Särkikalat – uusi tukijalka kalastukselle vai hankemaailman ikuisuusprojekti

Suomen kalataloudessa on harvasta asiasta virinnyt niin paljon hankkeita kuin särkikalojen hyödyntämisestä. Särkikalojen hyötykäytön lisäämisestä jopa kaupalliset ja vapaa-ajan kalastajat sekä ympäristöihmiset ovat kuta kuinkin yhtä mieltä. Särkikalatuotteisto on viimeisen viidentoista vuoden aikana ilahduttavasti laajentunut. Korona-aikana särkikalatuotteiden kysyntä jopa piristyi, koska kuluttajat ostivat silloin kerralla isoja määriä hyvin säilyviä pakasteita ja säilykkeitä. Mutta nyt särkikalapakasteet ja -säilykkeet eivät kaupan hyllyiltä liiku. Niiden kysyntä on niin vähittäiskaupassa, julkiskeittiöissä kuin lounasruokaloissa romahtanut. ”Monta tilannetekijää sattuu tällä hetkellä olemaan väärässä asennossa, minkä vuoksi näkisin nykyisen markkinatilanteen mielellään poikkeuksellisena”, analysoi nykytilannetta Suomen Kalatalouskehityksen Jari Setälä. Setälä kertoo saaneensa inspiraation blogikirjoitukseen kirjoittaessaan Saaristomeren Kalaleaderin särkikalahankkeen loppuraporttia. Kirjoitus perustuu markkinatilanteeseen ennen kesää. 

Särkikaloista on moneen kyytiin

Suomen kalataloudessa on harvasta asiasta virinnyt niin paljon hankkeita kuin särkikalojen hyödyntämisestä. Itsekin olen vuosikymmenten mittaan ollut monissa mukana.  Aihetta voi lähestyä hyvin monesta näkökulmasta, esimerkiksi alihyödynnettynä kalavarana, kalastuksen uutena tukijalkana, ympäristön hoidon välineenä, maku- tai ruokakulttuurin osana tai bisnesmahdollisuutena. Särkikalojen hyötykäytön lisäämisestä jopa kaupalliset ja vapaa-ajan kalastajat sekä ympäristöihmiset ovat kuta kuinkin yhtä mieltä. Taloustutkijana olen koettanut asiaa edistää mieluiten reaalisiin liiketoimintamahdollisuuksiin perustuen.

Kehityshankkeita jo viisikymmentä vuotta sisävesillä

Kiinnostus särkikalojen hyödyntämiseen virisi vesien rehevöitymisen kautta. Rehevöityneitä järviä on jo pitkään hoidettu särkikalojen tehopyynnillä, mutta saaliin hyötykäyttö on aina ollut ongelma. Kukaan ei halua ajaa hyvää kalaa kaatopaikalle. 80- ja 90-luvun hankkeissa saatiin kehitettyä pyyntiä, jalostusta ja maistuvia tuotteita, mutta kaupallisesti kannattavan arvoketjun aikaansaaminen todettiin hyvin haasteelliseksi tehtäväksi.

Rannikolla särkikalat runsastuivat 2000-luvulla

Rannikon särkikalat runsastuivat 2000-luvulla, ja lahnaa rupesi monin paikoin olemaan haitaksi asti.  Kaupaksi kelpaavaa isoa lahnaa oli vähän, mutta pientä yllin kyllin. Saaristomeren lahna on vähintään kymmenvuotias ennen kuin saavuttaa kilon painon, ja sen jälkeen yksilöiden kasvu lähes kokonaan tyrehtyy. Iso osa saaliista on runsaan puolen kilon tietämillä. Särkikalojen pyynnin tehostaminen nähtiin sekä kalakantojen että ympäristön hoidon kannalta välttämättömäksi. Kaupalliset kalastajat alkoivat penätä valtiolta järeämpiä toimia lahnakantojen hyödyntämisen kehittämiseksi.

Särkikalojen pyyntiä tuettiin 2010-luvulla

Kalataloushallinnossa alettiin rakentaa edellytyksiä särkikalojen laajamittaiselle kaupalliselle hyödyntämiselle. Vuosien 2010-11 pilottihankkeessa kalastajille maksettiin särkikalojen pyynnistä ja jalostusyritykset testasivat saaliin erilaisia hyödyntämismahdollisuuksia (mm. massaus ja pihvien valmistus, vienti, biokaasutus ja bioöljyn valmistus). Sen jälkeen aloitettiin koko rannikon laajuinen särkikalojen poistokalastus. Vuoteen 2014 mennessä särkikalasaaliit nousivat yli puoleentoista miljoonaan kiloon. Kalastajille korvattiin kustannuksia ympäristöpalkkiolla, mutta he saivat sen lisäksi tuloja myös saaliin kaupallisesta myynnistä.

Elintarvikekäytön lisäämiseen panostettiin 

Poistokalastuksen loputtua saaliit vähenivät. John Nurmisen Säätiön lähikalahanke (2015-2019) jatkoi vielä kehitystyötä erityisesti kotimaisen elintarvikekäytön lisäämiseksi. Turussa kirjolohta jalostanut Kala-Apu Oy täydensi tuotantoaan särkikalojen massauksella. Näin yritys sai tehostettua kaluston ja henkilöstön käyttöä keväällä, jolloin kirjolohen jalostus oli vähäistä.  Kala-apu Oy lopetti toimintansa vuonna 2017, mutta Säkylässä Kolvaan Kala Oy jatkoi vielä vuoteen 2019 asti rannikolta pyydetyn lahnan massausta. Tämän jälkeen yritys on keskittynyt särjen massaamiseen. Apetit Oyj teki särkikalamassoista pihvejä, pyöryköitä ja puikkoja. Kalapihvejä tehtiin myös Turun ja pääkaupunkiseudun yrityksissä. Niitä tuli kuluttajille tarjolle muun muassa vähittäismyymälöiden ja ruokapalveluketjujen kautta.

Särkikalamassat tuotantoon erikoistuneista yrityksistä

Pohjanmaan rannikolla Vexalassa Brännskata Fiskare Ab on pitkän linjan edelläkävijä särkikalojen hyödyntämisessä. Kalastajat alkoivat siellä jo 2000-luvulla kehitellä massatuotantoa lahnasta, kun perinteisille siian pyyntialueille alkoi ilmestyä paljon lahnaa.  Tänä päivänä yritys tekee pääosan kotimarkkinoilla käytetystä lahnamassasta. Sisävesillä särkeä massataan Kolvaan Kala Oy:n lisäksi muun muassa Koillismaan Luonnonkala Oy:ssä. Särkikalojen massaukseen erikoistuneet yritykset ovat vuosien mittaan hioneet tuotantolinjansa toimiviksi ja pystyvät nyt tuottamaan kotimarkkinoiden massatarpeet tehokkaasti.

Sisämaassa on paljon säilyketuottajia

Kuusamon kala Oy tekee myös säilykkeitä. Suurin säilykevalmistaja on Pielisen Kala Oy. Yrityksellä on tällä hetkellä Suomen tehokkain säilykelinjasto ja se tekee särkikalojen lisäksi säilykkeitä monista muistakin kotimaisista kaloista. Pielisen Kala Oy keräsi myös rannikolta lahnaa ja särkeä tuotantoonsa. Tunnetuin särkikalabrändi lienee kuitenkin Järki Särki. Järki Särki Oy valmistaa Korpilahdella täyssäilykkeitä lasipurkkeihin ja on ansiokkaasti tuonut särkikalatuotteitaan kuluttajien tietoisuuteen.  Sisävesillä on myös useita muita säilykevalmistajia.

Särkikaloista on nyt monipuolisesti tuotteita kaupan hyllyillä

Tyytyväisyydellä voi todeta, että särkikalatuotteisto on viimeisen viidentoista vuoden aikana ilahduttavasti laajentunut. Useilla valtakunnallisesti toimivilla yrityksillä (esim. Apetit, Hätälä, Chipsters, Saarioinen, Kalavapriikki, Valio) on oma tuotteensa markkinoilla, vaikka niiden osuus yritysten kokonaismyynnistä on vaatimaton. Myös kotimaisia särkikalasäilykkeitä on monipuolisesti tarjolla ainakin kaupan suurissa myymälöissä.

Särkikalatuotteiden kysyntä kotimarkkinoilla romahti

Kalan markkinat ovat koko 2020-luvun olleet aikamoisessa myllerryksessä. Ensin iski koronaepidemia: luonnonkalalle tärkeä ravintolasektori suljettiin ja edullista tuotua lohikalaa virtasi markkinoille. Särkikalatuotteiden kysyntä kuitenkin yllättävästi piristyi, koska kuluttajat ostivat silloin kerralla isoja määriä hyvin säilyviä pakasteita ja säilykkeitä. Runsas elvytys ylläpiti kuluttajien ostovoimaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti elinkustannuksia, mutta lähikala ja huoltovarmuus olivat vielä vuonna 2022 arvossaan. Inflaatio söi kuitenkin kuluttajien ostovoiman ja sodan pitkittyminen lisäsi turvattomuutta ja kuluttajien varovaisuutta. Nyt Trumpin tulliralli lisää vielä epävarmuutta. Valtion talous on kuralla, jonka seurauksena hyvinvointialueet etsivät säästöjä sieltä mistä voivat ja monet julkiset ruokalat ovat säästökuurilla. Kaiken kukkuraksi lohikalat ovat nyt poikkeuksellisen edullisia. Särkikalapakasteiden kanssa kilpailevien edullisten tuontituotteiden tarjonta on kasvanut ja niiden mainonta on ollut massiivista. Kotimaisten särkikalatuotteiden kysyntä on muutosvoimien puristuksessa heikkoa. Särkikalapakasteet ja -säilykkeet eivät kaupan hyllyiltä liiku. Niiden kysyntä on niin vähittäiskaupassa, julkiskeittiöissä kuin lounasruokaloissa romahtanut.

Vaikea ennustaa mihin suuntaan markkinat kehittyvät

Mitä on tehtävissä, kun kysyntä näin yhtäkkiä sakkaa? Monta tilannetekijää sattuu tällä hetkellä olemaan väärässä asennossa, minkä vuoksi näkisin nykyisen markkinatilanteen mielellään poikkeuksellisena. Suomen takkuilevan talouden on jo useasti ennakoitu kääntyvän kasvuun, mutta aina on nurkan takaa rynnännyt uusi peikko kehiin. Tämän hetken ennusteiden mukaan yritysten odotukset ovat kasvussa, mutta kuluttajien luottamus talouteen on edelleen alamaissa. Parantavatko sovitut palkankorotukset sitten tilannetta? Tulevaisuus leijuu epävarmuuksissaan, mutta markkinoiden normalisoituminen elvyttäisi särkikalatuotteidenkin kysyntää.

Saataisiinko särkikalatuotteet edullisemmiksi

Särkikalojen tuotantoketjut ovat väkisinkin monipolvisia sisältäen useita käsityövaiheita. Tuotteet pysyvät kilpailevia tuotteita kalliimpina, sille ei juurikaan mahda mitään. Nykyisiä tuotantoketjuja on Suomessa kehitetty pitkään, ja ne toimivat vaativat olosuhteet huomioiden normaalissa kysyntätilanteessa suhteellisen tehokkaasti. Jokaisen ketjun osan on kalastajasta kauppaan asti saatava osansa, jotta tuotanto kiinnostaa ja kokonaisuus toimii. Maailmalta saa toki erilaisia halpoja kalamassoja, myös särkikalojen massoja, mutta niiden laatu tuskin on kotimaisella tasolla. Heikkolaatuisista tuontimassoista voi koitua iso vahinko, jos ne pilaavat laatutuotteiden maineen. Suomalainen kalateollisuus toimii edelleen pääosin tuore- ja savutuotteiden varassa. Pitäisikö teollisuuden panostaa entistä enemmän pakasteisiin, eineksiin ja valmisruokiin? Uudet investoinnit tuotantolinjoihin ovat kalliita ja edellyttäisivät sekä raaka-aineen tuonnin että lopputuotteiden viennin lisäämistä, mutta saattaisivat myös mahdollistaa vajaasti hyödynnettyjen kotimaisten raaka-aineiden tehokkaamman käytön.

Olisiko markkinoinnista apua?

Tällä hetkellä särkikalatuotteiden markkinointi on hyvin vähäistä ja hypetys niiden ympärillä haihtunut. Ympäristö ja vastuullisuus eivät ole tällä hetkellä suurinta huutoa, vaan kuluttajat tukeutuvat mieluummin edulliseen, tuttuun ja turvalliseen. Kalliimmat erikoistuotteet eivät huonossa taloustilanteessa liiku, jollei niillä ole vahvaa sitoutunutta ostajakuntaa. Tunnetuimmat brändit saattavat pitää pintansa, mutta muutoin kysyntä ilman markkinahumua hiipuu.  Tuodut kalapuikot myyvät, koska ne ovat vuosikymmeniä olleet kuluttajien tuntemia edullisia tuotteita ja niiden markkinointiin panostetaan paljon.

Särkikalojen menekin edistäminen vaatisi oman markkinastrategiansa

Miten sitten särkikalojen markkinointia voitaisiin tehostaa? Ihmisiä ei voi pakottaa syömään kalliimpia kotimaisia vaihtoehtoja, mutta positiivinen julkisuus, kampanjat, maistatukset, tuoteuutuudet, teemapäivät, pr-tilaisuudet, tuotekilpailut ja erilaiset tempaukset nostaisivat kotimaiset tuotteet jälleen ihmisten mieliin. Paikallis- tai aluemarkkinoiden hyödyntäminen niin vähittäiskaupassa kuin julkiskeittiöissä on särkikalatuotteiden osalta hyvin tärkeää. Kertaluonteisten tapahtumien vaikutukset ovat kuitenkin rajalliset ja tarvetta olisi pitkäjänteisempään suunnitelmalliseen markkinointityöhön. Mielestäni särkikalojen myynnin edistäminen vaatisi aivan oman markkinointistrategiansa. Sen laatiminen ja toteuttaminen tulisi tehdä särkikalan arvoketjun osaajien ja markkinoinnin ammattilaisten tiiviinä yhteistyönä. Strategiassa pitäisi miettiä mitä pitää tehdä, milloin toimenpiteet pitäisi toteuttaa, ketkä tekevät ja mihin kohtaan julkista rahaa tarvitaan. Menestys syntyy lopulta erilaisten yhteensovitettujen toimien yhteisvaikutuksesta.

Särkikalaketjun toiminnan oltava saumatonta ja vuorovaikutteista 

Suomessa särkikalojen jalostuksen lähtökohtainen motiivi on pitkälti perustunut siihen, että jalostus luo lisäarvoa ja markkinoita omalle tai lähialueen kalastukselle. Kun jalostus saadaan paikallisella raaka-aineella toimimaan, tuotantoa voidaan lisätä ja tehostaa tarpeen mukaan ostetulla raaka-aineella. Pihvien ja pyöryköiden paistajille särkikalamassat ovat yksi raaka-aine muiden joukossa. He tarvitsevat riittävästi laadukasta raaka-ainetta, josta saa maukkaan ja kilpailukykyisen tuotteen. Kalamassa on yleensä paistotuotteen kallein osa. Tuotteen hintaa voi jossain määrin säätää esimerkiksi kalan osuutta muuttamalla, sekoittamalla joukkoon edullisempia massoja tai lisäämällä paneerausta.  Kaupalle särkikalatuotteet ovat ympäristöystävällinen kotimainen tai jopa paikallinen erikoistuote, joka ylläpitää monipuolisen ja vastuullisen vähittäismyymälän mielikuvaa. Särkikalaketjun toimijoilla on siis erilaisia tarpeita, jotka pitäisi yhteensovittaa kaikkia osapuolia tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.

Kalastajien ja särkikalaketjun vuorovaikutusta pitää vieläkin tiivistää

Särkikalatuotteiden tuotantoketjut ovat usein kärsineet kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta. Kun jalostaja panosti markkinointiin, raaka-aineesta tulikin pula, ja kun kalastajat investoivat pyyntiin, saaliille ei ollutkaan kysyntää. Luonnonkalojen saatavuutta ja tuotteiden kysyntää ei aina ole helppo ennustaa. Tällä hetkellä voi hyvällä syyllä sanoa, että särkikalaa riittäisi hyvin kotimarkkinoiden kysyntään. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, minkä vuoksi jalostustuotantoa ei tulisi perustaa yhden kalastusalueen varaan. Kalastajat voivat vähentää tarjonnan epävarmuutta keskinäisellä verkostoitumisella. Kalastajien sekä kalastusalueiden välinen yhteistyö onkin viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt ja tarjontaa on pystytty yhteistyöverkostojen avulla vakauttamaan. Logistiikastakaan ei välttämättä tule ongelma, kun useampi kalastaja varmistaa riittävän keräilymäärän. Tärkeintä olisi saada ajoissa tietoa kysynnästä, jotta kalastajat ehtivät hyvissä ajoin ennen kalastuskautta valmistautua pyyntiin. Jalostajatkaan eivät halua ostaa raaka-ainetta tai kalamassaa riskillä pakkaseen ja kaupallekaan ei ole mielekästä varastoida tuotteita hyllyilleen. Tämän vuoksi tieto kulutuskysynnästä on myös heille arvokasta. Arvoketjun sisäisen sopimustuotannon kehittäminen voisi olla yksi mahdollisuus vähentää riskejä ja lisätä arvoketjun toimintavarmuutta.

Vienti tasaa kysyntää

Särkikalojen pyyntiä ei kannata perustaa pelkästään kotimaan elintarvikemarkkinoiden varaan. Virossa, Ukrainassa ja muissa Itä-Euroopan maissa särkikalat ovat edelleen kysyttyjä. Vienti on mahdollistanut ja ylläpitänyt särkikalojen pyynnin kehittämistä rannikolla. Särjen vienti on viime vuosina lisääntynyt, mutta lahnan kysyntä on tänä vuonna ollut heikkoa. Monilla viejillä ja kotimaisilla ostajillakin oli vielä edellisen vuoden kaloja pakkasessa. Virolaiset ostajat ovat viime vuosina olleet aktiivisia, ja keränneet rannikolta särkiä vientiin. Yhä useammassa jalostusyrityksessäkin on virolaisia omistajia. Kotimaan jalostajien, vientiyritysten ja kalastajien yhteistyötä olisi hyvä tiivistää siten, että kotimaiset raaka-ainetarpeet saataisiin tyydytettyä ja muulle kalalle olisi vientimarkkinoita.  Lisäksi elintarvikeketjuihin sopimattomalle pienelle kalalle pitäisi löytää toimivat markkinat.

Turkistalouden romahdus vei pieniltä särkikaloilta markkinat

Turkistarhauksen romahdus oli kalastukseen ja kalanjalostukseen vaikuttava iso rakenteellinen muutos. Pienille särkikaloille tai massauksen sivuvirroille (niiden osuus noin 60% raaka-aineen määrästä) ei ole enää kysyntää. Kemiönsaaren kalajauhotehdas voi toki ottaa särkikalaa vastaan, jos kalastaja tai massaaja saa kasaan rekkakuormallisen (n. 20 tn) tuoretta raaka-ainetta. Kalajauhotehtaiden murskaimet eivät kuitenkaan kykene murskaamaan pakastettua raaka-ainetta tai liian isoja kaloja.

Uusia toiveita lemmikkieläinrehuteollisuudessa

Pienten kalojen ja sivuvirtojen kysyntä vaikuttaa merkittävästi kalastuksen ja massauksen kannattavuuteen. Turkistalouden hiivuttua toiveet kohdistuvat lemmikkieläinruokia valmistavaan teollisuuteen. Kotimaisuus, turvallisuus, vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys ovat tärkeitä kilpailutekijöitä   lemmikkiruokabisneksessä. Pienet särkikalat voisivat sopia lemmikkiruokien raaka-aineeksi. Kala voidaan pakastaa isommiksi kuljetuseriksi ja tuoretta kalaa käyttävä lemmikkieläinteollisuus pystyy käsittelemään myös pakastettuja isompia kaloja. Lemmikkieläinrehujen valmistuksessa on mahdollista hyödyntää erilaisia teknologioita, esimerkiksi kuivatusta, fermentaatiota ja märkäekstruusiota. Lähitulevaisuus näyttää onko lemmikkiruokateollisuudesta turkistarhauksen korvaajaksi. Lohiteollisuuden sivuvirroista jo iso osa menee lemmikkien ruoaksi ja kilpailu erilaisista eläinperäisistä raaka-aineista koko ajan kiristyy. Särkikalojen jalostusketjun kannattavuus saataisiin piirun verran paremmaksi, jos tuotannon kustannuksia saataisiin näin käännettyä tulonlähteiksi.

Olisiko kehittämisen tavoitteita edelleen kirkastettava

Kuten aiemmin totesin, harvasta asiasta ollaan niin laajasti yksimielisiä kuin särkikalojen hyödyntämisestä. Kalatalouspolitiikka ohjaa niiden hyödyntämiseen investointi- ja hanketuin, mutta myös kaupallisen kalastuksen säätelyn kautta. Kun monien arvokkaampien lajien pyyntiä rajoitetaan, kalastajalle reaaliset kasvumahdollisuudet kohdistuvat yhä enemmän vajaasti hyödynnettyihin lajeihin. Kuluvan rahasto-ohjelmakauden aikana toteutetaan jälleen kymmeniä särkikalahankkeita. Mutta onko lukuisilla hankkeilla toivottua vaikutusta? Ovatko särkikalojen hyödyntämisen tavoitteet selkeitä?  Pitäisikö tavoitteet yksilöidä entistä tarkemmin ja pitäisikö särkikalahankkeita ohjata ja koordinoida entistä paremmin tavoitteiden tueksi? Toimialan keskeisiä kehittämistavoitteita on kirjattu kotimaisen kalan edistämisohjelmaan. Sen tavoitteiden ja toimenpiteiden päivitys on pian ajankohtainen. Silloin olisi hyvä paikka pohtia viimeaikaiset kokemuksetkin huomioiden särkikaloja koskevan ikuisuusprojektimme seuraavia askeleita.

Jari Setälä, Suomen Kalatalouskehitys.

Inspiraatio blogikirjoitukseen syntyi Saaristomeren Kalaleaderin särkikalahankkeen tuloksista.  Euroopan meri- kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) osarahoittama. Hanketta hallinnoi Leader yhdistys I Samma Båt-Samassa veneessä, ja hankkeen toteuttivat Saaristomeren Kalaleader ja Suomen Kalatalouskehitys. Loppuraportti 2025, Saaristomeren särkikalat – Setälä Jari

Jari Setälä