Suomalaisia tarvitaan enemmän kansainvälisille kentille, tuomaan näkemystä ja ymmärrystä pohjoisista olosuhteista.
Niukkojen resurssien aikana yhteistyön merkitys korostuu. Hyvä ja tuloksekas yhteistyö edistää kilpailukykyä, eli mahdollisuutta pysyä pelissä mukana. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan se edellyttää yhteistä ymmärrystä päämäärästä, luottamusta, aitoa jakamista ja aitoa hyötyä kaikille osapuolille. Yhteistyön lähtökohdaksi ei todellakaan sovi vanha vitsi työkavereista, jossa toinen tekee työt ja toinen on se kaveri.
Mitä yhteistyöllä saavutetaan? Kokemusten ja näkemysten jakaminen, toisilta oppiminen ja kuunteleminen ovat arvokkaita yhteistyön hedelmiä. Yhteistyö madaltaa raja-aitoja ja vähentää ennakkoluuloja. Tärkeintä kuitenkin on se, että pystytään saavuttamaan yhteinen näkemys tulevasta tavoitteesta ja toimimaan samaan suuntaan. Yhteistyön suurin este on yleensä pelko. Se voi olla pelkoa rahoituksen tai aseman menetyksestä. On oltava turvallisuuden tunne, jotta voidaan jakaa.
Keskusteluissa korostetaan toisinaan kilpailua. Kyllä, yritykset, kuten maatilat, eri organisaatiot ja eri maat voivat kilpailla samoista resursseista ja markkinoista. On olennaista erottaa, mistä asioista kilpaillaan ja mistä ei. Kilpailuasetelma saattaa syödä yhteistyön mahdollisuuden. Jos jossain asiassa kilpaillaan, olisi myös tärkeää hahmottaa, missä ei kilpailla, eli missä voitaisiin yhdistää voimat.
Kansainvälistä yhteistyötä tehdään monissa projekteissa. Tutkimus- ja kehittämisresurssien ja ennen kaikkea tulosten jakaminen ja työskentelyn aikainen ideoiminen vie eteenpäin nopeammin, kuin yksin tai aina samalla porukalla työskentely. Eri maiden tutkimusaloista, kehittämistyöstä ja käytännöistä voi tuoda omaan maahan ideoita ja kokeiluja ja tietenkin nostaa osaamistasoa.
Myös viljelijäjärjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä kansainvälisesti. Maatalouspolitiikka ja markkinat ovat hyvin kansainvälisiä, joten niihin vaikuttaminen ei onnistu yksin. Maatalouteen liittyvistä asioista päätetään paitsi EU:ssa, myös globaaleilla foorumeilla, joten on tavattoman tärkeää viedä perheviljelmien näkemyksiä noille foorumeille. Eri puolilla maailmaa viljelijöiden näkemykset ovat hyvin samansuuntaisia. Jotta käytännönläheinen viesti saadaan kytkettyä laajempaan viitekehykseen, tarvitaan yhteiset linjaukset, mitä viljelijät viestissään korostavat ja maustaa sitä käytännönläheisillä esimerkeillä. Viljelijöiden maailmanjärjestö WFO:ssa (World Farmers’ Organisation) tehdäänkin yhdessä järjestön sisäisten työryhmien ja jäsenten kanssa politiikkapapereita eri teemoista, kuten ruokaturvasta, ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä kaupasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Politiikkalinjaukset löytyvät järjestön sivuilta: https://www.wfo-oma.org/policy-documents/.
Koulutussektorillakin on usein ajateltu, että oppilaitokset ovat keskenään kilpailijoita ja taistelevat paitsi opiskelijoista, myös kehittämisresursseista. Olisi kuitenkin suurempi hyöty yhdistää voimavaroja ja nostaa koko luonnonvara-alan näkyvyyttä ja ajatella, että kilpailemme enemmän muiden alojen kanssa, kuin keskenämme alan sisällä. Erilaisuus oppilaitosten profiileissa on vahvuus ja sitä voisi hyödyntää tarjoamalla alan valinneille opiskelijoille erilaisia polkuja yhdistelemällä eri oppilaitosten tarjontaa nykyistä joustavammin.
Tuloksellinen yhteistyö edellyttää sitä, että ihmiset tuntevat toisensa. Organisaatiot eivät sinänsä saa yhteistyötä kukoistamaan, vaan siihen tarvitaan aina ihmistä, inhimillistä kohtaamista ja kokemusta saman asian äärellä olemisesta. Kylmän organisaation sijasta on parempi tuntea lämmin ihminen, jonka kanssa on jaettu asioita ja koettu yhteyttä. Vaikka digimaailma mahdollistaa paljon, vasta inhimillinen kohtaaminen lisää sen lämmön ja luottamuksen, jonka varassa yhteistyötä voidaan syventää. Organisaatiota on helppo ajatella uhkana tai kilpakumppanina, kun taas Maija tai Matti sen toisen organisaation ihmisenä onkin kiva tyyppi, jonka kanssa on hienoa tehdä asioita yhdessä.
Olemme osa kansainvälistä kilpailua osaajien sijoittamisessa maailmalle. Meidän olisikin syytä yhdistää voimat ja kehittää suomalaisista kansainvälisiä osaajia. Suomalaisia tarvitaan enemmän kansainvälisille kentille, tuomaan näkemystä ja ymmärrystä pohjoisista olosuhteista niin EU-instituutioihin, yrityksiin ja järjestöihin kuin kansainvälisiin tutkimuslaitoksiinkin. Se taas edellyttää, että koulutuksessa kehitetään kielitaidon lisäksi kansainvälistä osaamista ja rohkeutta. Kukaan ei ole kansainvälinen osaaja heti ensimmäisellä kerralla, vaan siihen kehitytään opiskelujen ja työuran aikana. Tarvitaan myös esimerkkejä, tienraivaajien esiin nostamista. Eiköhän yhdistetä voimat oppilaitoksissa ja organisaatioissa ja lähdetä kehittämään polkuja kansainvälisten osaajien kehittymiselle!
Kati Partanen
Maatalouskentän yleispelaaja, Maatilatalouden lehtori Savonia-ammattikorkeakoulussa, johtokunnan jäsen MTK:ssa, hallituksen jäsen Viljelijöiden maailmanjärjestö WFO:ssa sekä maatalousyrittäjä.
Kati Partanen, Maatalouskentän yleispelaaja, Maatilatalouden lehtori Savonia-ammattikorkeakoulussa
Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida
Kirjaudu sisään Luo uusi tili