Hidaskasvuiset kuhakannat – tutkimusta, keskustelua ja yhteistyötä kuhan ympärillä

Lammin Biologisen aseman ”kotijärvessä” Pääjärvessä kuhisee — kirjaimellisesti. Helsingin yliopiston vetämä Hidaskasvuiset kuhakannat (HIKU) -hanke tutkii, miten kuhaistutukset ja ympäristötekijät vaikuttavat kuhien kasvuun sekä järvien ravintoverkkoihin. Kuha on viime vuosina noussut yhdeksi sisävesien kiinnostavimmista lajeista, ja aihe puhuttaa kaikkialla Kuha-Suomen Kalaleaderin alueella, kuten myös muilla alueilla.

Hanke on kerännyt runsaasti huomiota myös käytännön toimijoiden keskuudessa. Aihe on herättänyt runsaasti kiinnostusta tilaisuuksissa kuten Lammin biologisella asemalla ja Kyrösjärven kuhapäivässä, joissa keskustelu kuhista on ollut vilkasta.

Mistä kaikki alkoi?

Matti Kotakorven mukaan idea hankkeesta syntyi lähes kuin itsestään:

”Idea alkoi rakentumaan aineiston ympärille, kun meillä oli Lammin biologisen aseman ’kotijärvestä’ Lammin Pääjärvestä merkittävä kuha-aineisto analysoimatta. Siitä syntyi ajatus, että Pääjärvi voisi soveltua hyvin kuhaistutusten vaikutusten ja kuhan kasvunopeuden tutkimiseen.”

Kuhaseminaareista ja kalastajien välisistä keskusteluista oli jäänyt kuva, että tarve tarkkaan tutkitulle esimerkkijärvelle on suuri.

Pääjärvi on Lammin Biologisen aseman kotijärvi ja intensiivisen tutkimuksen kohteena ympäri vuoden.

Mitä hankkeessa tehdään?

Hankkeessa tutkitaan Pääjärven kuhakantaa, järjestetään seminaareja ja työpajoja, ja tehdään tiivistä yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

”Luonnonvarakeskus analysoi myös näytekuhien otoliitit, joiden perusteella voidaan tunnistaa istutetut kuhat luonnonkaloista.”

Yllätyksiä ja oivalluksia

Hankkeen tähänastisista vaiheista Matilla on selkeä suosikki:

”Hankkeen parasta antia tähän mennessä oli seminaaritilaisuus. Oli todella mukava huomata, että kuhakantojen kasvun hidastuminen todellakin on asia mikä pohdituttaa tällä hetkellä kalatalouskenttää.”

Tutkimustulokset ovat edelleen alustavia, mutta yksi havainto on jo herättänyt keskustelua:

”Ehkä jonkinlaisena yllätyksenä tuli se, että Pääjärven kuhan kasvunopeus ei olekaan välttämättä hidastumassa enää, vaan mahdollisesti jälleen hieman paranemassa kasvunopeuden aallonpohjan mentyä ohitse.”

Mitä on opittu?

”Kuhaistutuksilla voi olla yllättävän suuri vaikutus kuhakantaan. Ravintovarojen riittävyyttä pitäisi arvioida ainakin karuissa järvissä istutuksia suunniteltaessa.”

Hanke tuo siis esiin tärkeitä huomioita, jotka vaikuttavat suoraan kalastuksen säätelyyn, istutusten suunnitteluun sekä järvien kestävään hoitoon. Perustutkimuksen merkitys on iso: ilman tietoa päätöksenteko on arvailua.

Luonnonvarakeskus tutki kuhien otoliitit Viikin otoliittilaboratoriossa.

Kalaleader-rahoituksen vaikutus

Kotakorpi korostaa Kalaleader-rahoituksen merkitystä:

”On todella hienoa, että rahoituksen avulla nämä aineistot eivät jää pöytälaatikoihin, vaan ne päästään tutkimaan ja julkaisemaan. Yliopistoissa tutkimus perustuu hyvin pitkälti ulkoiseen rahoitukseen, eikä tämänkaltainen tutkimus ole mahdollista ilman erillisiä projekteja. Hankkeen toinen tärkeä rahoittaja on Antero ja Merja Parman säätiö, jonka lahjoitus oli elintärkeä hankkeen käynnistymiselle”

Lisäksi hanke on tuonut biologiselle asemalle uusia yhteyksiä käytännön toimijoihin:

”Lammin biologisen aseman näkökulmasta on myös todella hienoa, että hankkeessa on saatu uusia yhteistyökuvioita kalatalouden käytännön toimijoihin.”

Entä seuraavaksi?

”Toivottavasti hankkeen tutkimus saadaan julkaistua vertaisarvioituna tutkimuksena, jolloin saadaan tieteellisesti dokumentoitua kuhaistutusten vaikutukset ja kuhakannan runsastumisen vaikutukset kuhan kasvuun ja ravintokaloihin.”

Tulokset voivat auttaa ymmärtämään, mitä suomalaisissa järvissä tapahtuu laajemminkin ja miten kuhakantoja tulee hoitaa kestävästi.

🟦 Hidaskasvuiset kuhakannat (HIKU)
Helsingin yliopisto / Lammin Biologinen asema
Vetäjä: Matti Kotakorpi, matti.kotakorpi@helsinki.fi
Rahoitus: Kuha-Suomen Kalaleader Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta & Antero ja Merja Parman säätiö
Kesto: 2 vuotta


Kotimainen kalankasvatus ohitti vapaa-ajan saaliin suomalaisten lautasilla

Vuoden 2024 kalan kulutustilastot tarjoavat muutamia yllätyksiä, muttei pelkästään positiivisia. Vaikka kasvatetun kotimaisen kalan suosion nousu ja kaupallisten kalastajienkin saaliin käytön nousu ovat todella hyviä juttuja, isojen tilastoheilahtelujen takana on kuitenkin vapaa-ajan kalastuksen saaliin kokkauksen romahtaminen peräti neljänneksellä.

Kotimaisen kalaruuan ainekset kertyvät yhä enemmän kalankasvatuksesta. Tiedot: Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta, Kotimaisen kalan kulutus alkuperän mukaan

2011 alkaneessa tilastoinnissa on aiemminkin ollut nousuja ja laskuja, mutta ensimmäistä kertaa vapaa-ajan kalastuksen käyttö lautasilla on pienempi kuin kalankasvatuksen tai kalastuksen.

Kotimaisen kalan kulutus tippui alle 4 kilon

Kotimaisen kalan osuutta piti yllä kasvatettu kirjolohi. Erityisesti vapaa-ajan kalastuksen tuottamat ahven, hauki ja kuha olivat tärkeimmät luonnonkalat. Muikku ja silakka olivat ainoat kaupallisen kalastuksen lajit jotka olivat kotimaiselle kulutukselle merkittävämpiä kuin vapaa-ajan kalastuksen saaliit.
Viime vuonna kotimaisen kuluttajan ruokalautasille päätyi keskimäärin 1,62 kg kasvatettua kalaa. Tästä suurin osa oli kirjolohta. Kaupallisen kalastuksen saaliista kertyi lautasille 0,66 kg, mikä on juuri ruokalusikallisen verran enemmän kuin edellisvuonna. Saalista lautasille päätyi eniten muikkua, silakkaa, kuhaa ja ahventa.

Huolestuttavia hiipumisia tärkeiksi arvioiduissa lajeissa

Kotimaisen kalan edistämisohjelmassa ja monessa muussa kalastuksen strategiassa on mainittu erilaisia vajaasti hyödynnettyjä lajeja. Silakka ja muikku ovat näistä olleet kaupallisesti tärkeimmät. Näistä silakan kulutus on laskenut jo 130 grammaan ja muikku sinnittelee 230 grammassa.

Särkikaloista särki on jossain 50 gramman paikkeilla ja lahna 100 gramman tuntumissa. Potentiaalia siis vielä on reilusti jäljellä. Näissä määrissä ruokalusikallisen lisäys keskiarvossa tarkoittaisi suurta prosentuaalista nousua.

Mainituilla lajeilla suuri osa kalastuksen arvosta on siis viennin varassa.

Tuontikala edelleen ykkösenä

Kaikkiaan suomalaisten kattauksiin käytettiin viime vuonna 12,3 kg kalaa, mikä on aavistuksen enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu on valitettavasti tullut tuontikalasta.  Yleisesti tuontilohi on edelleen yleisin kalalaji pöydissämme, ja sen kulutus kasvoi hieman useamman vuoden laskun jälkeen. Tuontikalan tilastointi on karkempaa kuin kotimaisen kalan, joten esimerkiksi tuodun kuhan, ahvenen tai mateen määriä ei voi julkaisujen perusteella verrata kotimaiseen tuotantoon. Karkeasti ”muu tuontikala” on kuitenkin 2,4 kilon volyymillaan liki 4-kertainen kotimaiseen kaupalliseen kalastukseen nähden.

Vasemmassa piirakkakuviossa koko kalan kulutus, jossa vaalean sinisenä kotimaisen osuus. Oikeassa piirakassa kotimaisen kalan osuus lajeittain. Tiedot: Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta, Kalankäyttö elintarvikkeeksi 

Tilastoinnin loppuminen vaikeuttaa strategioiden seuraamista

Luonnonvarakeskus ilmoitti viime vuonna vähentävänsä ylläpidettävää tilastointia. Kalan kulutus on yksi näistä tilastoista, ja nyt julkaistu vuoden 2024 tilasto jää sarjan viimeiseksi.

Mies joka laittaa kiviä koskeen ja muita täyden kympin aiheita

Sihveri Ervasti, virtavesienhoidon asiantuntija Metsähallituksen Metsätalous Oy:sta esitteli Kalatalouden innovaatiopäivillä virtavesikunnostuksien tavoitteita. Metsähallituksen rohkeana tavoitteena on kunnostaa noin 400 km virtavesiä seuraavan viiden vuoden aikana. Työn tärkeyttä korostivat pysäyttävät diat siitä, mihin elinympäristöjen muuttuminen on Suomessa johtanut: Globaalisti taimen (Salmo trutta) on ”100 of the World’s Worst Invasive Alien Species”-lajin listalla sijalla 82. Samalta vieraslajilistalta löytyvät rapurutto (8.sija), kotihiiri (58.sija) ja mustarotta (80.sija) . Samaan aikaan taimen on suomessa alkuperäisellä esiintymisalueellaan uhanalaiseksi luokiteltu. Viesti on huolestuttava – supermenestyjä ei meidän vesissämme pärjää. Töitä siis tulee riittämään jatkossakin. Virtavesikunnostusten menetelminä ovat valuma-aluekunnostus (soiden ennallistaminen), vaellusesteiden poisto, sekä uomakunnostukset luonnonmukaisin rakentein. Purojen ja pienvesien kunnostuksia  tehdään käsityönä ja koneellisesti: soran vientiä tai uoman monipuolistamista konetyönä. Työtä tukee tutkittu tieto ja yhteistyö Kalatalouden ympäristöohjelma KYMPPI kanssa. Esimerkiksi eDNA tarjoaa hyviä mahdollisuuksia raakun esiintymisen ja vesistöjen tilanselvittämiseen, sekä kalastokantojen kartoittamiseen. Näihin aiheisiin pääsee sukeltamaan tämän viikon keskiviikkona, sillä Kalatalousverkoston ja Innovaatio-ohjelmien erikoiswebinaarit käynnistyvät keskiviikkona 26.11. Ensimmäisessä webinaarissa esitellään Kalatalouden ympäristöohjelman (KYMPPI) etenemistä. Kymppi keskittyy parantamaan kalavarojen elinvoimaisuutta, tuottoa ja kestävää hyödyntämistä sekä tukemaan kalavarojen luontaisen lisääntymisen edellytyksiä. Tätä kaikkea on tarjolla:

🔹 Pauliina Louhi, Luke – Haluaisitko osallistua uuteen Kymppiin?
🔹 Terhi Iso-Touru, Luke – Missä mennään ympäristöDNA:n soveltamisessa kalastoseurantoihin?
🔹 Saara Suurla, SpringDNA – Alhaiset kalatiheydet & eDNA-menetelmien kehittäminen
🔹 Santtu Hakola, Motiva – Tulosperusteisuus ja lisääntymisalueiden kunnostus rannikolla
🔹 Timo Haapasalo, UEF – Omistajien halukkuus padoista luopumiseen – löytyykö sitä?

🕔 Aika: Keskiviikko 26.11.2025 klo 17–19
📍 Paikka: Teams, linkki: https://bit.ly/innovaatioparlamentti
💬 Ei ilmoittautumista – tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

🎥 Tilaisuus tallennetaan ja julkaistaan myöhemmin Kalatalousverkoston YouTube-kanavalla.

Tule mukaan kuulolle ja keskustelemaan!

Hylkeiden aiheuttamat vahingot ja torjuntakeinojen arviointi – Katsaus tuoreeseen julkaisuun

Luonnonvarakeskuksen (Luke) työryhmä on julkaissut uuden raportin, joka kokoaa yhteen ajankohtaisen tiedon hylkeiden vaikutuksista kalatalouteen sekä esittelee käytössä olevia torjuntakeinoja. Raportti on ensimmäinen valmistunut kokonaisuus hankkeissa Hylkeiden havainnoinnin ja hyljehaittojen hallinnan kehittäminen kalastuksessa ja vesiviljelyssä (HYLE-KAKE ja HYLE-VEKE, 2024–2026), jonka tavoitteina on vähentää hylkeiden ja kalatalouden toimijoiden välisiä ristiriitoja sekä tuottaa uutta tutkimustietoa niiden ratkaisemiseksi. Hankkeita rahoittaa Varsinais-Suomen ELY-keskus EMKVR-varoin kalastuksen ja vesiviljelyn innovaatio-ohjelmista.

Hylkeiden vaikutukset heijastuvat koko kalatalouden toimintakenttään

Raportti tarjoaa kokonaiskuvan siitä, miten monin tavoin hylkeet vaikuttavat sekä kalastukseen että kalankasvatukseen. Suorat vaikutukset näkyvät ennen kaikkea saaliin menetyksinä ja pyydysten rikkoutumisena, jotka lisäävät kustannuksia ja työtä merellä. Kalankasvatuksessa hylkeiden läsnäolo voi aiheuttaa tappioita sekä vahingoittuneiden että karanneiden kalojen muodossa. Lisäksi hylkeiden aiheuttamat häiriöt voivat vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja hyvinvointiin tavoilla, joita ei ole vielä pystytty kokonaan mittaamaan.

Hylkeiden vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu yksittäisiin vahinkoihin, vaan ne heijastuvat laajemmin kalastuksen taloudellisiin ja toiminnallisiin edellytyksiin. Kalastajien kokema epävarmuus, kustannusten nousu ja kalojen saatavuuden heilahtelu ovat osa ilmiötä, jota ei voi ymmärtää pelkkien vahinkolukujen kautta.

Raportissa tarkastellaan myös torjuntamenetelmien nykytilaa. Tutkimuksen perusteella mikään yksittäinen menetelmä ei ratkaise hyljeongelmaa, vaan parhaat tulokset saavutetaan erilaisten keinojen yhdistelmillä. Akustiset karkottimet toimivat olosuhteista riippuen, mutta niiden optimaalinen käyttö vaatii koulutusta ja opastusta. Erikoisvalmisteiset havakset ja suojaratkaisut voivat vähentää pyydysvahinkoja, mutteivat poista hylkeiden kiinnostusta ravinnonhankintaan. Myös metsästykseen liittyy käytännön rajoitteita, eikä se tarjoa laajamittaista ratkaisua nykyisten kiintiöiden ja hyljetuotteiden kauppakiellon puitteissa. Lisäksi eri menetelmien kustannukset ja soveltuvuus vaihtelevat kalastustavan ja alueen mukaan, joten yksi ja sama ratkaisu harvoin sopii kaikille erilaisille kalastajille ja kalanviljelijöille.

Raportin mukaan merkittävä osa hyljevahinkojen todellisesta laajuudesta jää edelleen piiloon. Vahinkojen ilmoittaminen perustuu osittain vapaaehtoisuuteen, eikä epäsuoria vaikutuksia pystytä vielä kuvaamaan kattavasti tietopuutteiden takia. Samoin hylkeiden saalistuksen vaikutuksia kalakantoihin on haastavaa arvioida nykyisillä malleilla, sillä hylkeiden vaikutus kietoutuu muiden kuolevuustekijöiden joukkoon. Tiedon puute vaikeuttaa sekä vahinkojen korvaamista että torjuntatoimien kohdentamista.

Raportin päätelmät korostavat, että hylkeiden ja kalatalouden välisiä konflikteja ei voida ratkaista yksittäisin toimenpitein. Tarvitaan sekä parempaa tietoa että uudenlaisia lähestymistapoja, jotka yhdistävät teknologisia ratkaisuja, kalastuksen sopeuttamista ja ekosysteemin ymmärtämistä. Samalla korostuu tarve pitkäjänteiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa huomioidaan sekä kalatalouden toimintaedellytykset että meriluonnon monimuotoisuus.

Hankkeet jatkuvat parasta aikaa, ja niissä kehitetään edullinen tutkimuskäyttöön soveltuva kaikuluotain sekä tutkitaan, miten hylkeet todellisuudessa käyttäytyvät rysien ja vesiviljelylaitosten läheisyydessä. Näiden tulosten odotetaan tuovan uusia työkaluja sekä tutkijoille että kalatalouden toimijoille – ja ennen kaikkea auttavan kohti kestävämpiä ratkaisuja, joilla voidaan vähentää konflikteja hylkeiden ja kalastuksen välillä.

Raportti löytyy osoitteesta: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-120-3

Hellström, E., Hopkins, J., Lehtonen, T., Lehtonen, E., Kankainen, M. & Vehviläinen, H. 2025. Hylkeiden kalataloudelle aiheuttamat vahingot ja hyljevahinkojen torjuntakeinojen arviointi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 80/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 57 s.

Kuva: Erkki Oksanen / Luke.

Kalastuksen energiasiirtymäkonferenssi – juuttuuko kehitys byrokratian suohon?

Kalatalouteen, kuten muillekin tuotannon sektoreille, halutaan energiamurrosta. Alalla toimivat kuitenkin tietävät, että murros sanana on aivan liian raju. Parhaimmillaankin voitaneen puhua energiasiirtymästä. Kyseessä on tietenkin saman prosessin, eli kasvihuonepäästöjen vähentämisen, eritahtiset etenemismallit. Vähähiilisempien energiamuotojen käyttöönotto kalataloudessa, ainakin merkittävissä määrin, on hidasta ja hankalaa. Muutosta hidastavat monet seikat, kuten alusten korkea ikä, tekniikan kalleus, alan vanhakantaisuus, asiantuntijoiden puute sekä lainsäädännön ja tukipolitiikan jarrut. Näistä jälkimmäisiin törmätään lähes aina uusia energiaratkaisuita pohdittaessa.

Helsingin konferenssissa haettiin konkreettisia ratkaisuita

4.−5.11.2025 pidettiin Helsingin musiikkitalolla, Maa- ja metsätalousministeriön ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä järjestämä ja Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama Energy Transition in Fisheries-konferenssi. Se keskittyi energiasiirtymään kalastuksessa. Konferenssiin osallistui teollisuuden edustajia, tutkijoita, asiantuntijoita teknologian tuottajia, ympäristöjärjestöjä ja päättäjiä. Tarkoituksena oli löytää päästöjen vähentämiseksi todellisia toimenpiteitä puheiden sijaan. Kansallisen kalatalousverkoston edustaja Janne Ruokolainen lähetettiin konferenssiin tuomaan sen tuloksia kollegoille ja koko kalatalousalalle.

Lainsäädäntö esteenä päästövähennysratkaisuille

Useissa puheenvuorossa nousi esille yksi este uusien energiaratkaisuiden rakentamiselle kalastusaluksiin. Se oli Euroopan yhteisestä kalastuspolitiikasta johtuva alusten vetoisuuden rajoittaminen. Mikäli alukseen rakennetaan lisätilaa vaikkapa akustolle, lisää se myös aluksen vetoisuutta YKP:n mukaan. Vetoisuutta, eli kansankielessä tonnistoa ei tämän politiikan mukaan saa lisätä. Myöskään uusia aluksia ei tämän lainsäädännön vuoksi juurikaan hankita. Konferenssin johtopäätösten perusteella laadittiin julistus. Sen yhtenä kohtana oli juuri ehdotus vetoisuusrajoituksien höllentämiseksi, tai jopa poistamiseksi, mikäli kalastus tapahtuu tieteeseen perustuvan kiintiöjärjestelmän puitteissa. Kannattaa huomioida, että sisävesikalasukseen käytettävillä aluksilla vetoisuutta ei ole rajoitettu.

Toinen energiasiirtymää hidastava tekijä on rahoitusmahdollisuuksien puute, mikä toki juontaa juurensa YKP:hen. Uusia aluksia ei voi rahoittaa käytännössä lainkaan. Tästäkään syystä uusia aluksia ei hankita. Näiden kahden lainsäädännöllisen epäkohdan vuoksi alusten keski-ikä on hyvin korkea. Vanhat alukset ovat monesti energiatehokkuudeltaan huonoja, eikä niihin ole helppoa asentaa uutta, vähäpäästöisempää tekniikkaa. Olisi ehdottoman tärkeää muuttaa lainsäädäntöä siten, että uusien energiaratkaisuiden käyttöönottoa helpotetaan sen sijaan, että sitä itse asiassa vaikeutetaan kohtuuttomasti, mikä tällä hetkellä on tilanne. Toki uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii myös yrityksiltä rohkeutta investoida. Tämä taas vaatii kannattavaa liiketoimintaa ja tulevaisuudenuskoa. Näistä on ikävä kyllä ollut viime aikoina, toki ymmärrettävistä syistä, alalla pulaa.

Olemassa olevallakin tekniikalla pystyy vähentämään päästöjä

Toki fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan vähentää jo olemassa olevalla kalustolla ja keinoilla. Konferenssissa nostettiin esille lukuisia keinoja, kuten vedettävien pyydysten keventäminen, heikentyneiden kalakantojen vahvistaminen, energian käytön hallinta, kalalaskurit ja entistä parempi ajosuunnittelu. Tälläkin hetkellä suurimmasta osasta koneista on saatavissa dataa polttoaineen kulutuksesta ja vaikkapa kierrosluvuista. Näitä tarkkailemalla voidaan päästä hyvään alkuun energian säästöissä. Yrittäjän kannalta on olennaista, että päästöjen vähentäminen olemassa olevalla tekniikalla ja kalustolla on lähes poikkeuksetta taloudellisesti kannattavaa. Usein jokainen polttoainekuluista säästetty sentti on sitä viivan alle jäävää tulosta, joka hymyilyttää tilinpäätöstä tarkasteltaessa. Tulevaisuudessa tämä toteutunee myös uutta teknologiaa sovellettaessa.

Pitchauskilpailussa haettiin uusia ratkaisuita päästövähennyksiin

Konferenssin osana järjestettiin pitchauskilpailu, jossa kolme mukaan ilmoittautunutta ehdokasta sai tilaisuuden esitellä uutta tai edistyksellistä ratkaisua kalastuksen päästöjen vähentämiseksi.

Ensimmäisenä ratkaisuitaan esitteli Elveneen yrittäjä Emil Finne. Hänen ratkaisunsa on sähkökäyttöinen vene pienimuotoiseen rannikko- ja sisävesikalastukseen. Aluksessa on yrittäjän kertoman mukaan kestävä akusto ja niitä avustava aurinkopaneelijärjestelmä. Veneen toimintamatka pelkällä akustolla on valmistajan mukaan 100 merimailia, ja aurinkopaneeleilla avustettuna rajoittamaton. Tämä toteutuu kuitenkin vain pienillä nopeuksilla.

Ruotsalaisen Cetasolin Simon Johansson kertoi edustamansa yrityksen virtuaalisesta Cetafuel-polttoaineenkulutuksen mittausjärjestelmästä. Sovelluksen nähtiin soveltuvan parhaiten meidän oloissamme suurimpiin kalastusaluksiin. Lisäksi yrityksellä on myös iHelm-alusta, jolla myös pystytään vähentämään alusten polttoaineenkulutusta. Yhdistettynä näillä ratakisuilla voidaan säästää polttoainetta huomattavia määriä.

Albin Weckström Aalto Design Factorystä esitteli LUKE:n kanssa yhteistyössä kehitettyä kalalaskuria. Laskuri sijoitetaan rysän nielun suulle. Mobiililaitteilla seurattava laskuri säästää kalastajalta turhien kokureissujen vaivan ja kustannukset. Polttoainekustannuksissa säästöä voi tulla useita kymmeniä prosentteja rysäkauden aikana.

 

Ville Honkonen

Kilpailun voitti Elvene. Voittajalle ojennettiin 5000 euron palkintoshekki.

Uusia kalastajia kentälle – Mestari–Kisälli 2 jatkaa hyväksi todettua mallia

Uusia kalastajia kentälle – Mestari–Kisälli 2 jatkaa hyväksi todettua mallia

Kaupallisten kalastajien määrä on Suomessa ollut laskussa ja tekijöiden keski-ikä on korkea – monella kokeneella kalastajalla eläke häämöttää, mutta seuraajia ei aina ole näköpiirissä. Tähän haasteeseen on tarttunut Mestari–Kisälli 2 -hanke, joka jatkaa aiemman, onnistuneen hankkeen jalanjäljissä.

”Tavoitteena on ennen kaikkea saada uusia kalastajia alalle. Samalla siirretään arvokasta käytännön osaamista mestareilta eteenpäin ja vahvistetaan yhteistyötä alueen toimijoiden välillä”, kertoo hankkeen koordinaattori Janne Niemimäki Päijänne-Leader ry:stä.

Käytännön oppia mestareilta

Hankkeessa kisälli työskentelee kokeneen mestarikalastajan rinnalla käytännön kalastustöissä, yhteensä kuuden kuukauden ajan eri vuodenaikoina. Näin kisälli saa monipuolisen kuvan kalastuksesta. Jotkut kisälleistä ovat myös tutustuneet myös toisen mestarin kalastusmuotoihin, jotka eivät välttämättä oman mestarin kautta tule tutuiksi.

Molemmat osapuolet saavat korvauksen osallistumisestaan, jolla korvataan mestarin opastukseen kuluvaa työaikaa ja kisällin harjoitteluun tarvittavia varusteita ja kulukorvauksia. Kisälleille tarjotaan myös koulutusta, kuten ensiapu- ja hygieniapassi sekä vuokraveneenkuljettajan kirja. Koulutuskumppanina toimiikin Koulutuskeskus Salpaus. Myös mestarit ovat suorittaneet toisinaan tarvittavia kursseja ja koulutuksia.

”Moni kisälli on ollut opiskelija tai työkokeilussa, hankkeen kautta moni on löytänyt väylän pysyvään työhön tai oman yrityksen perustamiseen”, Niemimäki kertoo.

Kisälli-Mari aloitti omat harjoittelut Mestari-Tonin opastuksella syksyllä 2024. Kuva: Janne Niemimäki.

Tuloksia ja tarinoita

Hanke on jo tuottanut konkreettisia tuloksia: useampi kisälli on suorittanut harjoittelunsa ja osa heistä on perustanut oman yrityksen. Hankkeen yksi kisälleistä kertoo, että mestarin opit ja käytännön tuki antoivat rohkeuden ryhtyä ammattikalastajaksi:

“Mestari–Kisälli-hanke on antanut mahdollisuuden toteuttaa unelmani. Olen saanut korvaamatonta käytännön oppia ja tukea yrittäjyyteen.”

Toimintamalli on saanut kiitosta myös mestareilta, jotka ovat kokeneet ohjaamisen piristävänä vaihteluna arkeen. Samalla se on tarjonnut mahdollisuuden jakaa omaa osaamistaan ja löytää jatkajia toiminnalleen. Myös erilaiset yhteistyömallit ovat laajentuneet hankkeen myötä.

Oppia myös muilta alueilta

Yksi hankkeen kulmakivistä on verkostoituminen. Alkutalven 2025 opintomatka Itä-Suomeen toi yhteen kalastajia ja hanketoimijoita kolmesta eri Leader-hankkeesta. Matkalla tutustuttiin muun muassa Kerimäen Kalatalon, Puumalan Kalakontin ja Kuopion Kalavapriikin toimintaan.

”On tärkeää nähdä, miten muilla alueilla kalataloutta kehitetään. Verkostoista saa uusia ideoita ja kumppaneita, niistä syntyy usein myös ystävyyksiä”, Niemimäki sanoo.

Seuraavaksi suunnitelmissa on yhteinen pohjoisen opintomatka Inariin, joka toteutetaan yhdessä Koillismaan ja Lapin vastaavien rekrytointihankkeiden kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä eri alueiden välillä ja tuoda uusia näkökulmia kalastuksen tulevaisuuteen.

Kalaleader-rahoitus tekee sen mahdolliseksi

Hankkeen toteutuksesta vastaa Päijänne-Leader ry, rahoituksen on myöntänyt Sisä-Suomen Kalaleader Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta. Ilman Kalaleaderin tukea tällainen käytännönläheinen, joustava koulutusmalli olisi vaikea toteuttaa.

”Kalaleaderin rahoitus mahdollistaa sen, että voimme tarjota henkilökohtaista tukea ja koulutusta uusille kalastajille”, Niemimäki toteaa.

Toisinaan kalastuskelit ovat sattuneet kohdilleen. Kuva: Eija Kuula.

Katse tulevaan

Hanke jatkuu vuoden 2025 loppuun, vielä muutama harjoitusjakso on parilta kisälliltä suorittamatta. Jo nyt on nähtävissä, että malli toimii: uusia kalastusyrityksiä syntyy ja osaamista siirtyy mestarilta seuraaville.

Mestari–Kisälli 2 -hanke
Päijänne-Leader ry / Sisä-Suomen Kalaleader
Hankeaika: 16.6.2022–31.12.2025
Toiminta-alue: Päijät-Häme, Keski-Suomi, Kuhmoinen, Kouvola ja Pertunmaa
Lisätietoja: sisa-suomenkalaleader.fi/mestari-kisalli-2-hanke

Miljoona jaossa kalasatamien kehittämiseen

Juuri avattu kalasatamille suunnattu rahoitushaku on ensimmäistä kertaa avoinna siten, että haussa ovat mukana kaikki ohjelmakaudelle vahvistetut kriteerit.

Aiemmin ”tietona” levinnyt vinkki, että haku kohdistuisi erityisesti valvonnan ja punnitusjärjestelmien tarpeisiin, osoittautui siis olevan ainakin liian aikaista ennakointia. Mikään ei kuitenkaan estä hakemasta myös näihin teemoihin sijoittuvia hankkeita tässä jo tässä haussa.

Haun valintakriteerit ja niitä vastaavat pisteytykset ovat alla listattuna. Mitään kriteeriä ei ole painotettu. Alimmat kolme kriteeriä ovat ensimmäistä kertaa käytössä ohjelmakauden hauissa.

  • Hanke edistää kalan elintarvikekäytön lisäämistä. 30 pistettä
  • Hanke edistää vajaasti hyödynnettyjen kalalajien tai vieraslajien käyttöä elintarvikkeena. 30 pistettä
  • Hanke edistää kalatuotteiden laadun tai jäljitettävyyden parantamista. 30 pistettä
  • Hanke edistää pienimuotoista rannikko- tai sisävesikalastusta. 10 pistettä
  • Hanke edistää uusien teknologioiden tai toimintatapojen kehittämistä ja/tai käyttöönottoa. 10 pistettä
  • Hanke edistää kalastajien välistä yhteistyötä. 10 pistettä
  • Hanke vähentää toiminnan ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. 40 pistettä
  • Hanke edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista. 30 pistettä
  • Hanke edistää kattavan kalasatama- ja purkupaikkaverkoston ylläpitoa ja kehittämistä. 30 pistettä

Nyt avattu haku on avoinna helmikuun loppupuolelle eli 27.2.2026 saakka. Hakuajalle sattuu myös ELY-keskusten muuttuminen Elinvoimakeskuksiksi, eli pisteytysarvioinnit ja tulevat päätökset tehdään sitten Elinvoimakeskuksien hallinnossa. Haku tapahtuu entiseen malliin Hyrrä-hakujärjestelmässä.

Kalankäsittelytilat käytännössä – mitä kaikkea pitää huomioida?

Marraskuun Kalaparlamentti toi jälleen yhteen kalastajia, pienjalostajia ja kehittäjiä ympäri Suomen. Tällä kertaa teemana oli kalan myyntiin ja kalankäsittelytiloihin liittyvät käytännön vaatimukset, jotka kiinnostavat etenkin uusia yrittäjiä ja niitä, jotka suunnittelevat oman käsittelytilan perustamista. Tilaisuudessa herätti runsaasti kysymyksiä, selkeitä vastauksia ja konkreettisia esimerkkejä viranomaisilta ja asiantuntijoilta.

Ruokavirasto avasi perusasiat selkeästi
Tilaisuuden aloitti Tuula Koimäki, Ruokaviraston erityisasiantuntija, joka kävi mm. läpi kalastajan kannalta keskeiset erot:
– mikä katsotaan alkutuotannoksi
– milloin toiminta vaatii rekisteröidyt elintarviketilat
– milloin vaaditaan hyväksytty elintarvikehuoneisto (laitos)
Koimäki käsitteli myös lämpötilavaatimuksia, hygienian perusasioita, kalaan liittyviä erityissäädöksiä sekä yleisimpiä kysymyksiä, joita valvonnassa nousee esiin. Koimäen esityksessä on kattavasti tietoa elintarviketiloista ja niihin liittyvistä vaatimuksista.

Paikallisvalvonnasta konkreettisia ohjeita tilojen suunnitteluun
Toisena puheenvuorona kuultiin Mikaela Sauvala, Kuusamon kaupungin hygieenikkoeläinlääkäri. Hän kertoi, millaisiin asioihin valvonta kiinnittää huomiota ja mitä kannattaa suunnitella hyvissä ajoin:
– pintamateriaalit ja rakenteet
– kulkureitit ja työvaiheiden eriyttäminen
– viemäröinti, vesipisteet ja kylmätilat
– sivutuotteiden käsittely
– rekisteröidyn ja hyväksytyn huoneiston käytännön erot
Sauvalan puheenvuorossa saatiin vastauksia moniin yleisiin kysymyksiin: “Mikä on riittävä?”, “Mitä kannattaa välttää?” ja “Mitä ei kannata unohtaa?”. Hän kertoi myös, että kannattaa olla jo alkuvaiheessa oman alueen terveystarkastajaan yhteydessä, kun alkaa suunnitella omia käsittelytiloja. Sieltä saa parhaat ohjeet ja neuvot jo suunnitteluvaiheessa. Sauvalan esitys.

Livian hyvien käytäntöjen -ohjeet tulossa – katsaus pientoimijoille tärkeisiin teemoihin
Lari Karlsson, Ammattiopisto Liviasta, antoi katsauksen tuleviin pientoimijoille suunnattuihin käytännön ohjeisiin. Ohjeet kokoavat yhteen selkeät linjaukset pienimuotoisen jalostuksen, suoramyynnin ja tilaratkaisujen tueksi. Ohjeet julkaistaan ensi vuoden puolella ja tulevat alkuun ladattaviksi ainakin Livian kotisivuille, mutta myös esim. Kalatalousverkoston sivuille. Karlsson vinkkasi myös puheenvuorossaan, että kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa muiden toimijoiden ratkaisuihin, ennen omien tilojen suunnittelua. Näin pääsee näkemään, mikä toimisi itselle ja mikä puolestaan ei.

Kalastajien oma ratkaisu: konttimalli käytännössä
Tilaisuuden lopussa kuultiin kalastajien Toni Rautiaisen ja Mari Hirvosen esitys, jossa he esittelivät oman konttipohjaisen kalankäsittelytilansa. Puheenvuorossa käytiin läpi mm.:
– mistä idea konttiin lähti
– mitkä lupakäytännöt vaativat eniten huomiota
– kuinka yhteistyö viranomaisten kanssa eteni
– mitä olisi tehty toisin
– mitä vinkkejä he antaisivat muille samaa suunnitteleville

Pienistä tiloista löytyy kaikki tarpeellinen. Kuva: Mari Hirvonen.
Tarvittaessa tiloja voidaan laajentaa toisella kontilla tai tilat voidaan siirtää. Kuva: Mari Hirvonen.


Tallenne
📺 Tilaisuuden tallenne löytyy Kalatalousverkoston YouTube-tililtä: https://youtu.be/cv2eCDUiT9M?si=igXSUVYhXjOlLsKJ

Kiinnostuitko?
Kalan suoramyynti, pienjalostus ja omien tilojen rakentaminen kiinnostavat yhä useampaa kalastajaa. Tämä Kalaparlamentti tarjosi hyvän kokonaiskuvan siitä, mistä aloittaa – ja mistä saa oikeanlaista tukea matkan varrella. Kannattaa tutustua tilaisuuden materiaaliin ja olla yhteydessä paikalliseen terveystarkastajaan!

Etsä pese sitä koskaan?

Otetaan mukaan kaikenlaiset rysät, eli hurjasti yleistyneet pohjarysät, isot silakka- ja norssipaunetit ja myös push-upit. Käsitellään samalla myös verkkojen likaantumisongelmat ja sopiipa katiskoistakin jutella, jos aihetta on.

Puhutaan pesutarpeista ja likaantumisesta Kalatalousverkoston pyykkäysillassa eli Kalaparlamentissa joulukuun 10. päivä klo 17-19. Jotta puhutaan oikeasta asiasta, eikä lillukanvarsista, keräämme lisätietoa pesutarpeista, likaantumisesta, vaikutuksesta saaliiseen, sekä tietenkin erilaisista puhdistusratkaisuista.

Likainen pushup-rysä. Kuva Markku Saiha.
Likainen pushup-rysä. Kuva Markku Saiha.

Osallistu linkin takana olevaan kyselyyn, tai pistä viestiä tai soita pesuiltamia valmistelevalle aktivaattori Mika Haltulle, puh 044-7929002. Myös kuvat ja videot sekä ongelmista että ratkaisuista olisivat kovin tervetulleita!

Pyykki-illassa on tarkoitus käsitellä likaantumisen ongelmia ja ratkaisuja sekä sisävesillä että merialueella.

Mikä likaantumisessa kiinnostaa?

Pienellä puhelinkierroksella selvisi jo pelkästään pienellä Selkämeren rannikkopätkällä, että likaantuminen ja sen vaikutukset ovat hyvin erilaisia eri alueilla. Osa liasta on virtausten tuomaa ja sinänsä helposti irtoavaa, osa levästä kasvaa kiinni pyydykseen eikä irtoa millään. Alueen ravinteikkuuden ja myös virtausten mukaan ongelma on hyvin erilain näkyvää. Lisäksi sameimmilla vesialueilla ainakin osa kalastajista on sitä mieltä, että likaantumisella ei ole merkitystä, koska kala ei muutenkaan näe mitään. Nämä siis rysäkalastajien erilaisia kokemuksia.

Ongelmaa siis on, muttei ehkä kaikilla. Tai ei ainakaan samanlaisia.

Millaisia ratkaisuja haetaan?

Pikaisessa soittokierroksessa selvisi erilaisia pesulauttoja, pesualustoja painepesureille tai paloletkuille ja pisimmälle kehitettynä ehkäpä Taivassalon Tuomaraisten pesukuljetin. Useimmiten tällaisten pesujen ydinkohta on pyydyksen fermentointi, eli suomeksi mädättäminen joskus hyvinkin pitkiä aikoja.

Verkkopyydysten osalta tunnetaan erilaisia ”pesuputkia”, jotka käytännössä huuhtelevat pyydystä irtonaisesta levästä ja roskasta.

Haastetta asettaa joskus hyvinkin hankala toimintaympäristö. Osa pyydyksistä olisi järkevää pestä vesillä, erityisesti pienten rysien osalta innokkaimmilla kalastajilla on yli 20 pyydystä pyynnissä. Sesonkiaikaan pyydyksen puhtaus vaikuttaa saaliiseen, mutta pyydyksen nosto pestäväksi vie paljon aikaa pyytäjältä ja poistaa pyydyksen vesistä. Kalastajan olisi käytettävät aikansa kalastamiseen eikä pyykkäämiseen, eikä se pyydyskään maissa pyydä. Onko kehitettävissä pesujärjestelmä, joka palauttaa pyydyksen pyytävyyden nopeasti, ehkä lähes kokemisen lomassa?

Kalankasvatusalalla likaantumisongelma on hyvin vastaava, mutta välineet suuremmat. Kesän paikallaan olevat kalakassit ovat usean tonnin painoisia. Ennen näitä kuivattiin ja harjattiin, mutta koon kasvaessa siellä on etsitty ja löydetty isompia ja järeämpia ratkaisuja. Olisiko näistä ratkaisusta apua isojen silakka-, norssi- tai lahnarysien pesussa, erityisesti siellä missä ei ole tilaa tai aikaa mädättämiselle? Tai tilanteissa, jossa pesuvettä täytyy säännöstellä? Kestävätkö pyydykset kassipesureiden käsittelyä, ja kuinka sekaisin ne menevät? Joudummekö käyttämään rysillekin ”pesupussia”?

Entä kipeimmät kohdat?

Isot muutokset ovat aina hankalia. Olisi mieluista, jos löytyisi yksi tai useampi tekninen ratkaisu, joka poistaisi ongelman. Hankala kohta ei aina ole se investointi, vaan se, että työrytmiä ja rutiineja täytyy muuttaa. Kuinka suureen muutokseen olemme valmiita. Entä täytyykö jopa pyydyksiä muuttaa, jotta ne olisivat helpommin pestävissä tai kestäisivät pesua ja siksi pyytäsivät paremmin elinkaarensa aikana. Ovatko pyydysten valmistajat valmiita tähän? Lisää työtä voi tulla irrotettavista vanteista, vai luovutaanko vanteista kokonaan. Tai miten mahdollistetaan ison silakkarysän viritysnarujen nopea irrotus ja kiinnitys, jotta helpotettaisiin pyydyksen oikomista pesun jälkeen?