Onko aika kypsä yhdistää maatalouden tutkimus, kehitys ja neuvontapalvelut?

AgriHubin ohjausryhmän jäsen, SLC:n asiamies Rikard Korkman kysyy, ovatko tutkimus, kehitys- ja neuvontapalvelumme siiloutuneita verrattuna tiettyihin edistyksellisiin maatalousmaihin.

Usein puhutaan, että tutkimus, kehitys ja neuvontapalvelumme ovat liian siiloutuneita verrattuna tiettyihin edistyksellisiin maatalousmaihin, joihin Suomea haluamme vertailla, esimerkiksi verrattuna Tanskaan ja Irlantiin. Nyt viisi vuotta toiminut AgriHubi-verkosto on ollut askel oikeaan suuntaan vähentämään tätä siiloutumista.

Selvitysmies Reijo Karhinen oli tästä huolissaan jo vuonna 2019 selvityksessään ”Uusi alku- maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino”. Siinä hän ehdotti, että ”Luonnonvarakeskuksen  yhteyteen perustetaan maatilayrittäjyyden osaamis- ja palvelukeskus, johon kootaan kokonaisvaltainen osaaminen maatilayritysten johtamisen ja kehittämisen tueksi.”

Tavoitteeksi Karhinen esitti, että keskus on toimisi sillanrakentajan tutkimuksen, neuvonnan ja käytännön maatalouden välillä. Tutkimuksen ja neuvonnan lisäksi keskuksen on osallistuttava alan AMK – ja muun tason koulutukseen sekä sen kehittämiseen.

Tarve on vieläkin yhtä ajankohtainen, ja tätä varten AgriHubi on perustettu. On tärkeää, että on alan yhteinen taho, joka keskittyy juuri tiedon jakamiseen ja toimii siltana tuottajien ja tutkimuksen välillä sekä läheisessä yhteistyössä paikallisten neuvojien ja neuvontakeskusten kanssa.

Näin toimii esimerkiksi tanskalainen SEGES, joka on erikoistunut juuri tiedon jalkauttamiseen ja levittämiseen suoraan neuvojille ja tuottajille. Tärkeimmäksi tehtäväksi SEGES määrittää juuri neuvojien ajan tasalla pitämisen uusista tutkimustuloksista hyödyntämällä kehitettyjä tietokantoja tehokkaasti, mutta myös kyvyn nähdä uusia haasteita ja käydä niistä dialogia yliopiston tutkijoiden kanssa ja näin ohjata tutkimusta niin että se palvelee tuottajia mahdollisimman hyvin.

Meillä Suomessa tehdään paljon hyviä selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia, joihin mainittujen tahojen pitäisi yhdessä tarttua ja laittaa niitä paljon rivakammin toimeen. Esimerkiksi Karhisen selvityksen toimenpide-ehdotuksen osalta on vielä tekemistä – toimijat AgriHubissa ovat itsenäisiä organisaatiota ja on välillä epäselvää, kenen vastuulla minkäkin asian edistäminen on.

Kyse on monta kertaa myös resursseista toimia yhteisen verkoston eteen. AgriHubi tarjoaa hyvän alustan tavanomaiselle tiedonvaihdon yhteistyölle, mutta uusia toimintamalleja pitää myös uskaltaa kehittää.  Tässä tietenkin myös maataloushallinnolla, maa- ja metsätalousministeriöllä  on tärkeä rooli  alan yhteistyön edistäjänä ja rahoittajana käyttää porkkanoita, joilla saadaan eri toimijat yhteen.

Opit eri EU-maiden AKIS  (Agricultural Knowledge and Innovation Systems) osaamis- ja innovaatioverkostojen toiminnasta Suomen kannalta on arvioitu tuoreessa selvityksessä. Siinä todetaankin, että opit meidän järjestelmämme kehittämiseksi ovat etenkin seuraavat: tarve pitkäjänteiselle koordinaatiolle ja selkeä vastuunjako, neuvojien jatkuva osaamisen kehittäminen ja laadunvalvonta, käytännönläheinen tiedonvälitys ja soveltamiskeskukset, digitalisaation hyödyntäminen ja yhtenäinen tietojärjestelmä. Näihin kehittämistarpeisiin on helppo yhtyä.

Rikard Korkman
asiamies, SLC

Rikard Korkman, asiamies