Nyheter om Leader och landsbygdsutveckling från Bryssel

Inom det europeiska nätverket för landsbygdsutveckling (EU CAP Network) finns flera undergrupper. En av dem är Leader-undergruppen (Subgroup on LEADER and Territorial Development). Gruppen sammanträder en gång per år för att följa upp genomförandet av Leader, diskuterar aktuella frågor och ger ett utmärkt tillfälle att träffa kollegor från andra medlemsstater. Finland representeras av Laura Jänis från jord- och skogsbruksministeriet, Juha-Matti Markkola från Landsbygdsnätverket och Alexandra de Haas från Lokalkraft Leader Åland, som representerar Leader-grupperna.

Fler generaldirektorat önskas involveras i diskussionerna

Temat för årets möte var att arbeta med den årliga verksamhetsplanen för det europeiska landsbygdsnätverket, som inleds i juni. Diskussionerna vid mötet uttryckte en allmän oro över framtiden för landsbygdsutvecklingen och Leader-verksamheten. Den reform som Europeiska kommissionen presenterade i fjol – den så kallade enhetsfondmodellen – kommer att förändra situationen avsevärt. Förslaget innehöll inte den traditionella öronmärkningen för Leader, utan sätter Leader-finansieringen på samma nivå som till exempel den nuvarande typen av regional utvecklingsfinansiering. Mot denna bakgrund uttryckte mötet en stark önskan om att tjänstemän från andra generaldirektorat i framtiden deltar i diskussionerna på EU-nivå, utöver generaldirektoratet för jordbruk och landsbygdsutveckling (DG AGRI). Särskilt generaldirektoratet för regional- och stadspolitik (DG REGIO), lyftes fram.

Det ansågs även viktigt att även andra generaldirektorat deltar i diskussionen med Leadergrupper och medlemsstaternas Leader-experter. Det europeiska landsbygdsnätverket hoppades kunna möjliggöra denna diskussion på EU-nivå, vilket också skulle kunna aktivera dialogen mellan olika ministerier inom medlemsstaterna.

Förståelsen för landsbygdsutvecklingens och Leader-metodens betydelse och genomslag måste spridas brett. Under mötet citerades Kanadas premiärminister Mark Carney vid World Economic Forum: ”If you’re not at the table, you’re on the menu”. Leader-aktörer vill säkerställa att de har en plats vid bordet.

Nya möjligheter genom Interreg

Med anledning av den osäkerhet som råder till följd av avsaknaden av öronmärkning för LEADER framöver diskuterades även möjligheterna att bredda tillämpningen av LEADER-metoden/CLLD utanför CAP.

Som exempel lyftes det pågående projektet IMPACT (finansierat av REGIO), som för närvarande söker 30 pilotområden för att främja gränsöverskridande lokalt ledd utveckling (CLLD) genom Interreg. Ett sådant upplägg skulle fungera enligt samma nerifrån-upp-modell som LEADER – men i partnerskap mellan gränsöverskridande regioner, med gemensamma platsbaserade strategier.

Det är viktigt att redan nu titta på möjligheterna att använda lokalt ledd utveckling även inom andra finansieringsprogram som ett komplement till LEADER, för att trygga metoden och säkerställa att lokalt ledd utveckling även fortsättningsvis kan spela en central roll i landsbygdsutvecklingen.

Leaders mervärde kommer genom socialt kapital

Professor Elena Pisani beskrev hur Leader-verksamhetens bidrar till att stärka det sociala kapitalet. Leader-metoden bygger på nätverk, gemensamt engagemang och samverkan, och bidrar till att öka tilliten. Pisani uppmuntrade till tydlig kommunikation om Leader samt till att använda även kvantitativa, så enkla indikatorer som möjligt, exempelvis mått som visar omfattningen av Leader-nätverk. Det är viktigt att synliggöra att Leader handlar om mer än enbart projektfinansiering – det är en metod för lokal utveckling.

Leaders mervärde och framtid har också diskuterats inom det internationella projektet ”Our Common Future’” som leds av aktörer från Österrike. Leader-arbetet behövs för att möta dagens utmaningar. Leader förenar den offentliga och privata sektorn, teori och praktik samt olika nivåer – från lokal till internationell.

I juni arrangerar EU:s landsbygdsnätverk en workshop om Leader och social resiliens. Levande landsbygder och starka lokalsamhällen är avgörande för samhällets hållbarhet – och spelar också en viktig roll i att motverka spridningen av desinformation.

Material från Leaders underkommitté finns här:
https://eu-cap-network.ec.europa.eu/events/subgroup-leader-and-territorial-development-4th-meeting_en

Leaderin ja maaseudun kehittämisen kuulumisia Brysselistä

Euroopan maaseutuverkoston (EU CAP Network) alaisuudessa työskentelee alatyöryhmiä. Yksi niistä on Leader ala-työryhmä (Subgroup on LEADER and Territorial Development). Se kokoontuu kerran vuodessa ja käy läpi Leader-rahoituksen toimeenpanon tilannetta, keskustelee ajankohtaisista asioista ja antaa oivallisen mahdollisuuden tavata kollegoja. Suomesta alatyöryhmässä ovat mukana Laura Jänis maa- ja metsätalousministeriöstä, Juha-Matti Markkola maaseutuverkostoyksiköstä, ja Leader-ryhmien edustajana Alexandra de Haas Lokalkraft Leader Åland:sta.

Muutkin pääosastot (DG:t) halutaan mukaan keskusteluihin

Tämän vuoden tapaamisen teemana oli työstää Euroopan maaseutuverkoston vuotuista toimintasuunnitelmaa, joka alkaa kesäkuussa. Kokouksen keskusteluissa välittyi yleinen huoli maaseudun kehittämisen ja Leader-toiminnan tulevaisuudesta. Euroopan komission viime vuonna esittelemä uudistus, ns. yhden rahaston malli, muuttaa tilannetta merkittävästi. Ehdotuksessa ei ollut totuttua korvamerkintää Leader-toiminnalle, vaan Leader-rahoitus on samalla viivalla esim. nykyisentyyppisen aluekehittämisrahoituksen kanssa.

Tämän vuoksi kokous esitti vahvan toiveen, että saamme EU-tasolla keskusteluun mukaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston (DG AGRI) lisäksi muiden pääosastojen virkahenkilöitä. Erityisesti DG REGIO:ta, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa, toivottiin mukaan. Olisi tärkeää, että myös muita pääosastoja oli keskustelussa Leader-ryhmien ja jäsenmaiden Leader-asiantuntijoiden kanssa. Euroopan maaseutuverkostoa toivottiin mahdollistamaan tätä keskustelua EU-tasolla. Se samalla aktivoisi dialogia eri ministeriöiden välillä jäsenvaltiossa.

Ymmärrys maaseudun kehittämisen ja Leader-rahoituksen tärkeydestä ja vaikuttavuudesta täytyy saada laajasti leviämään. Kokouksessa siteerattiin Kanadan pääministerin Mark Carney maailman talousfoorumissa käyttämää ilmaisua ”If you’re not at the table, you’re on the menu”. Leader-toimijat haluavat varmistaa, että he ovat pöydän ääressä.

Uusia mahdollisuuksia Interregin kautta

Koska LEADER-toiminnan tuleva rahoitus on epävarmaa korvamerkinnän puuttumisen vuoksi, keskustelussa tarkasteltiin myös mahdollisuuksia hyödyntää Leader/CLLD-toimintatapaa CAP-rahoituksen ulkopuolella.

Esimerkiksi käynnissä oleva IMPACT-hanke (REGIOn rahoittama), joka hakee parhaillaan 30 pilottialuetta edistämään rajat ylittävää yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä (CLLD) Interregin kautta. Malli perustuisi samaan alhaalta ylös -toimintatapaan kuin LEADER, mutta toteutuisi rajat ylittävien alueiden kumppanuuksissa, joiden pohjana olisivat yhteiset, alueiden tarpeisiin perustuvat strategiat.

On tärkeää selvittää jo nyt, miten paikallista kehittämistä voidaan hyödyntää myös muissa rahoitusohjelmissa Leaderin täydentäjänä. Näin voidaan turvata menetelmän jatkuvuus ja varmistaa, että yhteislähtöinen paikallinen kehittäminen säilyy keskeisessä roolissa maaseudun kehittämisessä.

Leaderin lisäarvo tulee sosiaalisen pääoman kautta

Professori Elena Pisani kuvasi Leader-toiminnan vaikutusta sosiaalisen pääoman vahvistumiseen. Leader-toimintatapa perustuu verkostoihin, yhteiseen tekemiseen ja vahvistaa luottamusta. Pisani kannusti viestimään Leaderistä selkeästi ja käyttämään myös määrällisiä, mahdollisimman yksinkertaisia indikaattoreita, joilla mitataan esimerkiksi Leader-verkostojen laajuutta. Keskeistä on havainnollistaa Leader-toimintatapaa, joka ei ole vain hankkeiden rahoittamista.

Leaderin lisäarvoa ja tulevaisuutta on pohdittu myös itävaltalaisten vetämässä kansainvälisessä hankkeessa ’Our Common Future’. Leader-toimintaa tarvitaan tämän päivän haasteiden taklaamiseen. Leaderissä yhdistyvät julkinen ja yksityinen sektori, teoria ja käytäntö ja eri tasot paikallisesta kansainväliseen.

Kesäkuussa on EU:n maaseutuverkoston järjestämä työpaja, jossa pohditaan Leaderiä ja sosiaalista resilienssiä. Elävät maaseutualueet ja paikalliset yhteisöt ovat tärkeitä yhteiskunnan kestävyydelle – ja niillä on merkitystä myös disinformaation leviämisen estäjinä.

Leader-alakomitean aineistot löytävät täältä: https://eu-cap-network.ec.europa.eu/events/subgroup-leader-and-territorial-development-4th-meeting_en

Maatilojen välinen yhteistyö vahvistaa huoltovarmuutta ja arjen toimintavarmuutta

Maatilat ovat suomalaisen huoltovarmuuden ja maaseudun elinvoiman perusta, mutta yksittäinen tila on usein haavoittuva erilaisille häiriöille. Sähkökatkot, polttoaineen saatavuusongelmat, koneviat tai yrittäjän äkillinen sairastuminen voivat nopeasti vaikeuttaa arkea ja tuotannon jatkuvuutta. Siksi tilojen välinen yhteistyö on yksi maaseudun tärkeimmistä turvaverkoista – käytännön resilienssiä, joka syntyy arjen tuntemuksesta, luottamuksesta ja valmiudesta auttaa toisia. 

Maatilojen yhteistyö on monimuotoista ja rakentuu pitkälti jo olemassa olevien suhteiden varaan. Kun tilat tuntevat toistensa resurssit ja toimintatavat, häiriötilanteista selvitään huomattavasti kevyemmin. Yhteistyö voi tarkoittaa koneiden ja kaluston jakamista, kuten yhteistä puimuria tai erikoiskaluston lainaamista tilanteen mukaan. Se voi olla myös polttoaine- ja varaosavarantojen hyödyntämistä, jolloin yhden tilan suurempi varasto voi auttaa muita kriittisellä hetkellä. Työvoiman vaihtaminen ja tuuraus ovat monelle tilalle elintärkeitä: sairastumisen tai tapaturman sattuessa naapuritila voi tulla lyhyellä varoitusajalla avuksi. Peltolohkojen vaihto viljelykierron optimoimiseksi on lisäksi tavallista yhteistyötä. Myös eläinten hoidon varmistaminen on tärkeä osa yhteistyötä, sillä sovitut käytännöt helpottavat tilannetta, jos yrittäjä ei pääse itse paikalle. 

Maatalousyrittäjät ovat tottuneet ennakoimaan riskejä ja varautumaan tuotannon häiriöihin, ja tämä osaaminen vahvistuu entisestään, kun sitä jaetaan tilojen kesken. Yhteistyö vähentää yksittäisen tilan haavoittuvuutta, nopeuttaa toipumista häiriötilanteista ja parantaa koko alueen toimintavarmuutta. Usein ratkaisevaa ei ole tekniikka, vaan se, että joku vastaa puhelimeen ja tulee tarvittaessa paikalle. Luottamus ja keskinäinen tunteminen ovat maatilojen resilienssin ydin, ja ne syntyvät pitkäjänteisestä vuorovaikutuksesta ja arjen yhteistyöstä. 

Kylätason varautumismalli, Kylävara, tarjoaa puolestaan kylätasoista yhteisöllistä huolenpitoa ja varautumista. Sitä, että paikallisessa yhteisössä pidetään huolta niistä, jotka tarvitsevat apua ja tukea – ja osataan toimia yhdessä poikkeustilanteissa. Moni viljelijä toimii aktiivisesti kyläyhdistyksissä, metsästysseuroissa ja seurojentalojen hallinnoissa, joten he ovat luontevasti mukana rakentamassa paikallista varautumista ja käytännön toimintamalleja. Yhteistyö syntyy ennen kaikkea käytännön sopimisesta, kyläyhteisön luottamuksesta ja siitä, että toisia tuetaan silloin, kun apua tarvitaan. Kylävara vahvistaa varautumisyhteistyötä kyläläisten lisäksi myös kunnan, pelastuslaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa. Keski-Suomen Ylä-Muuratjärvellä mottona onkin “Kylällä pidetään huolta toisistamme.” Tämä tarkoittaa käytännön tasolla muun muassa yhteistä kokoontumispaikkaa, kyläradiota, aggregaattia, soppatykkiä ja aitoa kyläläisten tekemää yhteistyötä toistensa eteen. 

Maaseudun elinvoima rakentuu verkostoista, ei yksittäisistä tiloista. Kun maatilat tekevät yhteistyötä, ne vahvistavat omaa ja toistensa toimintakykyä, luovat turvaa poikkeustilanteisiin ja jakavat osaamista, joka hyödyttää koko aluetta. Yhteistyö sitoo myös eri sukupolvia yhteen ja vahvistaa maatalousyhteisön jatkuvuutta. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja varmistaa, että naapuritilojen kanssa on sovittu ainakin perusasioista: kuka auttaa missäkin tilanteessa, mitä resursseja on käytettävissä ja miten yhteydenpito toimii. Kun maatilat kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, ne muodostavat vahvan perustan paikalliselle turvallisuudelle ja maaseudun tulevaisuudelle. 

Luomulihan suoramyynti – mahdollisuus, jota kannattaa harkita

Tarkastellaanpa hieman, mitä luomulihan suoramyynti voi parhaimmillaan tarjota, mutta myös mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka tuottajan on syytä huomioida ennen toiminnan käynnistämistä tai kehittämistä.

Miksi luomulihan suoramyynti kiinnostaa?

Luomulihan suoramyynnin perusajatus on yksinkertainen: tuottaja myy oman tilansa lihaa suoraan kuluttajalle tai ravintolalle ilman välikäsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin muutakin kuin pelkkää myyntitapaa.

Webinaarissa nousi esiin useita syitä, miksi tuottajat ovat kiinnostuneet suoramyynnistä:

  • mahdollisuus parempaan hintaan ja katteeseen
  • suora yhteys asiakkaisiin ja välitön palaute
  • oman työn ja tuotantotavan näkyväksi tekeminen
  • joustavuus tuotteiden ja myyntitapojen suhteen
  • mahdollisuus rakentaa omaa brändiä

Monelle tuottajalle suoramyynti ei ole syntynyt alun perin liiketoimintastrategiana, vaan yksittäisten kyselyjen tai tuttavien pyyntöjen kautta. Ajan myötä toiminta on kuitenkin kehittynyt merkittäväksi osaksi tilan kokonaisuutta.

Luomu tuo suoramyyntiin lisäarvoa – mutta myös vastuuta

Luomu on suoramyynnissä osaltaan myyntivaltti. Kuluttajat yhdistävät luomuun eläinten hyvinvoinnin, ympäristövastuun ja puhtaan ruoan. Luomumerkintä antaa tuotteelle lisäarvoa, mutta samalla se tuo mukanaan erityisiä velvoitteita esimerkiksi kirjanpidon suhteen. Suoramyynnissä on huolehdittava katkeamattomasta luomutaseseurannasta ja jäljitettävyydestä koko ketjussa.

Luomuteurastus onnistuu alihankintana useissa teurastamoissa, joiden palveluihin ja periaatteisiin kannattaa huolella tutustua, että löytää sen oman tahon, jonka kanssa prosessi toimii halutulla tavalla ja samoilla arvoilla.

Palvelut voivat sisältää esimerkiksi:

  • rahtiteurastuksen ja -leikkuun toiveiden mukaan
  • pakkaus- ja etikettipalvelut
  • lihapalautuksen toimituksen sovittuun paikkaan
  • raportit kirjanpitoa varten

Sujuva yhteistyö helpottaa arkea ja mahdollistaa keskittymisen myyntiin ja asiakassuhteisiin.

Suoramyynti ei ole alkutuotantoa – lainsäädäntö haltuun

Yksi keskeisimmistä teemoista webinaarissa oli lainsäädäntö. Suoramyynti kiinnostaa monia, mutta säädösten koetaan usein olevan vaikeaselkoisia tai pelottavia. Lainsäädäntö rakentuu kuitenkin toiminnan luonteen ja laajuuden mukaan, jolloin se ei muodostu mahdottomaksi taakaksi pienelle toimijalle. Paikallinen elintarvikevalvontaviranomainen auttaa toiminnan aloitukseen liittyvissä kysymyksissä.

Lihan suoramyynti ei ole enää alkutuotantoa, vaan se edellyttää rekisteröitymistä elintarviketoimijaksi ja huomioitavia asioita ovat muun muassa:

  • onko tarvetta tehdä elintarvikehuoneiston rekisteröinti
  • onko hygieniaosaaminen hallussa ja tarvitaanko hygieniapassia
  • miten onnistuu kylmäketjun hallinta
  • millaiset pakkausmerkinnät tarvitaan
  • millaisia kirjallisia kuvauksia toiminnasta tarvitaan oma- ja luomuvalvontaan

Elintarviketurvallisuuden hallinta on selkeintä, kun lihat saadaan pakkaamosta vakuumiin pakattuna ja jaellaan niissä suoraan asiakkaille. Jos lihasta kuitenkin halutaan tehdä erikoisempia tuotteita, voidaan esimerkiksi kotikeittiö tarvittaessa rekisteröidä elintarvikehuoneistoksi.

Luomulihan suoramyynnissä lihan käsittely ja säilytys ovat kriittisiä tekijöitä. Vakumointi ja mahdollinen pakastus pidentävät säilyvyyttä, mutta eivät poista vastuuta. Kylmäketjun on säilyttävä katkeamattomana koko myynti- ja toimitusprosessin ajan, mikä korostuu erityisesti kesäaikaan ja noutotilanteissa.

Myyntikanavat: tilamyymälästä REKOon ja ravintoloihin

Luomulihan suoramyynti ei ole sidottu yhteen myyntikanavaan, vaan tarjolla on useita vaihtoehtoja, joita voidaan myös yhdistellä:

  • tilamyymälät
  • REKO-renkaat
  • verkkokaupat ja digitaaliset tilausjärjestelmät
  • pop up ‑ravintolat ja tapahtumat, puotipäivät
  • suora myynti ravintoloille

Monikanavaisuus lisää joustavuutta, mutta toki myös hallinnollista työtä. Tilausten, varaston ja asiakastiedon hallinta nousevat keskeisiksi kysymyksiksi toiminnan kasvaessa. Oma tilausjärjestelmä kannattaa suunnitella mahdollisimman vaivattomaksi. Kestotilaajat tuovat ennustettavuutta, mutta edellyttävät luotettavaa toimitusrytmiä ja viestintää.

Luomulihan suoramyynnissä logistiikkakaan ei ole vain kustannuskysymys, vaan myös arvoihin liittyvä asia. Noutopisteet, yhdistetyt kuljetukset ja reittien järkeistäminen vähentävät ajokilometrejä ja tukevat ekologisuutta.

Kannattavuus ratkaisee – laske kaikki kulut

Suoramyynti voi olla kannattavaa, mutta vain jos hinnoittelu perustuu todellisiin kustannuksiin. Omaa hinnoittelua pohtiessa kannattaa huomioida ainakin:

  • teurastus ja leikkuu
  • logistiikka ja varastointi
  • pakkaus ja etiketit
  • oma työ
  • verot ja viranomaismaksut

Yhteistyö ja keskustelu alueen muiden tuottajien kanssa auttaa pitämään hintatason johdonmukaisena ja välttämään markkinahäiriöitä.

Luomulihan suoramyynti ei ole kaikille, mutta se voi olla erinomainen vaihtoehto niille, jotka:

  • haluavat olla läheisessä vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa
  • ovat valmiita perehtymään lainsäädäntöön ja käytäntöihin
  • näkevät oman työnsä ja tarinansa osana tuotteen arvoa
  • ovat valmiita kehittämään toimintaa vaiheittain

Webinaarin viesti oli selvä: suoramyynti ei synny hetkessä, mutta oikein rakennettuna se voi tuoda merkittävää lisäarvoa luomutuotantoon – taloudellisesti, ammatillisesti ja henkisesti. Jos kiinnostuit, niin tallenteen voi katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=7HYKpSZNakI

Kalasatamat murroksessa – omistuksen suunta ratkaisee

Maihintuontipaikoilta edellytetään nyt kehittyneitä punnitusjärjestelmiä ja toimivaa tietoteknistä infrastruktuuria esimerkiksi punnituskirjausten muodostamiseen ja arkistointiin sekä jäljitettävyyden dokumentointiin. Samalla valvontaviranomaiset ovat tiukentaneet tulkintojaan: kunta ei voi enää käytännössä toimia elintarvikealan toimijana ja vuokrata satamaa suoraan yksittäisille kalastajille, vaan väliin tarvitaan erillinen yhtiö, osuuskunta tai yhdistys. Kaikkialla tällaisen mallin rakentaminen ei ole ollut helppoa.

Reposaaren kalasataman rannikkokalastajien kalalaitos
Reposaaren kalasataman rannikkokalastajien kalankäsittelytila alkaa valmistua. Tilan erikoisuus on nostoseinällä osastoitava käsittelytila.

Kasvaneet kustannukset ja hallinnollinen paine ovat johtaneet siihen, että osassa kuntia harkitaan satamien yksityistämistä. Ajatus ei ole tuulesta temmattu. Yksityinen omistaja toimii tyypillisesti ketterämmin, tekee investointipäätöksiä nopeammin ja pystyy puuttumaan käyttäjien sopimusrikkomuksiin tehokkaammin.

Yksityisomistukseen liittyy kuitenkin aina riskejä. Kalasatama ei ole mikä tahansa kiinteistö, vaan merkittävä alueellinen huoltovarmuustekijä ja ainakin rannikolla osa laajempaa merialueen infrastruktuuria.

Markkinaehtoinen omistus tyypillisesti tarkoittaa, että omistajan liiketoiminta turvataan ensin. Kaikille toimijoille tasapuolinen pääsy kalavesille ei siis ole itsestäänselvyys.

Omistuspohjan muutos ei myöskään kevennä lainsäädäntöä. Investointivaatimukset säilyvät. Julkisesti omistettuja satamia on tuettu kalatalouden rahastoista jopa 80–90 prosentin investointituilla.

Jos yksityiset satamat tulisivat tukikelpoisiksi, muutos voisi vauhdittaa omistuksen siirtymistä – ja samalla herättää kysymyksiä tasapuolisuudesta ja koko ohjelmakauden pelisäännöistä.

Keskustelussa jää helposti varjoon toinen ongelma: osaamisvaje. Kalasatamien hallintaa on tutkittu niukasti. Poikkeuksen muodostaa Turun yliopiston BlueCleanDigi-hanke, mutta muuten satamat näkyvät tutkimuksessa lähinnä karttapisteinä. Kunnissa satamatoiminta on usein pieni sivujuonne, eikä hallinnollista erityisosaamista ole kertynyt.

Siksi paras ratkaisu ei välttämättä ole omistuksen vaihto, vaan nykyisen hallinnan vahvistaminen.

Olen itse esittänyt maakunnallista hallintomallia kerryttämään ja keskittämään osaamista. Uusi kuulemani esitys on valtakunnallinen tai alueellinen osuuskuntamalli isojen liha- tai maito-osuuskuntien tapaan.

Yksi tärkeimmistä nykytilannetta helpottavista tempuista voisi olla kunnallisten satamahallinnoijien tukiverkoston vakiinnuttaminen. Kalatalouden koulutuksia kun ei suunnata satamien kehittämisestä vastaaville tai varsinkaan luottamushenkilöille, joiden pitäisi hyväksyä satamien kehittämis- ja yläpitokuluja. Tai myyntiaikeita.


Apilamyyttien äärellä (osa 1) – mikä typensitojakasveissa kiinnostaa ja huolettaa?

Toteutimme loppuvuodesta 2025 nurmenviljelijöille kyselyn, jossa kerättiin tietoa näkemyksistä ja kokemuksista maatilojen typpikierrosta. Saimme kyselyyn 40 vastausta, joista 11 oli luomutiloja. Alle on koottu johtopäätöksiä kyselyn tuloksista liittyen apilan ja muiden typensitojakasvien viljelyyn.

  • Apilan ja muiden typensitojakasvien viljelyä tavanomaisilla tiloilla on varaa lisätä. Noin puolet vastanneista tavanomaisista tiloista ilmoitti, ettei typensitojien käyttö nurmiseoksissa ole säännöllistä, eikä niillä ole merkittävää roolia viljelyssä.
  • Lannoitesäästöjen lisäksi maan kasvukunnon parantaminen kiinnostaa paljon. Tutkimustulokset ja viestintä tästä aihepiiristä voisivat motivoida typensitojakasvien käytön lisäämiseen. Meijerien ja lihatalojen mahdollisesti maksama parempi hinta ei itsessään näytä olevan riittävä motivaattori viljelytavan muutoksille.
  • Tavanomaisien tilojen tavoittelema typensitojakasvien optimaalinen osuus rehussa oli matalampi kuin luomutiloilla. Pieni osuus ei mahdollista biologisen typensidonnan potentiaalin hyödyntämistä. Osuutta on vara nostaa.
  • Vaikka kustannussäästöt typpilannoituksessa nostettiin tärkeäksi viljelykiinnostusta lisääväksi tekijäksi, vain alle puolet tavanomaisten tilojen vastaajista pohti konkreettisella tasolla, kuinka paljon typensitojakasvien viljelyllä voi säästää lannoitelaskussa. Biologisen typensidonnan taloudellisen arvon määrittäminen voisi motivoida typensitojakasvien käytön lisäämiseen.
  • Apilapitoisten nurmien kasvinsuojeluruiskutusten haitat tiedostetaan hyvin, ja kasvinsuojelun onnistuminen aiheuttaa huolta. Ratkaisuja kasvinsuojeluun kaivataan.
  • Kuidun riittävyys ruokinnassa huolettaa niin tavanomaisia kuin luomutiloja. Ohjeita ruokinnan suunnitteluun ja huolien hälventämistä tarvitaan.
  • Huoli apilarehujen yhteydestä tiinehtymisongelmiin näyttäytyi kyselyssä todellisena, vaikka tästä syy-seuraussuhteesta ei nautojen osalta ole tutkimusnäyttöä. Aihe on siis edelleen ajankohtainen – mistä huoli kumpuaa ja miten asia voidaan ratkaista?
  • Apilalajikkeen valinnan merkitys talvenkestävyyteen tiedostetaan kyselyn perusteella etenkin luomutiloilla hyvin. Tavanomaisilla tiloilla tietoutta on vara nostaa.

Jos olet kiinnostunut tutustumaan kyselyn tuloksiin tarkemmin, löydät pidemmän version blogitekstistä täältä.

Jatkamme sarjan seuraavissa osissa apilateeman käsittelyä myytti kerrallaan. Myytit voivat olla viljelyn lisäämistä estäviä, esimerkiksi ”Matala kuitu aiheuttaa ongelmia ruokinnassa”, ”Apilarehu voi aiheuttaa tiinehtymisongelmia”, ”Rikkakasvitilanteen hallinta on haastavaa” tai ”Apilanurmet ovat lyhytikäisiä”. Toisaalta myytti voi olla myös positiivinen, kuten ”Apilan käyttö seoksessa alentaa lannoitelaskuani” tai ”Apilaa käyttämällä parannan pellon kasvukuntoa”. Onko myytti totta vai  ei?  Voit halutessasi kommentoida alle, mikä apilamyytti mielestäsi kaipaisi käsittelyä!

Blogiteksti on kirjoitettu N-Fiksu -hankkeessa. Viljelijäkysely toteutettiin N-Fiksu, N-Teho, ViiMa, AgroServ ja KasviTieto -hankkeiden yhteistyönä. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!

Lisää tietoa Viisas typpikierto -konsortioon kuuluvista hankkeista ja niiden tuloksista löydät osoitteesta http://www.luke.fi/viisastyppikierto.

Euroopan unionin osarahoittama -logo

Pohjois-Savon liiton logo

 

 

 

 

Kolme kainuulaista palvelua sai LuontoVoima-laatumerkin – KantriLuonto-hanke vahvisti alueen Green Care -osaamista

Kolme kainuulaista luontolähtöistä palvelua on saanut Green Care Finland ry:n myöntämän LuontoVoima-laatumerkin. Tunnustus osoittaa, että palvelu täyttää Green Care -toiminnan valtakunnalliset laatukriteerit ja perustuu tavoitteelliseen, vastuulliseen ja ammatilliseen luontolähtöiseen toimintaan.

LuontoVoima-laatumerkin saivat Sydänloimun hevospainotteiset palvelut (Kajaani), Päiväkoti Ponipirtin luontotoiminta (Sotkamo) sekä Kanervan Issikat – Luonnosta Luonnolle -palvelu (Sotkamo).

Laatumerkki on merkittävä tunnustus sekä palveluntuottajille että koko alueelle. Se vahvistaa asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden ja julkisen sektorin luottamusta siihen, että toiminta on suunnitelmallista, turvallista ja vaikuttavaa.

KantriLuonto-hanke tuki laatuprosessia

Laatumerkkien taustalla on alueellinen kehittämistyö, jota on tehty KantriLuonto-hankkeessa. Hanke on koonnut yhteen Kainuun luontoalan toimijoita, tarjonnut koulutusta Green Care -laatujärjestelmästä sekä sparrannut yrittäjiä palvelujen tuotteistamisessa ja vaikuttavuuden sanoittamisessa.

KantriLuonto-hankkeen tavoitteena on vahvistaa Kainuun luontoalan elinvoimaa, lisätä palveluiden laatua ja näkyvyyttä sekä rakentaa yhteistyötä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen kanssa. LuontoVoima-laatumerkkien saaminen on konkreettinen osoitus siitä, että kehittämistyö tuottaa tulosta. Hankkeen päätoteuttajana on Kainuun ammattiopisto ja osatoteuttajana ProAgria Itä-Suomi ry/ Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset ja sen rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027.

Vaikutuksia koko maakunnalle

Laatumerkkien myötä Kainuun Green Care -palvelutarjonta vahvistuu ja monipuolistuu. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta, varhaiskasvatuksen luontopedagogiikka sekä luontoperustainen hyvinvointipalvelu tarjoavat vaikuttavia ratkaisuja muun muassa lasten, nuorten ja työikäisten hyvinvoinnin tukemiseen.

LuontoVoima-laatumerkki tekee näkyväksi sen, että Kainuussa on osaamista tuottaa tavoitteellisia, turvallisia ja eettisesti kestäviä luontolähtöisiä palveluja. Samalla se parantaa alueen palveluiden kilpailukykyä ja mahdollisuuksia toimia yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueen kanssa.

KantriLuonto-hankkeen työ jatkuu alueellisen osaamisen vahvistamiseksi ja uusien luontolähtöisten palvelujen kehittämiseksi.