Maatila yhteisenä turvallisena työpaikkana

Maatilayrittäjä, lomittaja, seminologi, eläinlääkäri, urakoitsija, sähköasentaja – maatila on monen ammattiryhmän yhteinen työpaikka. Yhteistyötä tarvitaan niin jokapäiväisessä työssä kuin työturvallisuuden varmistamisessa ja kehittämisessä.

Oletko käynyt vierailulla teollisuuslaitoksella tai rakennustyömaalla? Sait varmaankin portilla tietynvärisen kypärän, ehkä myös huomioliivin ja vierailijakortin. Oppaasi taisi myös muistuttaa, että olisi syytä pitää käsijohteesta kiinni kulkiessasi portaissa. Ilman selkeää varoituskylttiä olisit saattanut jäädä töllistelemään keskelle trukkireittiä, mutta sopivasti sivussa voit keskittyä vierailukohteen esittelyyn. 

Ihmisten turvallisuuden varmistaminen on monilla työpaikoilla kiinteä osa toimintakulttuuria. Turvallisuudesta ei huolehdita vain ylimääräisenä, pakollisena velvoitteena, vaan luontevana osana jokapäiväistä toimintaa. Työpaikan turvallisuus ei ole pelkästään työnantajan tai nimetyn turvallisuusvastaavan asia, vaan se syntyy koko työyhteisön yhteistyönä.   

Yhdessä tuumin yhteisellä työpaikalla

Moni maatila on yhteinen työpaikka. Yhteisellä työpaikalla voi hämmentää se, että työnantajia onkin useampia. Lomittaja ei ole työsuhteessa maatilayrittäjään, mutta saa toimintaohjeita tältä. Mukana työyhteisössä voi olla myös itsenäisiä ammatinharjoittajia, kuten urakoitsijoita tai asentajia. Kuka vastaa siitä, että kaikilla on turvallinen työpäivä? 

Maatilayrittäjä on tilallaan vastuussa työympäristön yleisestä turvallisuudesta. Yhteisellä työpaikalla turvallisuusyhteistyö korostuu. Puolin ja toisin on huolehdittava siitä, että tarpeellinen tieto kulkee osapuolten välillä. Etenkin kotieläintilasta tulee helposti yhteinen työpaikka, vaikka tilalla ei olisi omaa palkattua työvoimaa. Jokainen tilalla työskentelevä on vastuussa siitä, että ei omalla toiminnallaan aiheuta vaaraa muille. 

Riskit voivat näyttäytyä eri ammattiryhmille eri tavalla, riippuen siitä mitä työtä tilalla tehdään. Maatilayrittäjälle oma tila on päivittäinen, tuttu työskentelypaikka. Osa muista ammattilaisista käy tilalla säännöllisesti, jollekin työtehtävä tilalla voi olla ainutkertainen. Myös työtehtävät vaihtelevat eläinten hoidosta asiantuntijapalveluihin ja rehunteosta yksittäisiin laiteasennuksiin. 

Hanke levittää hyviä käytäntöjä tiloille

Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä (Maayhteisö) -hankkeen tavoitteena on selvittää eri ammattiryhmien työturvallisuushavaintoja, tunnistaa hyviä käytäntöjä ja levittää tietoa niistä. Hanke toteuttaa alkuvuonna 2025 kyselyn mm. maatilayrittäjille, lomittajille, eläinlääkäreille ja seminologeille. Kyselyä täydennetään syventävillä haastatteluilla. Kyselyllä kerätään tietoa, jota käytetään hankkeen muun toiminnan, kuten koulutuksen, tarkempaan kohdentamiseen. 

Yksi hankkeen tavoitteista on lisätä ymmärrystä siitä, mikä on yhteinen työpaikka. Esimerkkejä löytyy etenkin rakennusteollisuudesta, jossa aliurakointiketjut voivat olla pitkiä ja työmaat isoja. Siivous- ja kiinteistöhuoltopalveluiden ulkoistaminen on monilla työpaikoilla yleistä muillakin toimialoilla. Kun tarkemmin katsoo, moni teollisuuslaitos, kauppaliike tai toimisto on yhteinen työpaikka.  

Miten se teollisuuslaitosvierailu menikään? Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen palaat portille, palautat saamasi varusteet ja poistumisesi noteerataan. Portilla kyltti vielä muistuttaa, että tällä työpaikalla on jo kolmatta vuotta edellisestä työtapaturmasta. Se tuskin on pelkkää hyvää tuuria, tuumit ja päätät esittää omassa työyhteisössäsi paria näkemääsi käytäntöä kokeiltavaksi. Pienilläkin muutoksilla voi olla yllättävän iso merkitys. 

 

Teksti: Mirja Tiihonen, tekninen avustaja Maayhteisö-hanke, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti 

Kuva: Janne Karttunen 

Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä (Maayhteisö) -hanke toimii ajalla 9/2024 – 12/2026. Hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Työtehoseura ry ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027​ / Hämeen ELY-keskus. 

 

 

 

Mirja Tiihonen