Kehityspotentiaalista käytäntöön – maatalouden työturvallisuus on koko alan yhteinen ponnistus

Törmäsin Rakennusteollisuus ry:n koulutusmateriaaleissa oivaltavaan ajatukseen: työpaikan vaarat eivät lisäänny siitä, että ne tunnistetaan. Kun tätä oivallusta tarkastelee tarkemmin, voi todeta, että oikeastaan vaarojen tunnistaminen johtaa ennemminkin vaarojen vähenemiseen, kun tiedetään mihin pitää puuttua ja mitä korjata.

Samansuuntaista ajatusta voisi soveltaa myös työturvallisuuteen ylipäätään. Turvallisuus, tai sen puutteessa turvattomuus, on kiinteä osa työtä, ajattelimmepa sitä tai emme. Toisaalta työturvallisuutta ei voi vain liimata työnteon päälle, tai ainakaan niin ei saada pysyvää ja merkittävää parannusta aikaan. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusneuvojien sanoin työturvallisuus on 95 % asennetta ja 5 % tietotaitoa.

Maatila yhteisenä työpaikkana -hanke järjesti tammi-maaliskuussa kaikille maatiloilla työskenteleville ammattiryhmille suunnatun monimuotokoulutuksen, jonka erityisenä tavoitteena oli edistää vuoropuhelua eri ammattiryhmien kesken. Osallistujat edustivat monia maatalouden sidosryhmiä, mm. lomitus, seminologipalvelut, alan koulutus ja työterveyshuolto. Vaikka maatilayrittäjien osuus osallistujista jäi valitettavan matalaksi, koulutuksen ryhmäkeskusteluissa löydettiin kuitenkin erilaisia näkökulmia maatilojen työturvallisuuteen ja sen kehittämiseen.

Haluan nostaa esiin erityisesti osallistujien positiivisia huomioita työturvallisuudesta. Osallistujat tunnistivat hyvää kehitystä omassa työympäristössään, esimerkiksi ergonomiaan on monessa paikassa kiinnitetty huomiota. Henkilönsuojaimet ovat kehittyneet ja niiden käyttö on miellyttävämpää kuin ennen. Parhaimmillaan hyvä työturvallisuus ja positiivinen työturvallisuusasenne johtavat hyvän kierteeseen: tapaturmat vähenevät, työilmapiiri ja työhyvinvointi paranevat ja toiminnan ennakoitavuus paranee. Hyvä työturvallisuus hyödyttää kaikkia tiloilla työskenteleviä, ei vain yrittäjää tai lomittajaa.

Keskusteluja seuratessa huomasin kuitenkin, että työturvallisuus voidaan kokea hieman hankalaksi puheenaiheeksi. Työturvallisuuteen liittyviä asioita voi olla vaikea ottaa puheeksi työyhteisössä. Toisaalta tietoa aiheesta tulvii niin, että voi olla haastavaa tarttua mihinkään konkreettiseen, kun kaikkea ei voi tehdä kerralla. Voisiko uusista ajatusmalleista olla apua? Pyörittelen itse mielessäni ajatusta integroidusta työsuojelusta.

Kasvintuotannossa on tavoitteena integroitu kasvinsuojelu (IPM), eli kasvien terveyttä edistetään alusta asti hyvillä viljelykäytännöillä ja rutiininomaisten kasvinsuojelukäsittelyjen sijaan toimet valitaan havaintojen ja tilanteen mukaan. IPM:n periaatteiden mukaan käytännössä kaikki viljelytoimet ovat samalla kasvinsuojelutoimia. Toimet valitaan paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Tehtyjen toimien tehokkuutta myös tarkkaillaan ja niistä opitaan.

Millaista voisi olla integroitu työsuojelu? Perustana voisi olla työpaikan vaarojen tunnistaminen (vrt. viljavuusanalyysi), jonka perusteella valitaan suuret linjat. Kuten IPM:ssä hyödynnetään tuholaisennusteita, integroidussa työsuojelussa tehdään olosuhdekartoituksia ja seurataan toimialan yleisiä trendejä. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa havainnointia työpaikalla ja läheltä piti -tilanteiden systemaattista seuraamista (vrt. lehtianalyysit, tuholaishavainnot), ja tarvittaessa korjaavia toimia kuten ohjeiden tarkentamista, työmenetelmien kehittämistä ja oikein valittuja henkilönsuojaimia (vrt. lehtilannoitus, torjunta-aineiden käyttö). Oleellista on seurata, millainen vaikutus vaikkapa työpaikan yhteisillä turvatuokioilla on, ja oppia kokemuksista.

Mielestäni maatalouden työturvallisuudessa on valtava kehityspotentiaali. Ratkaisevaa onkin jatkossa se, miten kaikki tieto ja hyvät aikomukset saadaan oikeasti vietyä käytäntöön. Tätäkin pohdittiin Maatilan yhteinen työturvallisuus -koulutuksen lähipäivissä. Erään tilaisuuden lopuksi keskustelun anti kiteytyikin näin: ”Maatilojen eri sidosryhmät puhuvat työturvallisuudesta yhtenevästi. Tahtotila on saada koko ketju kuntoon tiedon lisääntymisen, asenteiden muokkaamisen ja ajatusmaailman muuttumisen kautta.”

 

Kirjoittaja on tekninen avustaja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

Maatilan yhteinen työturvallisuus -monimuotokoulutuksen järjesti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja Työtehoseura ry:n kanssa. Se on osa Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä (Maayhteisö) -hanketta, joka saa Euroopan unionin maaseuturahoitusta Hämeen ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus.


Hevostilan kannattavuus kiikarissa – yhteinen keskustelu vei tärkeiden teemojen äärelle

Kahden hevosalan ammattitaitoisen yrittäjän puheenvuorot johdattivat kannattavuusteemaan. Tuisku Kivikoski-Vainio, Kiva-Talli Oy, kertoi työstään hevosten hoitopalveluissa ja kilpaurheilussa. Suvi Perttunen on erikoistunut Orimattilassa hevosten kuntoutuspalveluihin. Hyvä maine sekä monipuolinen ammattitaito tukevat kummankin yrittäjän toimintaa.

Samalla käytiin läpi kansainvälisiä esimerkkejä. Olisiko näistä löydettävissä keskustelua uudistavia näkökulmia kotimaiseen keskusteluun? Oheiset kuusi näkökulmaa nousi keskustelun keskiöön.

  1. Puolihoito ja itsehoito

Työmenekki on yksi hevosyritysten keskeisistä kustannustekijöistä, ja määrittää pitkälle myös omaa jaksamista. Moni talli pohtii parhaillaan vaihtoehtoja täysihoidon, puoli- ja itsehoidon välillä. Kiva-tallilla itsehoidon käytännöt ovat olleet toimivia, ja asiakkaiden kanssa on muodostunut tärkeä keskinäisen avun piiri. Toki edellytyksenä onnistumiselle on yhteinen ajattelu vaikkapa siisteyskäsitysten ja tarkkuuden suhteen. Joustavuutta yrityksen tiukkaan säätelyyn (työaikalainsäädäntö) oli löydetty muun muassa yrityksen rinnalle sijoittuvan seuratoiminnan kautta.

Kaikkia askareita ei kuitenkaan pysty siirtämään vapaaehtoisten tehtäväksi. Ja asiakkaita voi myös alkaa ärsyttämään, mikäli kaikki mahdolliset lisäpalvelut on siirretty erillisen hinnoittelun alaisuuteen.  Täysihoidon malli voi osaltaan lisätä asiakkaiden sitoutumista ja luottamusta yhtenäiseen tekemiseen.

Suvi Perttusen hevosten kuntoutuspalvelut sijaitseva Orimattilan hevoskylässä. Suvin ammattitaito ja tuntemus sekä ratsuista, että ravureista mahdollistaa monipuolisen hevosten kuntoutuksen sekä katkeamattoman valmennuksen.

2. Teknologian ja koneellistamisen mahdollisuudet

Työtehtävien koneellistaminen tarjoaa mahdollisuuksia omien askeleiden säästämiseen, ja tuotantoyksikköjen koon kasvattamiseen. Esimerkiksi hollantilaisella Stoeterij Black Horses –tilalla on pystytty perustyövaiheet koneellistamaan lähes kokonaan (ruokinta, kuivittaminen, lannankäsittely), ja iso eläinlauma hoidetaan vähäisin ihmismäärän voimin. Palkatuista työntekijöistä koituu aina isoja kustannuksia.

Kaikki tilat eivät kuitenkaan halua edetä näin pitkälle, vaan tekevät teknologiahankintoja harkitummin ja kohdennetusti. Edeten askel kerrallaan, ja välttäen kohtuutonta lainanottoa.

Ranskassa maatilojen konekustannuksia oli minimoitu aktiivisen osuustoiminnan kautta. Ns- Cuma-osuuskunnilla voi olla varsin laaja konekanta, jossa konehankintojen hinnat minimoidaan tiiviin yhteistyön kautta.

Toki koneiden käyttöastetta on mahdollista laajentaa myös ostopalveluiden kautta, mikä Suomessa on ehkä yleisempi käytäntö. Myös leasing ja koneiden vuokraus voivat paikoitellen tarjota toimivia ratkaisuja koneiden käyttötarpeeseen.

3. Oman tuotannon brändäys

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu useinkin tietty nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Espanjalainen Casa Bartuelo on monipuolinen maatila, joka on avoimen ylpeä suvun pitkistä perinteistä sekä alkuperäisroduistaan. Oheinen kuva kertoo viesteistä, joita markkinoinnin ja viestinnän kautta tuodaan esille.  Muun muassa oman tilan ympäristöarvoja tuodaan rohkeasti esille.   ”Mikään ei ole luonnollisempaa ja kunnioittavampaa kuin syödä sitä, mitä maa tarjoaa kuhunkin aikaan vuodesta”.  ”Puolustat ihmisten oikeutta ravitsevaan ruokaan, ja oikeutta päättää omasta ruokajärjestelmästä”. https://www.casabartuelo.es/quienes-somos/

Suomalainen maaseutukeskustelu kuulostaa monesti aivan erilaiselta. Pinnalla on useinkin ongelmat, joita tekemiseen saattaa liittyä. Tämä suomalaisen negatiivisuuden vyöry voi selittyä monella tavalla: median tarpeilla kärkevään uutisointiin ja somen tuottamalla kuplautumisella ääriajattelijoiden parissa. Aika monesti myös asiantuntijoiden puheenvuorot ovat vahvan ongelmakeskeisiä, mikä tapahtuu hankerahoitteisuuden näkökulmasta.

Ehkä voisimme alkaa opetella keskieurooppalaista ylpeyttä oman tekemisen ja oman maan vahvuuksien ympärillä, unohtamatta toki myöskään vahvaa käytännönläheistä tekemistä haasteiden ratkaisun ympärillä?

4. Lisää säätely ja valvontaa?

Suomalaisen ajatteluun ja toimintakulttuuriin liittyy myös vahva säätelyvaltaisuus. Moni paikalla ollut hevosyrittäjä kertoi, miten aikaa ja rahaa kuluu taistoista eri alojen virkamiesten kanssa: Museovirasto, verottaja, kunta sekä myös lainoittavat pankit ja suuryritykset, joiden kanssa omat edut saattavat joskus joutua ristikkäin.

Onko tässäkin kohdin kulttuurimme vinoutunutta? Onko meillä varaa pitää hevosalan yrittäjiä ahdingossa ja tuottaa heille lisäkustannuksia digiajassa nopeasti lisääntyvän säätelyn ja valvonnan kautta? Miksi emme luota ammattilaisten omaan harkintaan? Moneen kohtaan halutaan ulkopuolisia tarkastajia, jotka on koulutettu katsomaan asioita kapeasti, vain oman tehtäväalan näkökulmasta.

Toki hevosalalta tarvitaan myös omaa aloitteellisuutta ja muutoskykyä, jolloin palveluita käyttävä asiakas voi varmistua hevosten hyvinvoinnista, talliyhteisön hyvästä ilmapiiristä ja ympäristötarpeista. Silloin myös yrittäjällä on antaa valvovalle viranomaisella selkeä vastaus esimerkiksi ohikulkijaa kiinnostavia laidunkäytännöistä, tai loimituksen periaatteista.

Kansallista yhteishenkeä kuitenkin tarvitaan. Yrittäjä ei voi olla pelkästään hallinnoinnin kohde. Pankkien on lainanannossa kannettava yhteiskuntavastuuta myös harventuvasta maaseutuasutuksesta.

Hevosalalla on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Se tuottaa isolle joukolle ihmisiä tärkeitä hyvinvoinnin ja elämän arvokkuuden kokemuksia.

Ehkä sen puitteissa löytyy myös kultajyviä, joilla tuotamme kokonaan uusia ratkaisuja mielenterveyden kasvaneisiin haasteisiin. Talleilla kasvaa digia-ajan nuoria, joilla on kykyä työntekoon, elämänhallintaan, ja jopa johtajuuteen liittyvään vastuunottoon.

5. Kallis energia

Energiakustannukset ovat yksi hevostilan yksi isoista kustannuseristä. Sähkön ja polttoaineiden hinnannousu tuottaa monelle yrittäjälle harmaita hiuksia.

Pinewood Stables Oy on hakenut tähän uusia ratkaisuja. Uusi asuin- ja majoitustila on passiivitalo, jonka energiataloutta on ajateltu jo rakennusvaiheessa. Rakennus on tehty patentoidun aaltopuu-tekniikan avulla massiivipuusta sekä oljesta ja savesta.

Tämän lisäksi hyödynnetään kompostoituvasta hevosenlannasta saatavaa lämpöä. Varaajaan saapuva vesi voi olla jopa 35-asteista, mutta suurimman osan vuoden noin 20-asteista. Alkuun tällä lämmöllä kuivattiin varusteita ja lämmitettiin tallin huoltotiloja. Nyt järjestelmä ulottuu myös asuinrakennukseen.

Lämmöntalteenottojärjestelmä on yrityksen oma innovaatio, mitä on testattu ja kehitetty jo 22 vuoden ajan. Järjestelmä on rakenteeltaan yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Lantavaraston lattia lämmittää keräysputket. Lanta kerätään koneellisesti karsinoista, joiden väliseinät ovat aukeavat. Kompostoitunut lanta palautetaan peltoon parantamaan pellon hiilensidontaa ja tuottokykyä.

6. Villi kortti: luonnonlaitumet

Työpajan viimeisenä aiheena nostettiin esille tulevaisuuden kortti liittyen Keski-Euroopassa yleiseen luonnonlaiduntamiseen ja pysyviin laitumiin. Meillä taajamien läheiset hevoslaitumet ja -tarhat saattavat useinkin olla pieniä. Laajoihin luonnonlaitumiin liittyy monia etuja kuten monimuotoinen laidunkasvillisuus, runsas liikkuminen ja hevosten ylipainon parempi hallinta sekä edullinen laidunruokinta jatkuvasti pidentyvän kasvukauden myötä.

Olisiko tässä tulevaisuuden win-win-ratkaisu, joka turvaa osaltaan maaseutumaisemien pysymistä avoimina ja hoidettuina sekä monimuotoisen maaseutuluonnon ylläpitämistä laidunnuksen kautta? Toki ratkaisun kehittely edellyttää osaltaan petoeläinkysymysten hyvää hallintaa.

Kirjoittajina olivat Anja Yli-Viikari, Luonnonvarakeskus ja Tea Elstob, Työtehoseura. Työpaja järjestettiin EunetHorse- ja Vake-hankkeiden (Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit) yhteistyönä. Rahoittajina ovat olleet Horizon tiedeohjelma ja Euroopan Unionin Maaseuturahoitus. 

Kuva: Iina Hulkkonen

Lähiruoka on investointi alueen tulevaisuuteen

Pääsin 26. maaliskuuta Mellilän vanhalle kunnantalolle keskustelemaan aiheesta, joka koskettaa kaikkia julkisia ruokapalveluita, mutta myös laajemmin koko alueen elinvoimaa: lähiruoka ammattikeittiöissä – miksi ja miten? Tilaisuuden järjestivät Tulevaisuuden Ruokaketjut Varsinais-Suomessa (TuRVa) -hanke ja Lähempää lautaselle -hanke, jotka ovat saaneet EU:n maaseuturahoitusta Lounais-Suomen elinvoimakeskukselta.

Aihe on erityisen ajankohtainen, sillä Varsinais-Suomen kunnilla on merkittävä rooli ruokajärjestelmän suunnannäyttäjinä. Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin tutkimuksen mukaan vuonna 2023 alueen kuntien elintarvikehankinnat olivat yhteensä lähes 20 miljoonaa euroa, ja hyvinvointialueella vielä yli 2 miljoonaa euroa. Nämä eurot eivät ole pelkkiä menoeriä – ne ovat strategisia työkaluja, jotka voivat joko valua alueen ulkopuolelle tai vahvistaa paikallista ruokaketjua ja taloutta.

Lähiruoka on aluetalouden vipuvarsi

Esityksessäni nostin esiin, miten Varsinais-Suomi on Suomen vahvimpia ruoantuotantoalueita. Siksi jokainen lähiruokaan sijoitettu euro tuo takaisin huomattavasti enemmän:

  • Se kasvattaa yritystoimintaa ja investointeja.
  • Se tukee työllisyyttä koko ruokaketjussa.
  • Se vahvistaa alueen resilienssiä lyhyempien toimitusketjujen ja kotimaisuuden ansiosta.

Julkisilla hankinnoilla tehdään siis paljon enemmän kuin ruokaa – niillä rakennetaan elinvoimaa ja turvataan tulevaisuuden toimintakykyä.

Huoltovarmuus on tärkeä osa kuntien ruokapalveluita

Yksi keskustelun teemoista oli huoltovarmuus. Ruokapalvelut ovat virallinen osa kansallista huoltovarmuutta, ja samalla kuntien rooli kriisinkestävyydessä on kasvanut tuntuvasti.

Kiisitilanteissa kunnat eivät voi nojata yksinomaan markkinoiden toimivuuteen.

Tarvitaan:

  • ennakoivia ratkaisuja
  • paikallisten ruokaketjujen vahvistamista
  • monipuolisia kumppanuuksia tuottajien kanssa.

Paikallisuus on keskeinen osa strategista varautumista

Tilaisuuden keskustelut toivat esille useita konkreettisia toimenpiteitä, jotka kaipaavat edistämistä, jotta lähiruoka olisi vahvemmin esillä kuntien elintarvikehankinnoissa.

  • Kohtaamispaikkoja yrityksille ja hankkijoille tarvitaan lisää.
  • Huoltovarmuuden korostaminen hankinnoissa on tärkeää.
  • Satokausiajattelu ja monipuoliset valikoimat helpottavat lähiraaka-aineiden hyödyntämistä.
  • Logistiikka on edelleen haaste suurella toimialueella.
  • Dynaaminen hankintajärjestelmä (DPS) tarjoaa mahdollisuuksia pientuottajille.
  • Tuotekehitys on tehokkainta, kun keittiöt ja tuottajat suunnittelevat sitä yhdessä.
  • Yhteistyötä tarvitaan myös nuorten, lasten ja päättäjien suuntaan, jotta kouluruoka maistuu ja tuo hyvinvointia arkeen.

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat suuria elintarvikeostajia, joiden valinnat muokkaavat markkinoita. Lähiruoan sisällyttäminen julkisiin hankintoihin on tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Samalla tuemme paikallisia yrityksiä, lyhennämme toimitusketjuja, parannamme ruokapalveluiden jatkuvuutta kriiseissä ja teemme hyvää oman alueemme ihmisille.

Lue lisää Helsingin yliopiston julkaisusta:

Julkisilla elintarvikehankinnoilla työtä ja hyvinvointia – Osa B: Lähi- ja luomuruoan käyttö julkiskeittiöissä

Lisätiedot:

Lounais-Suomen elinvoimakeskus, maaseutuyksikkö

Johanna Mattila, ryhmäpäällikkö

etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi


Tekoäly tutuksi – pienin askelin kohti isompia oivalluksia

Tekoäly ei enää kuulu vain suuryritysten työkalupakkiin – se on nyt myös maatalousyrittäjien ja pienyrittäjien arjen apuri. Webinaari “Tekoälyn alkeita arkikielellä” -koulutuksen ensimmäinen webinaari maaliskuussa 2026 kokosi yhteen joukon yrittäjiä, jotka halusivat ymmärtää, mistä tekoälyssä todella on kyse ja miten sen voisi valjastaa oman arjen käyttöön ilman monimutkaisuutta.

Ensimmäinen oivallus oli yksinkertainen: tekoäly ei ole taikakone, vaan nopea luonnostelija ja ajattelun tukija. Se osaa ehdottaa, tiivistää ja ideoida – mutta loppuun asti ihmistä se ei korvaa. Yrittäjän oma kokemus ja harkinta pysyvät aina etusijalla.

Webinaarissa puhuttiin myös turvallisuudesta. Selkeä liikennevalomalli auttoi hahmottamaan, mitä tekoälylle kannattaa syöttää ja mitä ei. Vihreällä alueella liikutaan huoletta: julkiset tiedot, ideointi ja luonnokset sopivat hyvin. Keltaisella alueella toimitaan harkiten ja anonymisoiden. Punaisella alueella – kuten henkilötiedoissa tai sopimuksissa – muistetaan pysyä poissa.

Yksi tilaisuuden tärkeimmistä viesteistä oli rohkaiseva: tekoälyn hyödyntäminen kannattaa aloittaa pienestä, tutusta asiasta tai tehtävästä. Esimerkiksi somepäivityksen luonnostelu tai asiakasviestin viimeistely on helppo ja turvallinen ensikokeilu. Näiden pienten kokeilujen kautta syntyy nopeasti ymmärrys siitä, mihin tekoäly pystyy – ja mihin se ei vielä pysty.

Osallistujat kertoivat webinaarin jälkeen yllättyneensä siitä, kuinka paljon vaikutusta hyvällä kehotteella on lopputulokseen. Kun pyytää selkeästi, saa paremman vastauksen. Ja kun muistaa pyytää tekoälyä kirjoittamaan omalla sävyllä, tuloksesta tulee yllättävänkin toimiva.

Tunnelma oli kautta linjan utelias ja innostunut. Moni huomasi, ettei tekoälyn käyttö vaadi erityistä teknistä osaamista – vain pienen hetken kokeilulle ja avoimen mielen.

Ja juuri siitä kokonaisuus kertoi: tekoäly ei syrjäytä yrittäjää, mutta se voi antaa tälle arvokkaita minuutteja takaisin. Yksi pieni kokeilu voi olla alku suurelle muutokselle.

 

Maaseutumatkailun mahdollisuus on nyt!

Viideskymmenens valtakunnallinen maaseutumatkailuyrittäjien ja kehittäjien seminaaripidettiin Salossa17.3.-19.3.2026. Eläkeliiton omistamassa Lehmirannassa pidetty juhlaseminaari kokosi yhteen matkailualan toimijoita pohtimaan matkailun nykytilaa ja tulevaisuutta. Asiantuntijoina tilaisuudessa olivat mm. edustajat Työ- ja elinkeino- sekä Maa- ja metsätalousministeriöistä, Business Finlandista, Helsingin kaupungin matkailusta ja Turun yliopiston biodiversiteettilaitokselta sekä Z-sukupolvesta väitöskirjaa tekevä tutkija ja useita matkailualan yrittäjiä.  

Seminaarin aikana nousi esiin vahva viesti: Riittämätön kysyntä on maaseutumatkailun kasvun este. Maaseutumatkailussa on kuitenkin valtava potentiaali, mutta sen hyödyntäminen vaatii rohkeita valintoja, yhteistyötä ja ennen kaikkea kykyä uudistua. 

 

Epävarmuudesta mahdollisuuksiin 

Seminaarin puheenvuoroissa tunnistettiin nykytilanteen haasteet. Talouden suhdannekuva on heikko, rahoituksen saatavuus on vaikeutunut ja investointeja on siirretty eteenpäin. Samalla matkailu kuitenkin kasvaa – erityisesti vientinä. 

Matkailu on nostettu yhdeksi strategiseksi kasvualaksi, ja sen merkitys Suomen taloudelle tunnistetaan yhä vahvemmin. Palvelualat muodostavat jo merkittävän osan taloudesta, ja matkailu on tämän kehityksen ytimessä. Matkailua pyritäänkin kehittämään nyt poikkihallinnollisesti kaikki alueet huomioiden. Kansallisen tason tavoitteet ovat kunnianhimoisia: matkailun osuutta halutaan kasvattaa ja sen potentiaalia hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän – jopa kaksinkertaistaa matkailun arvo vuoteen 2035 mennessä. 

Keskeinen viesti yrityksille on selvä: resilienssi, muutoskyky ja osaamisen kehittäminen ovat elinehtoja. Digitaalisuus, vastuullisuus ja asiakaslähtöisyys eivät ole enää kilpailuetuja – ne ovat perusedellytyksiä. 

 

Kasvu tulee kansainvälisyydestä – mutta ei itsestään 

Matkailun kasvu Suomessa nojaa vahvasti kansainvälisiin asiakkaisiin. Tällä hetkellä noin 70 % matkailusta on kotimaista, mutta ulkomaisten matkailijoiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Markkinariippuvuutta on onnistuttu taklaamaan; venäläisten matkailijoiden tilalle on tullut tasaisempi jakauma matkailijoita mm. Saksasta, Isosta Britanniasta, USA:sta, Ranskasta ja Alankomaista. 

Suomen vahvuudet ovat selkeitä ja ajankohtaisia: turvallisuus, puhtaus, rauha ja ruuhkattomuus. Niin sanottu coolcation-ilmiö näkyy jo – matkailijat hakeutuvat viileämpiin, rauhallisempiin kohteisiin. 

Kasvu ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se vaatii pitkäjänteistä strategista kehittämistä, investointeja, saavutettavuuden parantamista sekä tunnettuuden ja vetovoiman kasvattamista. 

Erityisen tärkeäksi nostettiin matkailun alueellinen tasapaino: kävijöitä halutaan ohjata Helsingin ja Lapin lisäksi laajemmin koko Suomeen – myös Pohjois-Savoon. Järvi-Suomen alueella kansainvälisten matkailijoiden määrän kasvu onkin ollut jo selkeää. 

 

Ruoka on yhä tärkeämpi osa matkailukokemusta 

Ruoka nousi vahvasti esiin yhtenä matkailun keskeisenä vetovoimatekijänä. Paikallinen ruoka, autenttisuus ja makuelämykset ovat yhä useammin syy matkustaa. 

Business Finlandin puhuja vihjasi tulevista kansallisista maistelumenuista. Tämä ajatus kuvastaa hyvin ruokamatkailun kehityksen suuntaa: suomalaisuutta halutaan tuoda esiin ruokakulttuurin kautta. Tässä piileekin merkittäviä mahdollisuuksia myös pohjoissavolaisille ruoka- ja matkailualan yrityksille. 

 

Yksi matkailukokemus – kaupunki ja maaseutu ja maakunnat yhdessä 

Yhteistyön merkitys korostui useissa puheenvuoroissa. Kaupunki ja maaseutu eivät ole erillisiä matkailukohteita, vaan yhdessä ne muodostavat yhden kokonaisen matkailukokemuksen. Kaupungit ovat helposti saavutettavissa ja tarjoavat portin maaseudun sisältöihin ja elämyksiin. Yhdessä ne voivat muodostaa matkailijalle saumattoman kokonaisuuden. 

Matkailijoille ei ole väliä hallinnollisilla rajoilla – he etsivät sujuvaa ja laadukasta kokonaisuutta. Tämä edellyttää ylimaakunnallista yhteistyötä niin alueiden kuin toimijoiden välillä. 

 

Elämyksistä merkityksellisyyteen 

Matkailun kuluttajakäyttäytyminen on muutoksessa ja tämä muutos tarjoaa maaseutumatkailulle loistavat mahdollisuudet. Pelkkä elämysten tarjoaminen ei enää riitä – matkailijat etsivät merkityksellisyyttä. Nykyään kuluttajat peräänkuuluttavat entistä enemmän aitoutta, hyvää palvelua ja ystävällisyyttä, laadukasta paikallista ruokaa sekä luonnonrauhaa. Kuinka me paikalliset lomailemme ja mitkä ovat meidän suosikkejamme tekemiseen ja kokemiseen? Luontokokemusten nähtiin voivan olla jopa transformatiivisia: ne voivat muuttaa ihmisen ajattelua, arvoja ja suhdetta ympäristöön.  

Matkailuun liittyy myös kiinnostava jännite hedonismin (nautinto) ja eudaimonian (merkityksellinen elämä) välillä. Yhä useampi matkailija haluaa tehdä hyvää – osallistua, oppia ja kokea olevansa osa jotakin suurempaa. Näin merkityksellisyyden tunne kasvaa. 

Luotettavuus ja rehellinen viestintä nousevat keskiöön: asiakkaat arvostavat yrityksiä, joiden arvot näkyvät teoissa. 

Maaseutumatkailussa pitäisi rohkeammin kiinnostua kansainvälisistä asiakkaista ja rakentaa tarjontaa asiakaslähtöisesti heidän tarpeilleen soveltuvaksi. Pullonkauloiksi tässä asiassa osoittautuvat riittämätön näkökulma asiakkaan tarpeisiin sekä tuotekuvausten geneerisyys ja faktapohjaisuus, jolloin tunne ja elämyksellisyys eivät tavoita asiakasta riittävästi. Matkailua kehitettäessä pitäisi myös kiinnittää enemmän huomiota kokonaisuuksien kaupalliseen paketoimiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. 

 

Pysähtymisen arvo 

Yrittäjän näkökulmasta yksi keskeinen haaste on nykyajan kiire: matkailijat haluavat kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. 

Mutta entä jos juuri pysähtyminen onkin arvokkain kokemus? 

Maaseutumatkailun vahvuus on arjessa, rauhassa ja tilassa hengittää. Kaikki asiakkaat eivät etsi aktiviteettien täyttämää lomaa – osa kaipaa hiljaisuutta, yksinkertaisuutta, läsnäoloa ja meille arkisten asioiden kokemista. 

Pienille yrityksille jokainen asiakas on merkityksellinen. Siksi oikean kohderyhmän löytäminen – esimerkiksi rauhaa etsivät matkailijat tai workcation lomailijat – on keskeistä. 

 

Z-sukupolvi muuttaa pelin sääntöjä matkailussakin 

Z-sukupolvella tarkoitetaan vuosina 1997-2012 syntynyttä ikäluokkaa. Heille tärkeitä asioita ovat mm. hyvinvointi, joustavuus, merkityksellisyys ja autenttisuus. Z-sukupolven arvot ja odotukset poikkeavat aiemmista sukupolvista, ja tämä tulee huomioida myös tulevaisuuden matkailijoiden näkökulmaa pohtiessa.  

Digitaalinen maailma on ”Zetoille” itsestäänselvyys, mutta vastapainoksi he etsivät hiljaisuutta, hitautta ja irtiottoa jatkuvasta ärsyketulvasta. Slow living ja “tylsyyden” arvostus voivatkin olla maaseutumatkailun yllättävä kilpailuetu.  

Z-sukupolvi olettaa, että matkailuyrityksen arvot eivät jää vain puheeksi – niiden on näyttävä konkreettisina tekoina. 

Z-sukupolvea ei tavoita Facebookista, joten yritysten kannattaa miettiä käyttämänsä some-kanavat kohdilleen. 

 

Miten eteenpäin? 

Seminaarin sisältö voidaan tiivistää näihin neljään pointtiin: 

  1. Potentiaalia on valtavasti – erityisesti kansainvälisessä matkailussa 
  1. Paikallisuus on valttia – ruoka, luonto ja aitous kiinnostavat enemmän kuin koskaan 
  1. Digitaalisten alustojen ja tekoälyn roolit korostuvat 
  1. Yhteistyö ratkaisee – yksin ei rakenneta vetovoimaista matkailukokonaisuutta 

Pohjoissavolaisilla yrityksillä on kaikki edellytykset vastata näihin pointteihin. Nyt kyse on siitä, miten ne tehdään näkyviksi, saavutettaviksi ja houkutteleviksi – yhdessä. 

 

Seminaariin osallistuttiin osana Makumatka pohjois-Savoon hanketta tarkoituksena etsiä inspiraatiota maaseutualueiden ruokamatkailun kehittämiseen ja verkostoitua alan toimijoiden kanssa. 

Makumatka Pohjois-Savoon -hankkeessa vahvistetaan yritysten valmiuksia kehittää Pohjois-Savon ruokamatkailua hyödyntämällä alueen omia vahvuuksia, kuten lähiruokaa, maisemia, tarinoita, yrittäjiä, ruokakulttuuria ja nimisuojattuja tuotteita. Tavoitteena on lisätä yritysten välistä yhteistyötä sekä parantaa digitaalista näkyvyyttä. Samalla hanke kasvattaa lähiruoan ja ruokakulttuurin arvostusta matkailusektorilla. Hankkeen toteuttavat Savonia-ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset/ProAgria Itä-Suomi sekä Palvelualan Opisto Kuopio. Hanke toteutetaan Pohjois-Savossa 1.1.2026–31.12.2027. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Itä-Suomen elinvoimakeskus. 

Luonnon monimuotoisuutta pellolta pöytään joka aamu

Miten luonnon monimuotoisuus liittyy aamiaiseen? Ohrapuuro mustikkakeitolla ja maitolasilla sisältää viljelijöiden, myllärin, marjanpoimijan, lehmän ja meijerin työn lisäksi myös paljon luonnon antamia ilmaisia palveluja.

Meidän lajimme elämä riippuu luonnon monimuotoisuudesta. Lautasen äärellä voimme pohtia, mitä kaikkea on tapahtunut luonnon avustamana, ennen kuin saamme ruokaa pöydälle. Aamiaista on ollut valmistamassa viljan- ja perunanviljelijän, myllärin, marjanpoimijan ja lehmän työn lisäksi iso liuta erilaisia eliöitä. Tässä alla on vain pieni esimerkki kaikista niistä eliöistä, jotka liittyvät perinteiseen suomalaiseen aamiaiseen.

Ohrapuuro mustikkakeitolla ja maitolasilla:

Peltomullan eliöyhteisö sienineen ja bakteereineen on vapauttanut ravinteita sopivaan muotoon ohran siemenelle. Lierot ovat osaltaan muokanneet maata tekemällä veden imeytymistä helpottavia pieniä kanavia ohrapellolle helpottaen siemenen itämistä ja kasvamista. Leppäpirkon toukka on saalistanut kirvoja ohran lehdillä lisäten sadon tuottavuutta.

Viereisellä pellolla laiduntavien lehmien tuottaman maidon ohella suuri määrä kasveja, hyönteisiä ja lintuja hyötyy avoimista laitumista ja lehmän lannan luomasta eliöyhteisöstä. Tällä tilalla lehmät laiduntavat kesäisin laidunkierrossa myös niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia eli perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopit ovat Suomen lajirikkaimpia luontotyyppejä, jotka säilyvät vain laiduntamalla tai niittämällä.

Kimalainen on pölyttänyt mustikan kukat varmistaen marjan kehittymisen. Keväällä ennen mustikan kukinta-aikaa pellon reunassa kasvavan pajun kukinnot ovat tarjonneet talvehtineelle kimalaiskuningattarelle kevään ensimmäisen aterian. Kimalaiskuningatar jaksaa sen voimin rakentaa pesän uudelle sukupolvelle.

Mustikkakeiton saostaa perunajauho. Perunan viljelykierrossa seuraavana vuonna kasvatetaan tällä tilalla tattaria. Tattari puolestaan houkuttelee puoleensa tarhamehiläisiä, kimalaisia ja kukkakärpäsiä. Seuraavana vuonna saadaankin nauttia tattaripuuroa ja hunajaa.

Hyvää huomenta luonnon monimuotoisuuspäivään!

Päivi Jokinen
Maisema- ja ympäristöasiantuntija
MKN Itä-Suomi
Pellolta pöytään näkyväksi -hanke

 

Huoltovarmuuspeli – kuinka maatilat voivat varautua kriiseihin

Voiko peli opettaa varautumaan sotaan, kustannuskriisiin tai ilmastonmuutoksen vaikutuksiin? MTK-Pirkanmaan kehittämä huoltovarmuuspeli tarjoaa käytännönläheisen ja osallistavan tavan ymmärtää, mitä huoltovarmuus oikeasti tarkoittaa – erityisesti maatilojen näkökulmasta. 

Huoltovarmuuspeli ei ole viihdettä perinteisessä mielessä, vaan koulutuksellinen simulaatio. Se on suunniteltu auttamaan viljelijöitä tunnistamaan riskejä, kehittämään ratkaisuja ja harjoittelemaan päätöksentekoa nopeasti muuttuvissa tilanteissa.  

Yksi pelin keskeisistä elementeistä ovat pelikortit, jotka kuvaavat käytännön toimia maatilan resilienssin parantamiseksi. Ne liittyvät esimerkiksi viljelykiertoon ja maaperän kuntoon, lannoituksen optimointiin, kustannusten hallintaan ja hintasuojaukseen sekä energiaomavaraisuuteen ja yhteistyöhön. 

Kortit tekevät abstraktista huoltovarmuudesta konkreettista: mitä oikeasti voi tehdä jo tänään? 

Peli etenee kolmessa eri vaiheessa, joista jokainen kuvaa erilaista kriisiä: kustannuskriisi – tuotantopanosten hinnat nousevat ja kannattavuus horjuu; sotatilanne – kyberhyökkäykset, polttoainepula ja evakuoinnit haastavat toimintaa; ilmastokriisi – katovuodet ja äärisää vaikuttavat ruokaturvaan. 

Nämä skenaariot eivät ole kaukaa haettuja, vaan perustuvat ilmiöihin, joita olemme jo nähneet viime vuosina. 

Peli toimii käytännössä niin, että pelaajat työskentelevät ryhmissä ja etenevät vaiheittain. Ensin arvioidaan tilanne: mitä on tapahtunut ja mitä se tarkoittaa omalle tilalle? Seuraavaksi pelaajat valitsevat ratkaisun, joka saa ryhmässä eniten kannatusta. Viimeisenä jokainen ryhmä esittää tekemänsä päätökset, joita tarkastellaan talouden, resurssien ja ympäristön näkökulmasta. 

Tärkeää on, että pelissä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Olennaista on keskustelu ja oppiminen. 

Maaliskuun 25. päivä Huoltovarmuuspeliä pelattiin valtakunnallisesti seitsemällä paikkakunnalla, peliä johdettiin etäyhteydellä Tampereelta. Keski-Suomessa Huoltovarmuuspelin äärelle kokoonnuttiin Äänekoskella, Kartano Kievarissa. Tilaisuus oli Varautuva viljelijä -hankkeen järjestämä. Osallistujia oli 12 ja peli herätti paljon keskustelua. Aihe koettiin tärkeäksi. Pelin päätyttyä, se sai paljon positiivista palautetta maakunnista, ja moni viljelijä koki, että voisi ottaa käyttöön pelissä käytyjä toimenpiteitä omalla tilallaan. Eniten uusia asioita, joita viljelijät aikoivat tehdä, olivat varautumissuunnitelman teko, typensitojakasvien viljely ja energiaomavaraisuuteen pyrkiminen. 

Keski-Suomen Huoltovarmuuspelissä oli mukana myös nyt eläkkeellä oleva, pitkän uran ProAgria Keski-Suomessa tehnyt Juhani Peltola. Hän teki pelin loputtua yhteenvedon tuloksista ja muistutti, että maatiloilla varastoja ovat myös ne resurssit, joita peltoihin on varastoitu. Juhani Peltolan mielestä Huoltovarmuuspelipäivän tärkein anti oli se, että tämä tapahtuma vihdoin toteutui ja että nyt sitä on mahdollista kehittää entisestään. Hän myös sanoi, että jos tyydytään niukkuuteen, niin kotimainen maatalous pystyy kyllä ruokkimaan kansalaiset.  

Luomufoorumissa katsastettiin kansallinen luomuohjelma

Noin 65 luomu- ja ruoka-alan ammattilaista ja kehittäjää kokoontui Hämeenlinnaan ja saman verran etäyhteyksien päähän maa- ja metsätalousministeriön ja Pro Luomun järjestämään Luomufoorumiin, jossa arvioitiin kansallisen luomuohjelman Luomu 2.0:n etenemistä nyt, kun toimeenpano on puolivälissä. Aiheeseen syvennyttiin ajankohtaisseminaarin sekä työpajojen ja ryhmäkeskustelujen muodossa, ja linjattiin tulevien vuosien kehittämisen painopisteitä.

Luomufoorumin avasi valtiosihteeri Päivi Nerg, joka tarkasteli puheenvuorossaan luomualan kehitystä. Hän totesi, että vaikka paljon on jo tehty, selkeä kansallinen tahtotila on luomun osalta puuttunut, mikä on hidastanut tavoitteiden saavuttamista. Keskeisinä kehittämiskohteina Nerg näki markkinoiden vahvistamisen, kuluttajaymmärryksen lisäämisen sekä luomun aseman parantamisen kotimaassa, jotta myös vienti voisi kasvaa.

Päivi Nerg peräänkuulutti luomun kirjaamista kansalliseen ruokastrategiaan ja vaikuttamista tuleviin hallitusohjelmiin. Lisäksi hän korosti julkisten hankintojen, tutkimuksen ja EU-tason päätösten merkitystä jatkokehityksessä.

Luomufoorumissa järjestettiin myös kansallisen ruokastrategian työpaja, joka oli maa- ja metsätalousministeriön viimeinen sidosryhmätilaisuus strategian toimeenpanon valmistelussa. Keskustelu oli vilkasta ja toimeenpanosuunnitelmasta vastaava erityisasiantuntija Elina Ovaskainen sai roppakaupalla ideoita, miten luomun avulla voidaan osaltaan vastata strategian tavoitteisiin. Myös työpajassa nostettiin tärkeäksi luomuohjelman jatko.

”Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanokautta on vielä jäljellä, mutta on ehdottoman tärkeää, että alamme suunnittelemaan jo nyt myös seuraavaa luomuohjelmaa. Miten luomua kehitetään vuoden 2030 jälkeen?”, sanoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras.

Luomufoorumin toisena päivänä luomualan kehittäjät keskittyivät syvemmin mm. valvonnan kysymyksiin, CAP-uudistukseen ja luomuosaamiseen. Työpajoissa kerättiin näkemyksiä esimerkiksi luomutuotannon perusteoksen eli Jukka Rajalan Luonnonmukainen maatalous -kirjan päivittämiseen ja laajentamiseen niin, että se palvelee luomuarvoketjun eri toimijoita ja aloja.

Osallistujien antaman palautteen perusteella Luomufoorumia pidettiin tarpeellisena ja kaksi kolmesta osallistujasta koki, että sai tapahtumasta uusia ideoita ja kontakteja omaan työhönsä. Asteikolla 1–5 tapahtuma sai arvosanaksi 4,3. Vaikka keskustelu oli jo nyt vilkasta, sille toivottiin edelleen lisää aikaa. Lisäksi osa toivoi, että paikalla olisi koko luomun arvoketju vielä laajemmin.

Rohkea uudistuminen on tuonut menestystä

Kävimme Maatilasta osakeyhtiö -hankkeen osallistujien kanssa Suonenjoella kuulemassa kaksi hyvin erilaista, mutta samaan aikaan toisiaan täydentävää yritystarinaa. Aution Marjatila Oy toimii Pakkasmarjan sopimustuottajana mansikassa, vadelmassa ja pensasmustikassa. Yrittäjä päätti aikoinaan perustaa marjaliiketoiminnalle osakeyhtiön ja pitää pellot, rakennukset ja koneet omassa henkilökohtaisessa omistuksessaan. Tämä ratkaisu toi hänelle selkeämmän riskienhallinnan, tasaisemman verotuksen ja mahdollisuuden reagoida tulevaisuuden muutoksiin joustavammin. Osakeyhtiö mahdollistaa liiketoiminnan lopettamisen tai tauottamisen ilman, että tila itse menisi myyntiin ja samalla sukupolvenvaihdoksen voi tehdä vaiheittain. Osittainen yhtiöittäminen on kuitenkin tuonut haasteita investointitukien ja MYEL-vakuutusten kanssa, mikä on hyvä pitää mielessä vastaavaa mallia harkittaessa. 

Tilalla työvoiman tarve on mittava, noin sata kausityöntekijää vuodessa ja työntekijämarkkinat ovat muuttuneet paljon viime vuosien aikana. Yrittäjä korosti, kuinka tärkeää on ollut löytää pitkäaikaisia työntekijöitä ja varmistaa, että palkkaus ja työolot ovat moitteettomat. Sääolosuhteet vaikuttavat marjantuotantoon voimakkaasti, ja esimerkiksi lumettomat talvet ovat aiheuttaneet suuria satotappioita. Samalla lajikevalinnoilla on onnistuttu pidentämään kautta ja tasapainottamaan työvoiman tarvetta. Kuluttajakäyttäytymisen muutos näkyy selvästi: pakastetut marjaseokset ovat arjen helppouden vuoksi kasvattaneet suosiotaan ja pakkasmarjalla on pystynyt vastaamaan tähän kysyntään hienosti. 

Peltolan Juustola edustaa aivan toisenlaista mutta yhtä lailla inspiroivaa yrittäjyyttä. Yrittäjä jalostaa osan oman tilansa maidosta sinihomejuustoa ja kirnuvoita ennen kaikkea ravintolamyyntiin. Hän kokee identiteettinsä vahvasti sekä viljelijänä että juustolan pitäjänä ja siksi molempien toimintojen rinnakkaisuus on ollut luonteva ratkaisu. Juustolan tarina on jatkuvaa uudistumista: tuotteet ovat vaihdelleet tuorejuustoista ja jäätelöistä nykyiseen sinihomejuustoon, ja uusia makuja ja tuotteita on otettu valikoimiin aina, kun sopiva markkinarako on löytynyt. Juustolan kapasiteetti riittäisi isompaankin tuotantomäärään ja noin neljännes omasta maidosta jalostetaan tällä hetkellä itse.  

Juustolan vahvuus on selkeä ja omaleimainen brändi, joka perustuu ajatukseen siitä, että juusto tehdään omasta maidosta. Tällöin laatu pysyy tasaisempana kuin sekamaidossa ja tuotteelle syntyy tarina, jonka voi viestiä suoraan asiakkaille. Yrittäjä on rakentanut brändiään pitkäjänteisesti ja tuonut esiin pellolta pöytään -ketjun avoimesti ja konkreettisesti. Maito, lehmien olosuhteet ja ruokinta ovat osa tuotteen identiteettiä, mikä on vahvistanut juustolan asemaa markkinoilla. Tulevaisuudessa he suunnittelevat myös kasvipohjaisten tuotteiden kehittämistä. 

Vierailujen yhteinen oppi oli, että maatalousyrittäjyys voi uudistua monella tavalla, kun uskalletaan tehdä harkittuja päätöksiä ja rakennetaan omaa polkua pitkäjänteisesti. Yhtiöittäminen voi tuoda selkeyttä, brändi syntyy aidosta tarinasta ja omasta tekemisestä sekä markkinaa kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Samalla kävi selväksi, että työvoiman saatavuus, sääolosuhteiden ääripäät ja talouden heilahtelut ovat osa tämän päivän yrittämistä, mutta niihin voi varautua oikeilla valinnoilla ja rohkealla kehittämisellä.  

 

Talouden johtaminen vaatii liiketoimintaymmärrystä

Nyt eletään aikoja, jolloin edellisen vuoden tilastotiedot alkavat valmistua. Tilastoja tutkiessa voidaan helposti todeta, että toimintaympäristö jatkaa muutostaan ja vastaan voi tulla nopeita ja yllättäviä muutoksia. Suhdanteet vaihtelevat ja maataloudessakin tuotantosuuntien välillä on vaihtelua siinä, kuinka hyvä markkinatilanne on. Tämän lisäksi tuotantosuuntien sisällä tilojen välillä on vaihtelua taloudellisessa tuloksessa. Koskaan ei varmasti tule aikaa, jolloin kaikki tietyn tuotantosuunnan tilat menestyvät. Kannattavuuskirjanpidon tilastoja tutkimalla näyttää siltä, että ääripäät menevät vuosivuodelta kauemmas toisistaan.

Maatalous on maratonlaji eikä nopeita pikavoittoja ole tarjolla. Tilojen väliset erot selittyvät sillä, miten tiloja johdetaan. Onnistunut talouden johtaminen vaatii yrittäjältä ymmärrystä siitä, miten erilaiset valinnat vaikuttavat tilakokonaisuuteen ja yrityksen talouteen. Talous ja sen johtaminen nähdään helposti numeroina paperilla, mutta numeroiden takana on paljon muutakin. Talouden raportointi, eli ne numerot paperilla, on keino esittää yrityksen taloudellista suoriutumista. Niitä tarvitaan talouden ymmärtämistä varten.

Toisinaan sanotaan, että rahat eivät laskelmalla lisäänny ja se pitää kyllä paikkaansa edelleen. Kuitenkin talouden lainalaisuuksien kuvaamiseen numerot ovat edelleen toimiva keino. Raportin tai laskelman lopputulos on aina kiinnostava, mutta siitä ei ole oikein hyötyä, jos ei ymmärrä mistä tuo lopputulos on syntynyt.

Liikevaihdon synnyttäminen vaatii aina panostuksia etukäteen. Ensin pitää olla peltoja mitä viljellä, rakennuksia, joissa pitää eläimiä, koneita millä työt tehdään ja tuotantopanoksia, joilla saadaan sato ja eläimet kasvamaan. Koko ajan on siis sidottava panoksia, jotta saadaan liikevaihtoa. Mitä paremmin tuoton synty tunnetaan, sitä paremmin voidaan keskittyä oikeisiin asioihin. Pellot, rakennukset, koneet ja tuotantopanokset eivät yksin saa liikevaihtoa syntymään. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät oikeita asioita oikeaan aikaan niin, että lopputuloksena syntyy kassavirtaa yritykseen päin. Samoilla menoilla voidaan samoissa olosuhteissa saada aikaan hyvin erisuuruinen liikevaihto.

Talouden johtamisen tueksi on kyettävä katsomaan myös tulevaisuuteen. Talouden suunnittelu niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä perustuu oletukseen yrityksen tuotannosta. Taloussuunnitelmaa ei siis voida tehdä hihasta ravistamalla vaan sen on aina perustuttava yrityksestä ja sen toiminnasta saatavaan tietoon. Nimensä mukaisesti se on suunnitelma, joka kuvaa talouden kehitystä, jos suunnitelma toteutetaan ja toteutuu suunnitelman mukaisena. Jos jokin asia käytännön elämässä poikkeaa taloussuunnitelmasta, ei lopputulos voi olla suunnitellun kaltainen. Tämän vuoksi talouden seurantaa tulee tehdä säännöllisesti ja suunnitelmaa päivittää tarpeen vaatiessa.

Talouden johtaminen ei siis ole vain numeroiden pyörittelyä. Se on ymmärrystä omasta liiketoiminnasta ja oikeiden asioiden tekemistä oikeaan aikaan. Totta kai siihen liittyy esimerkiksi taloushallinnosta huolehtiminen ja kassan hallinta, mutta niillä ei yksistään voida muuttaa yrityksen toimintaa ja talouden suuntaa. Muutos on tehtävä päivittäisessä työssä.

Kevään koittaessa ja uuden kasvukauden alkaessa on taas mahdollista tehdä päätöksiä, jotka vievät yritystä kohti parempaa taloudellista tulosta.