Viisautta typpikiertoon! Osa 2/2: vaikuttavia toimenpiteitä tiedolla ja tunteella

Joukko viljelijöitä, asiantuntijoita ja tutkijoita kokoontui huhtikuussa Luke Maaningalle keskustelemaan typpikierron tehostamisesta nautakarjatiloilla. Esittelemme työpajojen antia kahdessa blogitekstissä.

Miksi karjatilojen typpikierron kehittämiseen kannattaa panostaa? Ja miten se tehdään käytännössä? Viljelijät, tutkijat, maatalousneuvonnan ammattilaiset ja muut sidosryhmät miettivät tätä kahdessa työpajassa Luonnonvarakeskuksen Maaningan tutkimustilalla huhtikuussa. Käytännön tasolla puhuttiin paljon apilan viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista sekä täsmällisen tilakohtaisen tiedon tarpeista. Tiedonkulussa ja viestinnässä tunnistettiin maatalousneuvonnan tärkeä rooli. Jatkossa halutaankin kehittää yhteiskunnan eri toimijoita yhdistävää verkostoa, joka vahvistaa tutkimuksen ja maatalouden vuorovaikutusta. 

Esittelemme työpajojen antia kahdessa blogitekstissä, joista tämä on jälkimmäinen osa. Voit lukea ensimmäisen osan täältä.  

 

Kehittäminen lähtee liikkeelle lähtötilanteen tuntemisesta 

Karjatiloilla ravinteiden kierron seuranta tai tuotantokustannusten määrittäminen ei ole aina helppoa. Säilörehulla ei ole selkeästi määritettävää markkinahintaa, ei myöskään karjanlannalla. Säilörehusatoja ei useinkaan ole mahdollista punnita lohkokohtaisesti, ja sadon määrä voi olla vain karkea arvio.  

Kehittämisen suunnittelu lähtee kuitenkin liikkeelle lähtötilanteen tuntemisesta, sisältäen arviot myös hävikeistä. Näin voidaan arvioida, missä typpikierron kohdissa kehittämistarpeet ovat suurimmat. Ilman lähtötilanteen tuntemista ei myöskään voida mitata, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut. 

Viisas typpikierto -hankekonsortion aloitusvaiheessa arvioitiin eri toimenpiteiden vaikuttavuutta typen hyväksikäyttötehokkuuden parantamiseen käyttäen lähtötietoina Virtanen & Nousiainen (2005) -artikkelissa esitettyjä suomalaisen karjatilan keskimääräisiä tunnuslukuja.  

• Keskimääräisen tilan koko oli 25 lehmää ja 48 hehtaaria peltoa 

• Yhden eläimen keskituotos oli 7617 kg maitoa vuodessa 

• Tilalle tuli typpeä yhteensä 6642 kg, josta 71 % typpilannoitteina ja 25 % väkirehuina 

• Tilalta poistui typpeä maidon ja eläinten mukana 1665 kg/v. 

• …jolloin typpitaseeksi jäi 4977 kg/v.  

Siispä tilalle saapuneesta typestä 25 % päätyi lopputuotteisiin. Kehittämistoimenpiteillä pyritään alentamaan typpitasetta.  

Työpajassa toivottiin, että hankkeiden alussa tehtyjä laskelmia vaikuttavuuksista ja niistä seuraavista kustannussäästöistä avattaisiin vielä tarkemmin. Lähtötilanne perustuu 20 vuoden takaiseen aineistoon, koska vastaavaa yhtä kattavaa uudempaa aineistoa ei ollut käytettävissä. Lisäksi todettiin, että yksittäisillä tiloilla olisi hyvä laskea kokonaistypen porttitase samaan tapaan kuin artikkelissa, ja tähän kaivattaisiin hyviä käytäntöjä. 

Omilla toimintatavoillasi on vaikutusta laajemminkin 

Apilan viljelyinnokkuudessa on maakuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi ProAgria Itä-Suomen asiantuntijat ovat tunnistaneet tämän omalla toiminta-alueellaan. Pohjois-Karjalassa on paljon luomutiloja, ja apilan viljely on hyvin yleistä myös tavanomaisilla tiloilla. Pohjois-Savossa tilanne on erilainen, ja apilaan varauksin suhtautuminen on yleisempää. Pohdimme työpajoissa, mistä tämä johtuu. Varsinaista tutkimustietoa asiasta ei ole, mutta tulimme siihen johtopäätökseen, että yhtenä isona tekijänä asiassa täytynee olla vuosikymmenien aikana tehty viestintä ja sen sävy. Onko apilasta viestitty positiiviseen, innostavaan sävyyn vai varoiteltu sen mahdollisista riskeistä esimerkiksi eläinten ruokinnassa? 

Tämä havainto luo myös toivoa siitä, että tilanne esimerkiksi Pohjois-Savossa on muutettavissa. Olitpa sitten karjatilojen parissa tavalla tai toisella työskentelevä alan ammattilainen tai itse viljelijä, voit omalla positiivisella asenteellasi ja sinnikkäällä, käytännön arkeen sovellettavissa olevalla viestinnällä saada paljon aikaan! 

Viljelijöiden jaksaminen ja tilojen arki otettava huomioon 

Työpajakeskustelut toivat hyvin esiin viljelijöiden keskinäiset erot ja tilojen erilaiset tilanteet. Jos henkiset voimavarat ovat vähissä ja tilan arki on pärjäämistä, on vaikea olla utelias ja kokeilunhaluinen. Erilaiset kokeilut ja muutokset edellyttävät myös riittävän vahvaa taloudellista tilannetta, koska hyödyt eivät välttämättä muutu euroiksi aivan heti.  

Siksi myös viestinnässä ja muussa yhteistyöverkostojen kehittämisessä on osattava ottaa huomioon tunteiden merkitys. Työpajassa todettiin, että kun viljelijöitä on yhä vähemmän, myös erilaiset yhteisölliset kohtaamiset viljelijöiden kesken ovat vähentyneet. Pohdittiin, kuinka saada sekä nuoret että varttuneet viljelijät yhdessä mukaan muutokseen, jota suomalaiselta ruoantuotannolta edellytetään. Aktiiviset ja kehityshenkiset viljelijät löytävät kyllä uusien keskustelujen äärelle, mutta osa kaipaa rohkaisua ja henkilökohtaista kutsumista mukaan. 

Tämä näkökulma tekeekin hyvin näkyväksi sen, että viestintä ei ole yksinkertaisesti ”tiedon siirtoa”. On panostettava mielekkäiden yhteyksien luomiseen ja ammatti-identiteetin tukemiseen, jotta uudesta tiedosta päästään keskustelemaan yhteisessä ja toiveikkaassa ilmapiirissä. Tätä työtä tehdään toki menestyksellä jo nyt, kuten Maaningan työpajatkin osoittavat. 

Suunnitteilla Nurmi Living Lab 

Vuorovaikutuksen tueksi tarvitaan vakiintuneita rakenteita ja toimintamalleja, joiden puitteissa voivat kohdata tutkimus ja koulutus, viljelijät ja muut kansalaiset, yritysmaailman edustajat ja hallinnon eri tasot. Näitä rakenteita Luke Maaningalla kehitetään nyt aktiivisesti erityisesti nurmituotantoon ja sen tutkimiseen liittyen.  

Suunnitteilla on luoda monikanavaista ja monipuolista yhdessä tekemistä tukeva Nurmi Living Lab. Kyseessä on konsepti, joka kytkeytyy kansainväliseen Living Labien verkostoon. Paikallisten yhteisöjen kautta toimivat Living Labit tuovat tutkimuksen lähemmäs arkea ja tukevat yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoitteena on kehittää nurmituotantoa yhdessä, tuottaa ratkaisuja ongelmiin sekä testata ja jakaa hyviä menetelmiä nurmeen perustuvaan maidon- ja naudanlihantuotantoon. Nurmi Living Lab tulee tarjoamaan elävän ja aktiivisen alustan kaikelle nurmiin liittyvälle kehittämiselle, viestinnälle ja vuorovaikutukselle. Tervetuloa mukaan!   

 

Lue blogitekstin ensimmäinen osa täältä  

Viitteet: 

Virtanen, H. & Nousiainen, J. 2005. Nitrogen and phosphorus balances on Finnish dairy farms. Agricultural and Food Science 14:166-180. 

 

Voit tutustua Viisas typpikierto -hankekonsortion tekemiseen osoitteessa www.luke.fi/viisastyppikierto. Työpajat toteuttivat N-Fiksu- ja N-Teho -hankkeet. 

Mikko Hautakangas (Tampereen yliopisto) ja Maarit Termonen (Luonnonvarakeskus)