Start up -yritys Tiny Farms kehittää tulevaisuuden maataloutta

Vuonna 2020 perustettu saksalainen Tiny Farms on nykyaikainen viljelijöiden osuuskunta, joka tuottaa vihanneksia Brandenburgin alueella, Berliinin itäpuolella. Kyseessä on pienten tuottajien yhteistyömalli, jonka tilat kasvattavat vihanneksia ja toimittavat ne sadan kilometrin säteellä sijaitseviin ravintoloihin, supermarketeihin ja koulujen keittiöihin.

Uutta on se, että näitä mikrotiloja voivat hoitaa maanviljelystä kiinnostuneet ihmiset yksin tai yhdessä, kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Viljelijän ei ole pakko sitoutua maatilaan toimintaan kokoaikaisesti ympäri vuoden.

Tiny Farmsin perustajat Tobias Leiber ja Jacob Fels kertovat, että maatalous tarvitsee uudenlaista ajattelua ja uusia käsiä. Heidän mukaansa alan suurin ongelma on se, että yhä harvemmat ihmiset haluavat työskennellä vihannesten viljelyn parissa.

Saksassa tämä kustannuksiltaan edullinen ja pienimuotoinen viljelymalli on houkutellutkin mukaan erityisesti nuoria, jotka arvostavat työelämän joustavuutta ja työn ja vapaa-ajan tasapainoa.

Tavoitteena 1000 Tiny Farmsia vuoteen 2030 mennessä

Tiny Farms syntyi vuonna 2020, kun sen perustaneet Leiber ja Fels, saivat selville, että Brandenburgin alueella käytetyistä luomuvihanneksista vain viisi prosenttia tuli samalta alueelta. Osuuskunta perustettiin tukemaan paikallista luomutuotantoa.

Nyt Leiberin ja Falesin tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Saksassa olisi 1000 Tiny Farmsin kaltaista yhteenliittymää. Tänä vuonna toiminta laajenee jo Hampurin alueelle.

Kolmeen periaatteen toimintamalli

Tiny Farmsin toiminta nojaa kolmeen periaatteeseen: biointensiiviseen viljelyyn, koulutusta tarjoavaan Tiny Farms -akatemiaan ja Grow List -sovellukseen.

Biointensiivisen viljelytavan ansioista Tiny Farmsin luomutilojen hyötysuhde on korkea, eli pieneltä alalta kerätään mahdollisimman paljon satoa. Tutkimusten mukaan biointensiivistä viljelytapaa käyttävät maatilat käyttävät 50–75 prosenttia vähemmän maata ja 94–99 prosenttia vähemmän energiaa saman ruokamäärän tuottamiseen kuin perinteinen viljely.

Koska Tiny Farms -tilojen koko on keskimäärin vain puoli hehtaaria, niillä voidaan panostaa lihasvoimaan perustuvaan työskentelyyn. Kun perinteisiä maatalouskoneita ei tarvitse hankkia, ei tiloille tule kalliita laiteinvestointejakaan.

Tiny Farms -akatemia puolestaan kouluttaa huomisen maanviljelijöitä. Koulutusohjelma on tarkoitettu kaikille luomuviljelystä kiinnostuneille, ja osa siihen osallistuvista on harrastajia, osalla taas on tavoitteena ammatti ja osuuskunnan jäsenyys. Koulutusohjelman ideana on madaltaa vihannesviljelyn kynnystä ihmisiltä, joilla ei ole perinteistä maatalousalan koulutusta. Akatemia opettaa paljon muutakin kuin viljelytekniikkaa. Siihen kuuluu myös vierailuja tiloilla, viljelijöiden tapaamisia ja verkostoitumista.

Grow List -sovellus tarjoaa viljelijöille työohjeet ja työkalut sadon suunnitteluun. Se kertoo myös, millaisia tuotteita alueen asiakkaat haluavat. Näin kysyntälähtöisen viljelysuunnitelman teko seuraavalle satokaudelle helpottuu.

Sovelluksen kautta viljelijät saavat apua ja tukea myös kirjanpitoon, luomusertifiointeihin, hankintaan ja logistiikkaan.

Mitä suomalaiset voivat oppia Tiny Farmsista?

Saksalaisen markkinan hyvin tunteva Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanketta (KIKE) edustava Hanne Husso Husso Consulting -yrityksestä kannustaa suomalaisia ottamaan mallia Saksasta.

Husson mukaan Tiny Farmsin digitaaliset ratkaisut, joiden avulla voidaan ennakoida tuotantoa, kartoittaa asiakkaiden toiveita ja tehostaa tuotantoa, voisivat toimia Suomessa. Erilaisten ohjelmistojen ja sovellusten integroiminen viljelijäverkostojen toimintaan toisi pitkien välimatkojen Suomessa varmasti paljon hyötyjä.

Hanne Husso näkee uudenlaisissa viljelijäverkostoissa myös mahdollisuuden nostaa esiin kotimaisia ja meille tyypillisiä vihanneslajikkeita sekä perinnelajikkeita.

– Juurekset ovat ruokakulttuurimme kivijalka. Tämän mallin avulla voitaisiin vähän unohduksiin painuneiden mustajuuren, palsternakan tai kaskinauriin viljelyä, kulutusta ja käyttöä nostaa. Lisäksi tuotteen hinta saadaan pysymään kuluttajalle kohtuullisena, kun suunnitelmissa ja viljelyssä tehdään yhteistyötä.

Husson mukaan vihannesten viljelyyn kannattaa Suomessakin panostaa, sillä tulevaisuuden viljelystrategioita kartoitettaessa se on noussut potentiaaliseksi menestyjäksi.

– Suomessa on maantaloudessa ja vihannesten viljelyssä paljon osaamista, mutta miten integroida se taito yhteen markkinoinnin ja digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien kanssa? Menestyvässä organisaatiossa tarvitaan kummankin alueen osaamista, Husso toteaa.

 

Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä ja Facebookissa. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Kuntamuutos maaseudulla – mitä se tarkoittaa?

Kylien omaehtoinen toiminta on aivan keskeistä. Mahdollisuus muutokseen on kunnissa kuitenkin käsillä sote-palvelujen siirryttyä hyvinvointialueille. Millaisia maaseudun kehittäjiä kunnat voisivat olla tulevaisuudessa? Ja ennen kaikkea, mitkä asiat muutoksessa vaikuttavat?

Maaseutu osaksi kuntastrategiaa

Yksi keino maaseutunäkökulman vahvistamiseksi on kuntastrategia. Strategian laadintavaiheessa voidaan järjestää tapaamisia kylillä, mikä edistää verkostojen syntymistä kuntajohdon ja kyläläisten välillä. Parhaimmillaan vuoropuhelu lisää ymmärrystä maaseudun potentiaalista.
Mutta entä jos kuntajohto vaihtuukin tiuhaan tahtiin? Tämänkaltaista uutisointia saa maaseutukunnista lukea aika ajoin, sillä kuntien poliittisen johdon ja viranhaltijajohdon väliset ristiriidat näyttävät yleistyneen. Kun avainhenkilöt vaihtuvat, on kokemusperäisen tiedon kartuttaminen aloitettava maaseudulta uudelleen. Näissä tilanteissa kuntastrategialla on erityinen merkitys: hyvä strategia tukee valittua suuntaa, vaikka henkilöt vaihtuisivat.
Myös kuntapäättäjille maaseutu on visainen kysymys. Strateginen kehittäminen tähtää yleensä kasvuun ja useilla maaseutualueilla se ei perinteisessä mielessä toteudu. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan maaseutualueiden kutistumisesta (rural shrinking) ja tarpeesta sopeutua siihen, mikä on ennen kaikkea poliittinen kysymys. Maaseutualueista tulisikin käydä kunnissa avointa keskustelua. Väestön vähenemisen ei tarvitse tarkoittaa elämänlaadun heikkenemistä, etenkin jos muutosta voidaan helpottaa erilaisilla järjestelyillä.

Paikallisyhteisöt aisaparina

Leader-toiminnan ja kyläyhteisöjen merkitys on maaseudulla ilmeinen ja se kunnissa tiedetään. Sanonta “kannettu vesi ei kaivossa pysy” kuvaa kuntatoimijoiden näkemyksiä kylätoiminnan ensisijaisuudesta. Monet kunnan omista maaseutuun kohdistuvista toimista tähtäävätkin kylien ja Leader-ryhmien yhteistyön edistämiseen. Voisi jopa todeta, että maaseudun kehittämisessä kunnat toimivat sisäänheittäjinä Leaderin suuntaan.
Edellä mainitussa asetelmassa piilee kuitenkin vaara, että kunta keskittyy elinvoiman edistämiseen taajama-alueilla ja jättää maaseudun kylien ja Leader-ryhmien huoleksi. Kuntamuutos maaseudulla tulisi olla jatkuvaa vuoropuhelua kyläyhteisöjen kanssa, jolloin kehittämisideat tulevat kaikkien tietoon. Tällöin niiden toimenpano voi kehittämisvaroin olla jouhevampaa.

Hyöty irti hankkeista

Maaseudun kehittämisestä ei voi puhua mainitsematta hankkeita. Siinä missä kylien hankkeet keräävät kiitosta konkreettisuudellaan, suhtaudutaan hanketoimintaan kunnissa yleisesti varsin kriittisesti. Tekemissäni kuntatoimijoiden haastatteluissa hankkeita kerrottiin tulevan “sekä ovista että ikkunoista” ja kehittäminen oli yhtä “hankehumppaa”. Ilmaisut kertovat projektillistumisen läpitunkevuudesta kunnan kehittämisessä. Kriittisyys hankkeita kohtaan kumpuaa vaikeudesta saada hankkeista pysyvää hyötyä.
Yksi keino hyödyntää hankkeita on laatia kunnissa teemakohtaisia ohjelmia, joita hankkeilla toteutetaan. Ohjelmatyö voisi tuoda hanketoimintaan pitkäjänteisyyttä. Esimerkkejä tästä kannattaisi kartoittaa ja tuoda esille. Se palvelisi myös EU-ohjelmien kuntatason toteutusta.

Kuntamuutoksen seuraukset maaseudulla

Väitöskirjassaan “Kunta, muutos ja kuntamuutos” tutkija Anni Jäntti on esittänyt kiinnostavan tulkinnan kuntien nykyisestä tilanteesta. Sote-palvelujen siirtyminen pois kunnista voi paljastaa Jäntin mukaan kuntien onttouden ja tekee välttämättömäksi löytää niille uusi ydintehtävä. Tämä voi liittyä esimerkiksi demokratian, elinkeinotoiminnan ja yhteisöllisyyden edistämiseen. Kunnat ovat kuitenkin hyvin erilaisissa tilanteissa, osa lähtökohtaisesti enemmän onttoja kuin toiset. Tutkija ennakoikin kuntien erilaistuvan, mikä on nyt myös uudessa hallitusohjelmassa tunnistettu.
Kuntien tehtäväkenttää kaventanut hallintouudistus antaa siis tilaa paikallisuudelle. Muutos on maaseutupoliittisesti kiinnostava. Löytävätkö kunnat uudenlaisen roolin (maaseutu)yhteisöjen kehittäjinä? Osataanko maaseutua hyödyntää elinvoimatyössä ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuntamuutos vahvistaa parhaimmillaan sekä edustuksellista että osallistavaa demokratiaa, mikä on myös maaseutupoliittinen tavoite. Maaseudun toimijakentässä on lukuisia mahdollisuuksia uudistuville kunnille.

Ella Mustakangas

Kirjoittajan on väitöskirjatutkija, hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma, Tampereen yliopisto

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa maaseudun kehittämisestä kunnissa. Tutkimusta rahoittaa Keskitien säätiö. Kirjoittaja työskentelee Sotkamosta käsin.

ella.mustakangas@tuni.fi

Lähteet: Jäntti, Anni 2016. Kunta, muutos ja kuntamuutos. Acta Universitatis Tamperensis 2215. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0238-2

Maatilan omistajavaihdos edellyttää avoimuutta

Näinhän se pitäisi ollakin, mutta usein on myös niin että kun terveys, rahahuolet, jaksaminen, avioerot astuvat kuvioon herätään asiaan, että mitenkäs se tilan tulevaisuus meneekään?

Kuka jatkaa viljelyä? Miten jaksan vielä eläkeikään? Miten minun toimeentuloni jatkossa? Nuoret puolestaan ajattelevat omaa tulevaisuuttaan ja oman elämänsä polkua – mitä minä haluan tehdä isona? Jatkajilla pitää olla valmiiksi halu ja mielenkiinto tilanpidon jatkamiselle omin tavoittein ja suunnitelmin, sillä näitä ei voi ulkopuoliset antaa.

Eli noihin muutamaan lauseeseen kiteytyy monesti koko paketti.  Onko tilalla jatkajaa, onko koulutuksesta huolehdittu, onko tilaa kehitetty, onko löydetty yhteinen tahtotila tilan tulevaisuudelle sekä sukupolvenvaihdokseen, onko perhepiirissä keskusteltu avoimesti tilan tulevaisuudesta ja tulevasta sukupolvenvaihdoksesta?

Liikkeelle hyvissä ajoin

Varsinainen liikkeelle lähtö kannattaa aloittaa keskustelulla toisten viljelijöiden eli tukiverkoston kautta jo hyvissä ajoin ja tehdä yhdessä asiantuntijoiden kanssa suunnitelmaa tilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi. Sukupolvenvaihdos ja omistusjärjestelyt pitäisi tehdä, kun luopujat ovat vielä elossa ja voimissaan, silloin sukupolvenvaihdoksen kulkuun ja toteuttamistapaan voi vielä itse vaikuttaa.

Keskeisintä prosessissa on puheeksi otto, avoin keskustelu ja hyvien suunnitelmien jälkeen päätöksenteko. Sukupolvenvaihdos sinällään on vain yksi kauppakirja / luovutuskirja. Mutta jos haluaa ennakkoratkaisua lahjaverotuksesta tai yleensä verotuksesta sekä tilalle saatavasta rahoituksesta, suunnitteluun kannattaa varata aikaa. Etukäteispäätöksiin pitääkin varata aikaa noin 2-6 kuukautta ja sitä ennen tehtävään suunnitteluun puolesta vuodesta kahteen vuoteen…

Omistajajärjestelyn malli tilan mukaan

Omistusjärjestelyjen kirjo on laaja. Vaihtoehtoina on lahja (0%), lahjanluonteinen kauppa (1-75%), alihintainen kauppa (76 – 99%) tai kauppa käyvällä arvolla (100 – %). Lahjanluonteinen kauppa eli kappa 1-75 % verottajan käyvästä arvosta on yleisin, mutta tilan rakenteesta (onko vasta investoitu jne.) ja tilanteesta johtuen kaikkia malleja käytetään.

Maatila on mahdollista hankkia myös vuokraamalla. Maatilan omistajuudenvaihdos tehdään yleisimmin suvun kesken, mutta maatila on mahdollista hankkia myös suvun ulkopuolelta ja myydä ”vieraalle”.

Usein halutaan tilalla tehdä myös vaiheittaisena tilakauppaa tai tila myydään useammalle jatkajalle, eli perustetaan yhtymä. Uudet rahoitusvaihtoehdot jopa osin tulevat suosimaan tätä. Kuitenkin haluan heti varoittaa yhtymänä toimimisesta ja sen erilaisuudesta. Jos maatilataloutta halutaan jatkaa yhtymänä, on huolehdittava yhtymän toimintaa turvaavista asiakirjoista, joita ovat mm. yhtymäsopimus, edunvalvontavaltakirja, testamentti, avioehtosopimus ainakin alkuun. Jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu, jos joku yhtymän osakas putoaa pois, niin miten silloin asioita hoidetaan ja tilaa kehitetään. Suunnittelulla etsitäänkin tilalle soveltuvin malli ja se on tilakohtainen. Ei voi yleistää, että juuri samantapainen kävisi kaikille tiloille.

Sukupolvenvaihdos on henkisesti moniulotteinen tapahtuma. Siinä on paljon luopumiseen liittyvää ja jatkamiseen liittyvää miettimistä. Hyvällä suunnittelulla ja askelmerkkien löytämisellä saadaan hyvä polku niin tilan kehittämiseen kuin sukupolvenvaihdoksen ajankohtaankin sekä tapaan, miten se tehdään.

Varaamalla riittävästi aikaa mahdollistetaan hyvin etenevä tilan kehittyminen ja henkinen valmistautuminen. Tilan kehittyminen pitääkin olla suunnitelmallista ja pitkäjänteistä jatkuvaa työtä määrätietoisesti laskelmiin ja hyvään suunnitteluun pohjautuvaa. Näin saadaan vältettyä ja kierrettyä suurimmat sudenkuopat.

Omistajanvaihdos vaikuttaa moniin, sisaruksiin, luopujiin ja uusiin yrittäjiin. Kauppahinta, asuminen, mahdolliset sisaruksille maksettavat osuudet (vanhempien kautta), rahoituksen saaminen, tilan kehittämisen aikataulutus, luopujien ja jatkajan toimeen tulo jatkossa ovat niitä keskeisimpiä sukupolvenvaihdos prosessissa nousevia asioita.

Kysy neuvoa!

Apu saa neuvontajärjestöiltä, verottajalta, pankeista, ELY-keskuksista ja eri sidosryhmiltä mm metsään liittyvät toimijat.

ProAgria Itä-Suomelta löytyy eri asiantuntijat kotisivujen kautta ja hankkeitten kotisivujen kautta löytyy alkutiedon janoon hyviä katsottavia tiedotteita.

Rohkeasti yhteydenotto neuvojiin ja laitetaan yhdessä tulevaisuuden suunta selkeämmäksi!

Agrologiopiskelijan kokemuksia työharjoitteluista

Ensimmäinen harjoittelu maatilalla

Ensimmäisen maatilaharjoittelun Jenna suoritti kahden robotin maitotilalla, johon sisältyi karjanhoitoa, peltotöitä sekä muita maatilalle kuuluvia työtehtäviä. Vasikoiden ja nuorkarjan hoito oli yksi suurimmista mielenkiinnon kohteista, joita Jenna erityisesti pääsi harjoittelemaan. Nykyaikainen maitotilan toiminta sekä luomuviljely herättivät myös kiinnostusta.

Tilan väellä on myös suuri vaikutus opiskelijan oppimiseen ja haluun kehittyä. Jenna on päässyt osallistumaan monipuolisesti kaikkiin tilan työtehtäviin sekä hänelle on haluttu opettaa asioita, jotta hän hyötyisi harjoittelusta mahdollisimman paljon. Kun aikaisempaa kokemusta ei ole alalta ja työtehtävät ovat uusia, korostuu tilanomistajien halu auttaa ja opastaa opiskelijaa eteenpäin.

Asiantuntijaharjoittelu ja tulevaisuuden työelämä

Toinen harjoittelu on juuri käynnissä ja Jenna suorittaa sitä koulutuskeskus Jedulla, Haapajärven toimipisteellä. Työtehtäviin kuuluu pääosin karjanhoitajan työtehtäviä sekä toisen asteen opiskelijoiden ohjaamista navetalla. Jenna kokee työnsä tällä hetkellä vastuulliseksi, itsenäiseksi sekä mukavaksi, jota tukee monipuoliset työtehtävät. Pienenä lisänä Jenna saa myös päivittää oppilaitoksen sosiaalisen median kanavia. Harjoittelu on vahvistanut Jennan ajatusta tulevasta: ”Minua kiinnostaa erityisesti työllistyminen sellaiseen työhön, jossa pääsisin toimimaan opiskelijoiden kanssa.”

Harjoittelujen merkitys opinnoissa

Agrologin koulutuksessa harjoitteluita pidetään erittäin tärkeinä ja merkittävinä opintojen kannalta. Opetuksen aikana painopiste on enemmän teorian opiskelussa, jolloin käytännön harjoittelu jää harjoittelujaksoille. Nykyään alalle hakee myös paljon henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista taustaa maataloudesta, jolloin on tärkeää, että maatalouden alkutuotanto tulee tutuksi – siitähän kaikki kuitenkin lähtee.

Asiantuntijaharjoittelun paikat ovat kilpailtuja ja välillä paikoista saattaa olla pulaa. Opiskelijan on tarvittaessa pystyttävä joustamaan ja lähtemään työharjoitteluun kauemmaksi kotipaikkakunnaltaan, mikäli paikkaa ei saa läheltä. Pääsääntöisesti harjoittelupaikat tulee hankkia itse, mutta oppilaitoksilla on myös kontakteja eri maatilayrittäjiin, joista voidaan saada hankittua harjoittelupaikkoja opiskelijoille.

 

Kirjoittaja: Oona Helander, markkinointiharjoittelija, Hämeen ammattikorkeakoulu

Agrologiopiskelijoiden ottaminen työharjoitteluun

Harjoittelut ovat opiskelijoille tärkeitä paikkoja lisätä omaa osaamistaan ja harjoitella opittuja asioita käytännössä. Harjoittelupaikkoja saattaa olla niukasti tarjolla ja yrittäjien tietoisuus harjoitteluiden sisällöistä ja niihin liittyvistä kokemuksista saattavat olla heikkoja.

Kansainvälisten agrologiopiskelijoiden lukumäärä on kasvanut viime vuosina huimasti ja todennäköisesti se tulee kasvamaan tulevaisuudessakin. Englanninkielisten opiskelijoiden tavoitteet ovat harjoitteluiden osalta samat kuin suomenkielisilläkin opiskelijoilla.

Työharjoitteluiden tavoitteet

Agrologiopintoihin kuuluu kaksi työharjoittelujaksoa, maatila- ja asiantuntijaharjoittelut, joiden tavoitteina on edistää omaa ammatillista kehitystään keräten tietoa sekä soveltaen, että syventäen aiemmin opittua. Maatilaharjoittelun tarkoituksena on perehdyttää opiskelija alkutuotannon ja maatalouden perusasioihin. Asiantuntijaharjoitteluissa halutaan syventää osaamista esimerkiksi tuotannon, yrittäjyyden, koulutuksen tai elintarviketeollisuuden erilaisiin tehtäviin.

Haastatteluun osallistujat

Haastatteluun osallistui kaksi erilaista maatilayrittäjää, joilla on ollut suomalaisia sekä kansainvälisiä opiskelijoita työharjoitteluissa. Molemmat ovat pieniä tiloja, joista toinen on Rantakorven luomukotieläintila Niemisjärvellä Keski-Suomessa. Kemijoen varrelta Tervolasta löytyi toinen haastateltava tila Tölli, josta löytyy 61 naudan parsinavetta.

Agrologiopiskelijoita navetassa
Opiskelijoita Mustialan opetusnavetalla. Kuvaaja: Jakke Nikkarinen

Suomen luonto on eksoottista kansainväliselle opiskelijalle

Kansainvälisen opiskelijan harjoitteluun ottaminen tarjoaa paljon positiivisia asioita, kuten kielitaidon karttumista, kulttuurin vaihtoa sekä oman työn ja Suomen luonnon arvostamisen kasvua. Molemmat yrittäjät jakoivat samanlaisia kokemuksia tästä.

Töllin tilalla oltiin sitä mieltä, että opiskelijan motivaatio ja halu oppimiseen ratkaisee muun muassa sen, kuinka paljon hän saa irti harjoittelun aikana. Uusien opiskelijoiden perehdyttäminen tilan töihin luo uusia motivaation lähteitä ja katsontoja, etenkin, jos opiskelija ymmärtää myös kyseenalaistaa esimerkiksi työtapoja ja toimintamalleja. Tämä tekee opettamisesta ja oppimisesta antoisaa molemmille.

Rantakorven tilalta nostetiin esiin kulttuurin vaihto ja harjoittelujen värikkyys. Harjoittelun aikana voi myös oppia huomaamaan itsekin arvostansa Suomen luontoa enemmän, kun näkee, miten eksoottista se voi olla toisille. Lisäksi kansainvälisten opiskelijoiden tuomassa kulttuurin vaihdossa saattaa päästä herkuttelemaan toisen maan leivonnaisilla ja ruokakulttuurilla eikä elinikäisten ystävien saaminenkaan ole poissuljettua.

”Hyvin pärjäsimme, kun turvauduimme välillä kääntäjään”

Kielimuuri voi olla joissakin tilanteissa haaste, niin opiskelijalle kuin yrittäjällekin. Kun oma kielitaito ei aina riitä, voi silloin turvautua netistä löytyviin kääntäjiin. Ne ovat helposti saatavilla, kun kommunikaatiossa tulee haasteita. Vastaavasti myös opiskelijan englannin kielen taito ei aina ole riittävä. Oletus saattaa olla se, että kansainvälisen opiskelijan kielitaito on hyvä, mutta todellisuudessa englanti on harvoin heidänkään äidinkielensä.

Harjoittelijoiden ottaminen kannattaa

Molemmat yrittäjät olivat sitä mieltä, että opiskelijoiden ottaminen harjoitteluun avaa silmiä omalle työlleen enemmän. Opiskelijan kansallisuudella ei ole väliä motivaation, oppimisen halun tai muunkaan suhteen, vaan asenne ratkaisee.

Oppilaitokset tukevat tiiviisti opiskelijoiden ja yrittäjien yhdistämistä, ja uusia yrityksiä ja yrittäjiä etsitään jatkuvasti. Jos kiinnostuit harjoittelupaikan tarjoamisen mahdollisuuksista, voit olla yhteydessä suoraan lähimpään oppilaitokseesi!

 

Kirjoittaja: Oona Helander, markkinointiharjoittelija, Hämeen ammattikorkeakoulu

Heinäkuun maaseutukasvo Varsinais-Suomessa: Maaseutuviestinnän koordinaattori Janica Vilen

Janica Vilen ELY-keskuksen käytävällä.

Hei! Olen Janica Vilen, Varsinais-Suomen maaseutuviestinnän koordinaattori. Aloitin työt huhtikuun alussa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutupalvelut -yksikössä, mutta teen viestintää tasapuolisesti koko Varsinais-Suomen maaseutuverkoston tarpeisiin.

Maaseutuviestinnän koordinaattorin tehtävä on uusi, ja meitä samalla nimikkeellä työskenteleviä on yhteensä 15 ihmistä eri ELY-keskuksissa. Maaseutuviestinnän koordinaattorien tehtävä on huolehtia siitä, että ihmiset tietävät EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksen mahdollisuuksista ja vaikutuksista. Oikea-aikaisella ja ymmärrettävällä viestinnällä varmistetaan, että Varsinais-Suomen maaseudun viljelijät, yrittäjät, yhdistysaktiivit, asukkaat ja kehittäjät osaavat hakea rahoitusta ja hyödyntää siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Teemme jokainen töitä oman alueemme maaseudun kehittämiseksi, mutta yhteistyössä toistemme kanssa. Näin eri maakuntien hyvät ideat pääsevät lentoon useammalla alueella.

Viestittävää riittää, sillä EU:n maatalouspolitiikan uusi kausi alkoi juuri vuoden alussa ja tukihaut avautuvat nyt yksi kerrallaan. Ensimmäiset kuukaudet ovatkin kuluneet muun muassa uuden Maaseutu.fi/Varsinais-Suomi -verkkosivun luomiseen ja vanhojen sivujen päivittämiseen uuden kauden asioilla. Tästä eteenpäin työtehtäviini kuuluu myös esimerkiksi Varsinais-Suomen maaseutu-uutiskirjeen toimittaminen kerran kuukaudessa.

Valmistuin Turun yliopistosta filosofian maisteriksi kymmenisen vuotta sitten. Valmistumiseni jälkeen työskentelin päätoimittajana useammassa eri lehdessä, kunnes vuonna 2020 loikkasin viestinnän puolelle EU:n maaseuturahoituksella toteutettavaan Haloo maaseutu! -hankkeeseen. Haloo maaseudussa viestitään maaseudun kehittämisestä Varsinais-Suomessa, ja sitä kautta maaseudun hanke- ja yritystuet ehtivät tulla jo hyvinkin tutuiksi – samoin suurin osa sidosryhmistä. Nyt olen päässyt tutustumaan myös maatalouden maailmaan, joten perehtymistä on ollut paljon.

Odotan jo innolla, että uusi rahoituskausi pääsee kunnolla vauhtiin. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, Suomen valtakunnallisessa maaseutupolitiikan strategiasuunnitelmassa, Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelmassa ja Leader-ryhmien paikallisissa strategioissa on kunnianhimoiset tavoitteet. Onkin jännittävää päästä näkemään, millaisia paikallisia ideoita näiden ohjelmien toteuttamiseksi syntyy täällä Varsinais-Suomessa. Maaseuturahoituksella pystytään tukemaan hyvinkin pieniä paikallisia tekoja ja samaan aikaan suuria kansainvälisiä tavoitteita.

Vapaa-ajastani suurin osa kuluu taiteen ja kulttuurin parissa sekä lasteni kanssa puuhaillessa. Tykkäämme esimerkiksi uida ja retkeillä. Kotona pelaamme paljon lautapelejä ja iltaisin käperrymme yhdessä lukemaan kirjoja. Ja huomenna meille muuttaa pieni koiranpentu, joten pian pääsen harjoittelemaan uuden koirarekisterin käyttöä!

 

Varsinais-Suomen kuukauden maaseutukasvoja esitellään myös Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteisessä uutiskirjeessä, jonka pääset tilaamaan täältä.

Huomio älykkäät kylät: Maaseudun kehittämishankkeiden haku on auki!

Osallistuimme maaseutuverkostoyksikön Heidi Kohtalan kanssa Smart Rural 27 webinaariin 30.6.2023, jonka teemana oli ’Linkages between the EU’s Green Deal and Smart Villages’. Tarkastelussa olivat siis älykkäiden kylien tarjoamat mahdollisuudet Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Suomenkin CAP-suunnitelman mukaisesti älykkäät kylät- hankkeiden avulla rakennetaan älykkäitä tulevaisuuden ratkaisuja sosiaalisesti, taloudellisesti sekä ilmaston kannalta kestävällä tavalla.

Webinaarissa kuulimme mm. Tomaszyn kylän tarinan Puolasta, jossa erittäin pieni kylä on noussut ilmastoystävällisen ja älykkään kylän malliesimerkiksi. Pieni farmarikylä on kohdannut jättimäisiä haasteita menneiden vuosikymmenten aikana ja uhkana olikin maatalouselinkeinon hiipuminen lähestulkoon olemattomiin.

”Maatalous ei ole enää kiinnostava ja loistokas uravaihtoehto nuorille ja toisaalta uudet viljelijät eivät onnistu hankkimaan maatiloja, koska niiden hinnat ovat niin korkeita.” Totesi Pjotr Ostaszewski Tomaszyn kylästä Smart Rural 27 hankkeen webinaarissa maatalouselinkeinon aloittamisen vaikeuteen liittyen. Ostaszewski esitteli webinaarissa Tomaszyn kylän mallia, jonka avulla he olivat lähteneet rakentamaan tulevaisuuttaan osuuskuntatoiminnan pohjalta.

Tomaszyn pieni kylä koostuu 10 kotitaloudesta ja Ostoja Natury- osuuskunnasta. Toiminnan tavoitteena on luoda ekosysteemi, joka tuottaa mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia, mutta on silti taloudellisesti toimiva yhteisö. Tämä älykäs kylä pyrkii mahdollisimman korkeaan kiertotalouteen erityisesti uusiutuvan maatalouden, tuotannon koneellistamisen ja digitalisaation, luomutuotannon kannattavuutta maksimoivan talouden, jätevapaan asumisen, omavaraisen elinympäristön ja energiantuotannon aloilla.

Toiminnan tuloksena on syntynyt osuuskunnan Ostoja Natury- luomumaatila, jonka toiminnan avulla on otettu käyttöön monia alueen luonnolle sekä ilmastolle ystävällisiä innovaatioita esim. maaperän ominaispiirteiden huomioimiseen ja kastelujärjestelmiin liittyen. Tämän lisäksi on perustettu BioHub Bazar, jossa voidaan harjoittaa tuotteiden suoramyyntiä fyysisesti sekä internetin välityksellä.

Ostaszewski painotti myös, että ”On erittäin tärkeää huolehtia isosta kuvasta ja siitä että maatalousyrittäjät ja muu yhteisö toimivat yhdessä yhteistyössä.” Nykyajassa toimiva maatalousyritys tarvitsee ympärilleen yhteisön ja ympäristön, joka tarjoaa samoja palveluja kuin kaupungit, eli maaseutualuetta on kehitettävä, jotta nuoret pitävät sitä ylipäätään mahdollisena elinympäristönä.

Osuuskuntalaisten ympärille onkin rakentunut kansallinen ja kansainvälinen verkosto, jonka avulla Tomaszyn kylä on saanut tukea sekä näkyvyyttä. Kylä onkin malliesimerkki siitä, miten älykkäät kylät- toiminnan avulla voidaan tukea muiden EU:n politiikkaohjelmien, kuten Euroopan vihreän kehityksen ja Farm To Fork- ohjelmien toteutumista.

Älykäs kylä tai yhteisö on kukin omanlaisensa. Kun tavoitteet nousevat konkreettisesta tarpeesta ja niihin haetaan yhdessä ratkaisuja, syntyy älykäs kokonaisuus, jota sopii mainostaa koko Euroopassa.

 

Lisää Tomaszyn kylästä voi lukea täältä: https://www.smartrural27.eu/village/tomaszyn/

Ja muista Smart Rural 27 esimerkeistä: https://www.smartrural27.eu/smart-inventory/

Suomen malli älykkäiden kylien kehittämiseen löytyy täältä: https://maaseutu.fi/nakokulmia/alykkaat-kylat/

Älykkäät kylät- asiaa löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta täältä: https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maaseudun-palvelut-ja-elinkeinojen-kehittaminen/kehittaminen-ja-yhteistyo/yritysten-elinkeinojen-ja-maaseudun-palvelujen–kehittamisen-yhteistyohankkeet/alykas-kyla–yhteistyo/

 

Marianne Selkäinaho

Maa- ja metsätalousministeriö, maaseudun kehittämisyksikkö

Heidi Kohtala

Ruokavirasto, maaseutuverkostoyksikkö