Silakan kiintiöpäätös jättää paljon epävarmuutta

Uusi, vuoden 2026 kiintiöpäätös jakoi Pohjanlahden silakkakiintiön kahteen osaan. Epävarmuus kalastuksessa nousee entisestään.

Tänään tiistaina saatiin taas tietää ensi vuoden kalastuskiintiöt. Suurimmat jännitykset kohdistuivat – näkökulmasta riippuen – Pohjanlahden silakkaan ja loheen. Erityisesti Pohjanlahden silakkakiintiö on maamme avomerilaivastolle, kalajauhotehtaille ja tietenkin myös kalan syöjille tärkeää aluetta.

Päättäjät hehkuttavat torjuntavoittoa. Monet muut nyökyttelevät enemmän tai vähemmän ja ovat ”tämän kanssa voidaan elää” -tunnelmissa, aivan niin kuin monena muunakin vuonna.

Koko kiintiöjärjestelmä vaikuttaa olevan kriisissä. Aiemminkin on sekä hallinnossa että toimialalla harmiteltu sitä, että päätös tulee todella myöhään, ja suuret vaihtelut lannistavat investointihaluja ja -mahdollisuuksia. Tästä vaihtelusta halutaan eroon. Nyt tämän syksyn päätöksessä muuttuvia tekijöitä löydettiin kuitenkin muutama lisää, ja ala muuttui monelta osin epävarmemmaksi.

Nimenomaan tuon tärkeän Pohjanlahden silakkakiintiön kohtalo jaettiin kahteen osaan. Varmaksi kiintiöksi sovittiin 39 108 tonnia, tämä kuitenkin on totuus lokakuun loppuun saakka. Tätä silakkakiintiötä tarkastellaan kuitenkin kevään ICES-neuvonannon perusteella, ja jos kanta näyttää riittävän vahvalta, kiintiötä lisätään kahdelle viimeiselle kuulle 55 869 tonniin saakka. Tämä isompi luku on nyt mainittu olevan 16 % vuoden -25 kiintiötä pienempi. Eli ”sen kanssa voi elää”.

Tästä alkavat kuitenkin epävarmuudet. Tuo pienempi luku on yli 40 % tämän vuoden kiintiötä pienempi. Ensimmäinen todella iso kysymys on, lasketaanko rysäpyytäjien kiintiö tuosta pienemmästä luvusta. Rysäpyynti on pääosin kevätpyyntiä, joten he eivät hyödy mitään kevään jälkeen tulevasta kiintiön nostosta. Heille päätös voi siis tarkoittaa jopa tuota 40 % leikkausta. Tähän luultavasti saadaan vahvistusta tai korjausta lähipäivinä.

Toinen iso juttu on tuo ajoitus. Mitä tarkoittaa se, että 39 000 tonnia on voimassa lokakuun loppuun? Päätetäänkö mahdollinen lisäkiintiö vasta lokakuun lopussa, tai onko se luvallista pyytää vasta lokakuun lopussa? Jos lisäkiintiö tulee, se kohdistuu liki kokonaisuudessaan troolikalastukseen, eivätkä kaikki alukset välttämättä pysty sitäkään hyödyntämään. Osuus on iso, onko sitä mahdollista pyytää enää syksyllä? Ehkä on sittenkin vielä aihetta vähän pidätellä riemua suuresta torjuntavoitosta.

Edellä oleva pätee siis vain kalastuksen näkökulmasta. Lisäksi tähän soppaan on sekoitettava kalan vastaanottajat, ja erityisesti kalajauhotehtaat. Suurin osa troolisilakasta matkaa kalajauhotehtaalle. Niiden toimintaa taas ohjaa se, että raaka-ainetta on tultavat tasaisesti ja taatusti. Yksittäisten lastien takia tehdasta ei kannata käynnistää. Jos kiintiö on pieni, on todennäköistä, että tehtaat toimivat vain varmimman saaliin aikana. Käytännössä keväällä viimeiset viikot ja syksyllä ensimmäiset viikot ovat epävarmoja. Tämä edelleen saattaa laskea pyyntimahdollisuutta. Käytännössä siis mitä pienempi kiintiö on, sitä hankalampaa sitä on hyödyntää täysimääräisesti. Liian suoraviivaisesti ajateltuna tämä tuntuu olevan päälaellaan, mutta kalan ostaja määrää tässä markkinan.

Kuka tästä eniten kärsii? Kalastaja tietenkin. Tiedossa on isommissa yrityksissä, pakastamoissa, fileeramoissa ja troolareissa pitkiä lomautusjaksoja. Alusten kunnossapitokulujen osuus liikevaihdosta nousee, jos ne käytössä kuitenkin pysyvät. Jää nähtäväksi kannattaako kaikkien liikkua.

Lisäksi suurin menettäjä on Itämeri. Kalastamatta jäänyt kala jättää tässäkin tapauksissa jopa satoja tonneja ravinteita Itämereen. Jos kalankasvatukseen ei saada kotimaista, Itämeren kalasta tehtyä kalajauhoa, lisää nettoravinteita joudutaan tuomaan muualta maailmasta.
Kalastus on tehokkain tapa taistella ilmaston ja meren lämpenemisen aiheuttamia muutoksia vastaan. Niin tarpeellinen kuin kiintiöjärjestelmä onkin, sen käyttäminen poliittisena pelikenttänä vaarantaa luonnon ja meren tulevaisuutta.

Mika Halttu