Sitä kameraa siinä ei tarvita

Maidontuotanto ei oo enää samanlaista ku mitä isä oli nuori, eikä oo maailmakaan.

Kun koitat kuvata legendaarista videota heinänteosta, vanha isännän mielestä se on turhinta mitä voi olla. Niinpä hän komentaa siirtämään kameraa sangen jämäköillä sanoilla. Kuvaus päättyy, mutta videolle ehtii tulla ne liiankin usein kuullut sanat kamerasta.

Nykypäivänä somessa on normaalimpaa nähdä Thaimaalaista luonnon maisemaa kuin tuiki tavallista suomalaista maataloutta. Ruoka-alan tärkein osuus eli itse sen ruuan tuotanto on niin kaukainen asia, että suuren ravintolaketjun perustajakin saattaa sanoa kuinka lehmät olisivat ympäristöystävällisiä, jos ne söisivät rehun sijasta nurmea. Sama kuin sanoisin etten syö ollenkaan karkkia, syön vain irtokarkkeja ja namuja.

Vieraillessani podcastissa keskellä Helsingin keskustaa Punavuoren hienossa tiilikerrostalossa sain vastata kysymyksiin onko sonni siis poika ja oliko ”talikka” se haarukan näköinen? Tähän tilanteeseen ollaan päädytty, koska maatalous on aina vain kaukaisempi aihe yhä useammalle. Ennen saattoi sanoa, että vähintään jokaisen isovanhemmilla oli maatila, mutta nykyään isovanhemmatkaan eivät ole saattaneet nähdä koskaan lehmää livenä.

Ei sitä kukaan pahuuttaan tee, mutta jos ei tiedä, on helppo toistaa kaverilta kuultuja lauseita. Näin yhtäkkiä luulot kasvaa yleiseksi tiedoksi ja huhut yleiseksi mielipiteeksi. Eikä kukaan oikein edes tiedä, mistä se kaikki on lähtöisin. Maalla kymmenvuotiaskin tietää, miten asiat oikeasti menevät. Kaupungissa tosin jokainen kymmenenvuotias osaa liikkua metrolla.

Ruoantuotanto koskettaa kaikkia, joten kaikilla on siitä mielipide. Silti maatalous on tähtitieteeseen verrattava ala, sillä siinä on monia kerroksia sekä eri osa-alueita ja jokaisessa niistä voi kaivautua eri raekokojen alle. Suomessa onkin Euroopan korkeakoulutetuimmat maatalousyrittäjät. Isä kertoo käyneensä ”pällikoulun” eli maatalouden perustutkinnon, minä valmistuin ammattikorkeakoulusta ja puolet kavereistani on käynyt yliopiston. Ei me silti kavereideni kanssa osattaisi keskustella tähtitieteestä tai ainakaan muodostaa siitä järkevää mielipidettä.

Maataloutta ei myöskään vihata. On olemassa pieniä ääripäitä, jotka huutavat äärettömän kovaa, mutta ne eivät kerro suuren joukon mielipidettä. Monesti somessa myös saat sitä enemmän huomiota mitä kärkkäämmin osaat mielipiteesi ilmaista, joka luo entisestään kärjistyneempää ilmapiiriä. Kolme vuotta somessa työtä tehneenä olen silti ilolla joka ikinen kerta huomannut, kuinka maatalous herättää valtaosalla vain positiivisia ja myötätuntoisia ajatuksia.  Kuka ei rakastaisi maataloutta!

Sitä mitä ei näe ei ole olemassa, joten jokainen video somessa tuo maatalouden olemassa olon esiin. Pienikin video, joka näyttää vilauksen miltä näyttää lypsyasema tai kuinka se nurmi maagisesti muuttuu rehuksi matkalla lehmien ruokintapöydälle saattaa mullistaa jonkun käsityksen ruuantuotannosta. Pienistä puroista syntyy isot meret ja niin tulee myös maatalouden tunnettavuus takaisin 10 sekunnin video kerrallaan.

Sano sille vanhalle isännälle, että kyllä muuten tarvitaan kameraa. Näin me saadaan kitkettyä villeiltä huhuilta siivet ennen niiden muodostumista, väärät luulot oikaistua, jaettua maaseudun onnea eteenpäin ja ennen kaikkea pidettyä se maatalous elinvoimaisena. Me voidaan tukehtua pystyyn tai me voidaan näyttää kaikille mistä ihminen sen onnensa löytää. Se löytyy maata viljelemällä.

Ja siitä muuten tuli legendaarinen video.

Amski, suomalaisen maatalouden puolestapuhuja, isännätär