Yhden maapallon kalankulutusta

Villit kalakannat ovat ja tulevat olemaan olennaisen tärkeä osa maailman ruokaturvaa. Parhaimmillaan ja oikein hyödynnettynä niillä voi olla suuri rooli myös luontokadon ja ilmaston muutoksen torjunnassa, kirjoittaa WWF Suomen Matti Ovaska.

Maailman meristä, järvistä ja joista pyydetään vuosittain arviolta yli 90 miljoonaa tonnia kalaa ja muita mereneläviä. Tämän lisäksi vesiviljely tuottaa noin 130 miljoonaa tonnia kalaa, äyriäisiä, simpukoita ja leviä. Yli 500 miljoonaa ihmistä on voimakkaasti riippuvaisia merten ekosysteemeistä ja yli 160 miljoonaa ihmistä saa ravintonsa makean veden kalastuksesta. Yli 10 prosenttia maailman väestöstä saa toimeentulonsa kalastuksesta ja kalankasvatuksesta, ja kala on yksi maailman arvokkaimmista kauppatavaroista.

On siis selvää, että kaloilla on ja tulee olemaan valtava rooli maailman ruokaturvan, talouden ja ihmisten toimeentulon kannalta.

Vaikka kalat ovatkin lähtökohtaisesti erinomainen ravinnonlähde ja myös ympäristön kannalta useimmiten maalla tapahtuvaa eläintuotantoa kestävämpi vaihtoehto, liittyy kalankulutukseen isoja globaaleja haasteita. Kalankulutus on kasvanut kolmanneksen viimeisen 20 vuoden aikana, ja elintason kasvun ja väestön lisääntymisen ennustetaan kasvattavan kalankulutusta entisestään. Samaan aikaan noin 38 prosenttia merellisistä kalakannoista on arvioitu ylikalastetuksi. Saalismäärät ovat tasaantuneet hurjimmista kasvun vuosikymmenistä, mutta ylikalastettujen kalakantojen osuus on valitettavasti edelleen kasvussa.

Valtaosa viime vuosikymmenien kalankulutuksen kasvusta selittyy vesiviljelyn lisääntymisellä. Nykyisin jo 57 prosenttia ihmisravinnoksi päätyvästä kalasta on peräisin kalankasvatuksesta.

Kestävyyden näkökulmasta kalakantojen ja kalankulutuksen nykyinen yhtälö on todella ongelmallinen. Villikaloista ihmisravinnoksi päätyy lähinnä suurikokoisempia lajeja, jotka ovat enimmäkseen voimakkaan kalastuspaineen alla. Usein näitä lajeja myös kalastetaan meriympäristön ja ilmaston kannalta haitallisilla menetelmillä, kuten pohjatrooleilla. Pienempien parvikalojen kannat ovat vielä toistaiseksi paremmassa tilassa, eikä pinta- ja välivedestä tapahtuva kalastus useinkaan aiheuta suurta haittaa muulle meriluonnolle. Pienet parvikalat kuitenkin päätyvät ensisijaisesti kalajauhon ja -öljyn raaka-aineeksi ja sitä kautta kalankasvatuksen ja muun eläintuotannon rehuksi, jolloin elintarvikkeeksi päätyvän lopputuotteen ilmasto- ja ympäristövaikutukset kasvavat huomattavasti.

Kaiken tämän lisäksi ilmaston lämpeneminen ja ympäristön muutokset haastavat perinteiset kalataloustieteen teoriat. Nopeat muutokset merten ravintoverkoissa ja sitä myötä kalakannoissa ovat jo arkipäivää Itämerellä ja pian luultavasti myös muilla merialueilla.

Suomalaisten vaikutus maailman kalakantoihin

Kala on ollut aina tärkeä osa suomalaista ruokaperinnettä ja kulttuuria. Luultavasti useimmat meistä identifioivat itsensä nimenomaan kotimaisen villin kalan syöjiksi. Kalankulutus yhdistyy mielikuvissa tuoreeltaan savustettuihin mökkiahveniin, torilta ostettuihin muikkuihin ja silakkamarkkinoiden mausteisiin herkkuihin. Totuus on kuitenkin toinen.

Suomalaiset syövät entistä enemmän kalaa. Kulutuksen kasvu 2000-luvun aikana johtuu ennen kaikkea kasvatetun norjalaisen lohen suosion lisääntymisestä. Aivan viime vuosina norjalaisen lohen kulutus on tasaantunut ja kääntynyt laskuun pitkän kasvu-uran jälkeen, mutta edelleen kasvatettu lohi pitää kirkkaasti ykköspaikkaa kalankulutustilastoissamme. Samaan aikaan parvikalojen, kuten silakan, elintarvikekäyttö on vähentynyt Suomessa merkittävästi ja silakkasaaliimme päätyy pääosin kalankasvatuksen rehuksi.

Suomalaisten kalankulutus siis mukailee pitkälti globaaleja trendejä. Tai oikeastaan suomalaiset ovat olleet globaalissa eturintamassa. Kasvatettujen lohikalojen ohella tonnikalat kuuluvat suomalaisten suosituimpiin kalavalintoihin. Samaan aikaan   ympäristö- ja ilmastovaikutuksiltaan pienimpien kalalajien kulutus on valitettavasti vähentynyt huomattavasti.

Monipuolisempaa kalankulutusta

Positiivista on, että tutkimustieto kalakantojen ja meriympäristön tilasta on lisääntynyt, mikä on johtanut muutoksiin kuluttajien asenteissa ja kulutustottumuksissa sekä vaikuttanut päättäjien ja kalastussektorin haluun korjata kalastusta kestävämmäksi. Esimerkiksi monet tonnikala- ja turskakannat ovat päässeet elpymään, kun kalastusta on rajoitettu tutkijoiden suosittelemalle tasolle. Hyvä niin, sillä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n arvion mukaan ylikalastettujen kalakantojen elvyttäminen lisäisi tulevaisuuden saaliita jopa 16 miljoonalla tonnilla vuodessa. Määrä vastaa yli 800 miljoonan ihmisen kalankulutusta.

Oikein ja monipuolisesti hyödynnettynä villi kala on yksi ratkaisu globaaliin kestävyyskriisiin. Kalakannat ovat nimittäin siitä ainutlaatuinen ravinnonlähde, että kestävästi hyödynnettynä niiden ylläpito ei vaadi ihmiseltä mitään. Lisäksi ne ovat yhteinen ja kaikille saatavilla oleva resurssi. Haasteena toki on, että muuttuvassa ympäristössä kalastuksen säätely ja kalakantojen kestävä hyödyntäminen tulee olemaan entistäkin vaikeampaa ja monet nykyisistä arvokkaista kalakannoista ovat vaarassa taantua edelleen ilmastonmuutoksesta johtuvan vesien lämpenemisen myötä. Lisäksi monet muut vesien- ja maankäytön muodot, kuten energiantuotanto ja kaivannaisteollisuus, uhkaavat kalojen elin- ja lisääntymisalueita.

Suomessa on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tehty hyvää työtä kalavalikoimien vastuullisuuden lisäämiseksi. Uhanalaiset ja ylikalastetut kalakannat on pääosin siivottu pois valikoimista, ympäristömerkittyjen kalatuotteiden osuus on ollut jatkuvassa kasvussa ja myös vajaasti hyödynnettyjen kalalajien tuotekehitykseen on ryhdytty kiitettävällä tavalla. Alkutuotanto, jalostus ja kalakauppa ovat ottaneet merkittäviä askelia kalavalikoimiemme vastuullisuuden eteen. Isossa kuvassa kalankulutukseemme tarvitaan kuitenkin merkittävä rakenteellinen muutos, jotta se mahtuisi yhden maapallon rajoihin.

Silakan sekä järvi- ja rannikkolajien käytön lisääminen osana elintarviketuotantoa on yksi keskeisimpiä tapoja pienentää suomalaisten vaikutusta maailman meriin. Erityisesti vajaasti hyödynnettyjen särkikalojen käytön lisäämiselle on Suomessa resurssien puitteissa hyvät mahdollisuudet. Särkikaloille tuntuu jo olevan kysyntää eksoottisena välipalana, mutta laajempi liikehdintä särkikalojen arkiruokaistumiseen ei nykyisillä talous- ja elinkeinorakenteilla näytä toteutuvan. Toivottavasti pilottihankkeiden ja hyvän tahdon lisäksi asiaan löytyy myös pidempiaikaisia tukimuotoja, sillä tuotekehitys, logistiikka ja kalastajien tietotaito eivät synny itsestään.

Yhtä kaikki, villit kalakannat ovat ja tulevat olemaan olennaisen tärkeä osa maailman ruokaturvaa. Parhaimmillaan ja oikein hyödynnettynä niillä voi olla suuri rooli myös luontokadon ja ilmaston muutoksen torjunnassa. Olennaista ei kuitenkaan ole jumittua ainoastaan kotimaisen kalan edistämiseen hinnalla millä hyvänsä, vaan monipuolistaa nykyistä kalankulutusta priorisoimalla sesonginmukaisia vaihtoehtoja, joiden vaikutukset meriluontoon ja ilmastoon ovat mahdollisimman pienet. Samalla tuemme myös pienimuotoisen kalastuksen toimintaedellytyksiä, niin meillä kuin muuallakin.

 

Matti Ovaska

Kirjoittaja on WWF Suomen johtava kalastuksen asiantuntija

Matti Ovaska