Oikeaan aikaan tehdyt metsänhoitotyöt edistävät metsien kasvua ja terveyttä. Harvennuksen ansiosta jäljelle jäävät puut saavat enemmän kasvutilaa, ravinteita ja valoa. Jatkossa myös hiilensidonta tehostuu, kun puut järeytyvät. Turvemaakohteilla ravinnepuutokset ovat yleisiä ja niiden tunnistamiseen metsänomistajan kannattaa perehtyä. Turvemaiden ravinnehäiriöt voidaan korjata tuhkalannoituksella. Omien metsien terveydentilaa kannatta seurata maastokäynnein.

Muhoksella 26.3.2025 järjestetty tilaisuus keräsi metsänomistajia tutustumaan energiapuuhakkuuseen ja nuoren metsän hoitoon. Osallistujia kiinnosti erityisesti energiapuuhakkuun käytännön toteutus ja työnjälki sekä metsänkasvatukseen liittyvät käytännön asiat.

Energiapuuhakkuun Käytännön Toteutus

Muhoksen tilaisuudessa lähtökohtana oli lähes läpipääsemätön riukuuntunut hieskoivikko. Kohde hakattiin ”koivu kuusen alle” -periaatteella, mikä mahdollistaa alueen kehittämisen joko kaksijaksoiseksi koivu-kuusimetsäksi tai jatkuvapeitteisesti kasvatettavaksi metsäksi. Harvennuksen ansiosta jäljelle jäävät puut saavat enemmän kasvutilaa, ravinteita ja valoa. Jatkossa myös hiilensidonta tehostuu, kun puut järeytyvät.

Kuva 1. Energiapuuhakkuukohteella taimikonhoito oli jäänyt tekemättä eikä puilla ollut enää kasvutilaa. Puiden kilpailu ravinteista, valosta ja kasvutilasta oli kohteella erittäin suurta. Puiden kasvu elpyy nopeasti ja puut järeytyvät kasvutilan lisääntyessä. Samalla hiilensidonta puustoon tehostuu lähtötilanteeseen verrattuna selvästi.

Hakkuukoneen ja hyvän työnjäljen lisäksi metsänomistajien huomio kiinnittyi jätettyihin hyvärunkoisiin hieskoivuihin, hyvälaatuisiin kuusiin sekä poistettavan koivun suureen määrään. Kuusien ”kauneus” (kasvutapa ja elinvoimaisuus) kiinnitti metsänomistajien huomion. Kuuset olivat kasvaneet varjossa, koivujen suojassa. Hakkuussa jätettiin isoimpia koivuja sekä koivujen alla kehittyneet kuuset jatkokasvatukseen.

Kohteella oli erinomainen tilaisuus tehdä hakkuu riistaa suosien. Energiapuuhakuuta varten kohteella ei ollut ennakkoraivaustarvetta, joten sopivia paikkoja riistatiheiköille löytyi runsaasti. Metsänomistajat kysyivät ennakkoraivauksen tarpeesta, sillä osalla oli käsitys, että aina ennen hakkuuta tarvitaan ennakkoraivaus.

Kohteella jätettiin suojavyöhyke lähes luonnontilaisen suon reunalle. Suojavyöhykkeen jättäminen oli osalle metsänomistajista uusia asia. Suojavyöhyke edistää myös riistanhoitoa, sillä se jätettiin ensiharvennuksessa edelleen tiheäksi ja siihen jäi runsaasti koivua. Myöhemmin suojavyöhykkeelle syntyy koivulahopuuta edistämään monimuotoisuutta.

Kuva 2. Metsänomistajat katsomassa hakkuukoneen työjälkeä ja ihmettelemässä poistuvan koivun määrää. 

Nuoren Metsän Hoidontuki

Kohde soveltui hyvin nuoren metsänhoidon tukikohteeksi, ja se tarjosi havainnollisen esimerkin metsänomistajille. Nuoren metsänhoidon tuki ja siihen liittyvät asiat herättivätkin paljon kiinnostusta. Kohteiden tukikelpoisuus ja niiden määrittäminen sekä muut tukiehdot kiinnostivat metsänomistajia.

Ravinnehäiriöt ja Metsälannoitus

Päivän toisella kohteella metsänomistajat saivat tietoa puuston ravinnehäiriöiden tunnistamisesta ja niiden korjaamiseen soveltuvista metsälannoitteista sekä lannoitteiden kustannuksista.

Puuston ravinnehäiriöllä tarkoitetaan ravinteiden epätasapainoa, jolloin maaperässä ravinteita on saatavilla epätasaisesti suhteessa puuston tarpeeseen. Oireita voivat olla värimuutokset neulasissa ja lehdissä, tai erilaiset kasvuhäiriöt. Nuoren metsän hoidon kohde oli ollut viljelyssä vielä 1970-luvulla, joten se oli entistä turvemaapeltoa. Ravinnepuutokset ovat melko tavallisia pellon metsitysalueilla. Kaliumpuutos näkyy kohteella jo selvästi kuusissa. Koska kohde on perustettu turvemaapellolle, on todennäköistä, että fosforista ja boorista on myös pulaa. Tarkemman tiedon ravinnepuutoksesta tai ravinnehäiriöstä saa ravinneanalyysin tuloksista.

 

Kuva 3.  Nuoren metsän hoitokohde oli vielä 1970-luvulla otetuissa ilmakuvissa peltona. Viljely on todennäköisesti loppunut 1980-luvulla ja sen jälkeen pelto on istutettu männylle.

Neulasnäytteen otto

Neulasnäytettä varten valitaan 5–10 tervettä valtapuuta eri puolilta metsäkuviota. Havupuilta näytteet kerätään talvilevon aikana eli marras-maaliskuussa. Näyte otetaan puiden ylempien oksakiehkuroiden etelänpuolisista oksien kärjestä. Näytteeseen kerätään 200 grammaa tai 0,5 litraa viimeisimmän vuosikasvun oksia.  Mikäli näytettä ei saada ylimmistä oksista, se otetaan latvuksen ylimmästä kolmanneksesta.

Lehtipuista näytteet otetaan elokuussa, ennen lehtien kellastumista. Tällöin kasvu on jo loppunut, mutta ravinteiden siirtyminen lehdistä oksiin ei ole vielä alkanut. Näytteeseen otetaan kustakin puusta latvuksen sen yläosasta 50-100 lehteä uusien vuosikasvaimien puoli välistä etelän puolelta puuta.

Lannoitukseen soveltuvat kohteet

Metsänomistajat voivat katsoa Metsäkeskuksen tuottamasta potentiaaliset tuhkalannoituskohteet turvemailla – kartasta, omien turvemaidensa mahdollista soveltuvuutta tuhkalannoitukseen. Palvelussa sopiviksi tuhkalannoituskohteiksi on luokiteltu nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, joiden pääpuulaji on mänty tai kuusi. Kasvupaikkana on vähintään kuivaa kangasta vastaava suo tai varputurvekangas.

Tapahtumassa metsänomistajat saivat tietoa metsän terveyslannoituksesta ja lannoitukseen soveltuvista kohteista ja sopivista lannoitteista. Tuhkalannoitus soveltuu turvemaiden ravinnehäiriöiden korjaamiseen. Tuhkalannoituksen toteutusta pohdittiin sekä yhteishankkeena että metsänomistajan omana työnä.

Pystynävertäjä

Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) on noin neljän millimetrin mittainen kaarnakuoriainen. Pystynävertäjät talvehtivat mäntyjen tyvikaarnassa ja karikkeessa ja keväällä lämpötilan kohotessa noin 12 Celsiusasteeseen. Tällöin aikuiset joko aloittavat lisääntymisparveilun tai lentävät suoraan mäntyjen latvuksiin ruokailemaan. Aikuiset käyttävät ravintonaan uusien vuosikasvainten ydinosaa, toukat puolestaan elävät puun nilakerroksessa. Jos toukkia on puussa paljon, ne voivat syödä puun nilakerroksen niin tarkkaan, että veden ja ravinteiden nousu puussa estyy ja puu kuolee.

Kuva 4. Pystynävertäjän syömäkuvioita, emo- ja toukkakäytäviä männyssä.

Kohteella metsänomistajat pääsivät myös tutustumaan pystynävertäjän aiheuttamiin tuhoihin. Kuolleiden mäntyjen rungoilta löytyikin runsaasti toukkien kaivertamia syömäkuvioita sekä pyöreitä toukkien ulostuloaukkoja. Osa metsänomistajista tunsi vaakanävertäjän ja sen syömäkuvion erottaminen pystynävertäjän vastaavasta nousi keskusteluun. Lisäksi pohdittiin, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan hyönteistuhojen määrään.

Kohteen Ensiharvennus

Nuoren metsän hoitokohde olisi kasvupaikan ja puulajijakauman perusteella sopinut erinomaisesti kuusi-mäntysekametsän kasvattamiseen. Tulevassa ensiharvennuksessa huonokuntoisia mäntyjä joudutaan kuitenkin poistamaan enemmän kuin kuusia, joten mänty jää kohteella sekapuuksi. Kuusen kasvu elpyy nopeasti, mikäli alueelle tehdään tuhkalannoitus.

Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hankkeen järjestämä tilaisuus tarjosi metsänomistajille ajankohtaista tietoa ja käytännön esimerkkejä metsänhoidosta ja energiapuuhakkuusta.

 Kuvat ja teksti: Sari Hilli, Suometsien puunkorjuun uudet tuulet

 

 

Sari Hilli