Maaseuturahoituksessa on väliinputoajia

Yritystoiminnan kehittämisen yhteydessä on jo pidempään puhuttu yhteiskunnallisesta yritystoiminnasta ja sen potentiaalista. Se on todellisuudessa paljon laajempaa kuin yleisesti ajatellaan. Esimerkiksi kaikki osakeyhtiöt, joiden tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen, tai joiden voitosta yli puolet käytetään yleishyödylliseen tarkoitukseen tai toiminnan kehittämiseen, ovat yhteiskunnallisia yrityksiä. Yhteiskunnallisen yrityksen status löytyy siten vasta yhtiöjärjestyksestä. Pohjoiskarjalaisia esimerkkejä tästä ovat esim. kuntien omistamat Puhas Oy ja elinkeinoyhtiöt.

Tässä noin 100.000 yhdistyksen maassa olisi tarpeen käyttää yleishyödyllisten toimijoiden potentiaali erilaisen yritystoiminnan harjoittamiseen. Ne voisivat perustaa yritystoimintoja myös suoraan toiminnan tarkoitusta palveleviksi, kuten esim. näkövammaisten Sokeva Oy, jonka juuret ovat näkövammaisten työllistämisessä. Toimijoiden perustoiminnalla ja liiketoiminnalla voi olla paljon synergiaetuja, esim. vapaaehtoistyö voitaisiin yhdistää samaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi Walesissa vierailimme opintomatkan yhteydessä kirkon omistamassa ikäihmisten hoivakodissa, jossa perustoiminta oli liiketoimintaa ja vapaaehtoiskoordinaattori järjesteli asukkaille vapaaehtoisvoimin tuotettuja asiointi- ym. palveluja. Ulkomailla on paljon muitakin esimerkkejä yhteiskunnallisista yrityksistä.

Erilaista pientä yritystoimintaa on tulonhankkimismielessä monella yhdistyksellä. Osa on hakeutunut jopa arvonlisäverovelvollisiksi hyödyntääkseen alv-vähennykset. Se on yhteiskunnallista yritystoimintaa puhtaimmillaan. Yhdistysten menestyksellinen yritystoiminta vähentäisi niiden riippuvuutta toimintatuista ja jäsenmaksuista, ja tuotot tukisivat yhdistysten perustoiminnan tarkoituksia aiempaa suuremmassa mittakaavassa. Joillakin yhdistyksillä on mittavaa liiketoimintaa ja se on usein niiden päätoimintamuoto.

Tällä hetkellä ongelmaksi muodostuu se, että tähän liiketoimintaan ei voi soveltaa yleishyödyllisen toiminnan ja/tai investointien maaseuturahastorahoitusta, koska sitä ei voi antaa liiketoimintaan kohdistuvaan hankkeeseen. Yritystukea ei taas voida antaa sen takia, että kyseessä ei ole voimassa olevan yritystukilainsäädännön mukainen yritys. Yleishyödyllisen toimijan liiketoimintainvestoinnit ovat siten väliinputoajia. Ymmärtääkseni lainsäädännön tarkoituksena ei ole ollut sulkea toimijoita tuen ulkopuolelle. Näin on kuitenkin käynyt.

Ikävä seurannaisilmiö vallitsevassa tilanteessa on se, että yhdistykset joutuvat piilottelemaan tuottojaan, jotta saisivat yleishyödyllisten investointien tukea ja joissain tapauksissa liiketoimintaa koetetaan naamioida yleishyödylliseksi toiminnaksi. Esimerkkejä on yhdistysten harjoittamasta maneesi-, leirintäalue- tai kahvilatoiminnasta, joita on myös yrityksillä ja ne kilpailevat samoilla markkinoilla. Yleishyödyllisten investointien nykyisen tuen myöntäminen niille aiheuttaa kilpailuvääristymän, koska sillä on tällä hetkellä yritystukea korkeampi tukitaso.

Sama ongelma koskee myös esim. luostareiden liiketoimintainvestointeja, jotka on rajattu ulos yleishyödyllisiä investointeja rahoitettaessa. Luostarit ovat aina harjoittaneet liiketoimintaa toimintansa rahoittamiseksi.

Yksinkertaisinta olisi korjata tämä niin, että yleishyödyllinen toimija saisi yleishyödyllistä tukea myös liiketoimintaan kohdistuviin investointeihin, mutta siihen sovellettaisiin yritystuen tukitasoa, joten tuki olisi kilpailuneutraalia. Lisäksi sovellettaisiin luonnollisesti muitakin yritystuen ehtoja (mm. kannattavuus ja kilpailutilanne). Hallinnollisesti helpointa olisi nimetä tuki ns. vähämerkityksiseksi tueksi, jolloin tuki olisi enintään 200.000 € kolmen peräkkäisen verovuoden aikana.

Toinen vaihtoehto olisi muuttaa yritystukilainsäädäntöä niin, että myös yleishyödylliset toimijat ja myös muut kuin henkilötaustaiset yritykset saisivat yritystukea liiketoimintainvestointeihin ja kehittämiseen. Nykyinen maaseudun yritystukilainsäädäntö on muilta osin onnistunut ja Pohjois-Karjalassa tehdään Suomen ennätyksiä yritystuen määrässä. Yritystuki olisi siten omistusneutraalia. Suurempiin konserneihin kuuluvat yritykset voisi rajata mikro- ja pienyritystuen ulkopuolelle.

Tämä kannattaisi mielestäni korjata v. 2023 alkavan uuden rahoituskauden myötä maaseuturahaston rahoituslainsäädännön tekemisen yhteydessä. Aiemmin oli olemassa ns. työllisyysperusteinen valtionapu, jolla tätä ongelmaa osin paikattiin.

Yhteiskunnallisen yritystoiminnan edistämiseksi tarvittaisiin siis lainsäädäntömuutoksia, jotta esim. yhdistysten ja seurakuntien joko suoraan tai yhtiöitettynä harjoittama liiketoiminta pääsisi tuen piiriin.

Yhdistysten ja muiden yleishyödyllisten toimijoiden liiketoimintainvestoinnit pitäisi saada tuen piiriin, jotta niilläkin olisi tasavertainen mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa. Nyt ne joutuvat tukea saadakseen perustamaan yrityksen, jossa ne ovat vähemmistöosakkaina. Siinä ei sinänsä ole mitään järkeä, koska saavutettu liiketoiminta ja työllistävyys on aina paikallisyhteisöille arvokasta. Vähäinen käytössä oleva tuki on tarpeen mikro- ja pienyritystoiminnalle omistuksesta riippumatta. Eri asia ovat suuryritykset, jotka eivät nykyisinkään saa maaseuturahastotukea, eivätkä sitä edes tarvitse. Suuryrityksille on omat rahoitusjärjestelmänsä.

Tämä on mielipidekirjoitus, joka edustaa kirjoittajansa näkemystä.

Maaseutuilijat ponnistaa Pohjanmaalta – nyt annetaan maaseudun tekijöiden innostaa ja inspiroida

”Maaseutuilijat muokkaavat paikkaa, jossa he asuvat ja työskentelevät. He ovat yrittäjiä, harrastajia ja ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmansa. He antavat sisäisen palon ja intohimon ohjata ja haluavat jakaa todellisuutensa muiden kanssa ja innostaa yhä useampia ihmisiä uskaltamaan ottaa askeleen seuratakseen unelmiaan.”

Minä ja kollegani Piritta Syrjälä otamme ensiaskeleita landsbyggareina eli maaseutuilijoina. Landsbyggare-konsepti on saanut alkunsa Ruotsin Korkearannikolta ja levinnyt sieltä muualle maahan ja ulkomaille saakka. Me Aktion Österbottenilla päätimme, että nyt on Pohjanmaa vuoro. Maaseutuilijat-konseptin avulla halutaan vahvistaa Pohjanmaan maaseudun positiivista kuvaa. Samalla kehitetään ja markkinoidaan Pohjanmaata asuinpaikkana ja käyntikohteena.

Kampanjan keskiössä ovat nimensä mukaisesti maaseutuilijat, eli aktiiviset yrittäjät ja yhdistykset, jotka rakentavat maata. He toimivat luodakseen oman elämänsä paikassa, jossa haluavat asua. He näkevät mahdollisuudet ja tarttuvat niihin. Me taas etsimme nämä maaseutuilijat ja nostamme heitä esiin, verkostoidumme ja viestimme. Nyt jos koskaan on aika tarttua konseptiin, joka on ollut jo muutamia vuosia mietinnässä.

Per Schlingmann ja Kjell A Nordström toteavat kirjassaan Momentum : vad krig, klimatkris och virus förändrar, että olemme astumassa maailmaan, jossa ilmastonmuutos, turvallisuus, paikallinen, monimuotoisuus ja tarinat hallitsevat. Jätämme taaksemme globalisaation, yhdenmukaisuuden ja suuruuden. Paikallisuus vahvistuu, se on konkreettisempi ja kiinnostavampi. Yhä useammat ihmiset näkevät tarpeen luoda identiteettinsä pienen hyperlokaalisen kontekstin ympärille.

Hyperlokaaliin liittyen yhä useammat ihmiset kokeilevat uutta kylä- ja maalaiselämää. Moderni kylä on yhteydessä toisiinsa, siellä on drone-pakettitoimituksia, miehittämättömiä kauppoja, joissa on tärkeimmät elintarvikkeet, älykkäät energialähteet, viljelymahdollisuus ja sähköautojen yhteiskäyttöpalvelut. Kaupunkielementit lisätään maaseudulle ja maaseutuelementit siirtyvät kaupunkiin.

Myös kulutustapoja määritetään uudelleen. Trendrapport 2023 -julkaisussa todetaan, että itse kudotusta tulee vuoden trendikkäin joululahja ja se ilmentää turvallisuuden, yhteisöllisyyden, kierrätetyn ja kotitekoisen etsintää. Yhä useammat ihmiset investoivat ruokaan, koska taantumasta huolimatta tarvitsemme aina ruokaa. Lihalle etsitään vaihtoehtoja ja myös muuttuvaan ilmastoon sopivia viljelykasveja kokeillaan.

Pandemia synnytti landemian, eli maallemuutto lisääntyi etätyömahdollisuuksien myötä. Moni kokee elämänlaadun parantuneen, kun on mahdollista asua lähellä luontoa. Työpaikan sijainti ei teknisten mahdollisuuksien kehittyessä ole niin määräävä, joten asuinpaikan merkitys korostuu.

Maaseudulla on tilaa, rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Parhaimmillaan siellä rakentuu yhteisöllisyyttä ja siellä on mahdollisuus lisätä omavaraisuutta.

Tällaisten näkemysten valossa maaseutu tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia, mutta mahdollisuuksia hyödyntämään tarvitaan ihmisiä, maaseudulle asukkaita ja asukkaille taas palveluita, joita varten tarvitaan palveluntuottajia ja yrittäjiä. Meidän tehtävämme uudessa Landsbyggare-hankkeessa on tarjota rohkaisua, inspiraatiota ja hyviä esimerkkejä, siitä, miten maaseudulla voi elää oman näköistä elämää ja tehdä mielekästä työtä. Me haluamme kannustaa tarinoiden avulla yhä useampaa näkemään maaseudun mahdollisuudet ja toteuttamaan unelmiaan.

Tule seuraamaan maaseutulijoiden matkaamme:

Facebook: Landsbyggare – maaseutuilijat
Instagram: landsbyggare_maaseutuilijat

sähköposti: info@aktion.fi

Kotisivut aukeavat pian!

 

SPRING’23 – Virittäydy uuden äärellä

AgriHubin AKIS-yhteistyöryhmä totesi viime vuoden lopulla, että suomalaisen maaseudun, maatalouden ja ruokasektorin toimijoiden yhteistyötä on vahvistettava ja onnistumisia kansainvälisissä rahoituksissa parannettava. Toisaalta toimijakentältä on noussut esiin tarpeita saada tietoa erilaisista jatkorahoituksista hanketuotosten jatkokehittämiseksi.

Näistä tarpeista syntyi SPRING ’23, jonka tavoitteena on tuoda kootusti esille erilaisia rahoitusmahdollisuuksia TKI-toimijoiden tarpeisiin: olitpa tutkija, startup lähtökuopissa, yrittäjä tai hankkeen projektipäällikkö puskemassa innovaation kehitystyötä eteenpäin, tapahtumassa kuulet rahoituksista TKI-polun eri vaiheisiin. Polun varrella törmää myös aina uusiin haasteisiin ja joskus omakin työaika voi olla kortilla. Tällöin uusi yhteistyö voi tarjota onnistumisen avaimet jatkoon.

”Olitpa tutkija, startup lähtökuopissa, yrittäjä tai hankkeen projektipäällikkö puskemassa innovaation kehitystyötä eteenpäin, tapahtumassa kuulet rahoituksista TKI-polun eri vaiheisiin.”

Maailman muuttuminen ja muutoksiin sopeutuminen vaatii nopeaa reagointikykyä, kumppanuuksia sekä rahallisia panostuksia. Keskeistä on kuitenkin toiminnan elinkeinolähtöisyys. Kehitettävien ratkaisujen on lopulta oltava myös kannattavia, jotta ne voivat tarjota realistisia vaihtoehtoja yrittäjillemme. Onnistumiseen tarvitaan yhteistyötä ja avointa vuoropuhelua – loppukäyttäjiä mukaan kehittämään ja pilotoimaan sekä ennen kaikkea tuomaan elinkeinon realiteetteja esiin. Hankemuodoissa yleistyvät innovaatioryhmät, living labit ja demotilaverkostot tuovat alan toimijoita yhteen.

“Uusia rahoitusmuotoja on tärkeää hyödyntää – ne tuovat toimintatapoja ja välineitä viedä maatalouttamme ja sen kannattavuutta eteenpäin”, kannustaa AgriHubin koordinaattori Susanna Lahnamäki-Kivelä ja toivottaa kaikki tervetulleiksi tapahtumaan.

Tapahtuma järjestetään AgriHubi – maatilayritysten osaamisverkoston yhteistyönä. Keskeisiä toimijoita tapahtuman takana ovat maaseutuverkosto, ProAgria, MTK, Ruokavirasto sekä luonnonvara-alan ammattikorkeakoulut.

Tapaammehan Tampereella!

– Innovaatiovalmentaja Tuija Kallio, Maaseutuverkostoyksikkö

Lisätietoja tapahtumasta löydät täältä.