Perinnebiotoopit luonnon monimuotoisuuden edistäjinä

Metsähallituksen paimenlomat saivat taas huiman suosion. Hakijoita oli 2213 ja hakemuksia eri paimenlomakohteille 12 764 kappaletta. Suosion takia arvotaan, ketkä pääsevät viettämään aikaa jollakin Metsähallituksen kolmellatoista paimenlomakohteesta toukokuun ja syyskuun välillä. Onnekkaat saivat tiedon valituksi tulemisesta helmikuun aikana. Useimmille hakijoille paimenlomat tarjoavat rauhoittumista eläinten ja luonnon parissa yksikertaisissa olosuhteissa, mutta taustalla on erittäin arvokkaiden perinneympäristöjen ja luonnonmonimuotoisuuden hoito. 

 

Perinnebiotoopit luonnon monimuotoisuuden edistäjinä 

Perinneympäristöt eli perinnebiotoopit ovat luontotyyppejä, jotka ovat syntyneet pitkäkestoisen maatalouden vaikutuksesta. Laidunnus ja niitto ovat muovanneet niistä rakenteeltaan ja lajistoltaan omaleimaisia alueita. Perinnebiotoopit voivat olla joko puustoisia, esimerkiksi hakamaita tai metsälaitumia, tai avoimia, kuten niittyjä ja ketoja. Niille tyypillistä on kuitenkin avoimuus ja monilajinen kasvusto, jossa etenkin lämmöstä ja avoimuudesta hyötyvät kasvit ja hyönteiset viihtyvät.  Runsas matalana säilyvä kasvilajisto houkuttelee hyönteisiä, jotka taas houkuttelevat lintuja. Hyönteisistä huomattava osa on joko pölyttäjiä tai viljelykasvien tuholaisia ravinnokseen käyttäviä petoja. Näiden lajien merkitys maatalouden ja kasvituotannon kannalta on suuri. 

 

Etelä-Savon metsäiset perinnebiotoopit 

Suomen ja Etelä-Savon perinnebiotoopit on inventoitu eli kartoitettu vuosina 2016–2022. Perinnebiotooppeja, joko hoidettuja tai kunnostettavissa olevia, on inventoinnin mukaan Suomessa 44 999 hehtaaria. Tämä on enemmän kuin Puulan pinta-ala, tarkemmin 1,3 kertaa Puulan pinta-ala. Etelä-Savossa kaikista perinnebiotoopeista on 1100 hehtaaria. Etelä-Savo on tyypillisesti hyvin metsäinen ja täällä noin 2/3 perinnebiotoopeista on metsälaitumia ja hakamaita. 

 

Perinnebiotooppien hoito 

Kaikki perinnebiotoopit ovat vuonna 2018 tehdyn uhanalaisuusarvioin mukaan erittäin tai äärimmäisen uhanalaisia. Huomattava osa Suomen uhanalaisesta hyönteis- ja kasvilajeista elää niillä. Perinnebiotooppeja uhkaa erityisesti umpeen kasvaminen, ja ne vaativat säilyäkseen hoitoa, ensisijaisesti niittämistä ja laidunnusta. Ilman laiduntavaa karjaa alueiden ylläpitäminen on lähes mahdotonta. Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan siis laiduneläimiä. 

Perinnebiotooppien hoitaminen laiduntamalla lisää monimuotoisuutta, mutta laiduntamisella on muitakin hyötyjä. Perinnebiotoopeilla eläimet hyödyntävät ihmisravinnoksi kelpaamatonta rehua, ja peltoja voidaan käyttää ruoantuotantoon. Samalla eläimet voivat laiduntaa luontaisen käyttäytymisen mukaisesti. Laiduntamalla maisema pysyy avarana. Vesistöjen varrella olevilla laitumilla eläinten hyödyntäessä rantakasvillisuutta rehevöityminen vähenee, sillä ilman laidunnusta ruovikko vapauttaisi maatuessaan ravinteita vesistöön.  

 

Tukea perinnebiotooppien hoitamiseen 

Vaikka laidunnus on tehokas perinnebiotooppien hoitokeino, varsinkin hoidon aloituksesta tulee usein kuluja. Rahallista tukea voi hakea useammalta toimijalta. Tärkein perinnebiotooppien hoidon rahoitusmalli on maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimus. Hoitosopimusta haetaan peltotukihaussa keväisin, ja haku vaatii tilatunnuksen. Sopimus ei vaadi kuitenkaan välttämättä muuta maataloutta, vaan esimerkiksi yhdistys voi hoitaa maatalouskäytöstä poistunutta vanhaa luonnontilaiseksi muuttunutta peltoa, joka on vuokrattu paikalliselta viljelijältä. Kun ympäristösopimusta on haettu, ELY-keskus katselmoi kohteet maastossa ja tarkastaa, että ne ovat sopimusehtojen mukaisia. ELY-keskus myös käsittelee sopimukset ja maksaa hoitokorvauksen.  

Etelä-Savolle tyypillistä on metsälaitumet ja pienet vesistöjen ja maastonmuotojen sirpaloittamat laidunlohkot, jotka sijaitsevat hajanaisesti ja etäällä tiloista. Kun lisäksi karjatilojen määrä on vähentynyt merkittävästi vanhojen tilojen lopettaessa, tarvitaan perinnebiotooppien säilyttämiseksi uusia hoitajia.  Perinnebiotooppien hoito on myös osa maaseudun kehittämistä, sillä perinnebiotoopit voivat luoda tai kasvattaa liiketoimintaa. Omaleimainen maalaismaisema laiduneläimineen luo paikallista identiteettiä, joka voi hyödyttää vaikkapa maatila- ja mökkimatkailussa. Perinnebiotooppeja voidaan hyödyntää myös hyvinvointipalveluissa ja ruokamatkailussa. 

 

Perinnebiotoopit kulttuuriperintökohteina ja virkistysalueina 

Perinnebiotoopit ovat usein myös merkittäviä kulttuuriperinnön kohteita ja suosittuja virkistysalueita. Etelä-Savossa perinnebiotooppeihin pääsee tutustumaan Metsähallituksen mailla esimerkiksi Mikkelissä Neitvuoren juurella olevalla Hiidenmaan tilalla. Hiidenmaa on yksi Metsähallituksen paimenlomien suosituimpia kohteita, ja 19.5.2025 lampaat saapuvat taas paimennettavaksi ja ovat siellä syyskuun alkuun saakka. Torppa on vain paimenten käytössä tällä välillä, mutta lampaisiin pääsee tutustumaan torpan pihalla, jonka läpi Neitvuoren retkeilyreitti kulkee. 

 

 

Tutustu lisää: 

Lomakohteena omintakeinen luonto ja kiireettömyys – Metsähallituksen Paimenviikkojen haku alkaa | Metsähallitus  

Perinnebiotooppien valtakunnallisen inventoinnin päivitys : Yhteenveto Suomen perinnebiotooppien tilasta 2023 

Sopimusehdot: maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito 2025 – Ruokavirasto

Emmi Mattila