Maaseudun paikallisen kehittämisen Leader-lippu liehuu

Tänään 10.2. 2023 vietämme maaseudun kehittämisen juhlapäivää. Leader-ryhmät allekirjoittavat maa- ja metsätalousministerin ja Ruokaviraston pääjohtajan kanssa sopimuksensa, joilla sitoutuvat kehittämään maaseutua seuraavien vuosien aikana.

Leader-työ on ihmisten kokoisten ideoiden toteuttamista. Siihen on varattu 230 miljoonaa euroa Suomen yhteisen maatalouspolitiikan CAP-suunnitelmasta. Leader-rahoituksen tehokkuudesta ja lisäarvosta kertoo osaltaan se, että kunnat ovat sitoutuneet rahoittamaan 20 prosentilla paikallista kehittämistä. Leader-toiminta on lunastanut paikkansa aluekehittäjänä.

Ei tämä ole ihmekään – yksi euro kunnan rahaa tuo alueelle monta euroa valtion ja EU:n vastinrahoitusta, sekä saa liikkeelle yksityistä rahoitusta ja uskomattoman määrän talkootyötä.

Talkootyön lisäksi rahoituksella vahvistetaan aluetaloutta, saadaan aikaan uusia ja kehittyviä yrityksiä. Leader-rahoituksella parannetaan palveluja, kehitetään kylätaloja ja rakennetaan reitistöjä. Näistä ja monista muista kohteista ympäri Suomen on hauska bongata vihreitä Leader-lippuja, niin saaristossa veneillessä kuin kyläteitä kulkiessa. Paikalliset toimet edistävät myös ympäristön hyvinvointia, luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Leader kannustaa ja antaa välineitä maaseudun asukkaille aktiiviseen toimintaan.

Pari vuotta sitten omalla kotikylälläni Puumalan Ryhälässä kunnostettiin maamiesseuran taloa Leader-rahoituksella. Sen innoittamana olin mukana järjestämässä talolle Maaseutuparlamenttia. Nyt kyläyhdistys on uudistanut nimensä ja tehnyt jäsenhankintakampanjaa ja saapa nähdä, vieläkö siellä viriää uusiakin ideoita. Leader ainakin tarjoaisi sopivan kokoisia välineitä ideoiden vauhdittamiseen pienellekin yhdistykselle.

Leader-toiminta vahvistaa osaltaan demokratiaa. Leaderin perusta on se, että paikalliset asukkaat tietävät itse parhaiten, mitä omalla kotiseudulla tarvitaan. Leader-toiminta lisää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, mikä puolestaan on olennaisen tärkeää myös yhteiskuntamme kokonaisturvallisuuden kannalta.

Yhteistyö ja monipuolinen verkostoituminen, joka Leaderissä on paljon myös kansainvälistä, auttaa näkemään myös niitä mahdollisuuksia, mitä itse ei omalla alueella välttämättä havaitse.
Leader tuli Suomeen EU-jäsenyyden myötä vuonna 1996. Juhlallinen sopimusten allekirjoitustilaisuus ministerin kanssa järjestetään nyt viidettä kertaa. Itse olen nyt mukana ensimmäistä kertaa ministeriön Leader-vastaavan roolissa.

Suomen Leader on Euroopassa kärkijoukoissa. Meillä homma toimii ja haluamme pitää siitä huolta myös tulevaisuudessa. Se edellyttää paitsi hyvää yhteistyötä, mutta myös uudistumista ja ajan hermolla olemista.

Nyt olemme uuden rahoituskauden alussa lähtötelineissä. Sopimusten kirjoittamisen myötä sitoudumme kukin osaltamme edistämään paikallisten kehittämisstrategioiden toteuttamista ja pelaamaan samaan maaliin. Tehdään yhdessä maaseudusta entistä parempi paikka asua ja elää!

#Maaseututreffit – positiivista meteliä maaseudusta

Maaseututreffit saivat alkunsa, kun kaksi ratkaisukeskeistä toiminnan ihmistä löysivät toisensa LinkedInin ihmeellisessä maailmassa. Olen käyttänyt aktiivisesti Linkediniä koko sen ajan, kun olen työskennellyt maaseudun kehittämisen parissa. Melko usein maaseudun esiin tuominen kyseisessä some-kanavassa on tuntunut siltä, kuin olisin seissyt Raippaluodon sillalla ja huutanut viestiäni syysmyrskyyn. Ympärillä oleva muu pauhe on peittänyt maaseudun tarinan alleen. Tuskailin tätä aina välillä jossain postauksissani ja yhteen näistä tarttui Riikka Koskinen, joka toimii toimitusjohtajana Töitä Suomesta Oy:ssä. Riikka laittoi viestiä, että kyllähän tälle asialle nyt pitää jotain tehdä ja pian ideoitiin yhdessä #Maaseututreffit konsepti.

#Maaseututreffit on virtuaalinen, kerran kuukaudessa järjestettävä avoin Linkedin tapaaminen kaikille maaseudusta kiinnostuneille. Maaseututreffeille ovat löytäneet tiensä maaseudun kehittäjät, maaseudun yrittäjät, maaseudun tutkijat, maaseudun asukkaat ja muuten vain maaseudusta kiinnostuneet ihmiset. Maaseututreffeillä ei ole mitään virallista ohjelmaa, vaan aluksi jutellaan hetki yleisesti yhdessä tai kuunnellaan mahdollisesti joku lyhyt alustus jostain teemasta ja tämän jälkeen jakaudutaan juttelemaan pienryhmiin. Lopuksi vedetään vähän yhteen pienryhmissä käytyjä keskusteluja ja teemoja. Joka välissä yritämme myös muistutella, että osallistujat kirjoittaisivat jotain ajatuksiaan Maaseututreffien keskusteluista myös LinkedIniin tunnisteella #maaseututreffit. Ihan yhtä tärkeää on se, että käymme tykkäilemässä ja kommentoimassa niitä julkaisuja, joita aiheesta on tehty.

Miksi myös maaseudun tulisi näkyä LinkedInissä?

LinkedIn on kenties työelämän tärkein some-kanava. Aluksi se oli lähinnä virtuaalinen CV, johon työnhakijat saivat rakentaa julkisen ansioluettelonsa ja rekrytoijat yrittivät löytää parhaat kandidaatit. Vaikka LinkedIn on edelleen merkittävä rekrytointikanava, se on nykyään ennen kaikkea verkostoitumisalusta. Siellä on myös valtavasti potentiaalia maaseudun näkökulmasta. Etätyön lisääntyminen on lisännyt potentiaalisten maallemuuttajien määrää ja monet heistä löytyvät juurikin LinkedInistä. Siellä on myös monien yritysten edustajia, jotka miettivät osoitetta uudelle tuotantolaitokselle, etsivät yhteistyökumppaneita tai tarvitsevat erilaisia palveluja. Tärkeää olisi myös tehdä näkyväksi maaseutua ja maaseudun tärkeää roolia myös tämän oman maaseutukuplamme ulkopuolelle. Uskon, että tähän LinkedIn on mitä erinomaisin kanava.

Mistä liikkeelle Linkedinin kanssa?

  1. Luo profiili – Jos et ole vielä tehnyt profiilia, aloita siitä
  2. Siivoa julkinen linkki – Kun luot LinkedIn profiilin, alusta muodostaa profiiliin julkisen linkin. Tuo automaattisesti muodostettu linkki sisältää usein jotain ylimääräisiä numeroita ja kirjaimia ja ääkköset muuttuvat siinä usein kummallisen näköisiksi. Suosittelenkin ihan ensimmäisenä siivoamaan tuon linkin loppuosan etunimi.sukunimi tai sukunimi.etunimi muotoon. Toki sen kanssa voi myös vähän leikitellä ja lisätä siihen vaikka ammattia tai muuta ominaisuutta kuvaava sana.
  3. Profiilikuva – Panosta profiilikuvaan, sen ei ole pakko olla ammattilaisen ottama, mutta laadusta kannattaa silti huolehtia.
  4. Headline, eli nimen alle tuleva lyhyt kuvausteksti – Alusta tarjoaa tähän nykyistä tehtävääsi, mutta voit muuttaa sen miten haluat. Voit kertoa yrityksestäsi, työtehtävästäsi tai siitä millainen persoona olet. Katso mallia muilta ja sovella parhaaksi katsomallasi tavalla.
  5. Esittelyteksti (About) – Kerro jotain itsestäsi. Mikä sinua kiinnostaa, mistä innostut, mitä teet tällä hetkellä ja millaisia tulevaisuudensuunnitelmia tai – haaveita sinulla on.
  6. Työ- ja koulutustiedot – Kuten aiemmin mainitsin, LinkedIn on tavallaan virtuaalinen CV. Täydennä työ- ja kouluhistoriasi niiltä osin kuin katsot tarpeelliseksi. Kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta ole rehellinen. Kerro millaisia tehtäviä olet tehnyt ja mitä olet niissä oppinut. Voit myös linkittää mahdollisia julkaisuja ja sivustoja, jos olet ollut mukana niiden toteutuksessa.
  7. Taidot (skills) – Tässä voit listata asioita mitä osaat. Valitse tärkeimmät tai listaa kaikki mitä keksit. Huolehdi asetuksesi niin, että ihmiset voivat antaa kannatusta (endorsement) valitsemillesi taidoille

Näillä pääset jo liikkeelle profiilin kanssa. Jos haluat vielä hienosäätää profiiliasi, mieti myös nämä:

  • Tausta- tai kansikuva
  • Oleelliset linkit Featured-osioon
  • Suosittelut
  • Lisenssit ja sertifikaatit
  • Vapaaehtoistyö
  • Kielitaito

Valmis! Mitä siellä sitten tehdään?

Kun profiili on kunnossa, on hyvä aloittaa verkostoituminen. Aloita tutuista henkilöistä, ihmisistä jotka tunnet työn puolesta tai joiden kanssa olet opiskellut. Lähetä verkostoitumispyyntö ja liitä mukaan lyhyt saate, jossa kerrot miksi haluat verkostoitua. Tietokoneella ohjelma ehdottaa viestin liittämistä automaattisesti, puhelimessa kutsu tulee lähettää kutsuttavan henkilön profiilista löytyvän kolmen pisteen takaa ”Personalized Invitation” toiminnolla. Kun olet päässyt vauhtiin, voit jatkaa verkostoitumista muihin kiinnostaviin ihmisiin. Linkedin on verkostoitumiskanava, jossa ihmiset lähtökohtaisesti verkostoituvat mielellään. Kun lähetät verkostoitumispyynnön ihmiselle, jota et tunne entuudestaan, todennäköisesti pahinta mitä voi tapahtua on se, ettei tämä hyväksy pyyntöä. Parhaimmillaan tuo verkostoituminen voi johtaa jonkin yhteisen projektin äärelle, kuten minulle ja Riikalle kävi.

Jos kynnys postauksen julkaisuun on korkea, aloita varovasti. Tykkäile toisten postauksista ja kokeile kommentointia. Vähitellen huomaat, että kiinnostavat keskustelut voivat viedä mukanaan ja että sinullakin voi olla jokin oma näkökulma tai avaus johonkin aiheeseen. Osa postauksista tuntuu katoavan jonnekin bittiavaruuteen, eivätkä ne näytä tavoittavan ketään. Toiset saavat taas aikaan todella paljon hyvää keskustelua. Etukäteen on vaikea tietää, mitkä teemat minäkin päivänä ihmisiä kiinnostavat.

Ota #maaseututreffit tunniste seurantaan LinkedInissä, niin pysyt perillä, koska verkosto kokoontuu seuraavan kerran. Löydät Maaseututreffit nyt myös täältä Maaseutuverkosto.fi alustalta keskusteluryhmistä.

Maaseudun kehittäjäkoulutus

Olen jo pitkään pohtinut maaseudulla pahenevan kehittäjätoimija- ja osaajapulan ratkaisemista. Kyseessä on siis kaksi avainryhmää, eli kyse on yhtäältä ammattimaisista maaseudun kehittäjistä (projektipäälliköt ja -työntekijät, yksityisten organisaatioiden työntekijät sekä virkamiehet) ja toisaalta yhteisöllisen kehittämistyön vapaaehtoistoimijoista. Hanketoiminta on kehittämisorganisaatioille vapaaehtoistoimintaa, joten jatkuva henkilöstön kouluttaminen ja motivointi on tarpeen, jotta organisaatioilla on valmiuksia ja motivaatiota osallistua hanketoimintaan.

Mielessäni on kaksi koulutusohjelmaa, joita tarvittaisiin Suomessa edistämään valtakunnallisen, alueellisten ja paikallisten maaseudun kehittämisohjelmien sekä aluekehitysohjelmien toimeenpanoa. Osaavat ja innostuneet ihmiset ovat hankkeiden (ohjelmien) toimeenpanossa helposti minimitekijänä, koska julkisia varoja kehittämistyöhön on ainakin tällä hetkellä runsaasti käytettävissä, varsinkin kun huomioidaan yhteisen maatalouspolitiikan (maaseuturahaston) lisäksi muutkin käytettävissä olevat rahoitusinstrumentit (mm. JTF). Eri organisaatioissa toimivat innostuneet ihmiset ajavat organisaatioissaan eteenpäin hankeideoidensa toimeenpanoa ja ovat sillä tavalla kehittämisen avainryhmää.

 

Ammattimaiset maaseudun kehittäjät

Maaseudun kehittäjäkoulutusta oli aiemmin mm. Kuopion yliopistolla. Koulutus oli valtakunnallisesti tunnettua ja arvostettua.

Hyvin paljon vastaavia olivat Itä-Suomen yliopiston Pohjois-Karjalassa vuosina 2009-2010 järjestämä Tulevaisuusohjelma PK2030 -koulutus ja vuosina 2010-2012 järjestetty Maaseudun Tulevaisuusriihi -koulutus, jotka järjestettiin maaseuturahastohankkeina. Koulutukset oli kytketty maaseutuohjelmatyöhön ja kokemukset niistä olivat hyvät.

 

Koulutusta tarvittaisiin nykyisinkin, koska kapeat ”tutkintokoulutusputket” eivät tarjoa niin laajaa ja ajantasaista sisältöä kuin nykyisin maaseudun kehittämistehtävissä eri organisaatioissa tarvittaisiin. Monella aktiivisella toimijalla saattaa tutkinnon suorittamisesta olla jo vuosikymmeniä ja uutta tietoa tarvittaisiin innovaatiokyvyn ylläpitämiseksi. Maaseudun kehittäjäkoulutuksen potentiaalista ydinkohderyhmää olisivat palkkatyössä toimivat eri yksityisten ja julkisten organisaatioiden henkilöt. Keskeisimmät koulutettavien taustaorganisaatiot voisivat olla kunnat (ml. maaseutupalvelujen yhteistoiminta-alueet), ELY-keskukset, oppilaitokset, ProAgriat, MTK, MSL, Martat ja monet muut organisaatiot, joissa maaseudun kehittämistyötä palkkatyönä (erityisesti hankkeina) tehdään. Hankevetäjät ja -työntekijät sekä virkamiehet olisivat siis hyvin keskeistä kohderyhmää. Yrittäjille, maanviljelijöille ja vapaaehtoistoimijoille pitäisi myös tarjota mahdollisuus osallistua. Koulutus olisi luonteeltaan ammatillista täydennyskoulutusta ja voisi olla pienessä määrin maksullista, koska koulutettavien työnantajat voisivat maksaa omarahoitusosuuden.

Tulevaisuusorientaatio olisi edelleen hyvä lähtökohta tälle kehittäjäkoulutukselle. Tulevaisuuttahan kehittämistyöllä nimenomaan tehdään. Tärkeää olisi perehdyttää koulutettavat laajasti maaseudun kehittämis- ja innovaatiojärjestelmään. Tärkeää olisi tarjota näkymiä erilaisista tulevaisuuskuvista ja maaseudun kehittämisen hyvistä käytännöistä, joita voitaisiin hakea sekä kotimaasta että ulkomailta. Yhteiskunnan muutoksiin tulisi perehtyä ja pystyä näkemään kehittämismahdollisuudet (esim. monipaikkaisuus).  Kehittämisohjelmien painopisteen siirtyessä entistä vahvemmin ympäristö- ja ilmastoasioihin, tulisi tämän aihealueen osaamista vahvistaa maaseudun kehittäjienkin osalta. Koulutus voisi olla monimuotokoulutusta, jossa voitaisiin käyttää maan parhaita asiantuntijoita. Lisäksi tarvittaisiin koti- ja ulkomaan opintomatkoja.

 

 

Paikallinen yhteisöllisen kehittämistyön vapaaehtoistoimijat

Paikallinen kehittämistoiminta on suurelta osin 60+ -ikäisten maaseudun asukkaiden vapaaehtoistyön varassa. Toiminta organisoituu monessa tapauksessa yhdistysten kautta, joka onkin Suomessa vahvuus (n. 100.000 toimivaa yhdistystä). Toimivissa yhdistyksissä on yleensä osaava vastuuvetäjä, joka saa aikaan organisoitua toimintaa, tapahtumia ja tekemistä, ja joka vetää mukaansa laajan joukon maaseudun asukkaita, maatiloja ja yrityksiä sekä muita järjestöjä. Monesti heistä käytetään nimitystä ”kyläpäällikkö”, varsinkin, kun kyse on kyläyhdistyksen vetäjästä. Nämä henkilöt ovat siten paikallisen maaseutukehityksen avainhenkilöitä, jotka usein kuuluvat useisiin yhdistyksiin ja ovat vastuutehtävissä useissa yhdistyksissä.

Ongelmana on kuitenkin se, että nykyisin on entistä vaikeampaa löytää yhdistyksiin vastuullisia toimijoita (puheenjohtajia, sihteereitä ja hallitusten jäseniä). Nuoremmat sukupolvet ovat omaksuneet toimintaan osallistumisessaan Pop Up -tyyppisen toimintatavan, johon sitoutuminen yhdistystoimijaksi vuosiksi tai vuosikymmeniksi ei lähtökohtaisesti kuulu. Julkisen rahoituksen saantiin tarvitaan kuitenkin juridinen oikeushenkilö (esim. yhdistys), jolla on toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset toteuttaa hankkeita. Koulutus parantaisi erityisesti toiminnallisia edellytyksiä.

Edellä olevasta johtuen Suomeen tarvittaisiin laaja vapaaehtoisten maaseututoimijoiden koulutus-, motivointi- ja valmennusohjelma, joka toisi Suomeen lisää osaavia, motivoituneita toimijoita, joiden varassa yhdistykset voisivat toimia ja saada julkisia varoja kehittämishankkeisiinsa ja sitä mukaa edistää ohjelmien toteutumista. Motivoinnin osuus on tässä merkittävä, jotta mukaan saadaan työelämässä olevia, työelämästä kohta vapautuvia, ja työelämästä jo vapautuneita henkilöitä tai työelämän ulkopuolella muuten olevia mukaan näihin koulutuksiin. Em. henkilöt ovat monesti hyvin osaavia (mm. tietotekniikka) jo ennestään, mutta täydennyskoulutusta tarvittaisiin mm. yhdistystoimijana ja yhteisökehittäjänä toimimiseen. Yhdistysten ja hankkeiden vetäminen on merkittävästi helpompaa, kun asiaosaaminen on hallussa. Yhdistystoimijan pitää mm. hallita yhdistyslaki ja kokouskäytännöt (myös hybridikokous), osata tapahtumatuottamista, tuntea hankerahoituksen toimintatavat jne. Kaikkien näiden tekeminen on helpompaa ja kynnys niihin pienempi, kun osaaminen on hallussa. Myös Leader-toimintatavan onnistumisen suhteen kyse on avainryhmästä. Paikalliset vapaaehtoistoimijat muodostavat Leader-toiminnan ytimen. Leader-rahoitus ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa kuin enintään paikallisesti. Tarvittaisiin kuitenkin merkittävästi laajempaa koulutusta, jotta saataisiin vaikuttavuutta, riittävät koulutusryhmät ja vertaisverkosto. Vähimmäistaso voisi olla 1-2 maakuntaa, mutta valtakunnallinen, alueille hajautettu, koulutus vastaisi tarpeeseen parhaiten. Sisällön pitäisi olla monimuotokoulutusta ja siihen pitäisi kuulua koti- ja ulkomaan opintomatkoja. ”Oikeiden” koulutettavien löytäminen on haastavaa ja vaatisi paikallistuntemuksen hyväksikäyttämistä oppilasvalinnassa ja markkinoinnissa. Tämän koulutuksen pitäisi olla osallistujalle halpaa tai maksutonta, koska varsinkaan pienimmillä taustaorganisaatioilla (esim. yhdistykset) ei ole tarvittavaa maksukykyä, eikä sitä välttämättä ole koulutettavillakaan.

Yhteisöpedagogin tutkintokoulutus on olemassa, mutta se ei korvaa tätä tarvetta, koska siinä on kyse enemmänkin palkkatyöhön tähtäävästä tutkintokoulutuksesta kuin paikallisen vapaaehtoistoiminnan edistämisestä. Opintosisällöissä olisi varmasti kuitenkin yhtäläisyyksiä. Myös tapahtumatuottajakoulutuksia on, mutta sekin on vain osa osaavan paikalliskehittäjän osaamistarpeesta.

Koulutusten tuloksena usein syntyvä vertaisverkosto on merkittävä tulos, koska siitä on ammatillista ja sosiaalista tukea kehittäjätoimijoille. Tämä pätee molempiin koulutuksiin.

 

Koulutus antaisi hyvät valmiudet toimia myös esim. kunnallisissa luottamustehtävissä. Siten hyvin koulutetut paikallisosaajat voisivat toimia laajassa roolissa paikallisyhteisöjensä hyväksi. Tällä olisi merkitystä erityisesti niissä kunnissa, joissa asukkaiden ikärakenne on haastava.