Luontotekoja yhdessä – tuore julkaisu johdattaa monimuotoisuustoimien pariin

Oman lähiluonnon tilaa voi kohentaa monin konkreettisin keinoin. Niityn perustaminen, vieraslajitorjunta, lehtipuiden istutus tai asuinpaikkojen teko eri lajeille ovat oivia esimerkkejä näistä. Näitä toimia on tehty myös LUMOAVA-hankkeessa yhdessä kylien ja kuntien kanssa. Toiminnan tueksi Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat koonneet luontotietoa eri teemojen ympärille.

– Luontotekoja yhdessä -vinkkivihko tiivistää nyt tämän tietokokonaisuuden. Vihkosta lukijat löytävät nopealla silmäyksellä hyvän otannan luonnon monimuotoisuutta edistäviin käytännön tekoihin. Kiinnostavan projektin löydyttyä, voi siirtyä tarkempaan tietopakettiin hankkeen verkkosivuille, julkaisun tuottamisesta vastannut Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Savolahti kertoo.

Mistä luontoteko kannattaa aloittaa?

Luontotekoja yhdessä -julkaisussa oman lähiluonnon monimuotoistamiseen on esiteltynä niin pienempiä kuin isompia toimenpiteitä. Teot voi aloittaa omalta pihalta, mutta toimiin on aina hyvä ryhtyä isommallakin väellä. Luontotalkoot yhdistävät – niistä hyötyy niin ympäristö kuin yhteisö.

– Tuore julkaisu on kaikkien vapaasti ladattavissa msl.fi -verkkosivujen materiaaleissa. Halusimme lisäksi myös painattaa julkaisun. Nyt se on helppo pitää esille esimerkiksi kylätaloilla tai ottaa vaikka yhdistysten vuosikokouksissa luettavaksi, kun omaa toimintaa suunnitellaan, kannustaa Maaseudun Sivistysliiton kyläkehittäjä Tanja Airaksinen.

Kun hihat kääritään, luonto kiittää

Luonnon monimuotoisuuden parantaminen on noussut viime vuosina entistä enemmän esille. Monet tutut lajit harvinaistuvat tai häviävät lähiluonnosta, kun niille sopivat elinympäristöt vähenevät. Paikallisilla populaatioilla on iso merkitys luonnon kiertokulkuun. Muutokset ovat jo kaikkien havaittavissa, mutta myös torjuttavissa. Kun ripustaa linnunpöntön puuhun, voi seurata sen asukkeja, tai bongata itse perustetulta niityltä alueelta jo kerran hävinneitä kasveja, hyönteisiä tai perhosia.

– Kääritään siis hihat ja aloitetaan, tai paremminkin jatketaan, elonkirjoa ylläpitäviä konkreettisia tekoja pihoissa, kylillä ja kunnissa, kannustaa koko LUMOAVA-hankkeen tiimi.

Luototekoja yhdessä – julkaisun on koonnut Maaseudun Sivistysliiton ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen LUMOAVA – Luonnon monimuotoisuus maaseudun voimavarana -hanke. Hanke on saanut rahoituksen EU:n maaseuturahastosta.

Painettuja julkaisuja voit kysyä suoraan hankkeen työntekijöiltä.

Verkkojulkaisuun pääset tästä linkistä

Viljelijä – kerro meille lannasta!

MaKi-hanke kerää verkkokyselyn avulla tietoa lannasta sekä sen käsittelystä ja hyödyntämisestä Pirkanmaalla ja sen lähimaakunnissa. Viljelijä, haluaisimme kuulla sinun kokemuksistasi ja näkemyksistäsi. Kiitos jo etukäteen arvokkaasta panoksestasi! Kyselyyn pääset vastaamaan täällä.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan Junttilan Tilan 80 euron lahjakortti siemenostoihin sekä Suomen Nestelannoitteelta 5 hehtaarille rikki-/kaliumlehtilannoitetta. Kysely on anonyymi, ja arvontaan pääset osallistumaan erikseen kyselyn lopusta.

Vastaaminen kestää 5-10 minuuttia. Kysely on osa MaKi-hanketta, jonka tavoitteena on tehostaa ravinteiden hyödyntämistä, erityisesti kotieläinlannan käyttöä, sekä vähentää riippuvuutta tuontimineraalilannoitteista. Samalla vahvistetaan maatalouden huoltovarmuutta, pienennetään päästöjä ja parannetaan maaperän kasvukuntoa. Hanketta koordinoi Ekokumppanit Oy, ja hankekumppanina on MTK. Kyselyn toteuttaa Invenire Oy.

Lisätietoa kyselystä: juha.hiitela@tampere.fi

Mikä MaKi?

MaKi-hanke vauhdittaa ravinteiden kiertoa ja kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa suomalaisessa maataloudessa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on tehostaa ravinteiden hyödyntämistä, erityisesti kotieläinlannan käyttöä, sekä vähentää riippuvuutta tuontimineraalilannoitteista. Samalla vahvistetaan maatalouden huoltovarmuutta, pienennetään päästöjä ja parannetaan maaperän kasvukuntoa. Toiminta-alueena erityisesti Pirkanmaa.

KiertoaSuomesta.fi on keskeinen osa MAKI-hanketta. Palvelun käyttöä edistetään edelleen tunnetumpana kiertotalouden kohtaamispaikkana, jonka kautta lantaa ja muita sivuvirtoja voidaan tarjota ja hyödyntää tehokkaammin. Samalla se toimii tiedonvälityksen ja yhteistyön alustana eri toimijoille, mahdollistaen uusien kumppanuuksien syntymisen ja kiertotalouden ratkaisujen laajemman käyttöönoton.


Nyt kannattaa opiskella: uusi opintoseteli ja joustavammat opiskelumahdollisuudet

Nyt kannattaa opiskella: uusi opintoseteli ja joustavammat opiskelumahdollisuudet

Opintosetelillä maksutonta opiskelua avoimessa ammattikorkeakoulussa

Elokuussa 2026 käyttöön otettu uusi opintoseteli tarjoaa mahdollisuuden suorittaa avoimen ammattikorkeakoulun opintoja maksutta tilanteessa, jossa korkeakoulupaikkaa ei ole saatu toisen asteen opintojen jälkeen. Ensimmäiset opintosetelit otettiin käyttöön 5.8.2026 alkaen, ja niitä voidaan hyödyntää suomen- ja ruotsinkielisissä avoimen korkeakouluopetuksen opinnoissa, jotka löytyvät Opin.fi-palvelusta.

Opintoseteli voidaan myöntää elokuusta 2026 alkaen henkilöille, jotka ovat suorittaneet ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa 1.12.2025 jälkeen ja he ovat valmistuessaan olleet alle 29-vuotiaita. Lisäksi he ovat hakeneet kevään 2026 yhteishaussa korkeakouluun, eivätkä ole saaneet tai vastaanottaneet opiskelupaikkaa.

Esimerkiksi kevään 2026 ylioppilaista vain kolmannes sai opiskelupaikan korkeakoulusta. Opintoseteliuudistuksen tavoitteena on tarjota joustava mahdollisuus osaamisen kehittämiseen ja korkeakouluopintojen aloittamiseen myös niille nuorille, joiden siirtymä toiselta asteelta korkeakoulutukseen ei toteutunut suunnitellusti.

Opintosetelin avulla voidaan kartuttaa korkeakouluosaamista, tutustua eri koulutusaloihin ja vahvistaa valmiuksia myöhempiä tutkinto-opintoja varten. Samalla avautuu mahdollisuus hyödyntää avoimen ammattikorkeakoulun laajaa opintotarjontaa ilman opiskelijalle aiheutuvia opintomaksuja.

Opintosetelin avulla on mahdollista opiskella avoimessa korkeakoulussa enintään 30 opintopisteen verran ilman opintomaksuja. Seteli säilyy voimassa kaksi vuotta myöntämisestä.

Uudistuksella halutaan tavoittaa vuosittain 31 000 nuorta ja elokuun puoleen väliin mennessä uusi opintoseteli olikin myönnetty jo 1 697 alle 29-vuotiaalle.

Myös työttömien mahdollisuudet avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin ovat parantuneet

Työttömien mahdollisuudet opiskella avoimessa korkeakoulutuksessa laajenivat heinäkuussa 2026 voimaan tulleiden lakimuutosten myötä. Muutosten jälkeen 25 vuotta täyttäneet työnhakijat voivat suorittaa avoimia korkeakouluopintoja esimerkiksi yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, kansalaisopistoissa ja kesäyliopistoissa ilman vaikutuksia työttömyysetuuteen. Uudistuksen tavoitteena on tukea osaamisen kehittämistä ja parantaa valmiuksia työllistymiseen myös työttömyyden aikana.

Jatkuva oppiminen on yhä tärkeämpi osa työuraa myös luonnonvara-alalla

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, uusiutuvan energian ratkaisut, kestävä ruoantuotanto sekä maaseudun elinkeinojen uudistuminen luovat tarvetta uudenlaiselle osaamiselle. Euroopan unionin rahoittamassa Oppiva Luva – Luonnonvara-alan verkosto jatkuvan oppimisen tukena-hankkeessa kehitetään toimintamalleja, joiden tavoitteena on tehdä osaamisen päivittämisestä ja korkeakouluopintojen hyödyntämisestä entistä sujuvampaa työuran eri vaiheissa. Luonnonvara-ala tarvitsee osaajia nyt ja tulevaisuudessa!

 

Lähteet:

Opintosetelillä maksuttomia opintoja | SEAMK.fi

Opiskelua työttömänä helpottavat lakimuutokset voimaan 1.7.2026 – Valtioneuvosto

Vasta kourallinen nuoria on tarttunut uuteen seteliin, jolla voi maksaa opintoja avoimessa korkeakoulussa | Kotimaa | Yle

Oppiva Luva – Luonnonvara-alan verkosto jatkuvan oppimisen tukena | SEAMK Projektit

 

Perinteisten maatalousympäristöjen ylläpito on merkityksellistä lajien monimuotoisuudelle

Perinnebiotooppipäivässä 6.7.2026 päästiin tutustumaan keskisuomalaisiin perinnebiotooppeihin, niittyihin ja metsälaitumiin, Haapalehdon tilalla Joutsan Leivonmäellä. Paikalle kokoontui reilun 20 henkilön joukko lajikirjosta kiinnostuneita.

Tilan viljelijä Lea-Elina Nikkilä kertoi tapahtuman aluksi tilan historiasta. Haapalehdon tila sijaitsee Leivonmäen kansallispuiston keskellä, isojen suoalueiden läheisyydessä, mikä luo alueelle suotuisan ja kostean pienilmaston. Alue ei ole myöskään hallanarka. Näistä tekijöistä oli hyötyä jo 1860-luvun nälkävuosina, jolloin tilalla puitiin ruista, vaikka muualla kärsittiin katovuodesta.

Niityt ja laitumet olivat kasvaneet umpeen ennen kuin Nikkilästä tuli tilan omistaja vuonna 1988. Niittylaitumet päätettiin kasketa rieskakaskella ennen laidunnuksen aloittamista. Niitylle kasattiin tasaiseksi kerrokseksi alueen risukot ja riittävän kuumuuden saavuttamiseksi nuorta puuta tuotiin myös muualta. Tämä tehtiin syksyllä ja seuraavana keväänä kaski poltettiin.

1950-luvulla laitumena toiminut kaskikoivikko otettiin myös uudelleenkäyttöön. Kaskikoivikot ovat niittyjen tapaan vähentyneet ja alueet kasvavat nopeasti umpeen havupuiden vallatessa kasvutilaa. Kaskikulttuurin ylläpito olisi tärkeää, koska palanut puuaines on olennaista joillekin lajeille. Lisäksi kaskikoivikot ovat tärkeitä elinympäristöjä. Esimerkiksi valkoselkätikat viihtyvät valoisissa koivikoissa ja lahot lehtipuut ylläpitävät monimuotoista lajistoa. Tilan niityillä ja metsälaitumilla laiduntavat aikaisempien kesien tapaan lampaat. Aikoinaan laiduntajina on ollut myös nautoja sekä hevosia.

Kimalainen ruusuruohon vaaleanpunaisessa kukassa. Taustalla niittyä, niittykukkia ja riukuaitaa.
Kimalainen ruusuruoholla. Ruusuruoho on kaskikulttuuriin liitännäinen kasvi. Kuva: Sara Määttä/Luke.

Monimuotoinen elinympäristö tukee monia eliöryhmiä

Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija Marjaana Hassani oli paikalla kertomassa perinnebiotooppien yleisistä ominaisuuksista ja Haapalehdon tilalla havaitusta lajistosta. Perinnebiotoopit luokitellaan karkeasti seuraaviin luokkiin: niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Niityt sisältävät hyvin monenlaisia ympäristöjä rantaniityistä, suoniittyihin, tuoreisiin niittyihin sekä ketoihin. Kaskikoivikot ovat metsälaidunten oma pieni joukkonsa.

Perinnebiotooppilaitumien monimuotoiset niityt ovat kauniita katsella, mutta myös ihanteellisia elinympäristöjä monille hyönteisille. Hassani nosti esiin kuinka eri hyönteiset suosivat esimerkiksi erivärisiä kukkia, ja osa pölyttäjälajeistamme on erikoistunut vain tietynlaisiin kukkiin. Tällöin monilajinen niitty palvelee monimuotoista hyönteislajistoa paremmin kuin lajiköyhempi.

Hassani kertoi, kuinka arvokkailta biotoopeilta on löydetty jopa yli 35 eri kasvilajia neliömetrin alueelta. Tyypillisesti eri kasvilajit kuitenkin esiintyvät suosimillaan kasvupaikoilla mosaiikkimaisesti. Haapalehdon tilan laitumien kävelykierroksella esiintyi kasvilajeista muun muassa ukontulikukkaa, kurjen- ja peurankelloja, särmäkuismaa, heinätähtimöä sekä erilaisia heiniä, saroja ja vihvilöitä. Lisäksi löytyi yksi perinnebiotooppien niin sanotuista palkintolajeista, joka ei aina ilmesty, mutta voi säilyä maaperässä, ketonoidanlukko. Vanha kansa uskoi, että täydenkuun aikaan poimittuna ketonoidanlukko toimisi avaimena mihin tahansa lukkoon. Tämän lisäksi nykypäivänä yhä harvemmin tavattavia kasveja, joita laitumelta löytyi, olivat ketoneilikka, musta-apila ja nurmikonnantatar.

Ketoneilikän pinkkejä kukkia niityllä.
Ketoneilikoita laitumella. Ketoneilikka on yksi huomionarvoisista perinnebiotooppien lajeista. Kuva: Marjaana Hassani/MKN.

Hassani ja tilan omistaja Nikkilä nostivat esiin, kuinka hyönteisten lisäksi myös laiduntavat eläimet hyötyvät monella tapaa monimuotoisten luonnonlaitumien tarjoamasta elinympäristöstä. Eläimet voivat löytää apua esimerkiksi kiputiloihin tai loisongelmiin syömällä tiettyjä kasveja, jotka helpottavat ongelmaa. Sekalaidunnus on todettu toimivaksi keinoksi loispaineen hallinnassa, loiset ovat ainakin lampailla yleinen ongelma. Monimuotoinen maisema tarjoaa eläimille myös suojapaikkoja Suomen kesän muuttuvissa sääolosuhteissa.

Entisaikojen maatalous piti yllä luonnon monimuotoisuutta nykyistä paremmin

Hassani sekä Nikkilä muistuttivat molemmat, kuinka ennen vanhaan maatiloilla oli monenlaisia eläimiä, jotka laidunsivat yhdessä. Tämä oli laidunalueille hyväksi, koska eri eläimet syövät eri kasveja erilaisilta korkeuksilta, mikä edisti monenlaisten niittykasvien menestymistä. Esimerkiksi hevonen syö korkeammalta kuin lammas ja ketokatkero on esimerkkilaji kasvista, joka maistuu lampaille, mutta hevosia sen maku ei miellytä. Ketokatkero hyötyy laidunnuksesta, koska matalana kasvina se ei pärjää kilpailussa ja ajoittainen maistelu jopa lisää kasvin siementuotantoa. Sopivasti kasvukauteen sijoittuva laidunnus voi täten olla paljolti eduksi, toisaalta liikalaidunnus voi estää menestymisen. Vaikka lampaat tuntuvat olevan kaikkiruokaisia, niin ei niille kuitenkaan kaikki maita. Saniaiset ja jäkki mainittiin lampaiden karsastamina kasveina.

Lampaiden laidunniitty, taustalla lammaslauma. Etualalla kivikasaa ja sammalia. Taustalla metsää ja taivasta.
Lampaat laitumella. Saniaiset ovat jääneet syömättä. Kuva: Sara Määttä/Luke.

Entisaikojen laidunnuksesta oli Haapalehdon tilalla selkeästi nähtäviä merkkejä kuten vanhoja haaroittuneita puita. Puut ovat lähteneet haaroittumaan eläinten aiheuttaman taimiaikaisen vioituksen myötä. Myös kivikasat ja rautalangat maastossa voivat viestiä entisestä laidunmaasta. Maastosta löytyvien vihjeiden lisäksi alueen historiaa voi selvittää myös ilmakuvien avulla, ilmakuvia hyödynnetään esimerkiksi uusien alueiden kartoituksessa. Ilmakuvia ja karttoja löytyy esimerkiksi vanhatkartat.fi-palvelusta. Vaikka niittykasvilajisto olisi alueelta kadonnut, on se kuitenkin mahdollista elvyttää maan siemenpankin ja oikeanlaisen hoidon avulla.

Näkökulmia perinnebiotooppien hoitoon

Laiduntavat eläimet ovat metsälaidunten ja niittyjen hoidossa elintärkeitä monelle lajille monivaikutteisuutensa vuoksi: myös niiden lanta ylläpitää hyönteislajistoa kuten lantakuoriaisia. Niittyjä voidaan hoitaa myös niittämällä, jolloin niittojäte on kerättävä pois, jotta alue ei rehevöidy. Niityt olisi hyvä jättää välillä myös laiduntamatta tai niittämättä loispaineen vähentämiseksi ja kasvien säilymiseksi, mutta alueelta nykyisin kuitenkin menettää tuet tuolta vuodelta. Toisaalta myös perinnebiotoopin laatua parantavia, kasvien siementuotantoa vahvistavia välivuosia olisi hyödyllistä tukea ja sitä myös toivottiin. Kierroksella keskusteltiin tarpeesta huomioida nämä paremmin tukipolitiikassa.

Päivän aikana aukeni monella tapaa, että perinteiset, entisaikoina yleiset, laidunnetut maatalousympäristöt ovat merkittäviä monille eliöryhmille ja lajeille. Ne ovat alueellisesti ja maisemallisesti omaleimaisia ja osa paikallista kulttuuriperintöä. Harmillisesti kuitenkin arvokkaat perinnebiotoopit kuten luonnonniityt ja kaskikoivikot ovat yhä harvemmassa. Perinneympäristöjen ylläpito olisi tärkeää, jotta pystymme ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta ja nauttimaan niiden tarjoamista palveluista sekä luonnonantimista myös tulevaisuudessa.

Kukkivaa luonnonniittyä ja tapahtumaosallistujia.
Laidunnetuilla niityillä esiintyi monenlaisia elinympäristöjä kasvi- ja hyönteislajistolle. Perinnebiotooppialueiden mosaiikkimaisuus ja riittävä yhtenäisyys on eduksi monimuotoisen lajiston kehittymiselle ja säilymiselle. Kuva: Sari Himanen/Luke.

Tapahtuman järjestivät Luonnonvarakeskuksen ARVO-hanke, Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset ja Haapalehdon tila.

Mitä hevonen tarvitsee – ja voiko teknologia auttaa meitä näkemään sen paremmin?

Elokuussa hevosten hyvinvoinnin, käyttäytymisen ja koulutuksen tutkijoita ja asiantuntijoita kokoontui Tanskan Billundiin International Society for Equitation Science -konferenssiin. Tämän vuoden teema The Nature of Horses palautti keskustelun hyvin perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: mitä hevonen oikeastaan tarvitsee voidakseen hyvin – ja osaammeko mitata oikeita asioita?

Kysymys on erittäin ajankohtainen myös KPAlkiot-hankkeessa. Hankkeessa etsitään keinoja hyödyntää teknologiaa hevosten hyvinvoinnin seurannassa. Tavoitteena ei ole kerätä dataa vain datan vuoksi, vaan löytää sellaisia asioita, joiden jatkuva seuraaminen voisi auttaa tunnistamaan hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia nykyistä aikaisemmin. Hankkeessa on tunnistettu esimerkiksi uni, liikkuminen, ontuminen ja talliympäristön olosuhteet mahdollisina teknologisen seurannan kohteina.

Samoihin teemoihin kytkeytyviä ratkaisuja Tanskassa esiteltiin. Tutkimuksissa hevosille kiinnitettyjen aktiivisuusantureiden avulla seurattiin esimerkiksi syömiseen ja lepäämiseen käytettyä aikaa. Videoista puolestaan tunnistettiin konenäön avulla liikkumisen piirteitä, ja tekoälyä opetettiin tunnistamaan käyttäytymistä ja ilmeitä, jotka voivat kertoa väsymyksestä, tai epämukavuudesta.

Teknologian mahdollisuudet ovat valtavat, mutta konferenssista jäi vahvasti mieleen myös toinen puoli: ensin täytyy tietää, mitä kannattaa mitata.

Jos tekoäly opetetaan tunnistamaan hevosen tunnetilaa, jonkun on ensin pystyttävä riittävän luotettavasti kertomaan tekoälylle, miltä positiivinen, neutraali tai negatiivinen tunnetila näyttää. Yhdessä konferenssissa esitetyssä tutkimuksessa asiantuntijat olivat hyvin yksimielisiä negatiivisista tunnetiloista, mutta neutraalien tilanteiden tulkinta oli jo huomattavasti vaikeampaa. Tämä on tärkeä muistutus myös käytännön kehittämistyössä: hyväkään anturi, tai algoritmi ei vielä itsessään ole hyvinvointimittari.

Hyvä pitoympäristö on muutakin kuin neliömetrejä

Konferenssissa puhuttiin paljon myös hevosten pitoympäristöstä. Erityisen kiinnostavaa oli saada vahvistusta sille, mitä Kpedun opetustalleillakin on havaittu; ulkoilualueen pinta-ala ei yksin kerro siitä, kuinka hyvin ympäristö palvelee hevosta.

Hevoset käyttävät ympäristön vaihtelevasti eri tarkoituksiin, jos niille tarjotaan siihen mahdollisuus. Ruokintapaikat, puut, suojat, hiekkapohjaiset alueet ja muut rakenteet voivat antaa mahdollisuuden valita, missä syödään, levätään, liikutaan, tai oleskellaan. Mitä monipuolisempi ympäristö oli, sitä selvemmin hevoset käyttivät sen eri osia erilaisiin toimintoihin. Teknologia auttaa meitä havaitsemaan, miten vaikkapa sää, tai muutokset laumassa vaikuttavat hevosten normaaliin alueiden hyödyntämiseen ja siten ennakoimaan paremmin.

Ajatus oli, että tilan tulisi tarjota hevoselle mahdollisuuksia tehdä asioita.

Samaa ajatusta käsiteltiin konferenssissa laajemminkin. Hevonen on kehittynyt liikkumaan ja etsimään samalla ravintoa pitkän ajan kuluessa, sekä elämään sosiaalisessa ympäristössä. Hyvinvoinnin arvioinnissa pitäisikin kysyä paitsi sitä, näkyykö hevosessa ongelmia, myös sitä, tarjoaako sen ympäristö mahdollisuuksia toteuttaa sille merkityksellistä käyttäytymistä.

Suomalaista tutkimusta kansainväliselle yleisölle

Matkaan kuului tällä kertaa myös oma 15 minuutin suullinen esitykseni. Esityksessäni käsittelin ympäristön ja käyttötavan vaikutuksia hevosen hyvinvointiin. Esitys oli osa konferenssin Housing, Management and Welfare -teemaa.

Hankkeeseemme liittyvää keskustelua käytiin konferenssin tauoilla ja vapaan keskustelun tilaisuuksissa. Erityisesti hankkeessa toteutettavan juodun veden määrää mittaavan älyjuomakupin testaus kiinnosta ja siihen liittyvä raportointi voi olla hyvä toteuttaa kansainvälinen yleisö mielessä myös englanniksi.

Mitä tästä tuodaan Keski-Pohjanmaalle?

KPAlkiot-hankkeessa yksi tavoitteista on nimenomaan hakea oppia kansainvälisistä verkostoista ja tuoda sitä osaksi alueella tehtävää kehittämistyötä.

Tanskan matkalta mukaan tarttui sekä uusia kontakteja, että paljon ajatuksia siitä, millainen rooli teknologialla voi tulevaisuudessa olla hevosten hyvinvoinnin seurannassa. Ehkä tärkein niistä on lopulta varsin yksinkertainen: Parhaimmillaan teknologia auttaa meitä näkemään paljon enemmän, kunhan kerromme sille selvästi, mitä nähdä.

Investoida vai odottaa?

Moni maatalousyrittäjä pohtii tällä hetkellä samaa kysymystä: kannattaako investoida nyt vai odottaa parempia aikoja? Kustannusten vaihtelut, markkinoiden epävarmuus ja maatalouden jatkuva toimintaympäristön muutos tekevät päätöksenteosta haastavaa. Mutta entä jos suurin riski ei olekaan investointi, vaan sen lykkääminen liian pitkään? 

Investointien lykkääminen voi tuoda konkreettisia haasteita. Vanheneva kalusto lisää korjauskustannuksia ja lisää työmäärää aivan turhaan. Myös maatilan potentiaali ja tuottavuus junnaavat paikallaan, joka voi talouden lisäksi vaikuttaa motivaatioon ja jaksamiseen sekä maatilan tulevaisuuteen. Jos liian pitkään odottelee, on korjausvelan määrä valtava ja maatila ei ole jatkamiskelpoinen. 

Toisaalta, totta on, että kaikki investoinnit eivät silti ole oikeita ratkaisuja. Oleellista onkin selvittää tilan pitkän aikavälin näkymä. Millaisia tavoitteita tilalla on 5- 10 vuoden päähän? Miltä lähiympäristö ja maatalouden näkymät laajemmin näyttävät tulevaisuudessa? Onko tilalle jatkajaa omassa lähipiirissä? Missä tila sijaitsee?  ”Hyvä investointi tukee tilan strategiaa. Huono investointi sitoo resursseja vuosiksi.” 

Mikäli pohdit investointeihin liittyviä kysymyksiä, et ole yksin. Hallitut investoinnit –koulutus auttaa hahmottamaan tilan tulevaisuuden mahdollisuuksia, arvioimaan investointien tarpeellisuutta ja kannattavuutta sekä tunnistamaan investointeihin liittyviä riskejä. Koulutuksessa pääset verkostoitumaan toisten investointia suunnittelevien tilojen kanssa sekä vierailemaan investoineilla tiloilla. 

Hallitut investoinnit -koulutuksen tavoitteena on auttaa yrittäjiä löytämään juuri oman tilansa kannalta perustellut ratkaisut, oli lopputuloksena investointi nyt, myöhemmin tai ei lainkaan. 

Ilmoittaudu nyt mukaan maksuttomaan koulutukseen, joka toteutetaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Koulutus alkaa lokakuulla. Ilmoittautuminen: Hallitut investoinnit – Suomen Yrittäjäopisto 

 

Lisätietoja: 

Katariina Kalliokoski 

katariina.kalliokoski@syo.fi 

puh. 0408099383 

 

 

Kalastuksen toinen mittakaava – havaintoja Nor-Fishing-messuilta Trondheimista

Elokuussa 2026 joukko suomalaisia ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita suuntasi opintomatkalle Nor-Fishing-messuille Trondheimiin. Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, muun muassa Sisä-Suomen, Kuha-Suomen, Itä-Suomen ja Lännen sekä Perämeren rannikon Kalaleader-alueilta. Osallistumista matkalle tukivat EU:n osarahoittamat Kalaleaderien opintomatkahankkeet.

Nor-Fishing oli osalle osallistujista ennestään tuttu lähinnä nimeltä. Tiedossa oli, että kyseessä ovat suuret kansainväliset kalastusalan messut, mutta paikan päällä tapahtuman mittakaava pääsi silti yllättämään. Ennen matkaa keskusteluissa esiin nousi ennen kaikkea kiinnostus nähdä, millaista elinkeinokalatalous on Norjassa: millaisilla aluksilla kalastetaan, millaisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä käytetään sekä löytyisikö messuilta jotain sellaista, josta voisi ottaa oppia myös Suomeen.

Nor-Fishing järjestetään Trondheimissa joka toinen vuosi, ja tapahtuman historia ulottuu jo vuoteen 1960. Vuoden 2026 messuilla vieraili ihmisiä yli 60 maasta. Messut kokoavat yhteen kalastuksen, kalan käsittelyn ja muun kalastusteknologian valmistajia ja käyttäjiä eri puolilta maailmaa.

Ensimmäinen havainto: kaikki on suurta

Saavuimme Trondheimiin tiistaiaamuna ja suuntasimme lentokentältä lähes suoraan messualueelle. Ensimmäinen päivä meni pitkälti messuihin ja niiden mittakaavaan tutustuessa. Halleja oli useita, minkä lisäksi kalustoa ja aluksia oli esillä satama-alueilla. Kyseessä olivat selvästi ammattilaismessut.

Jo ensimmäisten keskustelujen aikana kävi selväksi, että Norjassa puhutaan aivan erilaisesta kalatalouden mittakaavasta kuin Suomessa.

Nor-Fishing 2026 -messuille osallistui yli 500 näytteilleasettajaa. Messualue koostui useista halleista sekä satama-alueista. Kuva: nor-fishing.no

Vuonna 2024 Suomen kaupalliset kalastajat pyydystivät mereltä noin 72 miljoonaa kiloa ja sisävesiltä noin 5 miljoonaa kiloa kalaa. Merialueen saaliin arvo oli noin 36 miljoonaa ja sisävesien saaliin arvo noin 16 miljoonaa euroa. Yhteensä puhutaan siis noin 77 miljoonan kilon saaliista ja reilun 50 miljoonan euron arvosta. Sisävesillä muikku oli saalismäärältään ja kuha saaliin arvoltaan tärkein kalalaji. Muikkua pyydettiin kaupallisesti noin 2,1 miljoonaa kiloa.

Vertailun vuoksi Norjassa kalastajien saaliin ensikäden myynnin arvo oli vuonna 2025 noin kolme miljardia euroa. Pelkästään makrillia purettiin Norjassa samana vuonna noin 156 miljoonaa kiloa, siis kaksi kertaa Suomen koko kaupallisen meri- ja sisävesikalastuksen vuotuista saalismäärää vastaava määrä yhtä kalalajia.

Mittakaava konkretisoitui messuilla myös keskusteluissa. Kalan käsittely- ja pakastuslaitteistojen valmistajien kanssa puhuttiin tuotantolinjoista, joiden läpi kulkee tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia kiloja kalaa tunnissa. Köysien, havasten ja muiden tarvikkeiden kohdalla mahdolliset toimitusmäärät saattoivat puolestaan lähteä kontillisesta tavaraa.

Suomen ja Norjan kalastusta ei kuitenkaan voi suoraan verrata. Kalastusolosuhteet, kalalajit, markkinat ja koko toimialan rakenne ovat hyvin erilaiset. Juuri tämän erilaisuuden ymmärtäminen oli yksi matkan tärkeistä opeista.

Kalastusalus voi olla kokonainen tuotantolaitos

Messujen näkyvimpiä osia olivat suuret kalastusalukset ja niiden valmistajat. Esillä oli näyttäviä pienoismalleja valtavista troolareista, ja osaan aluksista pääsi tutustumaan myös tarkemmin satama-alueella.

Suurimmat alukset ovat käytännössä kokonaisia tuotantolaitoksia. Ne ovat samalla työpaikkoja ja miehistön asuntoja sekä kalan käsittely- ja pakastuslaitoksia. Aluksilla voidaan olla kalastusmatkalla päiviä tai viikkoja, ja saalista voidaan käsitellä ja pakastaa jo merellä ennen satamaan palaamista. Kalastusta ohjaavat vahvasti lajikohtaiset kiintiöt, jotka jaetaan edelleen eri alus- ja kalastusryhmille sekä niiden sisällä aluksille.

Norjassa kaikki on suurta. Kuva: nor-fishing.no

Messujen perusteella Norjan kalastuksesta saattoi helposti muodostua kuva valtavien troolareiden hallitsemana elinkeinona. Todellisuus on kuitenkin monipuolisempi. Norjassa oli vuoden 2025 lopussa vajaat 5 000 rekisteröityä kalastusalusta, joista noin 78 prosenttia oli alle 11-metrisiä. Vähintään 28-metrisiä aluksia oli 265. Suuret alukset olivat siis messuilla huomattavasti näkyvämmässä roolissa kuin niiden osuus koko Norjan kalastuslaivastosta antaisi ymmärtää.

Norjan rannikoilla ja vuonoissa harjoitetaan edelleen paljon pienimuotoista kalastusta. Norjan merentutkimuslaitoksen raportissa pienimuotoiseksi kalastukseksi määritellään pääasiassa alle 15-metrisillä aluksilla rannikon ja vuonojen alueella tapahtuva kalastus. Kalastus on monipuolista ja kausittaista: samoilla aluksilla voidaan vuoden aikana kalastaa eri lajeja ja vaihtaa pyydyksiä tilanteen mukaan. Käytössä ovat muun muassa verkot, pitkäsiimat ja muut koukkupyydykset, merrat sekä nuotat. Osa pienemmistä aluksista harjoittaa myös troolikalastusta.

Messualueen läheiseltä satama-alueelta löytyi purjeveneiden seasta myös pienempiä kalastusaluksia. Kuva: Janne Niemimäki

Pienimuotoisen kalastuksen rakenne on kuitenkin muuttunut voimakkaasti. Norjan merentutkimuslaitoksen vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan pienimuotoiseen kalastukseen osallistuvien alusten määrä oli vähentynyt noin 5 000 alukseen, mikä oli enää noin viidennes vuoden 1980 määrästä.

Tämä puoli norjalaisesta kalastuksesta näkyi Nor-Fishingissä suuria aluksia vähemmän. Trondheimin satamassa liikkuessa näkyi kuitenkin myös pienempiä kalastusaluksia verkonvetolaitteineen ja muine varusteineen. Norjalainen kalastus ei siis ole yhtä kuin messuilla esillä olleet valtavat troolarit, vaan suurten avomerialusten rinnalla toimii edelleen merkittävä pienimuotoisen rannikkokalastuksen sektori.

Messuille osallistumisen hintakin auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, millaiset yritykset tapahtumassa näkyivät. Vuonna 2026 jo näytteilleasettajan rekisteröintimaksu oli noin 900 euroa, minkä lisäksi hallipaikka maksoi hallista riippuen noin 190–295 euroa neliömetriltä ilman arvonlisäveroa. Esimerkiksi 20 neliömetrin osasto kalleimmassa hallissa tarkoitti pelkkinä rekisteröinti- ja tilamaksuina noin 6 800 euroa. Sen päälle tulevat vielä osaston rakentaminen, henkilöstö, matkat ja muut kulut. Messuilla näkyivätkin vahvasti suuret norjalaiset alus- ja teknologiayritykset. Myös esimerkiksi Tanskalla oli suuri yhteinen osasto, jonka alle oli koottu useita alan toimijoita.

Pyydysten sijaan teknologiaa

Varsinaisia kokonaisia pyydyksiä oli messujen kokoon nähden ehkä yllättävänkin vähän. Rapumertoja ja muuta pienempää kalustoa löytyi, samoin havaksia, köysiä ja pyydysten komponentteja, mutta messujen tarjonnassa korostui ennen kaikkea teknologia.

Esillä oli laivanrakentajia ja -suunnittelijoita, moottoreita, elektroniikkaa, kaikuluotain- ja seurantajärjestelmiä, kalan käsittelyä ja pakastamista sekä suuri joukko yrityksiä, jotka valmistavat jonkin suuremman kokonaisuuden yksittäistä osaa – köysiä, vaijereita, havaksia ja muuta kalastuksessa tarvittavaa tekniikkaa.

Messuilla riitti hypisteltävää ja tutkittavaa. Kuva: Petri Rannikko
Pyydyksiä oli esillä melko vähän, mutta muutamia rapumertoja löytyi. Kuva: Janne Niemimäki

Messut havainnollistivat hyvin, kuinka suuri teknologinen kokonaisuus nykyaikaisen ammattikalastuksen ympärille rakentuu. Kalastusalus ja pyydys ovat vain osa järjestelmää. Niiden ympärillä toimii valtava määrä teknologiaa, tiedonkeruuta, automatiikkaa ja erilaisia alihankkijoita.

Energiatehokkuutta, sensoreita ja tekoälyä

Messujen yhteydessä järjestettiin jatkuvasti myös seminaareja, joista osa oli englanninkielisiä. Niissä nousi esille useita teemoja, joita pohditaan parhaillaan myös Suomessa.

Yksi näkyvistä teemoista oli kalastuksen energiankulutuksen vähentäminen. Esillä oli alusten sähköistymistä ja muita ratkaisuja polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi. Energiatehokkuutta voidaan hakea moottorien lisäksi yllättävän monesta paikasta. Esimerkiksi aluksen pohjan käsittelyllä voidaan vähentää kasvustoa ja veden aiheuttamaa vastusta ja sitä kautta polttoaineenkulutusta.

Pienimuotoisen kalastuksen näkökulmasta kiinnostava esimerkki oli messujen seminaareissa esitelty SeaGlow-hanke. Hankkeessa testataan pienillä kalastusaluksilla muun muassa hybridi- ja sähkökäyttöä, alusten pohjan kasvustoa ja vastusta vähentäviä pinnoitteita sekä energiankulutusta seuraavia sensoreita. Tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja löytää ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä pienimuotoisessa kalastuksessa. Samanlaisia tavoitteita ja ratkaisuja on etsitty myös Suomessa, joten hankkeen kokemukset ja tulokset ovat kiinnostavia myös suomalaisen ammattikalastuksen näkökulmasta.

SeaGlow-hankkeessa etsitään keinoja pienentää pienten kalastusalusten polttoaineenkulutusta. Kuva: Janne Niemimäki

Toinen kiinnostava kokonaisuus liittyi kameroiden, sensoreiden ja erityisesti tekoälyn hyödyntämiseen kalastuksessa. Tavoitteena on pystyä tunnistamaan entistä paremmin jo kalastuksen aikana, mitä pyydykseen on menossa ja kuinka paljon saalista siellä on.

Esimerkiksi troolauksessa reaaliaikainen kuva ja tekoälyyn perustuva tunnistaminen voisivat auttaa arvioimaan saaliin määrää ja lajistoa jo vedon aikana. Tämä voisi mahdollistaa oikea-aikaisemman pyydyksen nostamisen ja auttaa vähentämään epätoivottua sivusaalista.

Näissä kysymyksissä voisi olla kiinnostavia yhteistyön ja tiedonvaihdon mahdollisuuksia myös Suomeen. Vaikka kalastuksemme mittakaava on erilainen, energian säästäminen, valikoivampi kalastus sekä kameroiden, sensorien ja tekoälyn hyödyntäminen ovat yhteisiä kehittämiskysymyksiä.

Tehokkuudella on myös toinen puoli

Seminaareissa puhuttiin myös sivusaaliiden ja nykyisin vajaasti hyödynnettyjen kalalajien paremmasta hyödyntämisestä. Teema on tuttu Suomestakin: jos kala kerran pyydetään, olisi hyvä saada mahdollisimman suuri osa saaliista hyötykäyttöön.

Samalla messuilla heräsi myös toisenlainen pohdinta. Kun ympärillä näkee, kuinka tehokkaaksi kalastus voidaan nykyteknologialla tehdä, on vaikea olla pohtimatta tehokkuuden rajoja. Teknologia voi vähentää polttoaineenkulutusta, parantaa valikoivuutta ja auttaa hyödyntämään saaliin tarkemmin. Samalla erittäin tehokkaalla kalustolla voidaan pyytää valtavia määriä kalaa hyvin nopeasti.

Jos uusia, aiemmin vähän hyödynnettyjä lajeja ryhdytään käyttämään suuressa mittakaavassa, täytyy samalla ymmärtää niiden merkitys meriekosysteemille. Messujen kaltaisessa ammattilaistapahtumassa näkökulma painottuu luonnollisesti kalastuksen ja teknologian kehittämiseen, mutta tehokkuuden rinnalla täytyy kulkea tieto kalakantojen ja ekosysteemien rajoista.

Kun osa kalakannoista on kovassa paineessa, katse kääntyy myös alihyödynnettyihin lajeihin ja valikoivampaan pyyntiin. Kuva: Janne Niemimäki

Mistä tulevaisuuden kalastajat tulevat?

Yksi kiinnostava havainto liittyi koulutukseen ja alan tulevaisuuden osaajiin. Oppilaitokset olivat messuilla näkyvästi mukana, ja messujen viimeinen päivä oli erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu opiskelijapäivä. Tavoitteena oli tuoda opiskelijat ja yritykset yhteen ja esitellä nuorille kalatalouden työ- ja uramahdollisuuksia.

Messuilla syntyi vahva vaikutelma yritysten ja koulutuksen läheisestä yhteydestä. Opiskelijat pääsevät jo koulutuksen aikana lähelle yrityksiä, teknologiaa ja käytännön työelämää, ja alan suuret yritykset ovat näkyvästi mukana tulevien työntekijöiden koulutuspolulla.

Keskusteluissa heräsi samalla kiinnostava vertailu Suomeen. Ainakin messuilla esiteltyjen koulutusten perusteella norjalainen kalastuksen ammattikoulutus vaikutti hyvin käytännönläheiseltä ja tiettyihin ammatteihin tähtäävältä. Suomessa osallistujien keskusteluissa koulutuksen vahvuutena nähtiin puolestaan kala-alan laajempi kokonaisuuden tuntemus: esimerkiksi kalastuksen tai vesiviljelyn opiskelussa tutuksi tulevat myös kalojen biologia, kalan käsittely ja muut kala-alan osa-alueet.

Kumpaakin tarvitaan. Yritys tarvitsee työntekijän, joka hallitsee oman tehtävänsä, mutta koko alan kehittämisessä on hyötyä myös siitä, että ymmärretään kalaa ja kalataloutta omaa työtehtävää laajemmin.

Mitä opintomatkalta jäi käteen?

Kolmen päivän jälkeen Nor-Fishingistä jäi ennen kaikkea ymmärrys siitä, kuinka erilaisessa mittakaavassa kalataloutta voidaan harjoittaa. Valtavat kalastusalukset, uusin teknologia ja kansainväliset yritykset tekivät vaikutuksen, mutta samalla matkan aikana käydyissä keskusteluissa palattiin usein siihen, ettei Norjan ja Suomen kalastusta voi suoraan verrata keskenään.

Suomessa toimitaan erilaisilla vesillä, eri kalalajeilla, eri markkinoilla ja aivan erilaisessa mittakaavassa. Norjasta voidaan ottaa oppia ja uusia ajatuksia, mutta Suomen kalataloutta pitää kehittää omista vahvuuksistamme ja olosuhteistamme lähtien.

Messuilla käydyissä keskusteluissa huomasi myös, ettei suomalainen kalastus ollut kansainvälisille keskustelukumppaneille välttämättä kovinkaan tuttua. Esimerkiksi sisävesien kaupallinen kalastus ja muikku olivat monille vieraita asioita. Erilaisuus toimii siis myös toiseen suuntaan: Suomessa on osaamista ja kalastuksen muotoja, joita muualla ei välttämättä tunneta lainkaan.

Messujen lisäksi opintomatkan tärkeä anti syntyi osallistujien kesken. Kun ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita eri puolilta Suomea viettää useamman päivän yhdessä, keskusteluja syntyy paljon myös messuhallien ulkopuolella. Matkan aikana vaihdettiin kokemuksia kalastuksesta ja alan tilanteesta eri puolilla Suomea, vertailtiin toimintatapoja, pohdittiin yhteisiä haasteita ja jaettiin käytännön kokemuksia.

Tällainen vertaistuki ja verkostoituminen onkin usein opintomatkojen parasta antia. Samalla syntyy uusia ajatuksia ja yhteistyön paikkoja, joita ei välttämättä syntyisi yksittäisessä kokouksessa tai etäyhteyksien välityksellä.

Nor-Fishing oli tapahtuma, joka oli hyödyllistä nähdä ja kokea. Kaikkea nähtyä ei tarvitse – eikä voikaan – siirtää sellaisenaan Suomeen. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä muualla tehdään, poimia joukosta meille sopivia ajatuksia ja samalla nähdä oma toimintamme hieman uudesta näkökulmasta.

– Nor-Fishing-terveisin, matkalla mukana olleet Kalaleader-toimijat

Kotiinviemisinä uusia tuttavuuksia, kontakteja ja käytännön ideoita. Kuva: Petri Rannikko

Lisätietoa ja lähteitä


Kosteikko-osaaminen kasvuun – ilmoittaudu mukaan kosteikkourakoinnin koulutuksiin!

Tässä ajankohtaistiedotteessa:

  • Koneurakoitsijasta kosteikkourakoitsijaksi -koulutustarjotin 2026–2027 käynnistyy.
  • Kosteikkosuunnittelun pilottikoulutus sai hyvän välipalautteen ja etenee suunnitellusti.
  • Hankkeen julkaisu- ja materiaalitarjonta täydentyy.
  • Etsimme pilotointikohteita valmisteilla olevaan ValumaVahti-hankkeeseen.

Koneurakoitsijasta kosteikkourakoitsijaksi – tervetuloa mukaan koulutuksiin!

Kosteikko-osaaminen kasvuun -hanke järjestää vuosina 2026–2027 osallistujille maksuttoman kosteikkourakoinnin koulutustarjottimen. Käytännönläheinen koulutustarjotin on suunnattu erityisesti koneurakoitsijoille, jotka ovat kiinnostuneita laajentamaan liiketoimintaansa kosteikkorakentamiseen, mutta koulutuksiin ovat tervetulleita kaikki kosteikkourakoinnista kiinnostuneet!

Koulutustarjotin on suunniteltu kevään 2026 aikana käytyjen yhteistyökeskustelujen pohjalta. Suunnitteluun osallistui toimijoita kolmesta koneurakointiyrityksestä sekä neljän kosteikkourakoinnin asiakastoimijan edustajia. Keskusteluissa tunnistettiin kosteikkotyömailla tarvittavaa osaamista ja käytännön kysymyksiä, joihin koulutustarjottimen sisällöt rakennettiin vastaamaan.

Koneurakoitsijat näkevät kosteikkourakoinnin kiinnostavana uutena liiketoimintamahdollisuutena. Se voi tarjota urakointityötä myös talvikaudelle ja parantaa näin konekannan ympärivuotista käyttöastetta. Kosteikkotyömaat voivat myös tarjota verrattain pitkiä koneurakointiprojekteja.

Koulutustarjottimen sisällöt ovat käytännönläheisiä ja kouluttajat kokeneita. Mukana on sekä etätilaisuuksia että maastokäyntejä. Osallistuja voi valita tarjottimelta itseään kiinnostavat tilaisuudet. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumislinkki löytyvät kosteikkourakoinnin koulutuksen verkkosivulta.

Nostoja:

  • Ensimmäinen maastokäynti järjestetään tiistaina 8.9.2026 klo 8–17. Tervetuloa mukaan! Ilmoittautuminen päättyy maanantaina 31.8.2026 klo 12.00. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Monipuoliset turvemaat: Vesiensuojelua biohiilellä ja kosteikoilla -retkeilypäivä
  • Marras-joulukuussa 2026 järjestetään neliosainen Kosteikkotyömaan aamukahvit -sarja, joka tarjoaa käytännön tietoa kosteikkourakoinnin käynnistämisestä, työmaan toteutuksesta ja urakoitsijan osaamisen näkyväksi tekemisestä. Tilaisuuksissa käsitellään muun muassa kosteikkourakoinnin liiketoimintamahdollisuuksia, kosteikkosuunnitelman tulkintaa, työskentelyä vaihtelevissa maasto-olosuhteissa sekä toimivan ja kestävän kosteikon rakentamista. Lisäksi perehdytään tarjouspyyntöihin, referenssien hyödyntämiseen ja oman kosteikkourakointipalvelun kuvaamiseen tilaajille. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Kosteikkourakoinnin koulutustarjotin 2026–2027.

Kosteikkosuunnittelun pilottikoulutus sai hyvän välipalautteen ja etenee suunnitellusti

Helmikuussa 2026 käynnistynyt kosteikkosuunnittelun pilottikoulutus on edennyt suunnitellusti. Kevään aikana opiskelijat perehtyivät kosteikkokohteiden tavoitteisiin ja sijainnin valintaan, paikkatietoaineistojen hyödyntämiseen, ympäristövaikutuksiin, rahoitukseen, lupa-asioihin, sidosryhmäyhteistyöhön sekä yrittäjyyteen ja liiketoimintaan. Keväällä aloitettiin myös kosteikkorakenteita sekä kosteikon perustamisen ja rakentamisen teknistä suunnittelua käsittelevä osakokonaisuus neljän päivän lähijaksolla, joka järjestettiin 25.–28.5.2026. Opiskelijat perehtyivät kosteikkorakenteisiin ja hydrologisiin mitoituksiin, tutustuivat Siikalatvan Kotila -kosteikkokokonaisuuteen sekä tekivät maastotöitä Limingassa ja Lumijoella sijaitsevilla suunnittelukohteilla. Näille kohteille opiskelijat laativat oppimistehtävänä toteutuskelpoisen kosteikkosuunnitelman. Maastossa harjoiteltiin suunnitelman laatimisessa tarvittavien havaintojen ja mittausten tekemistä sekä tutustuttiin droonin hyödyntämiseen suunnittelutyössä. Käytännön työskentelystä valmistellaan parhaillaan kaikille avointa videomateriaalia.

Lähipäivien jälkeen kerätty välipalaute oli kokonaisuutena erittäin myönteistä. Opiskelijat kokivat koulutuksen vastanneen hyvin odotuksia sekä olleen käytännönläheinen ja hyödyllinen. Erityistä kiitosta saivat asiantuntevat kouluttajat, paikkatieto-osaamisen vahvistuminen, maastopäivien anti sekä mahdollisuus hyödyntää luentotallenteita opiskelussa. Syksyn toteutuksiin toivottiin QGIS-ohjelmiston hyödyntämiseen liittyvää kertausta sekä teknistä suunnittelua ja kustannusten arviointia käsitteleviä sisältöjä.

Kosteikkosuunnittelijoiden ja -urakoitsijoiden välistä yhteistyötä käynnistettiin jo toukokuun lähipäivillä, jolloin kosteikkourakoinnin koulutuksen suunnittelussa mukana olleita koneurakoitsijoita tutustui Siikalatvan Kotila -kosteikkokokonaisuuteen yhdessä kosteikkosuunnittelun opiskelijoiden kanssa. Yhteistyö jatkuu 6.10.2026 järjestettävässä koulutus- ja keskustelutilaisuudessa, jossa suunnittelijat ja urakoitsijat tarkastelevat kosteikkosuunnitelman, työmaaohjauksen ja käytännön rakentamisen yhteensovittamista (lisätiedot ja ilmoittautuminen: Kosteikkourakoinnin koulutustarjotin 2026–2027).

Uusia julkaisuja, videoita ja muita materiaaleja

Turvemaiden monipuolisia maankäyttömuotoja esitellään laajassa, useiden hankkeiden yhteistyönä toteutetussa kokoomajulkaisussa Monipuoliset turvemaat: kestäviä ratkaisuja ja mahdollisuuksia maanomistajille. Julkaisu tarjoaa ajankohtaista tietoa ja käytännön esimerkkejä muun muassa biomassan kasvatuksesta biohiilen tai biokaasun raaka-aineeksi, aurinko- ja tuulivoimatuotannosta, vettämistoimenpiteistä, taloudellisista tuista ja kannustimista sekä luonnonarvokaupasta ja hiilimarkkinoista.

Biohiilen aika- ja Kosteikko-osaaminen kasvuun -hankkeiden yhteisessä tutkimusraportissa Maanomistajien näkökulmia heikkotuottoisten turvepeltojen ja käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden maankäyttöön tarkastellaan maanomistajien suhtautumista turvemaiden erilaisiin maankäyttövaihtoehtoihin. Tutkimuksen tuloksia jaettiin myös Maataloustieteen Päivillä 2026 esillä olleessa posterissa, jonka tiivistelmä julkaistiin Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedotteessa No 43 (s. 265).

Kosteikkosuunnittelun ja -urakoinnin sekä turvemaiden ja kosteikkoalojen kestävän käytön osaamistarpeista raportoitiin kevätkauden 2026 aikana uutta tietoa useissa julkaisuissa ja esityksissä yhteistyössä TUKKA – Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin aktivointi- ja koordinaatiohankkeen kanssa. Osaamistarpeita ja niihin vastaavaa koulutuksen kehittämistä esiteltiin valtakunnallisessa SOTKA-päivässä 30.3.2026 sekä Maataloustieteen Päivillä 2026 pidetyssä suullisessa esitelmässä, jonka tiivistelmä julkaistiin Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedotteessa No 43 (s. 16). Aihetta syventävät Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedotteessa No 44 julkaistu Kohti turvemaiden vettämistavoitteita: toimintatutkimuksellinen lähestymistapa ennallistamistalouden ja kosteikko-osaamisen koulutustarjonnan kehittämiseksi – Restoration Economy Shift (RES) -artikkeli sekä Marjastiina Teixeiran YAMK-opinnäytetyö Turvemaiden käytön murroksen osaamistarveselvitys. Tuloksia hyödynnetään koulutustarjonnan kehittämisessä, ja yhteistyö jatkuu kaikille avoimella Restoration Economy Shift (RES) -kokonaisuuden elävällä työpaja-alustalla.

SuoPaikka – Suonpohjien paikkatietopohjainen jälkikäytön suunnittelu ja pilotointi -hanke on tuottanut videoita ennallistamisyrittäjyydestä Irlannissa ja kosteikkosuunnittelusta Suomessa. Kosteikko-osaaminen kasvuun -hanke toimi videotuotannon yhteistyökumppanina. Videot ovat osa kuusiosaista turvetuotannon tulevaisuuteen pureutuvaa videosarjaa, jossa tutustutaan irlantilaisen ennallistamisyrittäjän Brian Gormanin kokemuksiin ennallistamisesta, ekoturismista ja uusien työpaikkojen synnyttämisestä sekä suunnittelubiologi Juha Siekkisen (Kosteikkomaailma) näkemyksiin kosteikkosuunnittelijan työstä ja kosteikon perustamisesta. Tutustu yhteistyössä tuotettuihin videoihin:

Kosteikkorakentamisen lainsäädäntöön voi puolestaan perehtyä rakennus- ja yhdyskuntatekniikan insinööri (AMK) Vuokko Kivilinnan opinnäytetyössä.

Uusiakin hankkeita valmistellaan: etsimme pilotointikohteita ValumaVahti-hankkeeseen!

Valmisteilla olevassa ValumaVahti-hankkeessa kehitetään valuma-aluetason vaikuttavuuden todentamista yhdistämällä vesidroonilla tehtävät vedenlaadun mittaukset paikkatietoon ja analytiikkaan. Tavoitteena on pilotoida menetelmää Pohjois-Pohjanmaan kosteikko- ja ennallistamiskohteilla sekä tuottaa nykyistä kattavampaa tietoa vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutuksista.

Kiinnostuitko? Otathan pikaisesti yhteyttä sähköpostitse: Janne Niiranen (janne.niiranen@oamk.fi) ja Marja-Liisa Järvelä (marja-liisa.jarvela@oamk.fi). Lyhyt viesti kohteesta tai tarpeesta riittää. Yhteydenotto on avoin kaikille kiinnostuneille!

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä työn alla on kaikille avoimia audiovisuaalisia materiaaleja kosteikkosuunnittelun ja -rakentamisen tueksi. Valmisteilla ovat muun muassa hankkeen pilottina toimivan Siikalatvan Kotila -kosteikkokokonaisuuden esittelymateriaalit sekä kosteikkosuunnittelun käytännön maastotöihin liittyvät opetusvideot. Materiaalit havainnollistavat kosteikkokohteen suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheita. Tiedot valmistuvista materiaaleista julkaistaan muun muassa hankkeen kotisivustoilla ja ajankohtaistiedotteissa.

Lisätietoja:

 

Digimaailmassa ei pitäisi selviytyä tuurilla -tervetuloa maaseudun digiosallisuuden keskusteluryhmään

Digimaailmassa ei pitäisi selviytyä tuurilla -tervetuloa maaseudun digiosallisuuden keskusteluryhmään

Väitän, että jopa 90 prosenttia ihmisistä selviytyy digimaailmassa enemmän tuurilla kuin tiedolla ja taidolla.

Luku on tietenkin kärjistys – mutta mitä enemmän seuraan ihmisten toimintaa erilaisissa digipalveluissa, sitä enemmän alan ajatella, että väitteessä on ainakin ripaus totuutta.

Digipalveluista on tullut erottamaton osa arkea. Pankkiasiat, ajanvaraukset, viranomaispalvelut, ostokset ja yhteydenpito hoidetaan verkossa. Samalla palveluista on tullut niin monimutkaisia, että käyttäjän pitäisi osata yllättävän paljon voidakseen käyttää niitä varmasti ja turvallisesti.

Yksi esimerkki kertoo paljon

Eräs hieman yli 20-vuotias tuttuni joutui hiljattain Ryde tietoturvamurron uhriksi. Kysyin häneltä, mitä tilanteessa pitäisi hänen mielestään tehdä. Hän ei tiennyt.

Pitääkö pankkikortti sulkea? Pitääkö ottaa yhteyttä pankkiin? Mitä tietoja on voinut joutua vääriin käsiin? Mitä pitäisi seurata seuraavien viikkojen aikana?

Selvitimme yhdessä internetistä, mitä tilanteessa kannattaa tehdä.

Tässä tapauksessa kyse ei siis ollut siitä, etteikö nuori ihminen käyttäisi digitaalisia palveluita. Hän käyttää niitä todennäköisesti enemmän kuin minä. Ongelma oli siinä, ettei hän tiennyt, miten toimia poikkeustilanteessa. Juuri tällaisissa tilanteissa digiosaaminen punnitaan.

Arjen palveluiden käyttäminen silloin, kun kaikki toimii, on eri asia kuin se, että osaa toimia turvallisesti silloin, kun jokin menee pieleen.

Ongelma ei aina ole käyttäjässä

Digipalveluiden käytössä hämmennystä tulee vastaan yllättävän usein. Ja sitä tulee vastaan kaikenikäisille ja erilaisista koulutustaustoista tuleville ihmisille.

Mutta entä jos vika ei olekaan käyttäjässä?

Sähköiset palvelut ovat usein monivaiheisia. Ohjeet on kirjoitettu viranomaiskielellä tai teknisillä termeillä. Palveluissa käytetään sanoja ja käsitteitä, joiden merkitystä tavallinen käyttäjä ei välttämättä tiedä. Ja jos ongelma tulee vastaan, apua ei välttämättä ole helposti saatavilla.

Digitaalinen palvelu saattaa olla teknisesti toimiva, mutta silti ihmiselle vaikea käyttää.

Eikä tämä tarkoita, että ihmiset olisivat tyhmiä tai etteivät he osaisi käyttää tietokonetta tai älypuhelinta. Digimaailma vain on valtavan monimutkainen.

Jos haluaa toimia tämän päivän digitaalisessa yhteiskunnassa täysin varmasti ja turvallisesti, pitää hallita melkoinen määrä asioita: tietoturvaa, tunnistautumista, salasanoja, asetuksia, huijauksia, sovelluksia, käyttöehtoja, tietosuojaa ja erilaisia teknisiä käsitteitä.

Välillä tuntuu, että pärjätäkseen pitää olla vähintäänkin IT-ammattilainen.

Digitaalisten palveluiden pitäisi olla ihmisiä varten – ei niin, että ihmisten pitää muuttua teknologia-asiantuntijoiksi voidakseen käyttää niitä.

Totta kai jokaisella meistä on myös vastuu opetella perustaitoja ja toimia turvallisesti. Mutta vastuuta ei voi sysätä kokonaan käyttäjälle. Tarvitsemme selkeämpiä palveluita, ymmärrettävämpää kieltä ja ennen kaikkea riittävästi helposti saatavilla olevaa digitukea.

Digiosallisuus kuuluu myös maaseudulle

Digitaalisten palveluiden toimivuus ja niiden ymmärrettävä käyttö ovat erityisen tärkeitä maaseudulla, jossa etäisyydet voivat olla pitkiä ja palveluita on siirtynyt yhä enemmän verkkoon.

Jos tietoliikenneyhteydet eivät toimi tai jos palvelun käyttäminen tuntuu ylivoimaiselta, ihminen voi jäädä helposti palvelun ulkopuolelle.

Siksi Joensuun Kylät ry:n Tulevaisuuden kylä -hankkeessa haluamme nostaa esiin digiosaamisen ja digiosallisuuden kysymyksiä. Haluamme puhua digitaalisista asioista käytännönläheisesti ja tavalla, joka auttaa ihmisiä selviytymään arjen tilanteista.

Hankkeessa on perustettu Maaseutuverkostoon uusi Maaseudun digiosallisuus ja digitaidot -keskusteluryhmä.

Ryhmässä voidaan jakaa kokemuksia, vinkkejä ja hyviä käytäntöjä sekä keskustella siitä, miten maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja hyötyä digitalisaatiosta voitaisiin parantaa.

Tervetuloa liittymään ryhmään, jos digiosallisuus ja digitaidot maaseudulla ovat mielestäsi tärkeitä aiheita.

Digimaailmassa ei pitäisi joutua selviytymään tuurilla.