Miten tehdä asiantuntijatapahtumasta hyödyllisempi? 7 käytännön oppia Dublinista 24.3.2026 Osallistuin 19.-20.3.2026 EU CAP Network -seminaariin Innovative tools for advisors Dublinissa, Irlannissa. Tilaisuus kokosi yhteen asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa keskustelemaan maatalousneuvonnan kehittämisestä ja innovaatioiden käyttöönotosta. Keskustelut olivat antoisia ja tunnelma lämmin, mutta kuten usein käy, tapahtuma tarjosi myös arvokkaita oppeja siitä, miten hyvätkin sisällöt voidaan toteuttaa vielä paremmin. Alla kokoan havaintojani, jotka toivottavasti auttavat tapahtumajärjestäjiä suunnittelemaan entistä sujuvampia, vaikuttavampia ja osallistujia aidosti hyödyttäviä tilaisuuksia. Tarkoitus on tunnistaa käytännön asioita, jotka helposti unohtuvat kiireessä ja joilla on yllättävän suuri vaikutus osallistujakokemukseen. Tee saapumisesta helppoa – pieni vaiva järjestäjälle, suuri hyöty osallistujalle Monelle osallistujalle tapahtumaan saapuminen tapahtuu vieraassa maassa tai kaupungissa. Epävarmuus käytännön asioista vie turhaan energiaa itse sisällöltä. Hyödyllisiä tietoja ovat esimerkiksi: suositeltavat kulkutavat tapahtumapaikalle (myös arvioitu hinta ja kesto) mikä on lähin julkisen liikenteen pysäkki tapahtumapaikalla mikä osoite kannattaa antaa taksille tapahtumapaikalle ja kannattaako taksi varata etukäteen Ja paikalliset erityispiirteet, kuten julkisten aikataulujen mahdollinen epätarkkuus mistä aikatauluja voi luotettavasti katsoa kannattaako taksihinta neuvotella ennen matkaa Usein juuri pienet käytännön vinkit ovat osallistujille kaikkein arvokkaimpia! Varmista, että aika ja paikka näkyvät kaikissa materiaaleissa Tapahtumapaikka ja aikataulu löytyvät usein kutsusta, mutta eivät välttämättä enää ohjelmasta, muistutusviesteistä tai käytännön infoista. Yksinkertainen periaate: osallistujan ei pitäisi joutua etsimään perustietoja useasta dokumentista. Tarkista, että tapahtumapaikka ja kellonajat näkyvät: ohjelmassa kalenterikutsussa käytännön ohjeessa mahdollisessa mobiilisovelluksessa muistutusviesteissä Jos käytät ryhmätöitä, tee ne kunnolla Ryhmätyöt voivat olla erittäin tehokkaita – tai täysin turhauttavia. Kun puhutaan aikuisista asiantuntijoista, on erityisen tärkeää, että: tehtävänanto on selkeä ja rajattu tavoitteet ovat konkreettisia: osallistujat ymmärtävät, miksi tehtävä tehdään ohjeet ovat kirjallisena helposti saatavilla (esim. ohjelappuja on niin monta, että osallistujien ei tarvitse vuorotellen kääntää lappua itseään kohti lukeakseen sitä) lopputulosta hyödynnetään oikeasti Liian yleiset tehtävänannot (esim. “pohtikaa koulutusta työkaluna”) johtavat helposti ympäripyöreisiin tuloksiin ja tehtävän ulkopuolelle ajautuvaan keskusteluun. Toimivampi lähestymistapa on esimerkiksi case-pohjainen tehtävä: ”Taho X järjesti koulutuksen Y:lle. Toteutus oli seuraava… Mitä olisi voitu tehdä, jotta koulutus olisi saavuttanut tavoitteensa paremmin?” Hyvin rajattu tehtävä tuottaa konkreettisempia oivalluksia ja antaa osallistujille kokemuksen siitä, että heidän aikaansa arvostetaan. Karrikoiden voi siis kysyä, onko ryhmätyön todellinen tavoite lähinnä saada hankeraporttiin valokuva post-it-lapuista, vai ratkaista oikea ongelma? Aseta tapahtumalle tavoitteet – ja mieti, miten mittaat niiden toteutumista Tapahtumilla on usein yleisiä tavoitteita, kuten: osaamisen lisääminen uusien työkalujen esittely yhteistyön vahvistaminen Mutta harvemmin mietitään, miten tavoitteiden toteutumista arvioidaan. Jos tavoitteena on esimerkiksi, että osallistujat oppivat uuden työkalun tai lähestymistavan, kannattaa pohtia: mistä tiedämme, että oppimista tapahtui? miten opittu siirtyy käytäntöön? miten vaikutuksia voidaan seurata myöhemmin? Pelkkä osallistujapalaute ei välttämättä kerro, syntyikö todellista osaamista. Varmista, että teema näkyy koko ohjelmassa Tapahtuman teeman tulisi kulkea läpi koko ohjelman. Puheenvuorot, työpajat, vierailut ja esimerkit tulisivat olla teemaan sopivia ja sitä tukevia. Jos tapahtuman teema on esimerkiksi digitalisaatio tai tekoäly, myös vierailukohteissa olisi hyvä näkyä teeman mukaisia ratkaisuja. Muuten osallistujille voi syntyä tunne, että ohjelman osat on koottu irrallisesti ja hätäisesti. Tee maatila-/kohdevierailuista logistisesti sujuvia Käytännön vierailut ovat usein tapahtumien kohokohtia – mutta myös logistisesti haastavin osa. Pieni ennakointi helpottaa osallistujien liikkumista merkittävästi: Pyydä bussit paikalle vähintään 10 min ennen lähtöä, jotta voit varmistaa, että bussien kyydissä näkyy tapahtuman nimi ja vierailun kohde. Jos ei lue, niin olethan varautunut tulostetuilla lapuilla, jotka voi sujauttaa bussien tuulilasiin? Varmista, että kuljettaja tietää määränpään ja mahdollisen kohdenumeron. Jos osallistujat jaetaan vierailuryhmiin esimerkiksi kirjaimin, pitää bussikuskin voida vastata, onko hänen bussinsa ryhmän A vai B bussi. Vinkki vitonen: Jos vierailukohdevaihtoehdot ovat esimerkiksi pihvikarjatila, maitotila ja viljatila, niin ei ole haitaksi, että kuski voi kohdetta kysyttäessä sanoa myös beef, milk tai grain. Osallistujat eivät välttämättä muista vieraskielisen maatilan/kohteen nimeä, vaan todennäköisemmin tietävät vain, millaiseen tuotantoon heidän pitäisi olla menossa tutustumaan. Osallistujat saapuvat usein lähtöpaikalle yksitellen vessatauon, kahvin, tai muun tauon kautta. Epäselvyys kuljetuksista aiheuttaa helposti turhaa hämmennystä ja sinulle lisätyötä, kun joudut ohjaamaan jokaisen paikalle erikseen saapuvan omalle bussilleen. Kiitä tehokkaasti – osallistujien aikaa kunnioittaen Tapahtuman lopussa on tärkeää kiittää järjestäjiä ja yhteistyökumppaneita. Kiitokset voi kuitenkin toteuttaa osallistujien aikaa kunnioittaen esimerkiksi näin: listaa järjestäjät viimeiseen diaan kuvineen lisää nimet ja roolit ota aplodit yhdellä kertaa koko tiimille Pitkät yksittäiset kiitokset voivat tuntua raskailta erityisesti kahden intensiivisen päivän jälkeen. Lopuksi Erilaiset maataloushankkeiden ja asiantuntijoiden verkostoitumistapahtumat ovat erittäin tärkeä osa maatalouden kehittämistyötä. Ne mahdollistavat tiedonvaihdon, verkostoitumisen ja uusien ideoiden syntymisen. Juuri siksi on tärkeää, että osallistujien aika käytetään mahdollisimman hyvin. Usein suurimmat parannukset eivät vaadi lisää resursseja, vaan hieman enemmän suunnittelua osallistujan näkökulmasta. Hyvin suunniteltu tapahtuma ei ainoastaan välitä tietoa, vaan myös vahvistaa luottamusta yhteistyöhön, julkisten varojen käyttöön ja lisää motivaatiota kehittää uusia ratkaisuja yhdessä. Essi Wallenius
Monimuotoisuus kiinnostaa monella tasolla 24.3.2026 Helmikuun lopulla Tuorlaan Kaarinaan kokoontui joukko varsinaissuomalaisia viljelijöitä keskustelemaan tutkijoiden kanssa monimuotoisuudesta. Osanottajilla oli kokemuksia monenlaisista monimuotoisuutta lisäävistä toimista: viljelykierron monipuolistamisesta, talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, typensitojakasvien käytöstä, maan kasvukunnon parantamisesta, kukkajatkumon ylläpitämisestä pölyttäjien suosimiseksi aina mykorritsasienen hyödyntämiseen taimien juurruttamisessa. Monimuotoisuutta oli edistetty myös hyödyntämällä heikkotuottoisempia peltolohkoja ja pellon kulmia riista- ja kukkapeltoina. Toisaalta monimuotoisuus kattaa osallistujien mielestä muutakin kuin pellot ja viljelytoimet. Siihen kuuluvat myös tilaympäristön erilaiset piirteet ja tuotannon rakenteellinen monimuotoisuus, mm. erikokoiset tilat. Taloudellinen hyöty tärkeää Luomutuotannon koettiin kannustavan monimuotoisuutta parantaviin kokeiluihin osalla tiloista. Taustalla oli myös halu kehittää omaa osaamista ja saavuttaa parempi maan kasvukunto, mikä puolestaan parantaa satotasoa ja auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Positiiviset vaikutukset maisemaan ja imagohyödyt koettiin myös tärkeiksi. Maataloustukijärjestelmän vaikutus nähtiin suurelta osin positiivisena. Tuet ovat kannustaneet kokeiluihin, tuoneet monipuolisuutta viljelyyn ja pakottaneet parantamaan dokumentaatiota, mikä on välttämätöntä viljelyn kehittämiselle. Myös laatujärjestelmien noudattaminen on edellyttänyt monimuotoisuustoimien lisäämistä. Toimien taloudellisuus on keskeistä: viljelyyn tehtävillä muutoksilla tavoitellaan hyötyjä joko suoraan tukien kautta tai epäsuorasti paremman maan kasvukunnon avulla. Tiivistä tietoa kokeiluista Esteinä monimuotoisuustoimille nähtiin osittain asenteet. Viljelijät uskovat usein enemmän kemikaalituottajia kuin tutkimusta. Yhdeksi esteeksi koettiin se, ettei viljelijöiden välinen tiedonvaihto toimi kunnolla. Pullonkaulana ei ole tiedonvälityskanavien puute, sillä tietotulva on valtava. Parhaina tiedonvälityskanavina nähtiin lyhyet videot tai podcastit, joissa kerrotaan käytännön kokeiluista ja joita voi seurata työn ohessa vaikka traktorista. Tietoa toivottiin myös epäonnistuneista kokeiluista. Koko ajan tulee myös uutta sääntelyä, joka vaatii dokumentaatiota. Jokapäiväisen pyörityksen keskellä ei ehdi hakea, saati kokeilla uusia toimintatapoja. Epäonnistumisen pelko hillitsee kokeiluhaluja, sillä uusien menetelmien käyttöönottoon liittyy aina taloudellisia riskejä. Myös jäykät tukiehdot esimerkiksi toimenpiteiden ajoitukseen ja kasvivalintoihin liittyen koettiin kahlitsevina. Etenkin sääoloiltaan poikkeavina vuosina toivottiin joustavuutta tukiehtoihin. Lisää tietoa toivottiin muun muassa menetelmistä, joilla voidaan vaikuttaa maaperän biologiseen aktiivisuuteen. Kasvinsuojeluaineiden vähentyessä on myös tärkeää löytää uusia keinoja, joilla voidaan hallita tauteja ja tuholaisia. Huolta herätti se, että muualta kopioidut menetelmät eivät aina sovi Suomen olosuhteisiin. Kuka ohjaa tuotannon suuntaa? Monimuotoisuus-teema herätti monenlaisia pohdintoja tulevaisuudesta. -Markkinatalous toimii, mutta on asioita, joita ei hinnoitella. Luonnon saastuttamiselle pitäisi saada hinta, totesi yksi osanottajista. Yhtenä hankaluutena nähtiin myös se, että nykykuluttajat eivät välttämättä ymmärrä tuotantotavoista mitään. Kuluttajien valistaminenkin jää usein viljelijän kontolle. Uhkakuvana keskusteluissa nousi toimintaympäristön rakenteen yksipuolistuminen. Huolta herättivät kauppaketjujen vaatimat sertifioinnit. Ajavatko ne pienet toimijat pois markkinoilta? Monimuotoinen tuotantoympäristö, johon kuuluvat erikokoiset tilat ja erilaiset markkinointikanavat, luo vakautta ja kriisinkestävyyttä. Anne Nissinen, Terhi Suojala-Ahlfors ja Ville Korpelainen
Uusia tutkimuksia Perämeren kalojen lisääntymisalueisiin vaikuttavista tekijöistä 23.3.2026 Lari Veneranta
Viljelijä – ilmasto- ja ympäristösuunnitelman viimeinen laatimispäivä on 30.4. 19.3.2026 Jos olet sitoutunut vuonna 2023 ympäristökorvaukseen, maatilaasi koskeva ilmasto- ja ympäristösuunnitelma on tehtävä viimeistään 30.4.2026. Suunnitelma tehdään vain kerran sitoumuskauden aikana ja siinä kartoitetaan maatilasi ympäristöasioihin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita sekä niiden kehittämismahdollisuuksia. Suunnitelma tehdään osoitteessa ilmastosuunnitelma.fi ja se koskee hallinnassa olevia lohkojasi. Toimenpiteitä on suunniteltava vähintään yhdelle lohkolle. Suunniteltuja toimenpiteitä ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa. Suunnitelmaa tehdessä kannattaa pysähtyä miettimään tämänhetkisessä kasvintuotannon kannattavuustilanteessa sitä, mitä peltotukien lohkokohtaisia toimenpiteitä voisi toteuttaa satokasvien sijaan omalla tilalla ja millä lohkoilla. Peltotukien lohkokohtaisia toimenpiteitä ovat muun muassa ekojärjestelmätuen luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuskasvit ympäristökorvauksen maanparannus- ja saneerauskasvit, suojavyöhykkeet ja turvepeltojen nurmiviljely. Voisitko aloittaa tilallasi kerääjäkasvien viljelyn tai jättäisitkö lohkon reunalle kukkakaistan pölyttäjien ja ohikulkijoiden iloksi? Näillä toimenpiteillä muun muassa lisätään ympäristön monimuotoisuutta parannetaan maan kasvukuntoa suojellaan vesistöjä. Jos päätät ryhtyä suunnitelmasta tekoihin, muista aina tutustua kyseessä olevan tuen ehtoihin ja kasvilajivaatimuksiin Ruokaviraston verkkosivuilla, osoitteessa ruokavirasto.fi/tuet/maatalous. Muista palauttaa suunnitelma kuntaan Ilmasto- ja ympäristösuunnitelman voi tehdä maatilasi osalta kuka tahansa. Koska suunnitelmaa ei tehdä VIPU-palvelussa, se ei tule automaattisesti maataloushallinnon tietoon. Tee siis seuraavat toimenpiteet, kun suunnitelma on osoitteessa ilmastosuunnitelma.fi valmis: Tarkista suunnitelman tiedot. Paina Tulosta valmis suunnitelma -painiketta. Lataa suunnitelma pdf-muodossa tai tulosta se. Toimita valmis suunnitelma kaikkine sivuineen oman kuntasi maaseutupalveluihin joko sähköpostilla tai paperitulosteena. Vaihtoehtoisesti voit palauttaa suunnitelman lisäämällä sen Vipu-palvelussa vuoden 2026 peltotukien hakemuksen liitteeksi. Kuntien maaseutupalveluista kerrotaan, että suurin osa suunnitelmista on vielä palauttamatta. Tilanne viikolla 11. Paimion maaseutupalveluiden maaseutuasiantuntija Susanne Mäkelä muistuttaa, että kevään kiireet tiloilla ovat pian alkamassa. Nyt olisi vielä hyvää aikaa laatia ja palauttaa suunnitelma. Keskitalvella suunnitelmia palautettiin jonkin verran, mutta sen jälkeen oli pitkään hiljaisempaa. Viime viikkoina palautus on kuitenkin jälleen vilkastunut ja suunnitelmia on palautettu muutamia päivässä. Myös ilmasto- ja ympäristökoulutuksen määräpäivä lähestyy Älä sekoita ilmasto- ja ympäristösuunnitelmaa ympäristökorvauksen ilmasto- ja ympäristökoulutukseen. Jos olet valinnut ympäristökorvauksen tilakohtaiseksi valinnaiseksi toimenpiteeksi ilmasto- ja ympäristökoulutuksen vuoden 2025 tukihaussa, tulee myös se tehdä 30.4.2026 mennessä. Ilmasto- ja ympäristökoulutus tehdään VIPU-palvelussa kohdassa: Hae tukia ja jätä ilmoituksia. Ohjeita ympäristökorvauksen ilmasto- ja ympäristösuunnitelman tekoon Lisätiedot: Lounais-Suomen elinvoimakeskus Johtava asiantuntija Maarit Solla etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi Maarit Solla
Verkostot maahanmuuttaneiden yrittäjyyden tukena – vastaa kyselyyn! 19.3.2026 Maaseudun palvelut rakentuvat yrittäjien varaan: kyläkauppa, lounasravintola, autokorjaamo, hyvinvointi- ja siivouspalvelut. Maaseudulla toimivat tehtaat luovat alueelle työpaikkoja sekä omassa toiminnassaan, että alihankinnan kautta. Maaseudun palvelut harvenevat uhkaavaa vauhtia ja keskittyvät isompiin kaupunkeihin. Tähän on monia syitä, eläköityvät yrittäjät eivät löydä jatkajia tai uusia yrityksiä ei uskalleta perustaa. Maaseudulla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia aina paikallisista kivijalkaliikkeistä maailmanlaajuisesti toimiviin teknologiayrityksiin. Yrittäjyys tuo kylille ja kuntiin uusia palveluja, mahdollisesti työpaikkoja ja toivoa siitä, että maaseudulla on hyvä elää myös jatkossa. Maahanmuuttaneet voivat olla yksi ratkaisu maaseudun yrittäjyyden vahvistamiseen. Monella maahanmuuttaneella on vahvaa osaamista ja uudenlaista näkökulmaa, jota on kuitenkin puutteellisen kielitaidon vuoksi vaikea hyödyntää suomalaisessa työelämässä. Yrittäjyys voisi tällöin olla vaihtoehto oman osaamisen eurollistamiseen. Yrittäjyys tarkoittaa eri maissa eri asioita, joten yrityksen perustaminen uudessa maassa voi tuntua pelottavalta. Yrittäjyyspolun ensiaskeleet voivat katketa tiedon, verkostojen, tilojen ja asiakkaiden puutteisiin. Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä on valtakunnallinen, EU‑osarahoitteinen hanke, jossa kehitämme Kotona maaseudulla ‑mallia yhteiseksi työkaluksi kunnille, Leader‑ryhmille, kehitysyhtiöille, yhdistyksille ja kylätoimijoille. Hanketta toteuttavat Startup Refugees, Suomen Yrittäjäopisto ja Aktion Österbotten r.f. yhteistyössä Suomen Kylien kanssa. Kotona maaseudulla – malli sisältää: Työkirja maahanmuuttajayrittäjille: muokattava, monikielinen opas, johon alue voi lisätä omat kontaktinsa ja palvelunsa. Yrittäjyysosaamisen kehittäminen: valmennuksia ja työpajoja tukemaan idean jalostamista ja arjen tekemistä. Verkostot: kohtaamiset ja yhteistyöformaatit, jotka linkittävät tulijat yrityksiin, neuvontaan ja yhteisöihin. Kyläkummi‑mallin kehittäminen: yhteisölähtöinen mentorointi, jossa kylä, yrittäjät ja asiantuntijat tukevat polkua “ensimmäisistä kontakteista ensimmäisiin asiakkaisiin”. Kotona maaseudulla-mallin kehittämisen pohjaksi toivomme saavamme Leader-ryhmien ja alueiden muiden elinkeinotoimijoiden näkemyksiä siitä mitä jo tehdään hyvin ja mihin kaivataan tukea. Tätä varten avasimme kyselyn, joka on avoinna 12.4. saakka. Toivomme kyselyyn vastauksia ennen kaikkea Leader-ryhmiltä, mutta myös muilta tahoilta, jotka toimivat maahanmuuttaneiden työllistymisen ja yrittäjyyden parissa maaseutualueilla. Kyselyä saa jakaa vapaasti omiin verkostoihinsa. Kysely Leader-toimintaryhmille ja maaseudun yrityskehittäjille – Täytä lomake Hankkeelle on perustettu myös LinkedIn ryhmä, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneet maahanmuuttaneet voivat verkostoitua keskenään, mutta johon ovat tervetulleita myös kaikki, ketkä haluavat olla mukana tukemassa maahanmuuttaneiden yrittäjyyshaaveita. Kotona maaseudulla – pitovoimaa yrittäjyydestä hanke osallistuu myös kevään Kyläpäiville Riihimäellä. Työpajassa mietimme sitä, miten yhteisöt voivat tukea maahanmuuttaneita yrittäjyyspolulla. Piritta Syrjälä
Maakuntajohtaja Riikka Pirkkalainen tapasi luonnontuotealan toimijoita Impilinnassa Kajaanissa 18.3.2026 Kainuun ammattiopistolla järjestettiin luontoalan ja KantriLuonto-hankkeen yhteiset Impilinnan iltapäiväkahvit, jossa maakuntajohtaja Riikka Pirkkalainen keskusteli luonnontuotealan opiskelijoiden, opettajien, yrittäjien, yrittäjiksi aikovien sekä eri organisaatioiden edustajien kanssa alan nykytilasta ja kehittämistarpeista. Osallistujia oli runsaasti niin etänä kuin paikan päällä Impilinnassa. Impilinna on luontoalan oppimisympäristö Kainuun ammattiopiston Seppälän kampuksella, jossa sijaitsee myös alalle keskeinen tuotekehityskeittiö. Kahvilla juhlistettiin Kajaanin 375 -juhlavuotta nauttimalla Opetusravintola Kisällin opiskelijoiden ja henkilökunnan juhlavuoden kunniaksi suunnittelemia Poroteoksia. Keskustelussa nousi esiin alan vahva potentiaali Kainuussa, mutta myös selkeät kehittämiskohteet. Erityisesti myynti ja markkinointi koetaan haasteellisiksi: tuotteita ja osaamista on, mutta asiakkaiden tavoittaminen vaatii uusia ratkaisuja. Osa-aikayrittäjyys on alalla yleistä, ja yritysten elinkaari jää usein lyhyeksi. Ratkaisuiksi esitettiin muun muassa yhteisten verkostojen ja alustojen vahvistamista, yrittäjien kokoamista yhteen sekä osaamisen lisäämistä esimerkiksi opintomatkojen ja yhteistyöhankkeiden kautta. Paikallisuus, arktisuus ja tuotteiden tarinat tunnistettiin alueen keskeisiksi vahvuuksiksi, joita tulisi hyödyntää nykyistä näkyvämmin. Myös kansainvälinen matkailu nähtiin merkittävänä mahdollisuutena tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Tapaaminen vahvisti yhteistä tahtotilaa kehittää luonnontuotealaa pitkäjänteisesti yhteistyössä koulutuksen, yritysten ja aluekehittäjien kesken. Tilaisuuden päätyttyä osallistujat jatkoivat keskusteluja innokkaasti myös vapaamuotoisesti. KantriLuonto-hanke on avannut Facebookiin avoimen ryhmän Luontoalan tuotteet ja palvelut Kainuussa, johon kaikki alasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Ryhmä kokoaa yhteen luonnontuote- ja luontopalvelualan yrittäjät, opiskelijat, kehittäjät ja yhteistyökumppanit. Mukaan liittymällä saat ajankohtaista tietoa koulutuksista, tapahtumista ja hankkeista, pääset verkostoitumaan alueen toimijoiden kanssa sekä jakamaan omia palveluitasi ja tuotteitasi näkyvästi. Ryhmä toimii myös keskustelu- ja ideointialustana, jossa voidaan yhdessä kehittää Kainuun luontoalan mahdollisuuksia. Linkki: Luontoalan tuotteet ja palvelut Kainuussa Heidi Kotilainen
Lisää kotimaista puna-apilan siementä – Tuuria, tutkimusta ja kuvaus siitä, miten puna-apilan sadonkorjuun haasteet yhdistävät apilan siementuottajan ja tutkijan 18.3.2026 Suomessa tuotetuista puna-apilan siemenistä kasvatettavat apilanurmet ovat todennäköisemmin talvenkestävämpiä kuin tuontisiemenestä kasvatetut. Tämä johtuu ristipölytteisyydestä, jolloin paikallisissa apilakannoissa voi esiintyä suhteellisen suurta geneettistä variaatiota verrattuna kauempana tuotettuun saman lajikkeen kantaan. Kestävälle puna-apilan siemenelle olisi myös kysyntää, sillä hyväkuntoinen apilanurmi vähentää mineraalityppilannoitteiden tarvetta ja kunnostaa maata. Siemenapilan tuotannossa on monenlaisia haasteita, jotka selvästi tarvitsevat ratkaisuja. Siispä tartuimme alkavan siementuottajan ensimmäiseen kysymykseen eli miten perustetaan hyvä siemenapilakasvusto. Tutkimuskysymys ”Millaisella perustamislannoituksella ja suojakasvilla puna-apilan siementuotanto onnistuu parhaiten?” saatiin suoraan viljelijöiltä. Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalle perustettiin kaksi koetta: ensimmäinen vuonna 2024 ja toinen 2025. Kokeet kylvettiin vähämultaiselle karkealle hietamaalle. Koekäsittelyissä vertailtiin suojakasviohran kylvötiheyden ja korjuuajan sekä perustamisvuoden typpilannoitustason vaikutusta apilan perustumiseen sekä talvehtimiseen ennen siementuotantovuotta. Vuonna 2025 perustettuun kokeeseen lisättiin myös perustaminen alennetulla puna-apilan siementiheydellä. Käsittelyt on kuvattu tarkemmin alla näkyvässä taulukossa. Kullakin käsittelyllä oli neljä toistoa. Taulukko 1. Puna-apilan siementuotantokasvuston perustamisen koejäsenet Koe-jäsen N-taso (kg/ha) N-lannoitus Suojaviljan kylvömäärä kg/ha Apilan kylvömäärä kg/ha Korjuu-tapa 1 80 liete 30 tn + täydennys 230 9 kokovilja 2 80 liete 30 tn + täydennys 230 9 puitava 3 80 liete 30 tn + täydennys 150 9 puitava 4 50 liete 30 tn 230 9 puitava 5 50 liete 30 tn 150 9 puitava 6 80 liete 30 tn + täydennys 230 3,6 puitava Perustamisvaiheessa kasvustoista torjuttiin rikat (Basagran SG) ja vuonna 2024 suojaviljalle käytettiin myös korrensäädettä (Moddus). Korrensääde vähentää suojaviljan lakoriskiä merkittävästi, mutta kuivuusstressissä se voi heikentää suojaviljasatoa ja lisäksi apila voi kasvaa viljan yli. Boori on siemenen muodostumiselle tärkeä ravinne ja maan booritilaa (välttävä) parannettiin boorilannoituksella. Erityisesti luomutuotannossa boorin saantiin kannattaa kiinnittää huomiota, koska booria sisältäviä mineraalilannoitteita ei käytetä. Kaikki perustamistavat tuottivat tasaiset apilakasvustot Kokovilja niitettiin ensimmäisenä vuonna 30.7. ja toisena 1.8. Jyväsadot puitiin vastaavasti 15.8. ja 14.8. Apilan on ennen pakkasten tuloa kerrytettävä riittävästi talvella tarvittavaa hiilihydraattivarastoa juuriin. Näin talvehtiminen varmistuu. Sekä kokoviljana että puintikypsänä poistetut suojaviljat mahdollistivat riittävän pitkän kasvujakson ennen talvea. Syksyllä, ennen talven tuloa, mitattiin odelman massa ja korkeus. Liian pitkä odelma voi altistaa sienitaudeille ja heikentää siten talvehtimista. Odelman määrässä (Kuva 1a) ei ollut selvää eroa perustamistapojen välillä, kuten ei myöskään odelman korkeudessa (Kuva 2a). Vuonna 2025 odelmaa oli edellistä vuotta vähemmän, mikä johtunee pääasiassa kuivista kasvuolosuhteista. Kuva 1a. Syysodelman massa kuiva-aineena ennen talventuloa eri perustamistavoilla vuosina 2024 ja 2025. Hajontapalkki on mittaustulosten (4 toistoa) keskihajonta. Kuva 1b. Syysodelman korkeus ennen talventuloa eri perustamistavoilla vuosina 2024 ja 2025. Hajontapalkki on mittaustulosten (4 kpl) keskihajonta.Näissä kokeissa perustamiskäytännöt tai suojakasvin poiston ajankohta (kokoviljana tai puiden) eivät vaikuttaneet perustumisen onnistumiseen. Kaikki perustamistavat johtivat siis tiheään puna-apilakasvustoon. Myös talvehtiminen onnistui hyvin ensimmäisenä talvena. Tuleva kevät näyttää puolestaan, miten 2025 perustettu koe selviää talvesta. Täystiheä syyskasvusto pitää odotukset tulevan kesän siemensadosta korkeina. Puidun viljan satotaso oli keskimäärin hieman korkeampi korkeammalla typpilannoituksella (Kuva 2). Ero oli selvempi vuonna 2024, jolloin suojaviljan satotaso oli selvästi vuotta 2025 alhaisempi. Kuva 2. Suojaviljaohran sato eri perustamistavoilla vuosina 2024 ja 2025. Kokoviljasato kuiva-aineena/ha ja jyväsato varastokosteana. Hajontapalkki on keskihajonta. Korjuun ajoitus osui nappiin, mutta puinti ei Puna-apilalla sekä kukinta että siementen kypsyminen tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Kukinta alkaa yleensä juhannuksen jälkeen ja jatkuu pitkälle elokuuhun. Pitkä kukinta johtaa epätasaisesti etenevään siementen tuleentumiseen. Täydellinen siementen kypsyminen tarvitsee pitkän ja lämpimän loppukesän, mutta Suomen olosuhteissa syksy on usein lyhyt ja sateinen. Monesti viimeisten kukkien siemenistä vain osa ehtii kypsyä ja myös korjuuseen sopiva aikaikkuna jää kapeaksi. Toisaalta liian myöhään ajoitettu korjuu lisää jo valmistuneiden siemenien varisemisriskiä. Viljelijät ovat ratkoneet puintiajankohdan ongelmaa kirjavilla sadonkorjuukäytännöillä. Osa pui siemenen suoraan pystystä kasvustosta, osa luo’olta tai karholta, osa yhteen, toinen kahteen kertaan, joku pui vasta keväällä. Myös luokona puivien kuivatusajat pellolla vaihtelevat. Tuntuu että puinnin onnistumiseen tarvitaan myös hyvää onnea. Koeruutujen puinti osoittautui vähintään yhtä haasteelliseksi kuin viljelijöiden apiloiden puinti pelloilla. Apila kasvoi kesän aikana pitkäksi. Vierivieressä olleiden koeruutujen kasvustot lakoontuivat ja sotkeentuivat toisiinsa. Toisiinsa kietoutuneiden apilaruutujen välejä olikin sadonkorjuun hetkellä mahdotonta enää avata. Kuva 3. Ruutumittakaavan puimurille apilakasvusto oli liian haastavaa. Kuvaaja: Hannu Raatikainen/Luke. Puintia yritettiin aluksi suoraan ruuduilta, mutta lakoontunut ja pitkä kasvusto kietoutui ruutumittakaavan puimurin puintikelaan (Kuva 3). Puinti ei onnistunut myöskään niittämällä kasvusto ja puimalla se karholta. Lopulta koe puitiin syöttämällä puimurille käsin ruuduilta leikattuja kehikkonäytteitä (Kuva 4). Kuva 4. Kasvusto puitiin lopulta syöttämällä käsin leikatut näytteet puimuriin. Kuvaaja: Oona Heiskanen/Luke. Koekasvuston puintihetkellä kukat olivat pääosin kaikki jo ruskeita (Kuva 5). Pitkä poutajakso oli kuivattanut kasvuston ja kukinnot olivat käsissä rapisevan kuivia. Kukkia hangatessa käsien väliin kämmenelle jäi kovia siemeniä. Siemen irtosi hyvin. Puinnin teknisten ongelmien vuoksi puintiaika kuitenkin venyi useammalle päivälle ja sateet ehtivät kastella kasvuston märäksi ennen kuin koko koe oli saatu puitua. Tässä vaiheessa kotimaisen apilansiementuotannon noususta haaveilevien tutkijoiden usko asiaansa alkoi olla jo koetuksella. Kuva 5: Kasvusto ennen puintia oli lähes kauttaaltaan ruskeaa. Kuvaaja: Sanna Kykkänen/Luke. Kun kasvustot lopulta saatiin puitua, jäi pellon pintaan paljon lakoontunutta puna-apilakasvustoa. Tulevana keväänä nähdään, onko tämä aiheuttanut merkittävää aukkoontumista ja siten potentiaalista kasvutilaa rikkakasveille. Ensimmäisen vuoden ja kokeen siemensato vaihteli välillä 200–550 kg/ha (Kuva 6). Keskimääräinen satotaso oli 360 kg/ha varastokosteaa siementä, mikä onkin kelpo tulos. Kaikki perustamiskäytännöt tuottivat yhtä suuren sadon. Kuva 6. Puitua puna-apilan siementä. Kuvaaja: Oona Heiskanen/Luke. Puna-apilan siementuotantotutkimus katkaisi ainakin kolmenkymmenen vuoden tauon siementuotannon tutkimuksessa Luke Maaningalla. Koe toi henkilöstölle hyvää oppia siementuotantokokeiden toteuttamisesta ja oli avaus laajentaa nurmitutkimusta jo melkein unohtuneelle alueelle. Kokeet jatkuvat kasvukaudella 2026. Kirjoittajat toimivat tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa. Siementuotantokokeet toteutettiin N-Fiksu -hankkeessa, jota rahoitti Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) Pohjois-Savon liiton kautta. Hanke on osa Viisas typpikierto-hankekokonaisuutta, johon voi tutustua sivustolla www.luke.fi/viisastyppikierto. Sanna Kykkänen ja Arja Louhisuo
Kuukauden maaseutukasvo: Susanna Markula 17.3.2026 Hei! Olen Susanna Markula ja työskentelen maaseutuasiantuntijana Loimaan maaseutupalveluissa. Aloitin Loimaalla lokakuussa 2025. Ihan uusi kasvo en kuitenkaan tällä seudulla ole, sillä olen aloittanut urani maataloushallinnon parissa vuonna 2014 kesätyöntekijänä Loimaan maaseutupalveluissa. Siitä kesätyöt jatkuivat seuraavana vuonna johtaen erilaisiin viransijaisuuksiin aina 2020 vuoden loppuun asti. Huittisiin loikkasin vuoden 2021 alusta. Siellä toimin maaseutuasiamiehenä viime syksyyn asti, kunnes Loimaa houkutteli takaisin. Tällä hetkellä meitä työllistävät muun muassa vielä viime vuoden tukiin liittyvät tarkastukset, vuoden 2026 päivitetyt tukiehdot ja tulevat viljelijätukikoulutukset. Jonkin verran tulee jälleen muutoksia tukiehtoihin. Niitä meiltä jo paljon kyselläänkin, kun viljelijät tekevät viljelysuunnitelmia tulevalle kesälle. Parasta työssäni on, kun voin olla avuksi asiakkaille. Toivon, että voimme omalta osaltamme helpottaa maatalousyrittäjien arkea. Maaseutuasiantuntijan työ on lisäksi monipuolista – usein myös monimutkaista – ja vaihtelevaa. Työn parasta antia on myös hyvin toimiva tiimi, jonka kanssa on helppo pohtia kiperiäkin kysymyksiä. Koulutukseltani olen agrologi (YAMK). Olen valmistunut Mustialasta agrologiksi (AMK) vuonna 2011. Jatko-opintoja pohdin useamman vuoden ajan, kunnes vuonna 2024 päätin hakea Seinäjoen ammattikorkeakouluun opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Sieltä valmistuin juuri helmikuussa, joten olen uunituore y-kirjaimen haltija. Asun Somerolla kasvinviljelytilalla. Olen opiskellut myös hevosalaa Ypäjällä, ja vapaa-aikani kuluukin hevosten kanssa. Susanna Markula, maaseutuasiantuntija Loimaan maaseutupalvelut Loimaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Loimaan lisäksi, Pöytyä, Oripää, Humppila, Jokioinen ja Ypäjä. xr:d:DAFwYpR5owI:18,j:4903699148062311507,t:23100512 Susanna Markula
ARVO-hanke tuo esiin luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen merkityksen 17.3.2026 Järvi-Suomen alueella toimivan ” Monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista lisäarvoa Järvi-Suomen maa- ja puutarhatiloille (ARVO)” -tiedonvälityshankkeen tavoitteena on lisätä viljelijöiden ja muiden maaseudun toimijoiden tietotaitoa luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen merkityksestä ja arvosta sekä niiden tukemisen keinoista tila- ja aluetasolla. Ekosysteemipalvelut-termi on syntynyt tarpeesta arvottaa ekosysteemien hyötyjä ihmisen hyvinvoinnille. Käsite on kuitenkin hyödyllinen myös maaseudun kehittämisen ja maatilojen käytännön työn näkökulmasta. Järvi-Suomen alueella sijaitsee kuusi maakuntaa: Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Järvi-Suomi kattaa kaksi maisemamaakuntaa, Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakunnan ja Eteläisen Rantamaan Kaakkoisen viljelyseudun alueen. Järvi-Suomessa nimensä mukaisesti sisävesiosuus on valtakunnallisesti suuri. Järvi-Suomi tunnetaan myös suomalaisten mökkeilymaisemana. Alueelle ovat tyypillisiä vesistöjen, metsien ja maatalousalueiden tiiviit kytkennät. Peltolohkot lepäävät usein metsän siimeksessä tai avautuvat kohti sinertäviä järvenselkiä. Savolaiset, karjalaiset ja keskisuomalaiset saavatkin ympärivuotisesti nauttia järvi-, metsä- ja maatalousluonnon rinnakkaiselosta. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon ja ekosysteemien tarjoamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ne jaetaan tuotantopalveluihin (esimerkiksi ruoka ja rehu, puu, riista, kala, marjat ja luonnontuotteet) sekä säätely- ja ylläpitopalveluihin (esimerkiksi ilmaston säätely, veden puhdistus, yhteyttäminen, pölytys, luontainen torjunta, ravinteiden kierrätys ja elinympäristöjen ylläpito). Lisäksi ekosysteemipalveluihin kuuluvat kulttuuriset palvelut kuten virkistys, maisema, kulttuuriperintö sekä luonnon tarjoama tieto ja inspiraatio taiteelle. Ekosysteemipalvelut kytkeytyvät vahvasti myös luonnon monimuotoisuuteen ja ne tuovat esiin erinäisiä maatalouden ja luonnon ekosysteemien yhteyksiä. Ne ovat myös vahvasti paikkasidonnaisia. Ekosysteemipalvelujen arvo on moninainen niin yhteiskunnan, elinkeinotoiminnan kuin yksilön näkökulmasta. ARVO-hankkeen webinaarisarja käynnistyi tammikuussa. Ensimmäisessä webinaarissa (21.1.26) käsiteltiin maatalousluonnon monimuotoisuutta, sitä edistäviä ja heikentäviä tekijöitä sekä vaalimisen keinoja. Toisessa webinaarissa (27.1.26) avattiin luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen merkitystä ja arvoja sekä sitä, miten ne näkyvät luomumarjatilalla arvonlisänä tuotannossa. Webinaarin kyselyssä osallistujat tunnistivat useita ekosysteemipalveluja ja niitä tukevia toimia maataloudesta ja omilta tiloiltaan. ARVO-hankkeen keskeinen tavoite on koota ja jakaa käytännön esimerkkejä ja kokemuksia. Kolmannessa webinaarissa paneuduttiin puustoiseen maatalouteen ja metsäpuutarhoihin, joissa yhdistyvät monet ekosysteemipalvelut (4.2.26). Kevään webinaarit jatkuvat maalis-huhtikuulle teemoinaan monimuotoisuus peltoviljelyssä (10.3.26) ja vihannesviljelyssä (19.3.26), luontainen torjunta (26.3.26), pölytys (8.4.26) sekä maatalousympäristön linnut (14.4.26). Kaikkien webinaarien aineistot kootaan teemasivulle: www.ilmastoviisas.fi/monimuotoisuus/. Lisätietoja tulevista tapahtumista ja hankkeen työstä löytyy myös Maaseutuverkoston hankesivulta ja hankkeen projektisivulta. Monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista lisäarvoa Järvi-Suomen maa- ja puutarhatiloille (ARVO)” -tiedonvälityshanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmasta (JÄSMY). Tervetuloa webinaareihin ja tapahtumiin kuulemaan ja keskustelemaan monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen moninaisesta merkityksestä! Sari Himanen
Tekisinkö tilamyymälän? – 5 oivallusta, jotka jokaisen tuottajan kannattaa tietää 17.3.2026 Alkutuotannosta suoraan asiakkaalle – mitä saa myydä ja kuinka paljon? Moni tuottaja yllättyy siitä, kuinka laajasti alkutuotannon tuotteita voi myydä ilman erillisiä ilmoituksia. Alkutuotantoon kuuluvat mm. viljat, vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, kananmunat, maito, hunaja sekä luonnonmarjat ja -sienet. Sen sijaan liha ei kuulu alkutuotantoon, mikä tarkoittaa jonkin verran tiukempia vaatimuksia ja rekisteröityä elintarviketoimintaa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pienimuotoisen myynnin rajat ovat yllättävän korkeita: esimerkiksi vihanneksia voi myydä jopa 100 000 kg vuodessa, kananmunia 20 000 kg ja hunajaa 2 500 kg. REKO-jakeluun, torimyyntiin ja tienvarsikojuun ei tarvita erillistä ilmoitusta – mikä madaltaa aloituskynnystä entisestään. Myös vähäriskisten jatkojalosteiden myynti voisi olla mahdollisuus: vaikka kesäkahvilan ohessa tarjottavaa leipää tai pullaa voisi tehdä kokeeksi jopa omassa kotikeittiössä. Jo tässä vaiheessa moni tuottaja huomaa: “Hei, mehän voisimme myydä enemmänkin!” Milloin tarvitaan elintarvikehuoneiston rekisteröinti? Rekisteröinti tulee ajankohtaiseksi, kun: pienimuotoisen myynnin rajat ylittyvät tuotteita jalostetaan (esim. hillo, mehu, leipä) myydään lihaa tai käsitellään sitä tuotteiden käsittely ylittää alkutuotannon rajat Ilmoitus tehdään kunnan elintarvikevalvontaan viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloitusta. Rakenteelliset vaatimukset eivät kuitenkaan ole niin jyrkkiä kuin moni pelkää. Vanhoihin maatalousrakennuksiin voidaan suhtautua joustavasti, varsinkin jos toiminta on vähäriskistä. Vesipisteitä ei tarvitse olla joka nurkassa – joskus yksi riittää. Tilamyymälä syntyy siisteydestä, suunnittelusta ja tunnelmasta Tilamyymälän ei tarvitse olla arkkitehtoninen taidonnäyte. Sen pitää olla: siisti helposti puhdistettava riittävän valoisa ja ilmastoitu hygienialtaan hallittu Moni tila on onnistunut luomaan myymälän vanhaan navettaan tai aittaan pintoja päivittämällä ja panostamalla selkeään logistiikkaan. Kylmäsäilytys on kriittinen – ja lasiovelliset kaapit vähentävät turhaa oven availua. Omavalvonnassa riittää usein hyvin yksinkertainen malli: ”Lämpötilat tarkastetaan päivittäin ja poikkeamat kirjataan vihkoon.” Tilaesimerkki: Elämyksellisyys tuo asiakkaat takaisin Webinaarin yksi inspiroivimmista osuuksista oli käytännön esimerkki ylämaankarjatilalta. Heidän tilapuotinsa syntyi vanhaan autokatokseen, jonka uusitut pinnat ja runsaat kylmätilat mahdollistavat laadukkaat puitteet tuotteiden säilytykselle ja myynnille. Tilapuodin menestyksen avaimia toimijan näkökulmasta ovat: selkeä aukioloaika: lauantaisin ympäri vuoden → asiakkaat oppivat rutiinin pakattu liha → hygienian hallinta helpompaa ** muiden tuottajien tuotteet**: hunajaa, jauhoja, jäätelöä, marjoja asiakaspalvelu ja reseptiopastus elämykset: leikkipaikat, eläimiin tutustuminen Lisäksi tila on mukana lähiruokakierroksessa, jossa useat tilat tekevät yhteistyötä ja ovat saaneet Maistuva maaseutu -palkinnon. Yhteistyö ei vie – se tuo! Myyntiautomaatit mullistavat suoramyynnin – myyntiä 24/7 Myyntiautomaatit ja noutokaapit ovat yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. Ne mahdollistavat: myynnin ilman päivystystä 24/7 aukiolon lämpötilavalvonnan ja automaattiset hälytykset videokuvilla ja teksteillä varustetun tuote-esittelyn pilvipalvelun, joka näyttää tuottajalle myynnit ja varastot Automaatti maksaa noin 12 500 eurosta ylöspäin, mutta oikeaan paikkaan sijoitettuna kokemukset kertovat myynneistä, jotka helposti kattavat investoinnin. Se sopii yhtä hyvin liha-, juusto- ja marjatuotteille kuin valmisruoille, leivonnaisille ja jopa työpaikkojen eväsmyyntiin. Vain ideointi on rajana, miten näitä laitteita voi hyödyntää. Laitteita maahantuova VendorPoint on kerännyt kokemuksia erilaisista vaihtoehdoista. Yhteenveto: Tilamyymälä on paljon enemmän kuin myyntipiste Se ei ole vain paikka ostaa ruokaa – se on kokemus, yhteisö ja brändin ydin. Tilamyymälän perustaminen kannattaa ottaa harkintaan, kun… myyntimäärät kasvavat tai niitä on mahdollista kasvattaa halutaan yhdistää voimavaroja muiden tuottajien kanssa tilalla käy jo nyt vierailijoita sesonkiaikainen myynti houkuttelee halutaan panostaa tarinaan ja elämyksellisyyteen Tilamyymälä voi olla pieni tai suuri – pysyvä tai automaattipohjainen. Yhteistä menestyville tilapuodeille on rohkeus aloittaa ja kehittää toimintaa asiakkaiden tarpeita kuunnellen. Pirkko Tuominen
