Sensing the Future: Terveisiä Valencian täsmäviljelytyöpajasta

Tulevaisuuden viljelyä aistimassa

Tammikuun lopulla (27.–28.1.2026) Espanjan Valenciassa järjestetty EU CAP Networkin -työpaja, ”Sensing the future: practical applications of proximal and remote sensing for farmers and advisors”, kokosi yhteen älymaatalouden asiantuntijoita ympäri Eurooppaa. Tapahtuman keskiössä oli kysymys siitä, miten kaukokartoituksen ja lähimittauksen ratkaisut viedään teoriasta suoraan viljelijöiden ja neuvojien käyttöön.

Tässä blogitekstissä keskityn tapatumassa esiteltyihin kiinnostavimpiin hankkeisiin ja niiden tarjoamiin hyötyihin suomalaisen kasvinviljelyn ja maaperän hoidon näkökulmasta. Näin viljelijänä, että neuvojana on innostavaa nähdä, kuinka nopeasti maatalouden älyteknologia etenee ja miten eri viiteryhmät siihen suhtautuvat.

Maaperän terveys digitaalisessa muodossa

Yksi työpajan vakuuttavimmista esityksistä oli Soil Health Data Cube (SHDC4EU) -hanke https://ecodatacube.eu/ , joka on osa laajempaa AI4SoilHealth-projektia. Kyseessä on avoin digitaalinen infrastruktuuri, joka tarjoaa korkean resoluution (30×30 metriä) analyysivalmista maaperä- ja ympäristödataa koko Euroopan alueelta, siis myös Suomesta.

Järjestelmä yhdistää tekoälyn, satelliittikuvat ja ilmastodatan historialliseen trendianalyysiin, joka ulottuu vuodesta 2000 tähän päivään. Käytännön neuvojalle ja viljelijälle keskeinen menestystekijä on ollut hankkeen ”Co-Design”-malli (osallistava suunnittelu): työkalu on kehitetty tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden kanssa 11 eri pilottikohteessa, jotta se vastaa todellisiin tarpeisiin.

Järjestelmän keskeiset mitattavat ominaisuudet:

  • Maalajiluokitus
  • Orgaanisen hiilen määrä (SOC) ja sen varastot
  • Maaperän pH
  • Maaperän lajitteet (hiekka, hieta, savi -osuudet)
  • Liukoinen kalium
  • Irtotiheys (tiiviys) ja paljaan maan osuus

Datan avulla viljelijä voi tunnistaa lohkojensa parhaat viljelykäytännöt, optimoida panoskustannuksia ja varautua ilmastonmuutokseen simuloimalla eri maankäyttövaihtoehtoja.

Lohkorajat ja satelliittidatan tarkkuus

Täsmäviljelyn perusta on tarkka lohkotieto. Ranskalais-puolalainen Automated Field Delineation -projekti (Airbus & Quantum) https://space-solutions.airbus.com osoitti, kuinka automaatio voi korvata manuaalisen digitointityön. Järjestelmä hyödyntää Sentinel-2- satelliittidataa laajamittaiseen seurantaan, mutta saavuttaa jopa 30×30 cm resoluution Airbusin Pléiades Neo -satelliittikuvilla.

Tämä mahdollistaa lohkorajojen ja maankäytön automaattisen päivityksen erittäin tarkasti. Meille eurooppalaisille on oleellista, että ratkaisu nojaa omaan satelliitti-infrastruktuuriimme. Se takaa datan jatkuvuuden ja tietosuojan (datasuvereeniteetti), mikä on välttämätöntä hallinnollisten prosessien, turvallisuuden ja markkinoiden luottamuksen kannalta.

 Droonit ja robotiikka käytännön työssä

Droonit eli miehittämättömät ilma-alukset ovat ottamassa pikkuhiljaa paikkansa myös kasvinsuojelussa.  GO_PhytoDron-hanke https://gophytodron.es/ on osoittanut Espanjassa, että drooniruiskutus on paitsi tarkkaa, myös turvallista. Hanke arvioi, että ihmisten altistuminen kasvinsuojeluaineille (työntekijät ja sivulliset) on droonikäytössä on myöskin hallittua, verrattaessa toimintaa perinteisiin sumuruiskutusmenetelmiin.

Drooniruiskutuksen edut erikoisviljelyssä:

  • Vähäisempi vedenkulutus ja optimoitu aineiden käyttö.
  • Maaperän tiivistymisen välttäminen.
  • Toimintakyky märillä pelloilla ja etenkin vaikeassa maastossa. (viinitarhat yms.)

Robotiikan puolella hollantilaisten koordinoima SQAT (Soil Quality Analysis Tool) http://www.sqat.farm/  edustaa uutta sukupolvea. Se on robottipohjainen ratkaisu, joka yhdistää penetrometrin ja NIR-spektroskopian automaattiseen näytteenottoon.

SQAT vie täsmäviljelyn uudelle tasolle tuomalla pellolle autonomisen robotin, joka suorittaa maaperän analyysit suoraan paikan päällä, laboratorioiden sijaan. Robotti hyödyntää NIR-spektroskopiaa (lähi-infrapuna-analyysi) ja integroitua penetrometriä (maantiiviysmittari) tuottaen reaaliaikaista tietoa maaperän vaihtelusta.

Tämä järjestelmä käyttää Copernicus-satelliittidatalla ohjattua näytteenottoa, mikä tekee perinteisistä, kalliista ja hitaista laboratorionäytteistä tarpeettomia. Teknologian yleistymisen kannalta SQAT noudattaa neljän T:n (A:n) sääntöä: sen on oltava taloudellinen, täsmällinen, toimiva ja toteuttamiskelpoinen (Affordable, accurate, actionable, applicable).

Päätöksenteon tuki ja digitaaliset ratkaisut

Datan todellinen arvo syntyy sen tulkinnasta. Paneurooppalainen AgriBIT-alusta yhdistää GNSS-paikannuksen, droonit ja Sentinel-2-datan yhdeksi päätöksentekojärjestelmäksi. Se tarjoaa viljelijälle työkaluja satotasojen nostamiseen ja kustannusten karsimiseen lohkon sisäisen vaihtelun hallinnan kautta. https://www.euspa.europa.eu/opportunities/horizon-europe/project-portfolio/

Vaikka Valencian työpajassa esiteltiin esimerkiksi riisin viljelyyn keskittyvä DETECTORYZA-projekti (tautien tunnistus ja lannoitusoptimointi), on sen taustalla oleva logiikka suoraan sovellettavissa Suomen viljantuotantoon. Samat sensoripohjaiset periaatteet tautipaineen tunnistamisessa ja lannoituksen tarkennuksessa toimivat meillä esimerkiksi vehnän ja ohran kohdalla.

Yhteydet ja osaaminen: Käyttöönoton pullonkaulat

BCO Network (Broadband Competence Offices) muistutti, että toimiva laajakaista on täsmäviljelyn elinehto, koska digiteknologia ei toimi ”tyhjiössä”. On huomionarvoista, että BCO valmistelee parhaillaan Euroopan komissiolle selvitystä täsmäviljelylaitteiden vaatimista yhteysnopeuksista ja teknisistä tarpeista. Tämä on selkeä viesti siitä, että digitaalinen infrastruktuuri nähdään nyt osana maatalouden perusrakenteita.

Käyttöönotto vaatii myös uutta osaamista meiltä neuvojilta ja viljelijöiltä:

  • Digitaalinen lukutaito: Uusien hallintatyökalujen hallinta.
  • EO (kaukokartoitus)-indikaattoreiden tulkinta: Ymmärrys satelliittidatan tuottamista luvuista.
  • Tulevaisuuden työkalut: Geneerisen tekoälyn (GenAI) hyödyntäminen valtavien tietomassojen analysoinnissa ja päätöksenteon tukena.

Yhteenveto: Kohti dataohjattua neuvontaa

Valencian työpaja vahvisti näkemystäni, että olemme siirtymässä kokeiluvaiheesta kohti standardisoitua täsmäviljelyä. Uudet työkalut, kuten Soil Health Data Cube ja AgriBIT, eivät korvaa ihmistä, vaan muuttavat neuvojan roolia asiantuntijasta strategiseksi kumppaniksi.

Suosittelen jokaista viljelijää ja kollegaa tutustumaan mainittuihin hankkeisiin, kuten AI4SoilHealth-projektiin. https://ai4soilhealth.eu/  Tulevaisuuden viljely vaatii rohkeutta tarttua uuteen tietoon, mutta se tarjoaa vastineeksi työkaluja, joilla teemme myös suomalaisesta maataloudesta entistä kestävämpää ja kilpailukykyisempää.

(Aihepiiriinkin sopivasti olen käyttänyt tekoälyä apunani tämän tekstin kirjoittamisessa, mutta vastaan sen sisällöstä.)

Olli-Pekka Ruponen

Agrologi/Neuvoja/AgriHubin älymaatalouden teemaryhmän alkuperäisjäsen

Toivon Tila

 

Tuoretta tietoa opetukseen ja neuvontaan – mutta miten?

Käsi ylös, jos tunnistat tilanteen

Hanketiimi pusertaa hankkeen loppumetreillä julkaisun, jonne projektin oivallukset on kirkastettu. Lisäksi järjestetään webinaari, jossa tuloksista kerrotaan kaikelle kansalle. Homma hoidettu, mutta miten opettajat ja neuvojat löytävät tiedon ääreen?

Maatalousalan opettaja valmistelee kurssin sisältöjä hiki hatussa. Mikä uusimmassa tiedossa on olennaista ja sovellettavissa käytäntöön? Miten uusin tutkittu tieto suhteutuu olemassa olevaan ymmärrykseen ja mistä tiedon löytää? Samaa pohtii myös neuvoja, joka miettii millä tarkkuudella innovaatioista kannattaa kertoa viljelijälle. Vaikka molemmilla ammattilaisilla innostusta riittää, aikaa on rajallisesti kiinnostavien tutkimustulosten kääntämiseen opetuksen tai neuvonnan kielelle.

Yhteistä tavoitetta kohti

Hanketiimin, opettajien ja neuvojien päämäärä on samansuuntainen: he haluavat maatalouden kehittyvän entistä paremmaksi ja edistää alan kannattavuutta. Tiedon siirtyminen hankkeista neuvontaan ja opetuksen käyttöön ei ole aukotonta. Tieto selvitystarpeista ei aina myöskään siirry käytännön osaajilta tiedontuottajille.

Tuoretta tietoa opetukseen ja neuvontaan -työpaja kokosi puolensataa osallistujaa pohtimaan tiedon siirtymisen pullonkauloja ja ratkaisuja Maataloustieteen päivien aattona 7.1.2026 järjestettyyn tapahtumaan. Työpajaan osallistui opettajia, neuvojia, tiedontuottajia ja viestijöitä.

Työpajassa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:
• Millaiset materiaalit toimivat opetuksessa ja neuvonnassa?
• Millaiset yhteistyötavat palvelevat parhaiten tiedon tuottajien, opettajien ja neuvojien tiedonvaihtoa?
• Millaiset toimintatavat hankkeiden, opetuksen ja neuvonnan välillä parantavat tiedonvaihtoa?
• Millainen hankeviestintä tavoittaa parhaiten?

Työpajatilan täytti innostunut porina, kun osallistujat pohtivat kinkkisiä kysymyksiä ja jakoivat hyviä käytäntöjä toisilleen.

Työpajan keskeiset oivallukset olivat:

Luotettavaa ja jäsenneltyä tietoa
• Huolehdi materiaalisi luotettavuudesta ja ajantasaisuudesta.
• Tietoa tarvitaan tiedonportaiden eri tasoilta: toiset kaipaavat herättelevää aineistoa ennen perustietoon tutustumista. Älä unohda syventävän ammattilaistiedon käyttäjiä.
• Tiedon pirstaleisuus on ongelma. Asiantuntijoiden kirjoittamia katsausartikkeleita, joissa yksittäiset hanketulokset yhdistetään kokonaisuuksiksi, tarvitaan.

Huomio tiedon vastaanottajaan
• Pohdi kohderyhmän tarpeita aineistoja valmistellessasi. Merkitse kohderyhmä julkaisuun.
• Huomioi erilaiset oppimistyylit. Toinen oppii tekemällä, toiselle luontaisin keino oppia voi olla kuuntelu tai näkeminen.
• Taitoja on tärkeää harjoitella myös käytännössä. Tiedeleirikoulussa ja opetusmaatiloilla oppivat niin tiedon tuottajat kuin opiskelijat.

Tiedonvaihdosta yhteiseen tiedon tuottamiseen
• Hanketiimi kannattaa koota siten, että mukana on tiedon tuottajia, opettajia ja neuvojia. Näin vuoropuhelu lisääntyy ja erilaiset tarpeet tulevat paremmin kuuluiksi.
• Kasvokkain tapaamiset ovat tärkeitä: pellonpiennarpäivillä ja muissa kohtaamisissa keskustellessa asiat usein selkiytyvät.
• Työkiertoon osallistuminen auttaa näkemään asioita uusista näkökulmista.

Vinkit viestintään
• Tiivistä, panosta kielen selkeyteen ja aineistojen saavutettavuuteen. Lisäksi on tärkeää, että hakukoneet löytävät materiaalit.
• Perinteisen tekstin lisäksi muista myös blogit, videot, podcastit, havainnolliset kuvat ja muut tavat kertoa asiasta.
• Uutiskirjeet ja lyhyet tietoiskut toimivat viestinnässä. Webinaareista kannattaa tehdä tallenne.
• Järjestä tapahtumia ja työpajoja, joissa kerrot hankkeestasi. Kohtaamiset ovat tärkeitä.
• Varaa viestintään resursseja: osaajia, aikaa ja rahaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.

Älä piilota oivalluksia – hyödynnä Maaseutuverkoston ja AgriHubin mahdollisuudet
• Ole aktiivinen verkostoissa.
• Hyödynnä olemassa olevia aineistopankkeja. Lisää julkaisusi Maaseutuverkoston ja AgriHubin tietopankkiin ja hyödynnä tietopankkia sekä koko muuta verkostoalustaa etsiessäsi tietoa.
• Työpajan osallistujat kaipasivat lisätietoa esimerkiksi vastuullisuusraportoinnista, huoltovarmuudesta ja kotimaisten tuotantopanosten lisäämisestä. Myös Suomen ruokaturvallisuus ja viljelijöiden riittävyys tulevaisuudessa mietityttävät.

Näiden oivallusten lisäksi työpajan post it -lapuilta löytyi monta muuta käytännössä testattua vinkkiä. Eräs työpajan osallistuja totesi palautteessaan, että vaikka olisi ollut mukava nukkua pidempään, kannatti työpajaan osallistua.

Lämmin kiitos työpajan osallistujille ja järjestelyissä mukana olleille hankkeille: Huoltovarmuutta ja resilienssiä ruokajärjestelmään (ARMAS), LuomuOPE, Maatila yhteisenä työpaikkana – hyvät käytännöt eri ammattiryhmien työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä, Monihyötyiset viljelymenetelmät vihannestiloilla (HYÖTY), Priodiversity LIFE, Tarhamehiläisten tuottama pölytys osana huoltovarmuutta (MehiVarma) sekä Vuokrapellot kuntoon.

Viedään työpajan oivallukset käytäntöön ja kehitetään yhdessä entistä ehompia tapoja tuottaa tietoa yhdessä.

Blogin kirjoittivat Maaseutuverkoston Salla Ruuska ja AgriHubin Susanna Lahnamäki-Kivelä

Viljelijöille parempia tapoja hallita ja hyödyntää oman tuotantonsa dataa

Suomi on liittymässä perustajajäsenenä eurooppalaiseen maatalous- ja elintarvikesektorin digitaali-infrastruktuurikonsortioon, EDIC for Agri-Foodiin. Kuulostaa jännittävältä, mutta mikä se sellainen EDIC on? Juuret juontavat EU:n digitaalinen vuosikymmen 2030-ohjelmaan.   

Viljelijälle tämä ei aluksi juurikaan näy, mutta pitkällä aikavälillä hyödyt ovat suurempia. Raportointi automatisoituu, tiedot liikkuvat paremmin viranomaisten ja palveluiden välillä, tekoälyratkaisut voivat tukea päätöksentekoa ja eurooppalainen kilpailukyky vahvistuu. EDICin malli ei anna uutta pääsyä viljelijän dataan viranomaisille, vaan mahdollistaa sen, että viljelijä voi itse päättää, mihin ja miten hänen dataansa hyödynnetään. 

EDICiä voi ajatella demokraattisia periaatteita toteuttavana kansanvälisenä organisaationa tai yleishyödyllisenä yhdistyksenä. Se mahdollistaa yhteiset investoinnit, resurssien yhdistämisen ja skaalautuvien ratkaisujen kehittämisen. Tarkoituksena on esim. kotiuttaa EU:n digitaalisen kehityksen rahoitusta yhteisten eurooppalaisten tutkimus- ja infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi. 

Teknisten kehittämisen lisäksi muutos on myös periaatteellinen: tarkoituksena on vähentää riippuvuutta globaaleista toimijoista ja heidän käyttöehdoistaan. Datan jakamisen lisäksi kiinnitämme huomioita myös datan omistajuuteen ja omistajan mahdollisuuksiin hallita itse dataansa ja siihen liittyviä suostumuksia. Näin EDICin toiminta lisää viljelijän mahdollisuuksia hyötyä täysimääräisesti omasta datastaan esimerkiksi tekoälyratkaisujen, automaation ja riskienhallinnan kautta. Myös elintarvikesektorin toimijat hyötyvät, kun viljelijöillä on turvallinen tapa jakaa tuotetun ruoan alkuperä- tai vastuullisuustietoja. 

Ensimmäinen konkreettinen askel on digitaalisen maatila-ID:n ja peltolohkopassin rakentaminen. Rakentamiseen saadaan rahoitusta Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta. Tarkoituksena on luoda eurooppalainen maatilojen tunnusjärjestelmä, joka yhdistää nykyiset kansalliset tunnukset. Tämä helpottaa rajat ylittävää tietojen käyttöä – mutta vain viljelijän suostumuksella ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä noudattaen.  

Työ etenee vaiheittain. EDIC for Agri-Foodin toiminnan odotetaan alkavan 2026 alussa ja konsortion toimintaa vetää Ranska. Ensimmäinen kehitysvaihe 2026–2027 keskittyy perusinfrastruktuurin rakentamiseen ja pilottien käynnistämiseen. Vuosina 2028–2030 järjestelmien on tarkoitus olla laajasti käytössä ja osa koko EU:n yhteistä maatalouden data-avaruuden arkkitehtuuria. 

Suomelle perustajajäsenyys on strateginen etu. Se mahdollistaa, että suomalaiset vaikuttavat järjestelmien kehitykseen varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin EU-tason ratkaisut ovat valmiita. Pienelle maalle se on olennaista, sillä jos emme ole mukana, sopeudumme muiden ratkaisuihin myöhemmin. Suomessa kehityshanketta tulee koordinoimaan Luonnonvarakeskus yhdessä Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. 

EDIC for Agri-Food on osa laajempaa eurooppalaista kehitystä, joka pyrkii turvaamaan maatalouden ja elintarvikesektorin datan, teknologian ja tulevaisuuden pysymisen eurooppalaisissa käsissä. Viljelijälle se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa, parempia työkaluja ja ennen kaikkea vahvempaa oikeutta omaan dataansa. 

Vastaa kyselyyn lypsykarjasektorin agroekologisesta siirtymästä

Mitkä ovat mielestäsi kolme suurinta tämänhetkistä lypsykarjasektorin haastetta Suomessa? Mitkä toimenpiteet ovat mielestäsi välttämättömiä lypsykarjasektorin tulevaisuuden turvaamiseksi? Mitä toimenpiteitä maidontuotannon kestävyyden parantamiseksi on jo toteutettu Suomessa? 

Vastaa kyselyyn ja auta tutkijoita selvittämään eri toimijoiden näkemyksiä lypsykarjasektorin kestävyydestä.

Kysely on osa Agroecological Transition of the European Dairy Farming System -hanketta, jonka tavoitteena on edistää lypsykarjatalouden agroekologista siirtymää Euroopassa. Suomessa tutkimushanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus.

Mukana hankkeessa on 11 eri maata: Belgia, Espanja, Italia, Irlanti, Liettua, Portugali, Romania, Saksa, Slovakia, Suomi ja Turkki. 

Kyselyssä selvitetään ensin lyhyesti vastaajan taustatietoja ja sen jälkeen on 10 aihepiiriin liittyvää valintakysymystä. Aikaa vastaamiseen menee noin 15 min.

Sinun ei tarvitse olla entuudestaan tuttu agroekologian kanssa, riittää että toimit lypsykarjasektorilla. Kaikkien näkemyksiä tarvitaan!

Vastaa kyselyyn: Kysely lypsykarjasektorin agroekologisesta siirtymästä (Webropol-kysely)
Vastausaikaa on 13.2. asti.