Metsätila sukupolvien ketjussa

Yksityismetsänomistajat ovat Suomen suurin metsänomistajaryhmä. He omistavat metsämaasta noin 60 %, ja Suomen vuotuisesta puuston kasvusta 70 % tapahtuu heidän omistamillaan mailla. Yksityismetsänomistukselle on ominaista, että metsätila siirtyy suvussa sukupolvelta toiselle. Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan noin puolet yksityisomistuksessa olevasta metsämaasta on siirtynyt omistajalleen perintönä tai lahjana. Metsänomistajien keski-ikä on melko korkea, joten monessa perheessä pohditaankin kuinka metsätila kannattaisi siirtää nuoremmalle sukupolvelle ja mikä olisi uusien omistajien kannalta järkevin metsätilan omistusmuoto.

Metsänomistuksen historia Suomessa on pitkä ja monivaiheinen. Metsien omistussuhteet ovat kehittyneet vuosisatojen aikana, ja niihin ovat vaikuttaneet sekä historialliset tapahtumat että lainsäädäntö. Alun perin suurin osa nykyisen Suomen metsistä oli valtion eli käytännössä Ruotsin kruunun omistuksessa. Pohja yksityiselle metsänomistukselle luotiin 1700-luvulla toteutetussa isojaossa, jossa kylien yhteiset maat jaettiin kylän talojen kesken. Noista ajoista nykyhetkeen tultaessa metsänomistusmuodot ovat muuttuneet ja monipuolistuneet. Metsää voi omistaa niin yksityisenä henkilönä kuin kuolinpesän, verotusyhtymän, yhteismetsän tai yhtiön osakkaana. Yhteismetsä ja yhtiömuotoinen omistus tosin ovat käytännöllisiä vain todella suurten metsätilojen kohdalla. Sen sijaan yksityisomistus, kuolinpesä ja verotusyhtymä sopivat käytännössä kaikkien tilojen omistusmuodoiksi.

Jokaisella metsänomistusmuodolla on omat erityispiirteensä, ja sopivan muodon valinta riippuu omistajien tarpeista, tavoitteista ja elämäntilanteesta. Yksityisomistus on hyvä valinta, jos metsänomistaja haluaa itse päättää metsänhoidosta ja hänellä on myös kiinnostusta ja aikaa hoitaa omia metsiään. Verotusyhtymä on hyvä valinta silloin, kun metsänomistus vastuineen ja varoineen halutaan jakaa osakkaiden kesken. Tämä voi jopa helpottaa päätöksentekoa, kun vastuuta ei tarvitse kantaa yksin. Toisaalta päätösten tekeminen vaatii yksimielisyyttä, joten eripurainen yhtymä voi myös jarruttaa päätöksentekoa. Sama koskee kuolinpesää. Kuolinpesällä on usein huono maine metsäasioiden hoitajana, mutta se voi kuitenkin olla hyvä ratkaisu etenkin väliaikaisena omistusmuotona ennen perinnönjakoa.

Suomessa on noin 600 000 yksityismetsänomistajaa. Omistajien suuri määrä tarkoittaa myös, että varsin moni kansalaisistamme saa metsää perintönä. Moni metsänomistaja ja hänen perillisensä pohtivatkin mitä metsäomistukselle pitäisi tehdä ja mikä olisi perheen tilanteeseen sopivin tapa omistaa ja hoitaa metsätilaa.

Omassa suvussanikin on jouduttu pohtimaan näitä asioita. Omana elinaikanani sukumme metsätila on ehtinyt olla sekä kuolinpesänä, yksityisomistuksessa että yhtymänä. Kaikissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Tällä hetkellä tila on verotusyhtymänä. Ratkaisuun päädyttiin, koska emme halunneet tilan pirstaloituvan enempää. Yhtymämme on toiminut ainakin omasta mielestäni todella hyvin. Tilaa on hoidettu yhdessä ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Kesähelteessä pottiputken tai raivaussahan kanssa hikoilu on ollut huomattavasti rattoisampaa yhdessä ja talkoistamme on jäänyt monia mukavia muistoja. Päätösten tekemisen takiakaan ei ole tarvinnut menettää yöuniaan, kun tukea on saanut muilta. Mutta entä kun meidän sukupolvemme ei enää jaksa hoitaa tilaa – kuinka yhtymän hoitaminen sujuisi seuraavan sukupolven eli serkusten kesken? Ehkäpä silloin on aika purkaa yhtymä ja etsiä muita ratkaisuja.

Oma esimerkkini muistuttaa siitä, että metsän omistus ei voi eikä tarvitse olla pysyvää. Sukupolvet, omistajat ja omistusmuodot vaihtuvat, mutta metsätila jatkaa olemassaoloaan tavalla tai toisella. Maa on ja pysyy, toisin kuin mikään muu tässä maailmassa.

 

Lisätietoa metsänomistusmuodoista ja omistajanvaihdoksesta:

Metsätilan erilaisista omistusmuodoista ja omistusjärjestelyiden mahdollisuuksista välitetään tietoa Maaseuturahaston rahoittamassa ja Metsäkeskuksen hallinnoimassa Potkua Kainuun metsiin -hankkeessa. Hankkeessa on jo järjestetty omistusjärjestelyiden ja sukupolvenvaihdosten neuvontatilaisuuksia. Hankkeen tulevat tapahtumat löytyvät hankkeen verkkosivuilta. Myös Metsäkeskuksen verkkosivuilta löytyy lisätietoa metsänomistusmuodoista ja metsätilan omistajanvaihdoksesta.

Minna Hassinen