Suomi digitalisoituu, mutta osa jää linjojen ulkopuolelle

Valokuitu on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi, kun puhutaan maaseudun elinvoimasta, arjen sujuvuudesta ja digitaalisuudesta. Samaan aikaan kun yhteyksien merkitys kasvaa, nousee esiin kysymys siitä, kenelle ne oikeasti ovat saatavilla.

Suomessa valokuituverkkoja on rakennettu vauhdilla, ja myös Päijät-Hämeessä saatavuus on parantunut viime vuosina selvästi. Silti kehitys ei jakaudu tasaisesti. Kaupungeissa ja taajamissa valokuitu alkaa olla arkipäivää, mutta monilla kyläalueilla ja mökkipaikkakunnilla nopea kiinteä yhteys puuttuu edelleen. Traficomin katsauksen mukaan valokuitusaatavuus on kasvanut nopeasti, mutta alueelliset erot ovat yhä merkittäviä.

Valokuituverkon saatavuus maakunnittain ja 1 Gbit/s latausnopeuden saatavuus kunnittain, tilanne 30.9.2025. (Kuva: Traficom.fi)

Mökkikunnat ja mobiiliyhteyksien rajat

Mökkikuntien erityispiirre on suuri vapaa-ajan asutuksen määrä. Kesäisin käyttäjämäärät kasvavat nopeasti, ja yhteydet nojaavat usein mobiiliverkkoon. Juuri silloin verkot kuormittuvat. Arjessa tämä näkyy pätkivinä yhteyksinä, mutta samalla se kertoo laajemmasta haavoittuvuudesta: mobiiliyhteys ei ole yhtä toimintavarma kuin kiinteä verkko.

Valokuidun rakentaminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertainen ratkaisu. Mitä kauemmas olemassa olevasta verkosta mennään, sitä kalliimmaksi rakentaminen käy ja sitä epävarmemmaksi toteutus muuttuu. Etäisyydet nopeaan verkkoon voivat harvaan asutuilla alueilla olla kymmeniä kilometrejä, mikä hidastaa rakentamista merkittävästi. Syntyy tilanne, jossa rakentaminen etenee ensisijaisesti alueille, joissa kysyntää ja maksukykyä on riittävästi. Tämä puolestaan näkyy selvästi alueellisina eroina. Traficomin katsauksen mukaan noin neljäsosa suomalaisista asuu maaseutumaisilla alueilla, joissa nopeat kiinteät yhteydet perustuvat pääosin valokuituun. Samalla esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla jopa noin puolet kotitalouksista on edelleen ilman nopeaa kiinteää yhteyttä.

Nopeiden yhteyksien saatavuus kotitalouksiin kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan sekä ennusteet tuleville vuosille. (Kuva: Traficom)

Avoin vai suljettu verkko

Monelle vastaan tulee tilanne, jossa valokuitua tarjotaan ja sitoutumista kysytään. Päätös ei ole pelkkä “otanko vai en” -valinta, vaan samalla sitoudutaan tiettyyn ratkaisuun pitkäksikin aikaa. Olennaista on myös se, millainen verkko alueelle rakennetaan.

Yksi keskeinen ero liittyy siihen, onko verkko avoin vai suljettu. Avoimessa verkossa sama yhteys voi palvella useita palveluntarjoajia, kun taas suljetussa mallissa vaihtoehtoja on usein vain yksi. Tätä eroa käsitellään laajemmin Arthur D. Littlen selvityksessä, jossa avoimen mallin todetaan lisäävän kilpailua ja valinnanvaraa.

Ero ei välttämättä näy heti, mutta ajan myötä sillä voi olla vaikutusta hintoihin, palvelun laatuun ja valinnanvapauteen. Samassa selvityksessä todetaan myös, että avoimet verkot voivat vähentää päällekkäistä rakentamista, kun sama infrastruktuuri palvelee useita toimijoita. Tämä näkyy myös käytännössä. Moni on varmasti huomannut tilanteita, joissa samaa aluetta kaivetaan auki useaan kertaan eri toimijoiden toimesta. Avoimessa mallissa yksi verkko voi palvella useita toimijoita, kun taas suljetussa mallissa verkkoja rakennetaan rinnakkain. Selvityksissä tätä pidetään paitsi kustannus- myös ympäristökysymyksenä.

Kuva: Maaseutuverkosto, Tomi Aho.

Kaikki alueet eivät ole markkinaehtoisesti kannattavia

Valokuituhankkeiden toteutuminen riippuu monesta tekijästä. Riittävä määrä liittyjiä, rakentamiskustannukset ja mahdollinen julkinen tuki ratkaisevat, eteneekö hanke vai ei. EU-tavoitteiden mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus nopeaan internetiin vuoteen 2030 mennessä, mutta käytännössä tämä edellyttää myös julkista rahoitusta erityisesti harvaan asutuilla alueilla.

Päijät-Hämeessä tuettuja hankkeita on ollut toistaiseksi melko vähän, mikä korostaa markkinaehtoisen rakentamisen roolia ja alueellisia eroja. Samaan aikaan markkina on muutoksessa. Suomessa rakennetaan sekä avoimia että suljettuja verkkoja, ja kehityssuunta näyttää kulkevan kohti avoimempaa mallia, vaikka molemmat mallit ovat edelleen käytössä. Silti kysymys jää: mitä tapahtuu niille alueille, joihin rakentaminen ei ole kannattavaa?

Kaikki alueet eivät jää valokuiturakentamisen ulkopuolelle siksi, että etäisyydet olisivat poikkeuksellisen pitkiä. Monin paikoin kyse on siitä, että rakentaminen ei yksinkertaisesti ole markkinaehtoisesti kannattavaa, vaikka kiinnostusta ja tarvetta olisi. Juuri tällaisiin tilanteisiin EU:n maaseuturahaston laajakaistatuki on tarkoitettu. Sen avulla voidaan mahdollistaa yhteyksien rakentaminen alueille, joihin markkina ei yksin ulotu, ja ehkäistä sitä, että kehitys keskittyy vain kannattavimmille alueille.

Valokuituhankkeiden määrä ja julkinen tuki maakunnittain. (Lähde: Maaseutuverkoston hankerekisteri, Euroopan maaseuturahasto 2023–2027, maaseudun laajakaistainvestoinnit, tilanne 30.4.2026)

Valokuitu ei ole enää vain nopeampi internetyhteys, vaan osa perusinfrastruktuuria, joka vaikuttaa asumiseen, työntekoon ja palveluiden saavutettavuuteen. Yhteiskunnan digitalisoituessa yhteyksistä on tullut keskeinen osa arjen toimivuutta, ja samalla ne kytkeytyvät yhä tiiviimmin huoltovarmuuteen, turvallisuuteen ja varautumiseen.

Mutta mitä tapahtuu, jos yhteydet eivät toimikaan? Toivottavasti rahoitusta ”syrjäseudun” laajakaistayhteyksille löytyy myös tulevaisuudessa ja sitä suunnataan sitä tarvitseville alueille.

Leivän tarina – pellolta pöytään ja tulevaisuuteen

Leipä on kulkenut ihmisen mukana vuosituhansia. Suomalaisessa ruokakulttuurissa sillä on ollut erityinen asema: se on ollut arjen perusta, juhlan ydin ja pitkien talvien turva. Leivässä tiivistyy kotimaisen viljelyn historia, yhteisöllisyys ja käsillä tekeminen – ja siksi se koskettaa meitä yhä tänäkin päivänä. Kotimaiset viljat ovat suomalaisen leipäperinteen perusta. Ruis on edelleen vahva identiteetin rakentaja: se kertoo sitkeydestä, pohjoisen olojen sietokyvystä ja ravintorikkaasta ruoasta, joka pitää kylläisenä. Vehnä tuo pehmeyttä ja joustavuutta, ohra syvää makua ja kaura hyvinvoinnin ulottuvuutta. Viime vuosina kiinnostus myös vanhoihin lajikkeisiin, kuten spelttiin, on kasvanut. Taustalla on halu ymmärtää ruoan alkuperää ja arvostaa monimuotoisuutta pellolla ja lautasella.

Leivonnan perinteet elävät ajassa

Aiemmin leivinuunin lämmittäminen oli kodin yhteinen tapahtuma ja osa vuoden rytmiä. Leipominen ei ollut vain ruoan valmistamista, vaan yhteisöllinen teko – ja samalla tärkeä taito. Nykypäivänä harvalla on oma leivinuuni, mutta perinteen henki elää uudenlaisessa muodossa. Koronapandemia herätti juurileivonnan uuden tulemisen: hitaasti valmistuva taikina ja käsillä tekeminen toivat vastapainoa kiireelle ja ruokaelämyksiä kotikeittiöihin.

Juurileivonnan yleistyminen näkyy myös kaupan hyllyillä, joissa artesaanileivät ja pienten leipomoiden tuotteet kiinnostavat yhä useampia. Kotimaisuus, luonnolliset raaka-aineet ja perinteinen valmistustapa vetoavat sekä makuun että arvoihin.

Modernit pizzauunit – uusi tapa jatkaa vanhaa perinnettä?

Viime vuosina moniin pihoihin ja kesäkeittiöihin on ilmestynyt pizzauuneja. Vaikka kyse on toisesta ruokalajista, siinä on yllättävän paljon samaa kuin entisajan leivänleivonnassa: yhdessä tekemisen ilo, lämmön keräävä uuni ja oman käden jälki, joka näkyy heti lopputuloksessa. Siinä missä ennen paistettiin rukiista arjen ruokaa, nyt nautitaan rapeakuorisista taikinoista ja uudenlaisista mauista – mutta perusajatus pysyy samana: ruoka kokoaa ihmiset yhteen.

Leivän perinne näkyy vahvana myös tapahtumissa

Paikallisen leivän arvostus tulee näkyväksi myös tapahtumissa. Yksi hyvä esimerkki on Liperin Leipäpäivä, jossa leipäperinne ja sadonkorjuun juhla yhdistyvät. Tapahtuma järjestetään syyskuun viimeisenä lauantaina, ja se on kerännyt kävijöitä jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Tänä vuonna paikalle saapui yli 7 000 vierailijaa ja yli sata näytteilleasettajaa – ja päivän aikana myytiin lähes 5 000 leipää. Yhteismyyntipöydässä, johon kuka tahansa kotileipoja voi tuoda oman tuotteensa esille, kaupaksi meni noin puoli tuhatta leipää. Leipäkilpailuissa näkyivät sekä rukiin vahva asema että juurileivonnan nykypäiväinen suosio. Leipä ei siis ole staattinen perinne, vaan elävä osa yhteisöllisyyttä ja ruokakulttuuria.

Leivän tulevaisuus – juuret syvällä, katse eteenpäin

Leivän tulevaisuus näyttää vahvalta. Kotimaiset viljat ja pienimuotoinen käsityömäisyys kiinnostavat yhä useampia kuluttajia. Kestävä ruokajärjestelmä tarvitsee joustavuutta, monimuotoisuutta ja lähellä tuotettuja vaihtoehtoja – juuri niitä, joita suomalainen leipäkulttuuri parhaimmillaan edustaa.

Leipä on paljon enemmän kuin osa ateriaa. Se on yhteytemme maaperään, viljelijöihin ja ruokaperintöön, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Kun tartumme juureen, rukiiseen tai kaurataikinaan, jatkamme jotain hyvin vanhaa – mutta samalla luomme uutta.

Katja Rissanen, ruoka-asiantuntija
Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus/ProAgria Etelä-Savo ry

Miksi varautumisen suunnittelu kuuluu kaikille?

Kun arki sujuu, varautumista on helppo pitää viranomaisten asiana. Ajatellaan, että joku muu sitten huolehtii, jos jotain tapahtuu. Todellisuudessa juuri arjen sujuvuus on seurausta siitä, että moni tekee osansa ja sama pätee myös häiriö- ja kriisitilanteisiin.

Maaseudulla tämä korostuu. Välimatkat ovat pitkiä, palvelut hajallaan ja apu ei aina ole heti nurkan takana. Siksi varautuminen on yhteinen tehtävä, jossa kylät, asukkaat, yhdistykset ja kunnat auttavat ja täydentävät toisiaan.

Varautuminen ei ole pelottelua tai pahimman odottamista. Se tarkoittaa käytännön asioita: tiedetään miten toimia sähkökatkon aikana, miten kyläradio toimii jos tietoliikenneyhteys katkeaa ja missä kohdataan jos tilanne sitä vaatii. Se on myös sitä, että naapurit tuntevat toisensa ja pitävät huolta niistä, jotka eivät pärjää yksin.

Hankkeessa Varaudumme älykkäästi maaseudulla – Smart beredskap på landsbygden, josta käytämme lyhennettä VarMa-hanke, olemme päässeet jo näkemään, kuinka paljon osaamista ja halua toimia paikallisissa yhteisöissä jo on. Parhaimmassa tapauksessa kylissä tunnistetaan omat vahvuudet ja riskit ja ennen kaikkea ollaan valmiita tekemään yhdessä. Meidän tehtävämme VarMa -hankkeessa on tukea tätä työtä: tuoda tietoa, rakentaa verkostoja ja auttaa muotoilemaan kuntakohtaisia kylien varautumissuunnitelmia, jotka palvelevat juuri kyseistä kyläyhteisöä parhaiten.

On tärkeää ymmärtää, että varautuminen ei ole kertaluonteinen valmis suunnitelma, joka sijaitsee mapissa. Se on jatkuvaa yhteistyötä, keskustelua ja oppimista. Tilanteet muuttuvat ja siksi myös valmiutta pitää päivittää. Tässä jokaisella on rooli, eikä kenenkään panos ole liian pieni. Jokainen voi omien voimavarojensa mukaan tuoda kortensa kekoon ja vaikuttamaan näin oman yhteisönsä varautumisen suunnitteluun.

Kun jokainen varautuu omalta osaltaan, kokonaisuus vahvistuu. Yksittäisen asukkaan pienet teot – kotivara, tiedon jakaminen ja välittäminen ja naapurin huomioiminen kytkeytyvät osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa kyläläiset toimivat yhdessä. Näin vahvistetaan arjen resilienssiä: kykyä selvitä, sopeutua ja toipua.

Varautuminen kuuluu kaikille, koska kriisit koskettavat meitä kaikkia. Mutta vielä tärkeämpää on, että varautuminen myös rakentuu meistä kaikista. Juuri siksi se on yhteinen asia ja yhteinen mahdollisuus vahvistaa maaseudun elinvoimaa ja turvallisuutta pitkälle tulevaisuuteen.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät toteuttavat yhteistä Varaudumme älykkäästi maaseudulla -hanketta, joka on saanut EU:n maaseuturahoitusta Lounais-Suomen elinvoimakeskukselta. Hanketta on mukana toteuttamassa viisi Leader-ryhmää ja niihin palkatut projektipäälliköt:

  • Leader Ravakka: Ulla Kallio ja Tiina Saaresranta
  • Leader I Samma Båt – Samassa veneessä: Johanna Varjonen
  • Leader Varsin Hyvä: Johanna Varjonen
  • Leader Jokivarsikumppanit: Seija Jylhä
  • Leader Ykkösakseli: Salli Aaltonen.

Maaseutuverkoston hankekortin alta kohdasta yhteystiedot löydät jokaisen projektipäällikön nimen, johon voit rohkeasti ottaa yhteyttä, jos omalla kylälläsi ollaan kiinnostuneita varautumisen suunnittelusta! VarMa -hanke järjestää ensi viikolla myös koko hankealueen yhteisen webinaarin ma 11.5.2026 klo 17-18:30, jonka ilmoittautumislinkin löydät myös hankekortin ajankohtaista -osion alta. Tervetuloa mukaan linjoille!

Suora linkki maaseutuverkoston hankekorttiin

Linkki Ykkösakselin nettisivuille

Salli Aaltonen

salli.aaltonen@ykkosakseli.fi