Kalastuksen toinen mittakaava – havaintoja Nor-Fishing-messuilta Trondheimista

Elokuussa 2026 joukko suomalaisia ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita suuntasi opintomatkalle Nor-Fishing-messuille Trondheimiin. Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, muun muassa Sisä-Suomen, Kuha-Suomen, Itä-Suomen ja Lännen sekä Perämeren rannikon Kalaleader-alueilta. Osallistumista matkalle tukivat EU:n osarahoittamat Kalaleaderien opintomatkahankkeet.

Nor-Fishing oli osalle osallistujista ennestään tuttu lähinnä nimeltä. Tiedossa oli, että kyseessä ovat suuret kansainväliset kalastusalan messut, mutta paikan päällä tapahtuman mittakaava pääsi silti yllättämään. Ennen matkaa keskusteluissa esiin nousi ennen kaikkea kiinnostus nähdä, millaista elinkeinokalatalous on Norjassa: millaisilla aluksilla kalastetaan, millaisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä käytetään sekä löytyisikö messuilta jotain sellaista, josta voisi ottaa oppia myös Suomeen.

Nor-Fishing järjestetään Trondheimissa joka toinen vuosi, ja tapahtuman historia ulottuu jo vuoteen 1960. Vuoden 2026 messuilla vieraili ihmisiä yli 60 maasta. Messut kokoavat yhteen kalastuksen, kalan käsittelyn ja muun kalastusteknologian valmistajia ja käyttäjiä eri puolilta maailmaa.

Ensimmäinen havainto: kaikki on suurta

Saavuimme Trondheimiin tiistaiaamuna ja suuntasimme lentokentältä lähes suoraan messualueelle. Ensimmäinen päivä meni pitkälti messuihin ja niiden mittakaavaan tutustuessa. Halleja oli useita, minkä lisäksi kalustoa ja aluksia oli esillä satama-alueilla. Kyseessä olivat selvästi ammattilaismessut.

Jo ensimmäisten keskustelujen aikana kävi selväksi, että Norjassa puhutaan aivan erilaisesta kalatalouden mittakaavasta kuin Suomessa.

Nor-Fishing 2026 -messuille osallistui yli 500 näytteilleasettajaa. Messualue koostui useista halleista sekä satama-alueista. Kuva: nor-fishing.no

Vuonna 2024 Suomen kaupalliset kalastajat pyydystivät mereltä noin 72 miljoonaa kiloa ja sisävesiltä noin 5 miljoonaa kiloa kalaa. Merialueen saaliin arvo oli noin 36 miljoonaa ja sisävesien saaliin arvo noin 16 miljoonaa euroa. Yhteensä puhutaan siis noin 77 miljoonan kilon saaliista ja reilun 50 miljoonan euron arvosta. Sisävesillä muikku oli saalismäärältään ja kuha saaliin arvoltaan tärkein kalalaji. Muikkua pyydettiin kaupallisesti noin 2,1 miljoonaa kiloa.

Vertailun vuoksi Norjassa kalastajien saaliin ensikäden myynnin arvo oli vuonna 2025 noin kolme miljardia euroa. Pelkästään makrillia purettiin Norjassa samana vuonna noin 156 miljoonaa kiloa, siis kaksi kertaa Suomen koko kaupallisen meri- ja sisävesikalastuksen vuotuista saalismäärää vastaava määrä yhtä kalalajia.

Mittakaava konkretisoitui messuilla myös keskusteluissa. Kalan käsittely- ja pakastuslaitteistojen valmistajien kanssa puhuttiin tuotantolinjoista, joiden läpi kulkee tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia kiloja kalaa tunnissa. Köysien, havasten ja muiden tarvikkeiden kohdalla mahdolliset toimitusmäärät saattoivat puolestaan lähteä kontillisesta tavaraa.

Suomen ja Norjan kalastusta ei kuitenkaan voi suoraan verrata. Kalastusolosuhteet, kalalajit, markkinat ja koko toimialan rakenne ovat hyvin erilaiset. Juuri tämän erilaisuuden ymmärtäminen oli yksi matkan tärkeistä opeista.

Kalastusalus voi olla kokonainen tuotantolaitos

Messujen näkyvimpiä osia olivat suuret kalastusalukset ja niiden valmistajat. Esillä oli näyttäviä pienoismalleja valtavista troolareista, ja osaan aluksista pääsi tutustumaan myös tarkemmin satama-alueella.

Suurimmat alukset ovat käytännössä kokonaisia tuotantolaitoksia. Ne ovat samalla työpaikkoja ja miehistön asuntoja sekä kalan käsittely- ja pakastuslaitoksia. Aluksilla voidaan olla kalastusmatkalla päiviä tai viikkoja, ja saalista voidaan käsitellä ja pakastaa jo merellä ennen satamaan palaamista. Kalastusta ohjaavat vahvasti lajikohtaiset kiintiöt, jotka jaetaan edelleen eri alus- ja kalastusryhmille sekä niiden sisällä aluksille.

Norjassa kaikki on suurta. Kuva: nor-fishing.no

Messujen perusteella Norjan kalastuksesta saattoi helposti muodostua kuva valtavien troolareiden hallitsemana elinkeinona. Todellisuus on kuitenkin monipuolisempi. Norjassa oli vuoden 2025 lopussa vajaat 5 000 rekisteröityä kalastusalusta, joista noin 78 prosenttia oli alle 11-metrisiä. Vähintään 28-metrisiä aluksia oli 265. Suuret alukset olivat siis messuilla huomattavasti näkyvämmässä roolissa kuin niiden osuus koko Norjan kalastuslaivastosta antaisi ymmärtää.

Norjan rannikoilla ja vuonoissa harjoitetaan edelleen paljon pienimuotoista kalastusta. Norjan merentutkimuslaitoksen raportissa pienimuotoiseksi kalastukseksi määritellään pääasiassa alle 15-metrisillä aluksilla rannikon ja vuonojen alueella tapahtuva kalastus. Kalastus on monipuolista ja kausittaista: samoilla aluksilla voidaan vuoden aikana kalastaa eri lajeja ja vaihtaa pyydyksiä tilanteen mukaan. Käytössä ovat muun muassa verkot, pitkäsiimat ja muut koukkupyydykset, merrat sekä nuotat. Osa pienemmistä aluksista harjoittaa myös troolikalastusta.

Messualueen läheiseltä satama-alueelta löytyi purjeveneiden seasta myös pienempiä kalastusaluksia. Kuva: Janne Niemimäki

Pienimuotoisen kalastuksen rakenne on kuitenkin muuttunut voimakkaasti. Norjan merentutkimuslaitoksen vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan pienimuotoiseen kalastukseen osallistuvien alusten määrä oli vähentynyt noin 5 000 alukseen, mikä oli enää noin viidennes vuoden 1980 määrästä.

Tämä puoli norjalaisesta kalastuksesta näkyi Nor-Fishingissä suuria aluksia vähemmän. Trondheimin satamassa liikkuessa näkyi kuitenkin myös pienempiä kalastusaluksia verkonvetolaitteineen ja muine varusteineen. Norjalainen kalastus ei siis ole yhtä kuin messuilla esillä olleet valtavat troolarit, vaan suurten avomerialusten rinnalla toimii edelleen merkittävä pienimuotoisen rannikkokalastuksen sektori.

Messuille osallistumisen hintakin auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, millaiset yritykset tapahtumassa näkyivät. Vuonna 2026 jo näytteilleasettajan rekisteröintimaksu oli noin 900 euroa, minkä lisäksi hallipaikka maksoi hallista riippuen noin 190–295 euroa neliömetriltä ilman arvonlisäveroa. Esimerkiksi 20 neliömetrin osasto kalleimmassa hallissa tarkoitti pelkkinä rekisteröinti- ja tilamaksuina noin 6 800 euroa. Sen päälle tulevat vielä osaston rakentaminen, henkilöstö, matkat ja muut kulut. Messuilla näkyivätkin vahvasti suuret norjalaiset alus- ja teknologiayritykset. Myös esimerkiksi Tanskalla oli suuri yhteinen osasto, jonka alle oli koottu useita alan toimijoita.

Pyydysten sijaan teknologiaa

Varsinaisia kokonaisia pyydyksiä oli messujen kokoon nähden ehkä yllättävänkin vähän. Rapumertoja ja muuta pienempää kalustoa löytyi, samoin havaksia, köysiä ja pyydysten komponentteja, mutta messujen tarjonnassa korostui ennen kaikkea teknologia.

Esillä oli laivanrakentajia ja -suunnittelijoita, moottoreita, elektroniikkaa, kaikuluotain- ja seurantajärjestelmiä, kalan käsittelyä ja pakastamista sekä suuri joukko yrityksiä, jotka valmistavat jonkin suuremman kokonaisuuden yksittäistä osaa – köysiä, vaijereita, havaksia ja muuta kalastuksessa tarvittavaa tekniikkaa.

Messuilla riitti hypisteltävää ja tutkittavaa. Kuva: Petri Rannikko
Pyydyksiä oli esillä melko vähän, mutta muutamia rapumertoja löytyi. Kuva: Janne Niemimäki

Messut havainnollistivat hyvin, kuinka suuri teknologinen kokonaisuus nykyaikaisen ammattikalastuksen ympärille rakentuu. Kalastusalus ja pyydys ovat vain osa järjestelmää. Niiden ympärillä toimii valtava määrä teknologiaa, tiedonkeruuta, automatiikkaa ja erilaisia alihankkijoita.

Energiatehokkuutta, sensoreita ja tekoälyä

Messujen yhteydessä järjestettiin jatkuvasti myös seminaareja, joista osa oli englanninkielisiä. Niissä nousi esille useita teemoja, joita pohditaan parhaillaan myös Suomessa.

Yksi näkyvistä teemoista oli kalastuksen energiankulutuksen vähentäminen. Esillä oli alusten sähköistymistä ja muita ratkaisuja polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi. Energiatehokkuutta voidaan hakea moottorien lisäksi yllättävän monesta paikasta. Esimerkiksi aluksen pohjan käsittelyllä voidaan vähentää kasvustoa ja veden aiheuttamaa vastusta ja sitä kautta polttoaineenkulutusta.

Pienimuotoisen kalastuksen näkökulmasta kiinnostava esimerkki oli messujen seminaareissa esitelty SeaGlow-hanke. Hankkeessa testataan pienillä kalastusaluksilla muun muassa hybridi- ja sähkökäyttöä, alusten pohjan kasvustoa ja vastusta vähentäviä pinnoitteita sekä energiankulutusta seuraavia sensoreita. Tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja löytää ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä pienimuotoisessa kalastuksessa. Samanlaisia tavoitteita ja ratkaisuja on etsitty myös Suomessa, joten hankkeen kokemukset ja tulokset ovat kiinnostavia myös suomalaisen ammattikalastuksen näkökulmasta.

SeaGlow-hankkeessa etsitään keinoja pienentää pienten kalastusalusten polttoaineenkulutusta. Kuva: Janne Niemimäki

Toinen kiinnostava kokonaisuus liittyi kameroiden, sensoreiden ja erityisesti tekoälyn hyödyntämiseen kalastuksessa. Tavoitteena on pystyä tunnistamaan entistä paremmin jo kalastuksen aikana, mitä pyydykseen on menossa ja kuinka paljon saalista siellä on.

Esimerkiksi troolauksessa reaaliaikainen kuva ja tekoälyyn perustuva tunnistaminen voisivat auttaa arvioimaan saaliin määrää ja lajistoa jo vedon aikana. Tämä voisi mahdollistaa oikea-aikaisemman pyydyksen nostamisen ja auttaa vähentämään epätoivottua sivusaalista.

Näissä kysymyksissä voisi olla kiinnostavia yhteistyön ja tiedonvaihdon mahdollisuuksia myös Suomeen. Vaikka kalastuksemme mittakaava on erilainen, energian säästäminen, valikoivampi kalastus sekä kameroiden, sensorien ja tekoälyn hyödyntäminen ovat yhteisiä kehittämiskysymyksiä.

Tehokkuudella on myös toinen puoli

Seminaareissa puhuttiin myös sivusaaliiden ja nykyisin vajaasti hyödynnettyjen kalalajien paremmasta hyödyntämisestä. Teema on tuttu Suomestakin: jos kala kerran pyydetään, olisi hyvä saada mahdollisimman suuri osa saaliista hyötykäyttöön.

Samalla messuilla heräsi myös toisenlainen pohdinta. Kun ympärillä näkee, kuinka tehokkaaksi kalastus voidaan nykyteknologialla tehdä, on vaikea olla pohtimatta tehokkuuden rajoja. Teknologia voi vähentää polttoaineenkulutusta, parantaa valikoivuutta ja auttaa hyödyntämään saaliin tarkemmin. Samalla erittäin tehokkaalla kalustolla voidaan pyytää valtavia määriä kalaa hyvin nopeasti.

Jos uusia, aiemmin vähän hyödynnettyjä lajeja ryhdytään käyttämään suuressa mittakaavassa, täytyy samalla ymmärtää niiden merkitys meriekosysteemille. Messujen kaltaisessa ammattilaistapahtumassa näkökulma painottuu luonnollisesti kalastuksen ja teknologian kehittämiseen, mutta tehokkuuden rinnalla täytyy kulkea tieto kalakantojen ja ekosysteemien rajoista.

Kun osa kalakannoista on kovassa paineessa, katse kääntyy myös alihyödynnettyihin lajeihin ja valikoivampaan pyyntiin. Kuva: Janne Niemimäki

Mistä tulevaisuuden kalastajat tulevat?

Yksi kiinnostava havainto liittyi koulutukseen ja alan tulevaisuuden osaajiin. Oppilaitokset olivat messuilla näkyvästi mukana, ja messujen viimeinen päivä oli erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu opiskelijapäivä. Tavoitteena oli tuoda opiskelijat ja yritykset yhteen ja esitellä nuorille kalatalouden työ- ja uramahdollisuuksia.

Messuilla syntyi vahva vaikutelma yritysten ja koulutuksen läheisestä yhteydestä. Opiskelijat pääsevät jo koulutuksen aikana lähelle yrityksiä, teknologiaa ja käytännön työelämää, ja alan suuret yritykset ovat näkyvästi mukana tulevien työntekijöiden koulutuspolulla.

Keskusteluissa heräsi samalla kiinnostava vertailu Suomeen. Ainakin messuilla esiteltyjen koulutusten perusteella norjalainen kalastuksen ammattikoulutus vaikutti hyvin käytännönläheiseltä ja tiettyihin ammatteihin tähtäävältä. Suomessa osallistujien keskusteluissa koulutuksen vahvuutena nähtiin puolestaan kala-alan laajempi kokonaisuuden tuntemus: esimerkiksi kalastuksen tai vesiviljelyn opiskelussa tutuksi tulevat myös kalojen biologia, kalan käsittely ja muut kala-alan osa-alueet.

Kumpaakin tarvitaan. Yritys tarvitsee työntekijän, joka hallitsee oman tehtävänsä, mutta koko alan kehittämisessä on hyötyä myös siitä, että ymmärretään kalaa ja kalataloutta omaa työtehtävää laajemmin.

Mitä opintomatkalta jäi käteen?

Kolmen päivän jälkeen Nor-Fishingistä jäi ennen kaikkea ymmärrys siitä, kuinka erilaisessa mittakaavassa kalataloutta voidaan harjoittaa. Valtavat kalastusalukset, uusin teknologia ja kansainväliset yritykset tekivät vaikutuksen, mutta samalla matkan aikana käydyissä keskusteluissa palattiin usein siihen, ettei Norjan ja Suomen kalastusta voi suoraan verrata keskenään.

Suomessa toimitaan erilaisilla vesillä, eri kalalajeilla, eri markkinoilla ja aivan erilaisessa mittakaavassa. Norjasta voidaan ottaa oppia ja uusia ajatuksia, mutta Suomen kalataloutta pitää kehittää omista vahvuuksistamme ja olosuhteistamme lähtien.

Messuilla käydyissä keskusteluissa huomasi myös, ettei suomalainen kalastus ollut kansainvälisille keskustelukumppaneille välttämättä kovinkaan tuttua. Esimerkiksi sisävesien kaupallinen kalastus ja muikku olivat monille vieraita asioita. Erilaisuus toimii siis myös toiseen suuntaan: Suomessa on osaamista ja kalastuksen muotoja, joita muualla ei välttämättä tunneta lainkaan.

Messujen lisäksi opintomatkan tärkeä anti syntyi osallistujien kesken. Kun ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita eri puolilta Suomea viettää useamman päivän yhdessä, keskusteluja syntyy paljon myös messuhallien ulkopuolella. Matkan aikana vaihdettiin kokemuksia kalastuksesta ja alan tilanteesta eri puolilla Suomea, vertailtiin toimintatapoja, pohdittiin yhteisiä haasteita ja jaettiin käytännön kokemuksia.

Tällainen vertaistuki ja verkostoituminen onkin usein opintomatkojen parasta antia. Samalla syntyy uusia ajatuksia ja yhteistyön paikkoja, joita ei välttämättä syntyisi yksittäisessä kokouksessa tai etäyhteyksien välityksellä.

Nor-Fishing oli tapahtuma, joka oli hyödyllistä nähdä ja kokea. Kaikkea nähtyä ei tarvitse – eikä voikaan – siirtää sellaisenaan Suomeen. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä muualla tehdään, poimia joukosta meille sopivia ajatuksia ja samalla nähdä oma toimintamme hieman uudesta näkökulmasta.

– Nor-Fishing-terveisin, matkalla mukana olleet Kalaleader-toimijat

Kotiinviemisinä uusia tuttavuuksia, kontakteja ja käytännön ideoita. Kuva: Petri Rannikko

Lisätietoa ja lähteitä


Nästa våg – seminaari meri- ja kalatalousalan tulevaisuuden mahdollisuuksista

Ahvenanmaalla järjestetään 3.9.2026 ruotsinkielinen Nästa våg -seminaari, jossa tarkastellaan mm. meri- ja kalatalousalan tulevaisuuden mahdollisuuksia sekä alan.

Päivän aikana kuullaan ajankohtaisista trendeistä, kiinnostavista hankkeista sekä konkreettisista esimerkeistä siitä, miten innovaatioilla voidaan luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia, vahvistaa sinistä taloutta ja edistää merellisten luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Seminaari on suunnattu meri- ja kalatalousalalla toimiville, yrittäjille, kaupallisille kalastajille, kouluttajille sekä muille vesistä ja kalastuksesta kiinnostuneille.

Aika: 3.9.2026 klo 9.30–15.30
Paikka: Park Alandia Hotel, Maarianhamina, Ahvenanmaa
Kieli: ruotsi

Seminaari on maksuton ja osallistujille tarjotaan päivän aikana kahvia ja lounas. Illalla klo 18 järjestetään lisäksi omakustanteinen kolmen ruokalajin illallinen, jonka hinta on 49 euroa/henkilö ilman juomia.

Osallistujamäärä on rajallinen ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen viimeistään 16.8.2026.

Ilmoittautuminen:
https://forms.gle/r7udm2pmhaPbiCu49

Tutustu ohjelmaan:
https://nyfisk.net/nasta-vag-seminarium/

Seminaarin järjestävät Nylands Fiskarförbund, Österbottens Fiskarförbund, Åbolands Fiskarförbund ja Ålands Fiskare Ny Grund -hankkeen kautta. Hanketta rahoittaa Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR). Seminaari toteutetaan yhteistyössä Lokalkraft Leader Ålandin ja Baltic Biostimulants -hankkeen kanssa.

Veneet ja investoinnit kertovat miten kalastuksella menee

Ammattikalastusmessujen järjestelyjen ja loppumietelmien yhteydessä pohdiskelin ja analysoin pitkään ammattikalastajien tekemiä investointeja veneisiin, pyydyksiin ja erilaisiin tuotantovälineisiin. Erikoisia ja kiinnostavia näkökulmia tuntui heräävän koko ajan enemmän. Tyypillisesti siis selvittely ja pohtiminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sangen moni ilmiö toi esiin klassisen muna-kana -pohdinnan, eli mikä on syy ja mikä seuraus. Lisäksi todella moni itselleni kalastajien keskusteluissa selväksi tullut oletus osoittautui hieman erilaiseksi kuin olin ajatellut. Käytännössä jokainen pohdinnan kohteena ollut ”fakta” piti ensin analysoida.

 

Jarno Aaltosen Vuokko on tyypillinen mittatilaustyönä valmistettu alumiininen rysävene. Erittäin matala ja lähes tasapohjainen.

Oletin ensinnäkin, että kalastajat investoivat uusiin veneisiin melko paljon, ja kohteena ovat nimenomaan alumiinirakenteiset veneet. Ja että näissä on tietty kokoluokka ylitse muiden, ja syynä on yleistynyt pohjarysäkalastus, ja tämä taas kiihdyttää myös muita investointeja. Näistä kaikista on onneksi jonkinlaista avointa tietoa olemassa; EU pitää yllä koko yhteisön laajuista kalastusalusrekisteriä merialueen vesistä. Sieltä löytyy ihan jokainen aluksen tietojen lisäys, poisto ja muutos Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien, eli reilun 30 vuoden ajalta. Tuolta löytyy siis nimenomaan veneen tiedot jonkinnäköisellä tarkkuudella, mutta ei omistajatietoja. Se vaikeuttaa selvittelyä melko lailla. Lisäksi Kaju-tietopalvelusta löytyy kaikki EU-tuella tehdyt investoinnit. Alukseen liittyvissä investoinneissa on mainittuna aluksen CFR-numero, joka on tarkempi linkitys alukseen kuin rekisteritunnus. Tuo CFR-numero ei siis vaihdu, vaikka alus vaihtaisi omistajaa tai rekisteröintivaltiota. Valitettavasti sisävesialusten rekisteri ei ole millään tavalla avoin, minkä takia selvityksessä ei voi analysoida mitä sisävesillä tapahtuu. Toisaalta tuossa sisävesienrekisterissä ei ole tietoa aluksen rakenteesta, joten sen hyöty olisikin ollut varsin vaatimaton. Kaju-tietojärjestelmä sisältää kaikki EMKVR- ja edeltävän EMKR-kauden tuetut investoinnit, eli siitä saa kattavan 10 vuoden investointiperspektiivin. Rannikkokalastuksen veneiden käyttöikä vaikuttaisi lähentelevän 30 vuotta, joten aivan siihen ei investointien tarkastelussa edes tarvitse yltää.

Kasvuyritykset investoivat alumiiniveneeseen

Tässä tarkastelussa kohde rajattiin alle 12 metriä pitkiin veneisiin eli rannikkokalastukseen. Alusrekisteri erottelee materiaaleiksi puun, muovin, metallin sekä ”muun”. Muovi on tässä kokoluokassa pääosin lasikuitua, metalli alumiinia ja ”muu” jääkin melkoiseksi arvoitukseksi. Todennäköistä on, että tässä luokassa on ”komposiittirakenteisia”, eli puurunkoisia, lasikuitupäällysteisiä veneitä. Tarkistuksen perusteella näitä puu-lasikuituveneitä on rekisterissä lisäksi myös puuveneissä ja muoviveneissä. Tästä rakenteesta on siis käytännössä mahdoton saada tarkkaa tietoa.

Veneiden rekisteröintimäärissä todellakin näkyy, kuinka alumiiniveneet ovat alkaneet yleistyä 2000-luvulla, ja suosio on melko tavalla jatkuvasti nousevaa. Jos veneet jakaa pituusluokkiin, suurin menestys on ollut 6-8 metristen kokoluokassa.

Jos venerekisterin tietoa yhdistellään sopivasti investointitietoihin, näkyy kuitenkin iso muutos. Vaikka kokonaisuutena muoviveneitä on valtava enemmistö, ja myös niihin liittyviä investointeja, tilastoissa näkyy että yksittäistä alumiinivenettä kohden tehtävien investointien lukumäärä ja niihin sijoitettava investointiraha on merkittävästi suurempi. Tämä näkyy sekä pyydysinvestoinneissa että veneisiin liittyvissä varusteinvestoinneissa.

Koska uusi alumiinivene ei koskaan ole käyttöönottovuonnaan tukikelpoinen, tämä suhde on luultavasti vielä suurempi alumiiniveneiden eduksi.

Veneinvestointi itsessään ei ole tukikelpoinen, eikä veneen elektroniikka tai uusi moottori. Alumiinivene on merkittävästi lujitemuovivenettä kalliimpi, joten yhdessä kaikkien investointien kanssa kalastajien investointi veneeseen ja kalustoon on todella merkittävä. Alumiiniveneeseen investoivat vaikuttavat siis tässä mielessä tähtäävän pitkään uraan ja suureen liikevaihtoon.

Benjamin Tillqvistin Stella on erittäin leveä ja kantava vene. Silti tilauksessa on jo isompi vene, sekin tietenkin alumiinista.

Alumiinivene ei ole ainoa vaihtoehto

Alumiinivene ei kuitenkaan ole todellakaan se ainoa oikea edes rekisteröijien mielestä. Suosituimmassakaan kokoluokassa alumiini (tai metalli yleensäkään) ei yllä puoleen rekisteröintien määrässä. Alle 8 metrisissä lasikuitu siis pitää pintansa, ja sitä suuremmissa veneissä vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat todella pieniä, selkeää kuvaa ei pääse syntymään. Edelleen suurin osa myös uusista veneistä on muovia.

Rekisteri itsessään ei pysty kertomaan syytä tähän, valitettavasti ei edes viitteellisesti.

Oletukseni oli, että uusissa alumiiniveneissä suuri valintakriteeri olisi kantavuus suhteessa pituuteen tai konetehoon. Valitettavasti kantavuus ei käytännössä ole suhteessa rekisterissä olevaan vetoisuuteen (eli rekisteritonnit eli GT).

Selkeä vastaus tuli kuitenkin, kun tutkin veneiden rekisteriin merkittyjä pyydyksiä. Kalastajat tietävät, että ne eivät aivan täysin vastaa todellisuutta, mutta tyypillisesti Suomen rekisteriin merkitään pienaluksista kaksi pyydystä. Lähes kaikkien 6-8 metrin muoviveneiden ensisijainen pyydys on verkko. Ja yhtä selvästi saman kokoluokat metalliveneissä ensisijainen pyydys on rysä.

Päätelmä tästä on, että markkinoilta ei löydy sellaista muovivenettä, joka täyttäisi laajamittaisen rysäkalastuksen tarpeet, ainakaan merialueella. Tämä perustuu yhtä lailla myös ajatukseen siitä, että kalastaja ei välttämättä halua sijoittaa 15 000–25 000 ylimääräistä euroa veneeseen pelkän materiaalin vuoksi.

Tuntemieni kalastajien veneitä pohtiessa valintakriteerit eivät ole tavattoman monimutkaiset:
Veneen on oltava tilava ja kantava, eli mielellään todella leveä saaliin painon ja pyydysten viemän tilan vuoksi. Sen on kyettävä liukumaan kohtuullisen pienellä koneteholla, mutta kestettävä isokin moottori. Tämän vuoksi veneen pohjassa on erittäin loiva V-kulma. Jo tämä viimeksi mainittu karsii suurimman osan muoviveneistä pois. Näiden lisäksi veneisiin tarvitaan mitä mielikuvituksellisin valikoima kiinnityspisteitä nosto- ja vetokoneille, nostureille ja mille milloinkin. Rysäkalastuksessa myös laitakorkeuden toivotaan olevan matala pyydyksen käsittelyn helpottamiseksi.”

Tämän kokoluokan lasikuituveneet ovat lähes poikkeuksetta muottiin tehtäviä. Jotta tuotantokustannus olisi runkoa kohden järkevä, veneet suunnitellaan vapaa-ajan käyttöä tai kalastusopastoimintaa varten. Näissä vaatimukset ovat olennaisesti erilaisia; syvä V-runko parantaa ajettavuutta kovassa kelissä, mutta vaatii ison konetehon liukuun pääsemiseksi. Materiaali ei itsessään ole rajoittava, mutta vaatimukset ovat.

Muoviveneistä haastajiksi alumiinille voivat nousta erityisesti polyeteenilevyistä tai -putkista hitsatut veneet tai aiemmin mainitut puu-lasikuitu-komposiittiveneet, jotka voidaan valmistaa yksilöllisesti tilaajan tarpeita vastaaviksi. Muottiveneitä valmistavat eivät usein kykene hyötymään siitä, että ammattikäyttöön tehtävän veneen ei tarvitse täyttää CE-hyväksinnän kriteereitä.

Veneinvestoinnit lykkäävät vihreää siirtymää yhä kauemmaksi

Veneiden poistoiät ovat olleet liki 30 vuotta. Viime vuosina ELY- ja Elinvoimakeskus ovat kampanjoineet vanhojen veneiden poistamiseksi, mikä ehkä on laskenut tuota keskiarvoa. Se ei kuitenkaan kerro todellista käyttöikää. Käyttöikäkin on joka tapauksessa merkittävän pitkä. Uusimmille alumiiniveneille sitä on vaikea edes arvioida, mutta 30 vuotta voi olla mahdollista, ainakin useamman toimijan omistuksessa.

Veneen suunnittelu on kuitenkin aina rakennushetken vaatimusten mukaista. Ja veneen runkomuotoon vaikuttaa valittava konetyyppi ja mitoitusratkaisut kantavuuden ja halutun nopeuden suhteen. Kun veneinvestointi toteutuu, samalla tulee ratkaisu siitä, käytetäänkö perämoottoria vai sisämoottoria, ja mikä tehon määrä on löydyttävä. Veneen investointihetkellä siis ankkuroidaan tai paalutetaan nämä vaatimukset.

Kalatalouden hallinnolla sekä Suomessa että EU:ssa on into vihreään siirtymään tuomalla sähkötoimisuutta kalastusaluksiin. Tässä on mitä ilmeisintä ristiriitaa alan omien, eli yrittäjien tarpeiden ja valintojen kanssa. Sähkökäyttöä varten valinnat ovat vielä monin kerroin kalliimpi kuin fossiilisten polttoaineiden ratkaisut. Ja kun uudet alukset kestävät käytössä 30 vuotta, eivätkä ne ole suunniteltu huomioiden sähköistyksen vaatimuksia, on syytä toivottaa sähköistä laivastoa odottaville pitkää pinnaa.

Muutama Euroopassa tehty tai vireillä oleva sähköistyshanke perustuu vanhaan, uppoumarunkoiseen sisämoottoriveneeseen. Suomessa ei pienissä kokoluokissa ole näkyvissä sisämoottorirakenteita. Valitettavasti venerekisteri ei kuitenkaan kerro mitä polttoainetta (bensiini/diesel) tai mitä moottorityyppiä (sisä-, sisäperä-, perämoottori) vene käyttää.

Rannikkokalastuksen moottoriratkaisut ovat käytännössä samoja, joita huvialukset käyttävät. Useimmilla moottorivalmistajilla ei ole erillisiä ammattilaismoottoreita. Jos huvivenekäyttöön tulee sopivia sähkömoottori-, akku- ja latausratkaisuja, on todennäköistä, että ne ennen pitkää tulevat myös ammattikäyttöön.

Ilman merkittävää tukea veneiden hankintaan ei ole oletettavissa, että investointeja tehdään sähkötoimisiin aluksiin, tai edes runkoihin, joissa sähköistäminen olisi myöhemmin mahdollista. Tämä taas edellyttäisi isoa muutosta EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan, joka kategorisesti kieltää uusien alusten investointien tukemisen. Kansallisesti liikkumavaraa voisi löytyä kuitenkin arvonlisäverolaista. Nykyisin yli 10 metristen työveneiden valmistus, myynti ja varustelu ovat täysin vapautettuja arvonlisäverosta (ALV-laki 58§). Ymmärtääkseni EU:n arvonlisäverolakidirektiivi (148 artikla) mahdollistaisi sen, että tuo 10 metrin vaatimus voitaisiin poistaa kokonaan tai luoda verottomuudesta houkutin puhtaampiin, vaihtoehtoisen polttoaineen aluksiin. Sama direktiivi mahdollistaa myös tuollaisen veneen kalastusvälineiden verovapauden.
Tämän hetken lainsäädäntö ja rahoitusmahdollisuudet ovat melko rajattuja. Veneen rakentamiseen ei voi saada tukea, mutta kalastuksen innovaatiorahoitusta tai kalaleaderien paikallisen kehittämisen rahoitusta on mahdollista käyttää aluksen suunnitteluun tai vaikkapa muotin rakentamiseen, jos muoviveneiden tekijöistä joku moisesta innostuu. Aiemmin toteutetut kalastusalusten tyyppivenehankkeet eivät kuitenkaan ole tällaiseen erityisen rohkaisevia.

Korkeat pyydystuet eivät nostaneetkaan hintoja

Investointituet kalastukseen kannattaa käsitellä myös ilman kytkyä veneisiin. Tällä kaudella houkuttavin kalastuksen tuki näyttää olleen pyydystuki. Erityisesti merialueelle suunnattu 80% tukitaso hylkeenkestäviin pyydyksiin ja hylkeenkarkottimiin yllätti rohkeimmatkin toiveet. Investointitaso oli hyvä jo edellisen EMKR-kauden 50% tasolla, ja korotus nosti vielä investointiastetta. Edellisellä ja tällä ohjelmakaudella pyydysinvestointeja on tehty reilusti yli 7 miljoonalla eurolla, ja tässä luvussa näkyvät vain tuetut investoinnit. Luku sisältää myös sisävesien investoinnit.

Alkukaudesta pessimistit ennustivat, että tämä saa aikaan niin suuren kysynnän – ja ahneuden – että pyydysten hinnat karkaavat pilviin. Kävi kuitenkin aivan toisin. Pyydysten hinnoissa on kyllä ollut nousua, mutta suurin muutos on tapahtunut pyydysten tuotannossa ja kehittämisessä. Alalle syntyi muutamia uusia pyydysvalmistajia, jotka nopeasti pystyivät reagoimaan kysyntään nostamalla tuotantokapasiteettia teolliseen mittakaavaan. Tämä, ja sikäli myös kilpailutilanne, on pitänyt pyydysten yksikköhinnat varsin maltillisena, ja mahdollistanut samaan aikaan myös pyydysten kehittämisen.

Uusia suomalaisia pyydyksiä on toimitettu jo testiin melko useisiin maihin, aivan maailman toiselle puolelle asti. Olisi varmasti syytä alkaa pohtia voisiko tämä ulkomaankauppa kasvattaa tuotantoa Suomessa niin paljon, että sillä olisi vaikutusta koko toimialaan.

Investointihalukkuus näkyy koko kalastusjärjestelmässä

Pyydystukien korkea taso on varmasti ollut osasyy siihen, että tällä vuosikymmenellä nuoret kalastajat, eli sellaiset, jotka arvioivat voivansa jatkaa vielä parikymmentä vuotta, ovat investoineet voimakkaasti paitsi pyydyksiin, myös koko kalastusjärjestelmään, jota laajamittainen rysä- tai katiskapyynti edellyttää.

Satojen katiskojen tai kymmenien rysien pyyntiin virittäminen, kokeminen ja nosto edellyttävät aivan uutta tehokkuutta toimintaan. Nimitän tätä kalastusjärjestelmäksi. Se kattaa paitsi pyydysten käsittelyn, myös saaliin käsittelyn ainakin aluksella.

Yhdessä nämä tehtävät työllistävät useita yrittäjiä. Suurin osa erilaisista pyydysten nosto- ja kokujärjestelmistä ovat kotimaista valmistetta. Näitä kalastusjärjestelmiä olisi syytä päästä esittelemään myös maailmanlaajuisesti.

Pyydysten käsittelylaitteet ovat olleet tukikelpoisia, ja ne näkyvät investointitukien listauksissa. Näiltä osin on vielä tehostamista siinä, miten näitä laitteita kehitetään. Sangen usein lähtökohtana on yksittäisen kalastajan ja laitetoimittajan/-valmistajan välinen yhteistyö. Jostain syystä ammattikehittäjät eivät ole innostuneet tai onnistuneet tuottamaan näistä innovaatioista hankkeita. Ymmärrettävästi varsinkin alan ammattilaiset saattavat pitää sitä kuitenkin etuna.

Kala ja kauppa -seminaari Tampereella 1.9.2026

Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ja Pro Kala järjestävät Tampereella 1. syyskuuta Kala ja kauppa -seminaarin, jossa etsitään keinoja kotimaisen kalan käytön ja kysynnän kasvattamiseen.

Seminaarissa tarkastellaan kotimaisen kalan saatavuutta, tuotteita ja arvoketjun yhteistyötä muun muassa julkisen ruokailun, vähittäiskaupan, kalastuksen, jalostuksen, tutkimuksen ja päätöksenteon näkökulmista.

Aika: tiistai 1.9.2026 klo 13–17.30
Paikka: Hotel Scandic Tampere City, Hämeenkatu 1, Tampere

Tilaisuus on maksuton, ja osallistujille tarjotaan iltapäiväkahvit. Ilmoittautuminen viimeistään 10.8.2026.

Tutustu tarkempaan ohjelmaan ja ilmoittautumisohjeisiin SAKL verkkosivuilla: https://sakl.fi/artikkelit/ajankohtaista/kala-ja-kauppa-seminaari-tampereella-1-9-2026/

Innovaatio-ohjelmien kesäkuulumisia: Blue Products 3.0

Kalatalousverkosto otti selvää, mitä kalatalouden innovaatio-ohjelmissa puuhataan kesän kynnyksellä ja syksyllä. Juttusarjan viimeisessä osassa Marina Nyqvist lähettää terveisensä Blue Productsista.

Millainen alkuvuosi Blue Productsilla oli ja tapahtuiko jotain erityisen kiinnostavaa?

”Kevät oli ollut hyvin kiireinen. Olemme suunnitelleet ohjelman jatkoa vaiheeseen 2 ja samalla vieneet eteenpäin useita kokeiluja, jotka liittyvät kotimaisen kalan laatuun, uusiin tuotteisiin ja kalan sivuvirtojen hyödyntämiseen. Yhtä yksittäistä kiinnostavinta asiaa on vaikea nostaa esiin, sillä ohjelmassa tapahtuu paljon eri suunnilla. Tässä muutama nosto:

-TuAMK ja UTU ovat jatkaneet koneoppimiseen perustuvan metallioksidisensorin kehittämistä kalan laadun mittaamiseen. Sensorilla on nyt saatu hyvin lupaavia testituloksia myös kylmemmissä lämpötiloissa.

-VTT:n johdolla on kerätty alustavaa aineistoa silakkafileiden otsonivesikäsittelystä. Tulokset ovat vielä alustavia, mutta kyseessä on kiinnostava kokeilu, jota myös yritykset ovat toivoneet.

-Xamkin vetämänä on jatkettu kalahybridimassojen testausta ja tuotteiden viimeistelyä. Kolmesta jatkokehitykseen valitusta massasta kaksi on jo hyvin lähellä valmista versiota.

-Luken johdolla on jatkettu kalajauheen valmistusprosessin kehittämistä kirjolohen ja lahnan sivuvirroista. Lisäksi on selvitetty heikkolaatuisen kyttyrälohen hyödyntämistä lemmikkien ruoissa ja makupaloissa.

-Luken ja Metropolian yhteistyössä on tutkittu kalagelatiinin ja kalagelatiinikalvojen ominaisuuksia sekä niiden potentiaalia kalapakkausmateriaalina. Työstä on tehty Metropolian opinnäytetöinä.

-NuFon koordinoimana on viety eteenpäin ammattikeittiöreseptien työstämistä. Reseptit julkaistaan Jamixissa ja Pro Kalan sivuilla. Lisäksi NuFo on tutkinut, miten kalan ominaisuuksia ja laatua voidaan kuvata ymmärrettävästi ja käytännönläheisesti.

-UTU/ET johdolla työ on jatkunut erityisesti rasva-analyyseissä. Erityisen kiinnostava tulos liittyy kolmipiikin rasvakoostumukseen. Ohjelmassa aloittaa myös uusi väitöskirjatutkija, jonka tutkimus liittyy alihyödynnettyihin kalaraaka-aineisiin.”

Mitä syksyllä tapahtuu?

”Syksyn työlistalla ovat muun muassa sensorin jatkokehitys, otsonivesikokeiden tulosten käsittely, kalahybridimassojen standardointi ja jatkokehitys sekä säilyvyys- ja ravintotietoanalyysit. Lisäksi jatketaan kalajauheen ja fermentoitujen kalamassojen tuotekokeita, 3D-tulostettujen kalatuotteiden ja uusien kalatuotekonseptien työstämistä, kalaraaka-aineiden rasvaprofiilien tutkimista sekä jatkohankkeiden valmistelua yhdessä yritysten ja kansainvälisten verkostojen kanssa.”

Innovaatio-ohjelmien kesäkuulumisia: Kalan laadun ja markkinoinnin kehittämisohjelma

Kalatalousverkosto otti selvää, mitä kalatalouden innovaatio-ohjelmissa puuhataan näin kesän kynnyksellä. ProKala ry:n toiminnanjohtaja Malin Lönnroth Kalan laadun ja markkinoinnin kehittämisohjelmasta kertoi missä mennään.

”Alkuvuosi on kulunut tiiviisti ohjelman väliarvioinnin parissa, ja maaliskuun lopussa jätimme Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelman jatkoaikahakemuksen. Päätös on luvattu ennen juhannusta.Kevääseen on mahtunut myös monenlaista muuta: huhtikuussa oli Barcelonan Seafood Expo -messut, joista tuli lisää kuulumisia innovaatio-ohjelmien uutiskirjeeseen.”

”Olemme muutenkin pitäneet kalalippua korkealla eri rintamilla. Yksi esimerkki on osallistuminen Kotitalousopettajien liiton koulutuspäiville huhtikuussa. Ruokapalveluita palveleva kalatuotekatalogi on työn alla ja valmistuu ennen syksyä. Kevään innostavimpia havaintoja ovat olleet kaikki ne upeat ja innostuneet ihmiset, joita olemme kohdanneet eri tilaisuuksissa ja yhteyksissä. Tulevaisuudessa toivomme voivamme tehdä kalan puolesta yhä enemmän yhteistyötä yli sektorirajojen.

Syksyä ajatellen kannattaa varata kalenterista tilaa Kalatalouden innovaatiopäiville, jotka järjestetään tänä vuonna Turussa 11.–12.11.2026. Ohjelmaa rakennetaan parhaillaan.

Pro Kala on kevään aikana uinut myös LinkedIniin. Jaamme ja keskustelemme siellä muun muassa innovaatio-ohjelmaan liittyvistä asioista, joten kannattaa ottaa sivu seurantaan!”

Innovaatio-ohjelmien kesäkuulumisia: Kalatalouden ympäristöohjelma KYMPPI

Kalatalousverkosto otti selvää, mitä kalatalouden innovaatio-ohjelmissa puuhataan näin kesän kynnyksellä. Tänään vuorossa on Kalatalouden ympäristöohjelma.

Tutkija Nico Oravainen Kalatalouden ympäristöohjelmasta summasi alkuvuoden kuulumisia:

”Kympin jatkokauden kattava kehittämissuunnitelma kävi ohjausryhmän käsittelyssä ja nyt lähinnä odotellaan rahoituspäätöstä Elinvoimakeskusten suunnalta. Päätösaikataulusta riippuu pitkälti, mitä ehditään tänä kesänä käynnistää. Odotettavissa on kuitenkin päätös vielä ennen juhannusta.

Tulevan kenttäkauden toimenpiteissä on tarkoitus mm. selvittää lohen merivaellukselle lähteneiden poikasten heikentynyttä eloonjääntiä lohikantojen laskun taustalla. Tätä on tarkoitus selvittää yhteistyössä merialueen kalastajien kanssa, mm. näytteenottoyhteistyönä.

Kympin tulevalla kaudella ohjaavina teemoina ovat varautuminen ilmastonmuutokseen, ennallistamisen vaikuttavuuden parantaminen sekä uusien innovatiivisten seurantamenetelmien, kuten DNA ja isotooppianalytiikan kehittäminen. Luontopohjaisina ratkaisuna jatketaan ympäristövirtaamien tuottamien hyötyjen selvitystä ja siirtoistutusten kokeilua taimenkantojen palauttamiseksi. Lisäksi eDNA-tekniikan käyttökelpoisuutta kalakantojen seurantatutkimukselle parannetaan tutkimalla erilaisia näytteenottoratkaisuita, mm. passiivisia keräimiä.”

Mikä on viimeisin asia tai havainto, joka innosti tai yllätti?

”Syke ja Luke selvittävät yhteistyössä vesivoimaan liittyvän kaasujen supersaturaation aiheuttamaa riskiä ja sen aiheuttamaa vahinkoa kalaistutukkaille on tarkoitus ruveta selvittämään myös Suomessa.”

Miltä syksyn työlista näyttää?

”Kiireiseltä – uudet projektit pyörähtävät käyntiin ja kalatalouden innovaatiopäivät ovat 11.-12. marraskuuta Turussa. Syksyllä ei todennäköisesti vielä ole uusista toimenpiteistä muuta kerrottavaa, kuin niiden esittelyä. Tuloksia voidaan odotella sitten talven mittaan ja viimeistään 2028.”