Kotimaisen kasviproteiinin tulevaisuus – havaintoja HuMu-hankkeen Loimaan koulutuspäivästä

Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä (HuMu) -hankkeen koulutuspäivässä 24.3.2026 käsiteltiin kotimaisen valkuaiskasvituotannon nykytilaa, kehitystarpeita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Asiantuntijat korostivat sekä viljelyteknisiä että rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat valkuaisomavaraisuuteen ja tilojen toimintaedellytyksiin.

Rohkeutta kokeiluihin ja katse uusiin kasvilajeihin

Anu Ellä (osk. Länsi-Maito) esitteli EU CAP Networkin valkuaiskasviryhmän havaintoja ja totesi, että herne, härkäpapu, virnat ja apila ovat jo pohjoisia vahvuuksia mutta Euroopassa yleinen kikherne tullee jollain aikavälillä Suomeenkin. Suomalaiset viljelijät voisivat rohkeammin kokeilla uusia kasveja, sillä kasvuolosuhteiden muuttuminen tuo mahdollisuuksia uusien kasvien viljelyyn.

🫛 Anu Ellän top-2 suositukset varsinaissuomalaisille tiloille:

  • kikherne
  • sinimailanen

Valkuaisomavaraisuudessa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Marjo Keskitalo (Luke) nosti esiin, että Suomen valkuaisomavaraisuus on 27 %, mutta potentiaalia olisi huomattavasti enemmän. Typensidonta ei kuitenkaan aina toimi odotetusti, sillä maan rakenne, hivenainepuutokset ja viljelykierto vaikuttavat ratkaisevasti onnistumiseen. Uusina vaihtoehtoina Varsinais-Suomeen hän nosti linssin, keltalupiinin ja soijan. Keskitalo korosti myös, että kasvintuotannon tutkimusrahoituksen niukkuus hidastaa uusien kasvien kehitystä.

🫛 Marjo Keskitalon top-2 suositukset:

  • hirssi
  • linssi

Teollisuuden kokemuksia ja käytännön oppeja pellolta

Tuukka Huhdanmäki (Apetit) esitteli yrityksen kokemuksia kikherneen viljelystä vuodesta 2019. Kikherne vaatii kevyen maan eikä siedä märkyyttä, mutta sopii hyvin kuiville ja rannikkoalueiden pelloille. Lokalahden koelohkolta saatiin hyviä kokemuksia. Härkäpapua on myös testattu paljon, mutta sopivien tuorelajikkeiden löytäminen on haastavaa.

🫛 Tuukka Huhdanmäen top-2 suositukset:

  • härkäpapu
  • linssi

Kotimainen rehu vaihtoehtona tuontisoijalle

Taneli Marttila (A-rehu) kuvasi mahdollisuuksia korvata tuontisoija kotimaisella herneellä, joka soveltuu hyvin broilerirehuihin. Haasteita tuovat tuholaiset ja viljelykierron rajoitteet. A-rehu tekee mielellään viljelysopimuksia ja tavoite on päästä kokonaan eroon soijasta. Yhtiö on jo vähentänyt soijan käyttöä merkittävästi.

Työpajoista viesti: ratkaisut ovat olemassa, mutta niitä pitää tukea

Työpajakeskusteluissa esiin nousivat valkuaiskasvituotannon keskeiset rajoitteet, kuten viljelyosaamisen ja tiedon puute, peurat, lajikekehityksen hitaus sekä resurssien niukkuus. Ruokaturvaa voisivat parantaa tasaisemmat sadot, parempi vesitalous, tuotantosopimukset ja tuettu kokeilukulttuuri. Suurimpia ilmastoriskejä ovat märkyys ja seisova vesi. Mahdollisuuksina nähtiin uudet kasvilajit, kotimaisen jalostuksen kasvu, huoltovarmuuden parantaminen ja taloudellisen hyödyn jääminen Suomeen. Tuotantoa voivat lisätä hyvä hinta, kysyntä, muiden onnistumiskokemukset ja typensidonnan hyödyt. Maan kasvukunnon paraneminen koettiin tärkeäksi, sillä se lisää satovarmuutta ja tuottavuutta. Tukijärjestelmiin toivottiin joustavuutta uusille kasvilajeille ja kokeiluihin.

 

Tilaisuuden materiaalit löytyvät HuMu-hankkeen nettisivuilta https://varsinais-suomi.mtk.fi/humu , ja niihin kannattaa ehdottomasti tutustua – kasviproteiinin tulevaisuutta rakennetaan nyt.


Olisko susta fishionääriksi?

Siis… mistä näissä kissameemeissä oikein on kyse?

Kissat kuuluvat tärkeänä osana juuri nyt käynnistyvään kampanjaan, jolla nostetaan kalatalouden tunnettuutta ura- ja opiskeluvaihtoehtona. Ideana on, että kampanja tavoittaa juuri sen joukon nuoria jolle ammatti kalataloudessa voisi olla se juttu, mutta se ei vaan ole tullut vielä mieleen.

Someen keskittyvän kampanjaan voit törmätä Jodelin ja Tiktokin lisäksi kahdenkin vaikuttajan omissa kanavissa.  Jos kuitenkin sulle kanava = Saimaan kanava, älä ihmettele jollei kissat ole heti sun puhelimessa. Voit silti käydä testaamassa sopisitko alalle fishionäärit sivustolla.

Kampanja liittyy syksyllä 2025 alkaneeseen Turun ammattikorkeakoulun Kalaverkko -AMK  -hankkeeseen, jonka keskeisiä tavoitteita ovat kalatalouden imagonnosto sekä AMK-tasoisen kalanjalostukseen koulutuksen rakentaminen.

 

Maatilan turvallisuuspäivä – turvallisuuden, jaksamisen ja varautumisen vahvistamista

Varautuva viljelijä -hanke järjesti 15.4.2026 Keuruulla Maatilan turvallisuuspäivän. Tapahtuma kokosi yhteen viljelijöitä, asiantuntijoita ja maaseudun toimijoita pohtimaan maatilojen arjen turvallisuutta ja varautumista.  

Tapahtuma alkoi Riihon majatalolla, jossa tehtiin monipuolinen katsaus maatilan riskitekijöihin sekä keinoihin, joilla voidaan parantaa niin fyysistä kuin henkistä turvallisuutta. Melan Sari Mäkinen-Hankamäki kertoi maanviljelijöiden kohtaamista onnettomuuksista ja kuinka ne olisivat vältettävissä. Eila Eerola Melan varhaisen tuen palveluista toi esiin, miten tärkeää on hakea apua jo hyvissä ajoin. Välitä viljelijästä tarjoaa arvokasta tukea kuormittuneille viljelijöille, ja on hienoa, että sen toiminta on vakinaistettu. Tuula Lampinen Maaseudun tukihenkilöverkosta kertoi heidän Jelppi-vapaaehtoistoiminnastaan. Jelppi-ryhmä auttaa viljelijöitä silloin, kun viljelijän omat voimat eivät riitä ja tarvittaessa he ohjaavat jatkoavun piiriin. Jelppi-ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä Välitä viljelijästä -palvelun kanssa. Aamupäivän ohjelman päätteeksi Janne Riihonen kertoi viljelijän näkökulman henkisestä hyvinvoinnista. Janne kertoi, miten tärkeää on löytää työn oheen myös vapaa-aikaa. Perusasioiden, unen, ravinnon ja liikunnan riittävästä saannista on huolehdittava.  

Lounaan jälkeen ohjelma jatkui aluepalomestari Juho Laitisen esityksellä. Maatila on tulipalon sattuessa monella tavoin haastava ympäristö pelastuslaitokselle; on vaarallisia aineita, lähellä toisiaan olevia rakennuksia, paljon työkoneita, jotka voivat muodostaa vierekkäin sijoiteltuina sillan, jota pitkin tulipalo voi helposti edetä. Palon sattuessa kannattaa siis toimia nopeasti. Pelastuslaitokselle pitää osata kertoa, missä tiloissa on ihmisiä ja eläimiä, ja missä vaaralliset ja syttymisherkät aineet sijaitsevat. 

Pelastuslaitoksen jälkeen Marko Talso Suomen Ensiapukoulutuksesta tuli kertomaan ensiapulaukun sisällöstä. Yllätyksellisiä hetkiä koettiin, kun yleisö sai hakea autoistaan ensiapulaukut. Monella ensiapulaukusta löytyi vuosikertamalleja, joiden sisältöön ei ollut tarvinnut juurikaan turvautua vuosien mittaan. Ensiapulaukun tärkein ominaisuus onkin, että se on olemassa ja aina saatavilla – ihan varmuuden vuoksi.  

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tutustuminen maatilan riskeihin paikan päällä. Maatila on samanaikaisesti koti, työpaikka ja yritys, mikä tekee turvallisuudesta erityisen moniulotteisen kokonaisuuden.  

Pääsimme Janne Riihosen Riihiahon tilalle suorittamaan turvallisuuskävelyn, jossa kävimme neljässä eri kohdassa havainnoimassa riskejä. Riskikävelyllä aktiivinen osallistujajoukko havaitsi kohteita, joissa voi sattua paloturvallisuuden vaarantumista, vaarallisten aineiden käsittelyyn liittyviä riskejä sekä kone-, sähkö- ja eläinriskejä. Henkilöriskejä liittyi moneen kohteeseen, kuten työkoneen käyttöön. Vaikka olisi yksin tilalla, on tärkeää tarkastaa, ettei kukaan ole koneen takana, kun lähtee peruuttamaan. Lantaan liittyvien töiden todettiin olevan aina riski, kuten lietevaunun puhdistaminen ja lantakourun tukokset. Työturvallisinta olisi, että tällaisia töitä ei kukaan tekisi yksin.  

Maatilan turvallisuuspäivä -tapahtuma muistutti, että turvallisuus ei ole yksittäinen teko, vaan jatkuva prosessi, joka rakentuu arjen valinnoista, ennakoinnista ja yhteistyöstä.

Off season matkailussa: missä mennään ja miksi kehittää nyt

Off season matkailussa: missä mennään ja miksi kehittää nyt

Off season osaamisryhmä aloitti toiminnan yhteisellä työpajalla huhtikuussa, jossa orientoiduttiin yhteiskehittämisen teemaan. Off season -osaamisryhmän tavoitteena on vahvistaa maaseutumatkailun kehittäjien tuotekehitysosaamista erityisesti sesongin ulkopuolisten tuotteiden näkökulmasta. Työskentelyssä perehdytään tuotekehitysprosessiin, tunnistetaan uusia kohderyhmiä ja kehitetään konkreettisia hankeaihioita. Ryhmän ennakkokyselyn perusteella Off season nähdään monilla alueilla yhä ennen kaikkea hiljaisena ajanjaksona – jopa 70 % vastaajista määrittelee sen näin. Samalla kuitenkin 30 % tunnistaa jo siihen liittyviä mahdollisuuksia ja potentiaalisia kohderyhmiä, vaikka yhtä moni kokee vielä epävarmuutta. Epäselvyys korostuu erityisesti kohderyhmien osalta: puolella vastaajista käsitys off season -asiakkaista on vielä hahmottumaton, 40 %:lla suunta on olemassa, mutta ei tarkasti määritelty, ja viidennes ei ole vielä tunnistanut kohderyhmiä lainkaan.

Piilevä kysyntä, hyödyntämätön kasvu

Off season -kehittämisen tarve korostuu entisestään, kun tarkastellaan alan toimijoiden tunnistamia haasteita. Suurimpina esteinä nähdään kohderyhmien tunnistaminen ja tavoittaminen – kenelle tuotteita tulisi kehittää ja miten nämä asiakkaat saavutetaan. Myös markkinointi ja viestintä koetaan haastaviksi, erityisesti viestin kohdentamisen ja kirkastamisen osalta. Lisäksi yhteistyön ja koordinoinnin puutteet, kuten yrittäjien sitouttaminen ja rajalliset resurssit, hidastavat kehittämistä. Alueelliset lähtökohdat, kuten saavutettavuus ja vetovoimatekijät, asettavat omat reunaehtonsa. Samalla on hyvä tunnistaa, että off season ei ole kysynnän puutetta vaan hyödyntämätön kasvumahdollisuus: tasaisempi kassavirta, parempi kannattavuus, enemmän työtä henkilöstölle ja vähäisempi hintakilpailu ovat kaikki saavutettavissa. Kansainvälinen kysyntä ei myöskään noudata Suomen sesonkeja, ja matkailun trendit – kuten työn ajallinen joustavuus, hyvinvoinnin korostuminen, autenttisuuden arvostus ja matkustamisen rytmien hajautuminen – tukevat ympärivuotista kysyntää. Keskeinen haaste onkin siinä, että kysyntä näyttäytyy epäselvänä: kohderyhmät jäävät liian yleiselle tasolle, asiakasymmärrys ja motiivit ovat puutteellisia ja tarjonta nojaa yhä vahvasti sesonkiin. Kun tähän yhdistyvät saavutettavuuden ja palveluiden rajoitteet, syntyy kuilu kysynnän ja tarjonnan välille – juuri siihen off season -kehittämisellä voidaan vastata.

Juuri näistä edellä mainituista syistä off season -tuotteiden kehittäminen on tärkeää – se auttaa kirkastamaan kysyntää, tunnistamaan oikeat asiakasryhmät ja muuttamaan hiljaiseksi koetun ajan aidoksi liiketoimintamahdollisuudeksi.

Tervetuloa mukaan osaamisryhmän toimintaan!

Osaamisryhmätoiminta on osa valtakunnallista Rural Finland Tourism Hub -hanketta.

Kuva Visit Finland.

Suhdanne-ennusteen mukaan tuotantokustannukset nousussa ja markkinatuotot laahaavat

Maatalouden lähiajan näkymiin kohdistuu poikkeuksellisen suurta epävarmuutta, eikä kyse näytä olevan vain ohimenevästä vaiheesta. Olemme siirtyneet aikakauteen, jossa hintojen heilahtelu, suurvalta- ja geopoliittiset jännitteet sekä talouden nopeat käänteet muovaavat toiminta- ja markkinaympäristöä. Öljyn ja maakaasun hinnat ovat nousseet jyrkästi, mikä vaikuttaa nopeasti maatalouden kustannuksiin. Epävarmuudesta on tullut pysyvä ilmiö, joka heijastuu maatilayritysten talouteen ja kannattavuuskehitykseen.

Maatalouden tuotantokustannukset ovat kääntyneetkin uudelleen nousuun. Yhtälö on erityisen haastava, koska kustannus- ja markkinatuottokehitys liikkuvat tällä hetkellä isossa kuvassa eri suuntiin. Erityisesti energian ja lannoitteiden hinnat reagoivat nopeasti geopoliittisiin jännitteisiin ja uutisiin. Sen sijaan viljan hinnassa ei ole vastaavaa nousupainetta, koska maailmanlaajuisesti viljan tarjontatilanteen ennakoidaan olevan hyvä suhteessa kysyntään.

Kotimaan viljan tuottajahintakehitykseen ei ole odotettavissa merkittävää muutosta tulevalla satokaudella, mikäli sääolosuhteet ovat tavanomaisen suotuisat. Jos viljan tarjonta ylittää kokonaiskysynnän, merkittäviä edellytyksiä hintojen nousulle ei ole kustannusten nousuista huolimatta. Myös maitosektorilla sekä sianliha- ja siipikarjasektorilla tuottajahinnat ovat tällä hetkellä Suomessa laskusuuntaisia. Poikkeuksena on naudanlihantuotanto, jossa markkinatuotot ovat nousseet, kun tuottajahintojen korotuksilla on haettu tasapainoa naudanlihan kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseksi.

Kustannukset nousevat nopeasti, mutta tuotot eivät seuraa perässä. Kun kustannusten siirtyminen ruokaketjussa kuluttajahintoihin on hidasta, ja kysyntä pysyy varovaisena, kannattavuuspaine kohdistuu suoraan alkutuotantoon.

Nyt on entistä vahvemmin kiinnitettävä huomio jokaisen tilan  omaan toimintaan ja kustannusrakenteeseen. Keskeisiä keinoja ovat tuotantopanosten käytön optimointi, energiatehokkuuden parantaminen ja kassavirran huolellinen suunnittelu. Onneksi lannoitteita on useimmilla tiloilla hankittu ennen viimeisintä hintojen nousua, mutta helpotus on toki lyhytaikainen

Geopoliittiset riskit voivat muuttaa tilannetta nopeasti. Taloudellisten toimintaedellytysten vahvistamiseksi maatilayrityksissä tarvitaan nyt entistä vahvempaa liiketaloudellista osaamista ja riskienhallintaa.

Turvallisuustoiminnan ydin on yhteisöllisyyden vahvistamisessa

“Kuljen kriisistä kriisiin”, lauloi Ismo Alanko jo 1990‑luvulla, aikana jolloin varautuminen oli vielä pitkälti viranomaisasia. Nykyään myös kylät varautuvat, ja varautuminen on noussut uudella tavalla maaseuturahoituksella rahoitettavien hankkeiden keskiöön.

Kriiseihin varautuminen voi tuoda mukanaan myös hyvää. Jo koronapandemia lisäsi monin paikoin maaseudulla yhteisöllisyyttä ja yhteydenpitoa naapureihin. Samanlaista kehitystä on nähtävissä nyt, kun kylissä varaudutaan etenkin sään ääri‑ilmiöihin.

Maaseudun yhteisöllisyydellä on merkitystä myös maan kokonaisuusturvallisuudelle. Kuten turvallisuuskomitean erityisasiantuntija Mirva Ojala muistuttaa, turvallisuus lähtee yksilöistä, ei ylhäältä käsin. Kyläläiset ovat toimijoita, eivät vain toiminnan kohteita. Kriisin sattuessa kylän asukkailla on paras tieto siitä, ketkä ovat eniten avun tarpeessa. Kun seudulla on yhteisöllisyyttä, tiedetään myös, mitä ympärillä tapahtuu.

Vaikka kylät olisivat aktiivisia, se ei yksin riitä. Myös hyvinvointialueen viranomaiset on saatava mukaan. Hankkeet voivat parhaimmillaan mahdollistaa sen, että kunnalle syntyy toimiva yhteistyömalli ilman suoraa taloudellista panosta. Jatkuvuuden turvaamiseksi hankkeen jälkeen on tärkeää, että varautuminen koetaan kaikille merkitykselliseksi.

Yksi keskeinen lähtökohta on ottaa pelastusviranomaiset mukaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa ja rakentaa yhdessä toimiva malli, jonka esimerkiksi kyläturvallisuusryhmä voi ottaa käyttöönsä.
Viranomaiset tarvitsevat kuntia, ja kunnat puolestaan tarvitsevat kyliä. Oriveden malli on hyvä esimerkki siitä, miten yhteistyötä voidaan rakentaa. Kaupungilla on häiriötilanteita varten yhteistoimintasopimukset yhdeksän suurimman kyläalueen kanssa. Tarvittaessa kaupunki voi pyytää kyläyhdistyksiltä apua avuntarpeen arvioinnissa, ja yhdessä kylien kanssa voidaan esimerkiksi avata kylätaloja asukkaiden käyttöön tai järjestää vedenjakelua.

Rannikko‑Pohjanmaan Sbär – Viisas kylä varautuu ‑hanke on aloittanut toimintansa järjestämällä kyläturvallisuusiltoja, joissa varautumista kehitetään kyläkohtaisesti kylien omista tarpeista lähtien. Hankkeen keskiössä on niin sanottu pehmeä varautuminen, joka luo perustan toimivalle kriisinhallinnalle. Toukokuun alussa, 7.5., järjestetään aiheeseen liittyen henkisen kriisinkestävyyden webinaari yhteistyössä Kyläturvallisuus Kyrönmaalla ‑hankkeen kanssa.

Osallistu Henkinen kriisinkestävyys -webinaariin

Kalatalouden perustutkinto pitää pintansa – voisiko myös AMK-tutkinto palata?

Pieni ala näkyy suoraan opiskelijamäärissä

Kalatalousalan koulutus on Suomessa pieni ja kapea erikoisala, mikä näkyy suoraan myös opiskelijamäärissä. Opetushallituksen tilastojen mukaan alan koulutuksiin hakeutuu ja niissä opiskelee vuosittain kymmeniä tai enintään muutamia satoja opiskelijoita. Määrät heijastavat alan todellista kokoa: onhan kyse varsin rajallisen kokoisesta toimialasta, jossa työpaikkoja ja koulutustarpeita on koko maassa suhteellisen vähän. Lisäksi kalatalous vaatii usein erityistä kiinnostusta alaa kohtaan, mikä rajaa hakijajoukkoa entisestään ja tekee koulutuksesta luonteeltaan selvästi erikoistuneen.

 

Eija Kuula fileeraushommissa kisälliaikoinaan. Eija valmistui ammattikalastajaksi.

Kuva: Eija Kuula

Huippuvuosista selvä pudotus

Opetushallituksen ylläpitämän Vipunen-tilastopalvelun mukaan 2000-luvun puolivälissä kalatalouden perustutkinnossa aloitti tyypillisesti noin 150–200 opiskelijaa vuodessa, mutta 2010-luvun loppua kohden määrät ovat vähentyneet selvästi. Näidenkin lukujen kohdalla ollaan kaukana 1980-1990 lukujen kultaisista vuosista. Viime vuosina uusia opiskelijoita on ollut vuosittain enää noin 80–120, ja valmistuneiden määrä on pysynyt tätä pienempänä, usein vain 50–100 tutkinnon suorittaneen tasolla vuodessa. Koska ala on pieni, jo muutamien kymmenien opiskelijoiden muutos näkyy tilastoissa voimakkaasti. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kalatalousalan koulutus ei siis ole kasvanut, mutta opiskelijamäärät ovat vakiintuneet nykyiselle tasolle.

Kansallinen kalatalousverkosto pyysi kalatalousalan koulutusta tarjoavilta oppilaitoksilta tuoreimmat tiedot tämän kevään yhteishausta kalatalouden peruskoulutukseen.

Hakijoita niukasti mutta kiinnostusta on

Vuonna 2026 Ammattiopisto Livian aloituspaikkoja oli tarjolla 15 kappaletta. ”Vuoden 2026 yhteishaussa oli 28 hakijaa, joista 10 hakijaa oli merkinnyt kalatalouden perusopinnot ensisijaiseksi hakupaikakseen. Elokuussa 2025 aloittaneessa ryhmässä oli yhteensä sellaiset n. 15 oppilasta. Jatkuvassa haussa aikuisia ja tulee koko ajan lisää. Ei huono!”, kommentoi kalabiologian lehtori Arto Katajamäki.

Ammattiopisto Lappian Petteri Lepistö kertoo sähköpostilla, että jatkuvan haun osalta on mahdotonta vielä sanoa ensi elokuun tilannetta. ”Meillä on viisi aloituspaikkaa: neljä ensisijaista hakijaa oli perustutkintoon yhteishaussa 2026, kuusi ensisijaista hakijaa perustutkintoon yhteishaussa 2025, kaksi ensisijaista hakijaa perustutkintoon yhteishaussa 2024”.

Koulutuskeskus Salpauksessa opiskelijamäärät ovat vaihdelleet vuosittain, mutta kokonaisuutena kiinnostus koulutusta kohtaan on säilynyt. Kalatalouden lehtori Arto Immonen kertoo, että ensisijaisten hakijoiden määrä on kasvanut erityisesti vuonna 2026 (10 hakijaa), kun taas aiempina vuosina painotus on usein ollut toisessa ja kolmannessa hakutoiveessa, joissa hakijamäärät ovat paikoin olleet ensisijaisia suurempia. Alemmat hakutoiveet keräävät yleensä vain yksittäisiä hakijoita. Immonen korostaa, että jatkuva haku on tärkeä väylä kalatalouden maailmaan: ”Tällä hetkellä sen kautta on tullut kuusi hakijaa, joista osa on hakeutunut tutkinnon osan koulutukseen, ja aiempien vuosien kokemuksen perusteella merkittävä osa opiskelijoista on tullut juuri tätä kautta.”

Motivoituneet opiskelijat ovat määrää tärkeämpiä

On hyvä muistaa, että pelkät hakija- tai opiskelijamäärät eivät kerro koko totuutta. Kalatalous on käytännönläheinen ja vahvasti motivoituneiden tekijöiden varassa toimiva ala, johon hakeudutaan usein aidosta kiinnostuksesta. Pienet opiskelijaryhmät mahdollistavat yksilöllisen ohjauksen ja tiiviin yhteyden työelämään, mikä näkyy osaamisen laadussa. Vaikka hakijamäärät eivät päätä huimaa, alalle tulevat opiskelijat ovat usein sitoutuneita, ja jatkuvan haun kautta koulutukseen löytää myös aikuisia alanvaihtajia. Näin ollen ala ei välttämättä tarvitse suuria massoja, vaan ennen kaikkea osaavia ja motivoituneita tekijöitä.

Mestari-kisälli -malli toimii siltana alalle

Mestari Kimmo ojentaa todistuksen kisälli Samille. Kuva: Janne Niemimäki

”Toisen asteen kalatalousalan koulutuksesta kiinnostuneiden määrä on hienoisesti noussut mestari-kisälli-tyyppisten rekrytointihankkeiden myötä”, kertoo kalaleader-aktivaattori Janne Ruokolainen Sisä-Suomen Kalaleaderista. ”Usein nämä koulutukset järjestetään yhteistyössä toisen asteen oppilaitosten kanssa, vaikka varsinainen kouluttaja onkin elinkeinokalatalouden yrittäjä, esimerkiksi kaupallinen kalastaja.”

Mestari-Kisälli -hankkeiden hakijoina ovat tavallisesti yleishyödylliset toimijat, kuten Leader-yhdistykset tai kehittämisyhtiöt. Virallisen koulutuksen ja epämuodollisemman oppimispolun yhdistelmä lisää alalle pyrkiville nuorille ja ammatinvaihtajille laajemmat mahdollisuudet työllistyä kalatalouteen. Erityisesti Mestari-kisälli-hankkeissa on koulutusta ja sen toteutusta usein räätälöity opiskelijan henkilökohtaisen tilanteen mukaan. Myös virallisessa koulutuksessa on entistä paremmin mahdollista huomioida opiskelijan erityistarpeet.

Entä voisiko kalatalouden korkeakoulutus vielä palata? Ruokolainen on tulevaisuuden suhteen optimistinen ja vinkkaa myös uudesta hankkeesta, josta toivotaan nostetta jokin aika sitten kuopatulle iktyonomi (AMK)-tutkinnolle. ”Kalatalouden ammattikorkeakoulutasoista koulutusta päästään pitkästä aikaa kokeilemaan, kun Turun Ammattikorkeakoulun Kalaverkko-hanke pääsee toden teolla vauhtiin. Siinä AMK-tasoisia profiloivia kursseja tarjotaan kalanjalostussektorin teemoissa. Hankkeesta saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää muidenkin kalatalouden sektoreiden AMK-koulutusta suunniteltaessa. Mikäli AMK-tasoinen koulutus saadaan laajemminkin toteutumaan, on syytä olettaa sen lisäävän myös toisen asteen koulutuksen, ja koko alan, houkuttelevuutta koulutusmahdollisuuksia puntaroivien keskuudessa.”