Puutarhayritysten työnjohdossa on otettava huomioon monia asioita

Puutarhayrityksessä voi olla sekä vakituisia että kausityöntekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että puutarhayritysten työnjohdossa on otettava huomioon enemmän asioita kuin yrityksissä, joissa on vain vakituisia työntekijöitä, kirjoittaa blogissaan puutarhatuotannon asiantuntija Arto Vuollet.

Blogissa annetaan hyviä vinkkejä, miten rekytoida ja pitää työntekijöitä puutarhatyössä. Usein on vaikeaa houkutella osaavaa työvoimaa maaseudulle ja pienempiin taajamiin. ”Työvoimaa voidaan houkutella monin tavoin, esimerkiksi muuttokorvauksilla, auttamalla uutta työntekijää löytämään sosiaalisen verkoston, auttamalla puolisoa löytämään työpaikan ja niin edelleen. Uutta työntekijää on myös jatkuvasti motivoitava pysymään työssään. Ei pidä myöskään unohtaa itsestään selviä asioita: kiittää ja kehua, juhlia onnistuneita projekteja ja olla valmis keskustelemaan.”

Lue koko blogi SLF:n sivulta

Pienryhmissä tutustutaan matalalla kynnyksellä uuteen maatalousteknologiaan

Uusinta maatalousteknologiaa käytetään Suomessa melko vähän, jos verrataan vaikka Keski-Eurooppaan.

”Syitä tähän on haluttu selvittää, ja syitähän on tietenkin paljon. Ymmärrettävää on, että jos vaikka tila aikoo vaikka päättää toimintansa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, niin ei haluta investoida kalliisti. Tämä voi johtaa sitten siihen, että uusia teknologioita ei sinne tilalle hankita. Tai jos on vaikka vanhat koneet, niin ei koeta mielekkäänä uuden teknologian hankintaa”, kertoo uuden maatalousteknologian käyttöönoton haasteista Työtehoseuran Iina Hulkkonen.

Työtehoseuran vetämä Vertaistekno-hanke on lähtenyt madaltamaan maatilayrittäjien kynnystä tutustua uuteen teknologiaan.

Pienryhmissä eri puolilla Suomea yrittäjät on päässeet kokeilemaan ja miettimään yhdessä muiden yrittäjien kanssa sitä, että olisiko tämä teknologia tilalle sopiva. Jos kaverilla on uusi teknologia ollut jo käytössä, niin sitä kautta saadaan vertaiskokemuksia ja tietoa, että olisiko tämä itsellekin sopiva.

Hankkeessa vertaiskokemuksista ollaan saatu hyviä tuloksia. Viidellä eri alueella jokainen pienryhmä tutustuu vähintään neljään eri teknologiaan, joten on paljon teknologioita, mitä on päästy viimeisten kahden vuoden aikana testailemaan. Ryhmä valitsee itse laitteet ja teknologiat, jolloin sitoutuminen ryhmän toimintaan on vahvaa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa ollaan tutustuttu automaattiohjaukseen ja päästy ajamaan traktoreilla, missä on automaattiohjaus ja automaattiset päistekäännökset. Ja toinen tutustumisen esimerkki viime kesältä oli laidunpannat emolehmillä.

Kuuntele lisää maatilojen teknologisista ratkaisuista ja miten niistä voi oppia lisää, kun Vertaistekno-hankkeen vetäjät Iina Hulkkonen Työtehoseurasta ja Jussi-Matti Kallio Seinäjoen ammattikorkeakoulusta keskustelevat hankkeen toimintatavoista ja tuloksista 20 minuutin podcastissa juontaja Kia Partasen kanssa.  

Suomalainen kasvistuotanto kasvuun – vetovoimaisuutta, arvoketjujen toimivuutta ja osaamista vahvistettava

Nykysuosituksen mukaan vihanneksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi käyttää monipuolisesti 500–800 grammaa päivässä. Kulutuksessa onkin kasvun varaa, sillä vuoden 2017 FinRavinto-tutkimuksen mukaan keskimäärin suomalaiset käyttivät kasviksia 350 grammaa päivässä. Luken ravintotaseen mukaan kasvisten kulutus on kasvanut hiljalleen 2000-luvulla, lukuun ottamatta vuosia 2021–2023, jolloin elinkustannusten nousu johti myös vihannesten ja hedelmien kulutuksen vähenemisen. Tulevaisuudessa odotetaan kysynnän vähittäistä kasvua.

Monipuolista puutarhatuotantoa eri puolilla Suomea

Lähtökohdat kasvavalle tuotannolle kysynnän lisääntyessä ovat hyvät, sillä jo nyt Suomessa tuotetaan asukaslukuun nähden runsaasti erilaisia vihanneksia ja marjoja.  Omavaraisuusaste on korkea etenkin päätuotteissa, kuten kasvihuonekurkku, juurekset, sipulit, tomaatti, ja mansikka. Myös kotimaisen omenan saatavuus on lisääntynyt.

Suomalainen kasvistuotanto on maantieteellisesti varsin keskittynyttä. Vaikka tuotantoa on pohjoiseen Suomeen asti, avomaanvihannesten tuotanto painottuu Lounais-Suomeen ja kasvihuonevihannesten viljely Pohjanmaalle. Marjojen suurimmat tuotantoalueet ovat Savo-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa, ja omenan tuotantoa on etenkin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.

Tulevaisuudessa kasvisten tuotannon olisi mahdollista laajentua entistä enemmän myös nykykeskittymien ulkopuolella, mikä parantaisi huoltovarmuutta ja riskien hallintaa. Tätä voidaan edistää tarjoamalla erilaisia kannustimia ja tukea yritystoiminnan aloittamiseen. Menestyksen avaimia on myös mahdollisuus saada sparrausta ja vertaistukea yritystoimintaan, joten yhteistyöllä ja verkostoilla on iso merkitys. Tuotekehityksen ja jatkojalostuksen vahvistaminen voi tuoda uusia tuotantomahdollisuuksia eri alueille ja kasvattaa kasvistuotteiden kysyntää.

Taloudellinen kannattavuus laajenemisen edellytys

Kasvisten tuotannossa on mahdollisuus hyvään taloudelliseen menetykseen, mutta myös tällä sektorilla yritysten välillä on isoa vaihtelua kannattavuudessa. On tärkeää vahvistaa yrittäjien talousosaamista ja löytää keinoja tuottajien neuvotteluaseman parantamiseen toimitusketjussa, esimerkiksi tuottajaorganisaatioiden kautta.

Vuorovaikutuksen lisääminen ketjun eri toimijoiden kesken on tarpeen, jotta kasvistuotannon erityispiirteet ymmärretään. Viime aikoina ovat huolta herättäneet erityisesti ostajien taholta tulevat vastuullisuusraportoinnin vaatimukset, jotka ylittävät käytössä olevien laatujärjestelmien vaatimukset. Tarvitaan luotettavia työkaluja raportoinnin toteuttamiseen ja vastuullisuuden seurantaan, jotta se ei vaaranna tuotannon kannattavuutta ja tuotteiden markkinoille saattamisen mahdollisuuksia.

Yrittäjien ja työvoiman osaaminen ja hyvinvointi keskiöön

Puutarha-alan yrittäjyys vaatii monenlaista osaamista yrittäjyyden eri osa-alueista viljelytekniseen osaamiseen asti. Koulutuksen, tutkimuksen ja neuvonnan saatavuutta tulisi edelleen vahvistaa.

Teknologisesta kehityksestä huolimatta puutarha-ala vaatii paljon työvoimaa, ja tuotannon kasvaessa työvoiman tarve lisääntyy. Monipuoliset työvoiman välitysmarkkinat sekä henkilöstöhallinnon palvelujärjestelmät voisivat helpottaa tilannetta. Työn hyvä organisointi ja työolojen kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä työntekijöiden viihtymisen ja pysyvyyden kannalta.

Puutarha-ala näkyväksi

Kasvisten tuotanto ja laajemmin koko puutarha-ala jää usein sivuun, kun puhutaan suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta. Se on sinällään yllättävää, sillä Luken taloustohtorin mukaan puutarhatuotannon tuotto oli vuosina 2020–2024 keskimäärin 45 % kasvintuotannon tuotosta ja 23 % koko maatalouden tuotosta ilman tukia.

Näkyvyyden ja arvostuksen lisääminen on meidän yhteinen tehtävämme. Mielenkiintoiset yrittäjätarinat, uutiset uusista innovaatioista ja tieto kasvisten hyvää tekevistä vaikutuksista ovat tärkeitä, jotta alan vetovoima kasvaa entisestään ja kotimaisen tuotannon elinvoima vahvistuu.

Suomalaisen kasvistuotannon mahdollisuuksia vastata kasvavaan kysyntään tarkasteltiin Luonnonvarakeskuksen VegUp-hankkessa. Hankkeen raportti julkaistiin elokuussa 2025: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-092-3 ja politiikkasuositus marraskuussa 2025, suomeksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-109-8 ja ruotsiksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-125-8.

Valokuva: Luken mediapankki/Emmi Kähkönen

Ajankohtaista yritystaloudesta ja kannattavuudesta

AgriHubin etusivu-uudistuksen myötä verkostoalustalle on tuotettu uusi aihekokonaisuus yritystaloudesta ja kannattavuudesta.

Maatilojen johtaminen on vaativa ja monimuotoinen kokonaisuus, johon kuuluvat:

  • tuotantoprosessien johtaminen ja tuotantoympäristöjen ylläpitäminen,
  • työvoiman johtaminen ja osaamisen kehittäminen
  • omasta ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen
  • tilan strategian suunnittelu ja toteutus
  • markkinaseuranta ja toimintaympäristön muutosten seuranta. 

Tutustu yritystalouden ajankohtaisiin uutisiin, blogeihin ja tapahtumiin.

Kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuus rakennetaan alueiden vahvuuksia hyödyntäen

Suomalainen vihannestuotanto elää muutoksessa. Ilmasto muuttuu, ostajien vaatimukset kasvavat ja kannattavuus haastaa yhä useampaa viljelijää. Samalla vihannestuotannolle avautuu myös uusia mahdollisuuksia. Itä-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla järjestettyjen HYÖTY-hankkeen työpajojen keskusteluista nousee esiin yhteinen viesti: edellytykset ovat erinomaiset, mutta tulevaisuus ratkaistaan yhteistyöllä, toimivilla rakenteilla, markkinoilla ja poliittisilla valinnoilla.

Eri alueilla omat vahvuudet

Suomea voidaan perustellusti pitää vahvana vihannesten tuottajamaana, vaikka eri alueet ovat vahvoja eri syistä. Itä-Suomessa vahvuuksia ovat puhdas luonto, hyvä veden saatavuus, edullinen pellon hinta sekä vähäinen tauti- ja tuholaispaine. Olemassa olevia marjantuotannon koneita voitaisiin hyödyntää myös vihannesviljelyssä. Haasteita tuovat pitkät etäisyydet sekä jatkojalostuksen ja työvoiman saatavuuteen liittyvät vaikeudet.

Lounais-Suomessa vihannestuotanto hyötyy pitkästä kasvukaudesta, vahvasta osaamisesta, olemassa olevista pakkaamoista ja jalostajista sekä lähellä olevista suurista kuluttajamarkkinoista. Samalla viljelijöiden jaksaminen, korkeat tuotantokustannukset ja sukupolvenvaihdosten vaikeus varjostavat tulevaisuutta.

Pohjanmaalla vahvuuksia ovat toimivat alueelliset klusterit, korkea osaamistaso, hyvä maine ja tuotteiden laatu sekä puhdas ympäristö ja hyvä vesitilanne. Alueella on käytössä nykyaikainen konekanta ja kiinnostusta uuden teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi kotimaisen ja lähiruoan kysyntä on vahvaa, ja vienti nähdään merkittävänä mahdollisuutena tuotannon kehittämisessä. Vihannestuotantoa pidetään osana koko Suomen ruokaturvaa myös geopoliittisessa mielessä.

Kannattavuus koko ketjun kipupiste

Alhainen kannattavuus nousi HYÖTY-hankkeen työpajoissa kaikilla alueilla koko ketjun yhteiseksi kipupisteeksi. Tuottajahintojen riittämättömyys huolettaa laajasti vihannestuotannon toimijoita. Tuotantopanosten hinnat ovat nousseet, mutta viljelijän saama osuus lopullisesta kuluttajahinnasta ei ole seurannut perässä. Kaupan neuvotteluvoima koetaan ylivoimaiseksi.

Vihannesalan toimijoiden mukaan sertifiointeja koetaan olevan liikaa ja kaupan toivottiin osallistuvan sertifiointikustannuksiin. Lisäksi tuontituotteille esitettiin samoja vastuullisuusvaatimuksia kuin kotimaisille. Samalla peräänkuulutettiin koko elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä: missä kohtaa hinta muodostuu ja kuka siitä lopulta hyötyy.

Jalostus ja elämyksellisyys korostuvat

Pelkkä laadukas raaka-aine ei enää riitä kilpailun kiristyessä. Kaikissa työpajoissa korostui tarve jatkojalostukselle, puolivalmisteille, snack-tuotteille, pakasteille, vientikelpoisille tuotteille ja vahvalle brändäykselle. Itä-Suomessa jalostus nähtiin erityisesti keinona nostaa tuotteiden arvoa ja ratkaista pitkien kuljetusmatkojen haasteita. Lounais-Suomessa brändäys liitettiin suoraan kilpailuun tuontituotteita vastaan. Pohjanmaan keskustelussa tuotiin esiin, että tuotteet on yhdistettävä elämyksiin, tarinoihin ja kansainväliseen viestintään. Jos jokin tuote nousee suosioon, sen on tavoitettava markkinat myös Suomen ulkopuolella.

Ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöä

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt vihannestuotannossa kuivuuden lisääntymisenä, syksyjen märkyytenä, ääriolosuhteiden yleistymisenä sekä uusina tuholaisina ja tauteina. Samalla kasvukauden piteneminen ja uusien lajikkeiden mahdollisuus avaavat vihannestuotannolle täysin uusia näkymiä. Pohjoisemman tuotannon merkitys kasvaa myös globaalissa mittakaavassa, kun Etelä-Euroopan viljelyolosuhteet heikkenevät.

Nuoret ratkaisevat jatkuvuuden

Työvoima, jaksaminen ja nuorten saaminen alalle ratkaisevat koko toimialan jatkuvuuden. Työvoimapula, raskas työ ja yrittäjäriski estävät monia lähtemästä vihannestuotantoon, ja jatkajia puuttuu monilta tiloilta. Samalla teknologia, automaatio ja robotiikka nähdään välttämättöminä keinoina keventää työn kuormitusta ja parantaa tuottavuutta. Nuorten ottaminen osakkaiksi tiloille jo ennen sukupolvenvaihdosta, niin sanotut next generation -verkostot ja mentorointi sekä joustavampi ja käytännönläheisempi koulutus nähtiin tärkeinä keinoina turvata alan jatkuvuutta.

Julkisten hankintojen rooli

Myös julkisilla keittiöillä on tärkeä rooli kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuudessa. Koulut, päiväkodit ja sote-ruokailu voivat käytännössä ratkaista lähiruoan kysynnän monilla alueilla. Itä-Suomessa nähtiin jo esimerkkejä, joissa kasviproteiinien hankinnoissa halutaan edistää kotimaisia vaihtoehtoja ulkomaisten sijaan. Pohjanmaalla painotettiin, että julkisissa hankinnoissa hinnan rinnalle on nostettava huoltovarmuus, paikallinen työllisyys ja aluetaloudelliset vaikutukset. Näin hankinnoista tulee aidosti koko ruokajärjestelmää vahvistava työkalu.

Vienti vahvistaa kannattavuutta

Vienti nähtiin kaikilla alueilla tulevaisuuden ehtona. Sen avulla voidaan tasata kausivaihtelua, saavuttaa parempi hinta ja vahvistaa huoltovarmuutta. Pohjanmaalla vienti liitettiin suoraan myös Suomen kansainväliseen ruokaturva-asemaan. Itä-Suomessa vienti nähtiin erityisesti keinona ratkaista pitkien etäisyyksien ja pienten markkinoiden haasteita, ja sen edellytykseksi nostettiin jalostuksen ja brändäyksen vahvistaminen. Lounais-Suomessa vienti kytkeytyi suurempiin volyymeihin, pakkaamiseen ja kilpailuun tuontituotteita vastaan.

Samalla nostettiin esiin konkreettisia esteitä, kuten lupakäytännöt, pakkausvaatimukset, viennin tukirakenteiden puutteet ja viranomaisprosessien hitaus. Nämä tekijät voivat hidastaa viennin kasvua, vaikka kysyntää olisi.

Byrokratia hidastaa kehitystä

Hallinto ja byrokratia koettiin tuotannon näkymättömäksi jarruksi. Viljelijöiden arkea kuormittavat päällekkäiset raportoinnit ja monimutkainen hallinto. Pohjanmaalla vaadittiin viranomaisjärjestelmien parempaa yhteensovittamista, yhden luukun raportointia sekä viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä. Itä-Suomessa byrokratian koettiin hidastavan erityisesti investointeja ja jalostuksen kehittämistä, ja Lounais-Suomessa hallinnollinen kuormitus liittyi vahvasti kaupan vaatimuksiin ja dokumentointiin. Yhteinen viesti oli, että hallinnon tulisi tukea kehittämistä eikä muodostua sen esteeksi.

Yhteinen tulevaisuuskuva

Kaikilla alueilla tulevaisuuskuva on yllättävän yhtenäinen. Haaveissa toistuvat kannattava ja monipuolinen vihannestuotanto, oikeudenmukainen hinnoittelu, uudet viljelijät ja alan jatkuvuus, vahva jalostus ja vienti, kotimaisen ruoan arvostuksen kasvu sekä huoltovarmuuden vahvistuminen.

Tulevaisuus ei kuitenkaan synny itsestään. Työpajakeskusteluiden viesti on selkeä: vihannestuotannon tulevaisuus ei ratkea yksittäisillä pelloilla, vaan yhteisissä päätöksissä, arvovalinnoissa ja rohkeudessa rakentaa uutta. Sitä rakennetaan hyvällä yhteistyöllä, julkisilla hankinnoilla, brändäyksellä ja jalostuksella, viennin strategisella kehittämisellä, koulutuksella ja sukupolvenvaihdosten helpottamisella sekä hallinnon roolin muuttamisella mahdollistajaksi.