Blogi
23.01.2025

Sosiaalinen ehdollisuus muistuttaa työturvallisuuden tärkeydestä

Maatilojen työolot ovat nousseet keskusteluun sosiaalisen ehdollisuuden mahdollisten sanktioiden kautta. Työturvallisuutta kannattaa kehittää ennen kaikkea hyötyjen vuoksi.

EU:n maataloustukiin liittyvä sosiaalinen ehdollisuus tuli vuoden alussa voimaan. Sen myötä työsuojelutarkastuksella havaituista rikkeistä tai laiminlyönneistä voi seurauksena olla myös tukimenetyksiä. Käytännössä sosiaalisen ehdollisuuden sanktiot ovat siis lisäpelote, jolla pyritään motivoimaan työnantajia varmistamaan, että voimassa olevaa työlainsäädäntöä noudatetaan.  

Sosiaalisen ehdollisuuden vaatimus tulee EU-tasolta. Suomessa asiat ovat yleisesti melko hyvällä tolalla, mutta maatalousalan tapaturmatilastoista huomaa, että kehitettävääkin on. Eläinten kanssa työskentelyyn liittyy aina riskejä. Valitettavan paljon tapaturmia sattuu myös koneiden käytössä, esimerkiksi häiriötilanteen tai keskittymisen herpaantumisen vuoksi tai pahimmillaan tietoisesti koneen tai laitteen turvamekanismit ohittaen.  

Lainsäädännössä eri osapuolten vastuut työturvallisuudesta on eritelty melko tarkkaan. Pähkinänkuoressa, työnantaja vastaa siitä, että edellytykset työn turvalliselle tekemiselle ovat kunnossa. Se toki on laaja kokonaisuus kattaen niin työympäristön, perehdyttämisen, työvälineet kuin varautumisen poikkeustilanteisiin. Työntekijä taas on vastuussa ohjeiden noudattamisesta ja siitä, että ei omalla toiminnallaan aiheuta vaaraa itselleen tai muille. 

Kehitystä kepillä vai porkkanalla?   

Turvallisuuden kehittämisessä asenteilla on merkittävä vaikutus, ja pakolla toteutetut toimenpiteet voivat tuntua turhilta ja työläiltä niin työnantajasta kuin työntekijöistäkin. On hedelmällisempää leipoa työturvallisuus ja työn kehittäminen sisään yleisesti yrityksen toimintatapoihin sen tuomien hyötyjen vuoksi. Mahdollisia hyötyjä ovat esimerkiksi kustannussäästöt, virheiden väheneminen ja laadun paraneminen. Kun työ on sujuvaa ja miellyttävää, niin työntekijät myös viihtyvät paremmin ja vaihtuvuus vähenee. 

Jos ajatellaan työpaikan toimintaa kokonaisuudessaan, on helppo tunnistaa lähes samat roolit kuin työturvallisuudessakin. Työnantajan tehtävä on huolehtia, että työ on mahdollista tehdä sujuvasti ja kustannustehokkaasti. Työntekijän tehtävä on toimia yhteisesti sovittujen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti ja siten, että myös muiden työyhteisön jäsenten työ sujuu ilman tarpeettomia häiriöitä. 

Maatilalla yrittäjän oma työpanos on tyypillisesti erittäin merkittävä. Turvallinen työympäristö ja sujuvaksi suunnitellut toimintatavat hyödyttävät myös yrittäjää itseään. Neuvontaa työnantajana toimimiseen on saatavilla ja sitä kannattaa hyödyntää. Yhteisellä työpaikalla on hyvä kannustaa kaikkia osapuolia osallistumaan työturvallisuuden kehittämiseen. 

Alalla, jolla ammattitaitoisesta työvoimasta ei juuri ole ylitarjontaa, tapaturmista johtuvat sairaspoissaolot hankaloittavat yrityksen toimintaa ja voivat aiheuttaa merkittäviäkin taloudellisia tappioita lisääntyneinä kuluina tai pienentyneenä tuottona. Sijaisia ei noin vain löydy, ja heidän perehdyttämisensä vaatii aina resursseja, kuten aikaa. Pitkällä tähtäimellä kyse on myös maatalousalan houkuttelevuudesta työpaikkana. Työolojen järjestelmällinen kehittäminen ja sen kertominen potentiaalisille työnhakijoille voi tuottaa yllättävän määrän kiinnostuneita hakijoita – kannattaa kokeilla. 

 

Teksti: Mirja Tiihonen, tekninen avustaja Maayhteisö-hanke, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti 

Kuva: Veikko Somerpuro  

Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä (Maayhteisö) -hanke toimii ajalla 9/2024 – 12/2026. Hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Työtehoseura ry ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027 / Hämeen ELY-keskus. 

Logot: Euroopan unionin osarahoittama ja maaseutu.fi