Markkina-analyysi ei ennusta hintaa. Se kertoo, mikä tieto sitä seuraavaksi liikuttaa. 12.10.2026 Hyödyllisempi kysymys on, mistä oman tuotteen hinta syntyy ja mikä tieto sitä seuraavaksi liikuttaa. Siihen analyysilla pystytään vastaamaan, ja vastaus auttaa tekemään parempia päätöksiä. Paljonko tuotetta on ja paljonko sitä tarvitaan? Missä hinta syntyy? Liikkuuko tavara? Minkä tahansa raaka-aineen analyysiin ydin lähtee näistä kolmesta kysymyksestä. Markkina-alueen tase kertoo, onko tuote yli- vai alijäämäinen. Ylijäämäisen tuotteen hinta syntyy muualla, koska sitä on vietävä ja viennin toteutumiseen tarvitaan halvempi hinta kuin ostavan alueen alijäämäisen tilanteen aiheuttama hintataso. Vastaavasti alijäämäisen tuotteen hinta syntyy paikallisen tarjonnan ja tuontihinnan tasapainosta. Kolmas muuttuja on, hyväksyykö markkinaosapuolet esim. maanviljelijät jollain alueella tarjotun hintatason, jolloin vilja lähtee liikkeelle. Usein juuri viljelijät aiheuttavat hetkellisen alijäämän pidättelemällä myyntejä ja vastaavasti hetkittäin aiheuttavat ylijäämän tarjoamalla viljaa runsaasti yhtäaikaisesti. On hyvä ymmärtää, että viljan kysyntä on varsin tasaista. Niin ihmiset kuin eläimet syövät suunnilleen saman määrän joka päivä, jolloin kulutus ei jousta, mutta ei myöskään kasva koskaan äkillisesti, vaikka tarjontatilanne muuttuisi nopeastikin. Kuinka pitkälle voi nähdä? Lyhyellä aikavälillä pelkkä yksittäinen uutinen mahdollisesta Mustanmeren tulitauosta pudotti vehnäpörssiä useita prosentteja, vaikka viljan liikkeet eivät muuttuneet. Tällaista liikettä ei kukaan pysty ennustamaan luotettavasti. Vahvimmillaan analyysi on muutaman kuukauden aikajänteellä, koska mm. tilastojen julkaisukalenterit tiedetään. Luonnonvarakeskus julkaisee seuraavaksi heinä–syyskuun teollisuuden ostot 12.11. ja ennakollisen syyskylvöalan 11.12. Ne kertovat ohran varastotilanteesta ja rukiin riittävyydestä enemmän kuin mikään päivän uutinen. Pidemmällä aikavälillä tuotannon rakenteen muutokset signaloivat markkinaa. Kylvöala päätetään vain kerran vuodessa ja siinä eri lajien suhteet vaikuttavat suoraan toisiinsa. Silloin markkinan on tasapainoiltava tuotantopanosten kustannuksien ja viljan hinnan kanssa, jotta haluttua kasvilajia ylipäätään kylvetään. Tämän vaikutusta tosin heikentää seikka, että osa viljantuotannosta (=tarjonnasta) säilyy ilman liiketoiminnallisia perusteitakin. Mikään näistäkään ei kerro suoraan ensi vuoden hintaa vaan eri tekijät näyttävät, millaisessa markkinassa toimitaan. Analyysi viljelijän arjessa Analyysi ei tee päätöstä yrittäjän puolesta. Mutta se muuttaa tunteeseen perustuvan päätöksen perustelluksi. Juuri siksi hyvä analyysi kertoo aina perusteensa. Silloin lukija näkee itse, milloin perusteet muuttuvat ja se on vahvin signaali analyysin lukijalle. Arjessa analyysi auttaa kolmella tavalla. Tiedät mikä sinun tuotteesi hinnan osalta on olennaisin seurattava asia juuri nyt. Huomaat, milloin on aika aloittaa myyntineuvottelut tai toisinpäin eli et tule tehneeksi päätöstä juuri ennen kuin markkinoille odotetaan jotain olennaista uutta tietoa. Tärkein analyysin tuottama hyöty on kuitenkin aito osaamisen kasvaminen, jolloin osaat neuvotella ostajan kanssa paremmin, koska tiedät markkinoista saman kuin ostaja. Markkinatieto ei ole nollasummapeliä. Suomalainen kaura myytiin viime kaudella naapurimaita kalliimmalla, mutta vientimäärä putosi neljänneksen. Ruotsi kasvatti samaan aikaan vientiään 54 prosenttia 15€/tn Suomea halvemmalla hinnalla. Yksinkertaistettuna vaikka olisi myyty 15€/tn halvemmalla, mutta säilytetty 100 000tn enemmän vientivolyymia olisi Suomen viljamarkkina netonnut n. 20 miljoonaan euroa enemmän rahaa kuin nyt. Lisäksi tase olisi ollut aivan eri asennossa tähän syksyyn tultaessa. Kaikki tämä olisi mahdollista, jos viljelijä, ostaja, neuvoja ja hallinto lukisivat samaa markkinaa, jolloin koko ketju pystyisi reagoimaan nopeammin ja koko Suomen viljamarkkina hyötyisi naapurimaan sijasta. Jouko Korkeamäki Kirjoittaja on viljelijä ja Nordic Grain Intelligence Oy:n toinen perustaja, jolla on 12 vuoden kokemus kansainvälisestä viljakaupasta. Yhtiö on riippumaton markkina-analyysiyhtiö, joka ei osta eikä myy viljaa. Yhtiö tarjoaa puolueetonta viikoittain julkaistavaa viljamarkkina-analyysia päätöksen teon tueksi. Jouko Korkeamäki
Viljelijän hyvinvointi on tärkeä osa huoltovarmuutta 12.10.2026 Viime vuodet ovat olleet taloudellisesti vaikeita suomalaiselle maanviljelijälle. Vuonna 2021 kylvöjä haittasivat sateet ja kasvukausi oli kuuma ja kuiva. Tämän vuoksi sato jäi pieneksi. Samaan aikaan tuotantopanosten hinnat kasvoivat voimakkaasti, mikä johtui esimerkiksi maakaasun hinnan noususta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan helmikuussa 2022 kaksin- tai jopa kolminkertaisti lannoitteiden hintoja edellisvuodesta, kun pakotteiden takia lannoitteiden tuonti väheni merkittävästi. Myös polttoöljy kallistui sodan seurauksena. Yhdysvaltain ja Israelin helmikuun lopussa aloittama sota Irania vastaan nosti jälleen hintoja, koska sodan seurauksena Iran sulki Hormuzinsalmen, jonka kautta kulkee viidennes maailman öljystä ja merkittävä määrä lannoitteita. Maailmanpolitiikan epävakaisuus on väistämättä vaikuttanut kotimaiseenkin ruuantuotantoon ja heikentänyt maatilojen kannattavuutta. Epävakaat taloudelliset näkymät lisäävät maanviljelijöiden kuormitusta. Luken tekemän kyselyn mukaan suomalaisen maidontuotannon jatkuvuus riippuu viljelijöistä: jaksavatko nykyiset maidontuottajat ja toisaalta, onko tiloille tulossa jatkajia. Uusien viljelijöiden innostaminen alalle on haastavaa, kun kuluneet neljä vuotta ovat näyttäneet, että sääolosuhteiden ja EU-politiikan lisäksi myös naapurimaan sodankäynti on tullut vaikeuttamaan kotimaista maanviljelyä. Maidontuotannon turvaaminen on osa huoltovarmuutta, joten maatalousyrittäjien hyvinvointi koskettaa koko yhteiskuntaa. Olisi myös huolehdittava siitä, että nuoret näkisivät maitotilayrittämisen mahdollisuutena ja merkityksellisenä työnä. Kasvintuotantoa harjoittavista tiloista monet vähensivät menneellä kasvukaudella lannoitteiden käyttöä ja pienensivät viljelyalaa. Näin pyrittiin sopeutumaan tilanteeseen, jossa tuotantopanokset olivat kalliita. Keväällä 20 prosenttia MTK:n ja SLC:n kyselyyn vastanneista viljelijöistä arveli tarvitsevansa lisärahoitusta, jotta selviäisi nousseista kustannuksista. Myös kasvinviljelytilojen kohdalla tullaan tilanteeseen, jossa tulevaisuuden usko alkaa olla koetuksella. Riittääkö nykyviljelijöiden motivaatio, kun talous sakkaa ja tuotantoa täytyy supistaa olosuhteiden pakosta? Kuinka houkutella uusia yrittäjiä alalle, jonka kannattavuus on niin heikkoa, ettei tehdystä työstä saa palkkaa? Maailmanpolitiikkaan ei voi vaikuttaa, mutta entä oma jaksaminen? Voisiko työkuormaa hallita verkostoitumalla naapuritilojen kanssa ja tekemällä yhteistyötä työhuippujen aikana? Tällä tavalla voisi löytyä myös uusia tapoja viljellä – esimerkiksi kasvinviljelytila voisi viljellä karjatilalle nurmea, mikä parantaisi maan kasvukuntoa viljojen välissä – ja saada tuotantoa kannattavammaksi. Tämä taas lisäisi työn mielekkyyttä. Olisiko mahdollista hyödyntää lisälomitusta, jos oma jaksaminen on koetuksella? Entä vertaistuki? Viljelijän työ on yksinäistä ja vapaa-aikaa on rajallisesti, jolloin mahdollisuudet kohdata muita viljelijöitä ovat vähäiset. Moni kamppailee kuitenkin samojen jaksamishuolien kanssa ja niihin liittyviä ajatuksia voi jakaa puhelimitse työn lomassa. Verkostoituminen voi olla myös tätä: kokemusten jakamista toisten viljelijöiden kanssa. Maataloustyö on fyysisesti raskasta, joten keho tarvitsee riittävästi lepoa palautumaan päivän rasituksista. Kun illalla menee töissä myöhään ja aamulla pitää nousta aikaisin, yöunet jäävät toistuvasti liian lyhyiksi. On tiloja, joilla tämä on ratkaistu niin, että viljelijäpariskunta tekee vuoron perään iltatarkastukset ja aamunavettavuorot. Eräs tila palkkasi osa-aikaisen työntekijän tekemään silloin tällöin iltatarkastuksia, että viljelijä pääsi ajoissa nukkumaan. Mielen hyvinvoinnin ja levon lisäksi on tärkeä huolehtia fyysisestä kunnosta. Se ei tarkoita maratonien juoksemista, vaan jo vähäiselläkin liikunnan lisäämisellä on positiivisia vaikutuksia. Säännöllinen liikunta parantaa paitsi työkykyä ja vähentää tuki- ja liikuntaelinvaivoja, se vahvistaa myös henkistä jaksamista. Taru Vänskä ja Aura Kässi-Sekki
Mitä Ljubljanasta jäi käteen? AE2026 kokosi vesiviljelyalan yhteen 12.10.2026 Syys–lokakuun vaihteessa joukko suomalaisia kala- ja vesiviljelyalan toimijoita suuntasi Slovenian Ljubljanaan Aquaculture Europe 2026 -tapahtumaan. Mukana oli kalankasvatusyritysten edustajia, tutkijoita, opiskelijoita, järjestöjä, kehittäjiä ja Kalaleader-toimijoita eri puolilta Suomea. Suomalaisväriä näkyi tapahtumassa muutenkin, sillä mukana oli yrityksiä ja alan toimijoita myös opintomatkaryhmämme ulkopuolelta. Tämän vuoden teemana oli Aquaculture in Global Change, ja samalla juhlistettiin European Aquaculture Societyn 50-vuotista taivalta. Ohjelmaan kuului laaja tieteellinen konferenssi, vesiviljelyalan messut, Industry Forum ja Innovation Forum sekä opiskelijoiden esityksiä, postereita ja runsaasti mahdollisuuksia kansainväliseen verkostoitumiseen. Opintomatka käynnistyi Posavjen alueelta, jossa tutustuimme paikalliseen vesiviljelyyn, FLAG- ja Leader-toimintaan sekä EU-rahoituksella toteutettuihin kalataloushankkeisiin. Varsinaisina tapahtumapäivinä jokainen painotti hieman eri asioita: osa vietti päivät konferenssiesityksissä, osa kiersi messuosastoja ja tapasi yrityksiä, ja osalle tärkeintä olivat kansainväliset kontaktit ja kokemusten vaihto. Matkalta jäi mukaan hyvin erilaisia havaintoja. Esillä olivat muun muassa kalojen terveys ja hyvinvointi, rehujen tulevaisuus, uudet tuotantotavat, kuluttajien suhtautuminen kasvatettuun kalaan, vesiviljelyn ilmastohaasteet sekä erilaiset tekniset ratkaisut. Yhtä tärkeäksi nousi kuitenkin verkostoituminen – sekä uusien kansainvälisten kontaktien luominen että oman matkaryhmän sisällä käydyt keskustelut. Kokosimme matkan annin erilliseen matkakoosteeseen, jossa reissua katsotaan viidestä eri näkökulmasta: Janne Niemimäki, Sisä-Suomen Kalaleader – Kalaleader-toiminta, paikalliset kontaktit ja verkostoituminen Heidi Kunttu, Nordic Trout – kalaterveys, konferenssiesitykset ja yrityskohtaamiset Mari Virtanen, Suomen Kalankasvattajaliitto – alan kehityssuunnat, ilmastonmuutos ja yritysnäkökulma Sanniminja Koskenala, Jyväskylän yliopisto – opiskelijan ensikokemus kansainvälisestä konferenssista ja oman tutkimuksen esittely Pia Lindberg, Luonnonvarakeskus – tutkimus, kansainväliset verkostot ja eurooppalaisen vesiviljelyn tulevaisuus Lue koko matkakooste ja osallistujien kokemukset TÄSTÄ. Tapahtuman ohjelmaan ja esityksiin voi tutustua myös jälkikäteen: Aquaculture Europe 2026: https://aquaeas.org/Meeting/AE2026 Ohjelma ja esitystiedot: https://aquaeas.org/Program/Sessions/AE2026 Opintomatka toteutettiin Sisä-Suomen, Itä-Suomen, Lännen, Perämeren rannikon ja Saaristomeren Kalaleaderien opintomatkahankkeiden yhteistyönä. Hankkeita rahoitetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR). Janne Niemimäki, Mari Virtanen, Heidi Kunttu, Sanniminja Koskenala, Pia Lindberg
Mansikkapellon äärellä: lajikkeet, pölyttäjät ja maan kasvukunto puhuttivat Saarijärvellä 11.10.2026 Kokoonnuimme perjantaina 12.6.2026 pellonpiennarpäivään Tarvolan tilalle Saarijärvellä aikomuksenamme tutustua uusiin lajikkeisiin, tuholaisiin, hyötyeliöihin ja maan kasvukuntoon mansikalla. Tarvolan tila sijaitsee kauniisti kumpuilevassa maisemassa Keski-Suomessa. Tilalla on viljelyssä 1,5 ha mansikkaa. Lisäksi tilalla on lihakarjaa. Tarvolan tilan mansikkapeltoa. Kuva Anne Nissinen / Luke. Aamu oli tihkusateinen, joten oli turha odottaa näkevämme pellolla kovin suurta hyönteisrunsautta. Tilan pihalle kokoontui kuitenkin noin 25 henkilön joukko. Matkaan oli lähdetty eri suunnista; kaukaisimmat osallistujat Uudeltamaalta, Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta. Ensin nautittiin kahvit tilan aitassa, ja sitten siirryttiin pellolle tutustumaan Marjava-hankkeen lajikekokeisiin, joita Marja Rantanen Lukelta esitteli. Mansikan lajikekoe pellolla Samassa rivissä olivat kolmena kerranteena lajikkeet Polka, Marketta, Maiju ja Luken numerolajike. Ensin osallistujat tekivät yleissilmäyksen lajikkeisiin ja saivat antaa kommentteja omista havainnoistaan. Maiju-kasvusto oli kärsineen näköistä, se ei ehkä talvehtinutkaan hyvin, mutta jo alkukesästä käppyräiset avautuvat lehdet viittaavat mansikkapunkkien lisääntymiseen kasvustossa. Marketta talvehti ja kasvoi paremmin, mutta voimakaskasvuisinta oli Luken numerolajike. Edellisen kesän marja-arvioinneissa Maijun marjoja pidettiin hyvänmakuisina: niistä oli löydetty metsämansikkaista vivahdetta. Mutta Marketan maku jakoi maistajien mielipiteitä: toiset pitivät, toiset eivät. Luken numerolajike ei saanut kovin hyviä arvioita mausta, joten vahvasta kasvustaan huolimatta se ei ehkä saakaan lajikenimeä. Polkasta asiakkaat pitävät, mutta siitä on ollut sadontuotoltaan vaihtelevia kantoja markkinoilla, ja se on herkkä tyvimädälle, joten korvaajaa sille kaivataan. Bounty mainittiin keskusteluissa hyvänä luomulajikkeena. Siinä on tummanpunainen, makea marja, mutta asiakkaiden on koettu karsastavan nimeä. Bounty, kuten Polkakin, ovat kuitenkin vanhoja lajikkeita, joille uudemmista lajikkeista on mahdollista löytää korvaajia. Aiemmin markkinoille tullut Luken lajike Lumotar, joka ei ollut tässä kokeessa mukana, sai hyviä arvioita niiltä, joilla sitä oli ollut viljelyssä. Lumottaren vahvuuksia ovat maukkaat ja hyvin jääkaapissa säilyvät marjat. Lajikekoerivi, jossa ensimmäisenä komeilee monien suosikki Polka-lajike. Kuva: Sara Määttä / Luke. Osallistujien joukossa oli myös Pakkasmarjan edustajia. He toivat ilmi, että mansikan jalostus on tuoremarkkinaan suunnattu. Tuoremarjoissa toivotaan isokokoisia, helposti poimittavia marjoja, kun taas pakastemarjoiksi sopisivat parhaiten pienikokoiset marjat. Myös mansikan kannalla on väliä: sen tulisi olla helposti irtoava, eikä syvällä marjassa niin kuin esimerkiksi Verdi-lajikkeessa. Jotkut luomuviljelijät ovat päätyneet tekemään mansikan taimet itse tai ostamaan kotimaisia taimia välttääkseen kasvitauteja. Marjo Marttinen ProAgriasta muistutti, että jos ostotaimissa havaitaan jotain epäilyttäviä oireita, Ruokaviraston kasvintarkastaja pitäisi pyytää ottamaan näytteet ennen taimien maahan istuttamista. Istuttamisen jälkeen väitetään helposti, että taimet ovat saastuneet maasta. Pölytys, luontainen torjunta, esimerkit tuholaisista ja luontaisista vihollisista Anne Nissinen Lukelta esitteli tuholaisia ja hyötyeliöitä. Joitakin mansikkapunkin ruskettamia suppulehtiä näkyi jo Maijussa, mutta ei vielä kasvustossa muuten. Yleisin tuholainen oli vattukärsäkäs. Sen katkomia nuppuja näkyi siellä täällä ja sateisessa säässä katkenneet nuput alkoivat homehtua. Ne muodostavat harmaahomeriskin sen lisäksi, että jokainen katkennut nuppu on menetetty marja ja tuottaa lisäksi uusia kärsäkkäitä. Luke Suonenjoella onkin kehitteillä traktorikäyttöinen ötökkäimuri, jolla voidaan poistaa kärsäkkäitä ja katkenneita nuppuja kasvustosta. Suonenjoella on tavattu pyretroideille resistenttejä kärsäkkäitä jo noin 10 vuotta sitten, mikä toimi ajurina imurin kehittämiselle. Pellon alareunasta, lähempänä notkossa virtaavaa puroa, kasvustosta löytyi myös hillanälvikäs ja sen munia. Pellon yläreunassa oli myös muutama mansikkanälvikäs. Nälvikkäiden tummat toukat kalvavat lehtiä altapäin ja saattavat asettua mansikan kannan alle. Kasvustossa oli liikkeellä hämähäkkejä sekä muovin päällä juosten saalistavia, että lehvästössä väijyviä ja verkolla pyydystäviä. Yhteen verkkoon sotkeutuneena oli myös vattukärsäkäs. Muista luontaisista vihollisista oli liikkeellä aikuisia sylkikuoriaisia, jotka ovat petoja sekä aikuisina että toukkina. Ne täydentävät ravintoaan syömällä siitepölyä mansikan kukissa. Aiemmin pyydystettyinä näytteinä päästiin katsomaan peltoludetta, jonka imentä aiheuttaa nappipäisiä marjoja, sekä kahta muuta ludetta. Ripsiäisrikkalude on pieni ja tumma laji, jota on myynnissä kaupallisesti ripsiäisten torjuntaan. Pallelude on iso ja kauttaaltaan ruskea. Sitä tapaa usein marjakasveilta ja se saalistaa mm. perhostoukkia, mutta vatulla se saattaa vioittaa myös marjoja. Sari Himanen Lukelta kertoi mansikan pölytyksestä. Mansikka ei ole riippuvainen hyönteispölytyksestä, mutta etenkin sadon laatu paranee pölytyksen onnistuessa hyvin. Mansikan pölytyksestä huolehtivat usein kimalaiset. Monet muutkin luonnonvaraiset pölyttäjät käyvät mansikankukissa. Niiden joukossa on erakkomehiläisiä, kukkakärpäsiä, monia muita kärpäsiä, päiväperhosia, pistiäisiä kuten hietapistiäset, ja kovakuoriaisia. Meillä esiintyy laaja kirjo hyönteisiä, jotka tarjoavat pölytystä ja luontaista torjuntaa mansikanviljelijälle. Monivuotiset muokkaamattomat niitty- ja kesantopellot, monimuotoinen kukkivien luonnonkasvien kirjo ja viljely- ja viherlannoituskasvustojen monipuolisuus mahdollistaa hyönteisiä tukevan kukkajatkumon yli vuosien ja läpi kasvukauden. Avoimien pellonreunojen, etenkin paahteisten etelärinteiden sekä leveiden pientareiden säilyttäminen voivatkin auttaa vahvistamaan hyötyhyönteisten kantoja ja niiden tarjoamia palveluja. Mansikan pölytyksen tukena voidaan käyttää kasvatettuja tarhamehiläisiä, mehiläistarhaajan toteuttamana pölytyspalveluna. Pellon pientareella olikin kaksi mehiläispesää. Mansikka ei ole mesikasvi, mutta se tuottaa siitepölyä runsaasti, joten mehiläispesät pitää valmistella ennen mansikkapellolle siirtämistä sellaiseen vaiheeseen, että ne tarvitsevat siitepölyä. Tarhamehiläisten runsaslukuisuus verrattuna luonnonpölyttäjiin tekee niistä tehokkaan pölyttäjän mansikalle. Keskimääräinen suositeltu pesämäärä on mansikalla 8,6 pesää/hehtaari. Pellon piennar oli monilajinen. Siellä kasvoi mm. koiranputkea, huopaohdaketta, nokkosia, pietaryrttiä, metsäkurjenpolvea ja horsmaa. Kukkivat kasvit tarjoavat ravintoa luonnon pölyttäjille ja luontaisille vihollisille. Koiranputken avoimet kukinnot ovat helppoja pienten pistiäisten saavutettaviksi ja nokkosissa elelee mm. nokkosperhosen ja neitoperhosen toukkia, kemppejä ja kirvoja, joita leppäpirkot käyttävät ravintonaan. Nokkosista tapaakin usein esimerkiksi idänpirkon. Myös monet pihapiirin pikkulinnut ovat hyönteissyöjiä, esimerkiksi tiaiset ja kirjosiepot. Västäräkki päivystää jossain korkeammalla, vaikka rakennuksen katolla, ja lennähtää sieltä leikatulle nurmikolle pyydystämään hyönteisiä. Maan kasvukunnon aistinvarainen arviointi Eeva Neuvonen ProAgriasta kaivoi maasta esiin mansikan juuret. Mansikka on hajajuurinen, sillä ei ole selvää pääjuurta ja juuret ovat varsin matalat, joten se ei pysty ottamaan ravinteita ja vettä syvältä. Maan mururakenteen todettiin olevan hyvää, pyöreää rakennetta, ja maassa oli lieroja, jotka ovat elävän maan merkki. Maan tuoksu oli myös hyvä. Jos maamurut ovat kantikkaita, se kielii tiivistymisestä ja jos maan haju on ummehtunut, se kertoo anaerobisten mikrobien toiminnasta, mikä viittaa heikkoon vesitalouteen. Mutta tässä maassa asiat näyttivät olevan kunnossa. Eeva Neuvonen esittelee maan mururakennetta. Kuva: Anne Nissinen / Luke. Mansikan juurakko on terve, kun se on halkaistuna vaalea. Terveenkin juurakon väri muuttuu kuitenkin nopeasti ruskehtavaksi, kun fenoliset yhdisteet joutuvat kosketuksiin ilman kanssa. Kuva: Anne Nissinen / Luke. Keskustelu kiertyikin mansikkamaan viljelykiertoon. Mansikkamaalla viljelykierron pitäisi olla pitkä, koska jotkut taudinaiheuttajat voivat säilyä maassa jopa 10 vuotta. Luomutiloilla virna-kaura-raiheinä on havaittu hyväksi seokseksi kierrossa. Monivuotisia apilanurmia ei suosita, koska niiden juurakko on vaikea muokata tasaiseksi ennen istutusta ja ne voivat ylläpitää juurilahoa aiheuttavia sieniä. Mansikoita ei kannata myöskään istuttaa suoraan monivuotisen nurmen jälkeen, koska nurmessa elää seppäkuoriaisten toukkia ja ne voivat pahimmillaan katkoa pieniä taimia juuresta poikki. Kaikki aiheet herättivät paljon keskustelua ja osanottajat seisoivat sitkeästi 2 tuntia pellolla viiltävässä pohjoistuulessa. Sen jälkeen siirryttiin uudelleen kahvikupin ääreen lämmittelemään ja innokkaimmat jäivät jatkamaan juttua sisätiloissa. Mansikkapellonpiennarpäivän Tarvolan tilalla Saarijärvellä järjestivät Marjava-, Arvo– ja Varautuva viljelijä -hankkeet. Lue lisää tapahtuman ohjelmasta. Anne Nissinen, Sari Himanen ja Sara Määttä
Millä kuivitetaan tulevaisuudessa? EKOHEPOSYSTEEMI-hanke etsii uusia ratkaisuja hevostalleille ja nautatiloille 9.10.2026 EKOHEPOSYSTEEMI-hankkeen aikana toteutetaan käytännön kokeita sekä talli- että maatilaympäristöissä. Kokeissa arvioidaan muun muassa kuituhampun ja biokaasulaitosten kuivajakeiden soveltuvuutta kuivikkeiksi sekä tarkastellaan erilaisten makuualustaratkaisujen toimivuutta. Testeissä seurataan esimerkiksi kuivikkeiden imukykyä, käytettävyyttä, vaikutuksia eläinten hyvinvointiin ja talli- tai navettailman laatuun sekä niiden soveltuvuutta osaksi lannan jatkokäsittelyä ja ravinnekiertoa. EKOHEPOSYSTEEMI-hanke tekee aktiivista yhteistyötä hevos- ja nautatilojen sekä muiden alan toimijoiden kanssa. Hankkeessa selvitetään myös, voisiko kuivikkeita tuottaa nykyistä enemmän paikallisista raaka-aineista sekä hyödyntää alueen sivuvirtoja nykyistä tehokkaammin. Tarkastelussa ovat esimerkiksi hamppu, ruokohelpi ja muut kasvit, joita voitaisiin jalostaa kuivikkeiksi. Hankkeessa rakennetaan myös toimintamallia, jossa tiloilla syntyvä lanta voidaan hyödyntää biokaasun tuotannossa ja biokaasulaitoksen kuivajae palauttaa takaisin tilojen käyttöön kuivikkeena. Kuivajae on jo käytössä osalla nautatiloista, mutta hevostalleilla sen toimivuudesta on vielä vähän kokemuksia. EKOHEPOSYSTEEMI-hankkeessa kuivajakeen käyttöä kokeillaan myös hevosympäristössä käytännön olosuhteissa. Käytännön kokeet käynnistyvät pian, ja tuloksista kerrotaan hankkeen edetessä. Pysy mukana seuraamassa, millaisia ratkaisuja kokeiluista nousee hevos- ja nautatilojen käyttöön! Hanketta toteuttavat Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä Kpedu ja Kaustisen seutukunta KASE. Hanke toteutetaan ajalla 1.8.2026-31.1.2029. EKOHEPOSYSTEEMI-hanke on EU:n osarahoittama. Marika Kuutti
Kylävara nyt myös ruotsiksi ja VarMa-hankkeen syyskuulumiset 9.10.2026 Kylävara nyt myös ruotsiksi! Erinomaisia uutisia! Oletko jo huomannut, että kylavara.fi -sivusto on saanut ruotsinkielisen version? Sivuston materiaalit ja ladattavat tiedostot ovat saatavilla nyt myös ruotsinkielisenä versiona. Nettisivun ylälaidasta pääset vaihtamaan kielen ruotsiksi. Kylävaran ruotsinkielinen materiaali tarjoaa entistä laajemmalle yleisölle keinon tarttua tuumasta toimeen oman yhteisön varautumisen suunnittelussa. Kylävara 72 tunnin suosituksen rinnalle Syyskuussa 2026 valtioneuvosto päätti vakiinnuttaa Kylävaran toimintamallin kansalliseksi suositukseksi 72 tunnin varautumissuosituksen rinnalle. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK:in laatimissa ohjeissa 72 varautumissuosituksesta lukee seuraavaa: 72 tuntia on viranomaisten ja järjestöjen laatima varautumissuositus kotitalouksille. Esimerkiksi pitkittynyt sähkökatko voi aiheuttaa tilanteen, jonka takia yhteiskunnan tarjoamat palvelut häiriintyvät tai jopa keskeytyvät. Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa. Olisi hyvä, jos kotoa löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Olisi myös tärkeää tuntea varautumisen perusteet eli tietää esimerkiksi, mistä saa oikeaa tietoa häiriötilanteessa ja miten pärjätä kylmenevässä asunnossa. Kotitalouksien varautumisesta on suuri apu yhteiskunnalle ja ennen kaikkea ihmiselle itselleen. Siksi jokaisen kannat taa varautua häiriötilanteisiin. Nyt tämän kotitalouksien varautumista koskevan suosituksen rinnalle vakiinnutetaan myös Kylävaran toimintamalli. Kotitalouksien oma varautuminen on edelleen tärkeää, mutta pitkäkestoisissa häiriötilanteissa tarvitaan lisäksi yhteisöjen kykyä auttaa toisiaan ja hyödyntää paikallisia voimavaroja. Tämä puolestaan vaatii ennakointia ja suunnittelua. kylavara.fi on Suomen Kylät ry:n Kylävara paikallisen varautumisen perustana -hankkeessa luotu sivusto, joka auttaa yhteisöjä vahvistamaan valmiuksiaan erilaisiin häiriötilanteisiin. Sen lähtökohtana on, että jokainen kylä tuntee parhaiten oman alueensa olosuhteet, riskit ja käytettävissä olevat resurssit. Kylävaran vakiinnuttaminen kansalliseksi suositukseksi on tärkeä askel yhteisöllisen varautumisen tunnettuuden lisäämisessä. Se kannustaa nostamaan paikallisyhteisöt entistä näkyvämmin osaksi kokonaisturvallisuutta, jossa asukkaat, kunnat, viranomaiset ja järjestöt toimivat yhteistyössä. VarMa -hankkeen syyskuulumisia VarMa -hankkeessa syksy on lähtenyt reippaasti käyntiin. Hankealueella on järjestetty varautumisiltoja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa sekä tehty opintomatka Pirkanmaalle kolmeen kiinnostavaan ja varautumista tai yhteisöllisyyttä paikallisesti edistäneeseen kyläkohteeseen. Vierailimme opintomatkan aikana Sastamalassa Keikyän kylätalolla, jossa kuultiin mm. Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hankkeesta ja vierailtiin Keikyän riippusillalla. Siitä matka jatkui Sarkolaan, Pirkanmaan vuoden 2026 kylään, jossa vierailimme Vahalanden kulttuuritalolla. Siellä pääsimme tutustumaan kulttuuritalon ympärille rakentuneeseen aktiiviseen ja monipuoliseen kylätoimintaan jonka jälkeen jatkoimme matkaa päätepisteeseen Tottijärven Jukolaan. Siellä saimme mielenkiintoisen ja käytännönläheisen esittelyn varautumisen suunnittelusta ja pääsimme kiertämään Jukolan läheisyydessä olevissa kohteissa. Opintomatka tarjosi noin 30 hengen retkiseurueelle varmasti uusia työkaluja ja näkökulmia varautumisen suunnitteluun omassa yhteisössä. Opintomatka toteutettiin maaseutuverkoston palvelupaketin avulla. Seuraava koko hankealueen yhteinen tapahtuma järjestetään Mynämäen virastotalolla 27.10.2026, joka on suunnattu erityisesti hankealueen kuntien varautumisesta vastaaville henkilöille, kuntajohdolle sekä kaikille kuntien ja kylien yhteistyöstä kiinnostuneille. Voit ilmoittautua mukaan tilaisuuteen tämän linkin kautta. Salli Bragge
Kuolinpesien purkaminen on välttämätöntä – nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä 9.10.2026 Anssi Rahikainen
Voima syntyy yhteistyöstä! 9.10.2026 Voima syntyy yhteistyöstä! Suomalaisista sanotaan joskus, että maksamme mieluummin satasen kuin annamme naapurin saada viisikymppiä. Entä jos kääntäisimme ajatuksen toisin päin: mitä kaikkea voisimme saada aikaan, jos naapurin onnistuminen hyödyttäisi samalla koko yhteisöä? Arvostettu yhteisön jäsen ei välttämättä ole se, joka tekee eniten yksin, vaan se, joka auttaa muitakin onnistumaan. Tässä ajassa moni kaipaa vastakkainasettelun sijaan yhteisöllisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Useimmilla ihmisillä on halu toimia yhteiseksi hyväksi ja osallistua merkitykselliseen tekemiseen, joka hyödyttää omaa aluetta. Maaseudulla on perinteisesti totuttu talkoisiin ja järjestämään asioita omin voimin. Millaisia yhdessä tekemisen mahdollisuuksia syntyisi, jos mukaan otettaisiin myös ympäristö ja maatalous? Jos haluaa vaikuttaa, yksi matalan kynnyksen teko on vaikuttaa omilla valinnoilla. Ostaako suuren kaupungin hypermarketista ulkomaisen hunajapurkin vai ostaako sen paikalliselta tuottajalta? Suurempia toimenpiteitä voisi olla kartoittaa alueelta joutomaita ja perustaa yhteisöpuutarha tai kukkaniitty. Suoria, taloudellisiakin hyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi pitäjän yhteisellä aurinkopaneelikentällä, jossa voi työpäivän aikana vaikka ladata autoa. Voisiko kyläyhdistyksellä olla hiiletin, jolla voisi tuottaa biohiiltä? Myös ihmisten osaaminen on paikallinen resurssi. Yksi tuntee koneet, toinen osaa järjestää tapahtumia, kolmas hallitsee viestinnän ja neljäs tietää, mistä toimintaan voisi hakea rahoitusta. Kun erilaiset taidot saadaan näkyviksi, osallistuminen ei edellytä maan, metsän tai koneiden omistamista. Maatilojen välinen yhteistyö alkaa olla miltei elinehto, mutta voisiko yhteistyötä tehdäkin laajemmalla sektorilla? Hevostallien usein ongelmaksi muodostuvan lannan voisi käsitellä käytettäväksi pelloilla ja viherrakentamisessa. Olisiko alueen viljelijällä jokin pieni, ei niin helposti viljeltävä peltoalue, jonka viljely ei olekaan niin järkevää ja jonka voisi muuttaa kukkapelloksi ilahduttamaan asukkaita ja pölyttäjiä? Löytyisikö vastavuoroisesti kyläläisistä kitkemisapua? Löytyisikö jostain kosteikkoja, jotka voisi kunnostaa ja näin lisätä luonnon monimuotoisuuta ja samalla mahdollisesti retkeily tai metsästysmahdollisuuksia. Tällaisia mahdollisuuksia tutkitaan ja niihin herätellään AgroYhteys -hankkeessa. Hankkeen pilottikylät sijaitsevat Pielavedellä ja Riistavedellä, mutta tietoa on saatavissa ympäri Suomea. Agroekologia, vaikka onkin sanana melko hankala, on käsitteenä sellainen, että se pyrkii yhteiseen hyvään, lisäämään niin ekologista, sosiaalista kuin taloudellistakin hyvinvointia. Aina vaikutukset eivät ole nopeita ja joskus ne vaativat alkupanoksen, mutta varsin usein panokseksi riittää myös aika ja halu tehdä yhteiseksi hyväksi. Olisitko se juuri sinä, jonka ansiosta jotain uutta ja hyvää lähtisi liikkeelle teidän kylällänne? Artikkelin lähteenä on käytetty AgroYhteys-hankkeen webinaaria ”Mitä agroekologia on? Agroekologian perusteet”, joka järjestettiin 8.10.2026. Webinaarin tallenne ja hankkeen muut materiaalit ovat saatavilla hankkeen verkkosivuilla sekä ProAgria Itä-Suomen YouTube-kanavalla. AgroYhteys on EU:n osarahoittama hanke, joka on saanut maaseuturahoitusta. Hertta Mikkonen
Metsätila perintönä, lahjana vai kauppana? Omistusjärjestelyihin kannattaa tarttua ajoissa 8.10.2026 Monelle metsänomistajalle metsä on paljon enemmän kuin omaisuutta. Se on osa suvun historiaa, toimeentuloa, virkistystä ja tulevien sukupolvien perintöä. Silti metsätilan omistukseen liittyviä ratkaisuja lykätään usein myöhemmäksi. Kainuussa metsätilojen omistusjärjestelyihin olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Metsänomistajien keski-ikä on jo 61 vuotta ja mediaani-ikä 63 vuotta. Lähivuosina suuri määrä metsätiloja siirtyy vääjäämättä uusille omistajille, mikä tekee omistajanvaihdoksista ja muista omistusjärjestelyistä ajankohtaisia tuhansille metsänomistajille. Miksi omistusjärjestelyillä on merkitystä? Metsätilan omistusmuoto vaikuttaa moniin käytännön asioihin, kuten päätöksentekoon, verotukseen ja metsätalouden harjoittamiseen. Yksin omistetulla metsätilalla päätökset syntyvät helposti, mutta kuolinpesissä ja metsäyhtymissä ratkaisuista on sovittava yhdessä. Jos osakkaita on paljon ja heidän näkemyksensä metsätilan hoidosta poikkeavat, voi yhteisten päätösten tekeminen olla haastavaa. Kainuussa on tällä hetkellä yli 2 900 kuolinpesän omistamaa metsäkiinteistöä, ja osa niistä on ollut kuolinpesän hallinnassa vuosikymmeniä. Pitkään jakamattomiksi jääneissä kuolinpesissä päätöksenteko metsän hoidosta ja käytöstä voi olla hankalaa. Näitä haasteita voidaan välttää, kun omistajanvaihdosta suunnitellaan ja se toteutetaan ajoissa. Tietoa tarvitaan enemmän kuin moni uskoo Metsätilan sukupolvenvaihdos tai kuolinpesän purkaminen ei ole pelkästään juridinen toimenpide. Siihen liittyy usein kysymyksiä verotuksesta, omistajien tasapuolisesta kohtelusta, metsävähennyksestä, hallintaoikeuksista ja erilaisista toteutustavoista. Koska huomioitavia asioita on paljon, kannattaa tietoa hankkia hyvissä ajoin. Metsäkeskuksen toteuttaman Potkua Kainuun metsiin -hankkeen yhtenä tavoitteena oli tarjota metsänomistajille monipuolista ja puolueetonta tietoa metsätilojen omistusmuodoista ja niiden muutoksista. Hankkeessa järjestettiin vuosina 2024–2026 yhteensä 19 metsänomistukseen liittyvää tapahtumaa. Niissä käsiteltiin muun muassa sukupolvenvaihdoksia, kuolinpesien purkamista, metsäyhtymiä, yhteismetsiä sekä metsänomistuksen verotusta. Tapahtumiin osallistui yli 1 270 henkilöä, mikä osoittaa, että tiedon tarve on suuri. Kun tieto muuttuu teoiksi Hankkeen yhteydessä selvitettiin kyselytutkimuksella ja Metsäkeskuksen asiakastietojärjestelmän perusteella tehdyllä selvityksellä, miten hankkeen tapahtumiin osallistuneet ovat käytännössä toimineet saamiensa tietojen jälkeen. Kyselyn perusteella metsänomistajat kiinnostuivat aiempaa enemmän sukupolvenvaihdoksista, omistusosuuksien järjestelyistä sekä kuolinpesien ja metsäyhtymien rakenteiden selkiyttämisestä. Jopa neljännes vastaajista kertoi kiinnostuneensa metsäomaisuuden kasvattamisesta lisäostoilla. Hankkeen vaikutukset näkyivät myös toteutuneina omistusmuutoksina. Hankkeen aikana tapahtumiin osallistuneille metsänomistajille kirjattiin 402 uutta metsäkiinteistöomistusta ja 193 omistuksesta luopumista. Lisäksi seitsemän kuolinpesää purettiin ja niiden hallussa olleet 19 metsäkiinteistöä siirtyivät yksityisomistukseen. Tulevat metsänomistajat kannattaa ottaa mukaan keskusteluun Selvityksen yksi tärkeimmistä havainnoista liittyi tilanteisiin, joissa useampi saman metsäkiinteistön omistaja oli osallistunut hankkeen tapahtumiin. Useimmissa tapauksissa sekä entinen että uusi omistaja/omistajat olivat osallistuneet hankkeen tapahtumiin ja sen jälkeen tehneet omistusjärjestelyn tilalla. Näissä tapauksissa metsätilat siirtyivät usein suunnitelmallisesti lahjana tai kauppana. Erityisen myönteistä oli, että tarkastelluissa tapauksissa uusia kuolinpesiä ei syntynyt lainkaan. Perityt tilat järjestettiin esimerkiksi metsäyhtymiksi, jolloin omistus ja päätöksenteko ovat selkeämmällä pohjalla. Tulos kertoo siitä, että omistajanvaihdoksen suunnitteluun kannattaa ottaa mukaan myös seuraava sukupolvi. Mitä aikaisemmin asioista keskustellaan, sitä enemmän vaihtoehtoja on käytettävissä. Paras aika suunnitella on ennen kuin on pakko Omistusjärjestelyjen pohtiminen ei tarkoita sitä, että metsästä pitäisi luopua heti. Usein kyse on pitkän aikavälin suunnittelusta: testamentin laatimisesta, sukupolvenvaihdoksen valmistelusta tai yhteisomistuksen selkiyttämisestä. Potkua Kainuun metsiin -hankkeessa tehdyn selvityksen perusteella tieto auttaa metsänomistajia tekemään päätöksiä, joita on mahdollisesti harkittu jo pitkään. Siksi omistukseen liittyviä asioita ei kannata jättää viime hetkeen, vaan käynnistää perheen sisällä keskustelu ja hankkia tietoa hyvissä ajoin. Metsätila on usein perheen arvokkain omaisuuserä. Kun sen tulevaisuutta suunnitellaan ajoissa, voidaan varmistaa, että metsät pysyvät aktiivisessa käytössä ja siirtyvät seuraaville omistajille hallitusti sekä omistajien omien tavoitteiden mukaisesti. Minna Hassinen, metsänhoidon asiantuntija
Erikoiskasvit ja kokeellisuus kunniaan – Pellonpiennarpäivä Rouhiaisen tilalla herätti ajatuksia ja tarjosi käytännön tietoa öljy- ja erikoiskasvien viljelyyn 7.10.2026 Kuvassa osallistujia hernepellon äärellä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Rouhiaisen tilasta: jatkuvassa kehityksessä menestyksen ja mielekkyyden salaisuus Rouhiaisen tilalla pyritään muutoskestävään ja eteenpäin vievään viljelytapaan. Tilalla viljellään puimurilla korjattavia syyskasveja, kuten elintarvikeviljoja ja rapsia, sekä panostetaan myös erikoiskasvien, esimerkiksi kuminan, herneen ja linssin, viljelyyn. Lisäksi tila toteuttaa erilaisia peltomittakaavan kokeita uusilla lajikkeilla, kasveilla ja ravinne- ja kasvinsuojeluratkaisuilla, sekä yhteistyökumppanien kanssa että omatoimisesti. Janne ja Minni Rouhiainen toivottamassa vierailijat tervetulleiksi ja kertomassa tilansa toiminnasta. Taustalla uhkaava pilvi, joka osallistujien onneksi ripotteli vettä vain hetkellisesti. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Uusien ratkaisujen etsiminen, kokeellisuus sekä eteenpäin suuntaava kehitys näkyivät tilalla monella tapaa. Erityisesti maan kasvukunto ja sen parantaminen ovat olleet keskiössä lähivuosina. Rouhiaisen tilan yrittäjät Janne ja Minni Rouhiainen ovat molemmat maatalousalan aktiivisia ammattilaisia monessa roolissa: Minni työskentelee myös Bayer Crop Sciencen asiantuntijana ja tutkijana ja Janne koneurakoinnin parissa. Aluksi perehdyttiin öljykasvien viljelykäytäntöihin ja maaperän kasvukunnon havainnointiin ja parantamiseen Päivä aloitettiin syysrapsipellon laidalta, jossa tapahtuman järjestäjät ja yhteistyötahot pääsivät vuorollaan ääneen kertomaan ajankohtaisista aiheista (ks. kuvat alla). Rapsin ääressä toteutettiin myös lapiotesti ProAgria Etelä-Suomen Elina Valkeisen ja Tiia Vilkmanin johdolla. Osallistujat pääsivät jakautumaan pienempiin ryhmiin ja käymään asiantuntijoiden kanssa keskustelua lapioiden maapaakuista tehtävistä havainnoista. Vasemmalla: Tiia Vilkman (ProAgria Etelä-Suomi) analysoimassa rypsin juuristoa ja maan kuntoa. Oikealla: Sari Himanen ja Sakari Raiskio (Luonnonvarakeskus) kertomassa pölytyspalveluista ja tuhohyönteisten luontaisista vihollisista. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Osallistujia rapsipellon keskellä keskustelemassa lapioanalyysin löydöksistä Elina Valkeisen (ProAgria Etelä-Suomi) johdolla. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Vasemmalta oikealle: Johan Gustafsson (Soilfood Oy) kertomassa maanparannusaineista maan kasvukunnon apuna. Trans Farm Oy:n Tuomas Levomäki esittelemässä erikoiskasvien sopimusviljelyä. Johanna Näreranta (Kiertoravinne Oy) avaamassa kierrätysravinteiden käyttöä ja mahdollisuuksia. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Hyötyhyönteiset toimivat pölyttäjinä ja luontaisina vihollisina Päivässä erikois- ja öljykasvien lisäksi merkittävässä osassa oli hyötyhyönteisten tarjoamien palvelujen teema, jota esittelemässä olivat Luonnonvarakeskuksen tutkijat Sari Himanen ja Sakari Raiskio. Niin öljykasvit rypsi ja rapsi kuin tilalla myös viljelty kumina hyötyvät hyönteispölytyksestä. Tilalla käytetään myös tarhamehiläisen tuottamaa pölytyspalvelua: paikallinen tarhaaja tuo mehiläispesät paikalle varmentamaan pölytyksen onnistumista. Etenkin syysrypsin ja -rapsin kukinnan aikaan luonnonvaraisia pölyttäjiä on vähemmän liikenteessä. Sari ja Sakari kertoivat erilaisista keinoista tukea hyötyhyönteisiä: Kukkajatkumo läpi kasvukauden ja pölyttäjien huomioiminen kasvinsuojelutoimien ajoituksessa on tärkeää. Kukkivat kasvit viljelykierrossa ja seoksissa sekä suojapaikat niin pellolla kuin pientareilla ja maisemassa tarjoavat tukea sekä pölyttäjille että tuhohyönteisten luontaisille vihollisille. Monipuolinen kukkivien viljelykasvien viljely ja luonnonkasvien kirjon vaaliminen pientareilla voi auttaa ylläpitämään luonnonvaraista hyönteislajistoa. Keskustelua käytiin myös öljykasvien tuhohyönteislajien runsaslukuisuudesta ja uusista mahdollisista uhista aiemmin melko hyvin tuholaisilta suojassa olleilla syysöljykasveilla kuten varsikirpoista, kärsäkkäistä ja rapsipistiäisistä. Tarkkailu onkin tärkeää myös syysöljykasveilla. Öljykasveilla merkityksellisiä luontaisia vihollisia ovat monet yleispedot kuten maakiitäjäiset ja lyhytsiipiset, jotka voivat käyttää ravintonaan mm. rapsikuoriaisten, kärsäkkäiden ja litusääskien toukkia. Rapsikuoriaisen, kaalikoin ja rapsipistiäisen luontaisia vihollisia löytyy puolestaan mm. loispetoina toimivista loispistiäisistä. Syyskasvien etu on myös se, että maata ei muokata syksyllä mikä voi suojata maassa talvehtivia hyötyhyönteisiä. Keskustelua käytiin vilkkaasti myös kuluvan kesän hyönteishavainnoista ja siitä, miten havainnot vaihtelevat runsaasti vuosien, säiden ja lajien mukaan. Hyönteisten nopea elinkierto ja sopeutuvuus korostaa kasvustojen tarkkailun tärkeyttä: havaintojen avulla saadaan tietoa sekä tuho- että hyötyhyönteistilanteesta lohkolla. Tarhamehiläinen rapsin kukinnolla. Runsas hyönteispölytys on erityisesti rypsin, mutta myös rapsin sadon laadulle ja määrälle eduksi. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Kuvan kaltaiset pientareet ovat luonnonvaraisille pölyttäjille tärkeitä ravintolähteitä, ja tarjoavat ravintoa ja suojaa myös monille muille hyödyllisille hyönteisille. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Kumina – korkealaatuisen sadon tarjoava kasvi tuottaa hyötyjä myös viljelykierrossa Rapsin jälkeen pääsimme tutustumaan tilan kuminakasvustoon sekä kuulemaan kuminan viljelystä Trans Farm Oy:n Tuomas Levomäeltä. Kumina on ollut Rouhiaisen tilalla viljelyssä jo jokusia vuosia, ja siihen on oltu tyytyväisiä myös siksi, että se tasaa työhuippuja. Rouhiaisen tilalla kumina tuotetaan sopimusviljelynä Trans Farm Oy:n kanssa. Tuomas Levomäen mukaan kumina sopii hyvin esimerkiksi viljatilalle osaksi viljelykiertoa, eikä se vaadi erikoiskoneita. Trans Farm tarjoaa sopimuksia myös öljyhampun ja korianterin viljelyyn. Kumina on monivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa lehtiruusukkeen ja syvän juuren, toisena vuonna kukkii sekä tuottaa siemensadon. Se on erinomainen välikasvi, jonka syvä paalujuuri kuohkeuttaa maata, katkoo viljojen tautikiertoa ja monivuotisena kasvina tuo tehokkaasti hiilisyötettä maahan. Kuminasta saadaan keskimäärin Suomessa kolme satoa ja se soveltuu kaikille maalajeille. Koska pitkät ja valoisat kesäyöt tukevat kuminan sadon muodostumista hyvin, on Suomessa tuotetun kuminan siemenissä kolme kertaa enemmän aromaattisia öljyjä (karvoni ja limoneeni) kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa viljellyssä. Osin tästä syytä Suomessa tuotetaan noin neljäsosa koko maailman kuminasta. Vasemmalla: keskustelua käytiin Tuomas Levomäen (Trans Farm Oy) johdattamana kuminan lajikkeista, katetuotoista, esikasviarvosta, pölytyksestä sekä vaikutuksista maan kasvukuntoon. Oikealla: Elina Valkeinen (ProAgria Etelä-Suomi) esittelemässä kuminan syvään meneviä, maata muokkaavia paalujuuria. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Hyvin onnistunut kuminakasvusto tienvarsiparkin kera. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Palkokasveista tutustuttavina tuttu herne ja tuntemattomampi linssi Linssi oli varmaankin kaikille osallistujille vielä tuntemattomin viljelykasvi; eikä ihmekään, sillä sitä ei ole juuri Suomessa viljelty. Linssi oli Rouhiaisen tilalla kasvukaudella 2026 ensimmäistä kertaa peltomittakaavan kokeilussa. Idea linssin kokeilemisesta lähti Minnin mukaan muodostumaan kuivien kuumien kesien seurauksena ja ajatuksesta kuivuutta sietävän valkuaiskasvin tarpeellisuudesta. Hän uskoo suomalaiselle linssille myös löytyvän markkinoita, kunhan tuotantotekniset seikat saadaan toimimaan. Isoimmaksi vahvuudeksi linssillä Minni näki juuri sen kuivuudensiedon, heikkoudeksi taas matalan kasvuston ja hitaan taimettumisen, mikä pahentaa rikkakasvipainetta. Myös rentovartisen kasvin parhaita puintimenetelmiä pitää vielä pohtia. Sopivan siemenen löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta se löydettiin ja tilattiin Saksasta. Pellonpiennarpäivänä viljelykokeilu näytti hyvältä, ja jäämme kiinnostuksella odottamaan kasvin mahdollista tulevaisuutta osana suomalaista ruuantuotantoa! Tilan Astronaut -lajikkeinen hernekasvusto, jolla vierailimme, oli myös hyvässä kasvussa. Vasemmalla: rentokasvuista linssiä ja pieniä palkoja. Oikealla: typensitojakasvin linssin typpeä sitovat juuret ovat ohuehkot, ja sietävät heikosti seisovaa vettä, mutta hyvin kuivuutta. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Osallistujia hernepellon äärellä kyselemässä Janne ja Minni Rouhiaisen viljelykäytännöistä. Kuva: Aada Teittinen / Luke. Satokisan syysvehnäpelto konkretisoi korkean satotason tavoittelun ja optimoinnin Päivän viimeisenä etappina halukkaat pääsivät ihailemaan Rouhiaisen tilan Käytännön Maamies -satokisan syysvehnäpeltoa. Minni ja Janne kertoivat pellon vahvan kasvun takana olevasta optimoinnista ja laskelmista parhaan satotason saavuttamiseksi. Pellon kasvuston kasvu, massa, tiheys ja korkeus herättivätkin kehuja ja ihmettelyä, ja pelto toimi inspiroivana keskustelupaikkana osallistujille ennen kotiin suuntaamista. Satokisan tulosjulkistuksesta syksyllä selvisi, että vierailukohde pääsi kilpailun kärkikolmikkoon ja Team Kimola sai kisassa pronssisijan. Komea syysvehnäkasvusto herätti ihastelua ja keskustelua. Kuvat: Aada Teittinen / Luke. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Luonnonvarakeskus, ProAgria Etelä-Suomi ja Rouhiaisen Tila. Luonnonvarakeskuksesta tapahtumaa järjesti ARVO – Monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista lisäarvoa Järvi-Suomen maa- ja puutarhatiloille -hanke ja ProAgria Etelä-Suomesta MaKe – Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila -hanke. Lisätietoa tapahtuman ohjelmasta. Aada Teittinen ja Sari Himanen
