ja tietoon oli tullut, että paikallinen Hyvämäen mehustamo olisi lopettamassa jatkajien puuttuessa. No, aikansa pureskeltua asiaa Mikko oli ehdottanut Susannalle, että mitä jos me alkaisimme tekemään mehustamoa. Tällä hetkellä suunnitelmista kielivät sorakasa, jonka paikalle mehustamo tulevaisuudessa nousisi. Toinen mielenkiinnon aihe oli hunajamarjan tuotanto, josta myös pikkulinnut sirkuttelivat. Mikko kertoi, että hunajamarja eli haskap eli marjasinikuusama on suhteellisen uusi tuttavuus ja maku on mustikan ja vadelman sekoitus. Tilalle istutetaan ensimmäiset 5 000 pensasta tulevana syksynä ja saman verran lisää myöhemmin. Näihin ratkaisuihin on päädytty, kun on mietitty tilan tulevaisuutta ja sitä mistä saadaan elanto.

Tilalla kasvaa tällä hetkellä kolmisensataa vasikkaa, joista parisensataa pääsee laitumelle. Vasikat olivat vain päättäneet, ettei heitä kuvata tänä päivänä. Tilalla on myös neljä lasta iältään seitsemästä kuukaudesta viisivuotiaaseen. Sekä Mikon vanhin tytär, 13 vuotta. Lapset pyrähtelevät iloisesti pihalla ja nuorimmainen herää vaunuista päiväuniltaan. Tuli tunne, että ehkä maaseutu ei ole häviämässä Suomesta, mutta ei elämä maatilalla ole helppoakaan. Hienoa, että jaksetaan yrittää ja innovoida uusia asioita. Poistuin paikalta mukanani pullollinen herkullista Susannan kehittelemää artesaanimehua.

Lähiruokapäivää kävi tutkailemassa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen harjoittelija, agrologiopiskelija Sanna Barck.

 

Agrologiopiskelija Sanna Barck