Pitäisikö olla huolissaan? – luonnonvara-alan koulutusten tunnettuus ja tulevaisuus

Kyllä pitäisi, ja nimenomaan kaikkien alan toimijoiden. Nuoret eivät välttämättä torju maa- ja puutarhatalousaloja tietoon tai kokemuksiin perustuen – he eivät yksinkertaisesti tiedä niistä tarpeeksi.

Luonnonvara-alat, erityisesti alkutuotanto maatalous ja puutarhatalous, ovat yhteiskuntamme selkäranka, mutta alojen koulutusten houkuttelevuus on hälyttävän matala kaikilla koulutusasteilla. Taloustutkimuksen tuore selvitys AgriHubin toimeksiannosta kertoo karua kieltä: vain kaksi prosenttia nuorista pitää maatalouskoulutusta erittäin houkuttelevana. Yli kolmannes ei pidä koulutusta houkuttelevana lainkaan ja vain harva tuntee alan tutkinnot.

Kaikista korkeakoulutukseen hakeutuvista nuorista luonnonvara-aloille hakeutuu karkeasti noin 5 %, mihin lukuun tutkimuksen tulokset tulee suhteuttaa. Kuitenkin käsissä olevaa haastetta kasvattaa opetushallituksen kohtaantoanalyysit, jotka osoittavat, että luonnonvara-ala tulee kärsimään osaajapulasta eläköitymisten sekä alan rakenteellisten muutosten vuoksi.

Tässä kohdassa viimeistään on aiheellista kysyä: pitäisikö olla huolissaan?

Kyllä pitäisi, ja nimenomaan kaikkia alan toimijoita koskettavalla tasolla. Nuoret eivät välttämättä torju maa- ja puutarhatalousaloja tietoon tai kokemuksiin perustuen – he eivät yksinkertaisesti tiedä niistä tarpeeksi.

Vaikka epävarmuuksien maailmassa ruuantuotannon merkitys osana huoltovarmuutta on noussut otsikoihin, kärsii ala vanhentuneista mielikuvista, jotka eivät helposti muutu. Ruokaketjua ei tunneta, ja maatalous nähdään eläinten kanssa puuhasteluna sekä raskaana ruumiillisena työnä pelloilla ja navetan nurkissa. Mielikuva ei ole moderni, monialainen, teknologiavetoinen, dataohjattu ja yrittäjyyteen kannustava toimiala.

AgriHubi-verkoston koulutustoimijat ovat jo usean vuoden ajan tehneet määrätietoista työtä alan tunnettuuden parantamiseksi. Viimeistään nyt kuitenkin tarvitaan kaikkien alan toimijoiden – koulutuksen järjestäjien, tuottajien, järjestöjen ja sidosryhmien – yhteistä panosta siihen, että nuoret tunnistavat maa- ja puutarhatalousalan laajat mahdollisuudet osana omaa opiskelupolkuaan.

Miten voimme turvata kotimaisen ruoantuotannon, jos me alalla toimijat emme pysty puhumaan työstämme siten, että onnistumme houkuttelemaan uusia osaajia alalle? Houkuttelevuus ei synny pelkällä viestinnällä – tarvitaan esikuvia, näkyvyyttä ja selkeitä urapolkuja.

On myös kysyttävä, miten koulutukset itse kehittyvät: puhuttelevatko ne nykyajan nuorta? Tarjoavatko oppimispolut tarpeeksi joustavuutta ja monialaisuutta: polun varrella käytännön taitojen oppimista, mutkan takana syväosaamista, oppimista pitkin työuraa ja mahdollisuutta oman polun haarautumiseen – ehkä jopa ketunlenkkiin?

Pitäisikö olla huolissaan? Ehdottomasti. Mutta huolen lisäksi tarvitaan tekoja ja niiden tekemistä näkyväksi. On kirjaimellisesti elintärkeää, että pystymme päivittämään mielikuvat sellaisiksi, että luonnonvara-alan koulutukset eivät jää nuorten opintosuunnan valinnoissa marginaaliin, vaan nousevat sille paikalle, jonka niiden merkitys yhteiskunnassamme ansaitsee.

Mona-Anitta Riihimäki,
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n Luonnonvara-alan kehittämisryhmän puheenjohtaja
johtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu

 

Mona-Anitta Riihimäki