Miksi varautumisen suunnittelu kuuluu kaikille?

Kun arki sujuu, varautumista on helppo pitää viranomaisten asiana. Ajatellaan, että joku muu sitten huolehtii, jos jotain tapahtuu. Todellisuudessa juuri arjen sujuvuus on seurausta siitä, että moni tekee osansa ja sama pätee myös häiriö- ja kriisitilanteisiin.

Maaseudulla tämä korostuu. Välimatkat ovat pitkiä, palvelut hajallaan ja apu ei aina ole heti nurkan takana. Siksi varautuminen on yhteinen tehtävä, jossa kylät, asukkaat, yhdistykset ja kunnat auttavat ja täydentävät toisiaan.

Varautuminen ei ole pelottelua tai pahimman odottamista. Se tarkoittaa käytännön asioita: tiedetään miten toimia sähkökatkon aikana, miten kyläradio toimii jos tietoliikenneyhteys katkeaa ja missä kohdataan jos tilanne sitä vaatii. Se on myös sitä, että naapurit tuntevat toisensa ja pitävät huolta niistä, jotka eivät pärjää yksin.

Hankkeessa Varaudumme älykkäästi maaseudulla – Smart beredskap på landsbygden, josta käytämme lyhennettä VarMa-hanke, olemme päässeet jo näkemään, kuinka paljon osaamista ja halua toimia paikallisissa yhteisöissä jo on. Parhaimmassa tapauksessa kylissä tunnistetaan omat vahvuudet ja riskit ja ennen kaikkea ollaan valmiita tekemään yhdessä. Meidän tehtävämme VarMa -hankkeessa on tukea tätä työtä: tuoda tietoa, rakentaa verkostoja ja auttaa muotoilemaan kuntakohtaisia kylien varautumissuunnitelmia, jotka palvelevat juuri kyseistä kyläyhteisöä parhaiten.

On tärkeää ymmärtää, että varautuminen ei ole kertaluonteinen valmis suunnitelma, joka sijaitsee mapissa. Se on jatkuvaa yhteistyötä, keskustelua ja oppimista. Tilanteet muuttuvat ja siksi myös valmiutta pitää päivittää. Tässä jokaisella on rooli, eikä kenenkään panos ole liian pieni. Jokainen voi omien voimavarojensa mukaan tuoda kortensa kekoon ja vaikuttamaan näin oman yhteisönsä varautumisen suunnitteluun.

Kun jokainen varautuu omalta osaltaan, kokonaisuus vahvistuu. Yksittäisen asukkaan pienet teot – kotivara, tiedon jakaminen ja välittäminen ja naapurin huomioiminen kytkeytyvät osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa kyläläiset toimivat yhdessä. Näin vahvistetaan arjen resilienssiä: kykyä selvitä, sopeutua ja toipua.

Varautuminen kuuluu kaikille, koska kriisit koskettavat meitä kaikkia. Mutta vielä tärkeämpää on, että varautuminen myös rakentuu meistä kaikista. Juuri siksi se on yhteinen asia ja yhteinen mahdollisuus vahvistaa maaseudun elinvoimaa ja turvallisuutta pitkälle tulevaisuuteen.

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät toteuttavat yhteistä Varaudumme älykkäästi maaseudulla -hanketta, joka on saanut EU:n maaseuturahoitusta Lounais-Suomen elinvoimakeskukselta. Hanketta on mukana toteuttamassa viisi Leader-ryhmää ja niihin palkatut projektipäälliköt:

  • Leader Ravakka: Ulla Kallio ja Tiina Saaresranta
  • Leader I Samma Båt – Samassa veneessä: Johanna Varjonen
  • Leader Varsin Hyvä: Johanna Varjonen
  • Leader Jokivarsikumppanit: Seija Jylhä
  • Leader Ykkösakseli: Salli Aaltonen.

Maaseutuverkoston hankekortin alta kohdasta yhteystiedot löydät jokaisen projektipäällikön nimen, johon voit rohkeasti ottaa yhteyttä, jos omalla kylälläsi ollaan kiinnostuneita varautumisen suunnittelusta! VarMa -hanke järjestää ensi viikolla myös koko hankealueen yhteisen webinaarin ma 11.5.2026 klo 17-18:30, jonka ilmoittautumislinkin löydät myös hankekortin ajankohtaista -osion alta. Tervetuloa mukaan linjoille!

Suora linkki maaseutuverkoston hankekorttiin

Linkki Ykkösakselin nettisivuille

Salli Aaltonen

salli.aaltonen@ykkosakseli.fi

 

Kotimaisen kasviproteiinin tulevaisuus – havaintoja HuMu-hankkeen Loimaan koulutuspäivästä

Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä (HuMu) -hankkeen koulutuspäivässä 24.3.2026 käsiteltiin kotimaisen valkuaiskasvituotannon nykytilaa, kehitystarpeita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Asiantuntijat korostivat sekä viljelyteknisiä että rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat valkuaisomavaraisuuteen ja tilojen toimintaedellytyksiin.

Rohkeutta kokeiluihin ja katse uusiin kasvilajeihin

Anu Ellä (osk. Länsi-Maito) esitteli EU CAP Networkin valkuaiskasviryhmän havaintoja ja totesi, että herne, härkäpapu, virnat ja apila ovat jo pohjoisia vahvuuksia mutta Euroopassa yleinen kikherne tullee jollain aikavälillä Suomeenkin. Suomalaiset viljelijät voisivat rohkeammin kokeilla uusia kasveja, sillä kasvuolosuhteiden muuttuminen tuo mahdollisuuksia uusien kasvien viljelyyn.

🫛 Anu Ellän top-2 suositukset varsinaissuomalaisille tiloille:

  • kikherne
  • sinimailanen

Valkuaisomavaraisuudessa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Marjo Keskitalo (Luke) nosti esiin, että Suomen valkuaisomavaraisuus on 27 %, mutta potentiaalia olisi huomattavasti enemmän. Typensidonta ei kuitenkaan aina toimi odotetusti, sillä maan rakenne, hivenainepuutokset ja viljelykierto vaikuttavat ratkaisevasti onnistumiseen. Uusina vaihtoehtoina Varsinais-Suomeen hän nosti linssin, keltalupiinin ja soijan. Keskitalo korosti myös, että kasvintuotannon tutkimusrahoituksen niukkuus hidastaa uusien kasvien kehitystä.

🫛 Marjo Keskitalon top-2 suositukset:

  • hirssi
  • linssi

Teollisuuden kokemuksia ja käytännön oppeja pellolta

Tuukka Huhdanmäki (Apetit) esitteli yrityksen kokemuksia kikherneen viljelystä vuodesta 2019. Kikherne vaatii kevyen maan eikä siedä märkyyttä, mutta sopii hyvin kuiville ja rannikkoalueiden pelloille. Lokalahden koelohkolta saatiin hyviä kokemuksia. Härkäpapua on myös testattu paljon, mutta sopivien tuorelajikkeiden löytäminen on haastavaa.

🫛 Tuukka Huhdanmäen top-2 suositukset:

  • härkäpapu
  • linssi

Kotimainen rehu vaihtoehtona tuontisoijalle

Taneli Marttila (A-rehu) kuvasi mahdollisuuksia korvata tuontisoija kotimaisella herneellä, joka soveltuu hyvin broilerirehuihin. Haasteita tuovat tuholaiset ja viljelykierron rajoitteet. A-rehu tekee mielellään viljelysopimuksia ja tavoite on päästä kokonaan eroon soijasta. Yhtiö on jo vähentänyt soijan käyttöä merkittävästi.

Työpajoista viesti: ratkaisut ovat olemassa, mutta niitä pitää tukea

Työpajakeskusteluissa esiin nousivat valkuaiskasvituotannon keskeiset rajoitteet, kuten viljelyosaamisen ja tiedon puute, peurat, lajikekehityksen hitaus sekä resurssien niukkuus. Ruokaturvaa voisivat parantaa tasaisemmat sadot, parempi vesitalous, tuotantosopimukset ja tuettu kokeilukulttuuri. Suurimpia ilmastoriskejä ovat märkyys ja seisova vesi. Mahdollisuuksina nähtiin uudet kasvilajit, kotimaisen jalostuksen kasvu, huoltovarmuuden parantaminen ja taloudellisen hyödyn jääminen Suomeen. Tuotantoa voivat lisätä hyvä hinta, kysyntä, muiden onnistumiskokemukset ja typensidonnan hyödyt. Maan kasvukunnon paraneminen koettiin tärkeäksi, sillä se lisää satovarmuutta ja tuottavuutta. Tukijärjestelmiin toivottiin joustavuutta uusille kasvilajeille ja kokeiluihin.

 

Tilaisuuden materiaalit löytyvät HuMu-hankkeen nettisivuilta https://varsinais-suomi.mtk.fi/humu , ja niihin kannattaa ehdottomasti tutustua – kasviproteiinin tulevaisuutta rakennetaan nyt.


Olisko susta fishionääriksi?

Siis… mistä näissä kissameemeissä oikein on kyse?

Kissat kuuluvat tärkeänä osana juuri nyt käynnistyvään kampanjaan, jolla nostetaan kalatalouden tunnettuutta ura- ja opiskeluvaihtoehtona. Ideana on, että kampanja tavoittaa juuri sen joukon nuoria jolle ammatti kalataloudessa voisi olla se juttu, mutta se ei vaan ole tullut vielä mieleen.

Someen keskittyvän kampanjaan voit törmätä Jodelin ja Tiktokin lisäksi kahdenkin vaikuttajan omissa kanavissa.  Jos kuitenkin sulle kanava = Saimaan kanava, älä ihmettele jollei kissat ole heti sun puhelimessa. Voit silti käydä testaamassa sopisitko alalle fishionäärit sivustolla.

Kampanja liittyy syksyllä 2025 alkaneeseen Turun ammattikorkeakoulun Kalaverkko -AMK  -hankkeeseen, jonka keskeisiä tavoitteita ovat kalatalouden imagonnosto sekä AMK-tasoisen kalanjalostukseen koulutuksen rakentaminen.