Kyselytutkimus – viljelijöiden tyytyväisyys neuvontaan ja neuvontakorvaukseen

Kesäkuussa 2025 toteutettiin kyselytutkimus Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen viljelijöille. Kyselytutkimus oli osa Oulun ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijan Iida Ahosen opinnäytetyötä ’’Viljelijöiden tyytyväisyys maatilojen neuvontaan ja neuvontakorvaukseen’’. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen viljelijöiden kokemuksia ja näkemyksiä saamistaan neuvontapalveluista, joihin on hyödynnetty neuvontakorvausta. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kyselytutkimuksen tulokset

Kyselyn tulokset osoittivat, että yleisesti ottaen viljelijät Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ovat tyytyväisiä saamiinsa neuvontapalveluihin ja EU:n maaseuturahastosta maksettavaan neuvontakorvaukseen.  Vastauksista nousi esille myös viljelijöiden epätietoisuus neuvontakorvauksen olemassaolosta sekä mihin ja miten sitä voi hyödyntää. Tämä viittaa siihen, että neuvontakorvauksesta tulisi viestiä enemmän ja selkeämmin viljelijöille. Osa vastaajista myös kertoi kyselyn olleen informatiivinen ja aikovat sen seurauksena tutustua neuvontakorvaukseen.

Kyselyn vastaajista 45 % ei ollut hyödyntänyt neuvontakorvausta. Tästä vastaajaryhmästä noin kolmasosa kertoi syyksi, ettei ole tiennyt kyseessä olevasta tukimuodosta. Kyselyssä oli myös mahdollisuus antaa avointa palautetta, jossa useat vastaajista toivat esille, että neuvontakorvauksesta tulisi informoida viljelijöitä paremmin. Neuvontakorvausta hyödyntäneet vastaajat (55 %) pitivät laatua ja saatavuutta tärkeinä tekijöinä neuvojan valinnassa.

Kyselyn vastaajamäärä saavutti tavoitteen

Webropolilla tehty sähköinen kyselylomake lähetettiin sähköpostitse 3452 Pohjois-Pohjanmaan ja 594 Kainuun alueen viljelijälle. Yhteensä kyselyyn vastasi 500 henkilöä, joka on noin 12 % Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan viljelijöistä. Maakuntien välillä ei ollut juuri eroa vastausprosentissa, kun suhteutetaan vastaajamäärää maakunnittain sen alueen tilojen määrään.

Opinnäytetyö saavutti sille asetetut tavoitteet. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten yhdistyessä vuoden 2026 alusta Pohjois-Suomen elinvoimakeskukseksi, on tulokset hyödynnettävissä uuden viraston koko alueelle. Opinnäytetyön kyselylomake tarjoaa valmiin pohjan tuleville asiakaspalaute kyselyille samasta aiheesta.

Lue lisää opinnäytetyön tuloksista

Opinnäytetyön kyselytutkimuksesta saatuja tuloksia on avattu tarkemmin opinnäytetyössä, joka on luettavissa Theseuksessa.

Linkki opinnäytetyöhön: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730293

Kirjoittaja opiskelee Oulun ammttikorkeakoulussa luonnonvara-alalla maaseutuelinkeinojen tutkinto-ohjelmassa agrologiksi.

Työkalu biokaasutoimijoille selkeyttää prosessia tuotannon aloittamiseksi

Pohjalaismaakuntien biokaasupotentiaali on valtava, mutta erittäin alihyödynnetty. Euroopan unionin osarahoittamassa DigiBiogasHubs-hankkeessa kehitetty prosessimalli näyttää, miten edetään askel askeleelta kohti biokaasuntuotannon aloittamista. Biokaasuhubilla tarkoitetaan keskittymää, eli alueellista verkostoa, jossa useat toimijat tuottavat, jalostavat ja hyödyntävät biokaasua ja sen sivuvirtoja yhdessä. Käytännössä se voi tarkoittaa yhtä tai useaa biokaasulaitosta tai yritysten ja syötteiden omistajien yhteistyöverkostoa, jossa osa toimittaa syötteitä ja osa hyödyntää biokaasun energiana tai polttoaineena ja osa mädätysjäännöksen.

Biokaasukeskittymien kehittämisen prosessimalli pähkinänkuoressa

Prosessimallin tarkoitus on auttaa biokaasuekosysteemiin liittyviä toimijoita hahmottamaan ketju, jolla keskittymä syntyy ja mitä kaikkea sen aikaansaamiseksi vaaditaan. Prosessimalli madaltaa kynnystä ja helpottaa ottamaan seuraavan askeleen ajatuksista kohti konkretiaa. Malliin on kasattu 10 vaihetta, jotka vaaditaan biokaasukeskittymän tai uuden laitoksen muodostamiseen.

Vaiheet ovat:

  1. Biomassojen ja niiden metaanintuottopotentiaalin kartoitus
  2. Biokaasun ja mädätysjäännöksen käyttökohteiden selvitys
  3. Tarvittavat luvat biokaasuntuotannon aloittamiseksi
  4. Tarvittavat sopimukset sekä niiden sisältö ja laatiminen
  5. Investointi- ja käyttökustannusten arviointi
  6. Tukimallit maatila- ja teollisen kokoluokan laitoksiin
  7. Yhteisomistusmallit: osuuskuntamalli tai energiayhteisö
  8. Syöte- ja jakelulogistiikka
  9. Teknisten ratkaisujen kartoitus
  10. Tuottajia ja jakelijoita koskevat velvollisuudet ja alkuperätakuu

Osa vaiheista on tehty DigiBiogasHubs-hankkeessa tehtyjä toimenpiteitä mukaillen. Tällaisia vaiheita ovat yksi, kaksi sekä viisi.

Syötelaatu vaikuttaa laitoksen fyysiseen kokoon ja investointikustannuksiin. Ensimmäisessä vaiheessa syötetarjontaa pohtiessa kannattaa huomioida, että maatalouden sivuvirroissa 10 GWh laitokseen vaadittava lietelantamäärä on 55 000–80 000 tonnia vuodessa, kun saman biokaasumäärän tuottamiseen tarvitaan olkea vain noin 5 000 tonnia vuodessa. Tarvittavaan todelliseen syötemäärään vaikuttaa lisäksi laitoksen kokoluokka ja mädätysprosessin tehokkuus. Tiedot ovat peräisin Luonnonvarakeskuksen biokaasulaskuriin kerätystä tutkimusdatasta.

Käyttöpotentiaali määrittää, paljonko biokaasua on kannattavaa tuottaa. Kun kartoitetaan käyttökohteita, teollisuuden ja liikenteen käyttömääriä ja -kohteita pystyy selvittämään esimerkiksi Väylävirastosta tai Traficomista. Myös energiateollisuudella on kaukolämpötilastoja, joiden avulla voi selvittää kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön maakunnallisen tuotannon tarvitseman fossiilisen energiamäärän.

Ilman selkeää prosessia biokaasupotentiaali jää käyttämättä

Prosessimalli auttaa tekemään mahdollisia investointipäätöksiä kokoamalla faktat eri lähteistä yhteen paikkaan selkeäksi kokonaisuudeksi. Monelle esimerkiksi voi tuntua hankalalta ryhtyä käytännön toimiin, kun ei tiedä, mistä aloittaa ja mitä kaikkea prossessissa vaaditaan. Malli antaa suunnan biokaasuntuotannon lisäämisen tavoitteelle. Optimaalisessa tilanteessa malli auttaa muuttamaan alihyödynnetyn potentiaalin kotimaiseksi biokaasuksi.

Näiden lisäksi malli on myös yhteiskunnallisesti tärkeä siirtymässä kohti kasvavaa biokaasuntuotantoa. Malli nivoutuu osaksi suurempaa tavoitetta ja tukee siirtymää kohti uusiutuvan energian käyttöä, huoltovarmuutta, alueellista omavaraisuutta ja talouskehitystä. Ilman selkeitä prosesseja näitä kohti on paljon hankalampi kulkea.

Ota ensimmäinen askel kohti biokaasuntuotannon lisäämistä

Erityisesti pohjalaismaakunnissa on lunastamatonta biokaasupotentiaalia, joten siellä olisi tilaa usealle biokaasukeskittymälle käynnissä olevien hankkeiden lisäksi. Suomessa käytetään edelleen valtavasti tuontienergiaa ja -lannoitteita, vaikka tämä kotimainen uusiutuvan energian huoltovarma vaihtoehto voisi ratkaista edellä mainitun ongelman. Aluetaloudellisesti ja -kehityksellisesti biokaasutoiminnan lisääminen olisi valtava voimavara, sillä se toisi työpaikkoja erityisesti rakennusvaiheessa, mutta myös toiminnan vakiintuessa, esimerkiksi laitosten ylläpidon sekä biomassojen, mädätteiden sekä itse biokaasun logistiikan kautta.

Biokaasukeskittymien kehittämisen prosessimalli on tuotettu Euroopan unionin osarahoittamassa DigiBiogasHubs-hankkeessa.

Kirjoittaja työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä Euroopan unionin osarahoittamassa DigiBiogasHubs-hankkeessa.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin @SEAMK-verkkolehdessä.

Alkutuotannon varautuminen ja huoltovarmuus ovat arkipäivää Pirkanmaalla

Maaseutupäälliköt Perttu Nääppä ja Timo Perälampi
Sastamalan kaupungin maaseutupäällikkö Perttu Nääppä ja Lempäälän kunnan maaseutupäällikkö Timo Perälampi kertovat, että viljelyalueittain toimivan viljelypäällikön tehtävänä on kriisitilanteessa toimia linkkinä viljelijöiden ja viranomaisten välillä. Kuva: Sinikka Suominen / Pirkanmaan ELY-keskus

Kotimainen ruuantuotanto ja maatalouden huoltovarmuus puhuttavat paljon julkisessa keskustelussa, koska Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu edelleen. Pirkanmaalla on siirrytty puheista tekoihin, ja varautumisesta on tullut osa normaalia toimintaa.

Sodan tai pandemian lisäksi meitä kohtaava kriisi voisi olla myös säteilyvaaratilanne, ympäristövahinko, tieto- tai sähköliikenteen lamauttava kyberhyökkäys, suuronnettomuus, vakava eläintauti, luonnononnettomuus, terrorismi tai laaja rikollisuus.

Pirkanmaan ELY-keskus, kuntien maaseutuhallinnot ja maanviljelijät ovat tehneet valmiussuunnitelmia erilaisten kriisien varalta. Valmiussuunnitelmien toimivuutta on myös testattu viljelijöille järjestetyissä harjoituksissa. Suunnitelmien päivittäminen ja kehittäminen harjoitusten pohjalta on tärkeä osa kokonaisuutta.

Viljelypäällikkö toimii linkkinä viranomaiseen

Pirkanmaalla kunnat on jaettu maantieteellisiin viljelyalueisiin, joissa on vap-viljelijöiden ja muiden huoltovarmuuteen liittyvien tärkeiden henkilöiden lisäksi viljelypäällikkö ja varaviljelypäällikkö. Viljelypäällikön tehtävänä on kriisitilanteessa toimia linkkinä viljelijöiden ja viranomaisten välillä.

Viljelyalueille on pääsääntöisesti tehty valmiussuunnitelmat, ja osa viljelijöistä on vap-varattuja viljelijöitä. Lyhenne ’vap’ tarkoittaa, että henkilö on vapautettu aseellisesta palveluksesta poikkeusoloissa, ja hänet on varattu ruokaturvan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisiin tehtäviin. Valmiuslain mukaisissa vakavissa poikkeusoloissa vap-viljelijät jäisivät tekemään valmiussuunnitelman mukaisesti maanviljelijän työtään omallaan ja muilla viljelyalueensa maatiloilla.

Kunnat ehdottavat viljelijöiden vap-varaukset

Kuntien maaseutuviranomaiset laativat ehdotuksen oman alueensa vap-varatuista viljelijöistä Puolustusvoimien aluetoimistolle. Vap-viljelijöiden valintaan vaikuttavat ne kaikki tiedot, jotka maaseutuhallinnolla on viljelijöistä, ja myös maatiloista, kuten maatilojen koko ja tuotantosuunta.

Pirkanmaan ELY-keskus järjestää viljelijöiden koulutuksia yhdessä kuntien maaseutuhallinnon ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kanssa.

Perttu Nääppä
Maaseutupäällikkö
Sastamalan kaupunki

Timo Perälampi
Maaseutupäällikkö
Lempäälän kunta

Kuntien maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueet Pirkanmaalla

Kuva: Pirkanmaalla toimii neljä kuntien maaseutuhallinnon yhteistoiminta-aluetta.

 

 

 

Euroopan maaseutuparlamentti vaati tukea, tunnustusta ja kumppanuutta

Euroopan maaseutuparlamentti (ERP) on prosessi, jonka tarkoituksena on tuoda esiin maaseudun asukkaiden ääni Euroopassa sekä edistää heidän omaehtoista toimintaa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja hallitusten kanssa. Euroopan maaseutuparlamentin lopputulemana on julkilausuma. Julkilausuma ydinviestinä on, että maaseutu ei ole menneisyyden jäänne – se on tulevaisuuden ratkaisu. Julistus vaatii, että EU:n visiot – kuten EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio- eivät jää paperiksi, vaan muuttuvat vaikuttavaksi toiminnaksi. Toiminnan aika on nyt.

Euroopan maaseutuparlamentin julistuksen pääkohdat

Maaseudun ihmiset eri puolilta Eurooppaa vaativat tunnustusta, tukea ja aitoa kumppanuutta. Julistus nostaa esiin maaseudun ihmisten roolin Euroopan tulevaisuuden rakentajina. Se korostaa, että maaseutu tarjoaa ratkaisuja Euroopan ja maailman keskeisiin haasteisiin – kuten ilmastonmuutokseen, ruokaturvaan ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

Maaseudun yhteisöjen sitoutuvat itse vaalimaan perinteitä ja kulttuuria, rakentamaan osallistavia, sukupolvien välisiä yhteisöjä, vahvistamaan paikallista yrittäjyyttä ja digiosaamista sekä edistämään innovaatioita, yhteisölähtöistä päätöksentekoa ja solidaarisuutta.

Julkilausuman vetoomus päättäjille:

  • Muuttakaa Rural Vision ja Rural Pact konkreettisiksi toimiksi ja varmistakaa riittävä rahoitus.
  • Varmistakaa, että integroidut, paikkaperustaiset ja yhteisölähtöiset politiikat pysyvät EU:n alue-, maatalous-, meri- ja sosiaalipolitiikan ytimessä.
  • Varmistakaa, että LEADER-CLLD ja Smart Villages ovat pakollisia tulevissa politiikkakehyksissä
  • Suojelkaa ja laajentakaa maaseuturahoitusta – ei vain maataloudelle, vaan koko maaseudun kehittämiseen
  • Tunnustakaa oikeus jäädä, palata ja liikkua – varmistaen, että maaseudun ihmisillä on pääsy työhön, koulutukseen ja mahdollisuuksiin.

Maaseudun kehittäminen Skotlannissa

Maaseutuparlamentti järjestettiin Skotlannin itäosissa Inveruriessa, Aberdeenin pohjoispuolella. Pitopaikka avasi mielenkiintoisen ikkunan Brexitin jälkeiseen maaseudun kehittämiseen Skotlannissa. Maaseutualueiden haasteet ovat Skotlannissa hyvin samanlaiset kuin monilla muillakin Euroopan maaseutualueilla: ikärakenne, väestön väheneminen reuna-alueilla, palveluiden kaikkoaminen, yhteisöllisyyden heikkeneminen, digiyhteyksien heikkous ja maatalouden taloudelliset haasteet. Keskusteluissa nousi vahvasti esille myös ihmisten mielenterveys ja hyvinvointi. Brexitin jälkeen panostukset maaseudun kehittämiseen ovat merkittävästi pienentyneet ja haastavat erityisesti harvaan asuttujen alueiden elinvoiman kehittämistä. Julkiset panostukset infrastruktuuriin, yritysrahoitukseen, yleishyödyllisiin investointeihin ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen toimintaan ovat romahtaneet.

Oli ilahduttavaa, että Skotlannissa Leader-ryhmät ovat kuitenkin jatkaneet työtään. Muualla Isossa Britanniassa näin ei ole käynyt.  Skotlannissa on 20 Leader-ryhmää, joiden rahoitus Skotlannin hallitukselta on ollut 29 miljoonaa puntaa. Brexitin jälkeen Leader-ryhmät ovat rahoittaneet yli 1000 hanketta. Seitsemällä Leader-ryhmällä on nuoriso-Leader-toimintaa. Leader-hankkeiden ytimessä ovat olleet yhteisöllisyyttä tukevat hankkeet: kylätalojen kunnostaminen ja yhteisölliset investoinnit. Investoinneista esimerkkeinä esiteltiin yhteisöpuutarhoja, kyläsatamien kunnostusta ja esim. kyläkahviloiden perustamista.

Skotlannissa paikallisella kulttuuriperinnöllä on erittäin vahva merkitys. Sen pohjalta kehitetään yleishyödyllistä yritystoimintaa ja paikallista kehittämistä. Yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yrittäjyys on vahvasti paikallisen kehittämisen toimintamalli, jonka kautta yhdistetään esimerkiksi luksustason whiskey-tislaamon, kiertotalouden, ympäristötoimet ja kylätoiminta.  Merkittävänä erona Suomeen on merkittävät yksityiset panostukset toimintaan. Skotlannissa on useita suuria ja merkittäviä kansainvälisiä yrityksiä ja suuria maanomistajia, joista osa haluaa panostaa maaseudun kehittämiseen.

Lisätietoja Euroopan maaseutuparlamentista: Euroopan maaseutuparlamentti

Silakan kiintiöpäätös jättää paljon epävarmuutta

Tänään tiistaina saatiin taas tietää ensi vuoden kalastuskiintiöt. Suurimmat jännitykset kohdistuivat – näkökulmasta riippuen – Pohjanlahden silakkaan ja loheen. Erityisesti Pohjanlahden silakkakiintiö on maamme avomerilaivastolle, kalajauhotehtaille ja tietenkin myös kalan syöjille tärkeää aluetta.

Päättäjät hehkuttavat torjuntavoittoa. Monet muut nyökyttelevät enemmän tai vähemmän ja ovat ”tämän kanssa voidaan elää” -tunnelmissa, aivan niin kuin monena muunakin vuonna.

Koko kiintiöjärjestelmä vaikuttaa olevan kriisissä. Aiemminkin on sekä hallinnossa että toimialalla harmiteltu sitä, että päätös tulee todella myöhään, ja suuret vaihtelut lannistavat investointihaluja ja -mahdollisuuksia. Tästä vaihtelusta halutaan eroon. Nyt tämän syksyn päätöksessä muuttuvia tekijöitä löydettiin kuitenkin muutama lisää, ja ala muuttui monelta osin epävarmemmaksi.

Nimenomaan tuon tärkeän Pohjanlahden silakkakiintiön kohtalo jaettiin kahteen osaan. Varmaksi kiintiöksi sovittiin 39 108 tonnia, tämä kuitenkin on totuus lokakuun loppuun saakka. Tätä silakkakiintiötä tarkastellaan kuitenkin kevään ICES-neuvonannon perusteella, ja jos kanta näyttää riittävän vahvalta, kiintiötä lisätään kahdelle viimeiselle kuulle 55 869 tonniin saakka. Tämä isompi luku on nyt mainittu olevan 16 % vuoden -25 kiintiötä pienempi. Eli ”sen kanssa voi elää”.

Tästä alkavat kuitenkin epävarmuudet. Tuo pienempi luku on yli 40 % tämän vuoden kiintiötä pienempi. Ensimmäinen todella iso kysymys on, lasketaanko rysäpyytäjien kiintiö tuosta pienemmästä luvusta. Rysäpyynti on pääosin kevätpyyntiä, joten he eivät hyödy mitään kevään jälkeen tulevasta kiintiön nostosta. Heille päätös voi siis tarkoittaa jopa tuota 40 % leikkausta. Tähän luultavasti saadaan vahvistusta tai korjausta lähipäivinä.

Toinen iso juttu on tuo ajoitus. Mitä tarkoittaa se, että 39 000 tonnia on voimassa lokakuun loppuun? Päätetäänkö mahdollinen lisäkiintiö vasta lokakuun lopussa, tai onko se luvallista pyytää vasta lokakuun lopussa? Jos lisäkiintiö tulee, se kohdistuu liki kokonaisuudessaan troolikalastukseen, eivätkä kaikki alukset välttämättä pysty sitäkään hyödyntämään. Osuus on iso, onko sitä mahdollista pyytää enää syksyllä? Ehkä on sittenkin vielä aihetta vähän pidätellä riemua suuresta torjuntavoitosta.

Edellä oleva pätee siis vain kalastuksen näkökulmasta. Lisäksi tähän soppaan on sekoitettava kalan vastaanottajat, ja erityisesti kalajauhotehtaat. Suurin osa troolisilakasta matkaa kalajauhotehtaalle. Niiden toimintaa taas ohjaa se, että raaka-ainetta on tultavat tasaisesti ja taatusti. Yksittäisten lastien takia tehdasta ei kannata käynnistää. Jos kiintiö on pieni, on todennäköistä, että tehtaat toimivat vain varmimman saaliin aikana. Käytännössä keväällä viimeiset viikot ja syksyllä ensimmäiset viikot ovat epävarmoja. Tämä edelleen saattaa laskea pyyntimahdollisuutta. Käytännössä siis mitä pienempi kiintiö on, sitä hankalampaa sitä on hyödyntää täysimääräisesti. Liian suoraviivaisesti ajateltuna tämä tuntuu olevan päälaellaan, mutta kalan ostaja määrää tässä markkinan.

Kuka tästä eniten kärsii? Kalastaja tietenkin. Tiedossa on isommissa yrityksissä, pakastamoissa, fileeramoissa ja troolareissa pitkiä lomautusjaksoja. Alusten kunnossapitokulujen osuus liikevaihdosta nousee, jos ne käytössä kuitenkin pysyvät. Jää nähtäväksi kannattaako kaikkien liikkua.

Lisäksi suurin menettäjä on Itämeri. Kalastamatta jäänyt kala jättää tässäkin tapauksissa jopa satoja tonneja ravinteita Itämereen. Jos kalankasvatukseen ei saada kotimaista, Itämeren kalasta tehtyä kalajauhoa, lisää nettoravinteita joudutaan tuomaan muualta maailmasta.
Kalastus on tehokkain tapa taistella ilmaston ja meren lämpenemisen aiheuttamia muutoksia vastaan. Niin tarpeellinen kuin kiintiöjärjestelmä onkin, sen käyttäminen poliittisena pelikenttänä vaarantaa luonnon ja meren tulevaisuutta.