Kuukauden maaseutukasvo: Noora Mantere

Olen Noora Mantere, ja aloitin Leader-Ravakassa hankeasiantuntijana marraskuun alussa. Ravakan toimialue sijoittuu Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalle: Uuteenkaupunkiin, Vehmaalle, Mynämäkeen, Laitilaan, Pyhärantaan ja Raumalle.

Vaikka roolini Ravakassa on uusi, Leader-toiminta ei ole minulle vierasta. Olin mukana Ravakan hallituksessa edellisellä rahoituskaudella julkishallinnon edustajana, ja nyt on innostavaa päästä katsomaan Leader-maailmaa toisesta näkökulmasta. Aiemmin olen työskennellyt kuntaorganisaatioissa nuoriso- ja liikuntatoimen sekä hyvinvointikoordinaattorin tehtävissä.

Hankeasiantuntijana työni keskiössä ovat hanketukiin liittyvä neuvonta ja opastus, erityisesti yleishyödyllisten hankkeiden parissa. Minua inspiroi se, että Leader-toiminnan lähtökohtana ovat aina paikalliset ihmiset, heidän ideansa ja kehittämishalunsa. On hienoa olla mukana mahdollistamassa hankkeita, jotka syntyvät yhteisöjen omista tarpeista ja haluista.

Lähden mielelläni tutustumaan alueen yhdistyksiin ja hankkeisiin paikan päälle – kentällä näkee parhaiten sen, mitä kaikkea hyvää yhteistyöllä saadaan aikaan.

Nykyisin asun Kustavissa, jossa meri ja luonto ovat aina lähellä. Juureni ovat Raumalla, joten Ravakan seutu tuntuu samalla sekä kotoisalta että tutulta. Vapaa-aikani kuluu pitkälti eläinten parissa: minulla on hevonen, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Vastapainoksi käytän aikaa käsitöihin ja askarteluun. Viimeisimpänä ompelin kansalaisopiston kurssilla itse suunnittelemastani kankaasta merinovillahousut – ja niistä tuli muuten tosi hyvät!

Odotan innolla, että pääsen tapaamaan uusia ihmisiä, kuulemaan tuoreita ideoita ja näkemään, millaisia hankkeita Ravakan alueella syntyy tulevina vuosina.

Toivottavasti tavataan,

Noora Mantere

etunimi.sukunimi@ravakka.fi

Ravakan toiminta-alue kartalla: Rauma, Pyhäranta, Laitila, Uusikaupunki, Mynämäki, Vehmaa.


Artesaaniruoan SM-kilpailussa kaksi palkintoa Kaakkois-Suomeen

Palkintodiplomeja ja hillopurkkeja
Palkintosadetta

Tänä vuonna Artesaaniruoan SM-kilpailut järjestettiin lokakuun alussa Kemiönsaarella. Kisassa on useampi kilpailukategoria. Kaakkois-Suomeen saatiin kaksi palkintoa. Seppälän lammastila sai hopeaa Nyhtökaritsallaan lihatuotekategoriassa. Kaarin Knuuttilan / Muhniemen Lahtivajan ja Reiposen tilan yhteistyönä syntynyt Lammas Lepuska puolestaan sai pronssia innovatiivisessa artesaaniruokasarjassa.

Artesaaniruokakilpailun tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää paikallista ruokaperinnettä, tehdä tunnetuksi artesaaniruokaa ja sen tekijöitä. Se on myös ruokakulttuurin rikastamista, sillä se tuottaa meille kuluttajille uusia ruokainnovaatioita ja makukokemuksia – tarinoita unohtamatta.

Asiantuntijoista koostuva tuomaristo arvioi kisatuotteet aistinvaraisesti eli ulkonäön, tuoksun, rakenteen ja maun perusteella. Kilpailukategoriat vaihtelevat hieman vuosittain. Kilpailun järjestää Suomen Artesaaniruoka ry, joka vuosittain järjestettävän kisan kautta nostaa esiin osaavia ruoka-artesaaneja, jotka valmistavat tuotteita laatua ja paikallisuutta kunnioittaen.

Mitä on artesaaniruoka?

Ihmisiä ostamassa artesaaniruokaa sisältäviä paperikasseja
Artesaanituotteet tukevat myös ruokamatkailua.

Artesaaniruoassa korostuu aitous ja paikallisuus. Artesaaniruoka tai -juoma valmistetaan käsityömäisten periaatteiden mukaisesti. Perussääntöjen mukaan artesaanituotteet eivät saa sisältää säilöntä- tai muita lisäaineita. Raaka-aineiden on oltava kotimaisia, mielellään paikallisia ja niiden alkuperä on oltava tunnettu. Artesaanituotteet valmistetaan monesti pienissä erissä ja usein omalla tilalla, ja niissä näkyy tekijän kädenjälki sekä taito koko tuotantoketjun osaamisesta.  Ruotsissa sijaitseva artesaaniruoan resurssikeskus Eldrimmer on johtanut artesaanitoiminnan kehittämistä Pohjoismaissa.

Ensi vuonna Oulussa

Kymmenennen kerran pidettävät SM-artesaanikisat järjestetään Oulussa 17.-19.9.2026. Kilpailu tarjoaa mahdollisuuden saada arvokasta ja rakentavaa palautetta tuotteista sekä tilaisuuden verkostoitumiseen. Osallistuminen mahdollistaa uusien asiakkaiden tavoittamista ja tunnettavuuden parantamista.

Mietitkö vielä joululahjoja? Artesaanituotteet soveltuvat myös hyvin ruokalahjoiksi tai viemisiksi.


Maaseuturahoitus lisää liikettä ympäri Suomea – mutta sitä voisi hyödyntää vielä enemmän!

Liikunta- ja urheilutoimijat ovat viime vuosien aikana hakeneet ja saaneet entistä enemmän EU-rahoitusta sekä toimintansa kehittämiseen että erilaisiin investointeihin. Kaupunkien keskustojen ulkopuolisilla alueilla ja maaseudulla Leader-rahoitus sekä ELY-keskusten maaseutuosastoilta haettava rahoitus tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia myös pienemmille organisaatioille, jotka pyörivät usein maltillisemmilla resursseilla kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudun suuret urheiluseurat.

Oman toiminta-alueen kaupunki-maaseutu-luokitukseen voi tutustua esimerkiksi Liiteri-tietopalvelussa (luokitus löytyy karttatasoista yhdyskuntarakenteen alta). Saatat yllättyä – ja innostua – sillä suuri osa keskisuuristakin kaupungeista pitää sisällään maaseuturahoituksen piirissä olevia alueita.

Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry on ollut jo pitkään yksi keskeisimmistä liikunnan aluejärjestöistä, joka on toiminnallaan tavoitellut EU-rahoituksen hyödyntämistä entistä laajemmin sekä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla että muualla Suomessa. Johdamme myös EU Sport 2.0 -hanketta yhteistyössä Suomen Olympiakomitean ja Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Hankkeen kautta lisätään tietoisuutta EU-rahoituksen mahdollisuuksista liikunnan ja urheilun kehittämisessä, tuetaan ja opastetaan hakuprosessin alkuvaiheessa sekä verkotetaan alan toimijoita keskenään.

Toteutimme hiljattain laaja-alaisen selvityksen vuosien 2021–2023 aikana toteutetuista liikuntaa ja urheilua edistävistä hankkeista. Hankkeiden kirjo oli suuri, ja mukana oli niin yleishyödyllisiä kehittämishankkeita kuin yritys- tai olosuhdehankkeitakin. Näiden hankkeiden näkökulmasta EU:n maaseuturahoitus nousi ylivoimaisesti merkittävimmäksi: Leader-hankkeita toteutettiin 777 ja ELY-keskusten maaseutuosastojen rahoittamia hankkeita 67.

Aktiivisimpia liikunnallisten hankkeiden toteuttajia olivat erityisesti urheiluseurat, mutta myös erilaiset kyläyhdistykset. Hankkeiden saama EU-rahoitus oli huima – yhteensä lähes 100 miljoonaa euroa – tukisummien vaihdellessa parista tuhannesta aina satoihin tuhansiin euroihin. Lähes 500-sivuinen hankekooste on ladattavissa täältä. Lue ja inspiroidu!

Vaikka liikuntatoimijat ovat koko 2000-luvun aikana hakeneet ja saaneet yhä enemmän EU:n maaseuturahoitusta toimintansa ja olosuhteidensa kehittämiseksi, mahdollisuuksia on edelleen paljon käyttämättä. Toteutimme marraskuun alussa kyselyn liikunta- ja urheiluorganisaatioiden EU-rahoituksen hakemisen tukitarpeisiin liittyen. Yli 200 vastaajan joukosta lähes puolet arvioi, ettei heillä ole lainkaan tietoa tai kokemusta maaseuturahoituksesta.

Raportti ja uudet tukitoimenpiteet julkaistaan loppuvuoden aikana. Nykyisiin tukitoimintoihin, kuten maksuttomaan rahoitusneuvontaan, rahoitusoppaaseen ja aiempiin selvityksiin voi tutustua liikunnan aluejärjestöjen verkkosivuilla.

Parhaillaan on käynnissä EU-ohjelmakauden (2021–2027) viimeiset vuodet, mutta vielä ei ole liian myöhäistä hakea rahoitusta liikkeen ja liikunnan lisäämiseen. Kuten meillä on tapana sanoa: ”Joku ne EU-rahat hakee ja saa – miksi ei liikuntaväki!”

Hylkeiden aiheuttamat vahingot ja torjuntakeinojen arviointi – Katsaus tuoreeseen julkaisuun

Luonnonvarakeskuksen (Luke) työryhmä on julkaissut uuden raportin, joka kokoaa yhteen ajankohtaisen tiedon hylkeiden vaikutuksista kalatalouteen sekä esittelee käytössä olevia torjuntakeinoja. Raportti on ensimmäinen valmistunut kokonaisuus hankkeissa Hylkeiden havainnoinnin ja hyljehaittojen hallinnan kehittäminen kalastuksessa ja vesiviljelyssä (HYLE-KAKE ja HYLE-VEKE, 2024–2026), jonka tavoitteina on vähentää hylkeiden ja kalatalouden toimijoiden välisiä ristiriitoja sekä tuottaa uutta tutkimustietoa niiden ratkaisemiseksi. Hankkeita rahoittaa Varsinais-Suomen ELY-keskus EMKVR-varoin kalastuksen ja vesiviljelyn innovaatio-ohjelmista.

Hylkeiden vaikutukset heijastuvat koko kalatalouden toimintakenttään

Raportti tarjoaa kokonaiskuvan siitä, miten monin tavoin hylkeet vaikuttavat sekä kalastukseen että kalankasvatukseen. Suorat vaikutukset näkyvät ennen kaikkea saaliin menetyksinä ja pyydysten rikkoutumisena, jotka lisäävät kustannuksia ja työtä merellä. Kalankasvatuksessa hylkeiden läsnäolo voi aiheuttaa tappioita sekä vahingoittuneiden että karanneiden kalojen muodossa. Lisäksi hylkeiden aiheuttamat häiriöt voivat vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja hyvinvointiin tavoilla, joita ei ole vielä pystytty kokonaan mittaamaan.

Hylkeiden vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu yksittäisiin vahinkoihin, vaan ne heijastuvat laajemmin kalastuksen taloudellisiin ja toiminnallisiin edellytyksiin. Kalastajien kokema epävarmuus, kustannusten nousu ja kalojen saatavuuden heilahtelu ovat osa ilmiötä, jota ei voi ymmärtää pelkkien vahinkolukujen kautta.

Raportissa tarkastellaan myös torjuntamenetelmien nykytilaa. Tutkimuksen perusteella mikään yksittäinen menetelmä ei ratkaise hyljeongelmaa, vaan parhaat tulokset saavutetaan erilaisten keinojen yhdistelmillä. Akustiset karkottimet toimivat olosuhteista riippuen, mutta niiden optimaalinen käyttö vaatii koulutusta ja opastusta. Erikoisvalmisteiset havakset ja suojaratkaisut voivat vähentää pyydysvahinkoja, mutteivat poista hylkeiden kiinnostusta ravinnonhankintaan. Myös metsästykseen liittyy käytännön rajoitteita, eikä se tarjoa laajamittaista ratkaisua nykyisten kiintiöiden ja hyljetuotteiden kauppakiellon puitteissa. Lisäksi eri menetelmien kustannukset ja soveltuvuus vaihtelevat kalastustavan ja alueen mukaan, joten yksi ja sama ratkaisu harvoin sopii kaikille erilaisille kalastajille ja kalanviljelijöille.

Raportin mukaan merkittävä osa hyljevahinkojen todellisesta laajuudesta jää edelleen piiloon. Vahinkojen ilmoittaminen perustuu osittain vapaaehtoisuuteen, eikä epäsuoria vaikutuksia pystytä vielä kuvaamaan kattavasti tietopuutteiden takia. Samoin hylkeiden saalistuksen vaikutuksia kalakantoihin on haastavaa arvioida nykyisillä malleilla, sillä hylkeiden vaikutus kietoutuu muiden kuolevuustekijöiden joukkoon. Tiedon puute vaikeuttaa sekä vahinkojen korvaamista että torjuntatoimien kohdentamista.

Raportin päätelmät korostavat, että hylkeiden ja kalatalouden välisiä konflikteja ei voida ratkaista yksittäisin toimenpitein. Tarvitaan sekä parempaa tietoa että uudenlaisia lähestymistapoja, jotka yhdistävät teknologisia ratkaisuja, kalastuksen sopeuttamista ja ekosysteemin ymmärtämistä. Samalla korostuu tarve pitkäjänteiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa huomioidaan sekä kalatalouden toimintaedellytykset että meriluonnon monimuotoisuus.

Hankkeet jatkuvat parasta aikaa, ja niissä kehitetään edullinen tutkimuskäyttöön soveltuva kaikuluotain sekä tutkitaan, miten hylkeet todellisuudessa käyttäytyvät rysien ja vesiviljelylaitosten läheisyydessä. Näiden tulosten odotetaan tuovan uusia työkaluja sekä tutkijoille että kalatalouden toimijoille – ja ennen kaikkea auttavan kohti kestävämpiä ratkaisuja, joilla voidaan vähentää konflikteja hylkeiden ja kalastuksen välillä.

Raportti löytyy osoitteesta: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-120-3

Hellström, E., Hopkins, J., Lehtonen, T., Lehtonen, E., Kankainen, M. & Vehviläinen, H. 2025. Hylkeiden kalataloudelle aiheuttamat vahingot ja hyljevahinkojen torjuntakeinojen arviointi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 80/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 57 s.

Kuva: Erkki Oksanen / Luke.

Kalastuksen energiasiirtymäkonferenssi – juuttuuko kehitys byrokratian suohon?

Kalatalouteen, kuten muillekin tuotannon sektoreille, halutaan energiamurrosta. Alalla toimivat kuitenkin tietävät, että murros sanana on aivan liian raju. Parhaimmillaankin voitaneen puhua energiasiirtymästä. Kyseessä on tietenkin saman prosessin, eli kasvihuonepäästöjen vähentämisen, eritahtiset etenemismallit. Vähähiilisempien energiamuotojen käyttöönotto kalataloudessa, ainakin merkittävissä määrin, on hidasta ja hankalaa. Muutosta hidastavat monet seikat, kuten alusten korkea ikä, tekniikan kalleus, alan vanhakantaisuus, asiantuntijoiden puute sekä lainsäädännön ja tukipolitiikan jarrut. Näistä jälkimmäisiin törmätään lähes aina uusia energiaratkaisuita pohdittaessa.

Helsingin konferenssissa haettiin konkreettisia ratkaisuita

4.−5.11.2025 pidettiin Helsingin musiikkitalolla, Maa- ja metsätalousministeriön ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä järjestämä ja Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama Energy Transition in Fisheries-konferenssi. Se keskittyi energiasiirtymään kalastuksessa. Konferenssiin osallistui teollisuuden edustajia, tutkijoita, asiantuntijoita teknologian tuottajia, ympäristöjärjestöjä ja päättäjiä. Tarkoituksena oli löytää päästöjen vähentämiseksi todellisia toimenpiteitä puheiden sijaan. Kansallisen kalatalousverkoston edustaja Janne Ruokolainen lähetettiin konferenssiin tuomaan sen tuloksia kollegoille ja koko kalatalousalalle.

Lainsäädäntö esteenä päästövähennysratkaisuille

Useissa puheenvuorossa nousi esille yksi este uusien energiaratkaisuiden rakentamiselle kalastusaluksiin. Se oli Euroopan yhteisestä kalastuspolitiikasta johtuva alusten vetoisuuden rajoittaminen. Mikäli alukseen rakennetaan lisätilaa vaikkapa akustolle, lisää se myös aluksen vetoisuutta YKP:n mukaan. Vetoisuutta, eli kansankielessä tonnistoa ei tämän politiikan mukaan saa lisätä. Myöskään uusia aluksia ei tämän lainsäädännön vuoksi juurikaan hankita. Konferenssin johtopäätösten perusteella laadittiin julistus. Sen yhtenä kohtana oli juuri ehdotus vetoisuusrajoituksien höllentämiseksi, tai jopa poistamiseksi, mikäli kalastus tapahtuu tieteeseen perustuvan kiintiöjärjestelmän puitteissa. Kannattaa huomioida, että sisävesikalasukseen käytettävillä aluksilla vetoisuutta ei ole rajoitettu.

Toinen energiasiirtymää hidastava tekijä on rahoitusmahdollisuuksien puute, mikä toki juontaa juurensa YKP:hen. Uusia aluksia ei voi rahoittaa käytännössä lainkaan. Tästäkään syystä uusia aluksia ei hankita. Näiden kahden lainsäädännöllisen epäkohdan vuoksi alusten keski-ikä on hyvin korkea. Vanhat alukset ovat monesti energiatehokkuudeltaan huonoja, eikä niihin ole helppoa asentaa uutta, vähäpäästöisempää tekniikkaa. Olisi ehdottoman tärkeää muuttaa lainsäädäntöä siten, että uusien energiaratkaisuiden käyttöönottoa helpotetaan sen sijaan, että sitä itse asiassa vaikeutetaan kohtuuttomasti, mikä tällä hetkellä on tilanne. Toki uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii myös yrityksiltä rohkeutta investoida. Tämä taas vaatii kannattavaa liiketoimintaa ja tulevaisuudenuskoa. Näistä on ikävä kyllä ollut viime aikoina, toki ymmärrettävistä syistä, alalla pulaa.

Olemassa olevallakin tekniikalla pystyy vähentämään päästöjä

Toki fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan vähentää jo olemassa olevalla kalustolla ja keinoilla. Konferenssissa nostettiin esille lukuisia keinoja, kuten vedettävien pyydysten keventäminen, heikentyneiden kalakantojen vahvistaminen, energian käytön hallinta, kalalaskurit ja entistä parempi ajosuunnittelu. Tälläkin hetkellä suurimmasta osasta koneista on saatavissa dataa polttoaineen kulutuksesta ja vaikkapa kierrosluvuista. Näitä tarkkailemalla voidaan päästä hyvään alkuun energian säästöissä. Yrittäjän kannalta on olennaista, että päästöjen vähentäminen olemassa olevalla tekniikalla ja kalustolla on lähes poikkeuksetta taloudellisesti kannattavaa. Usein jokainen polttoainekuluista säästetty sentti on sitä viivan alle jäävää tulosta, joka hymyilyttää tilinpäätöstä tarkasteltaessa. Tulevaisuudessa tämä toteutunee myös uutta teknologiaa sovellettaessa.

Pitchauskilpailussa haettiin uusia ratkaisuita päästövähennyksiin

Konferenssin osana järjestettiin pitchauskilpailu, jossa kolme mukaan ilmoittautunutta ehdokasta sai tilaisuuden esitellä uutta tai edistyksellistä ratkaisua kalastuksen päästöjen vähentämiseksi.

Ensimmäisenä ratkaisuitaan esitteli Elveneen yrittäjä Emil Finne. Hänen ratkaisunsa on sähkökäyttöinen vene pienimuotoiseen rannikko- ja sisävesikalastukseen. Aluksessa on yrittäjän kertoman mukaan kestävä akusto ja niitä avustava aurinkopaneelijärjestelmä. Veneen toimintamatka pelkällä akustolla on valmistajan mukaan 100 merimailia, ja aurinkopaneeleilla avustettuna rajoittamaton. Tämä toteutuu kuitenkin vain pienillä nopeuksilla.

Ruotsalaisen Cetasolin Simon Johansson kertoi edustamansa yrityksen virtuaalisesta Cetafuel-polttoaineenkulutuksen mittausjärjestelmästä. Sovelluksen nähtiin soveltuvan parhaiten meidän oloissamme suurimpiin kalastusaluksiin. Lisäksi yrityksellä on myös iHelm-alusta, jolla myös pystytään vähentämään alusten polttoaineenkulutusta. Yhdistettynä näillä ratakisuilla voidaan säästää polttoainetta huomattavia määriä.

Albin Weckström Aalto Design Factorystä esitteli LUKE:n kanssa yhteistyössä kehitettyä kalalaskuria. Laskuri sijoitetaan rysän nielun suulle. Mobiililaitteilla seurattava laskuri säästää kalastajalta turhien kokureissujen vaivan ja kustannukset. Polttoainekustannuksissa säästöä voi tulla useita kymmeniä prosentteja rysäkauden aikana.

 

Ville Honkonen

Kilpailun voitti Elvene. Voittajalle ojennettiin 5000 euron palkintoshekki.

Verkostosta vetovoimaa -hanke palkittiin Paluumuutto -palkinnolla

Palkinnon perusteluissa Satakuntalainen Osakunta kiittää hanketta Pohjois-Satakunnan kuntien vahvasta yhteistyöstä ja rohkeasta otteesta elinvoiman kehittämiseen:

”Osakunta näkee tämän Pohjois-Satakunnan kuntien yhteistyön ihailtavana ja lupaavana. Vain puhaltamalla yhteen hiileen pystymme kehittämään rakasta maakuntaamme ja pitämään sen elinvoimaisena. Tämä hanke onkin siinäkin mielessä kannatettava, että se tarjoaa mahdollisuuden työskennellä omaa koulutusta vastaavissa työtehtävissä pienemmässä maakunnassa, mikä suoraan parantaa paluumuuttoa ja samalla elävöittää maakuntaa.”

Palkintona on Aarikan suunnittelema puinen karhuveistos, joka luovutettiin Satakuntalaisessa Ehtoossa Raumalla lauantaina 25. lokakuuta. Palkinnon vastaanotti Leader Pohjois-Satakunnan puolesta toiminnanjohtaja Juha Vanhapaasto.

Hankkeen saama tunnustus ilahdutti suuresti hankkeen työntekijöitä, Noora-Maria ja Nooraa.

– Olemme todella iloisia ja otettuja tästä tunnustuksesta. Palkinto kertoo siitä, että yhteistyömme kuntien, yritysten ja alueen asukkaiden kanssa kantaa hedelmää ja nähdään tärkeänä myös maakunnan ulkopuolella, hanketiimi toteaa.

Aiemmin Paluumuutto -palkinnon ovat saaneet muun muassa SuomiAreena, Helsingi Raumlaiste Seora, Prizztech Oy, Porin kaupungin Porisuhdeneuvoja-kampanja sekä Ulvilan ja Rauman kaupungit.

Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke on yhdeksän kunnan yhteinen elinvoimaisuuden kehittämishanke. Mukana olevat kunnat ovat Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Merikarvia, Parkano, Pomarkku ja Siikainen. Hanketta osarahoittaa Euroopan maaseuturahasto. Hanke on toteuttanut vuoden aikana näkyvää kampanjointia Ihana kamala maaseutu -konseptilla, joka on pitänyt sisällään asumisentapahtumapäivän sekä maaseudulle suunnattuja asumiskokeiluja. Hankkeessa vahvistetaan alueen veto- ja pitovoimatekijöitä muun muassa käännättämällä kuntien verkkosivuja kielille tekoälyavusteisesti, kehittämällä etätyötiloja kuntiin sekä parantamalla kuntien matkailullisten luontokohteiden näkyvyyttä digitaalisesti.

Lue lisää hankkeesta hankesivulta.

Startup Village Forum 2025 – Uusia mahdollisuuksia maaseudun innovaatiotoiminnalle

Miksi olimme mukana?

Foorumissa neljä valittua Startup Village alueen edustajaa kertoi toimintatavoistaan, aloitteistaan ja konkreettisista toimistaan, joita ne ovat toteuttaneet edistääkseen innovointia, yritysten perustamista ja kasvuyrittäjyyttä alueillaan. Esittelimme tapahtumassa Sydänsuomessa alueen kaksi hanketta, Leader Viisari ry:n Sisu Business ja Pihtiputaan kunnan FutureRoots hankkeet. Sydänsuomessa verkoston ja Seinäjoen alueille on myönnetty Startup Village status ensimmäisinä Suomessa.

Inspiroiva kohtaamispaikka

Startup Village Forum tarjosi tilaisuuden verkostoitua kansainvälisesti, ja vaihtaa ajatuksia muiden kehittäjien kanssa. Keskustelut avasivat uusia näkökulmia ja loivat pohjaa yhteistyölle, joka tukee Pohjoisen Keski-Suomen ja Sydänsuomessa -alueen strategisia tavoitteita. Konseptiin on noussut kiinnostus kansallisella tasolla Sisu Business hankkeen tiedonvälityksen tuloksena.

Keskeiset opit ja oivallukset, tarpeet ja mahdollisuudet

Tapahtumassa korostui maaseudun elinvoiman lisääminen innovaatiotoiminnan avulla. Saimme verkostoja, konkreettisia ideoita toimintamallien kehittämiseen ja yhteistoiminnallisten mallien hyödyntämiseen. Startup Village konsepti on työkalu ja kokonaisuus, joka auttaa jäsentämään innovaatiotoiminnan merkitystä ja tavoitteita sekä konkretisoimaan toimenpiteitä. Sisällöistä nousi tarpeita ja mahdollisuuksia.

Tarpeet:

  1. Kokeneiden yrittäjien mentorointi ja coaching nähdään tärkeänä kasvuyrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan aktivoinnissa.
  2. Kasvuhakuiselle yrittäjyydelle välttämättömien neuvontapalveluiden saatavuus yrittäjien tukemiseksi tai alueelle houkuttelemiseksi varmistettava (hankkeet väliaikaista resurssia).
  3. Johtaminen, visionäärisyys ja halukkuus Startup Village toimintamallin mukaiselle toiminnalle: fyysiset rakenteet, esim. yhteisötilojen ylläpito ei pelkästään riitä.
  4. Uusien arviointimittareiden kehittäminen, jotka mittaavat innovaatioiden todellista vaikuttavuutta ja muutosta perinteisten määrällisten tulosten ohella.
  5. Datan ja narratiivien integrointi: maaseudun elinvoiman ja kehityssuunnan keskustelut ja kuvaukset nojaavat usein tarinoihin ja tunteisiin ilman todisteita. Esimerkiksi investointipäätöksiin tarvitaan sekä datan rationaalinen että narratiivien tunnelähtöinen voima inspiroimaan ja ohjaamaan järjestelmällistä muutosta.

Mahdollisuudet:

  1. Nousevat ”pehmeät innovaatiot”: luovat alat, muotoilu ja kulttuurialan erilaiset aloitteet, jotka laajentavat innovaation käsitettä.
  2. Maatila, joka muuttuu strategiseksi omaisuudeksi: maaseutualueet voivat houkutella yrityksiä, jotka tarvitsevat fyysisiä resursseja, joita ei ole saatavilla suurissa kaupungeissa (riskinä maanvaltaus uusiutuvan energian kohteisiin datakeskushankkeissa, mikä voi vääristää paikallisia ekosysteemejä).
  3. Hylättyjen tai alikäytettyjen tilojen vähentäminen, muuttaminen hubi- ja yhteisötiloiksi: omaisuuden vaihdannan näkökulmasta pohditaan ja tunnistetaan se, mitä maatiloilla ei ole, soveltaen vertailevan edun periaatetta, jotta edistetään alueiden välistä yhteistyötä ja molemminpuolista hyötyä.
  4. Keskittyminen sosiaalisiin kontakteihin ja yhteisöllisyyteen tärkeänä osana infrastruktuuria. Pienissä yhteisöissä ja maaseudun pitkät välimatkat huomioiden läheisyys ja luottamus ovat tärkeimmät voimavarat.

Hyödyt tulevaisuuden hankkeille

Foorumin opit tukevat alueen keskeisiä hankkeita, kuten FutureRoots, jossa painopisteenä ovat digitalisaatio ja nuorten osallistaminen. Lisäksi tapahtuman sisällöt vahvistivat Sydänsuomessa alueen Startup Village -visiota. Tällä hetkellä alueella on käynnissä yhteensä seitsemän projektia, jotka etenevät kohti yhteistä alueellista päämäärää: elinvoiman, yritysten kasvun ja työllisyyden kehittämistä. Startup Village konsepti on kirjattu Sisu Business hankkeen myötä erilaisiin hankkeisiin suunnitelmiin kansallisesti, tuomaan voimaa kansainväliseen verkostoitumiseen ja antaen viitekehyksen innovaatiotoiminnan kehittämiselle ja käynnistämiselle.

Katse eteenpäin

Foorumi antoi konkreettisia työkaluja ja inspiraatiota, jotka vauhdittavat aluekehitystä ja vahvistavat yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Seuraava askel on hyödyntää oppeja käytännön projekteissa ja jatkaa verkostojen rakentamista hankkeissa:

Sisu Business -hanke 1.4.2024-31.12.2025: SISU Business – Leader Viisari ry

FutureRoots -hanke 1.1.2025-31.12.2026: FutureRoots – Pihtiputaan kunta

Hankkeita osarahoittaa Euroopan unioni Keski-Suomen Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kautta.
Tämä artikkeli on osa Sisu Business-hankkeen tiedonvälitystoimenpiteitä.
Tekstin tuottamisessa on hyödynnetty tekoälyä (Co-pilot).

Mukana olleet toimijat:

Sydänsuomessa: Emmi Määttä
Maaseutuverkosto: Ann-Sofi Backgren
Leader Liiveri ry: Sinikka Koivumäki
Leader Viisari ry: Ilona Ukkonen

Lähteet ja lisätietoa aiheeseen liittyen:

Foorumin ohjelma ja tallenne: Startup Village Forum 2025.

Startup Village Conceptualisation: JRC Publications Repository – Startup Village Conceptualisation

FoodCop Project yhdistää Startup Village toimijoita eri puolilla Eurooppaa ja tarjoaa jaettuja resursseja ja oppimismahdollisuuksia kiertotalouden/biotalouden käytäntöihin siirtymisen tukemiseksi:                         FoodCoP | European Project with Startup Villages

Artikkeli Kyläareena 2025 Startup Village työpajasta: Startup Village -kehittämiskonseptista vipuvarsi maaseutualueiden kehittämiseen –työpajan tulokset Kyläareena 2025 tapahtumasta – Sydänsuomessa


Uusia kalastajia kentälle – Mestari–Kisälli 2 jatkaa hyväksi todettua mallia

Uusia kalastajia kentälle – Mestari–Kisälli 2 jatkaa hyväksi todettua mallia

Kaupallisten kalastajien määrä on Suomessa ollut laskussa ja tekijöiden keski-ikä on korkea – monella kokeneella kalastajalla eläke häämöttää, mutta seuraajia ei aina ole näköpiirissä. Tähän haasteeseen on tarttunut Mestari–Kisälli 2 -hanke, joka jatkaa aiemman, onnistuneen hankkeen jalanjäljissä.

”Tavoitteena on ennen kaikkea saada uusia kalastajia alalle. Samalla siirretään arvokasta käytännön osaamista mestareilta eteenpäin ja vahvistetaan yhteistyötä alueen toimijoiden välillä”, kertoo hankkeen koordinaattori Janne Niemimäki Päijänne-Leader ry:stä.

Käytännön oppia mestareilta

Hankkeessa kisälli työskentelee kokeneen mestarikalastajan rinnalla käytännön kalastustöissä, yhteensä kuuden kuukauden ajan eri vuodenaikoina. Näin kisälli saa monipuolisen kuvan kalastuksesta. Jotkut kisälleistä ovat myös tutustuneet myös toisen mestarin kalastusmuotoihin, jotka eivät välttämättä oman mestarin kautta tule tutuiksi.

Molemmat osapuolet saavat korvauksen osallistumisestaan, jolla korvataan mestarin opastukseen kuluvaa työaikaa ja kisällin harjoitteluun tarvittavia varusteita ja kulukorvauksia. Kisälleille tarjotaan myös koulutusta, kuten ensiapu- ja hygieniapassi sekä vuokraveneenkuljettajan kirja. Koulutuskumppanina toimiikin Koulutuskeskus Salpaus. Myös mestarit ovat suorittaneet toisinaan tarvittavia kursseja ja koulutuksia.

”Moni kisälli on ollut opiskelija tai työkokeilussa, hankkeen kautta moni on löytänyt väylän pysyvään työhön tai oman yrityksen perustamiseen”, Niemimäki kertoo.

Kisälli-Mari aloitti omat harjoittelut Mestari-Tonin opastuksella syksyllä 2024. Kuva: Janne Niemimäki.

Tuloksia ja tarinoita

Hanke on jo tuottanut konkreettisia tuloksia: useampi kisälli on suorittanut harjoittelunsa ja osa heistä on perustanut oman yrityksen. Hankkeen yksi kisälleistä kertoo, että mestarin opit ja käytännön tuki antoivat rohkeuden ryhtyä ammattikalastajaksi:

“Mestari–Kisälli-hanke on antanut mahdollisuuden toteuttaa unelmani. Olen saanut korvaamatonta käytännön oppia ja tukea yrittäjyyteen.”

Toimintamalli on saanut kiitosta myös mestareilta, jotka ovat kokeneet ohjaamisen piristävänä vaihteluna arkeen. Samalla se on tarjonnut mahdollisuuden jakaa omaa osaamistaan ja löytää jatkajia toiminnalleen. Myös erilaiset yhteistyömallit ovat laajentuneet hankkeen myötä.

Oppia myös muilta alueilta

Yksi hankkeen kulmakivistä on verkostoituminen. Alkutalven 2025 opintomatka Itä-Suomeen toi yhteen kalastajia ja hanketoimijoita kolmesta eri Leader-hankkeesta. Matkalla tutustuttiin muun muassa Kerimäen Kalatalon, Puumalan Kalakontin ja Kuopion Kalavapriikin toimintaan.

”On tärkeää nähdä, miten muilla alueilla kalataloutta kehitetään. Verkostoista saa uusia ideoita ja kumppaneita, niistä syntyy usein myös ystävyyksiä”, Niemimäki sanoo.

Seuraavaksi suunnitelmissa on yhteinen pohjoisen opintomatka Inariin, joka toteutetaan yhdessä Koillismaan ja Lapin vastaavien rekrytointihankkeiden kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä eri alueiden välillä ja tuoda uusia näkökulmia kalastuksen tulevaisuuteen.

Kalaleader-rahoitus tekee sen mahdolliseksi

Hankkeen toteutuksesta vastaa Päijänne-Leader ry, rahoituksen on myöntänyt Sisä-Suomen Kalaleader Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta. Ilman Kalaleaderin tukea tällainen käytännönläheinen, joustava koulutusmalli olisi vaikea toteuttaa.

”Kalaleaderin rahoitus mahdollistaa sen, että voimme tarjota henkilökohtaista tukea ja koulutusta uusille kalastajille”, Niemimäki toteaa.

Toisinaan kalastuskelit ovat sattuneet kohdilleen. Kuva: Eija Kuula.

Katse tulevaan

Hanke jatkuu vuoden 2025 loppuun, vielä muutama harjoitusjakso on parilta kisälliltä suorittamatta. Jo nyt on nähtävissä, että malli toimii: uusia kalastusyrityksiä syntyy ja osaamista siirtyy mestarilta seuraaville.

Mestari–Kisälli 2 -hanke
Päijänne-Leader ry / Sisä-Suomen Kalaleader
Hankeaika: 16.6.2022–31.12.2025
Toiminta-alue: Päijät-Häme, Keski-Suomi, Kuhmoinen, Kouvola ja Pertunmaa
Lisätietoja: sisa-suomenkalaleader.fi/mestari-kisalli-2-hanke